Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

[Janni]

Silmäpari tuijotti Jackiä arvioiden, tuon pahoitellessa tuomaansa aihetta jälleen esille, mutta oli silti hyvin tosissaan siitä että uskollisuuden taso kasvaisi. Haul pysyi hiljaa ja kuunteli mitä Jackillä oli sanottavana. Viimein selvisi mikä vaatisi todella suurta uskollisuutta molemmin puolin, tosin Jack joutuisi luottamaan Hauliin enemmän, ettei sielu kertoisi saaliille, että saalistaja odottaisi nurkan takana.
Haul oli jäänyt tuijottamaan toveriaan hiljaisena, pohtien. Lopulta ilkikurinen nauru karkasi miekan uumenista. "Jack, sinä olet yksi pahamainen piru ihmisen nahassa." Mies totesi. "Suostun toki pikku juoneesi mukaan, jos todella annat luottamuksesi minulle, kuin minä sinulle." Haul myönsi.

"Ja toisaalta, mikset ajatellut että myisit minut hyvään hiltaan sen epäonnisen käsiin, sen sijaan että lahjoittaisit?" Haul hymähti. "Mutta taas toisaalta, jos tyhjennämme hänen taskunsa lopussa, niin kaupan käynnillä ei ole väliä ja päädyn helpommin lahjana jonkun käsiin." Haul pohti ääneen.

[suskari]

Haul oli hiljennyt ja Jack odotti kärsivällisesti mitä mieltä Haul oli ehdotuksesta, jota ei tarvinnut kauaa odottaa. Miekan uumenista alkoi kuulumaan kumeaa naurua, jonka mukana Jack ei voinnut olla kohottamatta pirullista virnettä kasvoillensa. Haul vielä sanoi että Jack oli yksi piru ihmisen vaatteissa... totta, mutta vain friikkejä kohtaan kerta kukaan ei tehnyt mitään tässä kaupungissä hävittääkseen niitä paholaisen jälkeläisiä.
"Hienoa että olet mukana.. kättelisin sinua jos voisin." Jack virnisti ja lisäsi vielä hieman vakavoituen. "Minä en edes ehdottaisi tälläistä jos aikoisin hylätä sinut ja jos aikoisin jättää sinut.. kuluttaisin ensin kaikki voimasi ja heittäisin voimattomana paikkaan josta sinua ei etsitä." Jack lisäsi huomauttaen sen faktan ettei ollut antamassa Haulia kenellekkään vapaaehtoisesti vaan mielummin "kadottaisi" Haulin ikuisiksi ajoiksi pimeyteen odottamaan uutta isäntää. Mahdollisesti jopa sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi.
"Mutta älä huoli en tee sitä sinulle." Jack sanoi lohduttavasti hymähtäen miekallensa.

"Se riippuu täysin kohteesta, kuinka hölmö kohteeni sattuu olemaan. Tarvitseeko hän hieman kannustusta vai onko valmis nielemään madon koukkuineen päivineen." Jack totesi Haulin ehdottamiseen myymisestä. Totta kai Jack myös "myisi" Haulin jos se sitä vaatisi että kohde menisi ansaan pää edellä mentynä.
"Ainoa ongelma tässä vain on se ettei liiallinen äkkirikastuminen tulisi näkymään, myöskään silloin kun sinä kylillä olet. Ja toisena se että minne piilotan rahat ja mahdollisen saaliin?" Jack sanoi hieman pohtivana hieroen parrakasta leukaansa.
"Luonani kun käy toisinaan vaikutusvaltaisia ystäviä, kuten prinsessa." Jack selitti että Haulikin olisi perillä missä mentiin.
"Sitäpaitsi olen sen verran uusi hovissa vielä että minua pidetään silmällä." Jack myönsi ja lähinnä vain velhon taholta, sekä muutaman muunkin. Häneen ei vielä uutena täysin luotettu.

[Janni]

"Tuo ei ole edes hauskaa Jack." Haul totesi kaventuneella katseellaan, toisen selitäessä ehkä hieman turhan tarkasti mitä teki miekalle, jos tahtoisi siitä eroon. Oli jokseenkin karmivaa, että toinen oli edes ajatellut jotain tuollaista noin tarkasti! "Sepä hyvä." Sielu totesi hymähtäen Jackin kuitenkin lohduttaessa häntä ettei niin tekisi hänelle. Luottamus kakki kaikessa.

Keskustelu jatkui pohdintaan mahdollisesta ryöstösaaliista, kuinka se pidettäisiin salassa ja piilossa epäileviltä katseilta. Se tuskin olisi vaikeaa, mutta ei koskaan ollut pahasta olla varovainen. Kävihän Jackin luona arvovaltaisia vieraita, muummuassa prinssa. "Hei hei hei hetkinen! Prinsessa?" Haul pysäytti toisen ajatuksen juoksun hetkellisesti. "Prinsessa? Niin kuin kuninkaallinen? Kuninkaan tytär? Sinun luonasi?" Sielun äänessä oli selväää epäilyä.
Elihän Jack oikein mainiosti ja omasi arvovaltaa, mutta kuninkaaliset tuntuivat ollevan silti paljon korkeammalla tasolla kuin Jack. "Älä vain sano että kyseessä on jotain intiimiäkin."

//Pleehpluhdfkn lyhyt >:I //

[suskari]

Haul tosiaan oli onnistunut keskeyttämään Jackin ajatukset kun tuo alkoi panikoimaan prinsessasta, tai no pikemminkin oli todella pahasti yllättynyt Jackin ystävä piiristä johon kuului hyvin korkea-arvoinen henkilö. Jack ei voinnut olla todellakaan virnuilematta Haulin painkoimiselle ja lopulta vain naurahti aaveelle.
"Niin kuulit aivan oikein, prinsessa ja kuninkaallinen." Jack totesi Haulille rauhallisesti kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Haul ei kuitenkaan tuntunut oikein uskovan Jackia että hänellä oli ystävänä prinsessa.
"Edes menneen kuninkaan tytär ja hän tosiaan käy luonani, ja minä hänen." Jack jatkoi kun siinä ei olisi ollut mitään erikoista, vaikka joka tallaaja ei todellakaan saannut prinsessaan ystäväkseen tai edes päässyt tuon siipien suojiin. Jack oli päässyt, mutta ei koreillut sillä asialla kovinkaan usein. Hän ei halunnut käyttää "olen prinsessan suojeluksessa" asemaansa todellakaan väärin tai mainostella sitä pitkin kylä. Hän ja prinsessa olivat vain ystäviä. Haulin viimeisille sanoille Jack jäi tuijottamaan hiljaa miekan kahvan silmiä ja lopulta vain repesi nauramaan.
"Sinä irstas velmu!" Jack nauroi ja pudisti päätään, mutta vakavoitui nopeasti katsoen Haulia. "Olemme vain ystäviä ja sitä paitsi prinsessa on jo naimisissa. Ei minulla ole sijaa siihen väliin." Jack vastasi Haulille tuon epäilyille että hän ja prinsessa Lily olisivat jotakin intiimiäkin harrastamassa. Ei suinkaan.
"Olen hänelle asemaltani enemmänkin palvelija ja henkilökohtinen sotilas, joka hoitaa niitä tehtäviä jotka eivät päivän valoa kestä." Jack selitti Haulille vähän paremmin missä asemassa hän oli prinsessan silmissä. Eikä Jack ollut sen suurempaa asemaa hakemassa prinsessan silmissä. Hänelle riitti hyvin nykyinen asema.
"Tietysti voin esitellä myös sinut prinsessalle? Jos et turhan ujo ole?" Jack naurahti hieman vitsailevasti. Hän mielellään esittelisi Haulin prinsessalle, olihan tuo hänen aseensa, mutta myös ystävä joka voisi hyötyä siintä että prinsessa tiesi Haulista. Etenkin jos mies lähtisi kaupungille seikkailemaan.

[Janni]

Haul kuunteli katse kovana Jackiä, joka myönsi tapailevansa prinsessaa ja oli todella hyvät ystävät tuon kanssa. Toinen jopa nauroi hänen kysyttyä suhteen intiimisyydestä, johon Haul pyöräytti silmiään. Prinsessa oli jo naimisissa ja mies ei tahtonut astua väliin. "Niin tietenkin, sinä viaton mies." Sielu hymähti toisen kertomaan.
Haul ei voinut muuta kuin uskoa toista, vaikka oli edelleen yllättynyt toisen arvokkaasta ystäväpiiristä. Hattuahan toiselle saisi nostaa, noin hyvistä väleistä kuninkaalisen kanssa.

Jack ehdotti, että voisi esitellä prinsessa Haulillekin, jos hän ei turhan ujo moiseen ollut. "Hah, älä huoli, en ujostele naisväen seurassa. Päin vastoin, ehkä voin itse astua prinsessan ja tuon puolison väliin." Haul totesi pilke silmäkulmassa. "Se ei olisi mitään uutta sinäänsä, mutta aina jotain jännitystä elämään." Haul naurahti. Oli sinänsä epäselvää oliko mies tosissaan vai vitsailiko tämä. Totuus oli että hän vitsaili, mutta jos moisen tilaisuuden todella saisi, ei hän todellakaan perääntyisi siitä.

//Ech lyhyt >:P //

[suskari]

Jack ei voinnut olla kevyesti naurahtamatta Haulin "Niin tietenkin, sinä viaton mies." toteamukseen, mutta totuus oli se ettei Jack uskaltanut astua velhon ja prinsessan suhteen väliin. Blackillä ei olisi mitään ongelmia yrittää tappaa häntä siihen paikkaan jos löytäisi heidät sängystä tai muuten vain epäsovinnaisesta asennosta yhdessä. Velholla tuntui muutenkin olevan liian vaikeaa sietää häntä edes nykyisessä asemassa.

"Sinustahan alkaa paljastua mielenkiintoisia puolia." Jack sanoi naurahtaen Haulille, joka ilmoitti olevansa täysin valmis astumaan prinsessan ja velhon rakkaus suhteen väliin. Jack kuitenkin vakavoitui katsoen Haulia, vaikka aave sitä leikillään olisikin tarkoittanut. Varoitus olisi hyvä antaa.
"Älä kuitenkaan edes kokeile onneasi.. prinsessan mies ei ole mikään suloinen ja hyvä tapainen prinssi, vaan edes menneen kuninkaan neuvonantaja ja velho. Hän tuhoaa sinut sielua myöten jos edes yrität." Jack puhui äänensävyllä josta kuuli että Jack oli täysin tosissaan varoituksensa kanssa.
"Lisäksi toivon sinun käyttäytyvän prinsessan seurassa. En haluaisi hävetä sinua." Jack lisäsi hieman rennommin. Kyllä hän uskoi Haulin osaavan käyttäytyvän ylhäällisessä seurassa ja jos ei osannut niin hitto vie hän sitten opettaisi. Hän ei alkaisi katsomaan sitä jos Haul kävisi suutaan soittamaan prinsessalle edes huvikseen tai tekemään mitään typerää.

Jack oli käymässä jatkamaan puheitaan kun tunsi yllättäen maan tärähtävän allaan pienesti ja muutamaman sekunnin päästä uudestaan. Kun jokin hemmetin iso olisi kävellyt.. Jack käänsi päänsä katsomaan metsän suuntaan ottaen samalla Haulin viereltä käteensä. Maan tärähtely voimistui kokoajan ja Jack nousi hitaasti ylös kiveltä tuijottaen metsään jossa näkyi liikkuvan jokin iso tumma hahmo suoraan kohden ja mitä lähemmäs se tuli sen pahemmalta ilma alkoi haisemaan. Kuin iso mätä raato olisi lähestynyt.. Jackin oli pakko peittää hieman nenäänsä hajun tähden.
"Onneksi et haista tätä.." Jack kuiskasi hieman virnistäen Haulille, mutta kiinnitti katseensa takaisin tummaan suureen hahmoon, joka oli lähtenyt juoksemaan kohden karjuen. Maa tärisi hulluna Jackin alla ja miehen oli kieltämättä sen tähden vaikea saada väistettyä tuleva hyökkäys. Suuri piikikäs nuija nousi ilmaan ja iskeytyi kiveen, jossa Jack ja Haul olivat hetki sitteen olleet, ja pirtoitui palasiksi palasten kimpoillessa ympäriinsä. Onneksi niistä ei yksikään osunnut. Jack kohotti katseensa edessä seisovaan isoon lihavaa, rumaan ja valtavalla nuijalla varustettuun peikkoon. Jack naurahti hieman hermostuneesti.
"Toivottavasti tästä on sinulle tarpeeksi sielua." Jack sanoi, mutta kuulosti enemmän kuin hieman hermostuneelta, mutta oliko se yllätys kun edessä seisoi moni metrisen nuijan kanssa varustettu peikko johon verrattuna Jack ei ollut kuin juuri ja juuri polveen asti. Peikko nappasi pirstomastaan kivestään valtavan lohkareen ja heitti sen Jackiä kohden, mies teleporttasi sen tieltä ja ilmestyi peikon jalan viereen survaisten Haulin nilkan sisään ja veti syvän luuhun asti yltävän haavan jalkaan jolloin verta roiskahti päälle avonaisesta haavasta. Peikko huusi kivusta ja koitti ottaa Jackiä käsiinsä. Jack hymähti ja pakenemisen sijaan viilsi peikkoa käteen, joka sai huutaa uudestaan kivusta pidellen kättään. Jack ei armoa antanut vaan juoksi toiselle jalalle ja oli aikeissa iskeä Haulin pohjelhakseen, mutta häntä iskettiinkin isolla voimakkaalla kädellä. Lento oli kaunis ja pitkä kun Jack kieri ja lensi pitkin maata kunnes pysähtyi kyljellään maaten maassa. Jack piti rintaansa ja yski haukkoen henkeään. Luojan kiitos haarniska oli juuri pelastanut hänen henkensä!

"Tapoit... lapseni!" Peikko karjasi yllättäen selvällä yleiskielellä, vaikka hieman huonosti äännettynä, ja syöksyi kohden nuijansa kanssa aikeinaan liiskata Jackin maahan kuin pahaisen muurahaisen. Jack sihahti ja teleporttasi jälleen juuri ajoissa iskun tieltä. Jack ilmestyi uudestaan puun takana piilossa hengittäen edelleenkin hieman vaikeasti. Henki oli salpaantunut iskun voimasta hetkeksi aikaa ja Jack tarvisti pienen hetken saadakseen hengityksensä pelaamaan. Sitten hän jatkaisi tuon otuksen teurastamista. Hän oli ilmeisesti tappanut yhdessä Haulin kanssa tuon mukulan... tai jotakin vastaavaa.

// Time for action! Ja ei mitään :3

[Janni]

Haul naurahti Jackin varoituksille. "Älä huoli, en ole tyhmä." Mies rauhoitteli toisen niin vakavaa äänensävyä, kyllä hän oli tietoinen millaiseen peliin joutuisi, jos menisi avioliiton väliin.
Toinen huolehti myös hänen käytöstavoista, aivan kuin he olisivat menossa tapamaan neitoa juuri sillä hetkellä. "Niin kuin sanoin, ei huolta, et ole nähnyt millianen herrasmies olen naisten seurassa." Haul vakuutteli. Kaksikon keskustelu keskeytyi yllättävän tärähdyksen johdosta, joka sai miekan terän kilisemään pienesti kivenpintaa vasten. Kaksikko jäi kuuntelemaan ympärillä olevaa metsää, Jack tähysteli tilannetta tarkemmin, ottaen Haulin varmuuden vuoksi vieläå käteensä.
Kauaa ei kestänyt kun tärinän lähde selvisi, hajukin kuulemma kertoi paljon. Puiden seasta ilmestyi vauhdilla isokokoinen hahmo, joka lähietäisyydeltä osoittautui peikoksi. Se oli lihava ja ruma, sekä valmis liiskaamaan Jackin siihen paikkaan isolla piikkisellä nuijallaan.

"Se nähdään pian." Haul vastasi hermostuneelle Jackille takaisin, ennen kuin tuo teleporttasi lähestyvän nuijan tieltä ja iskien peikkoa jalkaan. Jack oli aivan liian nopea kömpelön hitaalle jätille, joka vielä kärsi pahoista ruhjeista jalassaan, kuin nyt kädessäänkin. Kuitenkin yllättäen iso käsi ilmestyi paiskaamaan miehen pitkässä kaaressa maahan, lyöden tuolta keuhkot tyhjäksi. Haarniska taisi pelastaan toisen hengen tuolta jykevältä iskulta, mutta se oli tehnyt pahaa jälkeä, pakottaen Jackin perääntymään puuntaakse. "Mokomahan osaa päätellä, kun kerran löysi lapsensa murhaajan." Haul hymähti, vilkaistessaan samalla toisen puoleen, joka näytti tarvitsevan hetken kiriäkseen hengityksensä takaisin. Tosin peikko ei odottaisi Jackin pikku taukoa.

Haul ei kauaa jäänyt tuijottelemaan väsynyttä miestä, vaan oli seuraavassa hetkessä fyysinen itsensä tuon edessä, jättäen jälkeen vain kahvan toisen käteen. "Ansaitset pikku tauon." Haul tokaisin, vetäen toisen vyöltä hopeisen pistomiekan ja taputti ohimennen toveriaan vielä olalle.
"Hoi rumilus!" Mies huusi, astuttuaan esiin puun takaa, kiinnittäen peikon huomion, joka vain karjaisi vihaisesti tälle takaisin. Peto ei näyttänyt välittävän siitä kuka vastassa oli, tuo vain tahtoi kostaa jollekin. Haul ei lähtenyt hyökkäämään, vaan antoi peikon tulla hänen luokse, hän kun ei kerran voinut olla viittä metriä kauempana miekankahvasta.
Peikko kohotti nuijansa, iskien sen Haulia päin, joka väisti, ehkä hieman niukin naukin, mutta väisti kuitenkin. Mies kun ei ollut yhtä ketterä kuin Jack. Voimakas isku oli upottanut tuijan piikkeineen maahan. Peikko nyt riuhtoi asettaan irti kaksin käsin, antaen miehelle tilaisuuden viiltää syvä viilto tuon käsivarteen. Haulin oli muistettava, ettei itse saisi surmata mokomaa, ei hän silloin saisi kerätyksi tuon sielua. Tosin olihan se sääli, miekan pitely omassa kädessä oli rattoisaa näin pitkästä aikaa.

//Niinpä! >:3 //

[suskari]

Jack vilkasi Haulin suuntaan, joka totesi että peikko osasi päätellä sentään lapsensa murhaajan. Kevyt hymy kävi miehen kasvoilla hengitys vaikeuksista huolimatta, mutta muuttui nopeasti yllättyneeksi kun Haul oli yllättäen fyysisessa muodossaan hänen edessän. Jack katsoi aavetta hyvin kysyvänä ja oli esittämässä kysymyksen mitä Haul oikein aikoi, mutta mies oli suustaan nopeampi ja ilmoitti antavansa hänelle aikaa levätä hetken aikaa. Haul otti Jackin pistomiekan vyöltä taputtaen miestä olalle ja astui taistelu tantereelle omassa fyysisessa muodossaan. Jack ei lähtenyt kantamaan huolta Haulista vaan uskoi tuon tietävän mitä oli tekemässä. Hitto näin voimakkaan aseen sieluna ja teränä mies varmasti osaisi taistella paremmin kuin tavallinen rivsotilas, jos ei jopa paremmin! Jack ei siis kantanut mitään huolta Haulin turvallisuudesta vaan keskittyi itsensä hoitamiseen saadakseen henkensä kulkemaan jälleen normaalisti. Seurasi korkeintaan Haulin ja peikon välistä taistelua sivusta... ja no hyvin Haul pärjäsi. Peikko oli jopa jäännyt jumiin aseensa kanssa. Typerä olento!

"HAUL!" Jack huusi taistelun lomasta Haulille ilmoittaen jälleen olevansa valmis taisteluun tätä körilästä vastaan. Mies otti kopin heitetystä pistomiekasta ja veti sen vyöllensä samalla kun Haul palautui takaisin teräksi. Peikko vaikutti hyvin hämmentyneeltä minne hänen kohteensa oli kadonnut ja nyt oli jälleen tullut uusi jostakin nurkan takaa. Ei tainnut peikon järkeily aivan riittää tajuamaan sitä että äskeinen taistelu oli käyty miekan terässä olevan hengen kanssa. Jack käytti tätä peikon hämmennys tilaa hyväkseen ja syöksyi kohden peikon jalkoja. Peikko karjasi ja oli yllättävän nopeasi tilanteen tasalla ja yritti jälleen lyödä pienenpäänsä suurella valtavalla kädellään. Jack pysähtyi ja asetti miekka valmiina iskemään sivullensa. Käsi lähestyi vauhdilla ja kun se oli tarpeeksi lähellä, juuri osumassa, Jack liikautti miekkaansa ja upotti sen terän kahvaa myöten peikon lihaan ja leikkasi kuin kuuma veitsi voita luuta ja lihaa veren roiskuessa jälleen päälle kun peikon yksi sormista katkesi ainakin osittain, jääden roikkumaan muutaman lihasuikaleen varaan. Peikko karjui ja huusi pidellen sormeaan. Jack pyyhki aivan veressä olevia kasvojaan nähdäkseen jotakin ja kun peikko kärsi osittain menetetystä sormestaan Jack teleporttasi ja upotti Haulin suoraan peikon jalassa olevaan akillesjänteeseen ja veti sivulle katkaisten koko jänteen. Peikko huusi jälleen ja kaatui polvensa varaan pidellen jalkaansa valittaen nostaen yllättäen valatavn nuijansa maasta ja yritti iskeä sillä lähellä olevaa miestä. Temppu tuli kieltämättä sen verran puun takaa että Jack ehti tieltä vain niukin naukin, eikä peikko jättänyt pienempäänsä rauhaan vaan alkoi oikein sarjana hakkaamaan nuijansa kanssa. Jack sai tehdä oikeasti työtä sen eteen että ehti välttämään valtavan nuijan iskut. Yksikin osuma olisi kuolettava tai ainakin pysäyttäisi hänen taistelunsa joten osuman saaminen ei ollut vaihtoehto.

Nuija iskeytyi voimalla maahan ja jäi jälleen siihen kiinni kuin naulattuna. Jack tunsi kuinka väsymys alkoi painamaan lihaksia ja keho alkoi huutamaan jo lepoa, mutta Jack ei suonnut sitä itselleen vaan teleporttasi peikon nuijaa pitävän käden päälle kohottaen miekkansa ja upotti Haulin jälleen kahvaansa myöten peikon lihaan ja veti aikoakseen tehdä mahdollisimman vakavaa vahinkoa. Peikko karjui jälleen tuskissaan ja iski yhtä sormea köyhemmällä kädellään käteensä kuin siinä olisi ollut itikka. Jack oli kuitenkin jo maassa ja aikeissa iskeä jo loukkaantuneeseen jalkaan, mutta peikko osoitti nopeuttaan ja huitaisi kädellään miestä kohden. Jack kumartui iskun tieltä, mutta ei ollut aivan tarpeeksi nopea kun voimakas käsi pääsi iskemään pään sivuun. Jack lensi muutaman metrin iskusta ja kaatui maahan osittan tajuissaan. Päässä hyöri ja pyöri, näkökenttä oli aivan sumeana, mutta silti Jack yritti taistella itsensä ylös... yrittäen etsiä Haulia käsiinsä, mutta tajusi miekan makaavan maassa muutaman metrin päässä. Jack nousi kompuroiden ja yritti Haulin luokse, mutta peikko tarrasikin jalasta nostaen ilmaan roikkumaan kasvojensa tasolle katsellen pienillä ruskeilla silmillään Jackiä, joka rimpuili peikon otteessa.
"Ruokaaaa.... nam.." Peikko sanoi tökäten Jackiä vastasta suhteellisen kivuliaasti ja lähti nousemaan lihavan perseensä kanssa ylös maasta, lähtien nilkuttaen kuljettamaan Jack parkaa metsän suuntaan.

// Poor Jack (D

[Janni]

Haul sai miltei tansia peikon ympärillä väistellen ja yrittäen vain väsyttää petoa, jotta Jack saattoi lopettaa tuon helpommin. Muutaman uuden haavan mies sai mokomalle aikaan, ennen kuin kuuli toverinsa äänen selkänsä takaa. Mies viskasi hopeisen miekan takaisin omistajalleen ja katosi usvaksi, samalla kun nuija yritti liiskata tämän, mutta löy vain tyhjää ilmaa. Peikko luuli hetken voittaneensa, mutta näytti yllättyneeltä, nostettuaan aseensa takaisin ylös, eikä nähnyt veristä länttiä maassa mitä oli odottanut.
Jack astui takaisin kentälle, Haul jälleen kädessään ja hyödynsi peikon hämmennystä hyväkseen. Pikku tauko oli tehnyt toiselle hyvää ja taistelu sai jatkua. Vaikeudeksi osoittautui vain peikon suurikoko. Mies kykeni tekemään vahinkoa enemmän otuksen jalkoihin, kuin ylempään kehoon, joka oli paljon heikompi, kaikkien elinten kannalta.

Jack kuitenkin sai peikon alas polvillensa ja saattoi nyt olla valmis tekemään viimeisen kuolettavan iskun, mutta mokoma yllättikin miehen pienellä huijauksella. Se ei kuitenkaan osoittautunut miehen kohtaloksi, mutta väsytti tuon pahasti. Haul ei voinut muuta kuin katsoa toisen harteilta, hohtaessaan jälleen toisen aurana.
"Jack!" Sielu huudahti toisen tehdessä väistöliikkeen, joka ei ollut tarpeeksi matala ja peikko osui kädellään toista päähän. Moinen isku olisi napsauttanut heikonihmisen niskat nurin, mutta Jack vaikutti selviävän. Kuitenkin, peikko oli saanut vahinkoa aikaan, Jack näytti saaneen pahan tällin päähänsä, eikä ollut aivan kartalla saman tien, kun taas Haul makasi muutaman metrin kauempana toisesta. "Jack! Jack!" Sielu yritti ohjata toista äänellään, mutta peikko tuli ja asteli kasikon väliin, napaten miestä nikasta ja roikottaen tuota nyt ilmassa silmiensä korkeudella. Sen näkeminen oli Haulille tarpeeksi tajuta ottamaan fyysinen muotonsa.
Peikko lähti nilkuttaen kuljettamaan ateriaansa takaisin metsän suuntaan ja oli kääntänyt selkänsä Haulille, joka nappasi miekankahvan käteensä ja juoksi nyt kohti pedon selkää. Mies ponnisti ja tartui peikon niskalenkistä kiini, kiiveten tuon niskaan. Otus tietenkin yllättyi ja yritti nähdä mitä oikein niskan takana tapahtui ja se selvisi tuolle lopulta, mutta aivan liian myöhään. Haul upotti miekankahvan kädensijan rumiluksen oikeaan silmään. Peikko parahti kivusta, ryhtyen ravistelemaan päätään ja samalla tiputti Jackin otteestaan vapauttaakseen molemmat kätensä, jotta pääsisi eroon siitä riiviöstä, mikä hänen niskan päällä oli.

"Ota kop-" Haul huusi, vedettyään verisen kahvan irti peikon silmäkuopasta ja viskasi sen nyt toverinsa suuntaan, mutta peikko nappasi häntä niskasta kesken tämän lauseen ja iski kaikella voimallaan maahan. Otus jäi suurella kädellään painamaan Haulia maahan, tehdäkseen tuosta selvää. Äskeinen oli tullut niin yllättäen, ettei mies ollut ehtinyt vielä edes kunnolla reakoida ja huusikin nyt kivusta, joka musersi kaikki kylkiluut, selkärangan , sekä sisäelimet. Vertakin purskahti miehen suusta, ennen kuin huuto loppui ja ilme jäätyi kuin kuolleella. Se sai lopulta Haulin hajoamaan usvaksi ja kahva sai teränsä takaisin. "T-Tuo... Tuo oli hävettävää." Haul totesi jokseenkin käheällä äänellä.

//Haul to the rescue :D //

[suskari]

Peikko ei sitä nähnyt, mutta Jack näki tuon otteessa roikkuessaan kuinka Haul ryntäsi metsään matkaavan peikon perään, kiipesi selkää pitkin niskalle roikkumaan ja peikko kävi ihmetelemään mikä hänen niskassaan tanssi. Haul osoitti taitonsa ja iski miekan kahvan suoraan tilaisuuden tullen suoraan peikon toiseen silmään, jolloin peikko päästi irti Jackista ja mies putosi maahan osittain jalkojensa varaan polvistuneena. Jack kohotti katseensa Hauliin, joka heitti jo aseen kahvaa hänelle, josta Jack otti kopin, ja huomasi Haulin olevan vaarassa kun peikko kohotti uhkaavasti kättään miestä kohden.
"Varo Ha--!!" Jack ehti huutamaan, mutta se oli jo liian myöhäistä kun peikko tarrasi Haulia niskasta kiinni ja paiskasi maata vasten kätensä alle. Jack tuijotti tapahtunutta järkyttyneenä sivusta suu raollaan pystymättä enään tekemään mitään Haulin hyväksi. Jack vain joutui todistamaan sitä kuinka Haul murskaatui viimeistä luutaan ja ruumiin osaansa myöten peikon käden alle veren purskahtaessa suusta, sisäelimien tursuessa ulos vatsasta. Miehen elämä sammui siihen paikkaan ja hetken Jack oli jo huolissaan sen suhteen että Haul olisi nyt kuollut oikeasti, mutta eloton ruumis hajosi usvaksi ja palautui takaisin miekan teräksi, josta kuului tuttu ääni... vaikkakin hieman käheänä. Jack ei voinnut olla naurahtamatta helpottuneesti.
"Säikäytit minut pirulauta!" Jack ärähti huolestuneella äänellä Haulille, joka enemmän oli huolissaan siintä kuinka häpeällistä äskeinen kuolema oli ollut. Normaali ihminen olisikin jo kuollut!

Peikko nosti kättää ja vaikutti olevan hyvin ihmeissään minne juuri liiskattu ruumis oli kadonnut. Jack käytti tilaisuutensa ja ptti muutaman juoksu askeleen, teleporttasi ja ilmestyi peikon harteilla seisomassa valmiina jo upottamaan miekan suoraan peikon pään sivuun ja sinne se upposikin suoraan kallon läpi. Peikko alkoi kivusta väännelle riehumaan ja huitomaan, mutta Jack viimeisteli iskunsa vielä vetämällä haavaa isommaksi ennen kuin laskeutui alemmas maahan peikon jalan viereen. Eikä hetkeäkään liian myöhään tai hänkin olisi saannut kokea Haulin kohtalon. Peikko etsi hermostuneena kohdettaan ainoalla silmällään ja Jack kiersi peikon selän takana odottaen tilasiuutta päästä iskemään jalkoihin. Jack veti myös nyt Haulinkin tuppeensa hetkeksi aikaa ja vaihtoi muotonsa karvaisempaan peto muotoonsa ja syöksähti peikon jo valmiiksi loukkaantunutta jalkaa kohden. Jack tarrasi terävillä kynsillään peikon jalasta kiinni, jolloin tuo kävi jalkaansa riuhtomaan ja potkimaan tyhjää ilmaa. Jack tunsi olevansa vatkaimen kyydissä, mutta silti keskittyi olennaiseen ja avasi kitansa alkaen lataamaan siihen valkoisena hohtavaa energia-ammusta, joka kasvoi ja lopulta Jack päästi sen vapaaksi suoraan jalassa olevaa haavaan. Jack päästi irti ja laskeutui maahan. Energia-ammus räjähti suoraan haavan sisälle repien ja pirstoen luita, sekä lihaa jalasta tehden siihen ainakin pari metriä halkaisijaltaan olevan todella syvän haavan josta pursusi verta kuin pumpattuna, eikä jalka ollut enään käyttö kelpoinen. Se vain roikkui muutaman luun ja lihamössön varassa. Peikko taas kaatui komeasti kyljelleen maahan kuuluvan tömähdyksen kera. Jack virnisti voiton riemuisena ja vaihtoi muotonsa humaaniksi takaisin lähtien kävelemään kohden peikkoa pysähtyen tuon niskan taakse. Jack katseli sitä hetken, kunnes survaisi Haulin koko pituudeltaan kahvaa myöten, että osittain omat kätensä peikon lihan sisään tarkoituksenaan upottaa miekka keskelle niskassa olevaa selkärankaa. Peikko nytkähti voimakkaasti tästä tempusta ja yritti epätoivoisesti tarrautua teloittajaansa, mutta Jack oli nopeampi vetäessään niskan poikki napsahduksen kera ja peikko retkahti hetken päästä veltoksi lihasten nykisessä enään refleksin omaisesti. Jack astui taaemmas peikosta katsellen tuon viimeisiä hetkiä elossa.
"Loput on sinun.." Jack totesi voiton riemuisena Haulille ennenkuin vain kaatui perseellensä veriseen ja peikon toimesta täysin runnottuun maahan. Koko alue näytti joltakin taistelu tantereelta. Jack oli yltä päältä peikon veressä, värisi, hengitti raskaasti ja tunsi vasta nyt sen kaiken jyskytyksen päässään jonka hän oli peikolta saannut. Silti Jack näytti tyytyväiseltä kaatoonsa, ei vaan Haulin ja hänen yhteiseen kaatoon.

Hetken vielä istuttaan alhaalla Jack kiinnitti katseensa peikon mukana olevaan isoon pussiin, jossa näytti olevan jotakin pyöreydestä päätellen. Jack nousi hieman hoiperrellen ylös maasta ja käveli pussin luokse katkaisten pussia pitävän köyden pistomiekallaan jolloin sen putosi maahan. Jack avasi pussin suuta kiinni pitävät solmut ja katsoi sisään.. Jackin silmät laajentuivat yllätyksestä ja nauroi hieman epäuskoisena paljastaen nyt sen sisällön nyt Haulille.
"Taisimme osua kultasuoneen ystävä rakas." Jack sanoi esitellessään säkkiä joka oli täynnä kultaa, arvoesineitä ja jopa rahaa niin haltoiden kuin ihmistenkin puolelta. Tällä he eläisivät jonkin aikaa herroiksi! Jack sulki säkin suun ja jäi miettimään millä hän raahaisi säkin kotiinsa.. Hän oli kuitenkin väsynyt ja haavoittunut. Jack katsoi Haulia.
"Haittaako jos pyydän sinua kantamaan säkin?" Jack kysyi Haulilta vyöllään. Hän olisi helposti vain voinnut myös käskeä Haulia näin tekemään, mutta Haul nyt oli muutamaa astetta palvelijaa korkeammassa asemassa. Tämä olisi vain ystävän palvelus.

[Janni]

Jackhän oli ollut huolissaan hänestä, toinen jopa kirosi hänelle. "Pelästyitkö noin pahasti?" Haul hymähti toiselle ennen kuin taistelu sai jatkkua. Ehkä hän oli hieman tahtonut nähdä toisen reaktion hänen raakaan kuolemaansa? Niin, niin siinä oli käynyt, ei peikko olut häntä yllättänyt. Se oli antanut myös hyvin aikaa toiselle päästä kunnolla jaloilleen ja valmistautua jatkamaan... Näin Haul yritti vakuutella itselleen.
Oli lopulta aika tehdä peikosta selvää. Jack, kuin myös Haul olivat enenmän kuin valmiita. Mies käytti kaikkia mahdollisia taitojaan ja kykyjään kaataakseen ison körilään maahan. Haul sai jopa asettua hetkeksi sivuun kun Jack otti isomman ja karvaisemmman muotonsa käyttöön, miltei tuhoten peikon jalan, kaataen tuon kunnon tymähdyksen kera.

Vaikerruksesta huolimatta armoa ei peikolle annettu ja ihmiseksi palannut Jack viimein upotti Haulin otuksen niskaan, rikkoen tuon selkärangan hitaasti, mutta varmasti. Se viimein hiljensi vaikertavan peikon ja metsä tuntui samantien todella hiljaiselta. Haul sai kerätyksi peikon sielun Jackin sanojen johdolla ja miekkaan imeytyvän usvan perusteella oli tällä paljon syötävää. Sielu oli runsas, mutta ei vetänyt vertoja kyvykkään soturin sielulle, mutta kyllä mies tällä sai pari lisä päivää itselleen.
Sillä välin Jack oli kaatunut takamukselleen maahan, hengähtäen pitkän taistelun jälkeen. Toinen näytti pahalta, väsymys paistoi tuosta, verestä puhumattakaan. "Näytät yhtä pahalta kuin tämä maasto." Haul kommentoi, silmäillessään miekansilmillään ympärilleen. Peikko oli tehnyt selvää jälkeä metsän maaperälle.
Haulin katse seurasi Jackiä, joka oli päässyt ylös ja suuntasi kohti peikon vyötäröllä roikkuvaa säkkiä. Hän ei ollut huomannut sitä kaiken tiimellyksen seassa. Toisen ilmeestä päätelle, he olivat löytäneet jotain hyvää ja mies varmistikin sen lopulta sanoillaan. Haul ei jäänyt sen enempää toista tuijottelemaan vaan muuttui aavemaiseen muotoonsa ja asteli lähemmäs, kurkistaakseen itsekin säkkin sisälle. Kultaa, säkki oli täynnä kultaa, aina kolikoista arvoesineisiin. Näky sai miehen virnistämään ja katsahtamaan sitten toista, joka esitti hänelle pyynnön. "No jos tämän kerran." Haul hymähti, ojentaen kättään samalla kun kiinteytyi fyysisesti.
Säkki todella painoi, joten oli hyvin ymmärrettävää miksei väsynyt mies sitä jaksanut kantaa. "Se joka kantaa aarteen saa isomman osuuden niinhän?" Haul kysyi vitsaillen.

[suskari]

Jack ei voinnut olla mitään muuta kuin samaa mieltä Haulin kanssa siintä minkä näköinen hän tällä hetkellä oli. Yltä päältä peikon veressä ja todella väsynyt. Hän saattaisi säikyttää pahan päiväisesti kyläläisiä verisellä ulkonäöllään, mutta ei auttanut valittaminen. Pesulle pääsisi sitten kotona! Luvon saisi kiilottaa haarniskan ennen sepälle vientiä. Rintapanssari oli aivan lommoilla ja kuten myös toinen olkasuoja sen kolmikon jäljiltä.

Jack ei voinnut olla helpottuneesti hymyilemättä kun Haul suostui kantamaan painavan näköisen säkin kotiin asti ja vielä vitsaili että kantaja saisi suurimman osan saaliista. Jack nauroi väsyneesti tälle loksautukselle.
"Saat kaiken." Jack pamautti aivan puun takaa Haulille ja sai jopa Jackin itsekkin miettimään kuinka kovaa hän olikaan päänsä lyönnyt. Kukatahansa muu olisi varmasti käynnyt riitelemään säkin sisällöstä Haulin kanssa ja tahtonut sen puoliksi tai ei mitään toiselle. Jack kuitenkin ajatteli Haulin ansaitsevan tämän saaliin enemmän kuin hän, joka eli vallan hyvin nykyisellä palkallaan.
"Mutta sillä ehdolla että menemme illalla rentoutumaan, minä päätän paikan!" Jack kuitenkin ilmoitti virnistäen ja lisäsi vielä katsoen Haulia. "Sinä maksat." Jack vitsaili aaveelle ja lähti sitten kävelemään takaisin kylään pyyhkien verisiä kasvojaan käteensä. Hän saattoi jopa olla varma että haisi sille kirotulle peikolle.

Jonkin aikaa käveltyään hiljaisuudessa Jack katsoi Haulia, joka säkkiä raahasi urheasti mukanaan. Jack itse kulki miehen suoman tahdin mukana eikä pitänyt mitään kiirettä.
"Oletko koskaan pelastanut isäntääsi?" Jack kysyi yllättäen Haulilta. Ei hän oikeastaan välittänyt siintä, vaikka Haul olisikin jättänyt kaikki entiset isäntänsä oman onnensa nojaan. Jack oli vain utelias. Sitä paitsi Jackista tuntui että Haul alkoi välittämään hänestä enemmän kuin vain isäntänä ja vaikka heillä oli sopimus. Silti siihen nähden Haul tuntui katsovan hänen peräänsä yllättävän paljon kun sattui ja tapahtui.
"Ja kiitos.. pelastit henkeni." Jack sanoi kiittäen Haulia henkensä pelastamisesta tai hän olisi tällä hetkellä peikon ateriana vailla toivoa.
"Vaikka menetitkin omasi siinä ohessa. Säikähdin jo hetken." Jack lisäsi virnistellen ja vitaisllen Haulin "kuolemasta", jota hän oli ainakin säikähtänyt todella pahasti. Hän oli hetken jo luullut miehen olevan mennyttä!
"Et taida kuolla fyysisessä modossasi vaikka sinua kuinka runnoisi?" Jack kysyi vain silkkaa uteliaisuuttaan, vaikka periaatteessa tiesikin vastauksen. Haul oli jo kuollut ja sielu, ei tuota voinnut tappaa enään maallisilla keinoilla.

// Sä voit viedä kaksikon Jackin kämpille, jos jaksat

[Janni]

Haul jäi tuijottamaan Jackia niin kuin tuo olisikin saanut todella pahan tällin päähänsä, tosiin mitään pahaa ei vielä toisen kallossa näkynyt. Miksi Jack noin vapaasti oli antamassa näinkin ison saaliin hänen huostaansa? Toki olivat he puhuneet siitä että hän saisi tyhjentää uhrien taskut, mutta he eivät olleet periaatteessa laittaneet suunnitelmaansa vielä toimintaan.
Jack tahtoi kuitenkin että illalla vietettäisiin rentouttavaa aikaa tuon johdolla ja Haul saisi tarjota koko lystin. Tähän mies hörähti, mutta virneestä päätellen oli selvästi mukana. "Otan mielellään tämän saaliin haltuuni, mutta kunhan virkoat siitä tällistäsi, niin katsotaan mitä mieltä olet sitten."

Matka saattoi alkaa kohti kaupunkia, jonne nyt oli jonkinmoinen matka, joka kului hitaasti. Haul ei tahtonut hirveällä kyydillä johdattaa väsynyttä Jackiä, vaikka astelikin metrin edempänä tuosta. Mies kun haisi todella vahvasti vereltä ja siltä likaiselta peikolta.
Haul paranteli otettaan säkistä, jota roikotti olkansa yli kaksin käsin ja vilkaisi toverinsa puoleen, joka esitti yllättävän kysymyksen. Mies itsekkään ei ollut ehtinyt kummastella tekojaan, mutta kenties vain koska siihen oli hyvä syy. "Totuushan on, että olet ensimmäinen isäntäni, jonka luokse olen jäänyt saatuani fyysisen muodon haltuuni. Olen yleensä vain jatkanut omaa matkaani aina tilaisuuden tullen." Mies kertoi. "Joten vastaus kenties on, en. En ole pelastanut isäntääni aikaisemmin."
Haul naurahti Jackin ottaessa puheeksi hänen "kuolemansa", jonka tuo oli joutunut todistamaan. "Noh, periaatteessa fyysinen muotoni ei ole mikään kuolematon lihaskasa, jota voi runnoa ilman vahinkoja. Niin kuin näit, se peikko liiskasi minut kuin kärpäsen." Haul kertoi. "Olin vielä tajuissani, kun tunsin siäelimieni puskevan kurkkuuni." Mies kertoi epämielyyttävä ilme kasvoillaan. "Kun fyysinenolemukseni niin sanotusti kuolee, palaan usvaksi ja olen jälleen täydessä kontrollissa."

Kaksikko pääsi aina kaupunkiin asti ja tutun rakennuksen luo. Aurinko oli alkanut laskemaan kohti taivaan rantaa, joka hehkui oranssina. Etuovi avattii, kaksikon astuessa sisään. Haul päästi huojentuneen huokauksen suustaan, laskiessaan painavan säkin lattiakke, venytellen sitten selkäänsä. "Sanoinko jo että kaipaat kylvyn, haiset järkyttävälle." Mies kommentoi, joka sinäänsä oli varmasti aivan turha.

[suskari]

Haul myönsi ettei ollut tähän mennessä jäännyt yhdenkään isäntänsä luokse vaan jatkanut matkaansa heti fyysisen muodon saatuaan, joten Haul ei ollut ikinä edes vaivautunut auttamaan isäntiään jos nuo kuolemaan olivat itsensä ajanneet. Silti Jack oli hieman ihmissään Haulin toimista itseään kohtaan... mies oli jäännyt hänen luokseen melkein omasta tahdostaan ja nyt vielä oli pelastamassa hänen nahkaansa, vaikka monena muuna kertana oli antanut isäntiensä kuolla. Ehkä se johtui siintä että Haul hyötyi Jackista elossa enemmän kuin kuolleena, mutta silti jokin sanoi että Haulilla oli häntä kohtaan alkanut syntymään toverillinen side. Ei sillä etteikö Jack pitänyt miestä jo ystävänään, mutta Haul tuntui vieläkin hieman painivan asian kanssa. Haul kun ei vaikuttanut miltään ystävällisyyden huipentumalta päällisin puolin. Jack ei kuitenkaan sanonut mitään asiasta, kuunteli vain mitä Haulilla oli vielä sanottavana.
Oikeastaan Haul kävi vastaamaan Jacki kysymykseen kuolemasta ja kävi ehkä turhankin yksityiskohtaisesti kertomaan kuolemastaan. Jack nyrpisti nenäänsä kun puheeksi tuli se kuinka Haul oli ollut vielä tajuissaan kun sisääelimet olivat pyrkineet suun kautta ulos.
"En ehkä olisi halunnut ihan noin tarkkaa informaatiota kuolemastasi." Jack totesi Haulille.
"Kuluttaako se voimiasi?" Jack kysyi vielä liittyen Haulin kuolemaan liittyen ja miekkaan palautumisesta.

Matka oli pitkä ja uuvuttava ku auringon jo laskiessa Jack että Haul lopulta pääsivät kotiovelle ja sitä kautta sisään. Haul vapautti itsensä kantamuksistaan ja kävi huomauttamaan verisestä, sekä peikolle haisevasta Jackista. Jack katsoi Haulia väsyneenä ja pudisti sitten päätään jaksamatta sanoa mitään edes tuohon. Hän oli vain väsynyt ja tarvitsi lepoa. Jack kuitenkin jaksoi jyrähtäen huutaa orjansa paikalle, joka auttoi hänet riisumaan verisen haarniskan yltään. Jack venytteli kolottavia jäseniään ja huomasi iskua saanneen olkansa turvonneen hieman, eikä olkapää kestänyt nostaa kättä kovinkaan korkealle. Taistelun aikana Jack ei ollut sitä huomannut, mutta ei siinä paljoa ehtinyt kyllä miettimään pikku kipuja. Jack käänsi katseensa vielä orjaansa ja käski lämmittää vettä kylpyä varten, sekä sitten aamuksi kiillottaa haarniskan sellaiseen kuntoon että sen kehtaisi sepälle viedä korjattavaksi. Luvonin kadottua Jack henkäisi väsyneenä ja riisui paitansa pois päältään vain viilentääkseen oloaan ja kävi laittamassa asevyönsä roikkumaan omalle paikallensa. Ainoastaan Haulin miekan kahvan Jack kantoi mukanaan olohuoneeseen ja laski pöydälle samalla kun itse käveli ohi hakemaan jotakin kylmää päänsä päälle. Kylmä märkä rätti sai kelvata, sillä nyt Jack ei jaksanut ajatella. Jack käveli takaisin olohuoneeseen ja kävi istumaan puiselle tuolille rätti otsallaan helpottamassa jyskyttävää päätä. Ehkä pitäisi pyytää lääkäri katsomaan päätä.. Peikko oli huitaissut kuitenkin melkoisella voimalla.

Jack katsoi Haulia rättiä pitävän kätensä alta.
"Voit mennä, en tarvitse sinua nyt.. mennään huomenna minun ehdottamaan paikkaan." Jack sanoi ja työnsi Haulin aseen kahvan pöytää pitkin aaveen ulottuville, jos Haul haluaisi lähteä iltaa viettämään. Jack ei jaksanut vielä tänään samana iltana lähteä minnekkään.
"Tai sitten voit jäädä, miten itse haluat." Jack hymähti. Hän ei ollut Haulia pakottamassa minnekkään. Muutaman minuutin päästä Luvon tulikin ja ilmoitti kylpyveden olevan valmis. Jack kävi hakemassa huoneestaan muutaman vaihto vaatteen ja viskasi vanhat orjansa syliin pyykättäväksi kun itse meni pesemään peikko hajunsa, sekä veret pois päältään. Kylvyssä menikin useampi minuutti ennenkuin Jack palasi huomattavasti puhtaampana kuin aikaisemmin ja puhtaat vaatteet päällään. Jack venytteli jäseniään istuen alas nojatuoliin katsoen Haulia, joka ei ollut lähtenytkään minnekkään. Jack piti edelleenkin päätään hieroen ohimoita.
"Haul.. voitko hakea lääkärin? Lähettäisi tuon rotan, mutta en luota siihen." Jack kysyi Haulilta. Jack olisi mielummin lähettänyt Luvonin, mutta ei luottanut haltiaan yhtään sem vertaa että olisi päästänyt tuon kaupungille yksin.
"Ja anteeksi kun juoksutan sinua.." Jack pahoitteli hymähtäen.

[Janni]

Haul ei voinut muuta kuin seurata Jackin perässä, kun tuolla nyt miekankahva oli hallussaan. Venyteltyään selkäänsä, mies tajusi että se sinäänsä oli turhaa ja muuttui aavemaiseen muotoonsa, kaiken väsymyksen sun muun ruumillisten tunteiden kadotessa. Kahva päätyi oleskeluhuoneen pöydälle ja sielu saattoi istahtaa alas yhteen nojatuoliin. Sekin oli turhaa, mutta hän ei voinut mitään sille että moinen tuntui luonnolliselta, vaikka hän voisi leijua missä halusi.
Luvon auttoi isäntäänsä minkä kerkesi, riisuen tuolta haarniskan ja viilettäessä laittamaan kylpyveden valmiiksi. Jack puolestaan päätti rentoutua hetkeksi odottaessaan kylpyä, tuo jopa sanoi että Haul voisi lähteä pitämään hauskaa ilman häntä, ehkä huomenna olisi parempi päivä hauskanpidonne. Mies oli selvästi liian väsynyt. "On vielä liian aikaista lähteä minnekään." Haul tokaisi. "Annan daamien aloitella iltaa rauhassa ja kun minä ilmestyn paikalle, ovat tipuset jo juoneet sen verran että minun tarvitsee vain hymyillä vihjailevasti." Mies kertoi virnistäen.
Oli kuitenkin harmi ettei Jack ollut siinä kunnossa että lähtisi mukaan, toisen seurassa oli aian paljon rattoisampaa kuin yksin. Ei sielu tietenkään sitä noin vain myöntänyt edes itselleen, ystävyys kun oli outo asia näin monen sadan vuoden yksinelon jälkeen. Ei moinen ajattelu kuitenkaan estänyt Haulia käyttäytymästä Jackiä kohtaan mukavasti. Jos asia tulisi puheeksi, sitten hänellä saattaisi olla solmu kurkussa.
Jack pääsi vihdoin kylpyynsä, jättäen Haulin yksinään oleskeluhuoneeseen, missä tämä jäi tuijottamaan pöydällä lepäävää veristä miekankahvaa. "Luvon!" Haul huusi. "Kun kerran kiilloitat isäntäsi haarniskan, pyyhkäise samalla miekkanikahva!"

Jack palasi putipuhtaana kylvystään, mutta näytti edelleen yhtä kurjalta, kuin oli ollut kylpyyn mennessä. Tuo oli tuonnut mukanaan viileän rätin, jota piteli otsallaan. Haul kohotti kysyvästi kulmaansa, kun toinen päätti esittää jälleen yhden pyynnön. Jack oli vailla lääkäriä. "Lääkärin, kuinka pahasti se otus sinua löy?" Haul kummasteli, mutta pienen huokauksen kera nousi ylös seisomaan. "Mistäs se lääkäri sitten löytyy?" Mies uteli, samalla kun muuttui takaisin fyysiseen muotoonsa. Miekankahvakin löysi tiensä tämän vyölle. "Pyytelet liikaa anteeksi." Haul tuhahti toisen sanoihin.