Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

[suskari]

Jack pyöräytti silmiään kun Haul vinkui miekan kahvaa itselleen, mutta ei käynnyt mitään äänen sanomaan vaan kaivoi sen esille pussin pohjalta ja heitti sen aaveelle itselleen. Jack puki viimeisestkin vaate kappaleensa päällensä jättäen takkinsa roikkumaan olallensa ainakin toistaiseksi ja jäi odottamaan Haulia sivummalle selkä mieheen päin ovensuulla.
"....Sinä kyllä tunnet minut jo." Jack tuhahti vilkaisten Hauliin olkansa yli kun tuo kävi piikittelemään hänelle haltia naisesta, jonka kanssa hän oli sen hetken antanut mennä, mutta paljastuksen tultua oli Jack lempannut naisen maahan omaatuntoa myöten. Hän oli kuitenkin ehtinyt puhua naiselle siirappista sontaa. Jack häpesi sitä..
"Minun ei tarvitse sinulle sen enempää käydä selittämään miksi olen niin valikoiva." Jack lisäsi ja korotti viimeistä sanaansa. Hänen ei tarvinnut käydä kertomaan Haulille siintä sen enempää miksi vihasi friikkejä, sillä Haul tiesi sen jo ja luulisi miehen hyväksyneen sen jo. Toisekseen ilman sitä Haul ei saisi sieluja läheskään yhtä paljon vaan se rajoittuisi miehen työ keikkoihin.
"Joten pidä vain huoli omista asioistasi." Jack tuhahti ja odotti sen enempää puhumatta että Haul saisi puettua päällensa lähtien ulos kylpylästä, kunhan omistajalle oli maksettu sovittu summa tästä huvista. Jack mietti hetken että lähtisi vielä ryyppy kierrokselle kapakkaan, mutta päätti olla menemättä.. hän halusi kotiin ja no jos Haul halusi niin menkööt omiaan.

Joten Jack palasi kotiinsa sytytellen muutaman kynttilän palamaan ja valaisemaan kotia. Luvonia mies ei päästänyt pikku vankilastaan.. Hän ei halunnut juuri nyt nähdä yhtäkään haltiaa nenänsä alla, joten Jack käveli kirja hyllylle napaten yhden kirjan hyllyltä avaten sen kirjan merkin kohdalta ja käveli nojatuolille sitä lukemaan.

// Joo käyhän toi, mut Haul saa kyl valmistautua siihen että saattaa joutua puolustamaan "ostostaan" koska Jack ja rasistisuus.. Se on varmasti katkomassa kurkkuja ku näkee haltian kotonaan (D

[Janni]

Jack kuulosti turhautuneelta Haulin piikittelyyn ja saattoihan se olla ymmärrettävää, joten sielu ei sen enempää toista härnännyt. Mies vielä sai miekankahvan takaisin, joka laitettiin tuttuun paikkaan vyölle roikkumaan pukeutumisen jälkeen. Jackin johdattamana kaksikko kävi maksamassa talonisännälle, tai no Jack maksoi, joka oli sinäänsä yllättävää Haulin mielestä. Tosin eihän sielu tiennyt, että toinen oli käynyt hänen kätköään tyhjentämässä. Mukisematta Haul seurasi toveriaan ulos. Olisko nyt aika pienelle kappakka kierokselle? Jackin mielestä ei, mutta Haul olisi täysin vapaa tekemään mitä halusi. Sielu näytti toiselle kurjaa ilmettä, kun tuo ei jaksanut jatkaa illan viettoa hänen kanssaan, joka oli sääli, mutta toista oli turha yrittää puhua ympäri.
Jack päätti mennä edeltä kotiin, jättäen Haulin yksinään seisomaan kypylän viereen. Miehen katsellessa kaikkoavan toverinsa selkää, kävi hänellä mielessä se soma haltia. Tuntui kuin tyttö olisi saanut toisen todella huonolle tuulelle. Liluthan oli saattanut loukata Jackiä, miehen omasta mielestä ja niin varmaan oli käynyt, mutta taas toisaalta... Jack oli tahtonut tavata tytön seuraavana päivänä, vielä kun tuo oli luullut neitoa ihmiseksi. Oliko Jack kiinnostunut Liluthista? Haul virnisti ajatukselleen. Ehkä he kaipasivat naisen kosketusta mies valtaiseen taloon?

Haulin pyyntö oli ollut kylpylän isännän mielestä naurettava. Ei tuo tahtonut luopua hyvästä neidosta nuin vain, mutta miehen kaivaessa esiin rahaa, joka oli määrältää kolme kertaa enemmän mitä haltianeito saisi kerättyä kasaan parissa viikossa, oli ääni muuttunut kellossa. Onneksi mies oli ottanut hivenen ylimääräistä matkaansa. Isäntä oli pyytänyt haltian luokseen ja käskenyt tuota vaihtamaan arkivaatteensa ylleen, tuo oli juuri myyty tälle asiakkaalle, jota tyttö oli palvellut. Haul saattoi nähdä pienen pilkahduksen Liluthin silmissä tuon kuultuaan, mutta selvä arkuus paistoi vielä tuon kasvoilta. Olihan se ymmärrettävää, ei tyttö tiennyt minne oli joutumassa.
Haltia palasi pian takaisin, yllään likaisen valkea ja yksinkertainen mekko, joka oli selvästi kokenut kovia. Talon isäntä oli tarjoamassa Haulille tytön kahleitakin, mutta mies kieltäytyi siitä jyrkästi. Sen sijaan Haul tarjosi kätensä, josta tyttö otti hellästi kiinni. "Luotan sinuun ettet karkaa." Mies totesi, johon tyttö nyökkäsi. Kenties tuo oli liian arka ja peloisaan ihmiskaupungista, ettei uskaltanut ajatellä edes tekevänsä niin.
Matka sai viedä kaksikon kohti Jackin taloa. Matkanvarrella Haul kertoi Liluthille tarkemmin millainen mies Jack tarkalleen oli ja varoitti tyttöä siitä mitä kotona odottaisi. "Mutta pääasia on että olet minun palvelijani, joten hänellä ei ole aihetta mukista vastaan. Toki talo on hänen... mutta murehditaan siitä seikasta myöhemmin." Haul selitti. "P-Palvelija? Enkö ole orja?" Tyttö kummasteli. "Olet liian soma orjaksi."

Haul ei vaivautunut edes koputtamaan, kyllä Jack kuulisi ulko-oven avautuvan. "Jaaaack, olen kotona." Mies huikkasi, eikä oikein tiennyt kuinka paljastaisi Liluthin toiselle.

//Ouh boy! :D Pitäskö sopii et vaikka mä ohjaan Liluthii nii ei mene hommat epäselväksi? //

[suskari]

Jackin katse oli hämärässä huoneessa nauliintunut kädessään olevaan kirjaan, jota mies luki sivuja käännellen kaikessa hiljaisuudessa kun Haul oli muualla menossa. Jack oikeastaan nautti siintä suloisesta rauhallisuudesta kun Haul ei ollut kotosalla, tai no eihän Haul mikään räyhähenki ollut, mutta välillä sitä teki hyvää olla yksin. Tai no melkein yksin.. Luvon oli edelleenkin kopissaan, mutta tuo oli oppinut olemaan sentään jo hiljaa silloin kun piti. Mahdollisesti jopa nukkui. Kaiken sen rauhallisuuden kuitenkin rikkoitui oven avautuminen vailla koputtamista, jolloin Jack jo melkein arvasi kuka kotiin palasi pikku seikkailultaan, joten mies ei juurikaan katsettaan kirjasta nostanut tai ei olisi malttanutkaan, mutta Haulin jopa ylipirteän kuuloinen huudahdus sai Jackin nostamaan katsettaan kirjastaan toinen kulma koholla. Jotenkin hänestä tuntui ettei kaikki nyt ollut kohillaan kun Haul noin pirteästi kotiin tuli. Tai sitten mies oli pahasti kännissä. Jack asetti kirjanmerkin kirjan sivujen väliin sulkien kirjan ja laski sen pöydälle kävellen eteiseen katsomaan mitä se aaveen ruoja nyt oli keksinyt..

Jack katsoi ensin Haulia hieman kysyvänä, mutta katse sitten valui aivan väkisin aaveen vieressä olevaan haltia naiseen ja miehen naama venähti haudan vakavaksi. Jack yritti sen hetken laskea mielessään kymmeneen ettei ollut samantien kummaltakin repimässä päitä irti, mutta se tuntui vaikealta. Jack siirsi hitaasti murhaavan katseen Haulin päälle harvinaisen syyttävänä.
"Mitä_helvettiä_tuo_huora_tekee sinun matkassasi!?" Jack lähes räjähtämisen partaalla tavutti sanat Haulille kävellen aivan miehen nenän eteen seisomaan ja luojan kiitos hän oli aavetta pidempi, joka teki asetelmasta aina vain uhkaavamman. Asiaa auttoi entisestään hämärässä eteisessä hohtavat oranssin punaiset silmät.
"Heitä se ulos! Nyt.. en katso yhtä haltiaa enempää kattoni alla!" Jack raivosi Haulille osoittaen Liluthia kun haltoista oli puhe. Hän ei todellakaan katsoisi sekunttiakaan pidempää tuota pano huoraa kattonsa alla, vaikka Haulilla olisi kuinka hyvät selitykset haltian tuomiseen hänen kotiinsa.
"Tosin eri asia jos toit hänet illalliseksi." Jackin ääni madaltui ja miehen kasvoille piirtyi hymy, mutta se ei ollut ystävällinen ja illallisella Jack tarkoitti tietenkin Haulin sielun tarvetta. Ei hän itse humaanista lihaa syönnyt sentään.

// AAAH! Jack olet ilkeä >: Ja joo pelaa sä vaa, sun hahmohan se periaatteessa onkin (D

[Janni]

"Aah Jack, jos kuuntelisit..." Haul oli aloittamassa nähdessään eteiseen astuneen Jackin ilmeen, mutta toinen keskeytti hänet, kuulostaen todella vihaiselta. Liluth puolestaan luikahti Haulin taakse, toinen näytti todella uhkaavalta astellessaan jyristen kuin ukkonen sielun eteen.
Haul nosti kätensä lanteilleen, tuijottaessaan toverinsa hohtavia silmiä, ei hän toista pelännyt ja hän aikoi pysyä päättäväisenä tämän asian suhteen. "Rauhoitu hyvä mies." Hän tuhahti, kurtistaen kulmiaan toiselle. "Olet sanonut itsekin, että saan tehdä mitä lystää." Mies lisäsi vakavana.

Jackin raivo kääntyi hetkellisesti, kun tuo kysyi oliko Haul sittenkin tuonut tytön vain illalliseksi. "Älä naurata minua. Ostin hänet palvelijakseni." Mies ilmoitti nostaen kätensä puuskaan. "Joten jos nyt vain vedät syvää henkeä ja rauhoitut. Pelotat häntä." Haul tuhahti, tuntiessaan kuinka haltia oli painautunut hänen selkäänsä vasten, miltei täristen. Jack osasi olla pelottava.
Toki toinen oli ollut sen suhteen oikeassa, että talo oli tuon ja se tarkoitti että Jackillä oli isompi päätösvalta sen suhteen kuka sen katon alla asui. Sielu siis toivoi, että toinen olisi humaltunut edes sen verran miekan voimiin, ettei nuin vain olisi valmis heittämään Haulia pihalle, jos tämä ei muuttaisi mieltään palvelijansa suhteen.

//Tajusin juts et Liluth parka ku se saa eka Jackin raivot niskaansa ja sit Haul on silleen btw mä oon aave :' DD //

[suskari]

Niin Jack oli sanonut ja antanut luvan tehdä mitä lystää, mutta luulisi aaveella olevan sen verran järkeä päässään ettei toisi friikkejä hänen kattonsa alle! Etenkin kun Haul oli harvinaisen tietoinen siintä mitä Jack ajatteli friikeistä tai mikä miehen kanta niihin kummajaisiin oli.
Haulin sanat olivat kielteiset illallisen suhteen ja mies kertoi vielä ottaneensa tuon kurjan palvelijaksi. Jack vilkasi Haulin selän takana piilottelevaan ja lähes tulkoon pelosta tärisevään naiseen ja näytti hetken aikaa heltyvän naiselle, mutta se kaikki vain oli silmän lumetta kun mies yllättäen tarrasi Haulia pillistä kiinni ja iski seinää vasten. Jackin petomuodon piirteet näkyivät miehessä ja Jack ei säälinyt pätkän vertaa otettaan Haulissa. Hän puristi niin kovaa ettei miehellä ollut toivoakaan saada henkeä ja mies saattoi tuntea mukavan paineen niskanikamiaan vasten. Jack olisi todellakin voinnut katkaista Haulin niskat tähän paikkaan, mutta siintä ei olisi mitään hyötyä. Ei Haul kuolisi joten oli parempi vain muistuttaa kumpi tässä olikaan se pomo loppujen lopuksi.
"Ensi kerralla kun leikit kärsivällisyydelläni niin todellakin toteutan uhkaukseni!" Jack puhui ääni matalana ja uhkaavana katsellen kuinka Haul sätki hänen otteessaan kun sivulta kuului hento ja epävarma pyyntö lopettaa. Jack vilkasi nyt vieressään olevaan haltiaan hohtavilla silmillään ja näytti hetken aikaa siltä että Jack aikoisi alkaa purkaa kiukkuaan haltia neitoon, mutta jokin muuttui.. Jackin ilme rauhoittui ja Jack laski otteensa irti Haulista kun mies palautui normaaliksi. Jack tuijotti hetken haltiaa käyden tuon läpi katseellaan, kunnes vain mitään sanomatta kääntyi ja palasi takaisin olohuoneeseen istahtaen nojatuolille ja veti kirjan takaisin käteensä. Mies ei kuitenkaan varsinaisesti lukenut sitä vaan näytti jotenkin poissa olevalta ja järkyttyneeltä yhtä aikaa.

// Mä nyt hittasin melkoisen rajulla otteella D: ETTÄ TUU LYÖMÄÄN YSKÄRILLÄ JOS HAITTAA! Ja indeed :-D Mahtaa olla melkoinen järkytys kun pelastaja onkin aave ja vielä Jackin miekka

[Janni]

Haulin yllätykseksi Jack tarrasin häntä kurkulta ja paiskasi seinää vasten, pitäen kovan otteensa. Sielu tarrasi vaistomaisesti Jackin käteen, yrittäen repiä sitä pois. Toki olisihan tilanne helppo vältää, jos hän vain muuttuisi aavemaiseen muotoonsa, mutta Haul ei tahtonut säikytellä Liluthia sen enempää, sen aika olisi myöhemmin.
"J-Jack..." Mies yritti puhua toverilleen, mutta tuon ote hiljensi sanat hänen kurkkuunsa. Mokoma oli mennyt muuttumaan petomaiseen muotoonsa, joka ei helpottanut asiaa, sekä pelästytti haltiankin. Oli Haul kertonut Jackin kyvyistä, mutta sen näkeminen varmasti vielä tälläisessä tilanteessa oli pelottava näky.
Haul tunsi henkensä salpaantuvan, aikoiko toinen tosiaan kuristaa hänet hengiltä?! Sehän olisi helppoa, kun hän ei voinut kuolla, mutta tukehtuminen oli kivuliasta kuitenkin. Kakoen sielu tuijotti Jackin hohtavia silmiä, tuon varoittaessa häntä. Oli todella lähellä ettei Haul kuristuisi kohta kuoliaaksi, mutta jostain kaukaa tuntui kuuluvan arka pyyntö lopettaa. Se sai Jackin vilkaisemaan Liluthiin ja seuraavasssa hetkessä Haul valui seinää pitkin lattialle toisen päästettyä irti.
Mies veti henkeä, kuin olisi ollut hukkumisen partaalla, vieden kätensä vielä punertavalle kaulalleen. Halitia polvistui Haulin vierelle, näyttäen hivenen huolestuneelta. Mies päästi heiveröisen naurahduksen, yrittäen tasoittaa hengitystään. Jack oli painellut takaisin olohuoneeseen. "O...Odota tässä." Haul pyysi, ennen kuin nousi pystyyn. Varmistettuaan henkensä kulun käveli mies olohuoneen puolelle. "Sitä ei kuulu kävellä vain pois, sen jälkeen kun on yrittänyt kuristaa miehen hengiltä!" Mies ilmoitti kiivastuneeseen sävyyn, mutta toisen ilme pysäytti hänet hetkeksi. "Jack?"

//Näääääh ei haittaa =u= //

[suskari]

Haul rynnisti vähemmän tyytyväisenä perässä olohuoneeseen, joka oli sinänsä aivan ymmärettävää kun mies oli juuri muutamaa sekunttia sitten meinannut kuolla kuristamalla, mutta raivoamisen sijaan aave kysyi Jackia nimeltä. Jack piti toisella kädellä kasvojaan ja vilkasi sormien välistä Hauliin.
"Käskin sinun viedä sen naisen pois silmistäni." Jack sanoi jatkaen kantaansa ja osoitti oven suuntaan, mutta ääni oli jotenkin murtunut ja voimaton. Jack oli varma että hän oli menettämässä viimeistäkin aivolohkoa päästään.. Hän oli hetki sitten nähnyt entisen vaimonsa haltian paikalla.. Haltian! Hän oli tulossa varmasti hulluksi! Lisäksi Jack tunsi kuinka ne ristiriitaiset tunteen repivät häntä kappaleiksi vain sen hetkellisen läheisyyden jälkeen mitä hän oli haltialle suonnut. Haltia oli ollut kaunis, ihailtavan suloinen ja kaikinpuolin mukava sen pienen hetken ajan, kunnes totuus oli paljastunut ja Jack oli työntänyt naisen pois luontaan... ja nyt se oli hänen eteisessään kaikessa komeudessa. Jack luuli pääseen jo siintä eroon ja unohtavansa mokoman ajan saatossa, mutta ei. Kiitos tästä vain Haulille.
"Vie se kiltti pois.." Jack sanoi ääni lähes väristen anellen Haulia viemään haltian ulos ovesta ennenkuin hän menettäisi järkensä lopullisesti. Hän ei kestäisi jos se haltia olisi saman katon alla, se noita vain repisi hänen sieluaan kappaleiksi silkalla olemassa olollaan.

// Jack sinä hassu olet rakastunut >:3

[Janni]

Haul kohotti kätensä sivuilleen Jackin käskiessä viemään haltia pois tuon silmistäni. "Silmistäsi? En minä häntä ainakaan näe silmiesi edessä." Mies näsäviisasteli pyöritellen päätään. Toinen käyttäytyi todella oudosti, niin kuin tuo olisi nähnyt aaveen... siis kuvainnollisesti, kyllähän mies aavetta tuijotti tälläkin hetkellä.
Haul vei kätensä lanteilleen, toisen pyytäessä nätisti viemään tyttö pois. Jokin todella oli hullusti, kyllä hän oli epäillyt Jackin pitäneen Liluthia viehättävänä, mutta saiko haltia toisen noin sekaisin. "Mikä sinua vaivaa?" Haul kummasteli, mutta ei ehtinyt kummastella toisen käytöstä sen enempää, kun kuuli hennon äänen takaansa. "U-Um... voit... Voit viedä m-minut takaisin. Saat varmasti rahasikin takaisin." Liluth piipitti, kurkistaen olohuoneenoviaukosta. "Älä höpsi." Haul hymähti astellen tytön luo. "Tule, esittelen sinut Luvonille." Mies päätti, vieden kätensä tytön hartialle ja johdattaen tuon nyt ainakin pois Jackin lähipiiristä kohti Luvonin pikki "huonetta". Jack saisi nyt selvitellä päänsä rauhassa, he kyllä ehtisivät puhua asiat selväksi.

//Ohohohoo Jack Jack Jack voi sinua :D //

[suskari]

Jackia ei juuri nyt naurattanut Haulin näsäviisailut sen suhteen ettei se haltia ollut hänen näkyvillään. Hänelle riitti kyllä tarpeeksi se tieto että se akka oli samassa tilassa hänen kanssaan. Perään Haul kyseli vielä mikä Jackiä vaivasi ja Jack oli käymässä vastaamaan kun kuuli kauempaa sen haltian puhuvan, ehdottaen että Haul veisi naisen taksisin entiselle omistajalleen. Voi kyllä! Haul tee se, vie tuo demonin riivaama noita pois hänen näkyvistään ja mielestä! Haul ei kuitenkaan ollut aivan samalla kannalla Jackin kanssa ja ilmoittikin ettei aikoisi viedä haltiaa takaisin, vaan päätti mennä esittelemään haltian talon vähäpitoisimmalle asukkaalle Luvonille. Jack napitti kätensä takaa kaksikon poistuvia selkiä, kunnes ei enään nähnyt niitä. Jack huokasi itsekseen laskien kätensä alas kasvoiltaan jääden vain tuijottamaan eteensä. Mikä häntä vaivasi? Tai ehkä Jack tiesi mikä hänellä oli, mutta siintä oli niin kauan kun hän oli tuntenut näin ketään muuta kohtaan kuin prinsessaa, joka sentään oli ihminen vaikka asemaltaan huomattavasti korkeampi mitä Jack. Mutta tuo nainen oli haltia.. ei hän voisi, se olisi täysin väärin. Jack tunsi itsensä pikku pojaksi joka ei osannut käsitellä tunteitaan.

Luvon oli vain istuskellut pikku kopissaan paikallaan ja kyllä kuullut että isäntä että tuon ystävä olivat kotiin tulleet, mutta oliko seurassa joku kolmaskin? Siintä Luvon ei mennyt vakuuseen. Haltia mies kohotti hieman päätään paikaltaa kun kuuli askelien lähestyvän hänen "huonettaan" ja hetken päästä ovi aukeni ja mies nousi ylös seisomaan odottaen että häntä tarvittaisiin.
"Haul herra..." Luvon kuulosti hieman yllättyneeltä että aave oli häntä tullut katsomaan, sillä yleensä se oli Jack joka määräykset jakoi. Vielä suuremman hämmennyksen aiheutti Haulin mukanana oleva nais puolinen haltia. Oliko Jack hankkinut toisen haltia orjan? Naisen vielä. Luvon kuitenkin käänsi katseensa nopeasti pois naisesta ja palasi takaisin Hauliin.
"Mihin tarvitsette minua?" Luvon kysyi odottaen jotakin tehtävää, kuten yleensä.

[Janni]

Haul avasi Luvonin pikku kopperon oven, jonka takaa palajastui tuttu suippokorva, joka suoristautui samantien kun miehen näki. Liliuth puolestaan silmäili ympäristöään ja tuota pientä "huonetta" missä tämä toinen haltia kyhjötti. "Hei Luvon." Mies tervehti haltiakiellellä, kaksi kun näitä nyt tässä oli. "En tarvitse sinua mihinkään, halusin vain esitellä sinut Liluthille, hän on uusi palvelijani." Haul selitti, pitäen kättään edelleen tytön hartialla. "H-Hauska tutustua Luvon." Liluth tervehti nätisti haltiamiestä. "Si-Sinulla soma huone." Tyttö kehui, jonka kuuleminen sai Haulin kohottamaan toista kulmaansa. Eihän Luvonin kopperoa voinut kutsua edes perunakellariksi. "Ahm... Minä olen tottunut nukkumaan i-isännän huoneen nurkassa." Haltianeito selitti, huomattuaan Haulin ilmeen. Samalla mies tajusi ettei ollut pohtinut aivan loppuun missä tyttö nukkuisi, olisi jotenkin harmi pakottaa tyttö nukkumaan samaan ahtaaseen tilaan Luvonin kanssa.
Hänellä olisi niin paljon selvitettävää Jackin kanssa. Hän ja hänen päähän pistoksensa!

[suskari]

Luvon oli kuin halolla päähän lyöty kun Haul kertoi ettei hänellä ollut tällä kertaa mitään tehtävää hänelle vaan oli tullut esittelemään vieressään olevan varsin nätin haltia neitosen, jonka nimi oli Liluth. Nainen tervehti Luvonia ja mies loi kasvoilleen harvinaisen nähdyn hymyn nyökäten pienesti ja yllättyi hieman siintä kuinka Liluth kehui hänen.. huonettaan, vaikkei siinä ollut mitään kehumisen aihetta ollutkaan. Juuri ja juuri mahtui pitkällensä jos oikein notkeaksi kävi.
"Tuota.. kiitos vain." Mies myönsi nyökäten tälle vaatimattomalle kohteliaisuudelle. Liluth vielä itse mainitsi että oli itse nukkunut vain isännän huoneen nurkassa. Luvon tunsi pientä kateellisuutta että Liluthin isäntä oli niinkin paljon luottanut orjaansa. Jack ei ikinä tulisi luottamaan häneen niin paljoa, mutta Luvon sai syyttää siintä vain itseään kerta oli typeryyttään mennyt alkujaan Haulin leikkiin mukaan.
"Minun isäntäni ei edes päästäisi minua huoneeseensa." Luvon myönsi Liluthille ja käänsi sitten katseensa Haulin puoleen, aikoen kääntyä nyt miehen armeliaisuuteen. Haul oli kuitenkin osoittautunut Jackia paljon sidettävämmäksi isännäksi.
"Haul herra... s-saanko minä tulla jaloittelemaan? ...vain hetkeksi." Luvon kysyi niin kohteliaasti kuin vain uskalsi Haulilta peläten että mies löisi häntä, kuten Jack harmillisen usein teki jos ei nähnyt kysymystä ajankohtaisena tai oli valmiiksi huonolla päällä. Hän oli vain ollut koko päivän ollut pienessä tilassaan ja se alkoi tuntumaan ahdistavalta.

"Et." Jack pamautti ennenkuin kukaan ehti vastata seisten kolmikon takana ehkä hieman enemmän oman itsensä näköisenä.
"Enkä ole vieläkään hyväksynyt siipeilijääsi Haul." Jack puhui kun käveli Haulin ohi ja löi Luvonin huoneen oven kiinni miehen nenän edestä kiinni. Oven takaa vain kuului kuinka haltia kaatui. Jack ei välittänyt vaan kääntyi katsomaan Haulia.
"Silti sinä esittelet hänelle paikkoja kuin hän olisi jo talon asukas?" Jack puhui lähinnä Haulille ja yritti välttää haltiaan katsomista. Jumankauta hän ei halunut enään uudestaan samaa kohtausta!
"Etkä kysynyt lupaa minulta? ..Se olisi ollut vähintäänkin kohteliasta." Jack jatkoi puhumista kävellen lähemmäs Haulia tuupaten miestä kevyesti rinnasta kuin riitaa haastaen aaveelle.
"Ja mitä jos nuo kaksi päättävät saada kakaroita?" Jack kysyi vakavana nyökäten Liluthin suuntaan tuntien taas hetken sen ärsyttävän tunteen haltiaa kohtaan, mutta jatkoi. "Syötänkö ne sinulle vai? Vai kuohinko orjani munattomaksi? Vai tuolta.. kohdun irti?" Jack puhui kahdesta haltiasta kuin eläimestä, mutta kun nainen tuli esille Jackilla tuntui olevan vaikea sanoa sitä.
"Sitä paitsi tuo noita saa minut aivan sekaisin!" Mies ärähti sitten sekavan oloisena katsoen muraahavasti nyt Liluthin päälle, mutta ei tehnyt mitään vaikka katse huusi murhan himoa.

[Janni]

Haul vilkaisi Luvonin puoleen tuon udellessa voisiko tuo päästä hetkeksi jaloittelemaan. Mies ei ehtinyt edes pohtia asiaa, kun vastaus kuului selän takaa. Sielu katsahti olkansa yli ja näki Jackin astuneen keittiön puolelle. Haul väisti toisen pyyhältäessä ohitse paskaamaan Luvon koperon oven kiinni. Jack vielä ilmoitti ettei ollut hyväksynyt haltianeitoa kattonsa alle. Haulin ilme oli muuttunut vakavaksi, eikä tämä sanonut vielä mitään toisen syytäessä sanoja hänen niskaansa. Jack jopa asteli uhkaavasti lähemäs ja tönäisi vielä, kuin haastaisi riitaa. Haul joutui ottamaan askeleen taakseen, mutta jäi seisomaan varman näköisenä paikalleen, vaikka toinen niin lähelle tuntui änkeävän.
"En kysynyt lupaa, koska tiesin sinun sanovan ei ja sitä paitsi tämä oli minun päätöseni, tein mitä halusin." Haul selitti toverinsa sanoihin.
Mies nyrpisti nenäänsä Jackille, joka pohti ääneen jos haltiat hommaisivat pentuja, pitäisö miehen tehdä asialle jotain, hyvin raa'aslla tavalla. Haul tiesi kyllä hyvin mitä mieltä Jack oli haltioista sun muista olennoista, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt tätä silkkaa inhoa. Olihan Haul itsekin toisinaan hyvin sydämetön, mutta jossain raja sentään ja kyseessä oli vielä nainen. Naiset sattoivatkin olla sielun heikkous.

Liluth perääntyi peloissaan seinää vasten Jackin kääntyessä katsomaan tuota ja vielä huutaessa mitä keuhkoiltaan pystyi. Se taisi napsauttaa jotain Haulin päästä, kun tämä puristi kätensä nyrkkiinsä ja humautti sen voimalla Jack kasvoja kohti.

//Jackiltähän lähtee ääntä :D //

[suskari]

Jack ei paljoa ehtinyt tai äkännyt tekemään kun saikin Haulin suunnalta kunnon tällin kasvoillensa suoraan nenän sivuun. Mies horjahti päin vieressään olevaa seinää vasten iskun voimasta ja valui sitä pitkin kasvojaan pidellen lattialle osittain myös sen tähden että näkökenttä katosi hetkeksi aikaa, ja seuraavaksi Jack löysi itsensä istumasta lattialta. Mies tunsi kuinka jotakin kosteaa valui nenästä ja kokeili verta vuotavaa nenäänsä hieman värisevällä kädellään ja katsoi kättään. Jep verta.. Jack nosti katseensa Hauliin, joka oli häntä juuri iskenyt suhteellisen kovaa ja vilkasi vielä sitten seinää vasten peloissaan olevaa Liluthia. Katse valui hetkeksi lattiaa vasten, kunnes mies nousi pidellen verta vuotavaa nenäänsä kävellen Haulin että haltia naisen ohi. Hän ei sanonut mitään, jonka saattoi laskea hiljaiseksi hyväksymiseksi. Ei Jack mitään ääneen ollut myöntämässä, mutta jos Liliuthista olisi yhtään haittaa Jack heittäisi naisen ulos Haulilta kysymättä. Niin mies ajatteli.. mutta ehkä toteutus saattaisi olla toinen. Jack ei sitä itselleen myöntänyt, mutta hän piti naisesta omalla tavallaan, mutta ei osannut näyttää tunteitaan tällä hetkellä niin kuin ehkä olisi pitänyt. Kaikki se friikki viha taisteli sitä vastaan. Hän tarvitsi aikaa ja kärsivällisyyttä, ja paljon.

Jack otti omaan huoneeseensa mennessään mukaansa jonkun puhtaan liinan ja asettui makaamaan sängylle pää tyynyn alla samalla ku painoi nenäänsä, jota tykytti kivasti iskun jäljiltä. Kiitos Haul, nyt hänellä olisi huomenna kaunis peruna nenä. Jack sulki silmänsä ja yritti unohtaa kaiken mitä oli tapahtunut hetki sitten.. hän ei halunnut luopua Haulista ja heittää miestä menemään, joten miehen häätäminen ei ollut vaihtoehto. Haltian olisi voinnut, mutta Haul ei selvästikkään ollut luopumassa ostoksestaan.

// Isosta miehestä lähtee (DD

[Janni]

Haul oli odottanut, että Jack tulisi ja maksaisi samalla mitalla takaisin, mutta toinen vain nousi ylös lattialta verta vuotavaa nenäänsä pidellen ja asteli kaksikon ohi. Kai isku oli saanut asian perille tai sitten mies saisi kuulla tästä myöhemmin, Jack ehkei jaksanut juuri nyt? Oli miten oli sielu kääntyi Liluthin puoleen, joka edelleen näytti järkyttyneeltä näkemästään. "Älä huoli, hän on kovaa tekoa." Haul totesi. "Tule, alkaa olla myöhä." Mies lisäsi tarttuen tyttöä kädestä ja johdattaen tuon olohuoneeseen.

Ainoa talon sänky oli Jackin käytössä, joten mies ei keksinyt muutakaan paikkaa missä tyttö voisi nukkua. "Asetu mukavasti nojatuoliin." Haul kehotti. "Um... Missä sinä nukut?" Lilluth uteli. Tyttö varmaan oli olettanut, että miehellä oli omahuone, jonka nurkassa tuo voisi nukkua. "Noh tuota... En mene vielä nukkumaan, joten asetu vain nojatuoliin." Mies kehotti uudestaan. Hän odottaisi, että tyttö nukahtaisi ja asettuisi lepo tilaansa vasta sitten. Huomenna olisi varmasti parempi selittää loput tytölle, Jack oli pelotellut haltiaa tälle päiväille jo tarpeeksi.
Liluth käpertyi nojatuoliin niin mukavasti kuin pystyi ja Haul jäi valvomaan tuon rinnalle kunnes tuo nukahti. Jack varmasti ei olisi luottanut jättää mikkaa olohuoneen pöydälle lepäämään aivan tytön viereen, mutta Haul kykeni puolustamaan itseään. Tosin huomenna taisi olla viimeinen päivä fyysisyyfdelle.

//Voi ei, Haul katso nyt mitä teit, peruna nenä D: //

[suskari]

Jack pötkötti sängyllään oman aikansa, kunnes tunsi verenvuodon nenästään loppuneen tai ainakin tyrehtyneen sen verran että mies kehtasi nousta ylös sängyltä istumaan. Jack kuunteli talon ääniä.. Oli hiljaista ja Jack vilkasi nurkkaan jossa Haul yleensä yönsä vietti, mutta tuttua asetta ei näkynyt siellä nojaamassa seinää vasten. Jack kurtisti kulmiaan ja kiroten nousi ylös sängyltä huomaten olohuoneessa ainakin neidin nukkuvan nojatuolissa, josta katse valui pöydällä lepäävään tuttuun aseeseen. Jackin olisi hetken aikaa tehnyt vain mieli käydä hakemassa Haul omaan huoneeseen, mutta tuskin nainen nyt miekkaan kävi koskemaan tai saati sitten pystyisi käyttämään sitä niin hyvin Haulinkaan avustuksella että voittaisi häntä ja Luvon oli lukkojen takana, joten mies antoi olla. Sen sijaan Jack meni käymään pesutilassa ja pesi veriset kasvonsa kuivuneesta verestä. Iskua ottanut nenä tuntui kosketus aralta ja Jack saattoi tuntea sen ainakin turvonneen hieman.. Hän niin muistaisi tämän. Jack suoristautui paikoiltaan ja palasi omaan huoneeseensa käydäkseen itsekkin maate kerta talo oli hiljennyt.

Jack nukkui aamuun asti ja heräsi suhteellisen aikaiseen käydessään vapauttamassa Luvonin huoneestaan käskien keittää kahvit ja muutenkin tarjota aamupalaa, myös vieraalle. Miksi? Jack tunsi sen jotenkin tarpeelliseksi. Muuta selitystä Jack ei keksinyt. Jack itse meni vaihtamaan vaatteensa hieman asiallisempiin ennenkuin itse meni olohuoneen puolelle vallaten yhden niistä olohuoneen tuoleista itselleen. Jack ei puhunut mitään, mutta katse oli haltia naisessa pohtivana. Mitä hän nyt tuolle sitten tekisi? Haul suuttuisi jos hän niska pers otteella naisen hettäisi ulos.
Hetken päästä Luvon tuli kahvikupin kanssa, sekä muutaman aamupala leivän kanssa jotka laskettiin tarjottimella pöydälle ja haltia mies poistui kaikessa hiljaisuudessa paikalta. Jack tarrautui kahvimukiin kiinni ja siemaisi sitä alas vatsaansa.

// Itsehän Jack sitä kerjäsi (D Ei pidä mennä Haulin ja naiset väliin >8D