Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

[suskari]

Liluth oli edelleenkin sillä kannalla ettei uskaltanut lähteä minnekkään kerta ei edes tiennyt missä haltia kylä oli. No se oli totta jos ei koskaan ollut elännyt edes haltoiden keskuudessa.
"Oliko entinen isäntäsi sinulle ilkeä?" Luvon kysyi Liluthilta kun puheeksi tuli kylpylä, jossa nainen oli aikasemmin ollut. "Tai no ihmiset ovat aina meille ilkeitä." Luvon hymähti hieman surullisena. Hän ei itse ollut vielä kertaakaan törmännyt ystävälliseen ihmiseen. Haul, joka olin omalla suullaan puhunut hänet mukaansa "pettämään Jackia" oli ollut täyttä valhetta ja josta hän oli saannut kärsiä, ja mies itse oli ottanut aivan kaiken suosion itselleen Jackilta.
"Tosin et näytä siltä että sinua olisi kohdeltu huonosti." Luvon myönsi... ei Liliuth sellaiselta näyttänyt laisinkaan, vaan hyvin terveeltä ja hyvin voivalta nuorelta haltialta.

Haul vaikutti hieman turhautuneelta Jackin pieni muotoiseen avautumiseen, mutta oli ilmeisesti kuitenkin valmis tukemaan toveriaan nostaessaan kätensä miehen harteille ja oli selvästi aloittamassa jotakin elämää suurempaa kun keskeytti. Aaveen suusta päästyi kummastunut ääni, jolloin Jack katsoi aavetta kysyvänä, ja nappasi Jackin leuasta kiinni kääntäen miehen päätä sivulle. Sitten tulikin kysymys verta vuotavasta korvasta. Jack irrottautui Haulin otteesta, eikä näyttänyt olevan oikein halukas selittämään, mutta huokaisi sitten. Haul kuitenkin alkaisi kyselemään tai kaivamaan itse totuutta ulos hänestä tavalla tai toisella.
"Rankaisin itseäni.. ei sen erikoisempaa." Jack totesi kuin ei olisi mitään pahaa tapahtunut, eikä miehen mielestä ollutkaan. Hän näki itsensä rankaisemisen oikeana silloin kun oli jotakin väärää tehnyt ja nyt se oli vain ollut ajatus rakastumisesta Liluthiin. Jack tiesi sen olevan väärin ja kaikkia hänelle opetettuja oppeja vastaan, jotka lyötiin hänelle päähän jo pienenä poikana.
"Ei sun tarvitse olla huolissasi siintä.. se on vain tapa mikä opetettiin minulle jo pienenä." Jack lisäsi huomatessaan Haulin ilmeen. "En tapata itseäni." Jack hymähti, mutta vakavoitui sitten.
"Asiani enemmänkin koski Liluthia.." Jack myönsi nolona punastuen korviaan myöten.

// Jooo! Oikeasti Jack tykkää Haulista, mut ei kehtaa myöntää sitä ^w^

[Janni]

Liluth näytti ahdistuvan hieman Luvonin udellessa hänen edellisen isäntänsä suhteen ja lopuksi lisäsi kuinka hyvin voivalta tyttö näytti. "Mmmm... edellinen isäntä piti minut... h-hyvänä ja terveenä asiakkaita varten ja vastineeksi huolenpidostani hän... käytti m-minua." Haltianeito kertoi takellellen. Tietenkään mistä tyttö tiesi jos olot olisivat yhtä ahdistavat täällä kuin kylpylässä, toki täällä oli vain kaksi miestä joita miellyttää, kun taas kylpylässä päivittäin erilaisia ventovieraita asiakkaita, ronskin isännän lisäksi.

"Rankaisit? Ei sen erikoisempaa?" Haul toisti kurtistaen kulmiaan Jackin päästessä irti hänen otteestaan. "Jack..." Sielu näytti olevan hetken hukassa. Miksi toinen kuulosti siltä kuin se olisi arkipäivää. Jack jopa selitteli ettei ollut syytä huoleen, se oli lapsena opittu rutiini. Toki oli Haul tietoinen monenlaisista uskomuksista, mutta hän kuin ei sellaisiin asioihin uskonut, tuntui moinen todella käsittämättömältä. "Mitä pahaa sinä muka olet tehnyt?" Mies kysyi, vaikkakin kyllä tiesi jollain tasolla montakin asiaa mikä pystyttäisiin laskemaan pahaksiteoksi, mutta Jackin mittapuulla ja logiikalla kyseessä oli jotain aivan muuta.
Haulin kummastelut jäivät kuitenkin sikseen, kun Jack meni ja otti puheeksi Liluthin, tuo vielä punastui sen sanoessaan. "Älä sano että hän on tämä paheesi, joka oli rankaisun arvoinen." Mies totesi.

//Joo paljastuuki et Jack oli mustis Haulista eikä Liluthista xD //

[suskari]

Luvon järkyttyi silminnähden kun Liluth kertoi, tai pikemminkin vihjasi mitä hänelle oli tehty entisen isännän toimesta. Raiskattu ja käytetty hyväksi, varmasti.. se paistoi Liluthin kasvoilta.
"Toivon totisesti ettet joutuisi kokemaan samaa täällä." Luvon sanoi, mutta ei voinnut olla lohduttava sillä ei tiennyt kahden isäntänsä ajatuksia Liluthia kohtaan. Eikä hän oikeastaan voisi tehdä mitään jos kaksikko niin päättäisi tehdä, sillä hänellä ei edelleenkään ollut voimia pärjätä Jackia, tai kumpaakaan miestä vastaan. Hän oli liian heikko.
"Mutta... haluaisitko auttaa? Käyn tekemään Jackille päivällistä." Luvon kysyi hieman arka hymy kasvoillaan. Tietenkin aina yksi auttava käsipari olisi tarpeen ruuanlaitossa, vaikka se olikin vain yhdelle. Tosin Haul oli myös fyysinen ollut.. Luvon käveli kahle kilisten kaksikon luokse.
"Tuota... Haul herra, otatteko te päivällistä?" Luvon kysyi ja vastauksen saatuaan palasi takaisin keittiön puolelle.


Haul oli jälleen pihalla ja hämillään Jackin toimista, joka sinänsä oli hieman huvittavaa mutta Jack mitään sanonut. Tosin itsensä rankaiseminen uskonnon merkeissä ei aina ollut se tavanomaisin tapa kaikissa uskonnon piireissä ja Haul itse taas ei vaikuttanut sellaiselta joka ei uskonut mihinkään. Pakanaksi olisi voinnut sanoa, mutta Jack ei käynnyt arvoimaan Haulin uskon haluja vain sen tähden että hänet oli opetettu.
Haul kävi kysymään mitä pahaa Jack oli mukamas tehnyt. Mies hymähti pienesti.. Haul tosiaan ei ollut huomannut mitään?
"En varsinaisesti tehnyt." Jack myönsi, mutta ei ehtinyt pidemmälle kun Haul jo uudestaan pommitti kysymyksellä kysyen liittyikö rankaiseminen Liluthiin.
"Miksei? Hän on.. friikki ja haltia, kuten Luvonkin." Jack vastasi kuin jälleen koko ajatus olisi ollut täysin arkipäivää hänelle, tai no katkeruus kuului ja näkyi. Mutta ei ollut nyt hallitseva tunne tällä hetkellä.
"..Sitten ne kaikki ajatukset häntä kohtaan, se on väärin!" Jack ilmoitti äkäisen kuuloisena itseään kohtaan. "En saisi ajatella niin, en saisi--?" Jack oli jatkamassa saarnaansa kun kuuli Luvonin äänen sivummalta, joka kyseli halusiko Haul ateriaa. Jack ei tähän puuttunut vaan odotti että Luvon menisi matkoihinsa.
"No uskon että tajuat mitä tarkoitan."

// Olis Haulille melkoinen järkytys xD Tai en tiedä.. harmittelihan Haul joskus ettei Jack oo nainen? (D

[Janni]

Liluth hymähti hiljaa Luvonin sanoille, hän itsekin toivoi päässeensä eroon hyväksikäytöstä, mutta ei ollut hyvä toivoa liikoja. Tyttö kohotti katsettaan miehen vaihtaessa puheenaiheen ruoanlaittoon, jos tyttö vaikka auttaisi. Aiheen vaihto näytti piristävän neitoa hieman ja tämä pieni hymy huulillaan nyökkäsi Luvonille.

Haul hieraisi kasvojaan Jackin selittäessä syynsä miksi oli rankaissut itseään. Liluth oli friikki. Sielu ei ollut aiemmin kyseenalaistanut toisen suhtautumista muihin olentoihin, mutta nyt jostain syytä se miestä häiritsi. Haul oli avaamassa suunsa, mutta takaa kuului Luvoniin kysymys, söisikö hänkin päivällistä. "Hm...Ah kyllä." Mies totesi vilkaisten mieshaltiaa olkansa yli. Viimeinen ateria maistuisi hyvin.
Huomio kääntyi takaisin Jackiin, kun haltiamies oli viilettänyt takaisin ketjuineen keittiöön. "Jos todella uskot haltioiden sun muiden olentojen olevan friikkejä, kummajaisia jotka eivät mielestäsi kuulu elää, niin miksi sinulla olisi minkäänlaisia tunteita Liluthia kohtaan?" Mies nyt esitti kysymyksensä. "Minusta tuntuu ettet pidä heitä tai vähintään häntä friikkinä."

//Tais se harmitella :'D //

[suskari]

"Myös Haul herra ottaa tänään ruokaa, joten saamme tehdä kahdelle." Luvon totesi ja alkoi kaivamaan perunoita kaapista esille. Niin hän ei koskaan laskenut itseään mukaan syöjäksi, koska Jack oli opettanut hänet jo syömään vain jos jäisi yli periaatteella. Toisin sanottuna Luvon söisi vasta herras väen jälkeen, kuten varmasti Liluthkin.. ehkä. Ei haltiamies tiennyt oliko naisella mitään erikois kohteluita.
"Voit varmaan tehdä salaatin? Minä voin kuoria perunoita." Luvon järjesteli työt jakoon ja suorastaan tunsi kuinka mukavaa oli kun oli juttu seuraa jonka kanssa puhua. Puhumattakaan siintä kun sai jakaa työt jonkun kanssa, vaikkei ruuan laitto ollutkaan se raskain työtehtävä.

Haul kävi kysymään miksi Jackilla oli tunteita Liluthiin, vaikka mies vihasi friikkejä niin pirun paljon että jokainen oli tapettava. Iskien vielä veitsensä sinne minne sattui, ettei Jack mahdollisesti pitänyt Liluthia friikkinä.
"Siinäpä se.. en tiedä itekkään miksi siintä noidasta välittäisin, mutta silti jokin takaraivossa haluaisi." Jack puhui hieman takerrellen. Hänestä tuntui vain hieman hassulta puhua Haulin kanssa tämmöisestä kun mies ei tuntunut kuitenkaan miltään lohduttaja tyypiltä, tosin eipä aave vielä ainakaan ollut nauramaan käynnyt.
"En oikeasti tiedä mitä tekisin.. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta kaikki oppimani periaateet ovat minua vastaan!" Jack parahti epätoivo äänessään. Ehkä hän pääsisi vain helpommalla surmaamalla tytön?

[Janni]

Liluth saisi luvan hoitaa salaatin, kun taas Luvon itse kuorisi perunat. Tyttö asteli samaiselle kaapille mistä toinen oli kaivanut perunat esiin ja löysi salaattiin sopivia kasviksia. Ne oli hyvä pestä ensin, joten haltia etsi käsiinsä vadin, johon saattoi kaataa viileaa vettä, jossa pestä ne. Haltia kääri hihansa, ennen kuin ryhtyi erottelemaan salaatinlehtia toisistaan ja pesemään niitä vedessä.
"Umm... Oletko ollut kauankin... täällä?" Liluth päätti kysyä.

"Se ei ole mielestäni mitenkään väärin." Haul totesi Jackin takertelevaan selittelyyn. Mies oli hyvin ristiriidan vallassa ja oli se jokseenkin ymmärrettävää, ehkä Haul oli mennyt hieman liian pitkälle tuomalla Lilluth noin vain tänne?
"Onko uskomuksesi ikinä tuoneet sinulle mitään hyvää?" Sielu kysyi, samalla kun kumartui noukkimaan miekankahvan nyt viimein lattialta ja sujauttamaan sen vyölleen "Vai onko se jotain: Elä sääntöjen mukaisesti vaikka se on kurjaa, niin pääset kuoleman jälkeen paratiisiin?" Haul tuhahti. "Jos asia on niin, oletko ottanut huomioon että sinulla on pitkä matka paratiisiin, olethan elänyt jo yli kaksisataavuotta, mistä tiedät jos elät toisetkin kaksisataavuotta?" Mies totesi, astellessaan peremmälle Jackin huoneeseen, pidellen käsiään puuskassa. "Voit joko elää kituen loputtomii tai onnellisena loputtomiin jonkun kanssa, jolla myös on ikuinen elämä... Olen ehkä jopa kateellinen, ikuinen fyysinen keho."

[suskari]

Luvon vilkaisi Liluthin suuntaan pesessään perunoita muta kerroksesta kun nainen kyseli oliko mies ollut jo kauan Jackin palvelija.
"En tiedä, olen menettänyt ajantajuni. Mahdollisesti kuukausia." Luvon vastasi pohtien ääneen. Mies ei tiennyt enää kuinka kauan hän oli ollut Jackin orjana sen jälkeen kun oli siihen suostunut.
"Eikä toivosta pois pääsyyn ole." Luvon totesi ilme synkkänä.

Haul kävi sanomaan ettei Jackin pikku romanssi ollut aaveen mielestä missään nimessä väärin. Voi kunpa Jack olisi voinnut ajatella samoin, eikä jumittaa omissa pikku rasistisissa ajatuksissaan. Aave kävi kysymään vielä oliko Jack saannut uskomuksiaan vastaan mitään hyvää, vai oliko kenties kysymys "paratiisiin" pääsemisestä. Jack pudisti päätään.
"Ei täysin.. Uskomukseni on ainoa asia, joka minulla on jäljellä perheestäni ja menneisyydestäni silloin kun olin vielä ihminen." Jack vastasi Haulille ja hymähti hieman vaisuna. "Tiedän.. kuulostan tyhmältä, mutta minulla ei ole muutakaan." Jack lisäsi tajuten kuulostavansa typerykseltä, joka eli menneisyydessään. Haul kävi myös huomauttamaan, astuessaa sisään huoneeseen, että Jack voisi elää toiset kaksisastaa vuotta koskaan saavuttamatta onnellisuuttaan. Aave oli jopa kateellinen Jackin keholle ja ikääntymättömyydelle.
"Haul... olet ehkä oikeassa, mutta naimisiin meno haltian kanssa... olen koko tällä saarella olemisen aikana halveksinut friikkejä, halunnut poistaa ne ja nyt haluan yhtä." Jack puhui ja lisäsi vakavoituen. "Osoittaisin sillä vain heikoutta."

// puhelimella kirjotettu, joten anteeksi hieman tönköstä vastauksesta

[Janni]

Liluth ehkä katui hieman kysymystään, orjuus oli todella synkkä asia ja varsinkin henkilölle, joka ei niin kauaa ollut orjana. Tietenkin kuukaudet olivat pitkiä aikoja, muttaLiluthin mitta puulle se oli vain pieni hetki, hän oli ollut orja koko ikänsä, joten se tuntui miltei arjelta.
"Kenties jonain päivänä." Tyttö totesi haltian synkkään lausahdukseen, samalla kun jatkoi kasvisten pesua.

Jack jopa myönsi kuulostavan tyhmältä, joka sinäänsä oli huvittavaa. Jos meis kerran tajusi kuinka tyhmää moiset uskomukset olivat, niin miksi tuo ei luopunut niistä? Vastaus tähän kuului pian, mies pelkäsi näyttävänsä heikolta, jos hän alistuisi haltialle. Toki sitähän ei katsottaisi ihmiskaupungissa hyvällä, mutta Crypt oli so valtakunta ja ihmiskaupunki vain pieni osa sitä. "Ne jotka sulkevat tunteessa pois jopa itseltään ovat heikkoja, eivät ne jotka haikailevat vihollisten perään." Haul totesi. "Olennähnyt monenlaista personaa aikanani ja voin sanoa sinä et ole heikoimmasta päästä."

//Eipä haittaa :3 //

[suskari]

Luvon noi kysyvän katseen Liluthiin kun nainen totesi että ehkä vielä jonain päivänä haltiamies saisi mahdollisuuden pakoonsa, ehkä joskus. Luvon hymähti.
"Saat tulla mukaani.. saat nähdä haltia kaupungin loiston!" Luvon puhui muistellen koti kaupunkinsa loitoa, jossa hän oli viettänyt koko lapsuutensa ja nuoruus ikänsä ja tullut sitten aikuistumisen myötä sotilaaksi.
"Tulisit varmasti pitämään paikasta, voisit saada itsellesi miehen.. lapsia ja elää vailla kahleita." Luvon puhui lisää muistellessaan samalla kun kuori perunoita ja laitteli niitä kattilaan.
"Ja pääsisin tapaamaan perheeni.." Luvon mutisi lopuksi lähinnä vain itselleen.

Jack oli enemmän kuin yllättynyt Haulin puheesta ja etenkin siintä että aave myönsi ettei Jack todellakaan kuulunut siihen heikompaan päähän, jota Haul mahdollisesti oli monet kerrat kohdannut. Olihan miekan henki huomattavasti vanhempi mitä Jack itse.
"No.. kiitos." Jack hymähti pienesti Haulin kehuille siintä ettei hän ollut heikko, mutta vakavoitui nopeasti. "Mutta tarvitsen aikaa.. sopeutua, olen ristiriidassa itseni kanssa ja 200-vuotta vankina oleminen on syönnyt paljon minua.. tunteellisesti. En tunne olevani valmis vielä suhteeseen kenekään kanssa." Jack puhui Haulille ja ehkä jollakin tasolla alkoi hyväksymään Liluthia ja ajatustaan siintä että hän piti naisesta. Jack ei kuitenkaan aivan valmiiksi itseään tuntenut. Hän halusi vielä katsella tilannetta ja sen kehittymistä. Voisi olla että tämä olisi vain väliaikaista.
"..Tosin haittaako sinua että olen uskovainen?" Jack kysyi Haulilta yllättäen ja vain lähinnä siksi että mies itse oli sanonut ettei itse uskonut mihinkään, tai ei vaikuttanut sellaiselta.
"En usko että tulen päästämään tavoistani irti."

[Janni]

Liluth hymähti pienen hymyn kera Luvonin julistaessa kuinka tyttö voisi nähdä haltiakaupungin loiston jonain päivänä, jos he yhdessä pääsisivät pakenemaan. Liluth oli monesti miettinyt millainen haltioiden asuttama kaupunki mahtoi olla, hän ei tiennyt oman rotunsa kulttuurista paljoa, mitä nyt edes menneen äitinsä tarinoita vain.
Vihannekset oli pesty ja tyttö saattoi etsiä käteensä veitsen, jolla ryhtyä paloittelemaan. Se kävi tosin hitaasti, hän tahtoi pitää huolen että tekisi siistiä jälkeä, eikä hänellä niin kunnollisia ruoanlaitto taitoja ollut.

"Hmmm... Entä se prinsessa?" Haul nyt virnisti Jackin puheisiin siitä ettei ollut niin valmis sitomaan suhteita sen pitkän vankeuden jälkeen. Toinen vaihtoi puheenaiheen yllättäen tuon uskoon, haittasiko se Haulia? Jack vielä myönsi ettei ollut valmis niistä luopumaan. "Jos et seuraisi uskomuksiasi, niin minä en saisi niin hyvin sieluja syödäkseni. Joten ei minulla ole mitään vastaan sellaista, jonka ansiosta pysyn hyvissä voimissa." Sielu selitti hymyillen vinosti. "Ja kenties olen anteeksipyynnön velkaa sinulle, siitä kun toin Liluthin tänne. En olettanut saavani päätäsi noin sekaisin."

[suskari]

"Tiedät hyvin etten minä voi saavuttaa häntä mitenkään, en sopisi asemani kautta hänelle." Jack kävi huomauttamaan Haulille sen itsestäänselvyyden ettei Jack voinnut ilman kruunullista perimää, tai kuninkaan lupaa millään tavalla kosia prinsessaa. Lisäksi Jack oli kertonut jo tunteensa Lilylle, mutta nainen ei ollut halukas vaan halusi pysyä ystävänä. Se oli käynnyt Jackille oikein hyvin.
"Olisin viennyt sinut pölkylle jos olisit alkanut saarnaamaan minulle siintä kuinka toimeni ovat väärin." Jack naurahti hieman pirteämmällä tuulella jo. Hän ei olisi todellakaan jaksanut sitä jos Haul olisi käynnyt "puhdistamaan" häntä omista uskomuksistaan, sillä oli oikeastaan jokaisen oma asia mihin uskoi. Sitten Haul pamauttikin jotakin varsin yllättävää.. mies pyysi anteeksi sitä että oli tuonnut Liluthin tänne vailla Jackin tahtoa, joka oli pistänyt miehen harvinaisen sekaisin.
"Ethän sinä sitä voinnut arvata ja kai minä opin asian kanssa elämään... jahka lopetan hänen yhdistämisensä entiseen vaimooni." Jack hymähti hieman vaisuna. Hän uskoi että sulattaisi haltia naisen läsnäolon, vaikka tunteet naista kohtaan olivat vielä hieman sekaisin. Jack vain saattoi toivoa että Haul nyt ymmärsi sen.
"Siinä vain voi mennä hetki.." Jack huokasi ja pyyhkäisi kaulan sivulla olevaa verta kaulastaan hieman pois käteensä.
"..Minun on varmaan syytä puolestani pahoitella sitä että yritin tappaa sinut, kirjaimellisesti." Jack pahoitteli vaikka Haul ei olisikaan oikeasti kuollut moisesta. Silti miehen kuristaminen hengiltä ei ollut päivän paras idea listalla.

[Janni]

Haul naurahti Jackin todetessa ettei katsonut hyvällä jos hän olisi ryhtynyt saarnaamaan, tuo myös otti anteeksipyynnön vastaan ja oikeastaan vähätteli asiaa, ei sielu voinut tietää kuinka vahvasti Jack reakoisi. Kyllä Haul oli jotain odottanut, mutta mitapuu olikin ollut suurempi. Jokin kuitenkin toisen sanoissa nosti kysymyksiä Haulin mieleen, Liluth sai Jackin yhditämään tuon entiseen vaimoonsa.
"Ja kun odottelemme sitä että totut tyttöön, niin tuskin pistät pahaksi jos... hellin Lilluthia itse?" Haul kysyi virnistäen, mutta saattoi osittain vitsailla.

Jack päätti itsekin pyytää anteeksi siitä kuinka oli yrittänyt kuristaa Haulin hengiltä. "Ei se mitään, toisinaan on hyvä tuntea kipua sun muuta tuskaa, jotta tuntee olevan elossa." Mies naurahti ehkä hieman sarkastiseen sävyyn. "Ja helppohan sitä on vihaa purkaa ihmiseen, joka ei voi kuolla. Olen todella monipuolinen vai mitä?" Sielu ylisti itseään.

[suskari]

"Vain jos ette tee sitä silloin kun minä olen paikalla, ainakaan näin aluksi." Jack huomautti Haulille joka oli jo kyselemässä jos saisi Liluthia lelliä sillä välin kun Jack totuttelisi naiseen asunnossaan. Kyllä Jack sen sieti, mutta ei ainakaan näin alustavasti suoraan silmiensä alla. Ja kyllä, Jack yritti pimittää tunteitaan Liluthia kohtaan.. kyllä hän unohtaisi sen haltian ajan kanssa ja tunteet laantuisivat, aivan varmasti. Tämä inhottava tunne oli vain hetkittäistä.
"..Voitko pitää hänet muutenkin kaukana minusta ettei turhaa sidettä synny?" Jack kysyi vielä perään tarkoittaen jos Liluth yllättäen itse, kylpylän tapahtumien johdosta, alkaisi lähestymään häntä liian tuttavallisesti.

Haulin seuraaville sanoille Jack ei voinnut todellakaan olla naurahtamatta ääneen. "Olet sinäkin yksi itserakas paskiainen!" Jack nauroi Haulin kehuskellessa sillä että oli hyvin käytännöllinen jos häntä pystyi käyttämään jopa raivon purkuun.
"Ja kyllä, tulen ensi kerralla kun oikein ottaa kaaliin raatelemaan sinut kuoliaaksi." Jack totesi virnistäen, vaikka hieman epäili että pystyisikö siihen oikeasti. Olihan hän säikähtänyt melkoisesti kun Haul oli joutunut peikon käsittelyyn ja litistynyt kirjaimellisesti, joten miehellä oli välittämis suhde jo aaveessa.
"Mutta nyt olet saannut selville miksi olen... hieman kärttyinen tällä hetkellä tuomaasi haltiaa kohtaan, joten eiköhän tämä ollut tässä?" Jack ehdotti, sillä uskoi jo Haulin saanneen jo utelusta tarpeekseen nyt kun oli kaikki kerrottu.
"Niitä sinun sieluja taas.. voisimme ensi yönä lähtä kokeilemaan sinun puhuttelu taitojasi." Jack totesi virnistäen, vaikka heidän pitäisi matkata pois ihmiskylästä muille kylille. Voisi vuokrata hevosen siksi aikaa.

// Haul sinä olet itserakkauden kuningas xD Repesin vaa pahasti :D

[Janni]

Haul hymyillen puisteli päätään Jackin sanoille, kun tuo ei tahtonut katsella häntä ja haltianeitoa sylikkäin, sekä mies myös toivoi että Haul pitäisi tytön myös kaukana tuosta. "Voi Jack, älä huoli, eilisen ansiosta hän pelkää sinua." Mies totesi hymähtäen.
Haul näytti enemmän kuin otetulta Jackin todetessa kuinka itserakas paskiainen sielu osasi olla. "Tiedän ja odotan innolla että pääsen retuutettavaksi." Haul totesi.

Jack palasi vitsailun jälkeen takaisin siihen miksi oli ollut niin kärttyinen eilisillan ja tämän aamun. Haul kyllä ymmärsi nyt paljon paremmin mistä oli kyse ja kenties oli toisinaan hieman hyvä päästellä höyryjä toverilleen, kunhan asiat aina puhuttaisiin läpi. "Jos niin haluat, olkapääni kuitenkin on tässä, ihan vain jos haluat vollottaa sitä vasten ja vuolattaa tunteitasi." Haul tokaisi naurahtaen, ennen kuin Jack pääsi puhumaan sielujahdista. Mies oli hetken aikaa luullut että toinen oli sen unohtanut, Jack kun oli mennyt niin kiivaasti reakoimaan, kun hän oli tullut mainitsemaan vähenevistä voimista.
"Olin miltei unohtanut pikku juonemme. Se käy oikein hyvin, mutta suunnitelmamme vaati fyysistä muotoani vai mitä?" Haul kysyi. "Kenties on siis aika säästellä voimiani?" Mies totesi, vetäessään miekankahvan vyöltään ja heittäen sen Jackille. Kun mies oli sen napannut, oli miekanterä palannut takaisin ja Haul puolestaan kadonnut. Silmät vain tuijottivat miekankahvan yläpuolelta toista.

//Jep se vähän on :D //

[suskari]

Jack saattoi tuntea pienen heikon omantunnon piston rinnassaan kun Haul kävi mainitsemaan että hän oli onnistunut saamaan Liluthin pelkäämään itseään. Jack ei kuitenkaan käynnyt sanomaan tästä mitään vaan pisti sen hetkellisen rakastumisen piikkiin. Ei hän haltiasta oikeasti välittänyt!
"Olet kyllä oudoin henkilö jonka olen koskaan tavannut." Jack totesi naurahtaen päätään pudistellen kun Haul ilmoitti oikein odottavansa sitä päivää kun tuomittu päättäisi raivonsa purkaa aaveeseen. Siintä kyllä tulisi jotakin harvinaisen karua.. ja sotkuista.

"Olen hieman yllättynyt että olet noin mielläsi kuulemassa murheitani." Jack sanoi hieman yllättyneenä että Haul olisi jatkossakin kuulemassa "isäntänsä" murheita. "Tosin olkapäästä en tiedä.. olet hieman katoavaista sorttia." Jack lisäsi virnuillen tarttuen Haulin aineettomuuteen. Sitten asia siirtyikin sielunjahtiin, josta Jack oli maininnut ja Haul itse huomauttanut tarvitsevansa.
"Aaveeksi sinulla on huono muisti.. ja kyllä mieluusti, ellei sinulla ole voimia avata itsekseen ovia." Jack naurahti hieman ajatukselle jos Haul osaisi avata ovia aineettomana. Tosin olisiko mahdotonta? Jotkut aaveet pystyivät siihen, jopa leijuttamaan kokonaisia huonekaluja ilmassa ja viskellä niitä pitkin seiniä. Tosin ehkei Haul ollut ihan näin voimakas aave? Sen enempää mies ei ehtinyt asiaa itsekseen pohtia kun Haul otti aseen kahvan vyöltään ja heitti sen Jackille samalla kun itse vaihtoi tilansa takaisin miekaksi miehen kädessä. Ja taas ne silmät napittivat häntä... hän ei koskaan tottuisi noihin.
"Et sitten syö?" Jack kysyi viitaten ruokaan, jota Luvon oli aaveelta tullut kysymään, ja käveli hakemaan huoneen naulassa roikkuvan asevyön johon asetti Haulin nyt toistaiseksi. Olisihan Jack voinnut yhtä hyvin jättää Haulin huoneeseensa, mutta tuskin aave siintä olisi nauttinut joten roikkukoot nyt mukana. Tämän jälkeen Jack käveli pesuhuoneessa pesemässä korvansa, sekä kaulansivunsa siintä verestä ennenkuin joku muu Haulin lisäksi turhaan huolestu.

"...Kävitkö sinä itse hommiin?" Jack kysyi kävellessään olohuoneeseen mentäessä keittiön oven ohi kun huomasi Liluthin auttamsaa Luvonia ruuanlaitossa. Luvon hieman säpsähti ja katsoi hieman huolestuneen hätäisenä Liluthia ja sitten Jackia.
"Anteeksi isäntä, m-minä annoin luvan!" Luvon pahoitteli varmuuden vuoksi jos Jack päättäisi katsoa asian pahana. Mies kuitenkin katsoi Luvonia laiskanpuoleisesti ja tuhahti. "Omatoimisuus on vain hyvästä." Mies totesi ja käveli sitten Haulin kanssa olohuoneeseen nostaen jälleen miekan pöydälle, josta Haulin olisi helpompi katsella.. ja no tuskin aave halusi hänen perseensä alla olla.
"Oletko muuten Haul itsessään hyvä taistelija?" Jack kysyi yllättäen. "Tarkoitan, ettet ole vain voiman jatke sille joka miekkaan tarttuu?" Jack tarkensi ja jäi odottamaan mitä mies vastaisi.

Luvon lähes tulkoon huokasi helpotuksesta kun Jack oli osoittanut lempyttään, eikä ollut käynnyt sättimään yhtään mistään. Luvon vilkasi Liluthin suuntaan.
"Voit käydä kattamassa pöydän." Luvon ehdotti Liluthille.