Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

Auringon noustessa oli kylä jo vilkeessä. Naiset olivat aikaisessa tehdessään aisoita ja hoitaessaan karjaa sekä kotitöitä. Shael itse istui teekuppi kädessään ja katsoi ulos ikkunasta. Ei, hän ei aikonut käskyttää miestä, koska ei tosiaan itse kokenut tarvitsevansa orjaa mihinkään. Enemmänkin hän tarjosi miehen fyysisiä voimia muiden naisten ongelmiin ja avun tarpeeseen. Silti nyt olisi ehkä liian varhaista aloittaa. Oli aikaista, mutta hän laski tyhjäksi juodun keekupi alas ja nousi ylös tuolilta. Shael otti toisen besikannun, jonka voisi hyvinkin vaihtaa vnhaan ja nappasi mukaansa omenan ja leivän. Hän asteli portaat ylös vain kuunnelakseen ylhäältä kuuluvaa hiljaisuutta ja omien jalkojensa tekemää ääntä.
Hän avasi huoneen oven. "Huomenta." hän aloitti hieman aitoa pirteyttä äänessään, ei sellaista, että hän voisi talloa miestä sanoillaan, vaan sellaista tavallista aamu pirteyttä. Hän asteli oven suljettuaan halki huoneen ja laski ruuan ja veden miehen vierelle. Kuitenkin noidan silmiin pisti miehen vaatteet sekä tuon olemus. Shael tuhahti, eikä vaivautunut sanomaan tai kysymään mitään. Hän lähti ulos huoneesta ja sulki oven perässään.

Askeleet liitivät pitkin taloa als ja ovesta ulos. Hän ei pitönt tänään mekkoa yllään vaan tavallisia housuja ja paitaa. Hän asteli erääseen puotiin jsota osti muutaman tavaran ja otti ne ja vei ne kotiin. Hän rahtasi ne ylös pitkin portaita ja avasi taas Merariksi esittäytyneen miehen oven. Shael laittoi kven kiinni hitaasti. Hän seurasi miestä ja tämän olemusta. Hän kantoi käsissään vaatekertaa. Housut, vaalea pellavainen kaulus paita ja pinon päällä oli kengät. "Siinä, pue päällesi ja syö." hän käski ja näytti heiman närkästyneeltä miehen olemukseen, joka oli äkisti vaihtunut eilisestä villistä tuollaiseen nyhveröön.
"Kissako vei kielesi? Et näytä nukkuneelta." Shael totesi j otti pesuvadin ja liinan sekä pesusienen. Hänen pitöisi pestä ne puhtaiksi, koska ne olivat viruneet siinä koko yön. Noita ei sanonut enempää ja jätti Merarin yksikseen taas huoneeseen pohtimaan sybtejä syviä. Aamu oli vasta alkanut eikä kello edes ollut seitsemää, joten mitä sitä kiirehtimään. Hän ajatteli kuuratessaan pesuvatia.

Shael istahti tuolille ja punnitsi kysymyksiään. Hän halusi tietää miksi mies nyt oli tuollainen kuin oli ja miksi tuosta nousi hyvin voimakas mustan magian tunne. Silti hän ajatteli ettei menisi kovinkaan henkilökohtaisiin asioihin. Merari oli nyt hänellä vain hänen apunaan töissä, joita hönen pitäisi suorittaa ja hän lainaisi miestä vaikka mihin fyysisiin töihin. Ensiksi piti kuitenkin hoitaa miehen holttittoman tuntuinen mieliala.
Kun kello löi kahdeksaa Shael oli pyörittänyt muutaman pinon papereita ja muita asioita työpöydällään. Hän nousi ylös ja kipusi taas portaat ylös. Hän tosiaan saisi tästä ravaamisestaan itselleen lihaksia jalkoihinsa. Hän avasi oven ja toivoi miehen edes pukeneen parempaa päälleen.

"Kerro, mikä painaa mieltäsi. Muuta kuin se, että elämäsi on minun käsissäni tällä hetkellä." noita sanoi laittaen oven kiinni selkänsä takana. Hän käveli jakkaran luo, nosti sen käsiinsä, vei sen patjaa vastapäätä, että miehen ja hänen välilleen jäi nelisen metriä. "Oletettavasti olet ihminen paremmassa asemassa, kuin kaikki muut ihmisit. Siksi kysynkin, tunnetko itsesi orjaksi?" kysymys oli varsin nurinkurinen. Shael tiesi varsin hyvin, että mies tunsi olonsa lukituksi ja hänen elämänsä oli anastettu. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Kyse oli siitä, että tajusiko mies miltä mahdollisesti orjista tuntui tai naisista, joilta evättiin vapaus omaan elämään.
Hänen päämääräjsä oli antaa miehelle erilainen valo tuon pimeälle ja väärin asetetulle tielle.

Jälleen kuului oven takaa kuinka joku käveli oven takana ja ovesta astui sisään tuttu nainen toivotellen miehelle pirteäsi hyvät huomenet. Ilmeisesti noita ainakin oli hyvällä tuulella. Jack vain vilkasi väsyneellä katseella noitaa, joka toi hänelle vettä sekä omean, jonka seurana oli nyt myös leipä pala. Jack tunsi itsensä tosiaan nälkäiseksi syötyään vain viimeeksi eilen aamulla ja riehuttuaan hieman kuluttaen energiaansa turhaan pakenemis yritykseen. Mies ei kuitenkaan syöksynyt ruuan kimppuun vaan istui siinä aloillaan mitään puhumatta, ehkä odottaen jotakin käskyä osakseen. Sitä ei kuitenkaan tullut kun Shael poistui jälleen huoneesta mitään sanomatta ja jätti miehen jälleen yksin istumaan aloillensa. Jack hieroi silmiensä väliä väsyneenä ja haukotteli.. ehkä olisi pitänyt edes yrittää nukkua? Mies vilkasi vielä vieressään olevaa vesimukia ja kannua kaataen nyt ainakin vettä itselleen mukiin juoden sitä hitaasti pikku hiljaa. Noidalla ei ilmeisesti ollut kiire hänen kanssaan.

Ei mennyt kauaakaan kun tutut askeleet taas kuuluivat oven ulkopuolelta ja ovi avautui noidan kantaessa mukanaan pinkan vaatteita miestä varten ostettuna, jotka nainen käski pukemaan päällensä ja syömään sitten. Jack ei kuitenkaan liikkunut paikoiltaan vaan lähinnä odotti että nainen lähtisi että hän saisi pukemis rauhan ja syödä.
"Ei kai.." Jack sanoi hiljaa kun nainen kyseli oliko kissa viennyt miehen kielen kun oli niin hiljaista ja tokaisi perään ettei mies näyttänyt nukkuneelta. Oliko yllätys kun unirytmi oli aivan hanurista laivassa vietetyn ajan jälkeen, eikä asiaa auttanut ikkunaton huone. Hän ei taaskaan olisi tiennyt oliko aamu, päivä tai ilta ellei Shael olisi huomenta tullut sanomaan. Tämän jälkeen Shael otti pesuvadin matkaansa ja poistui huoneesta, jolloin Jack katsoi uusia vaatteitaan jakkaran vierellä. Mies kurottui vaatteiden suuntaan ja veti ne luokseen katsellen niitä hiljaisena. Jack olisi normaalisti voinnut valittaa vaikka mitä, mutta nyt siihen ei juurikaan ollut varaa vaan mies kävi vetämään vaatteita ylleen. Ne tuntuivat sopivilta.. paita oli ehkä aavistuksen pidempi mitä hän oli tottunut käyttämään, mutta muuta ei ollut eikä varmasti tarjottu. Jack kääri paitansa hihat ylös ja asettuo takaisin istumaan, sekä syömään kaikessa hiljaisuudessa kuunnellen ohessa heikkoja ulkona kuuluvia ääniä.

Jackilla ei taaskaan ollut hajua kuinka kauan hän joutui yksinään istumaan pikku huoneessaan kun noita palasi takaisin. Jack katsoi naista kulmiensa alta kun tuo kysyi mikä miehen mieltä painoi, muuta kuin se että hänen elämä oli nyt noidan omistuksessa. Nainen asettui jakkaran kanssa istumaan miestä vastapäätä patijalle ja Jack katsoi alas jalkojaan kun nainen jatkoi sanojaan. Nainen puhui asiaa, hän oli korkeammassa asemassa kuin tavallinen kansalainen, oli aina ollut, mutta viimeinen kysymys tuli yllätyksenä.. tunsiko hän itsensä orjaksi. Ei, ei hän tuntenut itseään orjaksi vaan häkkilinnuksi joka oli menettänyt juuri ansaitun vapautensa. Haavoittunut lintu, jonka siivet oli nyt katkaistu. Mies oli hetken aikaa hiljaa sanomatta mitään. Hänen oli vaikea puhu näin vaikeista asioista henkilön kanssa, joka oli vain ottanut hänet mukaansa ja tuonnut kotiinsa kuin matkamuiston.
"En." Mies sitten vastasi lyhesti Shaelin kysymykseen tunsiko hän itsensä orjaksi. Ensinmäiseen kysymykseen mies ei käynnyt vastaamaan mitään, sillä se olisi mennyt jo henkilökohtaisin asioihin. Jack kohotti katseensa edessään istuvaan noitaan.
"Miksi teit tämän?" Jack kysyi vuorostaan. "Ja mikä sinun nimesi, kerta omani jo kerroin?" Jack alkoi sitten kyselmään vuorostaan naiselta, vaikka tuskin sillä nimellä mitään väliä olisi loppujen lopuksi.

Vstus mikä vastaus. Nyhverö kikä nyhverö. Alkoholiko sen teki vai asema, jonka mies oli menettänyt. Monet sokeutuivat omalle vallan tunteelle ja sille, että saattoivat tehdä mitä ikinä halusivatkaan omien käsiensä jimissä ilman pelkoa siitä, että niistä piti ottaa vastuuta. Miksi teit tämän? "Koksa yritit raiskata naisen. Tämä kn vain lika kuuri opetusta." hän totesi. Mikä hänen nimensä oli. Shael jätti tylsät ja dramaattiset esittelyt sikseen. Nyt oli kyse isännästä ja palvelija asetelmasta. "Shael." hän lausui nimensä kuin tuulen, joka puhalsi nopeasti ja viileästi. "Minulla on sinulle töitä. Ei paljoa, mutta sen verran, että heräät tuosta ahdingostasi." hän olisi halunnut sanoa, ettei aikonut pitää miestä lopun ikäänsä tässä talossa.
Toisaalta liika toivo saattaisi nostaa kiehen kapinan hengen liian ylös, joten Shael sulki sen omaan pieneen päähänsä. Hn nousi ylös ja odotti. "Tule mukaani. Sinullamon hommia." hän sanoi, ei, hänen äänessään ei ilmennyt käskyä, mutta hänen ilmeensä kertoi, ettei hän halunut toistaa itseään.

Merarin kaulassa oleva panta aktivitoituisi, jos tämä yrittisi pakoon. Se myös aktivitoituisi, jos tuo yrittäisi ottaa petomuotonsa. Shael avasi oven ja viittoi miestä seuraamaan itseään. Hän ei pelännyt miehen olemusta takanaan, vaikka kuinka hälyttävältä se saattoikin tuntua. Jos mies oletti, että tuo alkaisi luuttuamaan hänen taloaan, oli tämä myös pahasti väärässä. Shael ei pysähtynyt vaan jatkoi ulko-ovelle asti. "Tänne päin." hän sanoi ja odotti miestä.
Sen jälkeen hän johdatti miehen ensimmäiselle pysäkille. Naiset katselivat miestä minkä ehtivät. Shael odotti hetken, ennen kuin jutteli eräön naisen kanssa. Sitten hän kääntyi Merrin puoleen. "Työsi on vain siirtää nuo viljasäkit siälle noilta vainuilta." hän selitti osoittaen paikkoja, joihin säkit viedä. "Jos hajotat jotain, tulee rangaistus." noita varoitti.

Shael seurasi tiiviisti, kun työ aloitetiin. Hän katsoi, kuinka talon vanha emäntä tuli hitaasti kiittelemään kyläjohtajaa avusta. "Ei, ilo on minun puolellani, toinhan jotakin hieman hyödyllistä mukanani" vanha nainen nyökytteli. Tämä katsahti Merariin. "On siinä nuori mies." vanha nainen kommenti ja hymyili pienesti. Shael hymyili naiselle, mutta se hymy katosi, kun silmät siirtyivät taas tarkailemaan Merarin työskentelyä. Sen takia, että mihin miehen kunto pystyi tässä tilassa ja ettei tuo aikonut heitellä säkkejä miten sattui.

Jack kurtisti kulmiaan naisen vastaukselle, mikä oli edelleenkin se että hän oli yrittänyt raiskata sen friikki naisen ja se että hänen oli tänne tuotu opettelemaan edes joitakin käytöstapoja. Jack ei ymmärtänyt tätä naista laisinkaan. Miksi tuo näki niin paljon vaivaa hänen tähtensä vaikka olisi paljon helpompaa vetää hänet kylmäksi ja antaa asian olla. Sen sijaan noita oli nähnyt valtavasti vaivaa saada hänet tänne asti orjaksi. Sitten nainen esittelikin itsensä Shaeliksi, kuin nimi olisi ollut yhtä tyhjän kanssa miehen tietoisuudelle, ja kävi sitten huomauttamaan että mies pääsisi vihdoinkin töihin. Jack ei tiennyt pitikö tästä nyt olla innoissaan vai ei, toisaalta koko asia inhotti miestä, mutta toisaalta taas hän vihdoinkin pääsisi ulos häkkilintuna istumasta. Tämä istuminen alkoi muutenkin ahdistaa häntä.

Shael nousi tuolista ja pyysi miestä mukaansa, sillä oli hommia, ja no Jackin mielipidettä ei kyselty joten Jack nousi paikoiltaan laittaen kengät jalkaansa ja lähti kävelemään naisen perässä ulos huoneesta. Shael jatkoi matkaansa aina ulko-ovelle asti ja siitä ulos.. päästikö nainen hänet ulos tekemään töitä sen kaiken jälkeen? Naisella taisi olla suuri luottamus joko itseensä tai sitten häneen. Vaikka Jack olikin saatu rauhoitettua ja mies juuri nyt totteli kiltisti, niin silti mies oli kapina mielinen. Hän vain halusi pois, mutta se tuntui vaikenevan kokoajan. Eikä mies edes tiennyt mikä tämä kirottu panta hänen kaulassaan oli. Onneksi se sentään peittyi paidan kauluksen alle.
Siinä Shaelin perässä kävellessään Jack alkoi tuntemaan itseään pikku hiljaa joksikin sirkus eläimeksi, joka oli tuotu esille häkistään. Miestä tuijotettiin kuin eivät olisi miestä ennen nähneet eläessään ja jos nyt tarkemmin mietti.. hän ei ollut koko aikana nähnyt oikeastaan yhtään miestä itsensä lisäksi. Mikä paikka tämä oikein oli? Jack kuuli kuinka jotkut supisivat hänet "agresiivisena" ja "vaarallisena" orjana, joka oli tehnyt melkoisen näyttävän sisääntulon kieltämättä. Syy miksi häntä ei pistetty eteenpäin vaan pysyi noidan henkilökohtaisena orjana. Kukaan ei olisi varmasti huolinut häntä sen kaiken tapahtuman jälkeen.

Jack saapui yhdessä Shaelin kanssa ensinmäiselle "asiakkaalle", joka osottautui vanhaksi naiseksi joka tarvitsi vahvemman miehen apua. Tai no orjan hoitamaan työnsä. Jack jäi hieman sivumalle seisomaan kun Shael jutteli vanhuksen kanssa aikansa, kunnes noita saneli miehelle tehtävänsä: Jackin olisi siirrettävä viljasäkit sisälle. Jack katsoi viljasäkkejä, joita oli ainakin toistakymmentä vaunujen päällä odottamassa hakijaansa, ja sitten paikkaa minne ne pitäisi viedä. Mies oli jo menossa aloittamaan kun takaa kuului varoitus, hän ei saannut hajoittaa mitään tai tulisi rangaistus. Jack katsoi noitaa olkansa yli ja nyökkäsi jupisten ajatuksissaan koko asialle. Sitä hetkeä odotellessa kun hän onnistuisi kaatumaan turvallensa jonkun säkin kanssa.

Jack käveli viljasäkki kärryjen luokse ja veti ensinmäisen säkin olallensa ja toisen mies nappasi kainaloon roikkumaan. Tämä oli tietysti raskaampi tapa kantaa säkkejä, mutta myös nopeampi tapa päästä niistä eroon, eikä Jack fyysista työtä pelännyt. Hänestä näki jo ulospäin ettei mies juurikaan laiskotellut vaan teki työtä kroppansa eteen. Ainoa huonopuoli oli ettei hän ollut juurikaan nukkunut viime yönä ja ruokailu oli kehonon puoleista.. saisi nähdä kuinka kauan hän jaksaisi pitkälle päivään.
Jack lähti kantamaan sittemmin mitään valittamatta kantamuksiaan sisälle viljavarastoon kaksi säkkiä kerrallaan, vaikka jokaisella kerralla Jack tunsi aina vain enemmän väsymyksen painaavan lihaksissa, silti mies jatkoi ja ohessa myös kuuli naisten puheet itsestään. Jack puri itsekseen hammasta yhteen ja piti itsensä ettei lähtisi huomauttamaan mitään tyhmää. Hän ei kaivannut rangaistuksia tähän kaiken muun sonnan lisäksi mitä hän joutui kestämään.
Meni jonkin aikaa kun mies oli saannut lopulta vaunut tyhjäksi säkeistä ja mies vei vielä sen viimeisen säkin sisälle saattaen olla tyytyväinen oman työnsä tulokseen. Hän ei ainakaan ollut onnistunut kaatumaan säkkien kanssa tai hajoittamaan mitään. Mies tietenkin oli lievästi väsynyt raskaasta fyysisestä työstä, mutta enemmän mies kärsi henkisestä väsymyksestä kuin fyysisestä. Mies tunsi että hän nukahtaisi kohta pystyyn.. mutta hänen oli pakko pysyä hereillä, joka teki miehestä kärttysen ainakin jossakin vaiheessa. Jack pyyhki hikeä otsaltaan ja tarkisti vielä että kaikki oli hyvin ennenkuin poistui varastosta takaisin Shaelin luokse.
"Työni on tehty." Jack ilmoitti naiselle ehkä päivän selvänkin asian odottaen lähes jo seuraavaa työtä osakseen, kunnes se vanhus köpötteli paikalle ison mehu lasillisen kanssa. Jack nyt oletti tietenkin että lasi ehkä oli Shaelille, mutta yllättäen vanhus ojensi lasin miehelle ajatellen nuoremman olevan janoinen työnsä jäljiltä. Sitä mies tietenkin oli, mutta Jack empi hetken ottaa lasia vastaan noin vain.. hän oli orja, eikä mikään apulias nuori mies, joka oli tullut vanhusta hädässä auttamaan. Toisaalta Jack ei osannut tästä pienestä palkkiosta kieltäytykkään, joten mies otti lasin käteensä ja alkoi tyhjentämään sitä kurkustaan alas.

Säkkien kantaminen näytti tejokkaalta. Shael itse kääri hihojaan ja auttoi vanhaa naista jieman kasvimaalla. Hän oli päässyt pesemään kädet työn jälkeen, jolloin Merari oli tullut takaisin ja ilmoittanut, että työ oli valmis. Käsien kuivaamisen lomasta suotiin pieni nyökkäys. Hän oli seurannut asioita ja oli tyytyväinen siihen, ettei mies rikkonut tai hajottanut mitään. Shael laski kuivauspyyhkeen alas, jolloin talon sisältä köpötteli muorin mehu lasin kanssa. Shael ei tehnyt mitään ottakseen lasia, vaan odotti. Hän katsoi Meraria, joka nöytti hetken empivän, mutta otti lasin. Kun mies oli tyhjentänt lasinsa noita vilkaisi vanhaan naiseen ja siitä sitten takaisin Merariin. "Sano edes kiitos, kyllä sen verran voisit olla kohtelias." hän sanoi hieman kurtistaen kukmiaan ja huokaisi siihen vain. Vanha nainen vain hymyili ja Shael puhui tämän kanssa vielä hetken, ennen kuin alkoi johdattaman miestä seuraavalle pisteelle.
Seuraavana oli vuorossa pieni talo, jota vasten nojasi tikapuut. Nuori nainen, jolla oli vaaleat hiukset ja tuo näytti ihmiseltä käveli heitä vastaan. "Tervetuloa!" hän toivotti iloisesti. Shael vastasi naisen hymyyn ja he kävelivät työpisteelle. "Kattoni pitäisi korjata, kaikki työvälineet ovat jo sen puolesta katolla." neiti selitti ja katsoi Meraria. Shael nyökkäsi miestä. "Mene hoitamaan homma. Äläkä tipu sieltä." hän sanoi ja katsoi, kuinka työtä alettaisiin tehdä.

Merarin päästyä töihin Shael kysyi asioita naisenlta, jotka siirtyi hetkeksi sisään. Noita tuli sen jälkeen ainoastaan ulos käsissään kokonainen leipä. Hän musi sen puoliksi ja mussutti toista puoliksta. Toisen puolikkan saisi Merari itse. Hän tarkkaili ja kuunteli. Pitihän hänen kuitenkin valvoa miehen työtä, kun tämä teki toisille ihmisille asioita. Hän ei halunnut, että jokin menisi vikaan. Ei orjansa eikä töiden suhteen. Toisaalta mies ei ole nukkuneen näköinen jos nukkui yhtän viime yönä. Hän katsoi mihin miehen rahkeet riittöisivät väsyneenä. Sen jälkeen hän antaisi tuon nukkua. Voisi voisi tehdä myös jonkin rohdon, joka voisi auttaa miestä nukkumaan paremmin. Ei olisi kivaa, jos mies ei nuku kunnolla.

Hän ajatteli niitä näitä viimeistellen leivän palan. "Merari!" hän huusi katolla. "Pidä tauko ja tule alas." jahka toinen oli jalkansa maahan laskenut Shael ojensi kokonaisen leivän puolikkaan. Se oli muutenkin vasta leivottu tänään. Eikä Merari välttämättä saisi ruokaa tämän jälkeen. Joten parempi syödä leipänsä mitä sai. "Syö nopeasti, niin pääset jatkamaan." hän totesi.

Jack tyhjensi lasin nopeasti mehusta alas kurkustaan ja oli ojentamassa lasia takaisin vanhukselle kun Shael huomautti että mies voisi edes kiittää tarjouksesta, jonka mies kieltämättä tekikin.
"Kiitos.." Jack kiitti vanhusta mehusta ja jäi sitten vain itsekseen odottamaan sivummalle että noita saisi juteltua asiansa selviksi vanhuksen kanssa, jonka jälkeen kohteena oli jälleen uusi määränpää. Se oli talo johon nojasi tikapuut ja heitä tuli kovin iloisesti tervehtimään vaaleahiuksinen nainen. Jack ei nähnyt mitään syytä vastata tervehdykseen ja oli vain iloisesti sivulla hiljaa kun häntä johdatettiin uudelle työpisteelle. Nuori nainen kävi selittämään miehelle että katto tarvitsi korjausta, jolloin Jack ei voinnut olla katsomatta naista juuri sen näköisenä että hänkö muka osaisi sellaista. Hankkisi mielummin asian osaavan nikkarin tai puusepän. Mutta mitäpä häneltä kysttäisiin.. nainen sanoi työtarvikkeiden olevan jo ylhäällä valmiina ja Shael potki persuksille töitä tekemään, varoitellen ettei mies putoaisi katolta. Ei Jack sitä pelännytkään, mutta pelkäsi enemmän sitä millaista jälkeä hän saisi aikaiseksi katon korjauksessa. Mies ei ollut koskaan joutunut korjaamaan kattoa ja ainoat katonkorjaus muistot olivat kun hän oli joskus ollut polven korkuinen natiainen ja nähnyt työmiesten korjaamassa talon kattoa. Se oli Jackin ainoa kosketus katon korjaamiseen hänen lyhyeksi jäänneestä ihmis elämästä. Nykyisessä hänen olisi tarvinnut tehdä sitä edes itse.
Jack ei asiasta mitään käynnyt sanomaan vaan väsyneenä unen puutteesta itsekseen murjottaen lähti kapuamaan katolle tikapuita pitkin katolle katsellen vanhentunutta kattoa, joka tosiaan huusi hoitoa. Mies veti työkalu pakin lähemmäs itseään katsellen niitä työkaluja, eikä oikein tiennyt mistä olisi pitänyt aloittaa. Jack kuitenkin päätti olla luova ja yritti yhdistää asiaa isänsä kanssa yhdessä korjattuun veneeseen, joten mies kävi ainakin aluksi irroittamaan niitä tiilejä. Mikä oli päivän selvä asia. Sitten hänen kai olisi korjattava katon rakennuksia, tai jotakin.. ei mies tiennyt yhtään mitä oli tekemässä.

Jack vilkasi alas kun Shael oli poistunut sisälle, jolloin pieni osa miehestä halusi vain juosta tikkaat alas ja kirmata karkuun, mutta järkevä puoli pisti vastaan. Olisi noidalta liian huolimatonta jättää orja yksin tekemään hommia, joka tarkoitti siis sitä että nainen saisi hänet kyllä halutessaan kiinni ja muutenkin.. minne hän menisi? Hän ei tiennyt edelleenkään missä päin maailmaa oli ja oliko lähistöllä mitään paikkaa jonne paeta. Muuta kuin se metsä, jonne hän aikaisemmin yrittänyt. Tosin tässä tapauksessa metsäkin kelpasi pakenemiseen ihan hyvin.
Miehen ajatukset ja työnteko kuitenkin keskeytyivät kun hän kuuli Shaelin kutsuvan itseään, joka käski miestä pitämään välillä tauon. Sitä Jack ei pistänyt pahakseen, siellä mies oli hiestä märkänä paitaansa myöten istuttuaan kuumalla kesä päivällä katolla, joten Jack kipitti alas tikapuita pitkin alas ollen aikeissa mennä varjoon istumaan hetkeksi, mutta Shael tulikin tarjoamaan leivän puolikasta. Jack katsoi Shaelia ja sitten leipää, jonka otti kiittäen vastaan ja saattoi kävellä puun alle varjoon istumaan ja syömään. Shael kuitenkin huomautti nopeasti syömisestä, että työ saisi jatkua. Mies nyökkäsi tähän ja riisui hikisen paitansa viereensä paljastaen näin arpisen selkänsä, sekä muutenkin runnotun näköisen kehonsa. Viimeisimmästä taistelusta sitä kolmikkoakaan vastaan ei ollut kauaa, joten niistäkin oli arpia siellä täällä.

Saatuaan leipänsä syötyä Jack nousi ylös ja kävi heittämässä paitansa tuolin selkänojan päälle. Hän vain paistuisi sen kanssa katolla, vaikka ilman sitä mies vain polttaisi itsensä auringossa. Mutta parempi se kuin paistuminen. Mies kiipesi takaisin katolle irroittamaan ne viimeistkin vanhat tiilit, jotta saattaisi nähdä katon rakennuksiin. Jack huomasi lautojen olevan lahoja ja katossa tosiaan oli iso reikä. Mies huokasi.. tästä eteenpäin hänen työntekonsa saattoi olla vain arvaamista ja kokeilua. Hän ei voinnut sanoa osaavansa tehdä vedenpitävää kattoa.. mutta ehkä se riittäisi jos ulkonäkö olisi hyvä? Mies ryhtyi irrottamaan vanhoja lautoja sorkkaraudan ja vasaran kanssa, sahaten päät siistimmäksi laudotusta varten ja kapusi sitten alas alkaen sahaamaan laudoista arviolta sopivia pätkiä korjausta varten. Jack oli sen verran keskittynyt työhönsä ettei osannut ottaa huomiosta sitä että hänen kehonsa alkoi huutamaan tuskaa hiljaisella äänellä. Mies oli menettänyt hikoillessaan paljon nestettä, hän ei ollut juurikaan syönnyt ja mies oli väsynyt. Siinä oli mukavat sopan ainekset kun mies kiipesi takaisin katolle aikoakseen kokeilla lautojen sopivuutta. Osa niistä oli sopivia ja osa taas liian pitkää tai lyhyttä.. hänen olisi pakko lyhentää ja hieman korjailla paikkapaloilla lyhyempiä. Mies myös huomasi kuinka hetkeksi hänen näkönsä sumeni sekunniksi tai pariksi, mutta ei ottanut sitä varoituksensa vaan hamuli käsiinsä vasaraa ja nauloja alkaen nakuttaa lautoja paikalleen. Lisää stressiä uupuneelle keholle ja mies alkoi yllättäen palelemaan, hikoielmaan kylmää hikeä, näkökenttä alkoi katoamaan miehen ravistaessa päätään ja hieroessa silmiään. siitä ei ollut mitään apua enään kun miehen keho otti loparit ja kaikki pimeni miehen alkaessa kallistumaan alas katolta.

Selkä, joka oli täynnä arpia. Kuin automaattisesti nainen laski kätensä omalle kyljelleen. Hän kuitenkin heilautti sen pois, kun mies kipusi tikkaat ylös paidattomana. Hän kääntyi ja meni sisään. "Tarvitsen vadin kylmää vettä ja liinan. Voisinko lainata jotakin säkkiä?" Shael kysyi naiselta, joka vastasi hänelle hymyillen. Kun Shael meni hakemaan säkkiä jostakin ulkoa, hän vilkaisi ohi mennen mieheen. Tuo sahasi puita ja tämän keho tärisi. "Vai että rajoilla?" hän mutisi itsekseen ja otti säkistä kiinni ja nosti sitä kaikin voimin. Kyllä, noita ei ollut mikään fyysisen kunnon esikuva. Hänen voimansa jakautuivat magiaan, mutta kyllä hän sai siirrettyä säkin puiden varjoon. Sisältä vaaleahiuksinen tulla tupsahti kylmän veden ja liinan kanssa. "Mitä varten tarvitset näitä?" nainen kysyi. Shael kohotti kasvojaan ja vilkaisi ylös katolle. "Tuota idiottia varten, joka ei nukkunut viime yönä." hän vastasi ja manasi mielessään jokaista pauketta katolta.
"Eikö se ole vaarallista, että hän ei ole nukkunut? Mieshän voi vaikka...!" nainen ehti jo hätääntyä, mutta noita hyssytteli. Hän tiesi tarkalleen mitä miehen keho huusi. Hän kuunteli tarkkaavaisena ääniä. Oli hiljaista, liiankin hiljaista.

Shael juoksahti äkisti saaden peräänsä naisen hätääntyneen äänen. Hän koski ensimmäistä puuta ja käski puuta. Hänen magiansa maan kanssa oli haparaa, mutta hän pyysi ja pyysi, kunnes puun oksat alkoivat liikkua. Katolta kuului äänntä, kun jokin hahmo lipui hitaasti yli laidan tipahtaen puun lehtien välitse alas Shaelin ohjaamaan puuhun, joka ikään kuin nappasi miehen ja laski alas. Noita tuli Merarin luo ja koski tämän kuumia kasvoja. "Autappas minua hieman." hän huikkasi naiselle, joka tuli pian auttamaan. He kantoivat miehen varjoon, johon Shael oli vienyt säkin. Hän nosti miehen pään säkille ja otti liinan ja kylmänvesi vadin. "Voinko tehdä mitään?" vaalea nainen kysyi hätääntyneenä. Shael neuvoi häntä hakemaan muutaman rohdon läheiseltä puodista, kn hän hoitaisi miestä. Ensiksi tuo piti viilentää. Shael kasvoi liinan veteen ja puristi siitä ylimääräisen veden. Hän lättäsi sen miehen naaman päälle ja rupesi vetelemään miehen kasvoja hiestä. Sitten hän pyyhki tuon yläkropan ja riisui tuon kengät.

Noita nousi hetken päästä ja meni hakemaan sisältä vettä. Hän manasi itseään ja miestä. Hän manasi sitä miten hän joutui toiselle tekemään. Shael otti mukillisen kylmää vettä jonka toi ulos. Hän istahti miehen viereen ja veti liinaa taas khlmässä vedessä. Sen hän asetti miehen niskaan, jotta tuo viilentyisi. Noh, tämä kattotyö oli muutenkin Merarin ainut työ enää. Joten ajankäytössä ei ollut ongelmaa. Hän oli tiennyt tämän ongelman, mutta katon suurin työ oli muutenkin tehty. Nainen palasi kassin kanssa rohtojen kera, jotka ojensi noidalle. Hän katseli niitä hetken ja avasi ne, ripotteli ne mukiin, jossa kylmävesi otti ne vastaan.
Hän antaisi mukillisen sitten, kun toinen olisi tarpeeksi tajuissaan juodakseen sen. "Saattaa olla, että joudut hakemaan muita naisia avuksesi katon rakentamisessa." Shael sanoi, johon nainen vain pudisteli päätään ja sanoi ettei se haitannut.

Miehen kehon viilentämisen jälkeen Shael vain odotteli, että toinen olisi sellaisessa tilass, jossa voisi itse kävellä. Hän loi viileän tuulen, joka pyöri miehen ympärillä. Hän ei näyttänyt tosiaankaan vihaansa miehelle, ksoka päästäisi tuon kuitenkin pois. Eikä hän oikeastan halunnut aiheuttaa sitö, ettö tuo tulisi vielä joku päivä tappamaan häntä, mutta toisaalta ajatus ei ollut kummoinen. Hän oli jo menettänyt miehesä ja hänen tyttärellään oli iloinen elämä. Tosin hän oli jo sitonut itsensä maailmaan solmimalla velhottaren kanssa sopimuksen.
Shael kääntyi Merarin puoleen. "Joko heräsit?"

Oli pimeää, sen mies näki edessään.. hän ei nähnyt mitään. Mies käänsi päätään ja huomasi takanaan kaukana heikkoa valoa, jonka suuntaan mies lähti kävelemään silkkaa uteliaisuuttaan ja senkin tähden että se oli ainoa valonlähde. Päästyään heikosti valaistun suuaukon luokse, joka olikin ovi. Mies katsoi sitä hieman kysyvänä, mutta avasi sen varovasti naristen ja astui sisään. Sisällä oli kiviset harmaat portaat jotka johtivat ylös. Jack ei tiennyt miksi, mutta lähti kävelemään kohden ylös johtavia portaita vain päästen suureen luolamaiseen kiviseen "saliin", jonka kaiken keskellä oli pimeydessä suuressa valokeilan alla peili. Mies astui peremmälle uteliaana kävellen peilin luokse ja näki siinä oman kuvajaisensa, ei mitään erikoista. Jack katsoi taakseen ja oli aikeissa lähteä, mutta tajusi palaamis reitin kadonneen hänen takaa. Oli vain lisää pimeyttä ja hän yksin tämän pelin kanssa, jonka suuntaan mies kääntyi katsoen omaa kuvajaistaan.. jossa oli jotakin pahasti vialla. Se hymyili leveästi miehelle sadistisen paha enteisesti takaisin, sen toinen silmä hohti punaista valoa ja Jack tajusi nopeasti takaisin ketä hän tuijotti.
"Kalma!?" Mies henkäisi perääntyen nytkähtäen hieman unissaan näyttäen hieman tuskaiselta ulkoisesti Shaelin viilentäessä hänen oloaan kylmällä vedellä. Se vain pelastanut miestä jo alkaneesta painajaisesta. Mies perääntyi unissaan peilin luonta näyttäen järkyttyneeltä.
"M-mene pois.. et ole enään sisälläni!" Jack huusi Kalman peilikuvalle, joka nauroi sadistisesti vain takaisin. "Sinä olet aina osa minua, halusit tai et." Kalma sanoi hymyillen miehelle, joka pudisti päätään epäuskoisena, havahtuen takanaan kuuluvaan heikkoon ääneen, joka oli tuttu. Mies kääntyi ja näki Silin. Miehen kasvoille piirtyi iloinen helpottunut hymy, jopa fyysisesti tajuttomassa kehossaan.
"Sil!" Mies lausi ääneen helpottuneena unissaan, että ääneen ja oli juoksemassa naisen luokse kun tuon takaa ilmestyi tumma hahmo nauraen ja asetti pitkän terävän miekan naisen kurkulle. Se oli Cholors.. miehen kasvoille piirtyi järkyttynyt ilme ja Jack huusi naista juoksemaan, mutta ei saannut ääntä suustaan, vaikka huusi sitä ihan ääneen. Mies yritti saada naisen juoksemaan, mutta nainen ei liikkunut.. tuijotti vain kyyneleet silmissä paikalle juoksevaa miestä, joka kaadettiin maahan sinipäisen miekkamiehen toimesta, jonka seuraan liittyi myös se punapäinen. Nuo nauroivat hänelle ja mies yritti ylos, mutta ei vain päässyt jostakin tuntemattomasta syystä. Hänen kehonsa painoi niin paljon.. Cholorksen veljet siirtyivät veljensä seuraan ja Jack sai kauhuissaan tuijottaa kuinka naisen kurkku viillettiin auki ja nainen kaatui maahan.
"Ei! Sil!" Jack huusi ja kampesi itsensä ylös maasta, vaikka juokseminen oli raskasta ja tuntui kuin mies ei koskaan tavoittanut kolmikkoa, kuin nuo olisivat jotekin maagisesti kokoajan kauempana. Kolmikko kumartui kirkuvan tytön puoleen ja kävivät syömään naista miehen silmien edessä, jolloin Jack rukoili kolmikkoa lopettamaan kyyneleet silmissä. Mies itki jopa fyysisesti ja ainoi armoa naiselle, itselleen että kolmikko lopettaisi. Mutta se oli turhaan kun kolmikko alkoi kadotan hitaasti pimeyteen ja lopulta olivat poissa. Jack tuijotti pimeyteen kolmikon perään kun havahtui askelten ääniin takanaan. Mies kääntyi ja näki itsensä kokoisen Kalman koira muodossaan aivan nenänsä edessä virnuilemassa jokainen purukaluston hammas esillä miehelle.
"Olet minun.." Koira kuiskasi hiljaa ja astui miestä kohden epäluonnottoman suuri terävä kitainen suu auki, jolloin Jack huusi ja kovaa ponkaisten istumaan makuultaan tuijottaen järkyttyneenä eteensä kevyesti täristen. Aurinko paistoi, linnut lauloivat jossakin puissa ja mies oli jälleen todellisuudessa.. sen varmisti noidan ääni miehen vierellä. Jack vilkasi naisen suuntaan näyttäen järkyttyneeltä kokeillen kevyesti kättään, jossa oli ollut aikaisemmin suuri rivi piste arpia ja ne saattoi vieläkin nähdä pienellä tarkalla silmällä.
"Olen." Mies vastasi hieman värisevällä äänellä ja katsoi kesken jäännyttä kattoa. Hänen olisi varmaan jatkettava se ei ollut valmis, joten mies yritti ylös mutta keho ei antanut siihen lupaa vaan mies kaatui takaisin pyllylleen nurmelle.

Juokse, oi pyydän, juokse! Älkää. Lopettakaa! Sanoja tuli minkä sylki toi Merarin olevan tajuttomana. Tuo tuntui jallisinoivan asioita pahemman nestehukan ansioista. Mihin noita itse oli kiinnittänyt huomiota, oli ollut naisen nimi. Johon nuo huudadukset painottuivat. Selkeästi ikävän puoleinen painajainen. Kuului huuhtoa, kun Merari äkisti ponkaisi itsumaan ja avstasi hänen olevan hereillä. Shael katsoi miestä hieman yllättyneenä, mutta pyyhkäisi ilmeensä, kun Merari kaatui pyllylleen. Hän nousi ylös tomerasti ja käveli miehen luo. Hän asetti yllättävästi jalkansa miehen ei takehän päälle ja painoi jalallaan toisen takaisin nojaamaan vasten säkkiä. Shael ei sanonut mitään, mutta näytti siltä, ettei miehen tarvinnut ainakaan vielä nousta. "Tiedä omat rajasi. Ilmoita siitä ja pyydä tauko. Ainut asia, jota sinun on tehtävä on pyytää." noita sanoi ja noukki maasta vesikupin, kjossa rohdot olivat värjänneet nesteen vihvahtavan vihreäksi. Ei myrkyn vaan kauniin haaleaksi, kuin joisi vihreää teetä. "Juo se, se auttaa oloasi ja siihen, että pääset jaloillesi." hän totesi ja putsasi sitten kaikessa rauhassa vaatteitaan.
"Tänään sinun ei tarvitse tehdä yhtään enempää. Olit muutenkin rajoillasi." hän moitti, mutta ei sanonut muuta. Vaikka miesvihaaja oli ja armoton sellainen, ei hän halunnut mennä tuomitsemaan vankina elävää miestä.

"Huusit." noita aloitti. "Naisen nimeä. Menetitkö kenties jonkun?" kyllä tämä oli henkilö kohtainen kysymys, mutta siihen saattoi hyvinkin vastata kyllä tai ei. Shael ei vaatinut selityksiä. Pelkkä yksinkertainen vastauskin riitti. Hän noukki maasta kylmän rätin ja heitti sen raivokkaan näköisesti vatiin, jossa veteli rättiä kovin ärhäkästi. Näytti siltä, kuin noita purkaisi turhautumistaan tuohon liinaan, kota nyt liotti vedessä ja läiskäiso sen Merarin naamaan. "Olet vieläkin hieman kuumeinen. On parasta, että menemme takaisin taloon, jossa pääset nukkumaan." Hän totesi kädet puuskassa ja kävi sitten kiittelemässä naisen ymmärtäväisyyttä ja palasi takaisin Merarin luo. "Omistatko orjia?" tai seksitoveria, jota kohtelet aliarvoisasti. Shael istui miehestä vasta päätä ja tarkkailin tuon tilaa.

Jack katsoi Shaelia, joka tuli pyllylleen kaatuneen miehen luokse ja Jack oli käymässä pahoittelemaan ettei päässyt ylös, mutta sen sijaan nainen nosti jalkansa rintakehää vasten ja painoi miehen takaisin makaamaan. Jack katsoi naista kysyvänä, mutta jäi kiltisti makaamaan. Ei hän olisi muutenkaan jaksanut tai pystynyt liikkumaan juuri nyt. Eikä nainen ilmeisesti halunnut sitä juuri nyt ilmeestä päätellen.
Shael kävi huomauttamaan miehelle, että mies saisi kysyä taukoon lupaa jos siltä tuntui, ettei tämä sama toistuisi uudestaan. Mies nyökkäsi hiljaa. Ei Jack tiennyt mitä hän sai tehdä ja mitä ei, hän oli ensinmäistä kertaa koskaan orjan asemassa... ja ainoa asia minkä hän tiesi varmasti oli se että emäntää/isäntää toteltiin, heitä ei kannattaisi käydä kokeilemaan turhilla asioilla. Ellei tosiaan kerjännyt hankaluuksia. Noita ojensi miehelle vesikupin, joka oli värjäytynyt kevyesti vihertäväksi kuin vihreätee, ja Jack otti sen vastaan nuuhkaisten sitä kerran. Se ei tuoksunut kovinkaan erikoiselta ja kai miehen olisi luotettava.. miksi Shael häntä nyt tähän tahtoisi tappaa? Nainen vielä varmisteli ettei myrkkyä ollut vaan yrttejä, jotka auttaisivat miehen oloa parantumaan että pääsisi ylös maasta. Jack nosti mukin huulillensa ja joi hitaasti juomaa alas tyhjään vastaansa. Juodesaan mies vilkasi Shaeliin joka sanoi ettei miehen tarvitsisi tänään muuta tehdä, kerta mies oli rajoillaan valmiiksi. Nainen tuntui moittivan häntä siitä. Ei hän sille voinnut ettei uni maitannut silloin.. ja nainen piti häntä nälässä. Se söi hänen voimiaan paljon.

Sitten käytiinkin kysymään naisesta, jota mies oli huutanut. Jack ei aluksi tajunnut mistä naisesta noita puhui, mutta muisti turhankin elävästi unensa ja Silin, joka revittiin hänen silmien edessä kappaleiksi ja syötiin. Jack laski osittain tyhjän yrtti veden alas. Viimeinen kysymys oli hyvin arka aihe vielä miehelle.
"Kyllä." Jack vastasi lyhyesti ja joi yrtti veden pois laskien kupin viereensä pystyyn jääden katselemaan kuin Shael riehui rätin kanssa, kuin nainen olisi ollut vihainen jostakin. Jack katseli naista kysyvänä kun nainen huuhteli rättiä ja pian Jack saikin sen naamallensa pienen älähdyksen kera. Jack nosti märän rätin pois naamansa päältä ja pyyhki kasvojaan, jättäen sen rätin sitten otsansa päälle viilentämään.
"Jahka pääsen ylös." Mies mutisi noidalle, joka kävi puhumaan "kotiin" palaamisesta, jotta mies pääsisi nukkumaan pois kehonsa kuumuuden ja muutenkin ansaittuun lepoonsa. Shael poistui hetkeksi aikaa puhumaan nuoremman naisen kanssa, mutta palasi nopeasti miehen luokse kysyen jotakin harvinaisen yllättävää: oliko Jackilla orjia. Jack kohotti kulmiaan naisen kysymykselle ja katsoi kuinka nainen istui häntä vastapäätä odottamaan että hänen orja alkaisi pääsemään ylös.
"Kaksi, miehen ja naisen." Jack vastasi Shaelille tuon kysymykseen, vaikka epäilikin saavansa moitteita asiasta. Jack oli kuitenkin huolissaan kahdesta orjastaan.. hän oli vain kadonnut, Luvon oli yleisesti ottaen lukittuna komerossaan ja Liluth mahdollisesti yksin ellei Haul ollut ilmestynyt kotiin. Luvonista mies ei tietenkään niin välittänyt, olihan mies jo ajatellut luopua haltiasta, mutta Liluth oli kovin arka ja varmasti ihmetteli missä hän oli.
"....Vaikutat turhautuneelta, kuin olisin sinulle taakka?" Jack kysyi vuorostaan, vaikka oli orjalta suorastaan törkeää käydä kyselemään emännältään asioita, mutta eihän mies sitä ajatellut. Mies ei osannut varoa tietämättömyyttään.
"Aina minut voi päästää." Mies hymähti ehkä hieman uskaltautuen vitsailemaan, vaikka oikeasti toivoi pääsevänsä joskus pois täältä vaikka sitten karkaamalla. Pitäisi vain keksiä miten.

Merari omisti siis kaksi orjaa, naisen ja miehen. "Sehän sattui sopivasti." hän tokaisi mairean ja leveän hymyn kera. Enempää hän ei sanonut, sillä ei juurikaan välitänyt kertoa taka-ajatuksia miehen raahaamiselle. Saipahan Merari kokea orjan elämää. Olisi parasta selittää asiat miehelle suoraan nyt ja tässä. Äkisti Merari kyseli hänen turhautumiselleen syytä, jolloin noita vain mulkaisi miestä. "Voin aloittaakin, siinä kun joutilaana olet. Säännöt orjana olemiselle." hän aloitti, kun mies mainitsi, että hänet voisi aina päästää, jos hän olisi liian iso taakka Shaelille. Toki, noita päästäisi miehen, mutta ei vielä. Hän ehkä voisi pitää miestä kuukauden ja potkia sen jälkeen kylästä. Ainut ongelma vain oli se, että hänen pitäisi keksiä tapa, jolla mies ei pääsisi enää häiritsemään kylä elämää. Ainakaan kylän ulkopuolella.
"Et pääse. Enkä vapauta. Elät nyt minun valtani alla ja käskyjäni sinun ei tule epäillä." Shael sanoi jyrkästi. Hänen inhonsa tuntui nousevan, vaikka hän olikin hoitannut miestä. Se oli vain sen takia, että tuo pääsisi takaisin jaloillen. "Äläkä vitsaile sellaisella. Sinun ei kannata toivoa suuria." hän kommentoi vielä, ennen kuin nousi ulös ja laski katseensa kuin alentaen miehen silmissään.

"Orjana, sinä et karkaa, koska se on rangaistavaa. En katso hyvällä myöskään, jos käyt kyläläisiin käsiksi. En myöskäön katso hyvällä, jos puhut suoraan sanottuna sontta, joten peruskäytöstavat vaadin. Oletettavasti myös osaat ne, lisäksi käyttäydyt samoin kaikkia henkilöitä kohtaan, ikää, sukupuolta tai rotua katsomatta." Shael luetteli eikä ollut edes valmis säännöissään. "Määrään ruokasi, peseytymisesi ja nukkumisesi. Herätän sinut tiettyyn aikaan ja tietysti käsken nukkumaan. Teet ruumiillista työtä, mutta poikkeustapauksissa teet myös joskus jotakin muuta." Shael sanoi ja lopetti sääntöjen sanelemisen. Hän lisäisi niitä, jos olisi tarpeen ja hän myös voisi vähemtää niitä.

"No niin, uskon, että pääset ylös." hän totesi ja viitoi sitten miestä nousemaan, jotta he pääsisivöt lähtemään. Jahka mies oli ylös jaloilleen päässyt ja kengät laittanut jalkaansa, sekö napannut paitansa he saattoivat lähteä takaisin päin. Oli vasta keksipäivä, jotenka aikaa oli edelleen. Noh aikaa oli miehellä nukkuakin ja hoitaa henkisiä haavojaan. Niistä Shael tosin vähät välitti. Hän ei jaksanut vaivata päätään miehen ongelmill, kunhan kyseli asioita joskus jos huvitti.

Jack pisti merkille Shaelin kasvoilla käynneen mairean virneen kun hän kertoi että omisti kaksi orjaa talossaan. Mies ei tiennyt naisen ajatuksia, mutta jotekin tuntui että naisella oli jotakin vielä hänen varallensa, kuin vain orjana pitäminen. Mitä lie, mutta Jack ei tuntenut oloaan kovin turvalliseksi enään. Tosin miksi hän luottaisi naiseen, tuohan oli noita loppujen lopuksi ja noidat olivat tunnetusti lapsia syäviä hirviöitä. Niin mies halusi itselleen uskotella, vaikka olikin outoa että nainen piti hänestä jopa huolta jollakin asteella.

Shael loi mieheen harvinaisen pahan mulkkauksen ja ilmoitti, näin miehen ollessa joutilaansa, että mitkä olivat säännöt orjana olemiseen. Jack olisi korva kuulolla... ainakin melkein.
"Älä viitsi, ei se naisen raiskaamis yritys niin paha voinnut olla." Jack tokaisi hieman synkkänä kun Shael ilmoitti kiven kovaa, ettei aikonut päästää miestä vapaaksi nyt eikä myöhemminkään ja miehen pitäisi totella naista kaikessa, eikä epäillä. Jack hieman epäili pystyisikö hän tuohon.. Hän oli liian fiksu juoksemaan muiden pillin tahtiin ja ylpeä. Tähän asti Jack oli kumarrellut naista vain sen tähden ettei kuluttaisi voimiaan turhiin rangaistuksiin kun pakeneminen oli edessä. Hän aikoisi tehdä sen heti kun tilaisuus tulisi. Hän ei jäisi tänne todellakaan. Hän ei halunnut elää näin.

Nainen nousi ylös ja katsoi maassa makaavaa miestä harvinaisen alentavasti ennenkuin alkoi pitämään harvinaisen täyttävää saarnaa orjan elämiseen kuuluviin sääntöihin, jotka tuntuivat ainakin tähän asti melko maalaisjärjellä tajuttavilta. Ainoa huolenaihe saattoi olla Jackin rasistisuus friikkejä kohtaan, sitä ei vain pyyhkäisty pois ja lakaistu maton alle, se kulki miehen mukana aina takaraivossa kummittelemassa. Onneksi tähän asti Jack ei ollut päässyt tutustumaan paikallisiin sillä silloin nostettiin kissa pöydälle nälkäisen ja raatelu valmiin suden eteen. Shaelia taas Jack kunnoitti vain voimiensa tähden.. ja että tuolla oli ote häneen emäntänä.
Sääntöjen lataamisen jälkeen nainen käski miehen nousta jo melkein mukavaksi käynneeltä nurmikko patijaltaan, mutta nousi hieman huteran tuntuisille jaloillensa käyden tökkäämässä kengät jalkaansa ja ottamaan paitansa matkaan. Tämän jälkeen matka lähtikin takaisin sitä kivaa pientä huonetta kohden työpaikan jäädessä taakse.
"Palaammeko huomennakin tänne?" Jack kysyi Shaelilta matkalla viitaten katon rakennus urakkaa, joka oli jo kieltämättä hyvällä vauhdilla, mutta jäännyt kesken pienen tapaturman tähden.

Älä viitsi, ei se naisen raiskaamisyritys niin paha voinut olla. Toinen hyvin syvä mulkaisu mieheen. Se tuntui olevan lähes kuolettava. Noiden oranssien silmien alla lieksui viha miehiä kohtaan ja jos mies vähätteli näinkin paljon naisen raiskaamista, oli Shaelilla hyvä syy vähän läksyttää miestä. "Älä intä vastaan. Jos kosket naiseen ilman hänen tahtoaan se on sama asia kuin yrittäisit murhata jonkun." Shael totesi kylmästi ja lähti liikeelle saappaat kopsuen. Vähän matkan päästä mies päätti kysyä palaisivatko he tämän päiväiselle työpaikalle vielä huomenna. "Emme, huomenna sinulla on uusia töitä. Alkujaankin sinun oli tarkoitus purkaa vanhaa kattoa ja noh, korjata mitä ehdit." noita totesi. Jos hän olisi kuullut tai saaut kuulla Merarin ajatukset noidista, olisi hän varmaankin nauranut päin naamaa. Hän ei syönyt lapsia, ei koskaan ole syönyt. Lisäksi hänen noita nimityksensä tuli vain hänen voimistaan.
He saapuivat pian tutulle talolle, jonka oven noita avasi ja hoputti miehen sisään. Näytti ehkä tyhmältä päästää mies ensin, mutta mitä se haittasi. Shaelilla oli omanlaisensa tapa määräillä orjia. Tosin voisi sanoa, että Merari oli hänen ensimmäisensä. Ja varmasti viimeinen. Hän ei sietänyt katsella miestä kotonaan kovinkaan kauaa ja olisi halunnut potkia tuon ulos kylästään. Lisäksi hän olisi halunnut hyppiä mokoman päällä, vaikka se ei varmastikaan tehnyt miehelle mitään hänen voima tasoonsa nähden.

Shael käski miehen jäädä odottamaan portaiden ääreen ja meni keittiöön. Hakemaan kannun vettä ja mukin, jonka toi sitten Merarille ja törkkäsi ne miehen käsiin. Sitten noita käski miehen palata huoneeseensa ja tietysti hän seurasi perässä. Kun Merari oli päässyt huoneeseensa Shael keräsi aamuiset astiat ja lähti ulos huoneesta sulkien oven. Hän vei astiat keittiöön ja vetäisi kattilan esiin. Kuinkakohan kauan siitä oli, kun hän oli tehnyt ruokaa jollekulle. Noitsa manasi hieman ääneen mumisten taas miehen asenetta sekä tuon typeriä kysymyksiä. Intti vastaan minkä ehti ja näytti elättävän toivoa vapaudesta. Joten noita myös oletti, ettie karkaamisen vaihtoehtoja oltu jätetty huomiomatta. Sillä olihan mies jo hienon alkuesityksen tehnyt saarelle tultaessaan.
Shael oli tehnyt tavallisen liha keiton, jonka lappasi lautaselle ja tunki siihen lusikan mukaan. Hän asetti reunalle vielä puolikkaan leivän palan ja vei ne sitten portaita pitkin ylös Merarille. Hän avasi huoneen oven ja laski lautasen miehen eteen. "Syö ja nuku. Huomenna en anna armoa töiden suhteen. Jos et ole nukkunut se on oma syysi." Shael totesi. Hän jupsi huoneen poikki takaisin ovelle ja poistui ovesta sulkien sen. Hän jupisi taas itsekseen ja meni hoitamaan töitään.

Jack ei voinnut olla itsekseen virnistämättä Shaelin vertaukselle raiskaamiseen, se saattoi olla totta, mutta Shael ei tiennyt sitä että piti myös murhaajaa kattonsa alla. Eikä Jack aikonut siitä mitään sanoa. Nainen saisi vielä hepulin ja vetäisi häntä sitten pitkin korvia.
He eivät palaisi takaisin kattoa korjaamaan, sen sijaan Shaelilla oli jotakin muuta töitä varattuna miehelle itselleen huomiseksi. Se mitä se olisi, jäisi huomiselle nähtäväksi Nainen myös paljasti että miehen oli tarkoitus vain purkaa katto ja korjata sitä niin paljon kuin ehtisi tämän päivän aikana. Kuulosti jotenkin hänen voimiensa turhalta tuhlaamiselta pitää tekemään työtä, jota ei saannut sitten valmiiksi tehdä. Toisaalta ehkä se olisi parempi talon omistajan kannalta, sillä hänen taidoillaan katto vuotaisi seuraavalla sateella kuin laho vene.

Kaksikko saapui tutulle talolle ja Shael päästi miehen ensin sisälle, mutta käski odottaa rappusilla ja jonka mies teki odotellen mitä nainen nyt oli keksinyt. Hän halusi vain nukkumaan että saisi univelkansa pois. Pian nainen toikin hänelle, kannun ja mukin jotka tunki miehen käsiin, josta matka noidan käskyttämänä jatkui ylös hänen pieneen huoneeseen, jossa nainen siivosi pois vanhat astiat ja poistui. Jack itse asetti kannun ja mukin jakkaralle, jonka kantoi sängyn päädystä paikkaan jossa hän nukkui, että saisi vaikka yöllä halutessaan ottaa ilman etsimistä ja pomppimista. Tämän jälkeen mies riisui kenkänsä ja heitti vain sen paidan jonnekkin nurkkaan. Hän ei kyllä huomenna sitä mukaan ottaisi.. vaikka hänen satojen ruoskan iskujen ja viiltojen selkä saattoi herättää uteliaisuutta. Mutta ne eivät olleet miehen itsensä aiheuttamia vaan Kalman joskus aikanaan kun he olivat vielä yksi ja sama. Tämän kaiken jälkeen mies lopulta saattoi oikoa itsensä patijallensa makaamaan ja sulkea silmänsä, sekä yrittää nukkua.. nimenomaan yrittää sitä. Mies oli juuri melkein nukahtamassa kun havahtui oven avautumiseen. Mies hieman säpsähti ja katsoi hieman kärttyisen näköistä naista nousten istumaan naisen laskiessa keittolautasen miehen eteen, jonka kaverina oli leipää. Jack kohotti kulmiaan. Mistäs hyvästä nyt näin ylellinen ruoka tarjonta? Shael käski syömään ja nukkumaan, sillä huomenna nainen oli päättänyt olla armottomampi töiden suhteen. Mahdollisesti myös raskaampaa kuin edeltäjänsä? Hänen selkänsä katkeasi vähintään siinä vaiheessa.
"...Kiitos.. ruuasta.." Jack sanoi vielä ennenkuin nainen poistui hänen huoneestaan ja mies kuuli oven takaa kuinka nainen jupisi jotakin itsekseen mennessään alas. Jack ei voinnut muuta kuin ihmetellä: miksi nainen piti häntä jos hänestä oli niin paljon vaivaa tuolle? Ei hänestä olisi vaikea päästä eroon, kaulapanta vain pois ja vapaaksi. Jack katsoi sittemmin edessään olevaa lautastaan ja alkoi lusikoida sitä samalla kun söi leipää ohessa.

Keitto oli nopeasti kadonnut parempiin suihin viimeistä lusikallista myöten ja nyt Jack tosiaan kävi ottamaan unta palloonsa, eikä mennyt kauaakaan kun mies nukahti täyteen uneen kuulematta mitään mistään. Miehen unta olisi vain auttanut se että hän olisi nähnyt edes hyviä unia, mutta se sama uni hieman erilaisena saapui jälleen kummittelemaan miehen mieleen. Kuten oli tehnyt sen jälkeen kun kolmikko oli viennyt naisen, tappanut tuon ja syönnyt. Jack ei päässyt niistä kauhukuvista eroon edes unissaan vaan ne palasivat aina uudestaan ja uudestaan. Mies liikkui patijalla unissaan hyvin levottomasti pyörien kun hän vain yllättäen heräsi istualleen huutaen naisen nimeä. Jack katsoi hätääntyneenä ympärillensä tajuten olevansa yksin siinä samassa huoneessa, jonne hänet oli vangittu ja tuotu. Jack laskeutui takaisin makaamaan ja pohti jo uskaltaisiko käydä takaisin nukkumaan.

Töiden lomassa Shael suunnitteli huomista päivää tuolle naistenraiskaaja yrittäjälle. Ei hän tietenkään ole unohtanut miehen paljasta kehoa. Mutta irstaaksi hän ei ruvennut. Ei hän ole miestä muutenkaan koskenut sillä tavalla vuosiin. Hän selasi hieman asiakirjoja ja muuta paperia. Hän antoi sulkakynän ja musteen tehdä taikojaan, kun käsi sauhusi minkä ehti. Lopulta noita katsoi, että oli tehnyt tarpeeksi paperitöitä. Hän nousi ylös kirjoituspöydän ääreltä ja asteli keittiöön peseäkseen kätensä. Hän vilkaisi ohi mennen ylös portaiden päähän, mutta käänsi päänsä pois. Miehen kehoon palaten, se oli kärsinyt monia taisteluita ja mahdollisesti paljon ilkivaltaa. Se ei siltikään rikkonut sitä tosiasiaa, että tuo oli tosiaan halunnut raiskata naisen. Shaelin mieleen muistui miehen puheet. Tuo oli sanonut, että oli parempi tulla raiskatuksi, kuin tulla tapetuksi kylmäverisesti. Oletettavasti tämä mies myös tappoi viattomia aivan huvikseen. Noita pudisteli ajatukselleen päätä. Hän tuntui moittivan Meraria minkä ehti.

Kattila porisi ja Shael heitteli yrttejään ja muita pataan, kuin niillä ei olisi mitään suurempaa syytä. Hän vain tuijotti kattilallista vettä ja kuunteli yläkerrassa kuuluvaa ääntä. Hän heitti hieman lisää yrttejään pataan, kun hän jopa ihna säikähti, kun yläkerrasta kuului kaunis karjaisu. Taas se sama naisen nimi. Taisi mies kärsiä painajaisista. Shael näytti närkätyneeltä ja tuijotti pataansa hyvin tuimana. Hän hämmensi sitä raivokkaan oloisesti, kunnes käsi pysähtyi ja hän jäi tuijottamaan eteensä. Milloin viimeksi hän muka oli tuntenut myötä tunto tullaiselle kuvotukselle. Silti se myötätunto, joka yritti koputella naisen mielen oville sai äkki lähdön, kun noidan järki törkkäsi sen pois tieltään.
Hän siirsi padan kauemmas hellankeskeltä ja kippasi kauhalla kuumaa höyryävää rohtolientä kuppiin. Hän otti sen käsiinsä ja katseli sen väriä. Sitemmin noita lähti kuppi kädessään portaat ylös ja avasi oven. Näyttäen hyvin närkästyneeltä, kuin melu olisi saanut hänet ärtymään. Silti hän ei tuntenut muuta kuin hieman inhoa mokomaa kohtaan. "Etkö voisi huutaa rakkaasi nimeä hieman hiljempaa?" hän kysyi vähän tönkösti. Nainen sulki oven takanaan ja asteli hikisen ja hämmentyneen miehen luo. Olihan tuo aika lailla kalpea painajaisensa jälkeen. Shael ojensi höyryävän kupin miehelle ja otti lautasen. Se ruoka sai olla miehen viimeinen tänään. Sitten tuo saisi vain nestettä. "Juo se. Auttaa uniin, ihan tiedoksi." Shael totesi ja näytti mulkoilevan miestä minkä ehti. Sen jälkeen hän poistui huoneesta paiskaten oven mennessään.

Oli miehelläkin ongelmansa. Merari saattoi ehkä kärsiä painajaisistaan ja joidenkin mahdollisesti läheisten menetyksestä. Merarin piti kuitenkin painaa siihen paksuun kalloonsa, että joskus on asetettava oma itsensä toisen asemaan ja ajatella hieman empatiakyvyn avulla miltä toisista tuntui. Mikä muka tuntui itsestään hyvältä. raiskaaminenko? Se että sinut tultaisiin raiskaamaan tai tappamaan. Shael tunsi kuumottavan tunteen kiehuvan sisällään. Hän vihasi asioita, joita piti ajatella näin perin pohjaisesti. Se ei synnyttänyt hänen mieleensä mitään järkevää. Sumensi vain vihan takia kaiken.