Kirjoittaja Wolga » 20 Huhti 2016, 20:39
”Enköhän kestä”, totesi vielä ennen kuin ihmissusi aloitti muutoksensa, hetken päästä siitä nainen olisi ollut valmis vetämään sanansa takaisin. Oli jotenkin kovin häiritsevää katsoa muuntuvia kasvoja, suuta joka pysytteli viimeiseen asti virneessä vaikka moinen muokkaantuminen oli epäilemättä kivulias prosessi. Takkutukka nieleskeli hieman, mutta ei kääntänyt katsettaan tästä eriskummallisesta ja ennen kokemattomasta näystä – ehdottomasti moninkertaisesti mielenkiintoisempi kuin se aiempi ehdotus. Ja kun viimein hänen edessään seisoi neljällä jalalla harmaja, valtavan kokoinen susi arpineen ja suurine tassuineen, ei toista olisi tunnistanut ilman silmälappua ja punaisena hehkuvaa tervettä silmää. Tämän näyn jälkeen Thea ei ihmetellyt hetkeäkään monien ihmisten ihmissusi vihaa ja vainoa, ei nyt susivihaa muutenkaan ihmetellyt. Sitä ei kuitenkaan ymmärtänyt, että miten joku kaksijalkainen uskalsi käydä tuollaista olentoa vastaan – sehän oli sulaa hulluutta ja itsemurhaa.
”Kykenetköhän tuottamaan puhetta, niin että minä ymmärrän?”, kysyi kulmaansa kohottaen ja nousi jaloilleen, kun oli hetken toipunut näkemästään. Asteli harmaata eläintä, tai ihmistä, kohden ja seisahtui muutaman askeleen päähän Ferguksesta. Mitään noin mielenkiintoista ja pelottavaa hän ei ollut nähnyt kai koskaan, aivan käsittämätöntä. Thean haltioituminen varmasti näkyi naisen kasvoilta, kun hän mietti kuinka kätevä olisikaan jos olisi olemassa todella tällainen ystävä – tai räsynukke, mutta eihän sen sitä tarvinnut tietää. Vaikka, eipä hän halunnut omaa aatettaan nostaa väkivalloin ihmisten sydämiin, ei ollenkaan. Hän halusi olla kunnioitettu ja ihailtu, ei pelätty ja vihattu. Mutta silti, mitä kaikkia mahdollisuuksia Ferguksen kaltainen ystävä toisi tullessaan. Hyvä ettei Thea hieronut käsiään yhteen innostuksissaan. Melkein unohti sen, että hän tuskin koskaan kykenisi taltuttamaan toista omaan tahtoonsa, sehän oli jo käynyt selväksi keskustelujen kautta, että toinen ei ollut mikään eilisen teeren poika. Jos liikaa leikkisi tulella, hän olisi toisen räsynukkena alta aikayksikön. Jälleen aatelinen päätti pitää päänsä kylmänä ja edetä harkituin askelin, samalla myös olemus aavistuksen vakavoitui.
”Saanko?”, kysyi ja ojensi kätensä miestä, tai urosta, kohden, mutta ei jäänyt odottamaan ihmeempää vastausta, sillä toinen oli luvannut pystyvänsä hillitsemään itsensä tässäkin muodossa. Kosketti harmaata karvaa ensin sormenpäillään, vilkaisten samalla toisen reaktion. Hän ei aikonut menettää kättään varomattomuuden vuoksi. Turkki tuntui karhealta, säänkestävältä hänen sormissaan. Mikäli Fergus näyttäisi suopeaa naamaa, astuisi Thea hieman lähemmäs sutta ja painaisi koko kämmenensä tämän lämpimälle turkille, antaisin tutkivan kosketuksen liikkua aina ensimmäiselle vastaantulevalle arvelle asti.