Rauhaton yö, part 3

[Ivy]

Ophelia

Ophelia kääntyi juosten kohti ulko-ovea, hän halusi käydä vielä pikaisesti kappelissaan ennen kuin he alkaisivat syömään kuninkaan salin sivuhuoneessa.
Päästään linnasta ulos pihamaalle Ophleia jo näkikin pienen kappelinsa.
Hänen kappelinsa oli hyvin pieni, aikuinen ihminen ei pystyisi seisomaan siellä suorassa.
Kappelin etuovet veisivät ihmiset huoneeseen jossa oli kaksi tyynyä, pöytä niiden välissä ja alttari tämän takana, josta löytyi muummuassa ikoneja, suitsukkeita ja toivomus kello.
Alttarista vasemmalle katsottuna löytyi ovi joka veisi Ophelian makuukammariin, niin sanottu sivuhuone, josta lähti kolme ovea.
Yksi ovi veisi vaatekomeroon, toinen ovi takapihalle josta saattoi löytää pienen vesipumpun ja kolmas veisi takaisin kappeliin.

Ophelia tarkisti että kaikki oli niin kuin pitikin ja meni sivuhuoneeseen.
Ophelia istahti hetkeksi lattialla olevalle patjalle hetkeksi, katsahtaen kattoon.
"Pitäisi varmaan pitää kiirrettä..." Ophelia sanoi itsekseen ja nousi.
Hän vaihtoi vaatteensa sinisestä juhlahameesta takaisin normaaliin arkiasuunsa. Hän ei uskonut, että hän onnistuisi enää korjauttamaan mekkoaan, joka oli kaiken lisäksi ollut ihan uusi. Hän myös pesi kasvonsa ja kätensä vadissa olevalla vedellä ennenkuin palaisi takaisin linnaan. Sitten Ophelia kävi alttarin eteen, heitti kolikon joka meni pienen ritilän läpi säilöön, hän sulki silmänsä ja näytti toivovan hetken aikaa kunnes kilautti kelloa ja hymyili.
"Hei sitten!" Ophelia sanoi katsoen alttarille ja poistui sitten ovesta.

Päästyään linnaan Ophelia suuntasi suoraan kohti kuninkaan salin sivuhuonetta, missä hän vihdoinkin saisi vatsansa täytettä.
Päästyään ovelle Ophelia koputti siihen pari kertaa ennen kuin avasi sen astuakseen sisään.
Black ja Lily näyttivät jo olevan... paikalla.
"Anteeksi, en kai myöhästynyt?" Ophelia kysyi vaikka näki itsekin ettei kuningas Harald ollut vielä saapunut ja käveli istuimelleen.

//Okii!! ^__^//

[Aksutar]

Black&Lily&Kunkku

Lily nousi ylös, nähdessään Ophelian, irroittaen otteensa Blackista.
"Et sinä ole myöhässä, isän piti vielä hoitaa pari hommaa" Lily sanoi hymyillen ja käveli takaisin omalle paikalleen ja istui.
"mukavaa nähdä sinut taas arki-asussasi" Lily huomautti Ophelialle joka juuri oli istunut omalle paikalleen.
Lily alkoi puhumaan Ophelian kanssa, kaikesta mahdollisesta mitä tytöt nyt yleensä puhuvat.
Black kuunteli hiljaa sivusta, katse harhaillen pitkin seiniä. Hänestä tuntui jotenkin oudolta.. vasta muutama tunti sitten he olivat juosseet pitkin metsiä ja nyt piti istua rauhallisesti mukavassa huoneessa.. ja kaiken lisäksi Black oli kuullut Lilyltä sen mitä oli aina halunnut, mutta ei nyt ehkä tällä tavalla.

Harald sai sillä välin viestin... erittäin epämieluisan viestin. Se tuli haltijoita, itse Aranilta. Hän luki viestin moneen kertaan läpi, varmistuakseen että oli varmasti lukenut oikein, mutta viesti ei jättänyt paljoakaan valinnan varaa. Lopulta hän pisti viestin taskuunsa ja lähti kävelemään kohti sivuhuonetta, missä odotti ruoka.
viestissä luki, se mitä Harald pelkäsikin, hän alkoi huolestua, varsinkin Ophelian puolesta.

Lily oli taas hilpeällä tuulella ja Blackkin hymyili hieman kuunnellessaan Lilyn ja Ophelian keskustelua.
Pian ovi avautui ja Harald astui sisään, sulkien oven perässään.
" Haa, ihanaa nähdä teidät taas iloisena!" Harald jylisi istuessaan omalle paikalleen.
"Ai niin, tosiaan" Harald sanoi, pisti viestin pöydälle taskustaan ja nousi ylös.
"Ophelia, ole hyvä ja pidä ruoka rukous" hän sanoi hymyillen katsoen Opheliaan.
Black ja Lilykin nousivat ylös, tosin Black nousi vain kohteliaisuuden vuoksi, ei rukoillakseen.

// Puuuh >_> nyt si vastaamaan. //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia istuutui omalle paikalleen hymyillen Lilyn huomautukselle.
Ophelia oli iloinen päästessään taas puhumaan prinsessa Lilyn kanssa, että unohti kaiken muun mitä ympärillä mahdollisesti tapahtui.

Ei enää kauaakaan kunnes kuningas Harald täytti salin iloisella ja jylisevällä äänellään, merkkinä siitä että oli saapunut paikalle.
Ophelia katsoi kuninkaan menoa tämän paikalle.
Pian kuningas tosin nousikin ja Ophelia huomasi sivusilmällä tämän laittavan jotain pöydälle.
"Kyllä majesteettinne!" Ophelia vastasi takaisin hymyillen. Rukoilut jotka Ophelialle olivat kaikista tähdellisempiä olivat aamu-,ilta-ja ruoka rukoukset.
"Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, Herra,
ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.
Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi
kaikki, jotka elävät.
Herra Jumala, taivaallinen Isä, siunaa meidät
ja nämä lahjasi, jotka otamme vastaan
sinun suuresta laupeudestasi
Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta.

Aamen"
Ophelia oli lopettanut rukouksena ja odotti kaikkien istuutuvan ennen kuin hän istuutuisi. Ruoka näytti todella hyvältä, siitä tuntui olevan ikuisuus kun hän olisi viimeksi ollut linnassa.

Kaikkien lopulta istuuduttua Ophelia odotti kuninkan omaa lupaa alkaa syömään, samalla katsoen kääröä joka jostain syystä hermosttuti häntä, muttei kehdannut kysyäkään siitä.

//VASTATTU!!! ...JOO IHA TOSI!!//

[Aksutar]

Black&Lily&kunkku

"Amen" Lily ja Harald toistivat Ophelian perässä, Black pysyi hiljaa.
Sitten kaikki istuivat ja Harald antoi luvan aloittaa.
"Sinähän näytät nälkäiseltä" Hän lisäsi katsoessaan Opheliaa.
Vaikka kaikilla jonkinlainen nälkä olikin, kaikki silti söivät siivosti, niinkuin pöydässä pitikin.

Blackin silmät osuivat viestiin jonka Kuningas oli laittanut pöydän kulmalle.. ja hän tunnisti paperi vaikka mistä, vain Haltijat käyttivät hieman vihertävää paperia kirjoittaessaan viestejä, tämä sai Blackin huolestumaan.
Kuningas näki että Black katseli viestiä ja siirsi sen vaivihkaa Blackille luettavaksi.
Black luki kirjeen ja pisti sen takaisin pöydälle, katsoen ensin Opheliaa huolissaan ja sitten kuningasta. Kuningas vain nyökkäsi tälle.
"Meidän täytyy ruveta pian erityis toimiin, kaikki alkavat olla vaarassa" Harald lisäsi nyökkäyksen perään.

"mikä tuo oli? Mitä erityis toimia?" Lily kysyi uteliaana, nähdessään vilauksen viestistä.
Black ja kuningas vain katsoivat Opheliaa ja Lilyä, ehkä hieman huolissaan.
"Tämä on niitä miesten juttuja" Harald sanoi naurahtaen, mutta naurahdus kuulosti jokseenkin väkinäiseltä.
"Aha ja kuu on juustoa, kerro nyt! meilläkin on oikeus tietää, jos se kerran on niin huolestuttava asia" Lily sanoi vinosti hymyillen.
Harald vilkaisi Blackia joka vain kohautti olkapäitään. Sitten Harald mietti hetken ja ojensi viestin Lilylle.
Lily avasi viestin ja luki sen mielessään:

" Hyvä Harald, koska teidän väkenne on alkanut tunkeutua yhä lähemmäs ja lähemmäs meidän alueitamme, Alamme ottamaan yhä voimakkaammat keinot käyttöön.
Ensinnäkin, yksikään linnan hovista ei ole enää turvassa, muutakuin muurien sisällä.. Erityisesti Papitar, Prinsessa ja Prinssi, mutta älä huoli vanha veikko, emme tapa heitä, heistä on enemmän hyötyä elävänä.
mutta näistä kolmesta, eritoteen Ophelia on tähtäimessä, hänet me haluamme. Hänellä on kykyjä joita ei joka päivä näe! Hänet me haluamme, hänet me saamme.
p.s: Kerro velhollesi terveiset: Hän kuolee vielä

Terveisin, vanha ystäväsi Aran"

Viesti oli ironisen ystävällinen ja Aranin uhkailevan ystävällinen tyyli sai Lilyn erittäin huolestuneeksi.
Hän vilkaisi Opheliaa ennen kuin ojensi viestin tälle, jotta hän voisi lukea sen.
"Te ette sitten poistu enää linnan alueelta.. sama koskee Henryä, jakha hän nyt ensin palaisisi" Harald sanoi nähtyään että Lily oli lukenut viestin ja jäi odottamaan että Ophelia saisi luettua viestin.

// BOOODOOOOM, nyt se sullekkin selvis! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia todella oli nälkäinen, mutta osasi hillitä itsensä ja söi siivosti kuten kaikki muutkin. Hän muisti vielä fasaanin ja sai siitä kylmänväreitä.

Ophelia huomasi sivusilmällä, että Black ja kuningas Harald touhusivat jotain omiaan, mutta oli liian keskittynyt saamaan kupunsa täyteen.
Sitten Harald avasi suunsa, uutiset kuulostivat melko huolestuttavilta.
Lily kyseli ihmeissään mitä oli tekeillä, mutta Ophelia pysyi hiljaa kun aikuiset puhuivat, vilkuillen kyllä kuninkaan suuntaan silmät pyöreinä.
Harald yritti vältellä kertomasta, mutta Lily ei lopettaisi kysymistä ennen kuin saisi tietää.

Kyse oli viestistä jonka kuningas oli antanut ensin Blackille luettavaksi ja nyt Lily oli saanut sen käsiinsä. Ophelia tarkkaili Lilyn mahdollista ilmeilyä että saisi edes jonkinlaista vihiä asiasta.
"Lily...?" Ophelia halusi myös tietää mitä oli tekeillä, häntä alkoi jo huolestuttaa tosissaan. Tunnelma oli todella kireä ja jännittynyt.
Sitten Lily ojensi viestin Ophelialle, hänkin saisi siis lukea sen.

"HELVETIN HELVETTI!!" Ophelia huusi noustessaan penkiltä nojaten käsivarsillaan pöytään, oikea vasen nyrkki pidellen viestiä.
"Kiroan sen hyypiön alimpaan helvettiin!!" Ophelia raivosi, se näkyi hyvin kauas ja selvästi, Ophelia ei koskaan ennen ollut saanut tällaista kohtausta että melkein jo luulisi että hänet oltaisiin riivattu.
"Alimpaan helvettiin..!" Ophelia mumisi ja hiljeni vajoten takaisin istumaan pää suunnattuna pöytään. Heteken oli hiljaista kunnes hän itsekin tajusi mitä oli tehnyt, hän oli alkaamaan huutamaan raivoissaan ruokapöydässä.

Ophelia katsahti kuninkaaseen;
"A-anteeksi teidän korkeutenne! Tämä pääsi yllättämään..." Vaikkei se totta ollut, oli vain ajan kysymys koska Ophelia saisi selville haltijoiden aikeet, vaikkeivat ne kovin selviä vielläkään olleet.

//O______O *Putoaa pimeyteen*//

[Aksutar]

Black&Lily&kunkku

Kaikkien silmät suurenivat ja suut loksahtivat auki kun kuulivat Ophelian kiroilevan.. Varsinkin Black!
Kaikki kolme tuijottivat nyt Opheliaa joka vajosi hiljalleen tuoliinsa. Sitten hän pyyteli anteeksi.
"he, mitäpä tuosta.. et ole ainoa joka on vihoissaan" Harald sai hämmennykseltään sanotuksi, lopulta hymyillen.
"Mutta nyt kun te tiedätte tästä asiasta, pyydän teitä pysymään hiljaa siitä. Ette saa mennä edes kylään ilman vartijoita, metsään ette edes armejan kanssa" Kuningas sanoi ja vilkaisi sitten Blackia.
"ja sinä Balck, saat toimia näiden kahden henkivartijana, kun tulette näköjään noin hyvin toimeen" Kuningas sanoi hymyillen ja Black tunsi suurta halua valua pöydän alle piiloon, mutisemaan omiaan.

"Mutta sittenhän me elämme kuin häkissä!" Lily ponkaisi ylös tuolistaan, kapinoiden isäänsä vastaan... jälleen.
"Kulta koita ymmär..." Harald sai sanottua, mutta Lily keskeytti hänet.
"En minä halua elää kuin häkkilintu! jotain rajaa nyt sentään, tuskin haltijat nyt kaupunkiin tulevat" Lily sanoi heilutellen käsiään suurella kaarella, ilmaistakseen itseään paremmin.
"Ei sitäkään tiedä..." Black sanoi oltuaan hiljaa jo kauan, mutta päätti pitää suunsa kiinni kun Lily mulkaisi häntä kuin vanhaa höperöä.
"Lily! Sinä noudatat ohjeita taikka pistän sinut huoneeseesi ja lukisten oven" Harlad sanoi hieman vihaisena korottaen ääntään.
Se sai Lilyn rauhoittumaan, häntä ei huivttanut riidellä isänsä kanssa.
"Noh, jos nyt söisimme loppuun." Harald sanoi ja iski kiinni ruokaan. Black söi vähän, mutta hänen ruokahalunsa lähti nopeasti.

Lily ei syönyt ollenkaan, hän vain pyöritteli pientä tomaattia haarukallaan lautasella, miettien tilannetta.
Hän ei koskaan ollut tavannut Arania, mutta oli kuullut tästä paljon.. kaiken laista, hyvää ja pahaa.
Sitten ovi avautui ja hätääntyneen näköinen juoksupoika astui sisään.
"Teidän korkeutenne, puuh, teitä tarvitaan tuolla.. mielellään mahdollisimman pian" Poika huohottia ja katsahti Opheliaa. Se oli se sama poika jonka kanssa Ophelia oli tanssinut.
"Vai niin.. no tulen saman tien, jos asia kerran on noin kiireinen, Black, vahdi tyttöjä" Kuningas sanoi Blackille kuin koiralle ja lähti ulos ovesta, sulkien tämän perässään.

"En halua jäädä tänne... Lähdetään pois, pakoon!" Lily sanoi, hänen isänsä mentyä. Lilyä ahdisti pelkkä ajatuskin loukossa olemisesta.
"Isäsi kielsi sen ja aijon totella häntä.. jos lähdet, estän sen keinolla millä hyväsä" Black sanoi laskien haarukan ja veitsen lautaselleen ja siirsi katseensa sitten Lilyyn ja Opheliaan.
"että olet sitten ilkeä! Anna meidän mennä.. me me me.. Opheliaaa?!" Lily sanoi kiukuttelevaan sävyyn ja toivoi että Ophelia saisi suostuteltua heidät vapaaksi, tietämättä edes halusiko Ophelia lähteä vai ei.

//*Nappaa Ivyn kädestä, vetäen sut pois pimeydestä* //

[Ivy]

Ophelia

Kuningas Harald onneksi ymmärsi Ophelian vihastuneisuuden, tosin hän ei kehdannut katsoa Blackia taikka Liliä kiroilunsa takia, se sai hänet laittamaan kätensä suun eteen.
Kuningas toisti jälleen etteivät he saisi poistua linnanmuurien sisäpuolelta, ei edes kylään.
Silloin kuningas pestasi Blackin heidän henkivartijakseen, Blackista näkyi ettei ajatus miellyttänyt häntä mutta minkäs sille mahtoi.

Lily oli eri mieltä isänsä kanssa ja alkoi myöskin raivoamaan saaden Haraldin yrittämään rauhoittaa tätä.
Ophelia joutui hieman väistämään Lilyn käsiliikettä samalla kun Lily yritti ilmaista itseään paremmin.
Silloin Blackin pitkän hiljaisuuden jälkeen avasi myös suunsa mutta sai vain höperöksi leimaavan katseen Prinsessalta.
Sitten kuningas pyysi kaikkia jälleen syömään.

Ophelialla ei ollut ruokahalua juuri ollenkaan, mutta kun ei ollut saanut ravintoa vähään aikaan, hän näki parhaaksi syödä ettei laihtuisi olemattomaksi. Häntä suututti Aran, hän vihasi tätä, hän ei ole tuntenut tällaista vihaa koskaan edes Blackia kohtaan.
Tilanne pöydässä oli edelleen kireä, Lily näytti vain pyörittelevän tomaattia haarukallaan kun Black puolestaan ei tehnyt mitään. Kuningaalla tosin näytti olevan ruokahalua kaikkien muidenkin puolesta.

Yhtäkkiä arvaamatta ovet avautuivat ja mustahiuksinen poika juoksi sisään ja yritti kertoa kuninkaalle, että tätä kaivattaisiin jossain. Poika oli hengästynyt ja Opheliasta tuntui että oli nähnyt tämän ennekin, muttei juuri nyt muistanut missä.
Kuningas näki parhaaksi lähteä kesken ruokailun selvittämään vielä tuntemattomaa asiaa, jättäen Blackin vahtimaan heitä.

Heti Lilyn isän kuninkaan Haraldin mentyä hän alkoi kapinoimaan vastaan isänsä käskyä.
Ophelia tiesi että Lily oli vapaa sieluinen ja ymmärsi siksi hänen käytöksensä.
Black sanoi tottelevansa kuningasta ja estävänsä jos Lily yritti lähteä.
Lily ei ollut mielissään ja katsahti sitten Opheliaan. Ophelia ei ollut avannut suutansa pitkään aikaan ja miettikin vielä hetken aikaa.

"Lily, näin neuvonantajanasi minun on pakko yhtyä siihen mitä kuningas ja Black sanoi. Ulkopuolella on juuri nyt liian vaarallista meille kaikille, en voi hyväksyä sitä että sinulle tapahtuisi jotain. Ole kiltti ja kuuntele isääsi." Ophelia sanoi synkkään sävyyn, hänelle oli ikävää tuottaa Lilylle, hänen parhaalle ystävälleen pettymys, mutta näin Ophelia näki itsekin asiat ja toivoi että Lily ymmärtäisi.

//*astuu valoon* MY EYES!!//

[Aksutar]

Black&Lily

Lily katsoi Opheliaa hetken aikaa kummissaan, mutta tiesi sisällään että Ophelia oli täysin oikeassa, mutta hänen sielunsa kieltäytyi kuuntelemasta, se halusi lentää pois.
"mutta en minä voi! en vain voi... en voi" Lily toisteli hysteerisesti.
Hänen käytös alkoi vaikuttaa samalta kuin nurkkaan ajetulla eläimellä, hänestä tuli hysteerinen ja hyökkäävä, vaikka periaatteessa mitään vaaraa ei edes ollut.
"niin epäreilua! Henry juoksentelee tälläkin hetkellä ties missä ja me joudumme olemaan täällä?" Lily kysyi hysteerisen raivokkaalla äänellä, katsoen Blackia ja Opheliaa vuorotellen.
"Henry on hieman eri asia mitä sinä. Hän on sentään aikuinen ja sen verran vahva että voi hyvinkin voittaa pari haltijaa tuosta vain" Black selitti Lilylle, koittaen rauhoitella tätä.
"Minä en siitä välitä!" Lily sanoi ja katsahti ovelle joka suorastaan huusi hänelle "JUOKSE JO! JUOKSE JO!".
Black huomasi miten Lily katsoi ovelle ja nopeammin kuin Lily, hän oli jo oven edessä estäen Lilyä pääsemästä ohi.
"Väistä tai koitan väkisin!" Lily sanoi jälleen kiukuttelevalla äänellä.
"Valitan Lily, en voi" Black sanoi rauhallisella äänellä.
Sitten Lily syöksähti kohti Blackia, koittaen tämän ohi, mutta Black kietoi kätensä tämän ympärille, kääntäen Lilyn selän rintaansa vasten.
Lily potki ilmaa ja raivosi minkä kerkesi, mutta Black ei päästänyt irti. Hän istui tuoliin, pitäen Lilyä sylissään.

"Ophelia, lukitse ovi ja ota avain itsellesi!" Black sanoi peittäen toisella kädellään Lilyn suun, saadakseen huudon loppumaan.
"Et sattuisi tietämään miten tämä rauhoitetaan?" Black lisäsi katsoen Opheliaan.

// *ojentaa coolit aurinkolasit* nyt voit leikkiä agenttia :D //

[Ivy]

Ophelia

Vaikka Ophelia itse oli kierrellen kieltänyt Lilyä poistumasta linnasta, Lily ei näyttänyt rauhoittuvan.
Hän suorastaan alkoi vaikuttamaan hysteeriseltä, Ophelia saatoi vain tuijotta tilannetta toivoen että Lily rauhoittuisi.
Sitten hän otti puheeksi Henryn ja raivosi niin Blackillekin kuin Opheliallekkin.
"Au~au~au..." Ophelia tunsi itsensä neuvottomaksi, hän yritti sanoa Lilylle että rauhoittuisi mutta hänen äänensä ei kantanut yli Lilyn.
Blackin yritti parhaansa, se oli totta että prinssi pärjäisi ihan hyvin omillaan, toisinkuin taas prinsessa.
Lilyyn ei saatu taottua järkeä ja nytkin hänen katseensa suuntautui uhkaavasti kohti avointa ovea.
Ophelia ei ehtinyt edes nousta tuoliltaan kunnes Lily jo ryntäsikin kohti uloskäyntiä.
Black oli huomannut tämän ajoissa ja asettui Lilyn tielle. Lily vain kiukutteli ja kokeili päästä Blackin läpi väkisin tosin Black sai otettua Lilystä otteen ja piteli nyt potkivaa ja riehuvaa prinsessaa kiinni.

"Se-selvä!" Ophelia huudahti ja juoksi ovelle sulkien tämän, käänsi avainta lukossa ja laittoi sen omaan taskuunsa.
Black oli saanut Lilyn huudon lakkaamaan laittamalla kätensä tämän suun eteen ja piteli tätä nyt kaksin käsin sylissä.
Ophelia huokaisi syvään ja käveli Lilyn luokse, miettien jälleen tapaa saada Lily ymmärtämään.
"Lily... Kiltti. Sinäkin olit huolissasi meistä kun olimme kadonneet, ajattele miltä meistä tuntuisi jos sinäkin nyt katoaisit." Ophelia tunsi itsensä epäreiluksi sanottuaan tuon, hän katsoi Lilyä silmiin aivan kuin olisi yrittänyt ottaa telepaattisen yhteyden tähän.
"Lily kuuntele, jos sinä nyt lähdet asiat saattavat pahentua entisestään." Ophelia oli vakava, hän ei halunnut Lilyn katoavan hänen luotaan.

//My name is Bond! Jane Bond! *mission impossible tunnari*//

[Aksutar]

Black&Lily

Lily sai kuunneltua mitä Ophelialla puhui.. osin kiitos Blackille joka oli tukkinut hänen suunsa.
Lily lopetti rimpuilun ja rauhoittui hieman, mutta siltikään Black ei suostunut päästämään irti vielä... vaikka ovi olikin lukossa.
"Joko rauhotuit?" Black kysyi Lilyltä, siirtäen kätensä pois tämän suun edestä.
Hetkeen lily ei sanonut mitään, mutta sitten hän rentoutui ja nojasi Blackiin.
"Kyllä kai.." Hän sanoi hiljaa vaikka hänen sydämensä takoi yhä hulluna ja sielu huusi kuin riivattu.
"hyvä.." Black sanoi ja silitti Lily hiuksia, samalla mulkaisten Opheliaa, ettei tämä vain sanoisi mitään noloa/häiritsevää, tilanteeseen liittyen.
Lopulta Black nyökkäsi Ophelialle, osoitukseksi kiitoksena tilanteen rauhoittamisena.
"Taidat olla oikeassa, Ophelia.." Lily sanoi nostaen päänsä Blackin rinnasta.
"Hei, olen rauhoittunut jo, voit päästää irti" Lily huomautti Blackille joka yhä piti kättään kiedottuna tämän vatsan ympäri.
"ai, anteeksi" Black sanoi irroittaen otteensa Lilystä, joka nousi ylös seisomaan, mutta kyykistyi sitten Ophelian puoleen ja halasi tätä jälleen.
"Olet taas oikeassa, kuten aina, anteeksi että edes epäilin" Lily sanoi lämpimällä äänellä.

Black nousi seisomaan ja käveli katsomaan ulos ikkunasta. Ulkona satoi ja oli synkkää. Metsä näytti pelottavan aavemaiselta kaukaa katsottuna, eikä Black voisi edes kuvitella tilannetta jossa Lily taikka Ophelia hiippailisi siellä yksinään, henkensä uhalla.
Silloin hän tajusi että oli alkanut kiintymään näihin kahteen.. toiseen heistä ehkä vähän liikaa. Hän päätti tehdä kaikkensa suojellakseen näitä... Blackilla tosin oli pieni aavistus että Ophelia saattaisi tarvita enemmän suojelua mitä Lily, olihan Lily sentään tulinen sielu, loppujen lopuksi.
Sillä välin kun Black seisoi ikkunan edessä, Lily oli irroittanut otteensa Opheliasta ja istunut omaan tuoliinsa, katsellen Blackia.
Black havahtui outoon tunteeseen, se tunne missä tietää toisen katsovan sinua. Hän käveli Ophelian luo ja taputti tätä päähän.
"Annappa se avain nyt tänne, kuningas voi saada oudon mielikuvan jos hän ei pääse sisään" Black sanoi tyynesi ja ojensi kätensä kohti Opheliaa.

// AND I'M MAAARIOOOOO! //

[Ivy]

Ophelia

Vihdoinkin alkoi näyttämään siltä että Lily alkaisi rahoittumaan. Hän oli lopettanut rimpuilun ja oli ollut hetken hiljaa ennenkuin oli vastannut Blackin kysymykseen.
Blackille ja Lilylle näytti koittaneen jonkinlainen herkkä hetki, Ophelia vaan käänsi päänsä pois päin hymyillen Blackin mulkaistua tätä.
Ophelia kuitenkin huomasihetken päästä sivusilmällä Blackin nyökkäyksen ja nyökkäsi hilpeästi takaisin.

Lily näytti vihdoinkin ymmärtäneen, ja katsoi Opheliaa yrittäen nousta Blackin sylistä.
Blackin suostui vihdoinkin irrottamaan otteen tästä, vakuuttuneena itsekin Lilyn rauhoittuneisuudesta.
Sitten Ophelia saikin halauksen Lilyltä joka oli kyykistynyt hänen luokseen ja pahoitteli.
Ophelia muisti silloin Lilyn joskus kysyneen jumalan olemassa olosta, tilanteet muistuttivat nyt hyvin paljon toisiaan.
"Ei se mitään..." Ophelia sanoi lämpimästi ja halasi Lilyä takaisin.

Ophelia ei ollut huomannutkaan aikaisemmin kuinka kurja sää ulkona olikaan, yleensä siellä oli aurinkoista taikka poutaista, mutta nyt ilma näytti synkältä ja sateiselta.
Lily oli jo irrottanut otteensa Opheliasta ja istui nyt istuimellaan katsoen myöskin ulos ikkunasta, siltä se ainakin näytti Ophelian kuvakulmasta.

Kaikki vaikuttivat rauhallisilta, Opheliakaan ei enään pelännyt Lilyn karkaamista ja Blackista hänen ei tarvinnutkaan olla yhtään huolissaan, hän jos kuka sen tiesi.
Sitten Ophelia syventyi hetkeksi ajatuksiinsa, hän ajattelli mahdollisia tulevaisuuden tapahtumia ja Arania, joka sai hänen verensä kiehumaan oikein kunnolla. Ophelia havahtui huomatessaan Blackin tulleen hänen luokseen ja tapputavan hänen päätään?
Black ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt näin, joten Ophelia sai ihmetellä tilannetta hetken aikaa, yrittäen katsoa ylös Blackiin.
Sitten Black kysyikin avainta jonka Ophelia oli pistänyt taskuunsa säilöön Lilyltä.
Ophelia kaivoi avaimen taskustaan ja antoi sen Blackin ojennettuun käteen.

Nyt he vaan saattoivat odottaa kuninkaan paluuta takaisin sivuhuoneeseen.
Opheliaa kiinnosti kuulla mikä kuninkaan asia oli ollut samaan aikaan kun hänen teki mieli piiloutua pöydän alle ja sulkea omat korvansa. He olivat päässeet askeleen edemmäksi, tosin kukaan ei tiennyt mitä kohti ja mitä tulisi tapahtumaan jatkossa. Opheliaa mietitytti asia enemmän ja enemmän, lähettipoikakin oli juossut kuin itse hirviö olisi ollut hänen perässään, se jo kertoi että kyseessä tuskin oli ollut mikään pikku juttu.


//Pirincess Daisy V.S Princess Beach!!!//

[Aksutar]

Black&Lily

Black avasi oven jälleen ja istui omalle paikalleen odottamaan että Harald saapuisi. Syntyi taas pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, kunnes Lily rikkoi sen.
"minkä.. näköinen Aran on?" Lily kysyi.
Tämä kysymys ihmetytti Blackiä joka uskoi että Ophelia oli myös yhtä ihmeissään.
"Kuinka niin?" Black kysyi tiedustellakseen miksi Lily oli siitä niin kiinnostunut.
"No.. silloin pienempänä. Muistan olleeni metsässä veljen kanssa, sitten eksyin ja joku haltija löysi minut ja auttoi kylän laitaan... en muista hänen nimestään muutakuin että se alkoi A kirjaimella, hänellä oli pitkät kullan keltaiset hiukset ja vihreät silmät.. ja hän antoi minulle tämän" Lily selitti ja nosti hihaansa sen verran että rannekoru näkyisi.

Ranne koru oli hopean värinen ketju jossa oli yksi tummanvihreä, kiiltävä lehdenmuotinen timatti. Lily oli säilyttänyt sen, koska kaikki pikkutytöthän rakastavat koruja. Tosin Lily itse oli ainoa joka tiesi korusta, paitsi nyt kun Ophelia ja Black näkivät sen.
Blackin ilme vakavoitui, hän muisti tuon tapahtuman erittäin hyvin.

Silloin kun Lily eksyi metsään, kaikki vihamielisyydet olivat vasta alkamassa. Silloin ei vielä ollut näin kireä tilanne ja voi olla että jos Lily ei olisi eksynyt, tilanne voisi olla nyt toinen. Kaikki saattaisi olla hyvin.
Sinä iltana kun Lily oli eksynyt, kuningas alkoi tosissaan epäillä haltijoita kaikesta pahasta mitä oli tapahtunut Cryptissä ja kuultuaan että Aran oli ollut lähellä hänen rakasta tytärtään, hän ei tarvinnut enää mitään muuta selitystä, Harald oli luullut että Aran oli yrittänyt kaapata pienen prinsessan... niin ainakin hänelle oli selitetty.

"Se oli Aran.. " Black sanoi katsoen pihalle.
"Mutta sittenhän minun pitäisi kiittää häntä? Hän sentään pelasti minut" Lily sanoi.
"Hulluko olet? Luit juuri mitä hän oli kirjoittanut ja sinuna en menisi kirjeen takia lähellekkään metsää" Black sanoi kääntyen hieman vihaisen näköisenä kohti Lilyä.
" Mutta hän kirjoitti ettei tappaisi!" Lily sanoi ja nousi seisomaan, iskien kätensä pöytään.
"Ties mitä se hullu keksii! Voi vaikka potkia hengiltä" Black sanoi hieroen leukaansa joka oli vielä hieman kipeä Aranin potkun jälkeen.
"Tuskin hän nyt sentään.. kai hänelläkin on jotain käytös tapoja? Eihän naisia saa lyödä" Lily sanoi kiukuttelevaan ääneen taas.
"Lopeta nyt! Tämä ei johda mihinkään, muuta kuin sinun kotiarestiisi" Black sanoi ilme vakavana.
Lily tuijotti hetken aikaa Blackia, mutta rauhoittui sitten ja istui alas.
"Minä aijon kiittää häntä, keinolla millä hyvänsä..." Lily mutisi itsekseen, istuessaan alas ja pyöritteli rannekorua käsissään.
"Usko pois, se tyyppi on sairas.. vai mitä Ophelia?" Black sanoi nojautuen tuoliin ja hieroen yhä leukaansa.

// Luin että Princess Bitch xDDD //

[Ivy]

Ophelia

Opheliaakin ihmetytti Prinsessa Lilyn kysymys Aranista.
Lily alkoi kertomaan tarinaa kun oli joskus pienenä tyttönä eksynyt metsään ja haltija oli auttanut tämän takaisin kylälle.
Sitten hän näki kauniin rannekorun Lilyn ranteessa, jonka oli kuulemma saanut haltija pojalta.

Black itse näytti tietävän tapahtuneesta joka sijoittui vuosien taa, Ophelia itse ei ollut edes hovissa tuolloin, joten ei tiennyt asiasta mitään.
Heteken hiljaisuuden jälkeen Black myönsi että haltija jonka Lily tapasi joskus oli heidän tapaamansa haltijakuningas Aran.
Sitten Lily alkoi puhumaan aivan perättöämiä Ophelian korville.

Lily ja Black väittelivät jälleen hyvän aikaa, Ophelian kuunnellessa tätä vierestä pää särkien.
Ophelia katsahti ensin Blackiin ja sitten Lilyyn;
"Lily, tilanne on eri mitä silloin aikoinaan, Arankin oli tuolloin vasta lapsi. Nyt on sota, ja sota muuttaa ihmisiä. Aran itse jahtaa nyt meitä kaikkia kolmea, meidän pitää olla varuillamme." Ophelia sanoi hyvin maltillisesti yrittäen saada Lilyn taas ymmärtämään.

"Ja Aran... Uhkasi minuakin miekalla, sen perusteella en luota että hän noudattaisi käytöstapoja. Lily, on olemassa pahempiakin asioita kuin kuolema, joten toivon ettet hankkiutuisi hankaluuksiin tämän takia. Kuten mekään, ei myöskään äitisi tahtoisi että sinulle tapahtuisi jotain."
Sitten Ophelia hiljeni, hän ei tiennyt yhtään että oliko hyvä idea vai ei mainita Lilyn äiti näin arassa asiassa.


//JUST SE X'D//

[Aksutar]

Black&Lily&Kunkku

Lily hiljeni ja näytti kuin hän olisi vaipunut koomaan. Hän vain istui paikallaan katsoen eteenpäin.
Black oli aivan hiljaa, tähän asiaan hänellä ei pahemmin ollut lisättävää, hän ei edes pahemmin tehnyt tuttavuutta kuningattaren kanssa, silloin kun tämä vielä oli elossa. Hän vain vilkaisi Opheliaa ja sitten hänen katseensa alkoi harhailla ympäri huonetta.
"Äiti ei ainakaan olisi pitänyt minua häkkilintuna...." Lily sai sanottua, aavemmaisesta transsistaan huolimatta.

Siinä samassa ovi rävähti auki ja Harald astui sisään hymyillen. Pojan puheista päätellen asia oli ollut vakava, mutta kuningas vain hymyili.
"No mitäs täällä tapahtuu?" Harald kysyi iloisena.
Black oli hypähtänyt ylös päin kun Harald oli astunut huoneeseen, mutta Lily vain istui paikallaan.
"Eipä kummempia isä.." Hän sai sanottua, tuijottaen tyhjyyteen.
"Noh, minullapa on hyviä uutisia!" Kuningas sanoi istuessaan alas.
Blackin kiinnostus heräsi, mutta Lily jatkoi vain.
"Saimme vangin! yhden Aranin neuvonantajista. saa nähdä mitä tästäkin koituu, nyt meillä on etulyönti asema" Harald sanoi hymyillen ja kittasi viiniä naamaansa.
"Vai vangin" Black totesi kiinnostuneena.
"Kyllä, tosin hän on nyt hieman huonossa kunnossa, raukka kun ei suostunut suosiolla tulemaan mukaan" Harald jylisi.
Lily havahtui kuullessaan että linnan vankityrmässä oli haltija. Hän kuunteli tarkkaan Blackin ja isänsä puheita, vilkaisten välillä Opheliaa.
"Niin muuten, Ophelia" Harald aloitti "koska haltija on niin huonossa kunnossa, sinä voinet parantaa hänet? Hänestä on enemmän hyötyä elävänä, ainakin vielä" Harald sanoi katsoen Opheliaan.
Nyt kaikki katsoivat pientä papitarta odottaen tämän vastausta.

//ou jeaaaa, duff maaaan//

[Ivy]

Ophelia

Ophelia tunsi lievää syyllisyyttä mainittuaan Lilyn äidin, itse kuningattaren, mutta tämä ainakin hiljensi Lilyn... Ehkä jopa liiankin hiljaiseksi.

Ophelia sai melkein sydän kohtauksen kun ovi paiskautui auki. Opheliakin oli säpsähtänyt ylös tuoliltaan kuten Blackin, Lilyn mieli tosin tuntui harhailevan aivan muualla. Harald oli astunut sisään ja näytti hyvin tyytyväiseltä.
Sitten Harald kertoi iloiset uutisensa, tosin, Ophelia ei tennyt itkeäkkö vai iloita...
'Haltija...? Tässä linnassa?' Ophelia synkisteli mielessään, eikä hänen korvansa kuulleet hetkeen mitään.
Kuningas itse ainakin nosti maljan hyville uutisille ja Blackiakin vaikutti kiinnostavan sen hetkinen tilanne, Lilysta Ophelian oli vaikea sanoa.
Ophelian päähän ei tuntunut uutinen mahtuvan, linnassa oli haltija?! Ophelia ei sukonut sitä todeksi, hän uskoi voivansa pysyttellä kaukana haltijoista niin kauan kunnes ei poistuisi linnan alueelta.

Ophelia oli hetken hiljaa johtuen siitä mitä kuningas oli sanonut. Hän ei mielellään enää kohtaisi yhtäkään haltijaa, mutta hän ei voinut kieltäytyäkään kuninkaan pyynnöltä.
"Jos kerran kuningas niin haluaa..." Ophelia vastasi hiljaisella äänellä jo nousi ylös tuoliltaan ja suuntasi kohti ovea.

//DO'H!//