Meillä on ongelma. // Janni

[Wolga]

Ei Thea jaksanut ajatella tilanteen eriskummallista asetelmaa, kun mies jolle oli vain hetkiä aiemmin lupautunut ja isänsä olivat hänen sänkynsä äärellä. Miehet, jotka varmasti olisivat mielihyvin ottaneet toisensa pois päiväjärjestyksestä, yrittivät nyt pitää mölynsä mahassaan jotta eivät järkyttäisi hänen mieltään. Thea puolestaan, vaikka lääkitys oli jo helpottanut särkyihin, ei aikonut ryhtyä pitämään ääntä itsestään. Parempi kaiketi olisi, kun miehet ainakin hänen ollessa siinä sairaspedillä pitivät murhanhimonsa kurissa. Sen punapään olisi pitänyt nähdä heidät nyt. Thea ei ehtinyt reagoimaan, kun jo Fergus ilmoitti mielipiteensä lääkärin kysymykseen. Että pitäisikö lapsi pyrkiä säästämään? Thea oli samaa mieltä, mutta ei ehtinyt ilmaista itseään ennen kuin isänsä avasi suunsa.

"Ei, ei missään nimessä. Se on kaikille parempi, että annamme luonnon hoitaa tehtävänsä", Gilbert ilmoitti vakaasti, ehkä hieman uhkarohkeastikin. Itsevarmuutta kuitenkin lisäsi se, että hänen poikansa ja viisi sotilasta saapui juuri ovensuuhun odottamaan lisäkäskyjä. Gilbert antoi kätensä haroa harmaita hiuksiaan ja katsahti susimieheen. "Ymmärräthän, että Thea kuuluu...", miehen puhe keskeytyi, kun tyttärensä avasi suunsa. Miehen otsa painui syville rypyille sanojen johdosta.

Sanattomana neito kuunteli isänsä puhetta, käskyä jättää se jyvä oman onnensa nojaan - joka kaiketi tarkoitti lapsen menettämistä. "Isä, lapsi pelastetaan", Thea ilmoitti ja yritti kohota istuvampaan asentoon. Joku, ehkä se valkokaapuinen nainen, painoi häntä kuitenkin hartioista takaisin sänkyyn ja Thea ähkäisi turhautuneena. "Syytön lapsi tähän kaikkeen on, ei siltä pidä ottaa pois mahdollisuutta elämään ennen kuin se on alkanutkaan", jatkoi ja liikautti sormiaan Ferguksen käsien välissä. "Ja isä", katse käännettiin Gilbertin puoleen, "eihän minunkaan olisi koskaan kuulunut syntyä, miten voisin antaa sen kohtalon nyt omalleni?", vetosi vielä kuulostaen väsyneeltä, mutta ihmeen varmalta. Puhuminen sattui leukaan, mutta sentään kaikki taisi olla ehjänä kun puhumaan pystyi. Katse siirrettiin sitten Fergukseen, hymyili vaisusti. "Älä huoli, jos jyvä tulee meihin niin se roikkuu minussa vaikka mikä tulisi", vakuutteli, vaikka ei ollut itsekään varma. Tuntui kuitenkin hyvältä sanoa se ääneen.

Gilbert punehtui ärtymyksestä ja kuuli vaimonsa vaikerruksen. Tuon ajatusmaailmaan tällaiset sattumukset sopivat vielä vähemmän kuin Gilbertin. Ei mies kuitenkaan voinut mitään muuta kuin nyökätä ja huokaista alistuneesti, kun lopulta taipui tyttärensä tahtoon. Mutta tuolle ihnissudelle hän ei tytärtään luovuttaisi, tekisi kaikkensa että saisi pidettyä kaksikon erillään. "No yrittäkää sitten pelastaa se lapsi", murahti turhautuneena ja toivoi, että se jäisi vain yritykseksi.

[Janni]

Se vihainen katse käännettiin Gilbertiin, tuon käydessä oman mielipiteensä tuomaan julki. Olihan se ollu arvattavissa, mutta kyllä se siltikin ärsytti. Fergus murahti ilkeästi miehelle, tuon ryhtyessä kertomaan hänelle minne Thea kuului. Se tosin jäi lyhyeksi, kun neito meni isänsä keskeyttämään. Nainen teki oman päätöksensä ja oli samassa veneessä susimiehen kanssa. Se kuulosti järkyttävän perheen äitiä ja ilmeestä päätellen myös isääkin. Thea kuitenkin kaikelta väsymykseltään kykeni selittämään hyvin syyn miksei viatonta lasta pitäisi olla auttamatta. Siinä ohella selvisi Ferguksellekin hieman jotain Thean alkuperästä.
Pieni voitonriemuinen virne nykäisi Ferguksen suupieltä, kun Gilbert taipui tyttärensä tahtoon.

Se onni ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun selän takaa kuului askelia. "Uskon, että sinua ei tarvita täällä enää." Mies ääni totesi ja Fergus katsahti olkansa yli haarniskaan sonnistautuneeseen mieheen. Portinvartija oli väistynyt syrjään sotilaiden tieltä. Mies piteli hopean kiiltoista miekkaa kädessään, joka ei jäänyt Fergukselta huomaamatta. Kauempana tuvanovien luona odotti neljä muuta sotilasta, nuokin valmiusasemissa hopeisine aseineen ja näytti noilla olevan köyttäkin mukana, varmaan hopealla terästettynä.
Fergus irvisti sotilaalle, kääntyen vielä Thean puoleen, joka oli kertonut hänelle ettei tarvitsisi huolia heidän verenperijästään. "Älä sinäkään huoli." Mies sanoi naiselle kumartuen suutelemaan Thean huulia sanoi kuka mitä tahansa. Se tosin päättyi yllättäen, kun polttava kipu painautui miehen kaulan sivua vasten ja tämän oli pakko nytkähtää naisesta kauemmas sähähtäen. "Liikettä." Sotilas, joka oli painanut miekkansa lappeen Ferguksen kaulalle, käskytti tuota nyt ja ei susimiehellä ollut vaihtoehtoja muuta kuin nousta ylös. Ote kuitenkin viipyi vielä hetken naisen kädessä, ennen kuin sotilas tarttui tätä käsivarresta, repien jo kauemmas naisesta. Vastahakoisesti Ferguksen ote päästi irti, samalla kun toinenkin sotilas tuli toverinsa avuksi.

//Ratkean ku kuvittelen et Fergus on tälleen Gilbertille xD //

[Wolga]

Thea huokaisi helpottuneena, kun isänsä taipui hänen tahtonsa alle. Hän oli valinnut sanansa tarkoin, ne oli lähestulkoon ne samat mitkä isänsä oli lausunut veljelleen, Thean biologiselle isälle, aikoinaan. Ainakin jos oli ottoäitiään uskominen, ja miksei olisi, silloin Margery oli kertonut tätä tarinaa rakkautta hehkuen – ihan kuin Gilbert olisi ollut suurikin hyväntekijä. Ja olihan hän. Mies oli auttanut paljon, noin niin kuin aateliseksi, heillä oli paljon samanlaisia ajatuksia tyttärensä kanssa mutta ne eivät vain ulottuneet hänen omaan perheeseensä. Helpotus kuitenkin muuttui huoleksi ja orastavaksi paniikiksi, kun ymmärsi että seuraavaksi olisi Ferguksen vuoro lähteä hänen luotaan – ei toki omasta tahdostaan, mutta tuskinpa muita mahdollisuuksia annettaisiin. Miehen kumartuessa suutelemaan häntä, vastasi Thea siihen hellällä kaipuulla ja voihkaisi, kun suudelma keskeytyi. Katseli kulmat surkeassa kurtussa kuinka miestä käskytettiin pois hänen luotaan. Käsien viimein irrotessa yhteydestään, tunsi nainen jäävänsä aivan yksin. Siitäkin huolimatta, että samalla hetkellä hänen vapiseva äitinsä syöksyi Ferguksen paikalle ja kumartui syleilemään tytärtään. ”Jos… Jos te tapatte tuon miehen sillä välin kun minä olet täällä niin… Minä tapan itseni”, ei Thea kai oikeasti itseään tappaisi, ei erityisesti sen vuoksi että hänen sisällään oleva jyvä yritettäisiin vielä pelastaa. Mutta ei keksinyt muutakaan riittävän vaikuttavaa uhkausta, joka olisi vedonnut isäänsä.

”Älkää pojat tappako sitä”, Gilbert kiirehti komentamaan, tosin hieman vastahakoisesti, ei kuitenkaan halunnut kokeilla tyttärensä sanojen todenperäisyyttä. Hän jos joku tiesi, että Thea oli varsin peräänantamaton nainen jos niikseen tuli.

Thea puolestaan noiden sanojen jälkeen pystyi antautumaan hoidettavaksi. Eihän se miellyttävää ollut, mutta jyvän parhaaksihan se tehtäisiin. Ei kuulemma tulisi vielä tänä yönä ainakaan pääsemään kotiinsa. Missä se koti edes oli? Miten yksi ilta oli voinut erkaannuttaa häntä näin paljon juuriltaan, että ei enää tiennyt oliko kotinsa täällä. Ehkä hänen paikkansa oli Ferguksen vierellä? Missä ikinä milloinkin. Todettuaan, että hän ei todella pystyisi tekemään muuta kuin odottamaan, antoi neito väsymykselleen vallan ja ihmeen helposti tilanteen rauhoituttua ja hoitotoimenpiteiden päätyttyä hän saikin unenpäästä kiinni kolotuksesta ja särystä huolimatta.



//Ahahahahahaha, mää en kestä :''DD //

[Janni]

Fergus tuijotti Thean puoleen niin pitkästi kuin vain kykeni, mutta hyvin nopeasti ympärillä kerääntyneet sotilaat peittivät katsekontaktin. Mies pakotettiin vetämään kätensä selkänsä taakse ja ne sidottiin pistävän polttavalla köydellä, saaden susimiehen irvistelemään ja pujotettiin tälle vielä kaulaankin talutushihna varmuuden vuoksi. Ei mies voinut muuta kuin äristä kivuistaan, tietäen jos kulkisi sotilaiden mukana ongelmitta, pääsisi hän näistä poltavista köysistä eroon. Alistuminen teki kuitenkin kovan kolhun alfan ylpeydelle, mutta tämän hän ansaisti siitä, että oli saattanut Thean ja syntymättömän lapsensa vaaraan. Hänen olisi pitänyt varmistaa ettei kukaan olisi häntä seurannut piilolta, ehkä jopa antanut kunnollisen käskyn jota noudattaa. Mutta hän oli sokaistunut täysin sen yli kuukauden kestäneen eron aikana. Ei hän ollut odottanut, että Thea olisi ilmaantunut paikalle ja vielä yllättävien uutisten kera.

Thean uhkaus oli tepsinyt Gilberttiin ja sotilaisiin, jolloin Fergus löysi itsensä pian tutusta sellistä kahlittuna, riisuttuna ylimääräisista varusteista, ettei tämä pystyisi tekemään mitään yllättävää. Viileät kahleet tuntuivat ärsyttävän hyvältä kaulan ja ranteiden ympärillä. Mahtoikohan hän saada jälleen kuumeen koko touhusta? Köydet eivät kyllä olleet pidätelleet häntä yhtä kauan mitä viimeksi, mutta aina oli hyvä varautua.
Ferguksella ei ollut pakotietä ulos, eikä Theakaan ollut siinä kunnossa, että pääsisi häntä auttamaan. Tuskin naista tämän jälkeen päästettäisi valvovan silmän alta. Kaikki mitä he olivat siinä lyhyessä ajassa suunnitelleet, olivat valuneet olemattomiin niin nopeasti.

//Varmaan vois nyt sit skippaila johonki ku Thea on käskeny Synthin luokseen, et Fergus saadaan hengissä pois kylästä :D //

[Wolga]

Seuraavana päivänä hän pääsi pois, edelleenkään voimansa eivät tuntuneet täysin palanneen ja poski tuntui turvonneelta, päänahka aralta ja vatsanseutu oli mustelmainen, sekä kolottava. Thean piti liikkua keskellä vartaloaan, niin sanotusti, välttää ylimääräisiä liikkeitä jotta kivut keskivartalossaan eivät kävisi pahenemaan. Hän oli kuitenkin saanut lohdullista tietoa syntymättömän lapsen kohtalosta. Tietenkin se oli vain arvailua, mutta hänelle oltiin annettu toivoa siitä että lapsi voisi hyvinkin olla vielä elinkelpoinen. Helpotuksensa saisi vasta sitten, kun raskaus osoittaisi merkkejään jatkumisesta ja selviin sellaisiin menisi vielä viikkoja. Nainen oli huono odottamaan, mutta koska muita vaihtoehtoja ei ollut niin hän ei voinut muutakaan. Käkkäräpää vaati päästä tapaamaan Fergusta, vaati saada nähdä että toinen oli edelleen hengissä. Eihän häntä päästetty. Ei ollenkaan. Aivan kuin koko susimiestä ei olisi ollut koskaan olemassakaan ja hän vain vahingossa oli jotenkin neitseellisesti päätynyt siunattuun tilaan. Jo nyt Margery valmisteli Thean lähtöä pohjoiseen, hänen sukulaistensa hoiviin jotta ihmisten kaupungin seurapiirit eivät pääsisi näkemään ottotyttären kasvavaa vatsan seutua. Se vasta skandaalia olisikin. Edellisestä illasta liikkumaan lähtenyt huhumylly oli jo tarpeeksi valtaisa.

Toisena päivänä Thea tunsi olonsa jo paljon vahvemmaksi, vaati nyt saada tavata sen mustahiuksisen henkivartijansa. Sitä naiselle ei kuitenkaan suotu, väittivät että hän oli liian heikko tavatakseen ketään tällä hetkellä. Eikä naisen auttanut kuin maata ylellisessä sängyssään ja odottaa, nukkuminenkaan ei enää tuntunut onnistuvan kun mielessään pyöri Ferguksen kohtalo. Toisen ei olisi pitänyt tulla kylään.

Kolmas päivä alkoi yhtä huonosti kuin pari aiempaakin. Häneltä systemaattisesti kiellettiin kaikki perheen ulkopuoliset kontaktit, mutta vaadittuaan riittävän kauan päädyttiin Synthille lähettämään kutsu saapua kartanolle iltapäivästä. Thean mielessä virisi suunnitelma Ferguksen pelastamiseksi, suunnitelma kuitenkin päättyi miehen vapauttamiseen – sen jälkeen hän ei osannut edes arvailla mitä voisi tapahtua. Lähtisikö hän miehen mukaan? Jo nyt? Vai pitäisikö heidän odottaa siihen asti, että hänet lähetettäisiin sinne Pohjoisimpaan ihmisten kylään, sieltä voisi olla helpoin karata? Ja saisi myös mukaansa helposti tarvittavat tykötarpeet. Ehkä hän voisi karata kesken matkan? Jättää saapumatta äitinsä sukulaisten luokse. Tuskin häntä kahlittuna kuitenkaan kuljetettaisiin. Iltapäivästä neito siirtyi puutarhaan, istuutui pitkän penkin päälle ja nojasi selkänsä vaalean kartanon ulkoseinään odotellessaan tuota korppia malttamattomana. Jos kaikki menisi hyvin, toinen olisi häpeissään ja nöyränä ymmärtäisi asemansa häntä vastaan.


//Tadaa :D//

[Janni]

Synth

Mies ei ollut astunut ihmisten ilmoille sitten sen jälkeen kun oli päässyt kotiin sen turmioon syöksyneen päivän jälkeen. Hän oli ollut niin huolimaton, epätoivoinen sen pedon saalistamiseen, että oli pistänyt epäilyksensä neiti Auvreyn suhteen sivuun. Nainen oli hämännyt häntä kunnolla ja alistanut tossunsa alle. Mies oli laskelmoinut mitä seuraamuksia tapahtuneesta seuraisi, hyväksi käyttöä se olisi varmaa, mutta kahteen päivään hän ei ollut kuullut Theasta taikka tuon perheestä mitään. Oliko susimies tuon napannut jälleen vai oliko nainen lähtenyt lopullisesti tuon mukaan? Surullista kuin se olikin Auvreyn perheen kannalta, Synthille se oli pieni toivon kipinä maineensa pitämiselle.
Se kuitenkin oli sammunut nopeasti viestin saavuttua kotiovelleen. Thea oli turvassa ja toivoi saada puhua henkivartijansa kanssa, mutta mies otti sen enemmän käskynä. Arkivaatteisiinsa sonnustautuneena Synth lähti jahkailematta vierailemaan neiti Auvreyta. Siinä ohella oli myös mietittävä syy sille, miksi oli poistunut neitoa turvaamasta, jos joku sitä kysyisi. Tosin miestä myös ihmetytti ettei häntä oltu kutsuttu aikaisemmin, eikö neito tarvinnut enää suojelua?

Kartanolle päästyään, mies sai huomata vartijat molemmin puolin kartanon portteja. Jokin oli saanut tiukentamaan perheen turvatoimia. Vaikka Synth oli täällä vierailemassa perheen tytärtä, hän tunsi tarvetta käydä selittämässä itsensä perheen päälle.
Synth sai kuulla susimiehen kiinniotosta ja siitä, kuinka tuo oli tuonut Thean kylään omatahtoisesti. Miehelle sepitettiin jotain naisen loukaantumisesta, mutta sen suurempia yksityis kohtia hänelle ei asiasta annettu. Synthin epäilykset syvemmistä tunteista niiden kahden välillä pätivät siis myös susimieheen, olihan tuo uhrautunut kahleisiin tuodessaan naisen tänne.
Metsästäjän onneksi hänelle tilanne selitettiin ensin, ennen kuin hän ennätti selittää omat syynsä poissaololleen. Synth kertoi joutuneen sen susimiehen yllättämäksi ja pahoitteli suuresti holtittomuuttaan siitä, että oli suostunut Thean piknikki ehdotukseen. Hän otti täyden vastuun koko tapahtuneesta ja oli valmis ottamaan seuraamukset vastaan. Kaikki kuitenkin syyttivät sitä petoa, tuohan oli kaiken pahan alku ja loppu.

Sanan vaihdon jälkeen Synth suuntasi puutarhaan minne hänet oltiin ohjattu ja löysikin tutun villikon istumasta penkiltä. Mies saattoi huomata pieniä merkkejä kasvojen iskuista, muistaen kyllä utuisesti lyönneen naista. Hän oli todellakin kaivanut itsensä syvään kuoppaan.
"Iltapäivää neiti Auvrey." Mies tervehti astellessaan lähemmäs naista, pysähtyen tuon eteen. Miehen ilme oli rauhallinen, mutta katseessa oli selvää kurjuutta. "Minun on pahoiteltava käytöstäni. En käsittele alkoholia hyvin, siksi en sitä juo. En kiellä etteikö juonenne ollut hyvin ilkeä, mutta... minulla ei ole mitään oikeutta enää asiasta valittaa, eikö niin?"

//Nonih :D //

[Wolga]

Askeleet havahduttivat naisen katselemaan suuntaan, josta Synth tuli. Lorelain höykkyytyksen rinnalla miehen pieni litsari ei tuntunut mitenkään erityisen merkittävältä, mutta eihän hän sitä aikonut korpille kertoa. Ehkä voisi pahoitella tekoaan sitten, kun ei enää tarvitsisi miehen suosiollista apua. Tai vähemmän suosiollista. Nyt oli kuitenkin turha antaa minkäänlaisille lämpimille tunteille valtaa, eikä Thea oikeastaan halunnutkaan – kyllä tuo ristiverinen olisi kärsimyksensä ansainnut, jos sen vuoksi että oli niin monta kertaa tehnyt hänen tahtoaan vastaan. Asento ei juuri muuttunut, kun hattupäinen mies asteli hänen eteensä ja naisen kasvoille piirtyi vino hymy. Aivan käsittämätöntä, ei hän ollut arvannut että toinen palaisi näin pian tuohon vakavamieliseen asemaansa, jotenkin se oli hieman surullistakin – ei Thea voinut ymmärtää, että joku saattoi elää tuolla tavalla. Hän kai olisi tehnyt kaikkensa pyristelläkseen irti tällaisesta tilanteesta. ”Iltapäivää Synth”, nyökkäsi vastaukseksi tervehdykseen.

”Voihan aina valittaa, mutta ei siitä tule olemaan mitään hyötyä”, hymähti olkiaan kohauttaen. Oli hankalaa esiintyä huolettomana ja kiireettömänä, kun sisuskaluja väänsi pelko siitä että Fergus ei kohta olisi enää hengissä. ”Minä en aio pilata sinun mainettasi, jos vain pidät tuon”, heilautti kättään ikään kuin olisi piirtänyt jotain ilmaan, ”hyvän asenteesi”, hymähti. Jotenkin oli äärimmäisen ärsyttävää nähdä metsästäjä noin nöyränä ja kurjana, Thea arvosti niitä kunnon taistelutovereita – vaikka nyt oli tietysti enemmän kuin sata jänistä, että tämä korppi oli niin yhteistyökykyinen. Nainen vilkaisi ympärilleen ja sipaisi leukaperäänsä, sitä vihloi edelleen. Lääkäri oli ajatellut, että siellä voisi olla pieni murtuma mutta ne parantuivat ajanmyötä itsekseen. Nyt täytyi vain muutama päivä kestää kolotusta ja suun jäykkyyttä. Puhuminen sentään onnistui.

[Janni]

Thea käyttäytyi varsin lempeästi, ottaen huomioon mitä hän oli naiselle tehnyt, mutta kyllä mies tiesi kuinka kovaluonteinen neito oikein oli. Olivat he sen verran viettäneet aikaa toistensa seurassa kuluneen kuukauden ajan. "Joten siitä ei tarvitse huolehtia." Synth myönsi, naisen huomauttaessa mikä pitäisi puoliverisen salaisuudet tallessa, hyvä asenne totta kai.
"Kuulin mitä tapahtui sen pedon kanssa." Mies kertoi. "Kerroin isällenne, että se susimies yllätti minut, jonka takia en pystynyt sinua suojelemaan, toivottavasti pysyt samassa tarinassa kanssani?" Synth pyysi, vaikka tiesikin, että jos Thea aikoi hänestä hyötyä, kyllä tuonkin täytyi vääntää joitakin yksityiskohtia suojellakseen Synthiä.

"Mutta miksi kutsuitte minut tänne? Se petohan on nyt lukkojen takana, joten henkivartijan virkani on näillä näkymin ohi." Synth totesi, vaikka hänellä oli pieni kutina juuri mainitsemastaan asiasta, eikä ajatus miellyttänyt häntä sitten tippaakaan, joten toivoi todella ettei joutuisi sekaantumaan mihinkään lain vastaiseen.

[Wolga]

Thean katse kapeni, kun mies kertoi kuulleensa mitä susimiehen kanssa oli tapahtunut. Kuinkahan paljon tuolle oltiin kerrottu? Neito vastusti halua laskea kätensä vatsalleen, tämän miehen kanssa pitäisi olla kovin tarkkana. Tosin, kyllähän tilanteen oli nähnyt ja kuullut niin moni viime yönä joten eiköhän huhumylly jo pyörinyt ainakin kyläläisten suussa. Oli hyvä kuulla, että mieskään ei halunnut kertoa eilisen piknikin tapahtumia, joku voisi yrittää vakuuttaa syyttömyyttään kertomalla kaiken kokemansa. Onneksi korppi oli älykkäämpi. Jos vain olisi tiennyt hänen olevan raskaana, niin tilanne olisi saattanut olla eri – silloin hänenkin vanhempansa saattaisivat uskoa Synthin sanaan. ”Niinhän siinä kävi”, vastasi päätään nyökäyttäen, ei hänellä ollut mitään syytä poiketa metsästäjän tarinasta. Se oli oikein hyvä ja kävi järkeen.

”Siksipä juuri”, Thea lausahti ja suoristi selkäänsä, lopetti seinään nojailun ja vilkaisi ympärilleen todetakseen, ettei heidän ympäristössään ollut kuulevia korvia. ”Sinun täytyy vapauttaa hänet vankilasta. Minua sinne ei päästetä, en välttämättä pääse sinunkaan seurassasi kartanon piha-alueen ulkopuolelle”, ääni oli vakaa ja vaativa, käskevä suorastaan. Siihen ei auttaisi pyristellä ja nainen uskoi, että pikkupalvelijansa ymmärtäisi sen oikein hyvin. Tietysti aina jännittäisi se, että kuinka kallis miehen maine tälle oikein olikaan ja mikäli olisi valmis rakentamaan kaiken alusta, niin voisihan tuo hyvinkin vielä kieltäytyä. ”Ja sitä ennen käytät minua vierailemassa hänen luonaan, minä hankin siihen luvan tavalla tai toisella”, jatkoi vielä, halusi päästä tarkistamaan että Fergus oli yhä hengissä ja voi edes kohtalaisen hyvin. Ehkä hän salakuljettaisi toiselle jotain lääkitystäkin, sillä mielessään kummitteli varsin selvänä näkynä hopeasta sairastunut, kuumeinen ihmissusi.

[Janni]

Synth sulki silmänsä huokaisten samalla syvään Thean käydessä asiaan. Tietenkin, juuri niin kuin hän oli alkanut epäilemään, kun oli kuullut pedon olevan lukkojen takana. Mies avasi silmänsä, näyttäen asteen vakavemmalta. Oliko hänellä vaitoehtoja? Hänen maineensa oli virheetön ja kallisarvoinen soluttautujan ja vakoojan virassa. Puliveristä haltiaa ei katsottu hyvällä missään. Siihen päälle vielä holtiton agressiivisuus aatelisneitoa kohtaan, hän voisi heittää elämälleen hyvästiti.
"Ymmärrätte kai, ettei moinen ole niin helpppoa. Olen vain tuiki tavallinen metsästäjä." Synth yritti koettaa onneaan, että pääsisi pyristeltyä tilanteesta pois, vaikka kyllä hänellä olisi keinot päästä salakavalasti sellin kaltereiden toiselle puolelle. "Ja muutenkin kuulin isältänne, että he suunnitelevat pedon teloittamista lähipäivinä. En tiedä onko pelastamiselle aikaa, sellainen tarvitsee pitkää sunnittelua onnistuakseen."

Mies vielä kurtisti kysyvästi kulmiaan, Thean käydessä ilmoittamaan, että tahtoi käydä susimeistä katsomassa hänen seurassaan. Mutta eikö toinen ollut juuri sanonut, että se oli olisi lähes mahdotonta? "Oletko aivan varma, perheesi on hyvin huolissaan sinusta." Mies huomautti. "Voin kyllä yrittää parhaani vakuuttella turvallisuutenne olevan käsissäni, mutta olen jo epäonnistunut kerran, en tiedä kuinka mahdollista se on." Synth lisäsi.

[Wolga]

”Äh, ei meidän oman kylän tyrmään murtautuminen päiviä vaadi”, tuhahti ja heilautti kättään hieman huvittuneena, oliko toinen tosiaan kovin pikkutarkka? Välittämättä siitä, että selvästi tämä tehtävä ei näyttänyt miestä miellyttävän – eihän sen tarvinnutkaan. Kunhan vain tekisi niin kuin käskettäisiin. ”Et sinä ole tuiki tavallinen, olet minun henkivartijani jolla on palava halu surmata tämä kyseinen ihmissusi”, jatkoi hieman kaarrellen, halusi nähdä syttyikö Synthin mielessä idealamppu vai joutuisiko hän ideoimaan kaiken. Todennäköisesti, vaikka syttyisikin ei toinen hänelle puhuisi mitään. Miksi puhuisikaan? ”Joten luultavasti sinut päästetään sinne oikein mielihyvin, minä en voi olla paikalla koska no… Sanotaan, että varmasti kaikki ovat oppineet viimekerrasta”, virnisti muistellessaan sitä epäonnista kertaa, ja typerää vahtia joka oli langennut lihanhimoihinsa ihan tyystin. Siinä mielessä oli kurjaa, että raskaus ei vielä näkynyt. Olisi muuten voinut esittää saavansa jonkinlaisen kohtauksen, tai jotain muuta joka olisi pistänyt miesten jalkoihin vipinää.

”Sinun toimenkuvasi on siis erittäin helppo, vapauta se mies tämän yön aikana ja saat nukkua yösi rauhassa”, ilmoitti vielä ennen kuin nousi jaloilleen. Vartalo tuntui yhä edelleen varsin jäykältä ja kipeältä, mutta kyllähän tämän kanssa jo eli. Thea ei aikonut vielä paljastaa jatkosuunnitelmiaan, osaksi niiden takia hänen pitäisi päästä käymään Ferguksen luona vielä ennen kuin Synth pääsisi toteuttamaan vapautusoperaatiotaan. Oli oikeastaan varsin vapauttavaa laskea suunnitelma toisen harteille, sälyttää mission onnistuminen kokonaan metsästäjän toimien varaan. Silloin hänelle jäisi vielä mahdollisuus puuttua peliin, jos mies ryhtyisi vänkyröimään vastaan. ”Odota tässä”, kehotti mustahiuksista, kun lähti astelemaan mahdollisimman reippaasti kohti kartanon ovia, etsiäkseen isänsä käsiinsä ja anellakseen tuolta luvan tavata susimiestä vielä ’viimeisen kerran’.

[Janni]

Yritykset olivat yhtä tyhjän kanssa, Thea ahdisti hänet nurkkaan, vaihtoehtoja ei ollut muuta kuin täyttää neidon tahto. "En ole myöskään mestaaja, mutta kenties löydän keinon päästää kalterien tuolle puolelle. Hämäys on ensimmäinen ajatukseni." Mies totesi. Kyllähän naisen idea oli jollain tavalla hyvä päästä vartioiden ohi, mutta susimies ei voisi noin vain kävellä sellistä ulos, jos vartiat seisoisivat edelleen ovilla. Heistä oli päästävä eroon, mutta Synth ei missään nimessä tappaisi ketään viatonta. Tehtävä tuntui vaatiman soluttautumista, kenties valeasuakin, jonka hän kyllä saisi suhteillaan käsiinsä.

"Loppu päiväni tulee olemaan siis kiireinen, joten toivon ettei visiittimme kestä liian kauan." Synth ilmoitti, Thean todetessa, että metsästäjän kuului iskeä tulevan yön aikana. Nyökkäys kävi kun neito pyysi häntä odottamaan tässä. Naisen kadottua nurkan taakse, päästi mies uuden huokauksen ja istahti voipuneena puurahapenkille. Hän riskeeraisi todella paljon tämän pikku tehtävän kanssa, mutta jos hän jäisi kiinni, seuraamukset olisivat yhtä hirveät kuin hänen salaisuuksiensa paljastuminen. Joten ei Synthillä ollut sinällään mitään menetettävää, jos hän onnistuisi hän saisi säilyttää maineensa ja elämänsä.

[Wolga]

Thea kohautti olkiaan toivomukselle. Eihän se hänen ongelmansa ollut, ei ollenkaan jos toisella tulisi olemaan kiire. Tosin, hänen isänsä varmasti pitäisi huolen siitä että he eivät voisi viettää aikaa susimiehen vankilassa kovinkaan kauaa, antaisi kaiketi Synthille käskyn pysyä jonkun tietyn ajan sisällä. Nainen löysi isänsä kirjastosta, jossa tämä oli lukemassa jotain töihinsä liittyviä asiakirjoja – ei Theaa tällä kertaa kiinnostanut. ”Isä rakas, minusta miehen pitäisi saada tietää että minun minulle ja lapselle kävi”, neito aloitti suorasukaiseen tyyliinsä ja sai vanhemman miehen värähtämään inhosta. Ei tuo halunnut kuulla puhuttavankaan siitä epäsikiöstä, joka tyttärensä sisälle oltiin istutettu. Puhumattakaan siitä, että moisen loisen hankkiminen oli tarkoittanut pakostakin jotain sellaista jota isät eivät halunneet tyttäriensä tekevän koskaan. Ainakaan ennen avioliittoa ja silloinkin vain juuri sen verran, että riittävä määrä jälkikasvua saatettaisiin maailmaan.

Thea oli odottanut pitkää keskustelua, mutta ihan näin härkäpäisesti ei ollut odottanut isänsä hänen toivettaan vastustavan. Lopulta sai tuon kuitenkin taivuteltua ja lupasi, että ei tekisi mitään hölmöä. Synthin tulisi myös valvoa, että vierailu ei kestäisi tovia kauempaa. ”Lupaan isä, että sinun ei tarvitse olla huolissasi”, Thea lupasi hymyillen herttaisinta hymyään ennen kuin lähti harppomaan tuossa pitkässä ja kauniisti laskeutuvassa vihreässä mekossaan kohti puutarhaa ja siellä odottavaa metsästäjää. ”Tule, mennään”, pyysi miestä mukaansa mutta ei jäänyt odottamaan toista vaan lähti kiireisin askelin kohti pihan portteja. Seisahtui kuitenkin terassille saapuneen isänsä eteen, niiasi pienesti. ”Synth, huolehdi että vierailu ei kestä turhan kauaa. Vain, että tyttö saa kerrottua sen minkä aikookin”, Gilbert ilmoitti jyrkällä äänensävyllä tuolle henkivartijalle. Thea pyöräytti silmiään, piti nyt tulla pihalle asti pitämään huolta siitä, että sana saavutti toisen korvat. He menettivät liikaa kallisarvoista aikaa tällaiseen jaaritteluun.

[Janni]

Thean saapuessa takaisin nousi Synth paikaltaan, eikä ehtinyt mitään vastaamaan takaisin, kun neito viiletti jo kohti etupihaa. Mies lähti seuraamaan naista rauhallisesti ja saavutti tuon etupihalla. Gilbertkin oli astunut ulos pääovista. "Totta kai." Synth vastasi vanhemmalle miehelle takaisin ja nyökkäsi kohteliaasti. Hän kuitenkin tiesi, ettei hänellä ollut oikeutta neitoa käskyttää, tuo kun veti häntä hihnasta.
"Otan ratsuni, hetki." Mies totesi vielä neidolle ja asteli pihamaan tallirakennusta kohti, nähden jo kuinka tallipoika miehet nähdessään viiletti sisälle. Pieni hetki ja Epsilon talutettiin ulos. "Kiitos." Mies kiitti nuorempaansa ja asteli nyt porteille. "Haluatteko kyydin?" Mies kysyi Thealta. Matkaan lähdettiin joko ratsain taikka hevosta taluttaen.

Kolme pitkää päivää tuntuivat vuosilta. Hänellä oli huono olo, kylmä ja nälkä, ei susi leivällä selvinnyt, mutta samapa se noille oli, jos kerran tappaisivat hänet ennemin tai myöhemmin. Kaulassa ja ranteissa olevat jäljet punoittivat hoitamattomuuttaan, kylmä kai hänellä oli kohonneen ruumiinlämmön takia. Olisi hän tullut kiltisti vaikka tavalliseen köyteen sidottuna perkele, yrittivätkö nuo tahallaan kituuttaen hänet kuoliaaksi?
Siihen kaiken päälle Fergus oli huolissaan. Hän ei ollut kuullut Theasta yhtikäs mitään, vaikka oli yrittänyt kysyä, vaatia, huutaa mitä vain, mutta ei sitä hänelle suotu. Olihan hän kuullut ettei neito ollut enää kriittisessä tilassa ennen kuin hänet oli viety pois, mutta ei sitä koskaan tiennyt ja entä lapsi?
Väsyneenä roikkuva pää kohosi hittaasti nojaamaan viileää kiviseinää, kädet tuntuivat olevan epämukavassa asennossa siinä kahleissa roikkuessaan. Fergus olisi jo tässä vaiheessa voinut pyytää kuolemaa, mutta hän ei niin alas vajoaisi, tuolla jossain oli nainen joka tarvitsi häntä.

[Wolga]

Thea olisi voinut huomauttaa teitittelystä, kysyä myös siitä että mikä ihme sai miehen noin paljon häpeämään itseään että oli valmis -kiristettynä- toteuttamaan pelastusoperaation miehelle, jonka tuo halusi hengiltä. Ei villikko avannut kuitenkaan suutaan, tämähän oli vain parempi häntä kohtaan että metsästäjä oli omaksunut altavastaajan aseman mukisematta. Toki se hieman epäilytti, että vedättikö tuo korppi vain. Thea ainakin olisi vedättänyt parhaansa mukaan. "Pidän kävelystä", ilmoitti hymähtäen, mutta tosipuheessa ei uskaltanut juuri nyt edes ajatella hevosen selkään kapuamisen tuottamaa tuskaa. Vartaloa oli niin jäykkä liikutella vain kävelyyn, niin mites sitten hevosen selkään - edes punttaamalla. Ja kävely tuntui muutenkin paremmalta, muistutti että oli edelleen toimintakunnossa, vaikka ei elämänsä kunnossa juuri ollutkaan.

Matkalla Thea vaati heitä pysähtymään sairastuvan luo, jälleen kehotti metsästäjää odottamaan sen aikaa kun kävisi porisuttamassa valkoiseen kaapuun pukeutunutta naista. Thea oli ollut näkevinään pienen liikutuksen naisen silmissä tuona iltana, kun Fergus oli raahattu pois hänen luotaan. Eikä Thea ollut väärässä, sillä varovaisen vetoamisen jälkeen nainen olikin suostunut luovuttamaan hänelle annoksen kuumetta, kipua ja mahdollista tulehdusta lievittävää droppia. Ehkä se auttaisi vain hetken, mutta oikeaan aikaan otettuna voisi pelastaa vaikka hengen. Thea kiitteli naista vuolaasti ja lupasi pitää tämän pienenä salaisuutena, eihän vangin lääkitsemistä katsottu hyvällä. Etenkään tämän kyseisen vangin.

"Noniin jatketaan", huikkasi Synthille päästyään takaisin tämän luo. Loppu matkan askelsi hiljaisuudessa. Tyrmää vahtivan vartijan luo päästyään, nainen kohotti leukaansa ja suoristi selkäänsä nuorukaisen edessä. Toinen selvästi varoitukset katsomasta neitoa silmiin, mitä lie oli toverinsa hänelle satuilleet. "Minulla on Herra Auvrayn lupa käydä tapaamassa vankia", ilmoitti ja sai nuoren vartijan mutisemaan vastalauseita ja kohottamaan tukea kaipaavan katseensa nyt metsästäjään. Thea hymähti ja pyöräytti silmiään.