Home

Kyllä Edward tiesi, että he molemmat kykenisivät jäljittämään kärryvarkaat, sillä susiahan tässä oltiin. Hän naurahtiki Nakamin sanoille ja nyökkäsi. Nakami selkeästi halusi ratsain ja olihan se melkoisesti järkevämpää lähteä ihmismuodossa kuin suden. Edward pahoitteli mielessään hevosen hermoja ja sekä omaa painoaan, jonka lastasi hevosen selkään. Hän pääsi helposti hevosen selkään, Nakamin taakse ja kuunteli vielä siinä tytön lohduttavia sanoja. "En minä syyttele itseäni, huonoa tuuria se oli. Toki minun on otettava opikseni, etten voi noin vain jättää asioita vartioimatta", Edward totesi ja kohautti pienesti olkiaan. Sitten hän asetti kätensä tytön lanteille. Jäljitys matka saattoi alkaa.
Ei oikeastaan mennyt kuin ehkä muutama tunti jäljittää kokonainen ryövärilauma keskeltä metsää. Nakami määrätietoisesti toi heidät ryöväreiden luokse. Edwardilla ei ollut vastaan sanomista, hän vain jäi katsomaan mitä toisella oli mielessä. Ryövärit näyttivät olevan hieman korkealla jo, viinapullosta päätellen. Nakami laskeutui sievästi alas hevosen päältä ja Edwrd heilautti myös itsensä alas sen selästä. Oli parasta antaa hevosen levätä hetki, kerta oli saanut kantaa täysikasvuisen miehen ja tytön. Siinähän eläin paralle tuli kuuma. Siinä tytön alkaessa ilmoittamaan mitä he olivat tulleet hakemaan, Ed taas vilkuili ympärilleen. Hän n´bongasi hyvinkin nopeasti missä heidän hevosensa sekä kärrynsä olivat.

Ryövärit ottivat kevyesti vastaan tulihännän varoitukset ja siinä sitten alkoivat laukomaan hieman loukkauksia päälle. Ed ei kuitenkaan anatnut kasvojensa paljastaa tippaakaan, vaikka kyllähän se hieman kirpaisi mitä toiset huutelivat. Hän ei koskenut Nakamiin sillä tavalla, ei koskaan ollut. Hän oli ainoastaan suudellut ja sitä kauemmaksi hän ei ollut jatkanut. Kyllä, hän oli neitsyt, mutta ei hänellä ollut aikomusta vielä pitkään koskea tyttöön. Ehkä sitä myös esti tuon viaton ulkomuoto. Hän ei halunnut liata sitä.
Siinä vaiheessa, kun miehiä alkoi lähentyä otti Edward mustan miekkansa kahvasta kiinni. Hän ei kuitenkaan vetänyt sitä suojuksistaan tai hyökännyt. Hän odotti sitä hetkeä vielä ennen kuin näyttäisi näille tapojaan osaamattomille kaapin paikan. Kaksi lähti sitten Edwardia päin ja yksi Nakamia. Ihmissudelle ominaista oli huolehtia tytöstä ja hän vilkaisi Nakamin puoleen. Sitten tuon mielessä tytön ääni kyllä sanoi, että kyllä hän osasi itsestään huolehtia, niin kai piti ihmissuden siihen sanaan luottaa. Hän keskittyi nyt kahteen ryöväriin, jotka omia miekkojaan vetivät. Sitten nuo tulivat päälle. Edward väisti ensimmäisen ja veti miekkaansa hieman ulos vyöltään, muttei kokonaan. Hän iski ensimmäistä vatsaan hieman kovalla otteella. Mies hudahti kivusta ja teki muutaman kuperkeikan maassa ennen kuin jäi sille tielleen. Seuraavan miehen Edward vain hoiteli nyrkillään alas maahan. Hän hymähti pienesti ja katsoi Nakamin puoleen. Tyttö oli selkeästi vuodattanut ensimmäiset veret ja uhitteli sillä, ettei veren vuodattaminen lakkaisi, jos kärryjä sekä hevosta ei tullut.

Hetken se aiheutti ryövärien keskellä pientä kuohuntaa, mutta eivät nuo selkeästikään aikoneet luovuttaa. Olihan noilla vielä ylivoimaa ja joku pieni tyttö heitä vastaan kyennyt pärjäämään. Mieskin näytti melko riutuneelta ja sitä paitsi. Tappeli viinapäissään kuulosti lähes hauskalta viihteeltä, jonka lopuksi miehet saisivat jakaa tämän neidonkin siinä samassa. Tietysti kaikki pitäisi tehdä vielä elossa olevan miehen edessä.

//Ihan hyvä siitä tuli, älä stressaa liikaa :D

Ed oli saanut omansa hoidettua maahan ja nopealla vilkaisulla vaikutti siltä että myös toisin kuin punapää itse tuo oli tehnyt sen asettamatta vastustajiaan hengenvaaraan. Tytön takan ollut rikollinen hieman horjahtaen lähti juoksemaan kohti Nakamin selkää miekka ojossa vain ja ainoastaan iskeäkseen naamansa kellertävään tyhjästä kohteensa ympärille ilmestyneeseen kellertävään kuplaan jääden vähitellen heikkenevine voimineen samalla tukea ottaen tuon suojan pintaa hakkaamaan. Olkansa yli vilkaisi tulihäntä miestä hieman jopa säälivästi. "Rauhoitu tai tuo haava oikeasti koituu kohtalokseksesi" Mutta kuuroille korvillehhan tuo meni, ilmeisesti haavoittuneella ei enää ajatus juossut selvästi joten parempi kai sitten pistää toinen rauhoittumaan. Suojakenttä raukesi, ase otettiin hallintaan tytön omalla ja tarttuen toisella kädellää heikkenevän miehen kädestä kiinni pyöräytti susityttö aseen irti kivustahuutavan miehen käsistä. Kuumuus oli repinyt aseettomana maahan lyhistyneen kämmenselät auki kärventäen niihin selvät palovammat, ei niin pahat etteikö niitä ajan kanssa voisi käyttää mutta jäljet seuraisivat kantajaansa hautaan asti. Huokaisten iski Nakami viemänsä aseen pystyyn maahan parin metrin päähän omistajastaan kävellen takaisin Edin rinnalle. "Tätä menoa edessä on verilöyly, miten haluat hoitaa tämän" tuo kysäisi suoraan kumppaniltaan. Ja siitä verilöylystä tulisi yksipuolinen jos he tappavaan voimaan turvautuisivat. Nakamilla ei valitettavasti ollut työkaluja painimiseen elävältä polttamisen lisäksi. Joten Ed joutuisi hoitamaan aseista riisunnan ja sitä seuraavan painimisen, Nakami voisi sillävälin parhaansan mukaan pitää ylimääräisiä riitapukareita poissa miehensä niskasta ja ehkä kalastella kevyitä osumia käsiin tai jotain muuta vastaavaa. No loputtomiin heilläkään ei ollut aikaa asiaa miettiä kun reilut puolet porukasta päätti että olisi aika pistää piste leikkimiselle ja alkoi kaksikkoa piirrittää loppujen seuraten perässä. Yksi ensimmäisistä piirrittäjistä älähti kun oli erehtynyt liian lähelle ja polttanut seurauksena näppinsä sekä rintamuksensa siirtyen hyvin nopeasti joukkion perukoille mutta loput olivat vielä osanneet pysytellä kohtuullisen turvallisen välimatkan päässä. Tiedä vaikka muutamalla olisi hiljalleen ajatus käväisemään päässä että tämä ei olisi joukkion helpoin ilotyttö saavuttaa kerta maagilta hieman alkoi vaikuttamaan. Yleinen mielipide taisi kuitenkin edelleen olla se että pikkuvikoja sellaiset ja pienellä pieksennällä siitä vielä kunnon huvit saisi, kunhan siis olisi ensin alistunut kohtaloonsa joukkion leluna.

Nakamin miekan haava näytti tekevän jotain ihmeellistä miehelle, joka haavan oli saanut. Tuon ympärille muodostui suojakenttä, jota mies näytti epätoivoisesti hakkaavan. Edward tuijotti miestä säälivästi ja oli sanomassa miehelle, että olisi turhaa edes yrittää vastakapinaa tuossa kunnossa. Tosin Nakami oli nopeampi, siltikään sanat eivät tuntuneet menevän miehen päähän. Mies sai tytön käsittelyssä melko tuskalliset muistot käsiinsä ja Nakami palasi hänen luokseen viehkeästi. "Olisit voinut ehkä tehdä sen hieman lempeämmin", hän totesi katsoen pienesti toista alhaalta päin ikään kuin koiranpentu. Edward ryhdistäytyi ja kuunteöi mitä toisella oli sanottavaa. Verilöyly olisi tulossa, jos he eivät jotain hienon hienoa suunnitelmaa keksisi. Ihmissusi näytti pohtivalta. Nuo pohdinnat kuitenkin keskeytettiin, kun puolet lopuista ryöväreistä päättivät lopettaa leikkimisen.
Äkisti Edward tarttui Nakamin vyötäröön ja veti itseään päin. Hän kuiskasi tuolle: "Emme tapa, enkä halua satuttaa, mutta jos on pakko pidä ne loitolla. Hae sinä toinen hevonen ja minä haen kärryt", mies kertoi päättämänsä päämäärän. Nelinkertaisesta määrästä viis, hän päätti hakea kärryt. Hän ottaisi tällöin vain vapaana olevan hevosen, vaikka susimuodossaan kykenisikin vetämään kärryjä leikiten, mutta muuttuminen sudeksi olisi ehkä vähän paha. Saisivat kostajia tai metsästäjiä perään. Olisi parasta pitää asuon paikka piilossa. Ihmissusi päästi tytön vyötäröstä irti, tarttui tuon käteen ja pyöräytti ikään kuin vauhtiin. Hän hymyili Nakamille. "Näytä heille kultaseni", hän sanoi äänettömästi ja tarttui hevosen valjaisiin. Hän hyppäsi lähes saman tien hevosen selkään ja eläin nousi takajaloilleen. Sillä ihmissusi pyrki pitämään päälle käyviä miehiä loitolla. Eivät nuo ainakaan ymmärtäneet, ettei mieskään ihan tavallinen maan tallaaja ollut. Edward huudahti hevoselle käskyn ja se lähti päätän ravistellen laukkaan suoraan kohti miehiä.

Kuului hirmustunutta huutoa. "Hulluko se on? Käykää päälle! Kaatakaa hevonen!!" miehet huusivat ja syöksyivät kohti. Edward läpsäisi hevosta takamukseen, veti valjaita ja nousi hieman seisomaan, kun hevonen hyppäsi mieslauman yli. Kauniisti se laskeutui maahan ja lähti laukkaamaan kohti kärryjä. Hevosen meno kuitenkin keskeytyi, kun sen jalkoihin heitettiin heittonaru, joka sitoi sen jalat yhteen. Onneksi ihmissusi osasi hypätä pois kyydistä ennen kuin murskautuisi eläimen alle. Hän katsoi eteensä, jossa näkyi kärryt hieman kauempana leirin sivulla. Sitten hän vilkaisi taakseen, jossa puolet miehistä rynnistivät voittoisine huutoineen häntä kohti. Tällöin ihmissusi nousi nopeasti ylös, veti miekkansa vyöltään ja tuijotti vastustajiaan lujaan.
Eikä hetkeäkään kun mies jo syöksyi kohti. Jotkut nauroivat kuinka hullu toinen kykeni olemaan. Tulla nyt näin vahvaa ylivoimaa vastaan. Toisin kääntyivät ajatukset, kun miehiä alkoi lentämään ilmaan kuin ilotulituksia. Maahan nuo laskeutuivat haavoittumattomina, mutta tajuttomina. Edward oli lyönyt noilta tajun kankaalle ja tuli edelleen kohti kuin höyryjuna. Se vähäinen mies joukko alkoi pikku hiljaa perääntymään, mutta vihoissaan ne alkoivat myös vetämään kauemmaksi yllettyvien aseiden kirjoa. Ensimmäiset nuolet Edward kyllä helposti väisti, mutta kun nuolia alkoi tulemaan enemmän, oli hänen peräännyttävä sen verran, ettei nuolet ylettäneet. Siinä samalla hän katkaisi miekallaan hevosen jaloista olevan köyden, jotta se pääsi ylös sekä pois nuoli sateen alta.

Pieni olkien kohautus kävi kun Ed mainitsi että tainnuttamisen olisi voinut tehdä hellävaroemmin, noh ehkäpä mutta olisi kaikille parempi jos haavoitettu vain pysyisi maassa. Ja kyllä vain oli tuon ollut pakko yrittää nousta ennen kuin vihdoin luovutti asian suhteen. Noh Ed meni myös suunnitelmansa kertomaan, ei tappavaa voimaa, mahdollisimman vähillä haavereilla hevosen luokse ja hatkat. Pieni huokaushan tuossa väkisinkin tuli, toinen ei todellakaan sitten pyytänyt helppoja. He olivat ylivoimaa vastaan, helpoin tapa olisi todennäköisesti ollut pysyä jatkuvasti liikkeessä ja yrittää tiputtaa vastustajia alas yksitellen. Tulihäntä kuitenkin pienesti nyökkäsi miehelle ennen kuin tuo pyöräytti neitosen matkaan. Kolme miestähän hänen edessään mukavasti oli tukkimassa tien kohti noudettavaa hevosta ja reilumpaa liikkumatilaa. Pienen lieskan loi Nakami kädelleen lähestyessään, väläyttäen sen mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kirkkaaksi luodakseen edes jonkinnäköisen harhautuksen. Yksi miehistä siihen meni, joutuen peittämään kasvonsa saaden tulihännän heittämän lieskan heti perään naamalleen. Ei siitä kuumimmasta päästä mutta pitäisi kiireisenä. Suoraan edessä olevan aseen Nakami vain torjui ohjaten sivuun ja yrittäen samalla päästä ohi mutta se kolmas, sepäs päätti koko voimallaan taklata tyttösen maihin. Osumahan siitä seurasi muttei puhdas sellainen, suurimmaksi osaksi onnistui Nakami sen väistämään ja pyörähtämään hyvinkin lentoisasti jokseenkaan ei järin hallitusti tuon takaa ohi vaikeimman osuuden. Vain ja ainoastaan tunteakseen yllättävän kivun jalassaan. Jo taakse juuri jäänyt miekkasankari oli onnistunut ottamaan tilanteesta hyödyn irti ja nyt sitten oli Nakamillakin avohaava suojaloitsustaan huolimatta. Aikaisempi sade ja siitä muistona olevat märät vaatteet olivat tehneet tehtävänsä. Ja maahanhan se lyhyt lento päättyi, pyörähtäen mahdollisimman nopeasti mutta kivusta ja ei niin optimaalisesta laskeutumisesta horjuen ja mitä ilmeisemmin ongelmissa. Pakoon juokseminen hevoselle tai muutenkaan ei enää ollut vaihtoehto tuolla jalalla, susimuodossa ehkä mutta siinäkin heikommanlaisesti.

Piempa oli tuo ohitettu kolmikko taas häntä piirittämässä muutaman muun tullen vastaan auttamaan noita. Hieman jalkaansa arastaen yritti Nakami eteenpäin kohti hevosta pitäen loitsuillaan parhaansa mukaan miehet kaukana mutta pian tuli siihenkin parempaa ajateltavaa, toisella apuun tulleista oli jousi ja toisella vyölllä roikkuvan miekan lisäksi aivan liian järean näköinen varsijousi, molemmat aseita jotka valitettavasti osuisivat tarkemmalle kun punapään liekit. Ensimmäisen nuolen Nakami onnistui leikkaamaan ilmasta katki toisen osuen suojakenttään jonka hän pakon edessä loi puolustuksekseen. Samalla tietenkin loi mahdollisuuden muille lähestyä mutta heti kun suoja katoaisi olisi tuli vapaa ja joku epäonninen miehistä soihtuna. Mutta eihän hän vapaaehtoisesti halunnut suojaansa laskea, päätyisi vain neulatyynyksi. Se riski saattoi tosin olla muutenkin kun ensimmäinen varsijousen vasama suhahti suojakentästä läpi jättäen aaltomaisen kuvion peräänsä kuin olisi kiven veteen tiputtanut. Taukoa onneksi aina tuli hetkinen ennen seuraavaa yritystä ja ainakin ensimmäiset eivät osuneet, osan kimmoten huonossa kulmassa suojakentästä pois. Tässä välissä kerkesi Nakami hieman Edwardinkin suuntaan vilkaista, tuollakin näytti olevan muutama jousimies kimpussaan. Niin mielellään kuin hän olisikin ihmissudelle taustatulta antanut tilanteen kanssa ei siihen tosin nyt ollut mahdollisuutta. Rehellisesti hänen omat vaihtoehtonsa taisivat juuri nyt rajoittua jousimiehen polttamiseen elävältä jonka jälkeen pitäisi hankkiutua vielä varsijousestakin eroon ja taistella hamaan loppuun tai vain antautua ja alistua tuolle vastenmieliselle joukolle kunnes tilaisuus nousisi johonkin, ei Nakamilla tosin mitään hajua ollut siitä mihin. Tämä siis ellei Ed jotenkin saisi ainakin pitkänmatkan aseita pois pelistä hänen puolestaan. Aikaa Nakami nyt ainakin pystyi pelaamaan, todennäköisesti kunnes ilma suojakentän sisällä tai voimat sen yläpitämiseen loppuisivat. Eli ei Edillä välttämättä varsinainen kiire olisi, ehkä jonkun vartin vielä pystyi hitaanlaisesti tyytyväisemmäksi tilanteestaan tulleet ryövärit irti itsestään pitämään.

//En tiennyt miten ois tuon kohtaamisen kohtalon suhteen tehnyt, D10 auttoi ja Nakami oli selvästi erimieltä noppien avuliaisuudesta. Noh eihän se olisi kiinnostavaa jos kaikki aina menisi hyvin, eihän^^

Kun veren tuoksu lemahti ilmaan miehen niskakarvat nousivat pystyyn. Hänen kasvoilleen jämähti lähes patsaan omainen tuijotus. Silmät kuitenkin räpäyttivät ja siirtyivat heti silmäkulmaan katsomaan, kuinka hänen tyttönsä oli joutunut suurempaan kiipeliin. Tietysti mies oli elätellyt toivoa siitä, ettei hänen tarvinnut vuodattaa verta ja tietysti hän oli toivonut sen myös toteutuvan. Nyt kun Nakami oli haavoittunut, ehkä pahastikin, hän oli toista mieltä. Ikään kuin mies aktivoi itsessään sen puolen, jossa hän pahoittelisi joka ikistä haavoittamaansa henkilöä, mutta pyrki suojelemaan hänelle rakkaitaan vaikka sitten se olisikin miekan terän kautta, ellei jopa hampaiden. Toisaalta sitä ei Edward harrastanut.
Ihmissusi välittömästi käänsi suuntaansa kohti Nakamia. Hänen ilmeensä oli vakava ja samoin hänen kätensä, joka puristi miekan kahvaa. Nuolista huolimatta hän syöksyi kohti tyttöä. Nakamia piirittäneet miehet kääntyivät hänen puoleensa aikeena ottaa vastaan, mutta toisin kuitenkin kävi, kun hän lähes puskurin omaisesti vain puski käsillään ja miekan kahvallaan miehet tieltään. Kuin eläin, joka tuli läpi vaikka sitten mistä ikinä kykenikään. Jousimiehet virittelivät jousiaan ja kohdistivat sitä hullun omaiseksi muuttuneen miehen suuntaan. Manasivat, että tämä saisi kyllä tehdä tehtävänsä ja estää mokomaa jatkamasta matkaansa. Nuolten lentäessä kohti ei mies enää säästellyt mustaa miekkaansa, vaan leikkasi ne kahtia. Hän lähti nopeaan hyökkäykseen. Miekka vinosti kädessään hän kävi salakavalasti leikkaamaan ryöväreiden akilesjänteet. Kipua sekä kävelyyn kykenemättömyyttä se aiheutti. Edward pahoitteli jokaisen kohdassa mielessään aina siirtyen seuravaan.

Kun osa miehistä oli pois tieltä, kykeni Edward juoksemaan Nakamin luokse. Hän ei sanonut mitään, vaan nosti tuon ylös ja siirsi hartialleen. "Olen pahoillani, tiedänettei se ole mukavin asento", ihmissusi pahoitteli ja vihelsi korkealta. Molemmat hevoset, vangittu sekä vapaa vastasivat vihellykseen. Vangittu hevosparka yritti parhaansa mukaan repiä itseään irti, mutta tuloksetta. Toinen rynnisti Edwardin luokse vetäen pari miestä lisää alas. Edward nosti Nakamin hevosen päälle, sen päällä tuolla olisi helpompaa liikkua. "Anna mennä", hän sanoi ja läiskäisi hevosta takamukseen. Sitten hän syöksyi itse takaisin kohti kärryjä.
Musta miekka sivalsi tällä kertaa. Sanoistaan huolimatta oli miehen pakko käyttää miekkaansa ja sivaltaa jousimiesten, sekä muiden jalkoja siihen kuntoon, etteivät nuo kyenneet seuraamaan. Jouset hän hajotti sivalluksella. Kärryt häämöttivät lähempänä, nyt hän joutuisi itse vetämään niitä, mikä hidastauisi hänen menooan. "Nakami!" Edward huusi tytölle, ehkä hoputtaen ja odottaen jompaa kumpaa hevosta. Hän tiesi tuon olevan loukkaantunut ja sen takia halusi kaksi kertaa enemmän pois paikalta, hoitamaan tytön haavan.

//Ei se mitään, en minäkään tienny mitä mä vastaan :D

Ed näytti hyvin nopeasti siltä että asiat muuttuivat hyvinkin totisiksi ja vakaviksi, ihan niinkuin tuo olisi luullut Nakamin olevan välittömässä hengenvaarassa eikä tuota vaikutelmaa. Mutta ajatteli ihmissusi mitä vain tilanteesta ei Nakami nyt ihan vielä hyödytön ollut, hänellä oli vielä sanottavansa tähän taisteluun sillä välittömästi kun jousiampujien huomio kiinnittyi mieheen suojakenttä tulimaagin ympäriltä katosi, tuo otti pari nopeaa askelta kohti jousiampujia ja heitti tulensa noiden niskaan. Etäisyyttä oli edelleen hieman turhan paljon antaakseen muuta kuin häiriön ja kuumat paikat. Lähemmäskään ei nopeasti päässyt kerta nuo muutama askel eivät olleet siitä mukavimmasta päästä, hammasta hieman purren. Tosin se mitä Ed aiheutti ryöväreille oli paljon pahempaa kuin mitä hän itse oli saanut osakseen, hänhän pystyi edelleen kävelemään vaikkakin hieman arastaisikin haavansa. Hän jopa olisi tahtonut vain huutaa miehelleen, pyytää tuota lopettamaan, tuon jälkeen kun lainsuojattomilla saattaisi olla suurempiakin ongelmia selvitä ulos metsästä. Loppujen lopuksi hän ei huutanut kun Ed oli jo hänen rinnallaan.

"Anteeksi... Se on vain pintanaarmu, pystyn kävelemään... ainakin kohtalaisesti" Nakami pahoitteli ja yritti kertoa ettei tilanne ollut sen vakavampi kun olisi saattanut luulla. Hän ei ollut välittömässä vaarassa, vain heikommassa asemassa taistelun jatkon kannalta. Ja tuon takia hän oli pyrkinyt pelaamaan aikaa Edille hoitaa omansa pois sitoen osan miehistä itsensä ympärille. No mutta Ed meni ja joka tapauksessa nosti tyttösensä valkean hevosen selkään lähettäen kaksikon matkaan. Nojautuen eteenpäin hevosensa harjaa vasten hieman rauhoitellen Nakami hiljaa naurahti ratsulleen. "Taas tässä tilanteessa, mitäpä jos autetaan tuota ylisuojelevaa typerystä." Totta tosiaan hän oli saanut hyvin samankaltaisen haaverin samalla kun oli lainannut kyseistä hevosta, pysyvästi tosin, päästäkseen heitä metsästän partion mahdollisilta vahvistuksilta karkuun. Joten vaikka se tuskin oli mitä Ed oli ajatellut pyörähti hevonen tulihäntä selässään toisen sidotun ratsun luokse köysien palaen poikki. Edin huutoon vastattiin ratsastaen toinen hevonen talutuksessa tuon luokse, kukaan ei vieläkään lähelle päässyt ilman että saattaisi muuttua rosvopaistiksi ja ne muutama nuoli jonka joku erehtyi tähtäämään neitosta ja tuon ratsuja, noh suojakenttä oli palvellut hyvin siinä tarkoituksessa ja jatkoi työtään sen asian suhteen. "Ratsunne arvon prinssi" Pieni naurahdus muuten hieman tyytymättömältä naamalta. Toki Edward oli häntä auttanut, todennäköisesti myös pelastanut ja Nakami oli toiselle siitä kiitollinen, osoittaisi sen kiitollisuutensa sitten myöhemmin. "Olisit ehkä voinut tehdä sen hieman hellemmin, tätä tahtia he eivät selviä hengissä lähimpään kylään nuolemaan haavojaan" Haavat pystyivät kuitenkin helposti tulehtumaan ja kun suuri osa ei pystynyt kävelemään eteneminen kohti turvaa ei olisi tuolle joukolle nopeaa. Olisi kaikkien kannalta parempi jos he vain lähtisivät mahdollisimman nopeasti ilman sen suurempia lisäongelmia, jos joku oikeasti vielä tulisi perään he voisivat sitten hoitaa sen kun sen aika tulisi. Joten punapää meni jakamaan oman näkemyksensä siitä miten toimittaisiin. "Kiinnitä kärryt niin häivytään täältä. Minä suojaan." "Ja Ed. Kiitos" Viimeinen lisäys oli se kaikista tärkein, loppujen lopuksi hänkin oli itse ollut ehkä melko kireä tilanteen takia. Toki Ed oli pienen hymynkin ansainnut.

Nakami vastasi hänen huutoonsa ja toi hänelle hevosen, jolla näitä kärryjä voisi alkaa rahtaamaan eteen päin. Sanoi vieläpä arvon prinsiksi. Mies ei kuitenkaan siihen reagoinut vaan enemmänkin siihen, että toinen torui häntä hänen miekkataitojensa käytöstä. Edwardin vihreät silmät kiiluivat ja värisivät, kun hän katsoi tyttöä niillä silmillä vain hetken. Siinä katseessa näkyi se ymmärtäminen ja katumus, suuri sellainen. Mies käänsi katseensa pois ja lopulta koko kehonsa, kun hän otti hevosen ja vei sen kärryjen luokse.
Hevonen sidottiin valjaisiin kiinni ja varmistettiin niiden tiukkuus. Sen jälkeen mies nousi kärryille ja otti valjaista kiinni pakottaen hevosen lähtöön. Silloin Nakami lisäsi kiitoksensa hänelle. Mies vilkaisi Nakamiin, hetken hän sai hakea sitä luontevaa hymyä kasvoilleen, sitten hän käänsi päänsä keskittyäkseen ajamiseen. Hevonen juoksi minkä kavioistaan pääsi, Edward ohjasi mahdollisimman varovasti. Hän ei halunnut tehdä enempää vahinkoa pois alta pyrkiville miehille. Ehkä ihmissusi vielä palaisi katsomaan miten miehet selviäisivät. Toisaalta oli noista suurin osa haavoittuneita, sillä jotkut tosiaan olivat jääneet toistensa tuiksi. Ehkä oli ihan hyvä, kun Nakami oli hieman hidastanut hänen tahtiaan. Hän olisi ehkä sivaltanut kaikilta tajuamattaan. Jotenkin häntä pelotti asia. Hän puristi pienesti paitaansa rintansa kohdasta, kun mietti asiaa.

Oli totta, hän oli saanut toisen kirouksensa puretuksi, mutta se oli vain aiheuttanut toisen ongelman. Hänellä oli kaksi persoonaa, eikä täysikuu vaikuttanut. Toinen persoona ei päässyt valumaan ulos mistään, joten se valui häneen. Edwardia pelotti, että hän alkaisi muuttua hitaasti. Hänen pitäisi hakea jotain apua tai kesyyttää toinen persoonansa. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, kun ihmissuden peto valtaisi hänen oikean mielensäkin. Sen kuiskuttelu ei ollut laisinkaan hyvä enne.
Hevosta hidastettiin, kun talo alkoi lähestyä kauempana puiden seasta. Maa oli muutenkin möykkyistä kuljettavaa, eikä vaikuttanut siltä että kukaan seuraisi heitä. Edward pysäytti hevosen pihaan ja veti kunnolla henkeä keuhkoihinsa. Hän huokaisi ehkä masentuneen oloisesti. "Olen pahoillani. En ajatellut ollenkaan kun yritin päästä kärryjen luokse...." hän pahoitteli ja veti molemmas kätensä pitkin päälakeaan kasvoilta aina kaulalle oleilemaan. Hän räpytteli silmiään ja katsoi taivaalle. Ei ainakaan satanut, vielä. Mies antoi käsiensä vain rojahtaa vierelleen kunnes hyppäsi alas kärryiltä. Hän meni taputtelemaan hevosta ja irrottamaan tuon valjaista. Hevosen olisi parempi saada juotavaa sellaisen juoksun jälkeen.

//Kökköä tuli varmaan :D Silmät ristissä teen

Viesti Edin metodeista meni miehelle perille, ehkä liiankin hyvin. Sen näki silmistä. Mies kuitenkin kävi toimeen ja valmisti heidät lähtökuntoon, oli selvää ettei tuo tahtonut enää yhtään lisää ongelmia kummallekkaan puolelle, tosin vaikutti siltä että ihmissuden suurimmat ongelmat kohtaamisesta liittyivät tuon itsesyytöksiin. Mies alkoi tekemään lähtöään mahdollisimman varovaisesti. Nakami seuraisi pian perässä mutta ennen sitä hänen oli tehtävä vielä yksi asia ennen sitä, loppujenlopuksi hän oli heistä kahdesta se joka oli jättänyt jälkeensä välittömän hengenvaarallisen viillon. Ja aikaa siitä oli kulunut aivan liikaa ilman toimenpiteitä. Susityttö ratsasti takaisin verenhukasta tajuttomuuteen vajonneen haavoittuneen luokse tiputtautuen tuon vierelle horjahtaen jalkaansa. "Tämä saattaa sattua, paljon, mutta ainakaan et tee enää kuolemaa." Susityttö totesi hieman säälivästi kumartuen haavaa kohti, repäisi veren tahrimat vaatteet irti puukon avulla ja poltti verenvuodon umpeen. Kosketusetäisyydeltä haavoittuneen onneksi Nakami pystyi pitämään poltavan kuumuuden pelkästään haavan alueella mutta alue johon se koski se myös jätti jälkensä. "Kannattaa harkita seuraa uudestaan, he eivät tehneet elettäkään pelastaakseen sinua" Näillä hieman ehkä julman kuuloisilla sanoilla hyvästeli maagi uhrinsa jonka oli juuri yrittänyt aiheuttamaltaan haavalta pelastaa. Tietenkään maassa makaava ei voinut pois ratsastavalle neidolle mitään vastata syvästä unestaan. Nakami vain toivoi että toinen selviäisi, saisi vielä mahdollisuuden elää kunniakasta elämää eikä tuhlaisi tuota mahdollisuutta.

Jonkin matkaa oli Ed kerennyt edetä kun Nakami tuon saavutti. "Pahoitteluni. Kaikesta tuosta" tyttö totesi hiljaa. Hän oli kuitenkin haavoittumisellaan saanut Edin vuodattamaan verta ja mies selvästikkin pelkäsi itseään sen johdosta. Muuten matka meni hiljaisesti, tunnelma ei ollut siitä parhaasta päästä. Sodassa ei tosiaankaan ollut voittajia sen näkisi kaksikosta kilometrien päähän. Lopulta Ed sanoi sanottavansa taakse jääneestä tilanteesta. Neito vain pudisteli päätään. "Ed. Teit parhaasi, vältit tappavia osumia ja jopa jätit itsesi avoimeksi ettet asettaisi heitä vaaraan. Ja sitäpaitsi, sinä pelastit minut." Se kuinka paljon tuo rohkaisi ihmissutta oli sitten tuosta itsestään kiinni. "Joka tapauksessa taidan putsata ja hoitaa tämän, se ei ole vakava mutta varmuuden vuoksi. Ja jos haluat mukaan olet tervettullut. Seura tekenee hyvää juuri nyt. Meille molemmille..." Nakami mainitsi tiputtautuen jälleen hevosen selästä ja lähti jalkaansa varoen, siinä määrin että sen pystyi huomaamaan jos yritti, kohti lähdettä kaivaen sidettä esille. Jos Ed halusi hän voisi kyllä pyörähtää vatsalleen makaamaan haavan putsaamisen jälkeen ja antaa miehensä sitoa se. Ehkä, mutta vain ehkä se saattaisi antaa ihmissudelle parempaa mietittävää itsensä henkisen pieksennän tilalle. Ja olisi sekin läheisyyttä nostamaan tunnelmaa, ainakin tavallaan.

//Ei se nyt niin paha ollut, ja samat sanat takaisin

Nakami oli kääntynyt yllättäen takaisin, joka tietysti oli saanut miehen huolestumaan. Yllätykseksi mies sai huomata, kuinka tyttö poltti haavoittamansa miehen haavan umpeen. Kävi se niinkin, nopeana ensiapuna. Huonona puolena oli vain se, ettei ollut varmaa kykenisikö mies selviytymään sellaisesta verenvuodosta tai polttohaavasta. Nakami palasi pian hänen rinnalleen ja pahoitteli pienestä välikohtauksesta. Edward pudisti päätään. "Miksi sinä pyytelet anteeksi? Sinä sentään lisäsit hänen mahdollisuuksiaan selviytyä", hän totesi. Nakami kävi sitten sanomaan lohduttavia sanojaan hänelle. Varmaankin sen takia, että hän näytti aina niin maansamyyneeltä, kun oli satuttanut jotakuta. Olihan se totta. Edward veti henkeä raskaasti sisään, mutta ulos hengitys oli kevyt. Hän veti kasvoilleen leveän hymyn ja kävi vain pörröttämään tytön hiuksia. "Kiitos, arvostan sanojasi Nakami", hän sanoi lempeästi.
Tytön ilmoittaessa haavansa puhdistamisesta soi mies siihen nyökkäyksen. Nakami myös kutsui hänet mukaan lammelle seuraksi, joka oli vallan hassua. Edwardin piti muutenkin juottaa hevoset ja toisaalta miksi hän hakisi lupaa siihen saisiko tulla vai ei. Jos Nakami haluaisi olla rauhassa kyllä seuraamisen kieltämisen ymmärtäisi, mutta kutsu lammelle. Edward kohautti vain olkiaan ja otti hevosten valjaista kiinni lähtien tyttönsä perään.

Lähteellee saavuttiin ja Edward antoi hevosten juoda siitä kovan juoksun jälkeen. Hän kyykistyi sitten Nakamin puoleen ja katseli tuon haavan sitomispuuhia. "Olen pahoillani, että jouduit sellaiseen tilanteeseen. Ei minun olisi kai pitänyt kieltää heidän liekittämistä", hän totesi ja pörrötti omia hiuksiaan turhautuneena. Ehkei asian pylrittely auttanut nyt kunnolla asiaa, joten hän antoi sen vain olla. Pää vain menisi sekaisin. "Haluatko, että sidon sen sinulle?" Edward kysyi ja tarjoutui herrasmiesmäisesti auttamaan.

Ed oli ilmeisesti ymmärsi väärin mitä Nakami oli anteeksi pyytänyt toteamalla että tyttö oli parantanut tuon mahdollisuuksia selvitä ja niinhän se oli, se tuli myönnettyä pienellä nyökkäyksellä. Mutta nopeasti oli kaksikko takaisin lähteelle päätynyt ja Nakami oli hyvää vauhtia pesemässä haavaansa. Viilto ei tosiaankaan siitä syvemmästä päästä ollut, lihakseenhan se oli leikannut ja normaalisti moni laittaisi tikkejä mutta kyllä se ilmankin paranisi. Hän ei vain saisi juurikaan liikkuttaa sitä pariin päivään. Verenvuoto oli itsekseen kerennyt melko hyvin loppumaan tai ainakin siltä se vaikutti, saattaisi se edelleen siteen päivänmittaan sotkea mutta ei siitä näkyvästi mitään vuotanut. Edin kommenttiin meni neito pudistelemaan päätään, ei hän olisi halunnut heitä elävältä polttaa, kielsi mies sen tai ei. "Menettelytapa oli oikea, taisin vain olla liian varomaton. Ja taistelussa ei koskaan voi olla varma, sen takia en itse koskaan tähtäisi jalkoihin, jätät itsesi avoimeksi" Punapää vastasi kumppanilleen ojentaen jalkansa ja siderullan hoitamista varten jatkaen: "Sen takia suosin itse mielummin käsiä kohteena aseistariisunnan lisäksi, tosin minulla ei taida olla varaa opastaa turvallisuudesta juuri nyt." Hieman kuiva naurahdus tuota seurasi. Vastaavia haavereita ei onneksi usein hänelle tullut, rehellisesti sanottuna taistelu hänen ja jonkun muun välillä, joka nyt ei olisi varustautunut kuin sotaan lähdössä, ei olisi siitä reiluimmasta päästä. Miekat eivät olleet läheskään niin hyviä aseita kun panssari sotkettiin kuvioihin ja hänellä oli omansa aina mukana, kaikkien muiden tulisten kykyjensä lisäksi.

Ed sai työn nopeasti tehtyä loppuun ja kokemuksen varmuudella. käännyttyään takaisin istumaan kokeili Nakami hieman jalkaansa siteen kohdalta, tunne ei ollut huonoimmasta päästä. "Kiitokseni jälleen. Ja tiedätkö, alunperin olin ajatellut jättää tämän myöhemmäksi mutta olen varma että se olisi nautinnollisempaa sinun kanssasi kuin heidän. Joten sinun tarvitsee vain kysyä. En tosin taida pystymään vähään aikaan mihinkään liian villiin." Neito totesi tarttuen miehensä käteen vetäen sen rinnalleen, kiusoitteleva ilme kasvoillaan. No ainakin kiitos oli aito ja yksinkertainen. Oli siinä muussakin osuus totuutta takana, tavallaan. "Jokatapauksessa jos vain voin missään olla tukenasi tai apuna niin kunhan sanot, teen parhaani ja saat sinä sanoa vaikka en välttämättä pystyisikään kaikessa auttamaan. Oikeastaan haluaisin että sanot vaikka en voisikaan." Susityttö naurahti toiselle. "Mennäänkö takaisin, molemmilla taitaa olla pitkä yö takana ja kohta saattaa sataa lisää.""Sitäpaitsi mehän voimme nukkua yhdessä." Ei tuota välttämättä niin pervosti tarkoitettu vaikka se sävähde siitä tarkoituksella kuului, pitihän se hieman toista kiusoitella. Oletettavasti suojaisempaan paikkaan kävisi kaksikon tie, mahdollisesti valmistuvaan taloon kerta Ed oli hyvin työssä edistynyt Nakamin ollessa reissussa ja tyttö kyllä taputtaisi viereensä tehden hyvin selväksi toiselle että tahtoi tuon kainaloonsa jos ja todennäköisesti myös kun lepäämään kävisi.

Nakami rupesi kertomaan sitä kuinka hän oli tehnyt virheen jättäessään itsensä auki. Tyttö totesi tähtäävänsä mielummin aseiden riisumiseen käsiltä. Edward nyökkäsi siihen keskittyessään jalan sitomiseen. Hän tiesi varsin hyvin mitä Nakami tarkoitti itsensä suojausta vaille jättämisellä. Olihan tehnyt niin, mutta ei hän oikeastaan välittänyt siitä saisiko hän itse miekasta. Jos ihmissusi alkaisi vertaamaan ihmisten ja hänen nopeuserojaan hän voittaisi ne mennen tullen. Toisaalta ei mies tahtonut kehuakaan taitojaan. Nakami nauroikin siihen väliin, etteihän tuolla ollut mitään siihen sanottavaa, kerta oli itse saanut jalalleen. Edward hymähti siihen. "Havaittavaa on niin paljon ympäristössä, ettei sitä vain tajua, kun joku jo hyppää niskaan", Edward totesi.
Jalan sidottuaan Nakami asettui istumaan omalle puolelleen kunnolla ja kiitti. Mies vastasi siihen, että hänellä oli ilo auttaa ja hoivata tyttöystäväänsä. Siinä sitten tyttö päättikin tehdä yllättävän käänteen. Totesi, että oli ajatellut jättää sen tekemisen myöhemmäksi, mutta halusikin tehdä ehkä sen tänään. Vihjaili lähes kuiskien hänelle villimmästä yöstä, joka sai neitsyt miehen vain nielaisemaan. Hän ei olettanut Nakamin olevan näin hyökkäävä, eihän hän oikeastaan tiennyt kaikkea tuosta. Yllätyksiä tulisi varmasti lisää.

Tyttö tarttui hänen käteensä ja vei sen tuon rinnan päälle. Edward saattoi tuntea rinnan pehmeyden ja kimmoisuuden. Silloin jos milloin mies-parka lehahti tulenpunaiseksi. Hän veti lähes säikähtäneenä kätensä irti toisen otteesta ja rinnalta. Häpeästä punaisena hän oli alkamassa sanomaan jotakin toruvaa toiselle, mutta Nakami ennätti avata oman suunsa aikaisemmin kuin hän. Selitti, että toivoi hänen sanovan ettei tuosta olisi kaikeen auttamaan. Hän kohotti kulmiaan punaisena ja piteli kättään, joka oli koskenut toisen rintamusta. Nakami tuntui olevan rentoi kuin mikä ikään kuin tuo äkseinen ei nolostuttaisi tuota tai ujostuttaisi. Kerta kaikkiaan hyökkäävä tyttönen.
Toinen ehdotteli takaisin paluuta ja ehkä lämmintä yötä yhdessä. Ihmissuden oli kerättä hetken ajatuksiaan, kunnes tuo vain nyökkäsi. Hetken hän sai hakea myös käsiään, jotka auttoivat hänet ylös. Hän pienesti vielä punastellen nosti neidin ylös syliinsä, kerta tuo ei saanut rasittaa jalkaansa. "En tiedä enää kuinka puhua kiitos vain", hän kuiskasi toisen korvaan ja pienesti näykkäisi sitä kuin kostoksi siitä, mitä toinen oli päättänyt tehdä hänelle.

Ed oli naama kirkkaan punaisena Nakamin tempauksesta. Eikai toinen nyt niin pahasti pelästynyt kun repäisi kätensäkkin ripeästi pois. Toisin kuin miehelleen tämä ei hänelle niin paha ollut vielä, niinkauan kun vaatteet olivat päällä hän pysyi rentona ja voisi kiusoitella toista niin paljon kun halusi. Vaatetuksen vähetessä se asia tosin muuttuisi, ei se kosketus vaan se katse. Kyllä hän siihen varmaan tottuisi, se oli vain se ensimmäinen kerta kun kukaan hänet alasti näkisi. Toisaalta jos kyseessä olisi Ed... Kyllä hän siihen pystyisi, ujostelisi kyllä ja paljon mutta silti pystyisi. Tosin vaikka tyttö oli sanonut toiselle että tuon tarvitsisi vain kysyä miehen reaktio teki kyllä selväksi että toinen tuskin kysyisi. Ei vielä vähään aikaan. Ja kukatietää, ehkä se kysymys jonka toinen kysyisi olisi eri minkä neito olisi odottanut kuulevansa kaikilta muilta paitsi Ediltä. Ehkä se oli stereotyyppistä ajattelua mutta Nakami oletti suuren osan miehistä innoissaan kysyvän hyvinkin nopeasti josko pääsisivät käsiksi tuohon, jos ei heti niin vähitellen edeten sitä kohti ja muutaman päivän sisällä se kuitenkin tulisi se kysymys. Niin siis niiltä miehistä jotka naista rinnalleen etsivät eivätkä halunneet häntä roviolle. Eihän Nakamilla toisaalta miehistä läheistä kokemusta ollut mutta viimeaikainen lainsuojattomien joukko oli osoittanut sen karumman puolen olemassa olon jälleen kerran.

Miehensä syliin punapää päätyi kun tuo meni näykkäisemään susityttönsä korvaa. "Puheista tekoihin vai? Olethan hellä, ensimmäinen kertani, tiedäthän..." Nakami kuiskasi takaisin ujostelevan näköisesti, tarkoituksella, ennen kuin tyytyväinen virne levisi hänen kasvoilleen ja aikaisemmin niin hennon varovaisesti toisen niskan taakse kiedotut kädet puristuivat tiukkaan haliin. "Olet muuten todella suloinen ujostellessa." Nakami kuiskasi punastuneelle ennen kuin toinen laskisi hänet alas. Ja sillä hetkellä kun toinen tyttösen alas laski yritti tuo vetää miehen mukaan vierelleen, aivan niinkuin aikoinaan lähteellä kun kaksikko oli vasta tavannut. "Älä hätäile, ei meidän tarvitse mitään erityistä tehdä, ihan näin on hyvä." Nakami kuiskasi rakkaalleen onnellisen kuuloisesti. Ei hän sen enempää oikeasti juuri nyt pyytäisi kuin että toinen oli hänen vierellään, käpertyä tuon kainaloon ja halata aivan liian pitkään. Muulla ei ollut väliä, toinen saisi kyllä koskea jos haluaisi mutta ei Edin tarvinnut, tämä riitti. Oikeastaan nyt kun Nakami asiaa mietti, Edwardille hän pystyi antamaan luvan tehdä hänen kanssaan mitä ikinä toinen tahtoisi, kyllä Nakami luotti ja tiesi ettei toinen liian pitkälle olisi heti ryntäämässä, ei vaikka olisi luvan saanut varsinkaan jos epäili tippaakaan ettei tyttönsä siitä itse niinkään vielä nauttisi. Toinen ajatteli sydämmellään eikä alapäällään, juuri sen takia tuota olikin niin kiva välillä kiusoitella ja juuri sen takia tuo oli mies jonka Nakami tahtoi viereensä juuri nyt ja mielellään jatkossakin.

Nakami ei kovin paljoa hätkähtänyt korvan näykkäisemistä, joka sai miehen vain kiusaantuneemmaksi. Häntä nolotti hieman tai sitten hieman turhautti, kerta ei saanut haluamaansa reaktiota tytöltä. Kaikkea ei voinut aina saada. Nakami heti pistikin perään, että olisihan Edward hellä, kerta ensimmäinen kerta tulisi olemaan niin tytölle kuin hänellekin. Ihmissusi vain pudisti päätään ja lähti kävelemään. Nakami myös ilmoitti hänen olevan suloinen ujostelessaan, enemmäkin liian kiusaantunut, eikä ujostunut. Edward naurahti tähän vain. "Sinä taas olet liian hyökkäävän tuntuinen", hän totesi kiusoittelevaan tyyliin, mutta ei oikein saanut sanottua mitään muuta.
He saapuivat vielä keskeneräiselle talolle. Seinät ja muut olivat kuitekin talon sisätiloja suomaassa, niin miksei sinne sitten menisi? Mies meni sisään tyttö käsivarsillaan ja laski tuon alas pedille, jossa oli nukkunut pari yötä. Hänen aikeena oli lähteä vielä pienelle lenkille, päätään kylmettämään, mutta Nakami taisi olla eri mieltä. Tyttö kun kietoi kätensä hänen niskansa ympärille ja veti mukanaan alas. Edward löysi itsensä toisen päältä ja hänen kätensä olivat molemmin puolin toisen päätä. Noh ei sen kummempaa, hän taisi hävitä tämän erän ja mies vain asettui kyljelleen toisen viereen. Nakami kaipasi lisää lämpöä ja seuraa, niin kaipa Edwrad nyt jäisi tähän katselemaan tyttöään. Kerta tämä niin kietoiutui häneen. Nakami kyllä vakuutteli, ettei mitään erikoista tarvinnut tehdä, johon hän vain nyökkäsi.

Kun Nakami sulki silmänsä ja haki unta häneen kiinnittyneenä, siirtyi miehen käsi tuon hiuksiin. Suuri ja karhea käsi silitti toisen päätä, antaen sen aurata korvat alleen, jotka käden ohi mentyä ponnahtivat takaisin pystyyn. Hitaasti käsi silitteli toisen päätä ja ihmissusikin vain sulki silmänsä. Hän nojasi kyynärpäällään petiin ja piti päätään ylhäällä samalla kädellä. Toinen käsi teki työtään tytön äälaella. Hetki sitten he olivat taistelleet ja nyt he olivat tässä, makasivat rauhassa sekä kuuntelivat hiljaisuutta talon ulkopuolella.

"Pidät enemmän hieman aroista, söpöistä ja viattomista? Saataisit nähdä sitäkin jos olisit itse hieman, miten sen sanoisi, rohkeampi?" Tyttö tokaisi takaisin miehelleen tuon julistaessa Nakamin olevan liian hyökkäävä. Ehkä hän sitten oli, nyt kun oli jonkin verran tutustunut Ediin ja kerennyt hieman tottumaan ajatukseen yhteisestä tulevaisuudesta. Varsinkin koska Ed itse oli kaikkea muuta. Eikä se välttämättä nyt niin väärin ollut vaikka olisihan se toivottavaa jos toisella olisi edes hieman selkärankaa tehdä aloite silloin kuin niiden aika olisi. Tosin Edward oli etsinyt hänet käsiinsä ja tehnyt aloitteen yhteisen kodin suhteen. Joten ei toisen tarvitsisi muuttua, ei tippaakaan ja kyllä Nakami sen tiesi että piti toisesta juuri sellaisena kuin tuo oli.

Vieretysten kaksikko sängylle päätyikin makaamaan, täysin siveellisesti Nakamin käpertyen toiseen kiinni ja pyöräyttäen häntänsä tuon selän taakse lämmikkeeksi samalla kun Ed hänen punertavia suortuviaan siveli. Eikä aikaakaan kun Nakami vaipui syvään rauhalliseen uneen kasvojen ollen yhtä tyytyväistä hymyä. Sen lisäksi että aikaisemmassa taistelussa tuli poltettua jonkin verran loitsuja oli tuo valvonut viimeyön, oli ajatellut että pääsisi mahdollisimman nopeasti takaisin ja nukkuisi sitten kun olisi perillä. Joten hän oli valmiiksi jo melko väsynyt.

Vaikka Ed olisi jossain välissä jonnekkin lähtenyt ei Nakamilla ollut siitä mitään tietoa kun tuo vihdoin ja viimein sai aikaiseksi herätä. Vaikka ihmissusi olisi rakennustöitä jatkanut ei neitokaisella olut mitään muistikuvaa nukahtamisen jälkeen, oli tuo sitten hetkellisesti kuullut jotain ja hieman yrittänyt raottaa silmiään, turhaan, tai ei. Rehellisesti sanottuna silmät tuntuivat vieläkin hieman raskailta kun susityttö hitaasti nousi ylös istumaan ja katseli ympärilleen hiukset yhtenä isona sotkuna. Oli Ed siinä vieressä vielä tai ei, sitä ei Nakami nopeasti huomannut, tai tarkemmin sanottuna se ei pistänyt silmään siinä määrin että susineito olisi toiseen olisi unenpöpperössä huomiotaan kiinnittäny, jos mies hänen vierellään vielä oli tuo tuntui kuuluvan siihen. Ympäristö puolestaan vaikutti uudelta, tuntemattomalta kerta tämä Nakamin ensimmäinen kerta oli talon sisällä vähään aikaan. Paljon oli muuttunut siitä kun neito oli lähtenyt Lapista tapaamaan. Pienen hiusten selvittelyn ja venyttelyn jälkeen yritti Nakami nousta vihtoin ja viimein ylös vain ja ainoastaan saadakseen muistutuksen aamuisesta. Side oli hieman tahriintunut hänen nukkuessaan. Mitään sanomatta mutta hieman päätään pudistellen muutti tyttö muotoaan sudeksi, kerta se muoto vähemmän haavaa rasitti, ja lähti lähdettä kohdin vaihtamaan siteet ja putsaamaan viillon. Eikä siinä kauaa kestänyt ennen kuin lähemmäs hevosen kokoinen susi asteli takaisin talolle toivottamaan vihdoin ja viimein kumppanilleen hyvät huomenet. Tosin päivä oli jo pitkällä, kääntyisi ehkä pian iltaan vaikka näin kesällä se ei tarkoittanutkaan auringon laskemista. Nakami oli mitä ilmeisemmin nukkunut kunnon yöunia vastaavat keskellä päivää. "Nukuitko hyvin" suden muodossa oleva tyttö kysäisi kumppaniltaan ennen kuin muuttui takaisin, kuin kuoriutuen karvaisesta kuorestaan joka katosi muutaman liekin muodossa Nakamin päältä.

//vaikea kirjoittaa kun ei yhtään tiedä mitä Ed puuhailee heräiltyään

Nakamin nukahdettua hänen viereensä, veti mies kunnolla peittoa tytön ylle. Hän itse nousi varovasti tuon viereltä ja käveli ulos talosta. Ulkona, pihalla hän hoiti kaksi hevosta yhden alkeellisen katoksen alle lepäämään. Kärryt hän rahtasi lähemmäksi taloa, jotta niitä olisi helpompi vahtia. Nakami saisi nukkua ihan rauhassa, tuo oli sitä paitsi vaikuttanut kovin väsyneeltä, eikä mies tahtonut tämän unta sen enempää häiritä.
Ulkona Edward hoiti pientä työtä. Toisin kuin Nakami oli hän nukkunut yönsä hieman kauempana, kerta kärrytkin oltiin onnistuttu varastamaan hänen poissa ollessaan. Nyt mies vain nikkaroi hieman ja teki jotain suunnitelmia, miten jatkaisi talon rakentamista. Hän oli toki saanut jonkin verran tehtyä, jota pystyi jo kutsumaan taloksi, eikä vain raunion näköiseksi hökötykseksi. Siinä aikaansa tuhlatessaan ja suunnitelessaan Edward kuuli kaukaisuudessa ääniä, jotka saivat hänet huomiomaan sen, että Nakami saattaisi olla nälkäinenkin herätessään. Hän voisi siis käydä metsällä sillä välin, kun tyttö nukkui.

Enempää aikaansa tuhlaamaan mies ei lähtenyt, vaan nousi, siivosi jälkensä ja lähti kohti metsästys retkeä. Ihmissusi muuttui sudeksi lähtien metsälle. Tassut veivät kevyesti eteen päin, siinä samalla Edward mietti mitenköhän niille ryöväreille oli käynyt. Hän voisi käydä vilkaisemassa ihmisiä nopeasti samalla, kun tässä kerta saalisti. Susi hölkkäsi kieli ulkona lähemmäs paikkaa, jossa ryövärit olivat ottaneet yhteen. Siellä pensaiden takana, piilossa sekä turvassa hän tutki aluetta. Ryövärit eivät olleet kadonneet alueelta minnekään. Teltoista kuului kiroilua ja vaikerointia. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt kuolleen heidän yhteyden otossaan, jolloin ihmissusi vain häipyi hakemaan ruokaa.
Hän törmäsi matkallaan hyvän näköiseen hirveen, jonka saalisti ruuakseen. Sen hän veisi ylpeänä Nakamille.. Ongelmana vain oli se, että hän ei kyennyt kantamaan hirveä susimuodossaan, joten hänen oli otettava ihmismuotonsa. Ihmissusi muutti muotoaan ja nosti suuren hirven vaivatta olilleen ja lähti kantamaan sitä kohti heidän taloaan. Olihan se aika uskomaton näky, kun ihmiseltä näyttävä kantoi itseään paljon isompaa eläintä. Edward oli matkansa melkein lopussa, kun hän kuuli lammen uolelta loisketta. Se varmaankin oli Nakami, joka oli herännyt ja putsasi haavaansa.

Edward oli juurikin laskenut hirven talon taakse, kun hän kuuli Nakamin kysymyksen. Ei selkeästikään ollut vaikeaa löytää häntä ja mies nyökkäsi tuolle vastaukseksi. "Hyvää huomenta, nukuin hyvin", hän sanoi pokalla naamallaan, eikä antanut valheen näkyä missään. "Toin aamiaista", hän sanoi ylpeästi virnistellen.

//Niin no, ainahan se vaan on sellai joskus, ettei nyt päässä leikkaa jatkoa ja mä voisin sanoa, että mä en itse keksi enää tähän ropeen mitään hienoisia vivahteita, että alkaisiko se olla pian päänsä lopussa? Koska tärkeimmät asiat on periaatteessa käsitelty //