
Kreivi
Viestit: 1578
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä
Re: Hiomaton timantti
"Aateliset eivät ole niin uteliaita. Se ei sovi käytöstapoihin," kreivi kuulosti kovinkin varmalta itsestään laittaessaan kaltaisiaan ihmisiä jollekin jalustalle, mille normaalit rahvaat eivät koskaan voisikaan ylettyä. No, taisivathan muut tietää, että sellainen käytös oli vain yhtä esitystä ja oikeiden tunteiden peittelemistä. Garrett ainakin itse oli kovin utelias tapaus, sen monet olivat varmasti saaneet huomata.
Mutta tässä tapauksessa hän tiesi, mitä liinan takaa paljastuisi – eikä hän pitänyt siitä! Joten tietenkään ketään muutakaan ei pitänyt kiinnostaa. Se kiinnostus kun ei ollut minkään arvoista.
Hiusten harjaus ja selvittäminen oli yksi suuri operaatio, mutta kreivi ei näyttänyt olevan kovin närkästynyt siitä. Ei, vaikka se työtä olikin – ja kovaa sellaista – hän tiesi lopputuloksen olevan kaiken sen vaivan arvoista. Ja totta kai hän arvosti kehuja työstään… Mutta neitokaisten tuominen asiaan vain sai miehen kovin hämmentyneeksi.
"E-En tietenkään!" Tuo vastasi nopeasti, kuulostaen kovinkin nolostuneelta – aivan kuin sellainen ajanvietto naisten kanssa olisi ollut kovinkin tuhmaa ja sopimatonta.
"K-Kreivit eivät palvele muita! Siihen minulla on palvelijoita. Ratsujen harjoja saa kyllä silloin tällöin harjata," Garrett jatkoi, vetäen harjaa toisen hiusten lävitse. Nyt ne alkoivat tuntua paremmilta. Pehmeiltä, selviltä. Harjakset suorastaan liisivät hiussuortuvien läpi ilman, että takertuivat minnekään. Se sai nuorukaisen tyytyväiseksi, tuon lopettaessa tekemisensä ja katsoessaan työnsä jälkiä.
((No Garrettin on nyt paha mennä sanomaan, että vanhus on lohikäärme. Mutta aivan itse se verta nenästään kaivoi, Garrett varoitti!))