Kirjoittaja Mori » 15 Tammi 2017, 18:57
Tällä päättömällä juoksentelulla ja painojen nostoilla ei juurikaan ollut ehkä Kalmalle mitään merkitystä, kerta oli niin hämillään kaikesta. Rafael kuitenkin pyrki siihen, että mies käyttäisi voimiaan enemmän ja uskaltaisi olla niiden kanssa sujut. Itsehän tuo päätti siitä missä ja milloin niitä käytti, joten olipahan se omalla vastuulla. Hän ei kyennyt siihen vaikuttamaan. Kalma oli myös avautunut hänelle elämästään sekä siitä, miksi tuota niin pelotti. Tuota oli jahdattu koko elämän läpi, joten se oli ymmärrettävää, että sellainen kyllä pelotti. Ikuisesti pelossa ja paossa kulkevalla ei ollut helppo elämä. Rafael myös ihmetteli, miksei Kalma voinut vain lopettaa sitten tätä pinallisesti olevaa ihmisten puolella olemista, jos niin pelkäsi paljastuvansa mikä oli. Hän ei kuitenkaan kysynyt asiasta sen enempää.
Kalma katseli nyt tyhjää paperia ja pyöritteli mustaa hiiltä kädessään. Rafael katseli Kalmaa hiljaisena, kunnes sulki silmänsä ja kuunteli tuulta ja haisteli tuoretta sekä kylmää talviyötä. Hänellä ei ollut tällekään paperille kirjoittamiselle mitään tiettyä syytä. Suillä pystyi helposti purkamaan stressiä ja vapauttamaan ajatuksia. Ehkä hän neuvoisi siitä Kalmalle sellaisen rentoutus menetelmän. Lopulta Kalma oli valmis ja ojensi paperin kohti pappia, joka katseli ojennettua paperia hymyillen. Kalma totesi siihen, että hän kuitenkin halusi lukea, joten pappi luki. Hän virnisteli miehen kirjoituksille, kunnes ojensi paperin takaisin. "Hyvää tekstiä sieltä on tullut", hän kehui leveä hymy huulillaan. "Sanoisin, että voisit vielä rueta runoiliaksi", hän naurahti vitsikkäänä. "Mutta, Kalma. Haluan sinun jatkavan tälläistä päättömältä tuntuvaa kirjoittelua, koska sen avull pystyt purkamaan stressiä kuin pelkojasikin. Jos et halua kenenkään saavan niitöä selville polta tai revi kirjoitettu paperi ja huomat kyllä, kuinka nopeasti siulle tulee hyvä olo", hän kehotti hymyillen ja nousi sitten ylös venytellen käsivarsiaan. Hieman pyöräytellen olkiaan ja hyppien ylös sekä alas näytti pappi valmiilta uuteen tehtävään vielä ennen aamun ensimmäisiä säteitä.
"Vielä viimeisenä oppina tämän yön aikana haluan sinulle opettaa pieniä temppuja, joita voit tässä ihmismuotoisessa muodossasi tehdä", hän julisti ylväänä ja tarjosi sen jälkeen kättä kohti Kalmaa, jotta saisi autettua toisen ylös. Kun hän oli auttamassa Kalmaa ylös, hän sai näyn. Menneisyydestä, se oli selkeä, kristallin kirkas näky. Mustasta koirasta, jonka isäntä ei tullut takaisin ja koira alkoi kantamaan kaunaa tätä kohtaan. Heti näyn näkemisen jälkeen pappi hieman näytti yllättyneeltä ja päästi irti Kalman kädestä ehkä vähän pahoittelevalla tavalla. Hän ei mielellään vastannut näihin näkyihin liittyviin kysymyksiin, koska hän ei itse oikein välittänyt nähdä asioita.
"Niinh, no niin siis", hän haki sanojaan ja kääntyi lähteäkseen kohti luolaa, mutta äkisti ilmassa suhahti jokin, joka jäi törröttämään maahan. Rafael tuijotti hyvin läheltä mennyttä nuolta, joka nyt oli maassa törröttäen. Se ei näyttänyt ihmisen tai haltien tekemältä. Hän käännähti nopeasti ja vilkuili ympärilleen. "Näitkö sinäkin tuon, enhän minä vain hallusinoi?" hän kysyi pienesti virnistäen Kalmalta ja kun huomio oli Kalmalla jokin lensi päin Rafaelia. Se upposi hänen käsivarteensa ja sai miehen hieman yllätyksestä horjahtamaan. Pieniheitto kirves törrötti hänen käsivarrestaan, jolloin Rafael tiesi ketkä olivat hyökänneet. "Peikkoja!" hän huudahti Kalmalle ja repäisi kirveen irti käsivarrestaan nähden nyt ensimmäisiä silmäpareja tumman vihreistä örkeistä, joita oli muuten aikalailla.
Hän lähti käsi hieman vuotaen hakemaan jalkajoustaan, mutta se estettiin kun peikot tukkivat luolan suun nopeasti ja osoittelivat keihäillään sekä kirveillään pappia. Rafael perääntyi ja tuli nopeasti Kalman luokse. Hän veti vyöltään puukon esiin ja katsahti hieman kalpeana Kalmaa. "Mitäs tehdään?" hän kysyi hymyillen ja ehkä huomaamattaan nosti kätensä vasten haavaa, joka jostain syystä ei ollut alkanut parantumaan. Rafael kyllä tiesi miksi, siinä pirun kirveessä oli myrkkyä. Peikkojen oma tekemää, saastunutta myrkkyä. Ne tekivät sen myrkyllisistä sienistä sekä omasta virtsastaan näin tehden siitä myrkyllistä ja tulehduttavaa.