Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

[cardea]

Nessa katseli miestä kummissaan ja ravisti päätään pienesti. "Miksi sinun pitää juoda, jotta voit paijata?" Olento kysyi nostaen kädet lanteilleen ja mutristaen hieman huuliaan. Kun vieressä oleva satyyri kertoi Mardykin saavan tänään jotain Nessa hymyili leveästi. Ehkä mies saisi lahjoja myöhemmin! Nessa rakasti itse lahjoja! Hän hieman ihmetteli, miten miesten pitäisi saada turpansa rullalle, kun näillä ei ollut sellaisia alkuunkaan, mutta antoi asian olla. Hän kuitenkin vipelsi kiireesti karjun perään. Nessaa olisi naurattanut, jos hän olisi tiennyt toisen ajatukset. Hän ei kokenut itseään hyväksikäytetyksi juuri koskaan. Seksi oli naiselle seksiä. Se oli mukavaa, tyydytti hänen läheisyyden tarvettaan ja yleensä vielä aiheutti muissa tarpeen olla mukavia hänelle.

"En minä anna kenenkään nähdä sitä. Minä melken näykkäsin jotakuta näistä, koska tuo yllätti minut. Onneksi olin vielä karhu. En minä ole kamalan maaginen. Minä vain muotoudun luiden ympärille ja sitten täytän kaiken oikeilla aineilla ja tadaa!", nainen hypähti pienesti tadaan kohdalla ja pyörähti ympäri: "Nessa on uudessa vartalossa. Sitten minä päätän haluanko tukan ja sellaiset. Minä pidän punaisesta tukasta". Olento haroi sormiaan kutriensa läpi tyytyväisesti hyrähtäen. "Nämä luut olivat hyvät. On niihin joskus sattunut, mutta ne olivat parantuneet nätisti. Ihmis naiset ovat vain paljon runsaampia kuin haltiat. En ole ihminen enää usein, koska haltiat eivät tykkää heistä ja minulla on söpöt haltian luut. Pidän niistä hyvää huolta", Nessa kertoi ja katseli Mardyrin kehoa arvioiden. "Minä en itselläni juuri pidä sorkista. Ne kopisevat lattioilla. Minä pidän hiipimisestä", Nessa sanoi ja heilutteli paljaita varpaitaan.

[Janni]

"Koska se on alkoholia, jos edes tiedät mitä sekään on." Mardyr selitti Nessalle tympääntyneenä ja litki juomaansa lisää siinä toivossa, että sen voimin hän ehkä jopa osaisi sietääkin toisen liiallista puheliaisuutta. Mitä taas miehen kysymykseen tuli kävi Nessa selittämään kyllä, mutta jälleen tavalla joka oli vaikeasti ymmärrettävä. Tosin, muodostuminen aineista luiden ympärille, kuulosti irvokkaalle. Naisen tosin alkaessa vilkuilemaan Mardyrin sorkkia ja kommentoidessa niitä otti mies askeleen verran etäisyyttä. "Hyvä niin, pysy luistani erossa." Mies totesi ajatuksen suorastaan puistattaessa häntä.

Mardyr oli aikeissa astua teltaansa, mutta Sydell sattui astumaan tielle kädet puuskassa, eikä karjun tarvinut edes kysyä mistä oli kyse. "Yksi vain." Mies totesi haltialle. "Ai huikka?" Sydell kysyi kulma koholla. "Ei kun pullo." Mardyr vastasi äänellä jota vastaan oli turha alkaa inttämään. "Katsothan Nessa, että hän juo vain yhden pullollisen ja ehkä voisitte myös jakaa sen keskenään niin sinä joisit kohtuullisemmin?" Sydell vilkaisi Nessan puoleen ja heitti ilmoille ehdotuksenkin, joka sai Mardyrin vetämään pullon rintakehäänsä vasten selvästi omistushaluisena. "Kyllä äiti." Mardyr lässytti sarkasmia äänessään, ennen kuin sivuutti haltian ja luikahti teltaansa.

Teltta oli pystytetty keppien varaan jossa mies pystyi seisomaan täydessä pituudessaan. Pintaalaakin teltalla oli pienen majatalon huoneen verran. Eläimen najoista ja turkeista tehty makuukääre oli levitetty teltan nurkkaan, jonka vieressä seisoi lyhty ison repun kera.

[cardea]

Tottakai Nessa tiesi, mitä alkoholi oli! "Tiedän, mutta se ei juuri vaikuta minuun. Lisäksi minä pidän enemmän mehuista", Nessa sanoi ennen kuin alkoi selittämään omia muodonmuutoksiaan. Hän mutristi kulmiaan ja suutaan kun Mardyk käski häntä pysymään erossa. Nessa ei alentunut sanomaan mitään, tuhahti paljon puhuvasti ja jatkoi seuraamista. Tosin heidän reitilleen asettui esteitä, jolle Nessa hymyili pienesti. Hän valpastui heti oman nimensä mainitsemisesta, sillä hän oli juuri antanut ajatustensa harhailla muualle kun miehet olivat vaihtaneet pari sanaa. "Mh? Yksi pullo. Saako Nessa sitten läppäistä, jos Mardyr on tuhma? Häntä en pure, mutta minä osaan läppäistä hyvin", Nessa tiedusteli ja mies nyökkäsi hänelle nopeasti ennen kuin väistyi heidän tieltään. Tosin kun Mardyk sanoi tuota äidiksi Nessan piti varmistaa, että Sydell oli mies ja vasta sitten ymmärsi sen olevan jonkin sortin vale.

Nessa seurasi Mardykia telttaan ja päästi hyvin tyytyväisen hyrähdyksen nähdessään kaikki taljat. Nessa kumartui paijaamaan karvoja ja istuutui niiden viereen juoksuttaen sormiaan niiden läpi hyristen hiljaa. "Sinulla on hauska pesä", Nessa sanoi koettaen olla kohtelias. Hän katseli ympärilleen ja olisi halunnut kurkistaa reppuun, mutta epäili, että siitä häntä läpsäistäisiin. Sen sijaan olento hivuttautui kosketusetäisyydelle ja paijasi lempeästi miehen karvaista jalkaa. "Sinun ei tarvitse murista Nessalle. Nessa lupaa olla kiltisti", olento sanoi hymyillen pienesti.

[Janni]

Mardyr ei voinut muuta kuin huokaista syvään Sydellin antaessa luvan läpsiä häntä, jos hän olisi tuhma. Sydell ei sitten tiennyt kuinka vakavasti muodonmuuttaja taisi ehdotuksensa ottaa. Nessa ei jahkaillut mennä istumaan nähdessään pehmoisen petikääreen. "Juu niin toki istu alas." Mardyr totesi mukamas kohteliaisuuttaan juoden hyvää vauhtia pulloaan jo puolilleen.

Mies itse istahti nurmiselle maalle, joka lattiana toimi. "Teltta." Tämä korjaili Nessa sanoja tuon puhuessa pesästä, mutta kai se kävi samasta periaatteesta. Käsi karvaisella polvella sai Mardyrilta vilkaisun osakseen ja hetken mies harkitsi tahtovansa pitää luunsa kaukana toisesta, mutta jostain syystä ruumis ei jaksanut totella. "En minä murise!" Mardyr murahti näyttäen jälleen villisian naamaansa, joka palasi ennalleen miehen huokaistessa tajutessaan puhuneen itsensä juuri pussiin ja tyytyi ojentamaan pulloa Nessalle jurosta ilmeestä huolimatta.

[cardea]

Teltta, pesä, huone... jokaisen kololla oli aina oma nimensä. Nessa tuhahti ja totesi painokkaasti: "pesä voi olla telttakin". Olennon tarkat aistit kuitenkin kertoivat, että Mardyr oli jostain syystä vihainen. Yleensä Nessa ei välittänyt siitä, mutta tänään hän päätti kiinnittää asiaan huomiota. Kun hän paijasi miehen polvea, toinen todella murahti. Nessa puolestaan päästi vastaavasti ynähdyksen, kuin sanoen sillä, että et vai? Mies ojensi pullon muodonmuuttajalle. Hän otti sen varovasti vastaan, Mardyr voisi vaikka puraista hänen sormiaan! Vakuututtuaan, että hän saisi pitää kaikki Nessa otti kunnon huikan. Hän yskähti hieman ja irvisti päälle. "Ei... Ei vieläkään ymmärrä, mikä tästä muka tekee niin hyvää. Etkö sinä mieluummin söisi suklaata? Se on herkullista", Nessa kähähti ja ojensi pullon takaisin.

Olento liikkui lähemmäs ja paijaili Karjun polvea hyristen hiljaa. "Olisiko ollut parempi, jos Nessa olisi jäänyt karhuksi? Minä vain halusin liikkua helpommin ja ihmiset syövät myös paremmin", olento kysyi ja katsoi miestä suurilla ihmisen silmillä. "Minä voin vielä mennä niiden luokse", hän lisäsi ja paijasi hieman omaa kättään. Hän pysyisi nyt mieluummin ihmisenä, mutta hän voisi ihan yhtä hyvin muuttua takaisin nalleksikin, jos se lopettaisi Mardyrin mökötyksen.

[Janni]

"Ei sen kuulu maistua hyvältä, sen vaikutus on tärkeintä." Mardyr totesi Nessan ihmettelyyn alkoholin suhteen. "Ei kukaan kestäisi minua täysin raittiini, en edes itse kestäisi." Mies totesi jääden tuijottamaan pulloa, jonka Nessa näytti nyt omineen kokonaan. Sydell oli kyllä sanonut, että heidän pitäisi jakaa ja hän oli litkinyt jo pullosta puolet.

"Ihan miten itse haluat." Mardyr totesi kättänsä heilauttaen, ei sillä ollut juurikaan väliä oliko toinen karhu vai ihminen. Toki toisen ääntä oli mukavampi kuunnella, kun se soljui kauniimmin mitä karhun, sekä oli kai tuo ihan mukavaa silmäkarkkia punaisilla hiuksillaan ynnä muulla. Mies nousi ohella paikaltaan ja asteli repulleen jonka uumenia ryhtyi kaivelemaan. Sieltä tämä löysi leilin, jonka hän itse tiesi sisältävän pohjallisen viinasta. Ehkä vesileili hämäisi toista ja hän säästyisi turhilta läpsäytyksiltä. Ryypätessä nesteytys oli tärkeää. Tosin taisikohan toinen ymmärtää moisen päälle?

[cardea]

Nessa kurtisteli kulmiaan miehen toteamukselle, ettei kukaan kestäisi tuota raittiina. "Oletko kokeillut?" Nessa kysyi ja veti pullon tiiviimmin itseään vasten. Hän kietoi jalkansakin sen ympärille tehden selväksi, että se oli Nessan. Mies ei välittänyt olennon muodosta, mikä sai Nessan huokaisemaan helpotuksesta. Hän seurasi kiinnostuneena reppuun menemistä ja toivoi, että sieltä tulisi aarteita. Vesileili ei ollut laisinkaan kiinnostava. Tosin kun Nessa haisteli ilmaa, hän tunnisti tuoksun. "Hei! Tuo ei ole reilua! Sinä huijaat!" Nessa sanoi ja uskomattomalla ketteryydellä kiipesi karjun niskaan ja voimalla, jota siinä ruumiissa ei olisi pitänyt olla, vei leilin. "Tuhma", Nessa ärisi miehen korvaan ja näpäytti tuon päätä ennen kuin kiersi miehen eteen ja kallistaen leilin joi kaiken vilistäen viinapullon luo, hän toisti saman. Nessa kirjaimellisesti kumosi kaiken juoman kurkustaan alas ja katsoi sitten Mardyria kohottaen kulmiaan haastavasti, kunnes hän röyhtäisi.

Nessa ei ikinä ollut juonut alkoholia sillä tavalla, koska maku ei ollut kiehtonut häntä. "Kjäääääh!" Nainen sanoi ja ravisteli itseään. "Se oli todella pahaa, mutta nyt sinulla ei ole enää sitä. Minun pitää metsästää sinulle jotain herkkuja, koska nämä eivät ole", olento sanoi ja ravisteli itseään kuin se olisi auttanut poistamaan pahaa makua.

[Janni]

"Pari kertaa, eikä se siitä seurannut hyvää." Mardyr vastasi puistatellen ajatukselle raittiudesta ennen kuin ryhtyi tonkimaan reppuaan. Leilin löydettyään Mardyr katsahti Nessaan tuon julistaessa hänen huijaavan ja seuraavassa hetkessä toinen oli hänen niskallaan pakottaen miehen kontilleen. "Mi-- Hei!" Mies ärähti Nessan napatessa leilin käteensä. "Se on minun!" Tämä huusi yrittäen saada leilistä otetta, mutta nainen kiepsahti jo pois hänen selästään ja tyhjensi leilin sisällön, kuin myös viina pullon, omaan kitaansa. Kontilleen jähmettyneenä ja käsi ojossa Mardyr tuijotti Nessaa, kuin tuo olisi juuri murhannut rakkaan kylmäverisesti hänen edessään.

Teltan ulkopuolella moni säpsähti leirin halki kantautuvan vihaisen huudon myötä. Karju oli rynninyt sen mitä sorkistaan pääsi Nessan kimppuun yrittäen kiertää käsivarttaan naisen kaulan ympärille saadakseen tuosta tuklevan otteen, muttei suinkaan tukehduttaakseen tuota vaan yrittääkseen survoa sormiaan tuon kurkkiin siinä toivossa, että mokoma oksentaisi viinakset ulos, josta tuo ei osannut edes nauttia!
"Mitä täällä tapahtuu?!" Sydell pelmahti telttaan selvästi huolestuneena ja lähdessään pomonsa yrityksen kävi tämä puolestaan repimään miestä irti Nessasta. "Hän joi viinani!" Karju mylvi niin kuin pahainen pikkulapsi sikamaisten piirteiden ottaessa jälleen vallan miehen kehosta. "Yritä vähän rauhoittua." Haltia yritti rauhoitella toista ennen kuin tuo muuttuisi täysin raivohulluksi villisiaksi... taas.

[cardea]

Kun Karju kävi Nessaan kiinni naisesta pääsi kimeä kiljaisu ja sitten hän koettikin jo repiä kättä irti kurkustaan vaan huomatakseen toisen työntäneen sormet hänen kurkustaan alas. Nessalla ei ollut oksennus refleksiä, mutta ei hän pitänyt miehen sormista suussaan silti yhtään sen enempää. Hän koetti potkia toista pois kimpustaan. Siinä samassa Sydell oli teltassa ja Nessa vikisi apua. Hän ei pitänyt tästä laisinkaan! Häneen sattui! Nessan silmistä vuosi vettä ja hän päästi eläimellisiä ääniä, jotka viestivät selkeästi hänen hätäänsä sekä kuinka kohta olisi parasta päästää irti. Haltian avulla Nessa pääsikin kiemurtelemaan pois - hädin tuskin - ja olento ryntäsi välittömästi kauemmas sähisten. "Nessa totteli sääntöjä! Sinä koetit rikkoa niitä!" Nessa vuorostaan ulvoi ja piteli käsiä kaulallaan. "Nessa oli kiltti! Minä paijasinkin sinua!" Olento ulvoi selkeästi sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena.

Nessa kasvatti massaansa ja juoksi päin Mardyria puskien miehen palleaan ennen kuin pelmahti ulos ovesta, työntäen muutaman ihmisen mennessään. Hän juoksi kovaa kohti puita ja kuin orava kiipesi yhteen niistä. Hän kapusi yhdelle oksalle ja jäi sinne. Hän käänsi selkänsä koko leirille ja murisi. "Nessa oli kiltisti ja tyhmä karju ei noudattanut sääntöjä. Nessa pyysi jopa anteeksi puremista, vaikka mistä Nessan olisi pitänyt tietää, että se ei ollut vain possu. Possu on possu", jupinan saattoi kuulla matalana ja murisevana kun olento höpötteli kaikkea itselleen hieroen kaulaansa ja mutisten sitten lisää. Hän voisi mennä Aranille ja kertoa miten häntä oli satutettu. Aran voisi sitten rangaista tuhmia.

[Janni]

"Pomo on varsin äkkipikainen, kun kyseessä on viina." Sydell yritti selittää Nessan ollessa selvästi loukkaantunut. "En helvetissä ole!" Mardyr vänkäsi vastaan Sydellin joutuessa ottamaan tuosta kunnon otteen kainaoiden alla pitääkseen miehen aloillaan. Tosin se antoi täydellisen maalitaulun Nessalle, joka käytti tilanteen hyväkseen ja rynnisti miestä kohden, näyttäen astetta isommalta hetken. Mies päästi sikamaisen älähdyksen ilmojen lyödessä tästä pihalle. Haltia antoi miehen valahtaa maahan palleaansa pidellen. "Tuon sinä kyllä ansaitsit." Haltia totesi toselle samalla kun Nessa pelmahti ulos teltasta.

Moni ihmetteli ja tuijotteli naisen perään, mutta Wes päätti toimia sinä isällisenä hahmona ja astella toisen perään. Mies oli kyllä kuulut mitä pomon teltassa oli oikein tapahtunut, joten tilanteen tämä kyllä ymmärsi. "Nessa neiti?" Vanhempi mies huhuili puun oksakke, jonne nainen oli kiivennyt. "Onko kaikki hyvin?" Mies kysyi lohdullisesti.

"Sillälailla." Sydell huokaisi päätänsä puistellen. "Mitä tapahtui sille uudelle liittolaiselle?" Haltia kyseli selvästi pomoaan nuhdellen. "No hän... no kun... nnh..." Mardyr mutisi kivuiltaan, kuin tapellessaan vasten muutostaan. "Joi sinun viinasi, kyllä kyllä, mutta eihän naista noin kohdella, itsehän niin olet sanonut. Joten mitä jos nyt rauhoittuisit ja menisit sitten pyytämään anteeksi." Sydell kehoitti. "Ei hän ole nainen... jokin muodonmuuttaja kummajainen, mutta... kyllä äiti."

[cardea]

Mardyr oli Nessan mielestä ansainnut paljon enemmänkin, mutta hän ei jäänyt kertomaan sitä. Kun Nessa oli päässyt puuhun turvaan ja päättänyt mököttää vanha kiltti mies tuli puun alle juttelemaan hänelle. Nessa murjotti hetken, mutta ei osannut olla vihainen vanhalle miehelle. "Ei kukaan sano minua Nessa Neidiksi", Nessa sanoi ja pudottautui muutaman oksan alemmas jääden hieman alemmas, mutta häneen ei olisi kenenkään helppoa tarttua. "Mardyr työnsi sormensa kurkkuuni ja piti siitä kiinni. Se sattui. Nessa oli kiltti ja läimäisi vain kerran kun hän yritti huijata Wes. Hän yritti huijata, mutta Nessa hoksasi sen ja joi sitten kaiken pois. Se maistui lisäksi pahalta. Minä tarjouduin tuomaan suklaata sen sijaan. Minä olin kiltti", olento sanoi hyvin murjottavalla äänen sävyllä. "Aran olisi hänelle vihainen. Todella vihainen. Kukaan ei satuta Nessaa", Nessa hieroi hieman kaulaansa ja ujelsi matalasti. "Nessa, kuka Aran on?" Wes hoksasi kysyä hieman varovasti. "Sinä et tiedä kuka Aran on? Toisaalta... sinä olet ihminen, mutta yleensä ihmisetkin tietävät", Nessa oli yllättynyt hieman ja kikatti sitten pienesti: "Nessa on kuninkaan lemmikki. Aran on haltioiden kuningas ja Nessa on ollut hänen jo pitkään. Aran pitää Nessasta hyvää huolta ja Nessa koettaa pitää hänestä".

Wes kalpeni hieman puun alla ja sanoi puussa kiikkuvalle naiselle: "Nessa, odota siinä hetki. Minä käyn katsomassa, jos pomo olisi rauhoittunut hieman". "Hän oli tuhma!" Nessa vastasi puusta ja kiipesi takaisin ylös kun vanha mies lähti kohti telttaa. "Nyt on piru irti", mies puuskutti päästessään sisälle. "Kai sinä olet tajunnut... Voi piru pomo. Nessa Neiti on haltioiden kuninkaan lemmikki. Hän puhuu, että satutit häntä ja... Hän sanoo kertovansa kuninkaalle", Wes sanoi kiroillen kevyesti ja ollen hieman jopa pelokas. Kaikki tiesivät haltioiden maineen ja ajatus siitä, että kuningas kiinnostuisi heidän pienestä ryhmästään ei ollut mukava. "Sinun olisi parasta puhua hänelle pomo", mies pyysi ja vilkuili muita saadakseen hieman vahvistusta joukolta.

[Janni]

Mardyr hietroi ohimoitaan yrittäen keskittyä rauhoittumiseen. Tätä menoa hän saisi päänsäryn liian aikaisin. Sydell oli aikeissa poistua teltasta, kun Wes pelmahti paikalle hätää äänessään. Mies selitti Nessan kertoneen olevansa itse haltia kuninkaan lemmikki ja tuo oli aikeissa juoruta kuninkaalle mitä Mardyr oli mennyt tekemään. Sydell tuijotti vanhaa miestä epäuskoisena, kuinka noin simppeli mielinen olento oli kuninkaan lemmikki? "Sano sanonko tämän nyt oikein... Siis Nessa on haltia kuninkaan... lemmikki?" Karju totesi noustessaan hiljaa ylös maasta. "Niin hän sanoin." Vanha mies vakuutteli. "Ja hän aikoo kertoa kuninkaalle, että satutin häntä?" Mardyr jatkoi ristien sormensa yhteen ja painaen etusormensa pystyyn toisiaan vasten mietteliäänä. "...Ajattelinkin, että nimi Aran oli tuttu." Mies totesi pitkän pohdinnan jälkeen. "Minä munasin vai mitä?" Tämä totesi tuskaisen hymyn kera, johon muut nyökkäilivät jotain murahdellen.

Karju pyyhälsi teltastaan ulos marssien rivakasti leirin keskelle. "MIssä hän on?!" Mies kysyi perässä kiiruhtavalta Wesiltä. "Tuolla noin puussa." Vanhempi osoitti suunnan, jonne Mardyr marssi, mutta tämä kääntyikin yllättäen ympäri askeltaen takaisin. "Mitä minä sanon?" Mies kysyi hermostuneisuutta äänessään. "Pyydät anteeksi." Sydell ehdotti. "Ja niin kuin pelkkä anteeksipyyntö korvaisi mitään. Minä tungin sormeni hänen suuhunsa!" Mardyr ärähti. "No aloitat sillä ja sitten... um... sitten..." Wes yritti myös ehdotella. "Improvisoin." Mardyr totesi huokaisten, ei kai tässä muukaan auttanut. Aikaakaan ei ollut hukattavana, jos Nessa päättäisi luikkia kuninkaan puheille. Toki olisihan toista voinut epäillä valehtelusta, mutta kyllä sitä pystyi uskomaan, että kuninkaalla jos kenellä olisi Nessan kaltainen muodonmuuttaja leivissään.

Mardyr asteli häveliäin askelin puun alle vilkuillen välillä tovereidensa puoleen, jotka viittoivat vain häntä puhumaan naiselle. "Tuota, Nessa... neiti?" Mies yritti Wesin kohteliasta taktiikkaa. "Tiedän, että haluaist varmaan juuri nyt repiä lihan luitteli ympäriltä ja katkoa ne käyttökelvottomiksi, mutta jos sitä ennen saisin ainakin pyytää anteeksi?" Mardyr ehdotti sormiaan pyöritellen.

[cardea]

Nessa keikkui lähellä puun latvaa ja tuijotti telttaa, josta pian pelmahti kolme miestä. Mardyr näytti oleva tulossa jo puun luokse, mutta kääntyi ympäri. Nessa kallisteli päätään, mutta hän ei kuullut mitä miehet sanoivat. Sen jälkeen Mardyr kuitenkin asteli puun alle. Tuo ei varmasti nähnyt Nessaa, sillä nainen oli päässyt korkealle. Hän kuitenkin tiputtautui alas oksalle, jonne Mardyr ei varmasti yltäisi. Hän laskeutui kuin kissa taivuttaen polviaan ja ottaen kiinni oksasta molemmilla käsillään. Hän ei sanonut mitään, kallisteli vain päätään ja tuijotti kun häntä sanottiin neidiksi. Hän kuitenkin sähähti luiden rikkomiselle. "Ei Nessa riko luita. Enkä minä hukkaa lihaa ja sinä maistuit kamalalta", olento totesi nousten seisomaan oksalle. "Nessa antaa yleensä Aranin päättää. Aran osaa rangaista. Nessaakin on pitänyt muutaman kerran, mutta siksi Nessa koettaa aina olla kiltti", olento sanoi ja värähti muistolle rangaistuksista.

Puussa roikkuva olento heitti itsensä roikkumaan pää alaspäin ja tuijotti Mardyria. "Sinä satutit Nessaa. Nessa ei pidä siitä. Varsinkin kun Nessa on ollut kiltti Karjulle", olento totesi ja sen kaulalla olevat jäljet saattoi nähdä hennosti mistä hänestä oli pidetty kiinni. "Sinä koetit puijata ja se on tuhmaa myös. Nessa ei pidä huijaajista. Nessa pitää kiinni sovitusta", olento sanoi ja osittain se johtui siitä, että häntä pidettiin tyhmänä. Nessa oli ehkä hölmö ja toisinaan helppo höynäyttää, mutta olento ei voinut olla tyhmä sopeuduttuaan aina uudelleen ja uudelleen, oppien kieliä ja tapoja. Nessa olisi voinut esiintyä kuten ihminen tai haltia, mutta se ei halunnut. Erityisesti sen jälkeen, kun Aran oli antanut olennolle kodin.

Muodonmuuttaja kiepautti itsensä takaisin oksalle ja riisui sen typerän tunikan pois päältään, jota hän oli keikkuessaan joutunut pitämään päällään. Hän tiputti sen maahan ja hypähti toiselle oksalle. Nessan hyppely vaikutti harmittomalta, mutta hän etsi kohtaa, josta hyökkääminen olisi viisainta ja sitten juokseminen. Hän vaani sillä hetkellä Mardyria ja toinen saalistaja saattoi nähdä sen tutkivissa silmissä.

[Janni]

Ja hän kun oli luullut, että osaisi puhua Nessan kummallista kieltä, mutta se ei näyttänyt toimivan toisen sähistessä hänelle jossain puun siimeksessä. "En kyllä puhunut lihani syömisestä vaan repimisestä ja ajattelin ettet haluaisi ikinä käyttää luitani joten katkoisit ne suutuksissasi, mutta ihan miten vaan. Kuitenkin tiedän, että olet vihainen minulle ja haluat minulle kaikkea pahaa. Ennen kuin yrität mitään, näen kyllä, että haluat loikata päälleni! Niin malttaisitko kuunnella hetken?" Karju kysyi huomautuksensä myötä. Mies ei kuitenkaan ottanut askelta taakseen seisoi vain kädet puuskassa katsellen ylös puuhun.

"...Anteeksi." Sen sanominen oli vaikeaa, mutta Mardyr sai sen kakistettua ulos. "Olen äkkipikainen, agressiivinen ja siitä hyvästä minulla on tämä kirous ylläni." Tämä yritti selittää. "Olen täysi sekopää ja tiedän sen, sekä jos haluat olla vihainen minulle sen kun olet, mutta pyydän ettet mene puhumaan tästä Aranille?"

[cardea]

Nessa rentoutui hieman puuoksallaan ja odotti. Intensiivinen katse seurasi jokaista liiketta, minkä Mardyr teki. Lopulta mies kakisti ulos anteeksi. Tuo kertoi, että kirous oli langetettu juuri siksi, että tuo oli niin äkkipikainen ja agresiivinen. Mies lopulta pyysi, ettei Nessa puhuisi tapahtuneesta Aranille. "Nessa ei pidä salaisuuksia Aranilta", olento sanoi ja tarkkaili sitten Mardyria. "Sinä lupaat, että olet kiltti Nessalle? Paijauksia ja herkkuja? Ehkä jos sinulla on jokin aarre, Nessa voisi vain... unohtaa kertoa", muodonmuuttaja tarjoutui hymyillen maireasti. Hän ei ollut lahjonnan yläpuolella!

Olento asettui makaamaan puun oksalle varoen ja painoi poskensa kämmeneensä. "Nessa ei tule alas ilman jotain mukavaa", nainen sanoi ja hymyili omahyväisesti tietäen, että Mardyrin olisi parasta totella. Eikä olento ollut mitenkään peittelevä asian suhteen.