Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

[Janni]

"No ei sen tarvitse olla salaisuus..." Mardyr yritti selittää, mutta Nessa ryhtyi jo latelemaan vaatimuksia, jonka takia tuo voisi unohtaa vain kertoa asiasta kuninkaalle. "Ei kai minulla ole muuta vaihtoehtoa." Mies huokaisi, yleensä hän oli se joka lateli vaatimuksia. Alas ei kuulemma tultu ilman jotain mukavaa.

"Ja mitäköhän se olisi? Lisää marjoja?" Mardyr uteli laskien kätensä lanteilleen. Kunhan hän ei palvelijaksi joutuisi ryhtymään mokomalle. "Muista kuitenkin, että olemme keskellä metsikköä. En voi pyöräyttää kakkua tyhjästä." Mies näki parhaaksi huomauttaa. Jokin raja sentään.

[cardea]

Nessan hymy oli leveä kun Mardyr sanoi, ettei tuolla ollut vaihtoehtoja. Nessa pohti mitä hän haluaisi ja ravisti päätään marjoille. "Minä olen aika täynnä", olento sanoi ja kohotti kulmakarvojaan kakulle. "Harmi... Kakut ovat herkullisia", Nessa sanoi kehräten. "Onko sinulla mitään kiiltävää? Nessa pitää kiiltävistä esineistä. Nätit kivet ovat myös mukavia. Yleensä Nessalla on joku koru, mutta ne kaikki jäivät palatsiin. Minulla on jopa kulkusia joissain niissä! Aran sanoo, että on hyvä tietää välillä missä Nessa kulkee ja niistä lähtee mukava ääni", olento kysyi nousten istumaan innostuneena aiheesta. Joku voisi verrata olentoa harakkaan, joka keräsi kaikkea kaunista itselleen. Sen ei tarvinnut olla kallis, kunhan Nessan silmässä se kiiltäisi. "Ja onko Nessan pakko laittaa tuo takaisin? Se kutittaa Mardyr!" Nainen kysyi osoittaen valkoista paitaa, jonka hän oli hylännyt.

[Janni]

"Harmin paikka." Mardyr totesi tietenkin harmitellen laisinkaan, ei kukaan hänen leirissään olisi edes osannut kakkua tehdä. Jokin kiiltävä kuulemma kelpaisi, joa pisti miehen miettimään. Heidän kuormassaan ei tällä hetkellä ollut mitään arvotavaraa, eivätkä he olleet hoidelleet maantierosvoja ja keränneet noiden saaliita vähään aikaan. Partaansa raapien Mardyr yritti miettiä kuumeisesti Nessan puheiden kulkusista mennen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

"Hm, jaa mitä?" Mardyr havahtui toisen maristessa paidasta, jota mies nyt vilkaisi maassa. "No eipä kai jos et halua." Mies huokaisi poimien sen käteensä. "Tuletkos alas niin mennään kysymään Jesteriltä, jos hänellä on jotain kimaltelevaa jemmassaan." Karju ehdotti, sillä tiesi kyllä sen pikku varkaan haalivan oman osuutensa aina saaliista ja ehkä vähän enemmän.

[cardea]

Hetken aikaa Nessa pohti tulisiko hän alas. Hän lopulta pudottautui roikkumaan käsiensä varaan ja siitä maahan. Nessa rakasti kiipeilyä ja vuosien saatossa hänestä oli tullut myös hyvä putoamaan, jotenka kaikki tapahtui yhtänä sulavana liikkeenä kun Nessa jo seisoi pienen matkan päässä. Hän pyyhki hieman polviaan ja tuumien nappasi sitten paidan. "Wes varmaan haluaa, että minulla on se", olento totesi ja pujottautui takaisin paitaansa. Se kertoi kenellä ei ollut huolehdittavaa Nessan suunnalta. "Toivotaan", Nessa sanoi ja lähti kulkemaan Mardyrin perässä, mutta pitäen selkeästi pientä välimatkaa. Tarpeeksi, jotta hän ehtisi reagoida karjun liikkeisiin ja tarvittaessa kadota puihin. Nessa oli suhteellisen helppo lahjoa unohtamaan ikävät asiat, mutta olento muisti kyllä siihen saakka kaiken.

Jesterin luokse saapuessaan Nessa katsoi toista hieman epäluuloisesti. "Onko sinulla aarteita?" olento kysyi kallistaen päätään. Miehen katse oli jäänyt selkeästi naisen jalkoihin kiinni ja tuo vaikutti hieman... limaiselta. Nessa ei olisi välittänyt tuon paijauksista. Sen vuoksi olento astui vaistomaisesti paljon isomman Mardyrin taakse ja kurkisteli sieltä, josko jostain ilmestyisi jotain kiiltävää.

[Janni]

Luvasta olla alasti huolimatta Nessa päätti pukea tunika takaisin ylleen, ihan vain Wesin mieliksi. "Niin, hyvä että ajattelet vanhan miehen sydäntä, hän ei välttämättä kestäisi alastonta kehoasi." Mies vitsaili lähtien sitten johdattamaan toista takaisin leiriin. Muut miehet vilkuilivat uteliaina ja osa huolissaan miten pomolla oli oikein mennyt jutustelu Nessan kanssa. Nainen ei ainakaan näyttänyt enää tuohtuneelta, mutta piti selvää välimatkaa miehestä.

Jester näytti yllätyneeltä kaksikon astellessa suoraan tuon pakeille. Tämä vilkuilikin ympärilleen, jos Mardyr tujottikin jotain muuta kuin häntä, mutta näin ei ollut. Ennen kuin karju pääsi asiaan kysyi Nessa suoraan mistä oli kyse. "Aarteita?" Jester toisti tämän katseen kavetessa epäilevänä. "Niin, Nessa haluaisi jotain kiiltävää, jotta unohtaisi kertoa haltia kuninkaalle tapahtuneesta. Tiedän, että jemmaat koruja ynnä muuta sen sijaan, että myisit ne eteenpäin niin kuin me muut." Mardyr selitti. "Mitä minä koruilla tekisin?" Pikku mies naurahti selvästi yrittäen valehdella. "Niin juuri, et tee niillä mitään, joten voit antaa ne neidille." Mardyr totesi. "Mutta--" Toinen oli pistämässä vastaan, mutta karjun ruman äreä naama kertoi tuolle tarpeeksi ettei Mardyr aikonut pelleillä tuon kanssa. Mutisten mies kävi kömpimään telttaansa.

Hetken päästä tuo palasi takaisin kädessään ainokainen valkea helmi. "Etkö parempaan pysty?!" Mardyr ärähti kumartuen ja napaten pienenpäänsä nilkoista ryhtyen ravistelemaan tuota. Taskuista ja ties mistä varisi maahan kolikoita, pieniä jalokivia monine väreineen, pari hopea ja kultasormusta, sekä medaljonki vihreällä kivellä. "Valitse." Mardyr kehoitti Nessalle.

[cardea]

Nessa katsoi kummastuneena Mardyria tuon sanoessa, ettei Wessin sydän kestäisi hänen alastonta kehoaan. Kyllä vanha mies oli siihen saakka kestänyt sen ihan hyvin... "Onko tuo vitsi?" Nessa kysyi epäilevästi. Hän ei kiinnittänyt huomiota juuri muihin, sillä hän oli menossa tapaamaan aarteiden pitäjää ja täten, muilla ei ollut merkitystä.

Jesteristä Nessa tosin piti hetki hetkeltä vähemmän. Olento nyökytti päätään vain, kun toinen kysyi aarteista ja Mardyr täsmensi hieman enemmän. "Koruilla tekee paljonkin", Nessa sanoi Mardyrin selän takaa ja hymyili avuliaasti. Nessa kuitenkin hyrähti hyväksyvästi neidille antamisen kohdalla ja katsoi kuinka mies katosi telttaansa. Nessa hiipi hieman lähemmäs selkeästi innostuneena, mutta kun mies tuli takaisin kantaen yhtä helmeä, Nessa kurtisti kulmiaan. Se ei edes kiiltänyt! Hän käänsi pettyneen katseensa Mardyriin ynähtäen pienesti. Sitten iso mies ottikin toista kiinni nilkoista ja Nessa jäi tuijottamaan tippuvia aarteita. Lopulta olento nauroi kirkkaasti ja taputti käsiään. Hän kumartui tutkimaan maahan tippuneita helyjä. Nessa poimi maasta pienen sormuksen, joka solahti naisen keskisormeen ja mittaili pohtien muutamaa jalokiveä valiten sitten punaisen ja nappasi vielä medaljongin. "Aran saattaa pitää tästä", hän tuumasi hinkaten medaljonkia tunikaan.

Nessa nousi seisomaan ja varmasti monen yllätykseksi painoi korun vasten toista hauistaan, jolloin ihoa kasvoi niin, että se jäi sinne turvaan ja asetti jalokiven toiseen, jolloin ne jäivät turvaan. "Kiitos", Nessa sanoi Jesterille. "Tippuuko useinkin ihmisistä aarteita kun heidän nilkoistaan ottaa kiinni? Minä en ole ikinä ennen tullut kokeilleeksi sitä", Nessa tiedusteli Mardyrilta ja katsoi omia nilkkojaan. "Se tosin vaikutti hauskalta", olento sanoi nousten itse kevyesti kädellä seisontaan antaen hetkeksi Jesterille iloiset näkymät hänen paljaaseen takamukseensa ja selkäänsä, muille etumuksensa ja laskien sitten jalkansa sulavasti maahan.

[Janni]

Jester tiputettiin sivuun Nessan ryhtyessä tutkimaan valikoimaa selvästi ilahtuneena. Pikkumies jäi hermostuneena tuijottamaan mitä nainen mahtoi tältä ottaan, jahka oli nurmelta kömpinyt takaisin jaloilleen valitellen. Mardyrkin seuraisi sivusta ja oli huojentunut, että toinen näytti löytävän jotain mieluista. Lopulta tuo valitsi miehen mielestä ihan hyvin, kun taas Jester voihkaisi selvästi menettäessään arvokkaiman helyn. Tuo taisikin pitää täekeimpiä aarteitaan takkinsa suojissa, pitääkseen ne lähellä kaiken aikaa. Se oli selvästi virhe.
Nessa saattoi näyttää muodonmuutaja kykyjään piilottaessaan aartensa oman ihonsa alle, joka oli kyllä inhottava näky ja sai muutaman miehen hätkähtämään.

"Se riippuu ketä ravistelee." Mardyr vastasi kysymykseen ja hymähti Nessan yritykseen tiputtaa itsestään jotain seisomalla käsillään täten tiputtaen tunikan paljaan kehonsa päältä. Jesterin hätäinen aarteitensa poiminta keskeytyi, kun tämä jäi tuijottamaan paljasta takamusta.
"Olisiko siinä tarpeeksi saada sinut unohtamaan?" Mardyr tiedusteli toisen kiepsahtaessa takaisin jaloilloilleen.

[cardea]

Nessa oli ennenkin piilottanut aarteita omaan kehoonsa, usein suuhunsa tai nenään, mutta keksinyt jokin aika sitten muodostaa ihosta pussin. Se ei ollut ehkä viehättävin tapa, mutta esineet pysyivät mukana niin kauan kuin hän ei muuttanut enää muotoaan. Jos hän muuttaisi hän joutuisi asettelemaan ne uudelleen ja se saatoi olla hyvinkin hankalaa ilman ihmisten käteviä käsiä. Nessan oli kuitenkin kokeiltava mitä tapahtuisi, jos hän olisi ylösalaisin. "Tarvitaankohan siihen ravistelua?" Hän pohti palattuaan ylös jaloilleen. "Se on alku, mutta minä haluan vielä paijauksia", Nessa totesi virnistäen ja suuntasi kohti Mardyrin telttaa. "Jos tunget mitään minun kurkuuni muuten vielä kerran, minä puren vaikka maistuisi kuinka pahalta", hän totesi ja sai muutaman miehen yskäisemään joko huvituksesta tai kauhusta.

Kainous ei ikinä ollut vaivannut Nessaa. Jos hän halusi jotain, hän pyysi sitä. Joku luulisi, että naista oli tällöin helppoa käyttää hyväksi, mutta jos joku yritti paijata häntä vasten toisen tahtoa tai henkilö, josta olento ei pitänyt... Villi kissat saivat aikaan vähemmän pahaa jälkeä. Kaiken lisäksi otus tunsi kehot niin hyvin, että osasi iskeä paikkoihin, jotka sattuivat. Olento palasi Mardyrin telttaan kuin ei olisi sieltä tuulen lailla lähtenyt hetki sitten. Hän istahti taljoille ja hyristen juoksutti sormiaan turkkien päällä. Ne muistuttivat häntä hänen omasta pesästään, jossa oli myös erilaisia turkiksia. "Nessalla on pesässä valkean karhun turkkikin, joka on kuulemma hyvin harvinainen. Se on vain mukavan lämmin kun Nessa on käärme. Sinne on hyvä käpertyä lepäämään", olento kertoi ja työnsi varpaansa toisen eläimen karvoihin hymisi pienesti iloaan.

[Janni]

Niin ne paijaukset. Mardyr huokaisi, mutta ei hänellä tainnut olla nurisemista vastaan joten lähti toisen perässä astelemaan kohti telttaa. Mies topsin mulkoili muita, jotaka hörähtelivät Nessan varoituksen myötä. Ei hän kyllä tunkisi enää yhtään mitää toisen kurkkuun, se viinas oli jo menetetty tapaus.

"Et sitten halunnut kaikken nähtävänä tulla paijatuksi?" Mardyr hymähti katsellessaan kuinka Nessa asettui mukavasti jälleen taljojen päälle leikitellen niiden karvalla. Jälleen Nessa höpisi omiaan, tällä kertaa käärmeistä. Miehestä tuntui, että toinen vain puhui kaikki ajatuksensa ääneen. Sen edestä tuo tuntui ainakin höpisevän.
"Juu juu, kuningas varmaan lellii sinut pilalle harvinaisuuksilla." Karju totesi istuessaan alan Nessan viereen ja laski samallaison kouransa tuon pään päälle, jota nyt ryhtyi paijaamaan, kun kerran oli pakko.

[cardea]

Muodonmuuttaja katsoi Mardyria tuon todetessa, ettei hän halunnut tulla kaikkien nähden paijatuksi. "Onko sillä jotain väliä?" Hän kysyi kummastuneena ja keskittyi sitten kertomaan omasta pesästään hetken. "Lellii? Mhh… Aran on kyllä kiltti Nessalle. Joskus Nessaa on pitänyt rankaista, mutta ei usein. Yleensä Aran saa olla kiltti ja antaa vain herkkuja ja paijauksia, silloin kun hän ei ole istumassa tärkeänä tai kokouksissa. Välillä hän on todella kiireinen. Silloin Nessa usein seikkailee", Olento kertoi hyrähtäen tyytyväisesti.

Naisen olemus suli ja muuttui selkeästi nautinnolliseksi. Hän myhisi pienesti ja pian Mardyr sai huomata, että Nessa ei suinkaan pysynyt kaukana. Päin vastoin! Olento hivuttautui koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, janoten enemmän. Lopulta Nessa heitti toisen jalkansa miehen jalkojen yli ja istui tuon syliin kyselemättä mitään lupia. Ihmisen sormet paijailivat miehen ihoa kuin vastaten jokaiseen liikkeeseen. "Sinun kätesi on mukavan iso", Nessa sanoi silmät ummessa nautinnosta.

[Janni]

"Ei kai." Hän oli ajatellut, että Nessalla olikin hitunen yksityisyyden halua, mutta ei hän ollut enää varma. Ehkä toinen oli tullut teltaan ihan vain taljojen takia? Nessa sepitteli pitkän puoleisesti Aranista, muttei tuntunut kertovan mitään erityistä. Kyllä hän saattoi aavistaa kuninkaan olevan kiireinen kaikkine hallintoaisoineen. "Miksi puhut niin paljon?" Mardyr päätti kysyä samalla kun ryhtyi toista paijaamaan.

Mies yritti kallistua sitä mukaan kauemmas mitä lähemmäksi Nessa työnttyi. Ei sillä etteikö tuo ollut nätti paijattava, mutta hän tiesi Nessan olleen hetki sitten karhu, joten olo oli hyvin ristiriitainen, mutta eihän karjun mielipiteellä ollut väliä sillä Nessa tahtoi syliin asti. "...Älä sano noin." Mardyr mutisi Nessan kommentiiin hänen kädestään. Paijaaminen kävi varsin vaikeaksi miehen yrittäessä pysytellä erillään toisesta sen verran mitä pystyi, kun tuo istui sylissä. Tilanne olisi ollut varmasti eri, jos Nessa ei olisi juonut hänen viinaksiaan. Olo oli epämukavan avivaantunut ja tuntui se myös nöyryytetyltä, kun toista tällälailla piti paasata oman maineen ja kenties hengen tähden.

[cardea]

Nessa katsoi kummastuneena Mardyria ja kohautti olkiaan. "Koska minä voin. Minä olen elänyt kamalan pitkään aivan hiljaakin, kun kukaan ei halunnut puhua vielä Nessan kanssa. Joskus olen unohtanut miten puhutaan. Kai minä puhun senkin ajan edestä. Voin minä olla hiljaakin, jos Mardyr niin haluaa", olento sanoi ja huokaisi hiljaa. Hän piti puhumisesta ja höpöttelystä, mutta osasi olento olla hiljaa. Se oli kyllä kovin hankalaa ja välillä hän unohti sen, että piti olla hiljaa, mutta hän voisi ainakin yrittää!

Sylissä ollessaan Nessa totesi miehen käden koosta ja tuo totesi, ettei niin saanut sanoa. "Miksei? Se on vain tosiasia, jonka minä totesin ääneen", olento kummasteli ja avasi sillä hetkellä vihreät silmänsä. Sitten Nessa pysähtyi todella katsomaan. Hän kurtisti kulmiaan ja katsoi, kuinka hullussa asennossa Mardyr oli. "Nessa inhottaa sinua", olento totesi pian pienellä äänellä nousten välittömästi. Hän tiesi, että moni ei pitänyt hänestä, koska hän oli omanlaisensa. Aranin vuoksi moni leikki kilttiä, mutta Nessa toisinaan tunsi sen. Hänellä oli myös olentoja, jotka pitivät hänestä juuri sellaisena kuin hän oli, jotka antoivat hänelle läheisyyttä ja rapsutuksia kun niitä pyysi. Hän astui hieman kauemmas Mardyrista. "Sinä teit tarpeeksi ja Nessa unohtaa", se totesi kummallisen vakavana ja vilkuili ovea. Nessa ei ollut ikinä kamalan hyvä sanomaan hyvästejä. Hän vain tuppasi katoamaan ja se siitä.

[Janni]

"Puhu vain niin paljon kuin haluat, ehkä se auttaa sinua unohtamaan helpommin." Mardyr vastasi Nessalle. Ei hän tahtonut tyriä tätä milläänlailla. Nessa ei varmaankaan ymmärtänyt millaiseen soppaan mies oli itsensä pistänyt ollessaan töykeä kuninkaan lemmikkiä kohtaan. Kuningas Aran voisi tahtoessaan karkottaa tai tapattaa hänet jos siltä tuntui. Haltiat kuin myös ihmiset olivat hänelle ja miehistölle tärkeä rahanlähde, molempien puolien tarjotessa hyvin töitä. Toki tällaisenä puoliverisenä kirottuna mihenä hän suosi enemmän haltioita, koska nuo olivat ymmärtäväisempia taruolentojen suhteen. Joten hänellä oli paljon tässä pelissä. Jos hän olisi vain tajunnut aikaisemmin kuka Nessan omistaja oli.

Mardyrin paijaus sai luvan loppua yllättäen Nessan huomauttaessa kuinka tuo inhotti miestä. "Hä, missä vaiheessa minä niin olen sanonut?" Karju kysyi vaikka tiesi kyllä tasantarkkaa olemuksensa kertovan tarpeeksi. Toinen ei ollut yhtä loukkaantuneen oloinen kuin aiemmin, mutta outo vakavuus tuon äänessä tuntui sitäkin inhottavammlata. Vaikka toinen totesi unohtavansa, tuntuisi se silti riskiltä antaa Nessan vain mennä, kun tuo selvästi ei ollut tyytyväinen. "Enkä tehnyt." Mies totesi. "Et ole tyytyvänen." Tämä huomautti. "Tämä päivä on ollut yhtä ylä ja ala mäkeä. Olen uupunut ja äreä, sekä oloni on hyvin ristiriitainen. Näytät nyt kauniilta ihmisnaiselta, jota paijaisin mielelläni pitkin yötä, mutta tiedän sinun olleen hetki sitten karhu ja ties mitä muuta... Yritän siis sanoa etten tiedä onko oikein tuntea miehenä vetoa sinuun." Mardyr selitti tuntien olonsa typeräksi ja noloksi, miksi hän edes selitti tällaista?! Oliko se puolikas viinapullo ollut sittenkin tarpeeksi?

[cardea]

Höpöttäminen oli selkeästi sallittua Mardyrin mielestä, niin kauan kuin se auttoi unohtamaan. Hän ei juuri ollut pohtinut mitä ongelmia muille tuli, kun hän kertoi näiden kohdelleen Nessaa tuhmasti. Olento oli vain tottunut siihen, että kuningas auttoi sen lopettamiseen. Hän oli nähnyt samoja palvelijoitakin, tosin ne enää harvemmin olivat Nessan kanssa tekemisissä tai jos olivat antoivat olennon tehdä mitä tämä halusi. Yleensä olennon marmatus aiheesta oli nykyään tarpeeksi lopettamaan kiusanteon ja hänen ei tarvinnut kertoa Aranille enää niin usein.

Kun Nessa nousi, Mardyr ihmetteli missä vaiheessa tuo oli muka niin sanonut. "Sinä hakeudut pois Nessan läheltä", olento totesi ja jatkoi lupaamalla, että oli saanut tarpeeksi. Se oli ehkä vale, mutta pienet valeet eivät haitanneet. Lisäksi hän ei ollut luvannut olla rehellinen Mardyrille. Hän tuijotti karjua maassa ja kallisti sitten hieman päätään kun tuo totesi, että oli ollut hämmentävää kun hän oli hetki sitten ollut karhu. "Nessa on aina Nessa. Oli se sitten karhu tai ihminen", olento sanoi kyykistyen. "Eikä Nessa tarkoittanut paijauksilla seksiä, vaikka kyllä Nessa siitäkin pitää, paljon", nainen sanoi hymyillen ja lipaisi huuliaan. "Nessa rakastaa seksiä, mutta tietää, että kaikki eivät. Eikä Nessa siksi pyytäisi sitä ellei Mardyr niin haluaisi", hän sanoi laskeutuen polvilleen ja tuoden naamansa karjun eteen. "Nessa ei kuitenkaan pidä siitä, että joku koettaa kiemurrella kauemmas, koska ei halua koskea. Kyllä Nessa joskus kiusaa aatelisia sillä ja on niin ilkeä. Ei tänään", olento totesi ja napautti sormellaan miehen poskea lempeästi.

[Janni]

Nessan puheet eivät juuri helpottaneet Mardyrin oloa, eihän tuo ymmärtänyt täysin. Mies huokaisten hieraisi naamaansa. Tosin tämä näennäisesti jännittyi toisen puhuessa yllättäen seksistä. "Kuka muka niin on luullut?! E-En ainakaan minä! Ei jei ei ehei!" Mies vakuutteli päätänsä puistellen. Nessa kuitenkin jatkoi ja puhui varsin avoimesti, pahentaen vain tilannetta. "En halua! Tai siis... haluan... eikun..." Ehkä hänen olisi vain parasta olla hiljaa?

Haudaten kasvonsa käsiinsä Mardyr huokaisi pitkään ja hartaasti. Alkoholi taisi tosiaan tehdä hänelle kepposiaan hänen sitä tajuamatta tai ehkä se oli sekoitus Nessan kummallisuuta sekä stressiä kuninkaan tuomiosta? Mies kohotti katsettaan käsiensä suojista toisen puhellessa kuinka ei pitänyt siitä kuinka tuosta kiemureltiin kauemmas. Tuo kävi vielä napauttamaan miehen poskea.
"Kyllä sinä olet kiusaa minulle tehnyt tietämättäsi, mutta ei se taida sinun vikasi olla." Mardyr totesi nostaen kätensä uudemma kerran Nessa punaisten hiusten lomaan. "Olet vain outo, koska olet vain Nessa." Mies totesi lähinnä itselleen.