Pupujen Puolella


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 17, 2020 12:00

Re: Pupujen Puolella

Abia lohdutti jo se, että Mardyr tiesi miltä hänestä tuntui. Tuo ei pitänyt häntä hölmönä tai typeränä, mikä olisi ollut kamalaa. Tyttö puristi lempeästi Mardyrin kättä kiitoksena siitä. Kukaan ei ollut suuremmin vaivautunut selittämään Abille oikeaa tai väärää. Hän oli koettanut olla kiltti enemmän pelon vuoksi. Hän oli pelännyt edes yrittää asioita kunnes oli tullut soturien joukon jatkeeksi. Siellä hän oli hiljalleen alkanut kokeilemaan omia rajojaan ja taitojaan. Suurimman osan ajasta Abin kokeilut olivat hyvinkin kilttejä. Tämä oli ensimmäinen, kun hän oli todella käyttänyt lumoustaan pahaan. "Sinä olet se tyyppi, joka minulla on", keiju totesi Mardyrille hieman hymyillen. Kun mies kertoi lyöneensä Razoria Abin leuka loksahti ja hän oli kompastua jalkoihinsa. "Sinä löit häntä?" Abi kysyi järkyttyneenä ja tuijotti Mardyria hetken hiljaa. Abi kallisti päätään ja siristi silmiään. "Jos minä olisin käskenyt Razorin lyömään itseään, olisitko sinä suuttunut? Minä en tiedä olisinko oikeasti halunnut hänen kuolevan, mutta minä halusin satuttaa häntä. Minä halusin sitä todella, todella, paljon. Lisäksi", Abi epäröi hetken ja potkaisi maata jalallaan ennen kuin jatkoi: "kylässä minä hoidin eläimiä. Ne tiesivät, että minä en satuttaisi niitä ja minä paransin niitä. Oravista ja hiiristä peuroihin ja jopa suteen. Isä kerran löysi ladon, jossa minä pidin niitä ennen. Hän uhkasi tappaa ne ja laittaa minut syömään ne. Jos minä olisin käyttänyt ääntäni häneen, hän olisi leikannut minun kieleni... En minä ennen olisi uskaltanut. Ehkä minusta on tullut hieman liian rohkea".

Oli varmaan hankalaa muistaa, että Abi oli vasta päässyt pois isänsä vallan alta. Hän vaikutti unohtaneen kaiken sen suurimman osan ajasta, mutta oli päiviä kun muistot tulivat pintaan. Abi ei puhunut enää kamalasti isästään missään muodossa. Joskus hän kuitenkin näki painajaisia ja jotkut asiat vain muistuttivat häntä kodista, josta hänet oli häädetty. Eikä henkisiä arpia varmasti parannettaisi vielä hetkeen, mutta ne olivat sentään alkaneet jo sulkeutumaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Pe Tammi 17, 2020 9:37

Re: Pupujen Puolella

Mardyr hymähti tytön sanoihin. Vai oli hän Abin tyyppi? Tyttö kuulosti myös yllätyneeltä kuullessaan hänen lyöneen Razoria. "Tietenkin löyn, hän satutti sinua." Karju totesi. "Jos olisit niin käskenyt en olisi ollut vihainen, toverin tappaminen on pahempi asia. Toki Wes varmaan ei haluaisi sinun olevan ollenkaan väkivaltainen kun olet niin heino neito hänen silmissään, mutta minun puolestasi voit hieman lyödä jos joku sinua ärsyttää ja Wes ei ole näkemässä." Mardyr totesi. Ei hän todellakaan ollut paras roolimalli, mutta minkäs hän sille mahtoi.

"Mitä oikein höpiset? Liian rohkea? Ei sellaista ole." Mardyr tuhahti Abigailin päätelmiin tuon isänsä tekosien perusteella. "Sinusta on tullut hyvin rohkea ja siinä ei ole mitään vikaa." Mies lisäsi katsahtaen alas pienempäänsä.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Tammi 18, 2020 7:25

Re: Pupujen Puolella

Abi tunsi pientä kiitollisuutta, että Mardyr oli tosiaan pitänyt hänen puoliaan. Tyttö tyrskähti hieman hienon neidon kohdalla. "Minä tykkään kyllä hienoista mekoista, mutta ei se taida minusta vielä hienoa neitiä tehdä", Abi totesi virnistäen leveästi. Hän oli kuitenkin hieman otettu siitäkin, että joku piti häntä hienona. Olihan Abi käytöstavoiltaan suhteellisen hieno suurimpaan osaan miehiä verrattaessa. Se kuitenkin taisi johtua enemmän siitä, että tytöiltä sellaisia asioita yleisesti odotettiin myös. Röyhtäily ja piereskely nyt vain eivät olleet ikinä sopivia, kun lähteenä oli nuori tyttö vaikka se tuntuikin hullulta.

Abin pohdinnat omasta rohkeuden liiallisuudesta saivat Mardyrin tuhahtamaan. Kun tuo katsoi alas, Abi tapitti takaisin ja hymyili sitten. Hän ei voinut olla hieman kiusaamatta: "Paitsi silloin kun minä en tottele sinua ja pysy leirin sisäpuolella?" Abi yleisesti oli hyvin nätisti aina muiden lähellä, mutta olihan hän parikertaa unohtunut hyppelemään puroa pitkin tai seurannut hyvää sienimätästä aavistuksen liian pitkälle soturien mielestä. Abin mielestä nuo olivat yleensä hössöttäneet turhasta, mutta hän oli yleensä tullut kiltisti takaisin. "Nyt kun minä olen aika hyvä lingon kanssa, mitä minun pitää seuraavaksi oppia?" Abi kysyi siirtyen uusille urille. Wes oli mutissut eriäviä mielipiteitä itsepuolustuksen opettelun suhteen, mutta keijun mielestä hän voisi oppia sitäkin. Siitä Abille tulikin mieleen hänen ja Solomonin vetonsa. "Älä potki", Abi käski ja kyykistyen nappasi tiukan otteen Karjun karvaisista sääristä ja suoristi jalkansa saaden Mardyrin sorkat irtoamaan maasta vaikkei se helppoa ollutkaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Tammi 19, 2020 10:00

Re: Pupujen Puolella

"No ehkä silloin olet uhkarohkea." Mardyr myönsi Abin kiusoittelevaan tokaisuun, mutta kai kaikilla nuorilla kuului olla hieman kapinan omaista sisua. Tyttö päätti vaihtaa puheenaihetta ja mainitsi linkonsa, jonka käytön oli oppinut varsin hyvin. "Kenties puukon käyttö?" Karju ehdotti. "Linko kun on pitkän matkan ase, se ei auta paljoa lähi taistelussa." Mies totesi.

Sitä asiaa ei kuitenkaan enätetty pohdiskelemaan pitkää, kun Abigail yllättäen pysähtyi ja kyykistyi. Mardyr katsahti alas tyttöön ihmeissään ja oli horjaktaa, kun joutui yllättäen seisomaan vain yhdellä sorkalla. "Hei, mitä sinä nyt?" Hän ihmetteli tytön puuhia tasapainotellessaan kädet hieman lävällään.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Tammi 20, 2020 12:58

Re: Pupujen Puolella

Puukon kohdalla Abi kallisti hieman päätään. Hän käytti leikkaamiseen pronssia, sillä teräs ei tullut kuuloonkaan. Wes oli tehnyt pienen veitsen ihan vain häntä varten ja se oli yksi Abin aarteista. "Wes teki minulle sen pienen puukon, mutta se on enemmän kasvien leikkelyyn ja vuolemiseen", tyttö tuumasi ennen kuin päätti nostaa Mardyrin. Hän ei saanut toista kättään Mardyrin jalan ympärille, sillä Karju alkoi räpiköimään. "Minä nostan sinut! Solomon ja minä olemme harjoitelleet! Minä olen aika vahva kokoisekseni. Niin Solomon sen sanoo", Abi totesi antaen toisenkin sorkan laskeutua maahan. "Hmm... Sinun ylä... reitesi ovat vähän liian isot. Voitko sinä seisoa ne yhdessä?" Abi kysyi siristäen pienesti silmiään. "Solomon löi vetoa, etten saisi nostettua sinua ja jos minä voitan, saan toiveen", tyttö tajusi valaista hieman tilannetta. Kentauri oli todellakin melkoisella innolla laittanut Abin nostelemaan toinen toistaan painavampia esineitä testatakseen Keijun rajoja. Kentauri oli liian painava, mutta iso tynnyri, kunhan Abi sai siitä otteen, nousi melko helposti.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ke Tammi 22, 2020 1:28

Re: Pupujen Puolella

"Se kelpaa hyvin." Mardyr ennätti vastaamaan, ennen kuin joutui Abigailin outoon käsittelyyn. Tyttö selitteli mitä oikein puuhasi ja paljasti tehneensä vedon Solomonin kanssa. Vai sellaista se koni oli luvannut tytölle. "Minä en ole mikään puntti, jota nostella miten haluaa!" Karju tiuskaisi kokien kohlahduksen miehisyyteensä, jos tyttö hänet pystyisi nostamaan tuosta noin vain. Joten ratkaisu siihen olisi ettei hän antaisi Abin yrittää.

Karju pyristeli Abigailin otteista pois ja lähti hölkäämään leiriä kohti. "Saat minulta kaksi toivotta, jos olet nostelematta minua." Mies huikkasi olkansa yli ollen valmis pakenemaan lujempaa, jos Abigail ryhtyisi määrätietoisemmaksi.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Tammi 22, 2020 3:04

Re: Pupujen Puolella

Mardyr ei vaikuttanut yhtään niin kiinnostuneelta Abin kokeesta, kuin tyttö itse. "Et olekkaan, sinä olet minun koe karjuni", Abi vastasi virnistäen ilkikurisesti. Miehen pyristellessä irti Abi löysäsi otteensa ja astui taaksepäin. "Hei!" Tuo huudahti Karjun lähdettyä juoksemaan karkuun! Epäröimättä Abi lähti perään. "Minä saan sinulta aina muutenkin toivoa!" Tyttö heitti takaisin ja kiristi lyhyiden jalkojensa tahtia. Hänestä tuntui kuin maa työntäisi häntä eteenpäin ja juokseminen tuntui hyvältä. Abi väisti helposti naamaa tavoittelevat oksat ja hyppäsi iloisesti juurakkojen. "Solomon on kentauri! Minä en ole ennen voinut toivoa mitään kentaurilta!" Abi sanoi juuri laisinkaan hengästymättä juoksussa.

Oli varmasti huvittava näky kun pieni teini-ikäinen tyttö juoksi valtavan soturin perässä, jonka naamavärkki olisi voinut koristaa jopa painajaisia. "Minä saan sinut kiinni!" Abi uhkaili kirittyään kapteeniaan kiinni. Koko naaman halkaiseva hymy ei varmasti näyttänyt hirvittävän vaaralliselta, mutta jos Abi saisi Mardyrin kiinni. hän varmasti yrittäisi uudelleen!
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Pe Tammi 24, 2020 9:07

Re: Pupujen Puolella

"Se on eri asia!" Mardyr huudahti tytölle takaisin. "Voit toivoa jotain mitä normaalisti sinulta kieltäisin!" Mies ryhtyi käymään kauppaan, vaikka tiesi katuvansa moista lupausta myöhemmin. "Hah, ei häneltä voi tovoa muuta kuin hevosenkentkiä tai kyydin, joka ei vetele veroja minun kyydilleni!" Karju lisäsi tytön uskoessa kentaurin ppystymään toteuttamaan erikoisempia toivoita. Ei se hevosenperä mitään taikaa ollut.

"Niinkö, alla pistää vauhtia sitten?" Mardyr yllytti tyttöä leikkisästi tuon uhotessa saavansa hänet kiinni. Mies ei enää hölkänyt vaan juoksi kunnon askelin sorkkien kuopiessa maata mukanaan. Tämähän kävi ihan hyvästä treenistä tytölle, vaikka näky taisikin olla varsin huvittava, jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt. Mardyrin onneksi kirmasivat he metsän siimeksessä kaikessa rauhassa.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Tammi 24, 2020 10:36

Re: Pupujen Puolella

Abi ei voinut olla kikattamatta Karjun vastaväitteille. "Minä en halua hevosenkenkiä! Ne ovat terästä!" tyttö totesi ja virnisti leveästi kyydille. Siihen hän ei voinut sanoa mitään. Mardyr oli omaa luokkaansa ratsuna. Tosin kikatus ei ollut mitään siihen riemun kiljahdukseen verrattuna kun Mardyr yllytti keijua. Abi hymyili korvasta korvaan ja alkoi kiristää tahtiaan. Hän työnsi jalkoihinsa voimaa ja pyrki jokaisella askeleellaan työntämään itseään aina kovempaa ja kauemmas. Abi oli lähellä kerran, jos toisenkin. Koostaan huolimatta Mardyr oli aika vikkelä. "Melkein!" Abi puuskutti. Hänen niskahiuksensa olivat liimaantuneet hien myötä ja Abi todella hikoili. Hän halusi saada Mardyrin kiinni! Aiemmat muodonmuutokset tuntuivat entistä enemmän lihaksissa, mutta se ei haitannut menoa.

Lopulta Abi keräsi viimeiset voimansa hurjaan pyrähdykseen ja hyppäsi Mardyrin selkään kuin pieni takiainen. "Sainpas!" Tyttö läähätti halaten soturia lujasti. Pienet jalat tärisivät rasituksesta, mutta Abin hymy oli leveä. "Sinä et pääse karkuun!" tyttö julisti painaen poskensa Mardyrin partaista poskea vasten. "Sinä juokset kovaa", Abi tuumasi hengästyneenä ja tuntien voitokkuuden huumaa.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Tammi 26, 2020 12:21

Re: Pupujen Puolella

Hippaleikki tuntui tekevän tytön iloiseksi, niinkin iloiseksi, että tuon kikatus tarttui mieheen. Abi kuulosti väsyneeltä, mutta siitä huolimatta tuo keräsi viimeisen puhtista pyrähdykseen ja loikkasi miehen niskaan, joka tarttui tyttöä jaloista ettei tuo putoaisi. Mies vilkaisi olkansa yli Abigailiin ja tunsi tytön pinen posken omaansa vasten. Mieli tuntui täyttyvän sillä hetkellä ilosta niinkin paljon, että mies saattoi tuntea sääriensä yllättäen naksahtavan uuteen uskoon.

Seuraavassa hetkessä mies kompuroi ja kaatui pärstä edellä maahan Abigail onneksi selässä hänen jäädessä tuon alle pehmusteeksi. "Mitäh..?" Mardyr henkäisi tuntien kuinka suussa oli enemmän tilaa isojen torahampaiden ollessa poissa. Nurmi tuntui oudon viileältä sääriä vasten ja mies tajusi menettäneensä karvapeitteensä. No johan, hänellä oli varpaatkin. "Katso nyt mitä teit." Karju naurahti nousten hieman kyynärvarsiensa varaan katsahtaen olkansa yli Abigailiin normaalin puolihaltian kasvoilla.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Tammi 26, 2020 3:32

Re: Pupujen Puolella

Onnen huuma vaihtui pieneen säikähdykseen kun Abi tunsi kuinka Mardyr vei hänet vääjäämättä kohti maata. "Unf…" Abi totesi tömähdyksestä, mutta häneen ei kyllä sattunut. Hän oli tosin yhtä hämmentynyt kuin Mardyr, kunnes tajusi torahampaiden olevan poissa. "Hupsista... Mutta en minä tiennyt, että kun Karjuja jahdataan ja napataan, että se Karju osa menee piiloon", tyttö totesi viattomasti virnistäen. Hänestä Mardyrin kasvot näyttivät oudoilta ilman torahampaita. Kai Keiju oli vain hyväksynyt Mardyrin juuri sellaisena kun oli soturin tavannut. Aluksi hän oli kieltämättä pelännyt hurjan näköistä soturia, mutta nykyään ei laisinkaan. Se oli varmaan hyvä puoli nuoressa mielessä, se taipui hyväksymään asiat juuri sellaisina kuin ne olivat.

Mardyrin selässä Abi oli asettunut mukavasti aloilleen ja painoi päänsä yhä leveälle hartialle. "Näytitkö sinä tältä, ennen kuin se noita kirosi sinut?" Abi kysyi ja koski hellästi Mardyrin leukaa ja poskea pienellä kädellään, paijaten niitä ihmetellen taian voimaa. Ilman karjun hampaita ja muita piirteitä, Mardyria olisi helposti voinut sanoa komeaksi. Tyttö hymyili Mardyrille kiusoittelevasti vetäen haltian nenää sormiensa välissä. "Sinä et näytä enää yhtään niin vaaralliselta. Muut varmaan kiusaisivat sinua kamalasti", keiju kikatti rutistaen sitten Mardyrin halaukseen kietoen ohuet jalkansa toisen ympärille ja kädet kaulalle. "Minä en kiusaa, kamalasti. Vähän vain, koska muuten minä en olisi soturitar!" Abi sanoi hymyillen leveästi.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Tammi 26, 2020 10:36

Re: Pupujen Puolella

"En minäkään." Mardyr naurahti. Oli hän hieman alkanut ymmärtämään tätä kieron kirouksen toimintaa. Hänen täytyi olla äärimmäisen iloinen, että kirous katoaisi. Mies ei vielä noussut tytön asetuttua niin mukavasti hänen selkäänsä. "Aikalailla, tosin se noita ei saanut minua näyttämään tältä." Mardyr päätti myöntää. "Noita kirosi minut alun perin tavalliseksi villisiaksi, kun vihastun. Minä en tietenkään siitä pitänyt joten yritin itse korjata asian ja noh... se meni hieman pieleen." Mies kertoi seikan, jonka oli selittänyt aika harvalle.

Karju hekotti Abin nipistellessä hänen nenäänsä ja hieman tuo härnätenkin. "Niin varmaan kiusaisivat. Olen liian kaunis tällaisena." Mardyr totesi heilauttaen hiuksiaan kuin puhdas rotuinen haltia konsanaan. Mies nousi paremmin istumaan tytön käydessä rutistamaan häntä oikein kunnolla. "Niinpä." Mardyr hymähti tytön puheisiin pörröttäen tuon hiuksia. Tälläistäkö oli olla isä? Pitää tiukka kurinalainen puhe, pahoittaa lapsen mieli ja sitten nauraa iloisena jälkikäteen?
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Tammi 27, 2020 2:27

Re: Pupujen Puolella

Abi kuunteli kiinnostuneena noidasta, mutta kun Mardyr tunnusti itse möhlineensä Abi virnisti. "Eli kun sinä hoppuilit, päädyit Karjuksi", Abi summasi. Toisaalta asian voisi nähdä onnen lykkynäkin, sillä Mardyr nyt tosiaan sopi rooliinsa hurjana johtajana. Tyttö ei voinut olla härnäämättä toista. Hän paijasi sitten Mardyrin kauniita kiharoita kun ensin mies oli nakannut ne sulokkaasti selkäänsä, mutta palasi rutistamaan kun Mardyr nousi istumaan. Tukan pörröitys sai keijun päästämään tuhahduksen ja hän päästi irti mätkähtäen takapuolelleen, mutta kiersi sitten kontaten Mardyrin eteen.

Abi paijasi haltian jalkoja hymyillen ja laittoi ne omaan syliinsä, sillä maa tuntui kylmältä. "Sinulla ei ole niin kovia jalkapohjia kuin minulla", Abi totesi painaen Mardyrin jalat vatsaansa vasten pitääkseen ne lämpiminä. Hän kietoi vielä hennot käsivartensa niiden ympärille ja hymyili. "Olisi aika mahtavaa nähdä Wessin ilme nyt", Abi myönsi, sillä mielikuva sepän hämmästyksestä oli niin helppoa kuvitella toteen. Wes ei ikinä uskoisi, että Mardyr olisi täysin puoliverisen näköinen. "Luuletko, että sinä joskus hankkiudut kokonaan eroon villisiasta?" Abi kysyi kurtistaen hieman kulmiaan. "Minä en ehkä halua, että en voi enää ratsastaa sinun selässäsi, mutta toisaalta, ainahan minä voin olla sinun olkapäälläsi keijuna", Abi tuumasi hieman haikeana. Oli varmaan vaikeaa uskoa, että Abi oli todella kiintynyt villisikaan ja sen kärsän pusuihin ja nyt ratsastukseen.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari

Viestit: 321

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ma Tammi 27, 2020 6:11

Re: Pupujen Puolella

"Niin möhlin aika pahasti, mutta olisi tässä huonomminkin voinut käydä. Mitä jos valtavan karjun sijaan olisinkin muuttunut porsaanpokaseksi?" Mardyr kauhisteli ajatusta vitsikäästi. Abin käsi paljasta vähä karvaisempaa ihoa vasten kutitti hieman, kun tunteeseen ei ollut tottunut ja tuon keho tuntui lämpimältä jalkapohjissa tytön nostaessa ne syliinsä.

"No se kyllä olisi." Karju hymähti Abigailin tahtoessa nähdä Wesin ilmeen, mutta toisaalta ehkä oli parempi ettei hän näyttäisi tätä naamaa miehilleen. Kaikki uskottavuus vielä katoaisi. Abigailin kysymys kuulosti jokseenkin haikealta ja tuo myönskin ettei haluaisi luopua karjulla ratsastamisesta. Se pisti miehen hieman miettimään, tahtoiko hän joskus eroon kirouksesta? Tytön harmittelu teki kyllä tehtävänsä säärien kasvattaessa karvapeitteensä takaisin ja sorkkien kasvaessa jalkojen tilalle. Suutansakin mies joutui kipeästi avaamaan hampaiden ottaessa terävän mallinsa takaisin. "En usko, että jaksaisin kanniskella sinua harteillani niin paljon mitä karjuna, joten näin on ihan hyvä."
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari

Viestit: 870

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Tammi 27, 2020 8:16

Re: Pupujen Puolella

Ajatus Mardyrista söpönä pienenä possuna sai Abin hymyilemään leveästi. "Sitten sinä olisit jossain oikein hyvin ruokittuna", tyttö ehdotti kiusoittelevasti silmät tuikkien naurusta. Oli hassua ajatella, että Mardyr voisi mitenkään edes olla pieni. Kaikki miehessä oli Abin silmissä suurta. Tuon ääni oli kuuluva, hartiat leveät, hampaat suuret ja eipä Mardyr todellakaan lyhyt ollut, tosin Abin vierellä lähes kuka tahansa oli hongan kolistaja. Abista olisi ollut hauskaa nähdä muiden ilmeet, mutta Mardyr ei tuntunut haluavan sitä. Siksi Abi ei edes yrittänyt ehdottaa mitään sen enempää.

Ajatus Mardyrin muuttumisesta täysin ihmiseksi oli kaksiteräinen miekka. Mardyrin jalat muuttuivat kuitenkin jälleen sorkiksi ja tutut torahampaat kasvoivat takaisin. Abi hymyili hieman, sillä tämän Mardyrin hän tunsi parhaiten. "Sanoitko sinä juuri, että minä olen painava?" Abi kysyi kulma kohoten. Hän syöksyi pystyyn ja helposti kapusi Mardyrin harteille. "Niin... Olenko minä muka painava?" Abi kysyi ottaen hyvän otteen johtajansa päästä. Hän varoi kuitenkin vetämästä hiuksia. Asennossa tosin oli vaarana, että mies päättäisi heittää itsensä selälleen, mutta sammalten peittämällä mättäällä se ei juuri haittaisi Abia. "Vai oletko sinä niin heikko, että minun pitää muuttua pieneksi?" Keiju kiusasi Karjua, mutta painoi hetkeksi poskensa päälakea vasten. "Solomon varmasti pystyisi kantamaan minut, vaikka olisin isompi...." Abi kuiskasi hihittäen Mardyrin korvaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö