Kalin ehdottama paikka portaalille kelpasi, tai ainakin sai luvan kelvata, velhon sanojen mukaan. Mitä taas tuli sepän tarjoamaan apuun, ei velho ilmeisesti häntä sen enempää tarvinnut. Joten, Kali keskittyi takaisin kyökkiin, samalla kun yritti miettiä kaiken mahdollisen läpi. Kaiken, mitä hän tarvitsisi mukaan ja mitä voisi jättää jälkeen. Ehkä oli myös parasta, ettei hän lähdöstään kertoisi kenellekään. Eipä häntä jäisi kukaan kaipaamaan ja ne uskollisimmat asiakkaat kyllä keksisivät tavan löytää sepän käsiinsä – tai sitten hän itse ottaisi heihin yhteyttä, kun tilanne oli hieman rauhoittunut ja hän olisi ehättänyt asettua Elwoodiin…
Ainoa jolle Kali tunsi olevansa velvoitettu ilmoittamaan tästä muutosta, oli Delathos. Mutta sepällä ei varsinaisesti ollut mitään keinoa ottaa yhteyttä haltioiden eliittirykmentin kapteeniin. Niin he olivat päättäneet jo ajat sitten, heidän yhteydenpitonsa rajoittui niihin kertoihin, kun Delathos päätti vierailla Kalin luona. Ei kirjeitä, ei muita yhteydenottoja. Yhteyden pitäminen sellaisin keinoin oli riskialtista molemmille. Ja nyt myös ne Delathoksen vierailut olivat kostautuneet, kun ihmiset alkoivat seppää epäillä. Kyllähän Kali oli ollut tietoinen vaaroista, mitä Delathos tai puolueettomat asiakkaat toivat hänelle, sepän asuessa ihmisten kylän tuntumassa, mutta silti tämä kaikki tuntui tulevan niin… äkkiä.
Mutta, muista tahoista murehtiminen sai nyt jäädä, Kalin ollen kutakuinkin valmis ruuanlaittonsa suhteen, Qiran juuri sopivasti saapuen paikalle kysymyksensä kera.
”Haluanko? En ehkä välttämättä, olen jo ehtinyt tykästyä tähän pajarähjään”, Kali aloitti, virnistäen pienesti, ”Mutta näen paremmaksi lähteä. Oli onni onnettomuudessa, että sinä olit paikalla kun se tärkeilevä idiootti tänne päätti tulla uhittelemaan – puhumattakaan sitten siitä, että Sirius sattui paikalle myös. Jos olisin ollut täällä yksin… En edes halua kuvitella, miten tilanne olisi voinut päättyä. Ja välttääkseni sellaisen tilanteen, minun on lähdettävä lapsen kanssa”.
”Jaa ehkä maisemanvaihdos tekee ihan hyvää – aloin jo kyllästyä Nahorin kapakoihin. Elwoodin kapakoissa en ole koskaan käynytkään, vielä”, Seppä naurahti.
”Mutta nyt! Aamiaista, sitten voimme alkaa töihin”, Seppä hymähti, suoden Qiran puoleen lempeänpehmeän katseen. Hän jäisi syöjättärelle tästä velkaa…
Ja niiden suunnitelmien puitteissa aamu lähtikin käyntiin. Aamiaisen jälkeen Kali katsoi lapsensa valmiiksi matkaan, ruokki koirat, ennen kuin pääsi itse auttamaan tavaroiden siirtämisessä. Suurin osa hänen ajastaan meni kyllä tavaroiden pakkaamiseen ja ohjeistamiseen, mitä otettaisiin mukaan ja mitä kannettaisiin mistäkin. Portaali itsessään oli aika vänkä väline, Kali ei koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt moista. Ja totta kai se jännitti siitä loppupeleissä itse astua läpi, mutta ei se sen kummempi kapistus sitten ollutkaan.
Monta tuntiahan siinä vierähti, mutta lopulta paja Nahorissa alkoi olla tyhjillään. Vain huonekaluja ja satunnaisia roippeita, mitä ei tarvinnut välttämättä matkaan, jäi jälkeen. Koirien paimentaminen portaalista läpi lieni vaikein osuus loppupeleissä, lauman ollen hyvin vahvasti sitä mieltä, että portaali oli VAARALLINEN ja sen lähelle ei kannattanut mennä. Tai ainakin ne olivat sitä mieltä, kunnes Bolormaa seurasi Kalia portaalin läpi, sepän kävellen lapsensa kanssa edeltä. Ja kerta lauman vanhin naaras uskalsi, uskalsivat loputkin koirista tulla perästä…
Kun kaikki tarpeellinen oli siirretty Elwoodiin, oli aika kiittää miehiä avusta ja lupailla palkkioita tästä hyvästä. Olihan muutossa ehättänyt vierähtää tunti jos toinenkin, itse kunkin ollen saanut päivän kuntoilut siinä samalla. Kali ainakin oli puhki ja heti, kun viimein tuli tilaisuus istahtaa alas, romahti seppä Syöjättären sohvalle röhnöttämään pienokaisensa kanssa.
// Deli perkele :D Turpaan tulee vielä tolla menolla. ÖDFKLJGLÖKDJGJKLSF VISSE STOP, perhanan pohjoisen paholaiset, eivät usko sanaa EI ja eivät rauhotu. Also hei onks Delikin dilf ku sil on Jacka ja tää Kalin kakara? //

