Vierailu etelässä // Aksutar

[Mohnake]

Kääpiö istuutui pöydän ääreen.
"Riippuen tuurista. Sanoisin sen viitisentoista päivää. Ilman ylimääräisiä pysähdyksiä ja sään ollessa sopiva kaksitoista."
Ikolok oikoi jalkojansa pöydän alla. Hänen jäsenensä olivat alkaneet tuntumaan jäykemmiltä iän myötä.
"Herra Fritz olisi tervetullutta matkaseuraa. Minulle nimittäin. Onneksi Raellalla on palvelustyttöjä niin hän ei pitkästy juttuihimme."
Hän hieman vilkuili ympärilleen miettien, missä mahtoi loput aamiaisseurueesta vielä olla. Noh, eipä sen väliä. He jaksavat varmasti odottaa vielä hetken.
"Tosiaan. Mitä siellä teidän pohjoisemmissa kylissä tapahtuu? En tarvitse yksityiskohtia. Haluan vain tietää, jos minun tulee varautua jalkauttamaan sotaväkeä omiinkin kyliin."

//Koitetaan saaha!//

[Aksutar]

Henry nyökkäsi pienesti Ikolokin kertoessa, kuinka pitkään heidän matkansa takaisin pohjoiseen tulisi kestämään. Viisitoista päivää kuulosti jopa ihanteelliselta, ottaen huomioon valtakunnan tilanteen. Henry saattoi vain toivoa, että Ikolok saattueineen pääsisi turvallisesti kotiin, ilman sen suurempia selkkauksia. Mutta varmaa oli, ettei matka tulisi olemaan vaaraton, kaikkien epäillen haltioiden olevan vähintäänkin närkästyneitä kääpiöiden ”puuttumisesta sotaan”.
”Sitä en epäile”, Henry naurahti kepeästi, Ikolokin toivottaessa Fritzin tervetulleeksi matkaseurakseen. Tornhelm ja Fritz vaikuttivat tulevan erittäin hyvin toimeen, eikä se liennyt ihme, kun kaksikko oli jo entuudestaan tuttuja ja taisivat jakaa samanlaista ajatusmaailmaa. Jos totta puhuttiin, ei Henry ollut nähnyt Fritziä pitkään aikaan niin pirteänä, mitä eliittikenraali oli ollut Tornhelmin vierailun aikana.

”Ymmärtääkseni kyliä on riivannut jonkinlainen suurpeto tai hirviö”, Nuori kuningas vastasi Ikolokin kysymykseen, ”Jokin puolimielinen peto, josta kyliesi tuskin tarvitsee olla huolissaan. Kuitenkin sen verran suuri ja erikoinen olento, että Fritziä ja hänen lohikäärmeenkaatajia tarvitaan paikalle… En sitten tiedä, lieneekö se liioittelua, mutta mielelläni lähettäisin heidät tarkistamaan tilanteen, sen sijaan että saisin kuulla jonkin hirviön tuhonneen kyliämme”, Henry hymähti pienesti.
”Uskotko tietäväsi, mikä olento kylää mahdollisesti riivaisi? Ilmeisesti se on jokin nimenomaan pohjoisessa viihtyvä olento, joka osaa lentää. Sen tarkempia tietoja en ole itse kuullut”, Henry kuitenkin kysyi, ihan vain mielenkiinnosta ja pitääkseen keskustelua yllä. Valitettavasti pohjoisen pedot ja taruolennot olivat hänelle tuntemattomampia.

[Mohnake]

"Hirviö...", kääpiö mutisi. Hän höristi korviaan ja hänen mielenkiintonsa pääsi lähelle huippua. Varsinaisia hirviöitä hän ei ollut nähnyt vuosiin vaikkakin sivistyneitä taruolentoja kyllä.
"Jos huhuissa on mitään perää niin annan ohjeen pitää tiukemmin paikkoja silmällä ja miesten pysyä valppaana.", hän murahti Henryn varovaiseen huomautukseen, että mitään hirviötä ei välttämättä ollut.
Mutta jotain kai oli tekeillä, jos hirviöstä kerta oli annettu kuvaus. Yleensä keksittyjä hirviöitä ei kuvattu ulkonäöllisesti. Mikään hirviöntappaja Ikolok ei ollut, mutta tiesi hän yhtä, jos toistakin maatiaisten tavasta puhua tosipaikan ollen.
"Hmm... Viihtyy Pohjoisessa ja osaa lentää...", Ikolok siveli partaansa ja rypisti otsaansa.
"Lohikäärme se tuskin on... Tuskin pirukaan... Joskus vuorilla on nähty traakkeja, mutta joko ne on ajettu pois tai metsästetty sukupuuttoon. Toinen mikä tulee mieleen voisi olla hevoskotka... Niitä elää jonkin verran Pohjoisen metsissä. Toisaalta en kuitenkaan laskisi lohikäärmettäkään mahdottomaksi, mutta erittäin epätodennäköiseksi."

[Aksutar]

”Lienee hyvä ajatus”, Henry nyökkäsi jälleen, Ikolokin aikoessa käskeä omat miehensä pysymään valppaina mahdollisten hirviöiden suhteen. Tuskin kyseessä kuitenkaan mitään isoa taruolentoa suurempaa ”hirviötä” olisi. Mutta millainen taruolento sitten voisi aiheuttaa moisen hirviöhälytyksen pohjoisessa, sitä Henry ei osannut sanoa, joten hän kuunteli harvinaisen tarkkaavaisesti Ikolokin käydessä arvuuttelemaan millainen peto pohjoisessa voisi näin suurta hälyä aiheuttaa.
”No, jos se lohikäärme sattuukin olemaan, niin ehkä hyvä, että kenraali Fritz miehineen on asialle pyydetty”, Henry hymähti pienesti.

Suurin piirtein Henryn viimeisen sanan myötä kävi ruokasalin ovi avautumaan ja palvelijoidensa saattelemana kääpiöprinsessa Raella saapui paikalle. Aina yhtä aurinkoisen iloisena, vaikka olikin harmissaan siitä, että vierailu etelässä olisi tänään päättymässä.
”Huomenta!”, Raella kailotti reippaasti hymysuin, kävellessään pöydän ääreen, palvelijoiden jääden taka-alalle, ”Syvimmät pahoitteluni viivästymisestä, en tainnut herätä sittenkään tarpeeksi ajoissa”, nuorin siniverisistä hymyili, suoden pahoittelevan niiauksen niin isälleen, kuin ihmisten kuninkaalle.
”Suotta anteeksipyytelet, mukavaa että sentään paikalle ehdit”, Henry hymyili takaisin Raellalle, jolle yksi palvelijoista kävi tuolin vetämään esiin ja auttoi lyhyimmän siniverisistä istumaan.
”No tottahan tuo! Ehkä olisin saattanut nukkua pidempäänkin, ellei kamarineitoni olisi tullut herättelemään”, Raella naurahti, ennen kuin huomionsa isänsä puoleen käänsi, ”Joten! Mikä on aikataulumme tänään? Olemmeko piakkoin lähdössä, vai?”, Raella tiedusteli, tietenkin salaa toivoen että isänsä olisi päättänyt heidän jäävän vielä viikoksi tänne. Mutta toisaalta, kyllä hänellekin oli tullut jo pienoinen koti-ikävä…

[Mohnake]

"Totisesti...", kääpiö nyökytteli hyväksyvästi Henryn sanoihin Fritzin jalkauttamisesta pohjoiseen. Hänen ajatuksensa katkesi, kun Raella saapui saliin. Hän vastasi pienellä pään kumarruksella huomenien toivotukseen ja viittilöi kädellä tytärtään pöydän ääreen. Näin viimeisen yhteisen aamupalan ääreen kokoomtuessa hän ei viitsinyt latistaa tunnelmaa antamalla piikkiä Raellan myöhästymisestä. Hän oli tehnyt sitä mielestään jo tarpeeksi yhden matkan ajalle. Ehkä vaikutus tulee myöhemmin.
"Lähdemme samaan aikaan kuin herra Fritz komppaniansa kanssa. Siihen ei liene kauan aikaa. Hänellä on tärkeää tekemistä Pohjoisessa ja voisimme hyödyntää hänen matkaseuraansa suurimman osan matkastamme." Hän kyllä arvasi, että vastaus ei ollut sitä mitä Raella olisi halunnut sen olevan, mutta tytöllä oli varmasti jo hieman koti-ikäväkin.
"Seurastamme vielä puuttuu yksi. Liittyykö prinsessa Lily seuraamme vai voimmeko jo aloittaa?"

[Aksutar]

Samaan aikaan, mitä herra Fritz… Äh, todennäköisesti siis aikaisin, heti kun he vain olisivat aamiaiselta selvinneet. Fritz kun vaikutti juuri sellaiselta mieheltä, joka oli varhain aamusta liikkeellä. Ja siinä Raella oli oikeassa, Henryn ollen valmis veikkaamaan, että eliitti oli jo satuloimassa ratsuaan ja varmistamassa, että miehensä olivat valmiita matkaan.
”Kuulostaa mainiolta. Kenraali Fritzin tarinat ovat olleet niin kiehtovia, kenties häneltä löytyy vielä muutama kerrottavaksi matkalle”, Raella hymisi, innoissaan sentään siitä, että heidän seuraansa liittyisi ”vieraita” matkan ajaksi. Jotain vaihtelua isän ja sotilaiden seuraan.

”Uskoisin, että voimme aloittaa”, Henry nyökkäsi, Ikolokin kysellessä Lilyn perään, ”Siskoni on kovin kiireinen ja yleensä syö vasta myöhemmin aamusta. Olisin toki toivonut hänen liittyvän seuraamme, mutta näyttänee siltä, ettei hän saavu”.
”Joten pyydän, syökää tarpeeksenne, jottette matkaan kävisi nälkäisinä”, Nuorempi kuninkaista hymyili, palvelijoiden ollen siten valmiina tuomaan pöytään lämpimät ruuat ja tarjoilemaan vieraille heidän toiveidensa mukaan.


//mun puolesta voidaan aikaskippaa tää aamiainen ja kenties jatkaa peliä sinne lähtötunnelmiin huoneisiin/pihamaalle? //

[Mohnake]

Kääpiö tyytyi vastaukseen. Vaikka häntä vähän harmitti, että pikku-Lily ei ruokailisi heidän kanssaan, oli kuitenkin parempi vain syödä joutuin eikä enää pitkittää lähtöä. Fritzilläkin lieni jo kiire päästä matkaan.

Maittavan aamiaisen jälkeen Ikolok löysi itsensä pihamaalta ihastelemasta ratsuja ja sitä sotilaallista tarkkuutta, jolla niitä ja vankkureita valmisteltiin matkaan. Tarran sai kunnian satuloida niin oman kuin kuninkaankin myskivuohet valmiiksi. Poika suoriutui tehtävästä mallikkaasti. Ikolok halusi silti varmistaa itse, että kaikki soljet olivat kunnolla ja suitset sekä kuolaimet pysyivät paikoillaan. Hän vielä tutki ratsunsa harjausjäljen. Hänen siskonpoikansa oli huhkinut hikikarpalot otsalla ja nyt hän odotti kainalot hiostaen tuomiota. Kuningas kääntyi häneen päin kivikasvoisena ja nyökkäsi hyväksyntänsä.
"Huomenta, kenraali!", hän kajautti, kun Fritz saapui sopivalle etäisyydelle. Vaikka mies olikin oikea vuoren järkäle verrattaen kääpiöön ei se häntä hetkauttanut. Ei ainakaan enää, kun he tiesivät ja tunsivat toisensa. Joskus kääpiö oli ollut varuillaan, sillä Fritz saattoi olla vaarallinen mies kokonsa ja temperamenttinsa puolesta. Ne ajat ovat jo kuitenkin kaukana takanapäin.
"Olemmeko valmiita lähtemään vai odotammeko vielä jotain?"

[Aksutar]

Sen pidemmittä puheitta aamiainen lähti käyntiin. Kun matkaan valmistautuvien mahat olivat täynnä, oli aika siirtyä pikkuhiljaa pihamaalle ja valmistautua lähtöön. Raella tunsi pientä jännitystä vatsanpohjassaan, matkaaminen oli aina jännittävää ja uutta. Ties mitä matkalla tulisi vastaan! Kunhan ei vain vihollisia…
Pihamaa oli täynnä hälinää kuninkaallisen saattueen valmistautuessa lähtöön. Kääpiösaattueen lisäksi matkaan oli toden totta lähdössä kenraali Fritz joukkoineen. Vaikka määränpää ei ollut täysin sama, olisi heillä silti sama suunta – ja seurassa matkaaminen oli aina hauskempaa ja turvallisempaa.
Fritz oli jo valmiina, yllään kokomusta haarniskansa, taluttaen nyt jykevärakenteista sotaratsuaan pihamaalle. Eliitin ollen mielissään siitä, että pääsisi taas vaihteeksi pois linnanmuurien sisältä. Hyväntuulinen eliitti suuntasi kulkunsa kääpiökuninkaan suuntaan, Ikolokin käydessä tervehtimään häntä huomenien kera.
”Huomenta myös teille, Kuningas Tornhelm!”, Fritz virnisti toispuoleisesti, päästessään lähemmäs, pitäen kuitenkin kunnioittavan välimatkan siniveriseen.
”Olemme aikalailla valmiita lähtöön. Sotilaani ovat valmiina, joten voimme lähteä matkaan heti kun te olette valmiina”, Fritz jatkoi, katsellen ympäri pihamaata. Kuningas Henry, kera sisarensa ja vartijoiden oli saapunut myös paikalle, toivottamaan arvovieraille hyvää matkaa. Aikalailla koko hovin huomio oli pihamaan puolella ja saattue, kulkiessaan ihmisten kaupungin läpi, tulisi varmasti keräämään kansaa suurtien varrelle toivottamaan yhtälailla turvallista matkaa lähteville arvovieraille.

[Mohnake]

"Odotamme enää vain, että nuo nuorukaiset saavat lastattua viimeiset tynnyrit hienointa viiniä mitä Etelästä löytyy kotiintuomisiksi.", kääpiö nyökkäsi päällään yhden vankkurin suuntaan, jonka perälle juuri lastattiinkin viimeistä tynnyriä.
"Kas! He ovatkin jo valmiit. Ratsaille siis!"
Kuninkaan kehoituksesta viimeisetkin kääpiöt nousivat ratsailla, hän mukaan lukien ja valmistautuivat suuntaamaan linnan pihamaalta ulos. Ennen kuin ritarit ehtivät saartaa hänet ja Raellan rinkinsä sisään, Ikolok katsoi merkitsevästi Henryä ja Lilya heilauttaen näille hyvästinsä.
"Näkemiin, ystävät jalot", hän kajautti kääpiöksi. Ei hän tiennyt osasiko kumpikaan heistä hänen kieltään, mutta se oli muodostunut hänelle tavaksi hänen lähdettyään Haraldin luota.

Monisataa päinen saattue kiemurteli hitaasti, mutta varmasti ulos porteista ja läpi kaupungin. Ikolok oli jo hetken tottunut olemaan lähinnä ihmisten ja muiden kääpiöiden seurassa, joten hän sisimmässään taas kavahti, kun karu muistutus ihmisten ja taruolentojen läheisyydestä ryömi esiin kaupungin kaduilla. Onneksi sitä ei kestäisi pitkään ja kotipuolessa ei olisi yhtään kummajaista esillä.

//Voidaan varmaan pian siirtyä uudelle foorumille uuden pelin kera?//

[Aksutar]

Kaikki oli kutakuinkin valmiina, vain pari tynnyriä mukaan ja sitten matkaan. Eikä siinä kauan mennyt, kun he olivat valmiita, Fritzin virnistäen pienesti.
”Käykäämme siis matkaan”, eliitti hymähti, ennen kuin kääntyi taluttamaan ratsunsa hieman kauemmas, omien miestensä luo, jossa viimein nousi ratsaille.
Raella oli yhtälailla valmis matkaan, nousten myskivuohensa selkään. Heiluttaen pienesti ihmisten siniveristen suuntaan, isänsä kajauttaessa kunnon hyvästit heille. Scarlingtonit totta kai heiluttaen heidät matkaan, siinä missä muukin hovi, massiivisen kulkueen lähtiessä liikkeelle.

Saattue kulki läpi kaupungin, jossa heille yhtälailla toivoteltiin hyvää matkaa. Raellan viitsimättä vilkuilla turhan paljoa väen joukkoon, vaan tyytyi istumaan ratsailla arvokkaan edustavasti, kuten prinsessan kuului.
”Uskotko, että kotimatka sujuu yhtä hyvin, mitä tulomatka?”, Raella kysäisi isältään kääpiöksi, vilkaisten tuon puoleen, ennen kuin kurkkasi olkansa yli eliitti Fritzin ja tuon joukkojen puoleen, jotka ratsastivat heistä hieman takavasemmalla.

[Mohnake]

Kulkue kulki rauhallista, mutta hyvää tahtia kaupungin katuja. Ikolok tyytyi muodollisuuden vuoksi nostamaan kättään ja nyökkäämään kivikasvoisesti joidenkin tunnistamiensa arvovaltaisten suuntaan. Ei hän heitä tuntenut, tiesi vain ulkonäöllisesti. Joidenkin nimet hän oli unohtanut.
"Toivottavasti. Toivottavasti sujuu paremminkin", hän vastasi tyttärelleen.
Kaupungin aukioita koristeltiin ja järjesteltiin uusiksi vinhaa vauhtia sadonkorjuujuhlia varten. Se ei kuitenkaan estänyt heidän läpikulkuaan, ennemminkin vain helpotti sillä tavanomaiset torikojut oli siirretty sivummalle ja aukioista tehty helppokulkuisempia monille sadoille juhlijoille. Sitä he eivät kuitenkaan jääneet näkemään. Oli Pohjoisessakin omat juhlansa, joita he voisivat seurailla. Vaihteluahan se olisi ollut nähdä ihmisten järjestäminä sellaiset, mutta Ikolokilla ei ollut enää tarvetta jäädä Etelään ja hänen tarvitsi jo palata omalle valtaistuimelleen.
"Kunhan pääsemme pois kaupungista ja maantielle niin voimme siirtyä hieman vapaampaan muodostelmaan. Ehkäpä herra, Fritz voi viihdyttää meitä jutuillaan kokemastaan.", hän tuumasi tyttärelleen.

[Aksutar]

Raella oli positiivisin mielin matkan suhteen, siniverisen uskoen matkan menevän yhtä hyvin, ellei paremminkin, mitä tulomatkalla. Olihan se sinällään harmi, ettei mitään uutta ja jännittävää tapahtunut, saatikka nähty, mutta kaiketi se turvallisuus oli sitten parempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi lohikäärmeparvi tai lauma yksisarvisia! Tai mitä täällä etelässä nyt olikaan.
”Se olisi mukavaa! Hän on hyvä tarinankertoja, pidän hänestä. Tuleeko hän kaupunkiimme asti?”, Raella tiedusteli, pohtien, kuinka vaikeaa Fritzin kokoisen miehen oli käyttää kääpiöille mitotettuja huonekaluja ja tiloja…
Kaupungin pääportit alkoivat lähestyä, saattueen kärkipään jo kulkien niistä läpi, suunnaten suurtietä kohden pohjoista.


// yks vielä! Sit sinne uudelle foorumille //

[Mohnake]

"Ei sentään. Hänen päämääränsä on muualla ja hän joukkoineen jäänee pois matkasta hyvissä ajoin.", hän vastasi tyttärelleen.
Pian he pääsisivät kaupungista ulos. Portit siinsivät jo edessä. Kansa mölisi ja suurin osa vilkutti ja toivotti turvallista matkaa. Jokunen lapsi yritti vielä juosta saattuetta kiinni nähdäkseen kääpiökuninkaan edes etäältä. Viimeinkin he kulkivat ison kaaren alta. Hetkeksi kaaren kiviseinät voimistivat kansan äänen, mutta pian se jäi taakse, kun he pääsivät läpi. Maantie avartui heidän edessään ja saattue sai enemmän tilaa liikkua. Se valtasikin tien lähes kokonaan jättäen vain kapean, yhden ratsun mentävän aukon heidän vasemmalle puolelleen. Ritarien rinkikin hieman hölleni eikä heidän tarvinnut enää ratsastaa rintarinnan. Nyt he voisivat halutessaan siirtyä helpommin paikasta toiseen. Tämän toteuttaakseen, Ikolok huikkasi Fritzin ratsastamaan lähemmäs heitä. Matka oli pitkä ja miehen seura kelpasi.


//Jes! Vihdoin ja viimein!//

[Aksutar]

Ja niin kulkue pääsi pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas ihmisten kaupungista, kansan äänien jääden kaukaisuuteen. Sää oli mitä mainioin matkaamiselle, joten todennäköisesti suuri saattue pysyisi tien päällä niin pitkään, kuin mahdollista.
Raella oli jokseenkin harmissaan, ettei Fritz matkaisi heidän kanssa Klethille asti, mutta eipä asialle voinut mitään. Eliitti kuitenkin liittyi siniveristen seuraan Ikolokin kehotuksesta, valtavan ihmiskenraalin käyden mielellään kertomaan tarinoitaan kaksikolle ja muistelemaan menneitä Ikolokin kera.


// FINALLY! Olemme vapaita, sit vaa uutta peliä uudelle foorumille //