Rose of Pain [sov] K-18

[Dogster]

Emare Rilien

Emare piti silmiänsä vielä kiinni, vetäen syvään henkeä. Käsi reidellä sai hänet jo hiukan nytkähtämään, herkkä paikka kun oli. Tosin tuntiessaan Adrianin sormet vielä herkemmässä kohdassa, pääsi pojan suusta kunnollinen henkäys, ja tuo nousi osittain istumaan nähdäkseen Adrianin kasvot, vaikkakin olikin itse punastunut... Kuitenkin, hän luotti Adrianiin. Ja nähdessään tuon katsovan häntä, hän hymyili toiselle hiukan, vaikkakin olikin hieman peloissansa jälleen.
"En tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta luotan sinuun... Ja niin kauan kun olet siinä, en myöskään välitä siitä mitä tapahtuu.", tuo vastasi telepaattisesti Adrianin katseeseen, laskien taas selkäänsä vaikka se pienellä kaarella nyt olikin. Hän haluaisi sittenkin nähdä tämän.

[[Älä kiukuttele Tommi >:[ ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Adrian oli säpsähdyksen omaisesti jo vetämässä kättään pois Emaren kohotessa niin yllättäen istumaan, mutta näkikin tuon hymyilevän. Poika selitti luottavansa häneen mitä ikinä tapahtuisikaan, se sai miehen olon mitä helpottuneimmaksi. Kiitos Emi. Mies kiitti nuorempaansa, seuraten samalla kun toinen otti jälleen mukavamman makuuasennon.
Käsi toisen haaruksilta ei ollut liikkunut tai kadonnut mihinkään, hiljaa ja varovasti se alkoi tehdä silittävää liikettä. Jos mies oletti oikein ei ensikertalaiselta kestäisi kauaa reagoida tällaiseen tunteeseen.

//Nnnhggghghnnn kiukuttelen jos haluan >n< //

[Dogster]

Emare Rilien

Taas karkasi Emaren suusta ynähdys, kun Adrian jatkoi käden liikettänsä. Kutkuttava, hikan kutittava tunne kiipesi aina nivusista alavatsalle, ja rintakehälle aiheuttaen käsiinkin pienen joltin, joka pakotti ne menemään nyrkkiin puristaen lakanoita sormiensa väliin. Sama tunne juoksi myös alas, reisiä pitkin polvien kautta sääriin. Emaren oli aivan pakko koukistaa jalkojansa hieman, samalla kun tunsi selkänsä hieman nousevan kaarelle. Inhotti reagoida näin voimakkaasti, mutta edes tuntemusten peittely ei auttanut tässä paljoakaan. Emi käänsi taas päätänsä, purren hammasta yhteen huuliensa takaalla. Ei sattunut, päin vastoin, tuntui turhankin hyvältä! Varpaatkin tuntuivat puristuvan hiukan, mutta ei poika siitä välittänyt...
"A-Adrian... tuntuu hassulta.....", tuo lopulta tunnusti, vetäen henkeä syvään...

[[ Tadaa, taas pelottavaa musaa >8D ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Pysäyttämättä kätensä liikettä Adrian seurasi pojan kiemurtelua, jokainen liikahdus jonka toinen teki kertoi nautinnon tunteesta. Pelkkä nuoremman katseli sai lämmön sykkimään enemmän haltian sisällä, hän jopa pystyi tuntemaan etäisesti kuinka jokin muukin oli havahtunut, se tunsi jokin syntisen palavan miehen sisällä. Olento oli tyytyväinen.
Miehen suupielet värähtivät hymyyn Emin tunnustaessa kuinka hassulta tuntui. Tiedän. Älä kuitenkaan pelkää sitä, se on normaalia. Adrian totesi rohkaisevasti. Silittävä liike jatkoi edelleen, mutta hiljalleen sormet pystyivät paremmin tuntemaan nuoremman miehuuden kankaan läpi. Miehen kasvoja hieman kuumotti, muttei hän antanut sen häiritä rauhallista ilmettä. Käsi lopetti liikkeensä ja hivuttautui housujen reunalle. Seuraavassa hetkessä Adrian tunsi paljaan ja suorastaan kuuman ihon kämmenensä alla, hän oli vienyt kätensä kankaan alle, jatkaakseen samaa silittävää liikettä.

//Tiedätkö mitä AD annoit minulle juuri inspiraation jota olen jo pitkään kaivannut O^O biisi ja sen nimi aaaaaaaaaaaaaaAAAAMISSÄMUNKYNÄ?! D< niin eli MAHTI musaa!//

[Dogster]

Emare Rilien

Adrian vastasi, kertoen että tämä oli ihan normaalia. Emin suusta karkasi taas ynähdys, hän yritti olla purematta huultansa liian kovaa. Silmät raottuivat taas, kun hän tunsi miehen lopettavan. Tavallaan helpotus, nyt hän sentään pystyi vetämään henkeä ilman sitä kutkuttavaa tunnetta, vaikka nyt kun se loppui niin teki mieli jatkaa. Mutta Emin helpotuksen ja pettymyksen sekainen tunne loppui siihen paikkaan kun hän tunsi käden housujen alla. Suusta karkasi taas tavallista kovempi huokaus, jota nuori haltia samantein katui, painaen kätensä suunsa eteen. Kun hän oli äsken jotenkuten tunteeseen tottunut, niin oli punastuskin hiukan laimennut, mutta nyt se palasi! Taas oli pakko purra huulta ettei hän päästäisi liikoja ääniä, niin että jäisivät kiinni

[[Muaha, kuuntelisit alkuperäsiä kappaleita. Avenged Sevenfold <3 ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Onneksi Emare tajusi peittää suunsa, äännähdykset joita toinen päästeli kuuluisivat varmasti huoneen ulkopuolelle jos niitä ei vaimentaisi. Vaikka toisaalta äänet saivat miehen omanikn kiihkon kasvamaan, niin nautinnolliselta nuorempi kuulosti. Ei mies kuitenkaan syyttäisi poikaa jos he kiinni jäisivät äänien takia, hänenhän syytään tämä oli kaikin puolin.
Käsi Emaren housuissa jatkoi liikettään, sormet kietoutuivat hiljakseen pojan miehuuden ympärille ja jotenkin housut alkoivat olla tiellä. Häpeilemättä haltia veti vapaalla kädellään niitä alemmas aina Emin reisille asti. Adrianin katse pysyi kuitenkin herkeämättä toisen kasvoissa.

//Pistetääs muistiin ;D ja oikeesti mä tunnen itteni ihan hirveeksi anteeksi! Adrian on se pervo en minä! >////< //

[Dogster]

Emare Rilien

Samaa tahtia kuin Adrianin ote kiristyi, niin Emaren voihkaukset voimistuivat, vaikka tuo pitikin ne mahdollisimman hiljaisina, painaen molemmat kädet suullensa ja keskittyen täysillä siihen ettei päästäisi niin montaa äännähdystä kerralla. Varsinkin miehen vetäessä housuja pois edestä, tunsi Emin kuumuuden alhaalla hiukan helpottuvan, ja hän koetti avittaa jaloillansa edes sen verran että saisi housut paremmin jaloistansa pois. Poika joutui puristamaan silmänsä tiukasti yhteen, kokemus oli jotain mitä ei voinut verrata mihinkään edelliseen, ja sekös sai hänen sydämmensä hakkaamaan tavallista lujempaa. Emare pelkäsi jo hiukan, ettei hänen kehonsa kestäisi jos Adrian päättäisi nopeuttaa liikettänsä, mutta tiesi myös ettei tahtoisi tämän vielä loppuvan kesken. Hengitys tiheni hiukan, ja Emaren oli pakko puristaa hiukan käsiänsä suun edessä nyrkkiin, kun tunsi muutaman joltin kulkevan lävitsensä, koko ruumis tuntui nytkähtelevän vähän väliä.

[[Sori sori sori, mut just tällä hetkellä mun kofeiiniyliherkkyys alkaa itteekin pelottamaan....]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Emare selvästi halusi housunsa täysin jalasta pois eikä Adrian jahkaillut vaan avitti hiukan tuota. Housut jätettiin vuoteen reunalle roikkumaan, mutta pojan liikahtelun takia ne pian valahtivat lattialle.
Mies seurasi herkeämättä Emiä, jonka tila vaikutti olevan pian äärirajoilla, toinen tuntui suorastaan kuumalta. Haltia tunsi hengittävänsä syvemmin, nuoremman kiihko oli vaikuttanut häneenkin.
Käden tahti pysyi samana, mies ei voinut keskittyä siihen juuri nyt. Jokin tuntui kuiskivan hänen korvaansa, rohkaisten häntä. Adrian huomasi valuneensa lähes makuulle ja pysäyttäneensä kätensä liikkeen. Mies raotti huuliaan, kumartuen hivenen lähemmäs ja antaen kuuman hengityksensä koskettaa pojan arkuutta. Oliko hän iljettävä? Utuisen mielen viimeiset järjen rippeet kysyivät tuota kysymystä häneltä... turhaan. Jos hän oli iljettävä niin hän sitten oli. Kostea kieli, huulet, ne ottivat Emaren miehuuden vastaan, upottaen sen haltian suuhun. Adrian ei välittänyt jos pelkästään tämä saisi pojan ylittämään rajansa, parasta oli ettei toinen pidättelisi, ties mitä siitä seuraisi.

//Miks sä pyytelet anteeksi? : D //

[Dogster]

Emare Rilien

Emare ei koskaan pystyisi pitämään Adriania iljettävänä tai inhottavana, vaikka tuon temput saivatkin hänet välistä haukkomaan henkeä. Kuten jälleen kerran, tuntiessaan ensin henkäisyn, ja sitten... Poika painoi kätensä vielä paremmin suutansa vasten, koko keho tuntui olevan tulessa! Sydän takoi tuskallisen lujaa rintakehäsä, saaden Emaren kropan nytkähtämään vähän väliä entistä rajummin kun pumppu päätti lyödä tavallista lujempaa kerran pari. Eikä kyse ollut uudesta tunnesensaatiosta, vaan myös siitä että tämän lähemmäs ei ollut Adrian ennen päässyt häntä.

Tajunta pimeni, tuntui että jossain päin kehoa olisi räjähtänyt, ja Emi tunsi viimein rentoutuvansa. Kädet jotka olivat puristautuneet tiukasti suuta vasten antoivat periksi, ja valahtivat alas, pään vierelle samalla kun poika veti henkeä syvään kovalla temmolla. Kohta tuon hengitys kuitenkin alkoi hidastumaan takaisin normaalimmaksi...

[[I dunno. ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Adrian ei ehtinyt liikahtamaankaan tuntiessaan kuinka nesteen kaltainen aine purkautui hänen suuhunsa. Se sai miehen ynähtämään ja puristamaan silmiään kiinni, toki olihan tunne inha ja muutenkin outo, muttei hän halunnut ajatella että Emare saisi hänet yökkimään. Haltian ilme rauhoittui, tämä oli vain todiste siitä että hän oli onnistunut saamaan pojan tuntemaan jotain uskomatonta.
Adrian avasi silmänsä ja kohosi nyt hiljakseen ylemmäs, päästäen Emin miehuuden pois suunsa otteesta. Mies yskähti pienesti, nestettä valui suupielistä alas leualle ja pienesti hän joutui haukkomaan henkeään. Kaikki kyvin Emi? Adrian kysyi heti ensimmäiseksi, nuorempi näytti hengittävän raskaasti, toivottavasti hän ei ollut vahingoittanut tuon kurkkua tai sydäntä mitenkään tai koko elimistöä ylipäätään.

//Imma so perv, sorry q__q //

[Dogster]

Emare Rilien

Emare ei voinut paljoa mitään, nyt kun tämä oli ohi, hän tunsi olonsa jotenkin yksinäiseksi, liiankin paljaaksi. Eikä asiaa yhtään auttanut se että kurkkua poltteli pahemman kerran jokaisen henkäyksen myötä. Adrianin ääni kuului vain hädintuskin pojan ajatusten läpi, mutta tuo reagoi silti siihen, nostaen hiukan päätänsä katsoakseen Adriania, nyökäten sitten myöntävästi. Hän oli kyllä uupunut, mutta myös jokseenkin onnellinen. Jos Emare olisi tiennyt aiemmin miltä tämä tuntuisi... Toisaalta, hänen kehonsa ei paljoa kestäisi tälläistä. Ehkä pienellä harjoituksella, mutta muuten, Emare pelkäsi keuhkojensa luovuttavan kesken kaiken.
"Hengästynyt... mutta muuten.... Olo on hyvä...", tuo sai vaivoin sanotuksi, nostaen pienen hymyn joka katosi samantein uupumuksen takia.

[[Pätkä >_< ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Emare nyökkäsi Adrianille vastaukseksi ja sai vaivoin sanotuksi että oli hengästynyt, sen kyllä näki selvästi. Mies pyyhki huuliaan ja leukaansa hihaansa ennen kuin asettui istumaan vuoteen reunalle ja veti sitten pojan paitaa tuon paljaan vartalon peitoksi. Anteeksi taisin mennä hieman liian pitkälle, kehosi ei kestä hyvin moista painetta. Haltia pahoitteli nähtyään kuinka toisen pieni hymy oli nopeasti kadonnut uupumuksen takia. Oli ollut myös väärin käyttää nuoremman pientä humala tilaa hyödyksi, kenties tuo ei olisi ollut niin antautuva selvänä.
Lepää nyt, valvon vierelläsi pahemman varalle. Adrian totesi, vetäen samalla peittoa toisen päälle ja vei sen jälkeen kätensä silittämään nuoremman poskea. Mies tunsi olonsa ehkä hieman syylliseksi, mutta silti oli hän myös onnellinen.

//Se oli juuri sopiva pätkä :3 //

[Dogster]

Emare Rilien

Adrian alkoi peittelemään Emarea paremmin, vetäen ensin tuon paidan takaisin alas, ja sitten peiton... Emare ei ollut pystynyt vastaamaan Adrianin sanoihin muulla kuin väsyneellä katseella. Totta, hänen kroppansa ei kestäisi ilman treenausta. Ehkä hänen kannattaisi aloittaa juoksuharjoitus? Tai jokin muu joka vahvistaisi häntä keholisesti, toki se lyhentäisi hänen elinikäänsä mutta ainakaan hän ei olisi riippakivi enää. Adrianin istuessa ja sanovan että valvoo, Emi sulki silmänsä, painautuen kuitenkin vähän lähemmäs Adrinia ennen kun päätti keksittyä kuuntelemaan kehonsa huutoa. Käsi ilmestyi peiton alta, ja otti Adriania varovaisesti sormista, kuin varmistaakseen ettei Adrian karkaisi tällä välin mihinkään, humalassa tai ei, niin hän silti tahtoi olla vanhemman haltian vierellä. Huolimatta siitä tahtoiko tuon sisäinen paha tappaa hänet, tai että tuo pitäisi itseänsä inhottavana, niin silti... nuorempi piti toisesta aivan liikaa että antaisi toisen murehtia yksin.

[Janni]

Adrian Nibencarden

Emaren siro käsi ilmestyi peiton alta tarttumaan Adrianin sormista kiinni, silittävä liike loppui, mutta mies tarttui toista takaisin, vieden tuon käden lepäämään siihen vierelle. Ei mies karkaisi tästä mihinkään pitäisi poika hänestä kiinni tai ei.
Huoneeseen laskeutui rauhallinen hiljaisuus, jonka keskeltä haltia pystyi kuulemaan selvästi nuoremman hengityksen. Sitähän tulisi kuuntelemaan herkeämättä niin kauan kunnes toinen heräisi, hän kyllä pysyttelisi valveilla vaikka tulevan yön yli, josta ikkunasta tulviva punertava auringon valo kertoi.

//Lyhyttä ja varmaan aikahyppelyä tähän väliin :P //

[Dogster]

Emare Rilien

Emare koetti vielä hetken taistella uneliaisuutta vastaan, eihän tämä varmaan ollut normaalia... sydän takoi edelleen rintakehässä turhankin kovasti, vaikka vauhtinsa olikin jo hiljentynyt. Mutta silti, kyllä poika tunsi sen kylkiluitansa vasten. Se sattui. Adrianin sormet tuntuivat kuitenkin siinä vierellä, ja Emare pystyi taas hymyilemään toiselle hetken, väsyneenä mutta kuitenkin. Silmät painuivat taas kiinni, ja Emi olisi jälleen antanut puolet omaisuudestansa jotta hänen sydämmensä lakkaisi lyömästä niin kovaa, poika pelkäsi jo hetken että Adriankin kuulisi sen!

Hän kuitenkin nukahti, vaikka välistä tärisikin hiukan, inahtaen tuon tuosta ja mutisten unissaan. Alkoholi ei todellakaan sopinut hänelle, hän väsyi sen vaikutuksesta liian nopeasti. Varsinkin tälläisen tempun jälkeen. Uni soljui hiljalleen....

Seuraavan kerran Emare heräsi vähän auringonlaskun jälkeen, erittäin huonoon oloon. Poika heitti heti kätensä suun eteen, ja köhi hetken aikaa, selkeästi pidätellen oksennuksen kaltaista. Emi kuitenkin tiesi jo nyt, että ruoka oli pakko pitää sisällä, paha olo oli ehkä kamalaa, mutta oksentaminen vain vahingoittaisi hänen kurkkuansa entistä pahemmin.