Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

[Crimson]

Hopeakäärme oli niin antautunut himojensa armoille, ettei missään välissä kuullut varsinaisesti Dariuksenkaan astuvan huoneen puolelle. Se lihakimpale vei Lorythaksen kaiken huomion, sarvipäisen ottamatta kuuleviin korviinsa edes Haukansilmän sanoja – ennen kuin tilanne tuntui pysähtyvän niille sijoilleen, katseen siirtyessä salamana vierelle tulleeseen haltiaan, Lorythaksen samalla pidellessä sitä reilusti huvennutta kimpaletta hampaissaan. Puolikäärme vain katsoi Winderiä hievahtamattakaan. Katseensa oli yllättynyt, kasvot osin vereen tahriintuneet, siinä missä kätensä taisivat olla eniten sotkeutuneet tästä brutaalinnäköisestä syömisestä. Siihen yllättyneeseen olemukseen alkoi sekoittua pieni ahdistus tästä tilanteesta, kuumotuksen ja sen myötä vahvemman punan noustessa kasvoille. Lorythaksella oli hyvä syy siihen, miksei hän moista tapaa noudattanut muiden katsellessa ja nyt kun Darius tämän kaiken oli nähnyt…
Vaern piteli yhä sitä lihapalaa suussaan, käyden tottuneesti siitä leuoillaan repimään lopulta haluamansa palan, ennen kuin asteli läheisen pöydän ääreen laskeakseen käärön käsistään sille hetkeksi.
”Niin… tuota kun…”, hopeaverinen lähti samalla vastaamaan Winderille, sanojensa kuitenkin takertuessa kurkkuun. Muutamaan otteeseen Lorythas selvästi yritti hakea sanoja suuhunsa, kaiken päätyen kuitenkin vain muutamaan suun avaukseen ja sitten hiljaisuuteen.

Puoliverinen kävi katsomaan niitä verisiä käsiään, päättäen pyyhkäistä niitä aluksi muutenkin kosteaan pyyhkeeseen. Kätensä puhdistettuaan lähti sarvipäinen vuorostaan sormillaan pyyhkimään niitä verinoroja suupielistään huulilleen, saaden itsensä tietenkin näyttämään taas oudolta sillä tavoin verestä nauttiessaan, mutta sentään Vaern sai kasvonsa jälleen siisteiksi.
”Ei kai… se olisi edes sopivaa… ymmärrät… kai”, Lorythas sopersi osin hätääntyneenä, niitä kynsiään nyt lyöden toisiaan vasten hermostuneena kun kääntyi paremmin Haukansilmän puoleen, ”Ei sinunkaan olisi kuulunut nähdä… pelkään teidän pitävän vastaavia tapoja turhan… brutaaleina ja häiritsevinä”, Puolikäärme yritti selittää. Puhtaalla kädensyrjällään vielä suupieliään pyyhkäisten, katsahtaen nopeasti ettei siihen enää verta ollut tarttunut.
”Olen… pahoillani”, Lory pahoitteli, ”Tapani vain… antaudun niiden vietäväksi toisinaan liian herkästi”.

”Mutta se korsetti..!”, Puolikäärme lähes älähti, muistaessaan mitä Darius ensimmäisenä oli ihmetellyt huoneeseen astuessaan. Katse selasi nopeasti divaanille lasketut vaatteet lävitse, huomaten sen tumman, kaksiosaisen, naruilla kyllästetyn korsettivaatteen pinon yllä, ”Käytän sitä tukemaan ryhtiäni tällaisina kertoina kun… en ole täysin kunnossa ja… jaksa rankaani kannatella loputtomiin”.
Lorythas pyyhkäisi vielä käsiään kosteaa, nyt myös veristä pyyhettään vasten, ennen kuin kävi poimimaan vaatepinosta löysänpuoleisen, avarakauluksisen valkean paidan hyppysiinsä.
”Kyllä miehetkin niitä käyttävät… harvemmin tosin – ajattelin että moinen piirre miehillä haltioiden keskuudessa voisi olla yleisempikin…?”, Lorythas puheli, samalla kun sitä paitaa hillitynvaroen yritti päälleen kiskoa, selvästi vältellen sitä oikeaa kättään turhaan liikuttelemasta. Sitä paitaa seurasivat housut, Puolikäärmeen jatkaessa sitä varovaista tahtiaan, pyyhkeen lanteiltaan heittäen divaanin laidalle syrjään täksi hetkeksi.

Ja sitten sarvipäinen kävi livuttamaan ylleen vielä sen korsetin…
Näin päällä kokonaisuus lieni selvemmän näköinen myös Dariukselle. Vaatekappale oli kaksiosainen, tukien käyttäjäänsä rintakehän alapuolelta, jättäen sitten tyhjän tilan väliin ja jatkuen vielä korkeakauluksisena, kuin liivin yläosana hartioillekin. Selustasta kiristettäväksi jäi niskalle jäävät narut, ja alaselälle vedetty tyypillinen korsettinauhasto, väliin jääden lähinnä osittain ristiin menevät narut, jotka kokonaisuutta pitelivät toisiinsa liitettyinä ja muodossa.
Jokseenkin häkeltyneenä Hopeakäärme piteli sitä kokonaisuutta yllään lähinnä vain korsetin etumukselta vaatetta pidellen paikoillaan, kääntyen sitten varovaisen katseensa kera Dariuksen puoleen. Tajuten ettei todellakaan itse juuri nyt ollut kipeine käsineen kykenevä kiristämään niitä naruja…
”Osaatko…”, sarvipäinen aloitti, kuitenkin hiljeten ja katseensa valuen taas niihin toisessa kädessään pitelemiin punertaviin korsettinaruihin, ”Tai, oletko koskaan kiristänyt… tiedätkö kun, en… pysty kiristämään näitä itse”, Lorythas yritti selittää tuntien miten se häiritsevä kuumotus alkoi tilanteesta johtuen nousta taas kasvoille.


//VIITTOI KAIKKIALLA. Darille trikoot ja viitta niskaan. Vincentin viitan alle mahtuu vaikka mitä, höhö <: Voi nyt ne emo kuninkaat pois täältä. Jouduit erittäin pimeään paikkaan kyllä joo, epäilemättä (DDDDDDD Noni Ivy on sitten se Sloppus. Sit meillä on hirvee battle pet jengi <3 IVYLLE SE NETTI NIIN PÄÄSTÄÄN PELAAAAAAAA PERKELE! SITÄ CARNAGEA! VAADIN PITKÄN JA UNOHTUMATTOMAN ILLAN KERA IVYN! Arethin myötä nahkapuvut alkaa yleistyä Cryptissäkin. Aran hommaa kuiskaukselle sellatteet vaan koska yolo :----DDDD Eru piiskaan Arethin omilla ruoskilla sitä perseelle. Eikun//

[Aksutar]

Sopertelevasti sarvipäinen koitti sanoja hakea, selitellä itseään, vaikka ei varsinaisesti olisi tarvinnut. Dariuksen puolesta asia olisi voinut jäädä siihen eikä Lorythaksen olisi tarvinnut hänelle sen enempää kertoa ruokailutottumuksistaan, ellei nyt sitten itse halunnut.
"Kaupungista, kylästämme ja jopa hovistamme löytyy muitakin olentoja, kuin haltioita. Osa näistä omaa niin sanotusti... Mielenkiintoisemmat ruokailutottumukset, mitä me haltiat", Darius hymähti pienesti, "Ei se ole uutta tai häiritsevää... Korkeintaan... Yllättävää, sinun kohdallasi".
"Joskin tuota katsellessa uskon yhä huutaneeni syystä, kun vertani maistoit vuorilla", Kenraali virnisti selvästi vitsaillen asiasta. Kyllä hän halusi yhä uskoa, ettei Lorythas kannibalismiin kääntynyt kuten oli vakuutellut aikanaan, mutta silti oli jokseenkin niskakarvoja nostattavaa löytää tämä pedollinen puoli Lorythaksesta, muistellen sitä myrskyistä päivää jolloin sarvipäinen kenraalia oli maistellut ja sen makua kommentoinut.

Darius pudisteli päätään hitaanmietteliäästi Lorythasin kysellessä, eikö haltiamiesten piireissä muka korsetit olleet yleisiä.
"Tai no... Mistä minä tiedän. En valitettavasti ole sitä korkeinta aatelisluokkaa ja vaikka olisin, en työltäni niin paljon seurapiireissä pyöri ja vietä aikaani muiden kartanoissaan löhöilevien aatelisten kanssa", Haukansilmä kävi myöntämään olkiaan kohautellen, "Ehkä se onkin yleistä joissain piireissä, mistä minä en ole tietoinen. Enkä voi sanoa huomanneeni kenelläkään moisia... Niitä kun ei taida niin hyvin päälle nähdä, kuin taas... naisten yllä...".
Eihän kenraali sitä voinut kieltää, etteikö välillä mielelläänkin olisi katsellut korsetteja käyttäviä neitokaisia, varsinkin silloin kun nuorempi oli. Eipä sitä enää tullut kiinnitettyä huomiota neitoihin niin paljon, nyt kun omasi salaisen kumppanin. Silti, olivathan naiset toisinaan ilo silmälle, ainakin näin Winderin mielestä.

Katse kääntyi kuitenkin toisaalle Dariuksen antaen Lorythasille rauhan pukeutua. Koko tuon ajan kenraali oli kuitenkin valmis auttamaan kyläpäällikköä, mikäli pukeutuminen näin kipeänä ei ottanut onnistumaan itsestään. Tästä syystä Darius pysyikin paikan päällä, eikä jättänyt Lorythasia pukeutumaan yksin, kerta puoliverinen ei häntä erikseen poistumaankaan pyytänyt.
Haukansilmä vilkaisi hopeahapsen puoleen viimein, kun tuo kävi aloittamaan varovaisen kysymyksen avunpyynnön suhteen. Darius katsoi hetken Lorythasia ja tuon toisessa kädessä olevia nyörejä, hymähtäen sitten pienesti.
"Enköhän tuon osaa...", Darius hymähti varovaisesti, samalla kun käveli Lorythasin luokse. Oli hänellä aikanaan ollut yövieraita, jotka aamusta pyysivät apua korsettiensa kanssa. Kaiketi se samalla tekniikalla sitten toimi myös miestenkorsettien kanssa?
Askel vei Lorythasin taakse, kenraalin napaten nuo nyörit sarvipäisen kädestä. Varovaisesti alkuunsa Darius kävi nyörejä kiskomaan, lopulta kuitenkin kunnolla kiristäen.
"Sano jos vedän liian tiukalle...", Kenraali huomautti samalla kun nyörejä kiristi, saaden hetken miettiä miten tämän korsetin narut varsinaisesti toimivat. Oli se sittenkin vähän hankalampi kokonaisuus, kuin tavallinen naistenkorsetti...
Jahka vyötäröä tukevan korsetinosan nyörit oli kiristetty ja rusetille solmittu - ei muuten ollut kovin nätti rusetti, kenraali kun ei niissä loistanut, mutta rusetin ulkonäkö taisi nyt olla sivuseikka - kävi Darius varovaisesti kiristämään niitä niskan yllä olevia nyörejä. Nyörejä, joiden ansiosta kaulan ympärillä oleva korsetin osa kävi kiristymään jonkin verran. Teki pahaa edes ajatella sitä, jos korsetti nyt liian kireälle vetäisi tästä kohtaa - varsinkin näin oman, kosketusherkän kaulan kanssa.
"en... Uskalla tämän kireämmälle...", Darius huomautti jättäen selvästi nämä nyörit löysemmälle mitä alemmat, samalla kun kävi sen toisen rusetin solmimaan, "Eihän se ole liian kireällä?".



// Semmoset Darille joo. Vaikka mitä höhöhöhö 8) Se oli pimeä ja kostea paikka, siellä haisi hapankaali, en suosittele. HIRVEE BATTLEPET JENGI JOOO<3 IVYLLE NETTI, KYLLÄ. SITTEN PELATAAN JA PERSEILLÄÄN AAMU VIITEEN eikun. No Arethin myötä myös homoseksuaalisuus Cryptissä alkoi yleistyä. Oh wait... Aran hommaa semmosen kuiskaukselle ja viholliset kuolee joko nauruun tai nenäverenvuotoon :--D Kelaa nyt Deli jossain nahkapuvussa. Tai kelaa mikä nitinä ja natina ja ritinä ja kitinä siitä kuuluis ku kauhee nahkapuku armeija sieltä jostain hyppelis paikalle :DD Eru piiskaa, kyllä 8) Areth vaan tykkää //

[Crimson]

Lorythas jäi miettimään sitä, kuinka korsettiin pukeutuminen miehillä ei Winderin mukaan ollut haltioiden piireissä yleistä. Puolikäärme ymmärsi, etteivät selvästi karskimmat ihmismiehet käyneet välttämättä vastaavaa soopaa päälleen vetäisemään, mutta haltioista Vaern olisi sen voinut uskoakin. Lieni kuitenkin harvinaisempaa moiseen kokonaisuuteen sitten pukeutua, mutta ei moinen yllättäen esiin tuotu fakta Lorythasta haitannut. Hän itse piti korseteista. Ne olivat mukavia yllä, tukivat muutenkin pitkärankaista Hopeakäärmettä ja olivat vieläpä… tyylikkäitä. Lorythas ei voinut kieltää, etteikö olisi Dariuksen tai Iriadorin päälle halunnut vastaavan pukea ja katsoa kuinka se noita puki – mutta se taas ei ollut tämän hetken seikka johon takertua.
Darius kuitenkin vaikutti kykenevän auttamaan nyörien kanssa, johon puoliverinen nyökkäsi pienesti. Selkää käännettiin aavistuksen verran paremmin selkäpuolelle astuvalle silmäpuolelle, Lorythaksen luovuttaessa ne narut toisesta kädestään Haukansilmälle. Tilanne jännitti omalta osaltaan hopeaveristä, joka tämän tavallisesti teki itse. Nyt kun joku toinen oli nyörejä kiristämässä, tuntui se jopa osin… pelottavalta. Etenkin niiden niskassa olevien nyörien suhteen, jotka yhtälailla tulisi tiukemmalle vetäistä silläkin uhalla, että Darius olisi saattanut korsetin avulla kirjaimellisesti kuristaa liskonpuolikkaan niille sijoilleen. Mutta Lorythas luotti Dariukseen. Luotti siihen ettei Winder sillä tavoin haluaisi hänelle kostaa…

Vyötäröään aavistuksen verran kapeammaksi vetävä osa lähti kuitenkin kiristymään, Puolikäärmeen keskittyessä pitämään itseään mahdollisimman paikoillaan silloin kun Darius lujemmin naruista selkäpuolella kiskoi.
”Sanon kyllä… vedä vain vielä tiukemmalle”, Hopeakäärme huomautti Haukansilmän sanojen perään, tyytyväisenä hymisten kun muuten niin uupuneen puoliverisen ryhti lähti silminnähden nousemaan tukevan vaatekappaleen avulla.
Sitten vuorossa olivat kuitenkin ne niskassa sijaitsevat nyörit, joiden suhteen Lorythas yhä koki tilanteen arveluttavana ja pelottavana. Toinen käsistään nousikin pitelemään sormenpäillä kevyesti siitä kaulan ympärille kiristyvästä osasta kuin turvana sille, että Vaern olisi saattanut repiä koko korsetin siltä kohtaa palasiksi, jos… nyt jostain syystä… Darius olisikin halunnut hänet kuristaa. Mutta se käsi laski sen hetken jännityksen myötä kuitenkin alas, Hopeakäärmeen yrittäessä luottaa hillitynvaroen nyörejä kiristävään Dariukseen. Missään välissä Lorythas ei tuntenut kuristuvansa. Ei tuntunut pahalta, saati sitten pakottavalta, Haukansilmänkin tuoden lopulta ääneen ilmi sen, ettei yksinkertaisesti uskaltanut käydä vetämään niitä nyörejä kireämmälle. Kunhan korsetti vain säilytti muotonsa ja pysyisi paikoillaan, se tässä oli tärkeintä eikä se, kuinka kapeaksi Lorythas kykeni korsetti päällään kutistumaan.

”Se on juuri sopiva, ei lainkaan turhan kireä”, Hopeakäärme vastasi silmäpuolen kysymykseen, suoristaen sen tiukemmanpuoleisen kauluksen kurkullaan ja työntäen vielä valkean paitansa vapaana roikkuvan pitemmän helman housuihinsa. Vaatekokonaisuutensa oli samaan aikaan rento, mutta myös arvokas, ei ehkä niin tyypillinen sen korsetin myötä kuin olisi saattanut olla, tai sellainen mihin Darius noin näkevänä oli ehkä tavallisesti kaapua yllään pitävän sarvipään päällä nähnyt.
”Hetken… pelkäsin…”, Lorythas ehätti aloittaa, kovin vaivautuneena taas yrittäen ilmeitään ja sitä punaa kasvoillaan hillitä ja olla niitä kynsiään nakuttamatta. Mutta hän pelkäsi mitä? Sitä että Darius pitäisi häntä kummallisena vastaavan tyylitottumuksen takia? Vai että kenraali olisi yrittänyt hänet kuristaa niillä nyöreillä?
”---Tai e-ei sillä väliä. Kiitän… avustasi”, Puolikäärme lopulta totesi, astahtaen poimimaan sen verisen pyyhkeen uudemman kerran divaaninlaidalta ylös, levitellen sen sitten puiselle tuolinkaiteelle kuivumaan. Sivusilmällä Lorythas kävi jälleen sitä yhä jäljellä olevaa rautaisenmaukasta lihapala vilkuilemaan, käyden senkin poimimaan paperikääröineen pöydänkulmalta uudemman kerran käsiinsä. Jokseenkin haikaillen sarvipäinen vain hetken tuijotti sitä palaa, josta vielä saattoi muutaman kerran hampailla repiä suuhun sopivampia paloja irti. Jokin päässä sanoi että olisi ollut parempi tässä seurassa vain kääräistä se raaka liha takaisin paperikääröön, samaan aikaan sen petomaisen puolen kuitenkin himoiten sitä nenään nousevaa veren ja tuoreen lihan hajua - jonka myötä se turkoosi katsekin nousi paremmin jälleen Dariuksen puoleen. Anteeksi pyytävänä, hieman jopa nöyränä. Sarvipäisen käydessä sitä lihaa kohottamaan lopulta lähemmäs hampaitaan, ja repimään pienemmiksi kappaleiksi toiseen käteensä, jotta saattaisi siitä niitä paloja sormin suuhunsa poimia. Suotta Lorythas sitä taipumusta yritti piilotella enää haukankatseiselta, halusipa tuo seurata sitä erikoista toimitusta vierestä sitten tai ei. Ehkä se auttoi jopa ymmärtämään omalla tavallaan, vaikka samalla näyttikin niin… eläimelliseltä ja barbaariselta.
”…Anteeksi jos vaikutan mielestäsi oudolta”, Lorythas totesi pienesti hymyillen, käyden taas suupieliään pyyhkäisemään sormillaan siistimmäksi.


//Hapankaali ei ees kuulosta hyvältä. Hyh. BATTLEPET JENGI, SILLÄ LÄHETÄÄN MÄTTÄÄN MUITA TURPAAN. Pelataan ja perseillään niin että henki lähtee (DDD No Areth on vähän tommonen, sellatteella nahkapuku villityksellä kuule kääntyy homoksi kaikki loputkin. Imean. Kuiskauksesta tulis sit niinku virallisesti Cryptin power rangerit :-------DDDDDDDDDDD Team lateksirunkkarit eikun. Mut voi luoja :DD:D::::D:D D:D älä nyt. Mitä kireempi sen parempi. Vai miten se meni. Areth kerjää vaan lisää//

[Aksutar]

Ei lainkaan turhan kireä. Hyvä, Darius ei todellakaan halunnut, että korsetti olisi käynyt liikaa puristamaan Lorythasia - vyötäröltä saatikka kaulan ympäriltä. Nyt kun tuli ajatelleeksi, ehkä korsetti ei ollut paras vaate tähän hätään puettavaksi, mahtoi tuntua ikävältä ruhjeiden päällä. Tai no, mistä Darius sen tiesi, ei hän koskaan ollut korsettia käyttänyt. Mutta, se selvästi kävi korjaamaan sarvipäisen ryhtiä, jolla muutenkin noin pitkän rangan kanssa oli toisinaan vaikeuksia pitää selkänsä suorassa. Tai näin saattoi olettaa. Nyt sitä kuitenkin tuli vasta kunnolla nähtyä, kuinka hoikka ja... pitkäpiirteinen Lorythas varsinaisesti oli. Kovin usein kun tuon yllä oli ollut kaapuja tai pitkiä takkeja, löysiä vaatteita joka tapauksessa ja ei sitä tullut niin kovin tarkkaan katsottua siinä humalassa, sinä iltana kun kolmistaan ilkosilleen eksyi. Nyt kun tuo seisoi edessä suorassa ja ilman kaapuja, ymmärsi ja kehtasikin katsoa toista hieman tarkemmin. Ehkä se korsettikin loi sitä hoikkuudentuntua, nyt kun tarkemmin katsoi. Eikä Darius voinut kieltää, etteikö hopeakäärme olisi näyttänyt jopa... hyvältä tuon vaatekappaleen kanssa.

Toinen kulmista kävi kohoamaan pienesti Lorythasin aloitellessa kertomaan pelänneensä hetken... Jotain? Mitä? Sitä että Darius oli vielä vihainen? Vai sitä, että kenraali olisi... tuon nyt kuristanut...? Darius ei ollut ollenkaan varma mitä sarvipäinen sanoillaan haki, eikä lähtenyt arvuuttelemaan nyt. Silmäpuoli tyytyikin vain hymähtämään pienesti puoliverisen korjatessa, ettei aloittamallaan asialla ollutkaan väliä. Avunkiittämiseen kenraali vain nyökkäsi pienesti, samalla kun otti askeleen jos toisenkin kauemmas sarvipäisestä, joka huomionsa siihen lihapalaan kävi kiinnittämään. Ilmeisesti raaka liha vielä houkutteli puolipetoa. Haukankatse kävi kaventumaan ja terävöitymään kenraalin seuratessa, kuinka Lorythas kävi sen lihakimpaleen käsiinsä nostamaan ja repi terävällä purukalustollaan siitä irti palan, katsottuaan kovinkin anteeksipyytävän nöyrästi kenraalia aluksi.
"Oudolta?", Winder hymähti sarvipäisen toteamukseen, "Olen aina pitänyt sinua outona, jos siitä lähdetään. Jo silloin, kun vuorilla tapasimme".

"Mutta se, että pidän sinua outona, ei tarkoita mitään negatiivista", Kenraali jatkoi, "Ole vain oma itsesi. Älä turhaan esitä jotain muuta, mitä et olisi. En pitäisi siitä".
vino, pieni hymy kohosi haltian kasvoille, silmäpuolen vilkaisten Lorythasin puoleen, ennen kuin katse kääntyi ovelle.
"Iriador odottaa... Ellei ole jo päättänyt koko pataa yksin vetää nälkäänsä", Vaisusti Darius huomautti kumppaninsa olemassaolosta, ennen kuin askel lähti hitaasti kulkemaan kohti ovea, kohti ruokailuhuonetta, "Tule".



// Yhyhyhyhh. KOKO MAAILMAA TURPAAN pyhimysten tavoin. Meidän pitäis saint rowiki pelata joskus. Areth on vähän tommonen, niillä viiksillä kyllä isketään Constantinekin. Huhhuh. No eiks kuiskaus oo aika power rangers jo :-----DDD Lateksirunkkarit nyt (D ei. Kireempi on parempi, kyllä. Pyllyikkunat pitää olla. Areth senkin sadomaso. OTA KAKKAINEN AAMUVASTAUS tää oli mun motivaattori herätä ajoissa tänäaamuna <: joten ota hirveetä kakkee //

[Crimson]

Winder oli aina pitänyt Briarin kylänjohtajaa outona. Olisi kai se pitänyt arvatakin, ja se ilmaus sai nostettua Puolikäärmeen kasvoille puolittaisen hymyn. Ei Lorythas niistä sanoista loukkaantunut millään tavalla, vaan pikemminkin ymmärsi Dariusta, tietäen ettei ehkä se tavallisin tuttava jokaiselle ollut ensikättelyssäkään. Eipä hopeaverinen siitä kyennyt muuksi muuttumaankaan…
Hopeakäärme kehtasi kuitenkin epäillä Haukansilmän sanoja, katsoen myös sen lyhyen hetken kovin epäillen haltiaa tuon väittäessä, että Vaernin kuuluisi olla vain oma itsensä ja olla esittämättä jotain muuta. Että vaikka Dariuskin häntä outona piti, ei se pitäisi sisällään mitään negatiivistä. Ainahan niin saattoi väittää ääneen ja päänsä sisällä ajatella jotain muuta mutta… Lorythaksella oli sellainen tunne, ettei Winder valehtelisi hänelle näin. Se kuulosti pelkkänä ajatuksenakin niin absurdilta, ettei puoliverinen ehättänyt sanoja sen pidemmälle spekuloida, ja ehkä niin oli parempi. Puolikäärme kuitenkin toivoi hiljaa mielessään, ettei silmäpuolinen pitänyt tätä pelkkänä kulissina. Että Lorythas halusi esiintyä muiden silmissä hyvänä johtajana, ja oikeasti olisi vain se kylmäverinen paholainen, jollaisena oli tuollekin huutanut ja sormella osoittanut…

”Jos… niin sanot”, Hopeakäärme totesi vaisusti hymyillen, ehtien katseensa nostaa siihen Dariuksen vilkaisuun, ennen kuin se käännähti myös paremmin oven puoleen. Nyt kun hänellä oli jotain säädyllisempää yllä, eikä olo enää ollut niin likainen kaikesta mudassa ja tomussa möyrinnästä, olisi hyvä sauma todellakin palata ruokasaliin takaisin. Nyt kun olokin oli rentoutuneempi kylvystä johtuen. Ja kuten Winder sen ilmaisi, olihan Iriadorkin saanut jo odottaa heitä tovin.
Mitään sanomatta Puolikäärme lähti haltiaa seuraamaan perässä, siinä kävelymatkan aikana pistellen poskeensa hillitysti ne viimeisetkin lihapalat sotkematta itseään sen enempää enää. Kädetkin hän saattaisi pyyhkäistä servietin kulmaan ruokasaliin kun päästäisiin, jottei joka paikan tarvitsisi olla lihanesteistä ja verestä tahrittuja. Kaksikko saapuikin pian ruokailuhuoneen puolelle, Lorythaksen ohjatessa heidät kulkemaan itse salin puolelle vievästä sivuovesta sen sijaan, että keittiön kautta olisi tarvinnut erikseen enää kiertää.

Tietenkin huoneeseen herkullisen tuoksuisen keiton hajuja nuuskimaan jäänyt Iriador kiinnitti sijoillaan ääniin huomiota, ryhtinsä suoristaen samalla kun siinä jo aikansa oli kyynäriään pöytään ja päätänsä kämmeniinsä nojailleena tyytynyt toisia odottamaan.
”Päätitte sitten vihdoinkin tulla takaisin…”, punapää hymähti kattamansa pöydän äärestä, katseensa kohdistuessa siihen suuntaan josta Dariuksen ja Lorythaksen askeleet kuuluivat.
”Minä kun ehdin jo miettiä että aloittaisin ilman teitä, kun pöydänkin sain katetuksi jo ajat sitten”, Iriador tapaili, nojaten sitten korkean selkänojan omaavaan tuoliinsa kädet puuskassa.
”Darius… auttoi minua pukeutumisessa - anteeksi että jouduit odottamaan täällä itseksesi sen aikaa”.
”Ihan niin kuin siitä vihainen muka olisin”, Iriador hymähti rauhallisesti, ”Olisin tullut etsimään teitä pian jos olisitte kauemmin viipyneet, pääasia kuitenkin että olette täällä taas”, nuorin heistä selitti pienesti hymyillen.
Lorythas istahti tottuneesti kookkaan pöydän päätyyn, sille omalle vakituiselle paikalleen. Poimien lautasensa vierestä liinan, johon kykenisi näppejään pyyhkäisemään paremmin samalla kun puoliverisen katse seilasi nopeasti läpi yksinkertaisesti katetun pöydän ja sen antimet. Kyllä niillä nälkä lähtisi itse kultakin, ja jäisi varmasti sen verran ylikin, että loput saattaisi talteen laittaa tai jättää pöydälle napsittavaksi.
”Ehkä teidän kuuluisi varmasti… nälkäisimpänä täyttää lautasenne ensin”, sarvipäinen totesi päädystä, ”Ja onhan kohteliasta antaa vieraidensa aloittaa”, Lorythas vielä lisäsi varovasti hymyillen ja puhtaammalla kädellään pöydän antamia kohden viittoen. Hän ottaisi sitten vielä jotain hiukopalaa – sen jo turpaansa vetäneen lihan lisäksi - jahka haltiat saisivat kyhättyä itselleen aluksi sellaiset annokset, kuin mielivät.


//Pyhimysten tavoin joo. Vaikka Deli kyl taitaa olla pyhimyksistä aika kaukana. MEIDÄN PITÄIS PELATA VAIKKA MITÄ. Joku kerta tuun sun luo ja sit me ei oikeesti tehä muuta kun pelataan läpi vaan kaikki maholliset setit ja pelit mitä meidän on kuulunu pelaa jo pidemmän tovin! Ja sit me kuitenki päädytään taas ropettaan ihan himona. Viikset on parhaat. No onhan ne aika power rangerit joo, trikoot vaan puuttuu :----DDD Voi perkeleen pyllyikkunat (DDDDD KAKKAINEN AAMUVASTAUKSESI OLI KAIKKEA MUUTA PAITSI KAKKAA, OTA TÄSTÄ SEN SIJAAN TRU RIBULI//

[Aksutar]

Askel vei ruokailusalin puolelle, kartanon isännän opastaessa Haukansilmän kulkemaan sivuovesta tähän tilaan suoraa, jottei erikseen kyökin puolella tarvinnut enää vierailla. Iriador oli saanut pöydän katettua ja odotti kiltisti ruokaseuraansa, vaikka varmasti ateria olisi jo maistunut nuoremmalle ilman seuraakin. Olihan viimeisimmästä ruokailusta kulunut tovi jos toinenkin ja nyt kun oli tarjolla lämmintä, kunnolla kokattua ruokaa viikkojen matkamuonien jälkeen, niin varmasti vatsa kurni jo pelkästä tuoksusakin.
Kenraali kävi hymähtämään pienesti kumppaninsa huomautukselle, mutta ennen kuin ehätti kertoa mikä oli kestänyt, oli Lorythas suunsa avannut ja kertonut tilanteen. Darius ei nähnyt syytä lisätä mitään keskusteluun, vaan antoi kaksikon vaihtaa sanoja kaikessa rauhassa.

Katse seurasi kuinka Lorythas kävi istumaan, jonka jälkeen kenraali itse vasta istahti alas katetulle paikalle. Tapojen mukaisesti haltia odotti isännän ottavan ensin, kun Lorythas kävi jo tarjoamaan aloittamisvuoroa vierailleen. Hymähtäen Haukansilmä vilkaisi puoliverisen puoleen, ymmärtäen kyllä tuon jo saaneen mahaansa täydemmäksi sen lihan osalta… Mutta eihän Iriador sitä tiennyt.
”Jos isäntä niin haluaa”, Kenraali nyökkäsi asiaa sen pahemmin kuitenkaan kummastelematta, saatikka vänkäämättä vastaan.
Darius auttoi aterian kumppanilleen, ennen kuin oman lautasensa kävi täyttämään ja lopulta auttoi vielä Lorythasia, mikäli toipilas apua tarvitsi suhteellisen raskaan padan kanssa. Ruokailun ajan Darius oli kovin hiljainen, mikä ei liennyt Iriadorille uutta. Kenraali kun ei pahemmin perustanut ruokapöydässä puhumisesta – ellei ollut kyse illalliskutsuista, joihin Kenraali ei sattuneista syistä kyllä pahemmin osallistunut. Kaiken lisäksi nieleminen sattui, kurkun ilmoittaessa jokaisen nielaisun kohdalla olevansa yhä kosketusherkkä. Sen kivun saattoikin aika ajoin nähdä kenraalin kasvoilla, tuon selvästi ollen tuskissaan nielaisun aikana. Ei kenraali kuitenkaan mitään asiasta maininnut, korkeintaan ryki muutaman kerran siinä uskossa, että moinen toimenpide auttaisi asiaa.

Jahka jokainen oli saanut syödäkseen ja kenraali oli oman lautasensa jo tyhjentänyt, kääntyi katse viimein Lorythaksen puoleen haltian avaten suunsa.
”Kiitän tästä. Kiittäisin myös kokkia, jos tietäisin kuka aterian valmisti”, Kenraali kertoi. Eihän ateria nyt sieltä parhaimmasta päästä ollut, mutta maistui suorastaan taivaalliselta sen retkimuonan jäljiltä – eikä Dariuksesta ollut muutenkaan tapana nirsoilla saatikka arvostella vieraanvaraisuutta, jos sitä heille tarjottiin.
”Sinun olisi nyt kuitenkin parasta mennä lepäämään…”, Haltia jatkoi pienesti hymyillen, ”Me katsomme astiat ja paikat kuntoon, ennen kuin poistumme”.



// No Deli ei oo pyhimystä kyl nähnykään jos siitä lähetään. VAIKKA MITÄ NIIIN. En pistäis yhtään vastaan tämmöseen suunnitelmaan 8)) Tänne vaan ja hirveet ropepärinät kehiin. Kato ostetaan lavallinen batterya ja si lähtee. Uus asustus tulee oleen trikoot siis! Byllyikkunan needed. EIJOLE RIBULIA TÄMÄ OLLENKAAN paitsi tää mun vastaus nyt on. //

[Crimson]

Lorythas huokaisi itsekseen Dariuksen ääneen käydessä myöntymään hänen pyyntöönsä. Haukansilmä ja Iriador kävivätkin ensimmäisenä nyt täyttämään lautasensa ja poimimaan itselleen leipää ja juotavaa, jonka perään Lorythas kauhaisi selvästi hillitymmän määrän keittoa omalle lautaselleen. Ei hän tarvinnut ravintoa niin runsaasti, eikä oikeastaan tehnyt sen yhä päällä kuumottelevan tuntemuksenkaan myötä syödä enää kamalasti.
Ruokailuhetki sujui jokaisen osalta kuitenkin maltillisesti. Iriador tyhjensi maltillisena omaa kulhoansa, tyytyväisemmäksi itsensä tuntien nyt kun sai puhtaissa vaatteissa olla ja maukkaanmakuinen ateria vatsanpohjaa täytti, saaden olostakin pirteämmän ja vahvemman kerta heitolla. Punapäinen olikin niin keskittynyt oman lautasensa tyhjentämiseen, ettei saanut missään välissä sanaakaan sanottua, siinä missä myös Darius tapojensa mukaisesti pysytteli kovin hiljaa aterioidessaan, ja Seyr nyt… muuten vain tuntui muutenkin olevan vaisummalla päällä kaiken jäljiltä. Mutta ei se nuorinta haitannut, oli vain mukavaa välillä hiljentyä täysin yhteisen tekemisen äärelle ja ruokailla kaikessa rauhassa ilman minkäänlaista kiirettä minnekään.

Lorythas vaisusti tyhjentänyt omaa lautastaan, välistä vilkuillen syyllisenä Dariuksen tuskallisenoloista syömistä, välistä vilkaissen myös Iriadorin puoleen. Kartanonisäntä ei kuitenkaan pöydästä noussut, vaikka valmis ensimmäisenä olikin, vaan odotti maltillisesti, että toisetkin olisivat valmiina. Kehtaamatta ääneenkään erikseen todeta, että olisi voinut kenties etukäteen paikalta jo poistua lepäämään…
Kun Darius sitten kävi viimein rikkomaan sen hiljaisuuden, kohotti Puolikäärme katseensa rohkeammin Winderin puoleen, tyytyväisenä hymyillen kuullessaan toisen kiittävän ruuasta, joka tuskin ylsi lähellekään sitä tasoa mille puolueelliset aatelisarvoiset olivat tottuneet.
”Välitän kiitoksenne heille eteenpäin, jahka heitä taas tapaan”, hopeaverinen totesi pirteämpänä, ”Hyvä jos ruokamme maittoi teille”.
Se pirteys ja lempeys kuitenkin katosi yllättäen Seyrin kasvoilta Dariuksen seuraavien kommenttien myötä. Kyllä Lorythas lepäämään aikoi, nyt kun oli kaikin puolin siistiytynyt ja saanut ravinnosta sitä menetettyä energiaansa jo paremmin takaisin. Mutta aikoivatko Darius ja Iriador sillä välin lähteä?!

”E-ei teidän vielä tarvitse lähteä!”, Lorythas kirjaimellisesti älähti ääneen hätäisesti, hätkähtäen omaakin reaktiotansa ja jääden vain suunsa auki hetkeksi hiljentyen sijoilleen istumaan.
”Kun… ettehän te tielläkään ole ja… tietenkin olisin kiitollinen jos joku täällä seurassani olisi… vieraanvaraisuuteni on ainoa asia mitä voin teille enää tarjota, enkä teitä ajaisi kotoani tiehenne pitkän matkanne ja vastoinkäymisten päätteeksi. Olisi mukava… jos… jäisitte…”.
”Tai siis… tai… siis”, Hopeakäärme jäi taas hakemaan sanojaan, laskien kasvonsa lopulta käsiään vasten nolostuneena, tietämättä oikeastaan miten olisi lähtenyt sanojaan millään jatkamaan. Ehkä olisi vain parempi poistua paikalta nyt, kun hän ei ollut kasvojaan vielä menettänyt haltioiden silmissä.
”Me jäämme, ei meillä ole kiire minnekään jos Tannivh hoitaa paluujärjestelyt kun he tulevat takaisin kaupunkiin ajallaan. Ja mainitsithan sitä paitsi että olisimme täällä mahdollisesti päivän, joten älä ole sanojasi ottamassa takaisin ja tekemässä itsestäsi idioottia, Seyr tarvitsee meitä vielä”, Iriador kävi väliin huomauttamaan, hetken katseltuaan Lorythaksen suuntaan toinen kulmansa koholla ihmetellen tuota reaktiota, siinä missä Winderiin taas kovin äkkiä suunniteltua pakoa Briarista. Sanansa punapäinen kuitenkin lähinnä suuntasi Dariukselle, vaikka hopeaharjaisen sarvipään puoleen yhä sokeankatseellaan tuijotti.
”E-ei teidän tarvitse…”, puoliverinen mumisi käsiensä alta.
”Vai mitä Darius?”, Iriador totesi vielä niin kovin vaativaan sävyyn Lorythaksen sanat täysin ohittaen, kätensä puuskaan nostaen ja sen katseensa tuoden viimein Winderiin puoleen. Darius saisi lätkiä matkoihinsa, mutta Iriador jäisi tänne katsomaan Lorythaksen perään jotta tuo pärjäisi, tosin miltä sekin nyt sitten olisi vaikuttanut sotilastuvilla, jos Darius sinne yksin olisi loppupeleissä hieman muita jäljessä tullut, siinä missä punapäinen olisi itsepäisyyttään Briariin jäänyt kaikesta huolimatta.


//Deli on pyhimys sieltä toisesta päästä. Olis niin uh pläni että huh <3 ROPEPÄRINÄT, PARHAAT PÄRINÄT. Jäis siinä nakkilan jonnetkin kakkoset, voidaan sit mennä spurdoileen niitten mestoille. Niin suotta sä sille Darille sitä armoria suunnittelet, kyllä Shyva pistää koko kuiskauksen pukeutuun sellatteisiin trikoisiin et se jättää vähän arvailun varaan :----DDDD NYT NE RIBULIT SINNE PÖNTTÖÖN//

[Aksutar]

Kenraali nyökkäsi hymähtäen puoliveriselle, tuon ilmoittaessa välittävänsä kiitokset eteenpäin, jahka asianomaisiin jälleen törmäisi. Hyvä niin, olisi ollut sääli jos kiitokset eivät olisi menneet perille asti. Sitä kun oli tottunut tässä asemassa siihen, ettei puolueettomilta varsinaisesti kovin lämmintä tervetuloa saatikka vieraanvaraisuutta saanut osakseen.
Lorythas kuitenkin ilmaisi mielipiteensä haltioiden lähdöstä kovin nopsakkaan, Dariuksen jopa kohottaen kulmaansa pienesti sarvipäistä katsellessaan. Ei tuo halunnut heidän vielä lähtevän ja mainitsi vieraanvaraisuutensa olevan ainoa asia, mitä voisi haltioille nyt tarjota. Lisäten vielä, että hänestä itsestään olisi mukavaa jos haltiat jäisivät vielä pidempään. Ennen kuin Darius ehätti suutaan edes avata, oli Iriador ilmoittanut heidän kyllä jäävän vielä pidemmäksi aikaa. Haukankatse kääntyi kasvojaan käsiinsä peittelevästä sarvipäästä kumppanin puoleen, tuon huomautellessa että Haukansilmä toden totta oli puhunut vuorokauden viettämisestä Briarissa. Se tosin oli vain varoaikaa, jotainhan Dariuksen piti kapteenilleen sanoa, ettei tuo heti kaupunkiin päästyään lähettäisi kolmea muuta sotilaineen Briariin "pelastamaan" kenraalia!

Se vaativa sävy Iriadorilta sai kenraalin kurtistamaan kulmiaan pienesti. Jos tilanne olisi ollut toinen ja paikalla olisi ollut joku muu, kuin Lorythas, olisi Darius kyllä vaatinut kumppaniltaan hieman enemmän käytöstapoja esimiestään kohtaan. Mutta juuri nyt Haukansilmällä ei ollut energiaa saatikka varsinaista syytä alkaa Iriadorin kanssa vänkäämään ja vaihtamaan puheenaihetta siitä nykyisestä mihinkään.
"Ei meillä varsinaisesti kiire ole lähteä...", Kenraali aloitti hitaasti, "Mutta olet jo tarjonnut vieraanvaraisuuttasi enemmän kuin ansaitsisimme".
"Mutta toisaalta", Pienesti hymähtäen Darius jatkoi, katseen kääntyen Lorythaksen puoleen, "Nárothe tuskin on matkaamiskunnossa vielä toviin tai toiseen... Sen pitäisi saada levätä, kaiken tämänpäiväisen jäljiltä".
"Joten ehkä parempi että jäämme... Olisi se muutenkin... ihan mukavaa", Kenraali sai lopulta sanottua, ennen kuin kävi viimein nousemaan ylös sijoiltaan.

"Sinun pitäisi kuitenkin kaikesta riippumatta mennä lepäämään. Voimme yhä katsoa paikat kuntoon ja odotella, josko myöhemmin voisit paremmin. Minun täytyy käydä katsomassa Nároa, haluan tietää kuinka se toipuu yhteenotoista", Yhä haltia koitti passittaa Lorythasia lepäämään. Mikäli he nyt jäisivätkin tänne vielä päiväksi, olisi se huomattavasti mukavampaa viettää sarvipäisen seurassa, jos tuo olisi levännyt ja toipunut aamuisesta koheltamisestaan.



// "toisesta päästä" :DDD:D:DD:D:DD:DD: noni. että HUH. ROPEPÄRINÄT ON MUN KUOLEMAKSENI VIELÄ. Nakkilan jonnet ei oo mitään meihin verrattuna. Mennään niiden maille riehumaan. Shyva nyt jumalauta :DDDDD Semmotteet taistelubikinit että huh. Kalukukkarot päälle ja menoks. Vähän voi ketun nokkaakin piilottaa. Toinen vain. Toinen näkyviin. Ja sitten ne laulaa aina ratsastaessaan sitä kaiken takana on nainen :D Oikeesti Deli ja Dari on ne Cryptin Matti ja Teppo. RIBUBLA! //

[Crimson]

Kaikessa hiljaisuudessaan Lorythas vain pudisti päätään, kasvojaan yhä kämmeniinsä piilottaessaan. Ei hän ollut tarjonnut Winderille ja tuon miehille kuin hankaluuksia, siinä samalla sotkenut omiensa ajatuksia väärinymmärryksillä ja kaiken lisäksi sortunut taas muuttumaan siksi itsekkääksi pedoksi joka sisällään kyti. Kaikki se oli kaukana vieraanvaraisuudesta, johon Lorythas parhaimmillaan olisi ollut kykenevä, kuten Haukansilmä oli saattanut aikaisemmilla kerroilla täällä vieraillessaan huomata.
Iriador sen sijaan oli tyytyväinen Haukansilmän käydessä hänen sanojaan myöntelemään. Ei heillä ollut kiire, vaikka kotiin oltaisiinkin jo voitu lähteä rauhoittumaan. Punapäinen tiesi myös vaatimuksiensa menevän hitusen ylitse, mutta koki siihen olevansa kuitenkin oikeutettu tässä tapauksessa. Hehän siitä syyt niskoilleen saisivat jos Lorythas yllättäen huonompaan kuntoon menisi… ja perästä kuuluisi varmasti, kun tiedettiin ketä syytää, ja missä nuo syylliset lymyilisivät. Punapäisen mielestä olikin juuri parempi jäädä Briariin vierailulle edes päiväksi, senkin takia, ettei Seyr vaikuttanut omalta itseltään, he olivat väsyneitä, ratsut olivat väsyneitä, ja siinä missä Puolikäärme toivoi heidän jäävän, toivoi Iriador saavansa mahdollisuuden olla Dariuksen kanssa lähemmin nyt, kun kukaan ei sitä olisi samaan tapaan kyseenalaistamassa mitä kaupungissa.

Haukansilmä korjasikin pian sanojaan, Lorythasin yhä hengittäessä käsiään vasten, pienesti siellä piilossaan hymyillen haltioiden päättäessä kuitenkin jäädä tänne. Se pieni jännittynyt olotila kaikkosi tyystin, sarvipäisen huokaistessa mahdollisimman huomaamattomasti, ennen kuin ne kätensä kasvoiltaan laski. Se tyytyväinen hymynpoikanen ei kuitenkaan minnekään Puolikäärmeen kasvoilta ennättänyt laskemaan, mutta katsettaan puoliverinen ei enää nostanut Dariukseen, saati sitten Iriadoriin.
Siinä hiljaisuudessaan hopeaverinen kohottuikin sijoiltaan seisomaan, itsensä taas niin ahneentyperäksi tuntien sanottuaan jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi kuulunut. Mutta tehty mikä tehty, eihän sitä muuttaa saattanut, mutta katua kylläkin.
”Olen huoneessani jos tarvitsette jotain…”, puoliverinen vain ilmoitti ykskantaan, astellessaan Winderin selän puolelta sille ovelle, josta he olivat aikaisemmin huoneeseen tulleet, sen enempää sanomatta poistuen ruokasalista omaa makuukammariaan kohden.

Laiskasti tuolinsa selkänojaa vasten jääden nojailemaan, Iriador saattoi viimeinkin hetkeksi vain rauhoittua sijoilleen, tietäen etteivät he minnekään olisi kiiruhtamassa.
”Voin tulla opastamaan sinut sinne minne Náron jätin - haluaisin muutenkin käydä Nashiran luona nyt, kun se on viimeaikoina taas kivuistaan huutanut ja matkallakin niitä suomujaan märki…”, punapäinen tuumi harmitellen peuralohikäärmeensä puolesta, joka todellakin oli alkanut ulkonäköään ja sitä pehmeää karvapeitettään paikoitellen vaihtamaan kestävämmäksi. Syystä tai toisesta, eihän Iriadorilla varsinaisesti ollut mitään tietoa naaraspeuran lajista kuin se, mitä oli saanut Nashiran avulla tietoonsa. Mutta sellainen… suomujen kasvattaminen oli outoa, noin niin kuin nuoremman mielestä, joka ei tällaisesta erikoistunut millään tavalla ollut. Olisikohan Lorythas tietänyt niistä enemmän, puoliverinen kun oli niin tottuneesti silloin Nároakin käsitellyt…?
”Anteeksi että olin niin vaativa, ajattelin vain Seyrin parasta… enkä kiellä ettei kotiin lähteminen olisi jo houkuttanut minuakin…”.


//Sieltä päästä, jos tiedät mitä tarkoitan :::D:D:D::DDDD noni nyt (D ROPEPÄRINÖISTÄSI NYT RAUHOITUT TAI MÄ EN LINKKAA SULLE ENÄÄ IKINÄ EEPPISIÄ BIISEJÄ. Nakkilat jonnet jää niin kylmiks kun spurdoillaan ohitte. Oisko Timistä meille spärdöksi? Kato Marduk saa nättejä naisia, niin ofc Shyva sitten tarttee näitä miehiä ja toteuttaa sitten itseään kun niitä sille annetaan kourallinen ja vähän enemmän :------DDDDD Trikoogladiaattorit. Kaiken takana on nainen joo (DDDDD VOI MATTI JA TEPPO :DDDDDDDDDD//

[Aksutar]

Pieni, vieno hymy vieraili nopeasti Haukansilmän kasvoilla, kun Lorythas viimein ne kädet omilta kasvoiltaan alas laski. Jälleen puoliverinen vaikutti tutun turvalliselta, nolostuvalta itseltään, mikä sai Haukansilmän vain ihmettelemään kahta kauheammin kuinka sarvipäisellä saattoikaan olla kaksi toisistaan niin paljon eroavaa ääripäätä tunneskaaloissaan. Mitään haltia ei kuitenkaan käynyt Lorythakselle huomauttamaan, tuon noustessa myös ylös ja ilmoittavansa löytyvänsä huoneestaan, mikäli haltiat häneltä jotain tarvitsivat. Tähän nyökättiin kiittävästi, ennen kuin puoliverinen poistui paikalta lepäämään. Viimeinkin.
Katse kääntyi takaisin punapäisen puoleen, tuon ilmoittaessa voivansa lähteä kenraalin matkaan näyttämään, mihin Náro oli talutettu lepäämään.
"Se oli suunnitelmissani", Winder hymähti, ei hän ajatellut lähteä satunnaisesti etsimään syndraeta pitkin poikin Briaria, helpompi olisi jos Iriador tulisi mukaan ja näyttäisi paikan samantien, "Vaikka sinullekin tekisi hyvää levätä. Mutta, käydään katsomassa ensin ratsut, mietitään sitten mitä seuraavaksi".
Darius hymähti pienesti Iriadorin pyydellessä anteeksi äskeistä napakkaa olemustaan, kenraalin sen pahemmin siihen kommentoimatta samalla, kun lähti kasaamaan astioita pöydältä. Ei hän todellakaan aikonut tiskata - ei hän koskaan eläessään ollut tiskannut mitään... - mutta sentään astiat saattoi kerätä ja viedä keittiön puolelle, mistä joku varmasti ennemmin tai myöhemmin ne huolehtisi puhtaaksi.

Jahka ruokailusali oli katsottu siistiksi, lähti haltiakaksikko suunnitellusti ratsujaan katsomaan. Tosin ennen kuin Darius pihalle astui, kävi kenraali vaihtamaan ylleen omat vaatteet - hän saattoi lainata Lorythasin vaatteita tämän kartanolla, mutta ei kyllä näissä liikkuisi kartanon ulkopuolella. Kerta nyt heidän tavaransa oli tuotu kartanolle, löysi kenraali matkatavaroistaan sen verran puhdasta vaatetta, että sai ylleen mustat housut ja paidan. Niskaan heitettiin kuitenkin vielä se musta, nuhruinen takki, joka aamuisen jäljiltä oli yhä hieman tomuinen ja nokinen. Eipä sitä nokea varsinaisesti mustasta kangastakista nähnyt, onneksi.
Iriador sai johdattaa kumppaninsa ratsujen luokse, kuten puhe oli ollut. Náro oli Dariuksen epäilyjen mukaisesti heikossa hapessa, joskin mokoma olisi voinut olla huonommassakin kunnossa. Sen haavat oli hoidettu ja peto katsottu levolle, Náron ulisten lähinnä itsekseen pahnoilla luritellen surkuhupaisia melodioita. Se tarkoituksella yritti kuulostaa surkealta, koittaen houkutella lähelleen saalista. Kai se oli hyvä, että joku oli osannut tuonkin faktan Syndraesta kertoa kaikille lähettyvillä oleville, Náro todennäköisesti saattaisi hyökätä humanoidienkin kimppuun tuossa kunnossa. Sehän tästä puuttuisi, että Syndrae menisi pistämään poskeensa varomattoman tallipojan.
Selväksi kävi kuitenkin, ettei Nárosta ollut matkaamaan tänään, ehkä sitten huomenna. Jahka kaksikko oli ratsunsa katsastanut ja kenraali käskenyt syndraeaan olemaan hiljaa ja kiltisti, lähtivät he suuntaamaan takaisin kohden Seyrin kartanoa. Kiertoreittiä tosin, tietenkin uteliaisuus voitti ja kerrankin kun oli aikaa ja mahdollisuus, oli se mukava käydä katselemassa hieman ympärilleen Briarissa.

Lopulta kun takaisin kartanolle päästiin, suuntasi kaksikko vierashuoneelle. Lorythas oli mitä ilmeisemmin lepäämässä yhä, joten turha tuota oli käydä häiritsemään - ellei sarvipäinen erikseen olisi pyytänyt.
Vaikka oli kovin koittanut ehdotella lepoa Lorythasille ja Iriadorille, ei Darius voinut kieltää, etteikö se hetkeksi pötkähtäminen olisi myös itseään houkutellut. Nyt kun ei varsinaisesti ollut mitään tekemistäkään ja aamuinen riehuminen oli tietenkin energiaa verottanut. Ja olihan se mukava pistää maaten Iriadorin viereen pitkästä aikaa kunnolla, pehmeälle pedille. Kovin kenraali uhosi ettei torkahtaisi, pötköttäisi vain siinä hetken, niin kävi se uni kuitenkin nappaamaan haltian matkaansa. Viimeviikkojen aikana kun lepoa ei ollut pahemmin saanut, oli myös univelkaa kertynyt - niin komennolla olemisen kuin niiden painajaistenkin takia.
Painajaiseen kenraali kävikin jälleen heräämään, tietämättä edes sitä kuinka kauan oli nukkunut. Pihalle vilkaistessa näytti aurinko jo laskevan, indikoiden näin varhaista iltaa. Istumaan hätkähtänyt kenraali vajosi kuitenkin takaisin vuoteelle, kääntyen paremmin kohden vierellä ollutta Iriadoria, käyden kietomaan kätensä varovaisenvaativasti sokean ympärille. Kasvot painettiin vasten nuorempaa, Dariuksen lähinnä yritellen rauhoitella itseään äskeisestä painajaisesta, joka pulssin oli pistänyt jälleen koholle. Sama se oliko Iriador hereillä vai ei, kenraali tarvitsi jälleen kerran sen hetken rauhoittumisen, ennen kuin suutaan avasi...


// NYT SITTEN TAAS CRIM :D LINKKAATPAS, EN PYSTY ELÄÄN ILMAN SUN EEPPISIÄ BIISEJÄ. Kuten se apuva biisi, se oli eeppisin eilisillalta. "Illalta" Timi voi olla meidän Spärdö, onhan se kato karjalankarhukoira ainaki puoliks. Karjalanspärdödoge. NO!!! niin no... no.. nii. No ehkä Shyva ansaitsee nätit poijjaat sitten. Matti ja Teppo ovat tulleet nyt jäädäkseen! //

[Crimson]

”Enköhän minä levätä ehti myöhemminkin, sitä paitsi ulkona pyörähtäminen näin ruuan päätteeksi tekee vain hyvää”, punapäinen hymähti ennen pöydästä nousemistaan. Iriador auttoi Dariusta siistimään pöydän, kuskaamaan astioita ja tavaroita keittiön puolelle, jossa ne mahdollista siistijäänsä sitten odottivat paremmin. Kun ruokasali oli kuitenkin siistitty, alettiin lähtöä ratsujen luokse suunnitella. Molemmat haltioista kävivät vaihtamassa päällensä jotain pihalle sopivampaa – Iriador ei suuressa kaavussa halunnut lähteä pihalle haahuilemaan, sillä ylisuuren vaatekappaleen pitkä helma olisi siellä vain sotkeutunut turhankin paljon. Eikä punapäinen sentään jokaista Lorythaksen kaapua halunnut olla sotkemassa yhden päivän aikana!
Sokea opasti yhä muistamaansa reittiä Haukansilmän syrjäisille talleille, jonne Nashira ja Náro oli katsottu lepäämään tapahtuneiden jäljiltä. Iriador seuraili hetken Dariuksta ja tuon syndraeta, astellen sitten kuitenkin lopulta omaa sarvikruunuistaan tervehtimään. Nashira oli huomattavasti paremmassa kunnossa mitä Náro, naaraspeuran kohottaessa tuhahtaen päätään isäntänsä puoleen tuon saapuessa luokseen. Se oli jo tovin kuunnellut Náron uikutuksia, sitä ennen seurannut kuinka syndraen haavoja oli paikattu siinä missä samaiset henkilöt olivat katsoneet myös Nashiran huonokuntoisempia suomupeitteitä parempaan kuntoon. Vaikka sarvikruunuinen ei tavallisesti ketään muuta Iriadorin lisäksi lähelleen vieläkään päästänyt, oli se silti ollut kiitollinen sille tarjotusta avusta, joka sai Nashiran omalla tavallaan myös pitämään Briarista ympäristönä.

Oli kuitenkin aika jättää ratsut takaisin omaan rauhaansa, Iriadorin suodessa Nashiralle vielä muutaman rapsutuksen ennen kuin haltiat lähtivät talleilta takaisin kartanoa kohden. Punapäinen jäikin lopulta lähinnä seurailemaan Dariusta, kaksikon päättäessä aikansa kuluksi kiertää hieman kauempaa takaisin kartanolle. Eihän sokea siitä saattanut samalla tavalla nauttia, mutta Iriador aina kyseli ja luotti siihen, että Darius hänelle kertoisi ja kuvailisi ympäristöä tarvittaessa, tai jos nuorempi sitä erikseen halusi.
Kartanolle tultaessa jo eteisaulassa oli kovin hiljaista. Iriador ei saattanut kuulla Lorythasta missään, joten joko tuo oli lepäämässä huoneessaan yhä, tai sitten istui vain niin kovin hiljaa jossain. Punapäinen kuitenkin veikkasi ensimmäistä, vierashuoneelle päin samalla astellessaan jossa ne mukavanrennot vaatteet saattoi taas kiskaista niskaansa ja käydä sitten hetkeksi pitkäkseen niille vuoteelle, jotka yhä siinä suuren ikkunan ääressä olivat viime kerrasta. Punapäisen perässä myös Haukansilmä päätti perästä käydä maaten, lopulta molempien kuitenkin nukahtaessa omaa uupumustaan vierekkäin pehmeille lakanoille.

Joskus ilta-auringon kajastaessa ikkunalasien lävitse, kävi punapäinen havahtumaan hereille. Sokealla ei ollut hajuakaan miten pitkään he olivat nukkuneet, tai paljonko kello sitten mahtoi olla… mutta korkeahaltia oli tyytyväinen siitä, että havahtui unistaan hereille yhä Dariuksen vierestä. Pieni hymy nousi nuoremman kasvoille, tuon jäädessä kuitenkin silmänsä sulkien heräilemään kaikessa rauhassa sijoilleen – tai jäi ainakin siihen saakka, kunnes Haukansilmä säikähtäen heräämään painajaisistaan hereille. Se oli jo niin tuttu tapa Iriadorille, nuoremman tietäen ettei kyennyt asialle mitään tekemään muuta kuin sallia turvan sen jälkeen vierestään, kun kenraali hereille aina säpsähti. Ja kuten tavallisestikin, valahti Haukansilmä takaisin korkeahaltian vierelle, käärien nuoremman halaukseensa ja painaen kasvojaan paremmin Iriadoria vasten.

Iriador päästikin pitkän, rauhallisen tuhahduksen, kääntyen paremmin silmäpuolta kohden ja laski toisen kätensä vanhemman kyljelle lepäämään, kevyesti toista silitellen. Punapäinen ei käynyt mainitsemaan mitään painajaisista ääneen, hiljaa vain sijoillaan tuhisten ja silmiään raottaen varovaisesti, makeasti haukotellen siinä lähellä Dariusta ollessaan.
”Kauanko oikein nukuimme…”, Iriador hymisi rauhallisesti, painautuen lähemmäs kumppaniaan kiehnäämään, ”Tuntuu siltä kuin olisin nukkunut yönkin ylitse… mutta kai Lorythas olisi tullut meitä jo herättelemään siinä tapauksessa”.


//KOSKAAN EN LOPETA :DD::D:D:D Mä kerään jonku ebin playlistin tubeen ja linkkaan sen playlistin sulle sit, ja sit sä voit hajota siihen. Apuva oli kamala. Sattu naamaan seuraavana aamuna. Karjalanspärdödoge :----DDD tahon alkaa käyttään tota <3 SHYVA TAHTOO NÄTTEJÄ POIKIA JOOOOOO. No kyllä sille myös Constan kaltaset karpaasit kelpaa. Pitäähän niitä ronskimpiakin jätkiä olla valittavana 8) Matti ja Teppo tekee vielä invaasion Cryptiinkin. Taustatanssijana nähdään Perian ja kumppanit//

[Aksutar]

Kaikessa rauhassa Darius sai palautua äskeisestä hätkähdyksestään. Siitä Kenraali oli kiitollinen, hän ei tunnetusti halunnut puhua tunteistaan tai asioista, jotka häntä vaivasivat, joten jos heti painajaisen jälkeen Iriador - tai kuka tahansa oikeastaan - olisi lähtenyt kyselemään itse painajaisesta kenraalilta, olisi Darius vain muuttunut kärttyisäksi. Kyllähän hän oli kertonut painajaisistaan jotain Iriadorille, mutta ei silti halunnut edes kumppaninsa kyselevän liikoja niistä. Ei Kenraali pääsisi painajaisistaan eroon ja niistä puhuminen ei auttaisi mitään. Tai niin Darius itselleen uskotteli.
Tuntui kuitenkin hyvältä saada rauhoittua Iriadorin vieressä, punapäisen käydessä kääntymään paremmin kumppaniaan kohden ja pienesti vanhempaansa silitteli. Darius vastaavasti kietoi käsiään entistä paremmin korkeahaltian ympärille, vetäen tuota entistä lähemmäs itseään.

Kasvot kohottautuivat katselemaan Iriadorin kasvoja, punapäisen tiedustellessa kauanko he oikeastaan olivat nukkuneet.
"Onko sillä oikeastaan väliä?", Darius hymähti, selvästi jo rauhoittuneena, "Voisin jatkaa tässä nukkumista vaikka seuraavan viikon...".
"Mutta, muutaman tunnin... selvästi ilta alkaa saapua", Kävi vastaus kuitenkin, samalla kun Haukansilmän toinen käsi kävi astetta vaativammin kumppanin kylkeä ja lanteita silittelemään.
"Lorythas on varmaan vielä lepäämässä", Kenraali jatkoi niin puhetta kuin sitä silittelyä, "Pitäisi ehkä käydä varmistamassa, että hänellä on kaikki hyvin. Antaa hänen levätä, jos siltä tuntuu...".
"Kohta", Darius hymähti, painaen pienen, nopean suudelman Iriadorin huulille, "Heti kohta...".



// KOSKAAN ET LOPETA NIIII! Ebin soittolistat, kyllä kiitos nyt heti. Apuva soi ja naama halkee :D KARJALANSPÄRDÖDOGE ON NYT JUTTU SI. No kato Consta tykkää Shyvasta - tai siis Matildasta - niin kauan kunnes kuulee että perkele se on lisko. Sitten ei leiki NalleConsta enää nii kiltisti Matildan kanssa. Matti ja Teppo tulee, oletko valmis? Perian hoitaa joo sen taustatanssimisen. OTA LYHYTTÄ KAKKEA//

[Crimson]

”Ei”, punapäinen tuhisi vanhempansa vierellä, ”Ei sillä ole väliä”, nuorempi jatkoi hymyillen. Iriador oli jo useamman kerran saanut todistaa miten ilmapiiri Briarissa tuntui rentouttavan ja rauhoittavan häntä enemmän kuin… mitä sitten kaupungissa, ja oliko se sitten ihmekään. Mutta sokean paikka ei ollut täällä, mikä sinällään oli alkanut omalla tavallaan jopa harmittaa Iriadoria.
Iriador antoi Dariuksen toisella kädellään sivellä vaativammin nuoremman kylkeä, jota korkeahaltia pienesti myötäilikin ja painoi kroppaansa paremmin sitä kättä vasten, kumppaninsa kosketuksesta nauttien. Haukansilmä kuitenkin mainitsi, että heidän tulisi varmasti käväistä tarkistamassa että Seyrillä oli kaikki hyvin. Se olisi kieltämättä hyvä idea, ja saattaisihan tuolle järjestää vaikka kupillisen teetä samalla vietäväksi niistä rohdoista, mitä punapäinen oli kartanolle aikaisemmin tuonut. Mutta sitä ehti miettiä sitten kohta, jahka Iriador olisi saanut tarpeekseen Winderin vierellä löhöilystä. Tosin jos siitä lähdettiin, niin punapäinen ei olisi kyllästymässä tähän ikinä…

Sokea kävi pienesti ojentamaan päätään ja vastaamaan siihen Dariuksen nopeaan suudelmaan, jääden jopa haikaillen katsomaan niillä haaleilla silmillään toisen perään.
”Tuskin hänellä hätää on”, punatukka kävi hymisemään rauhallisesti, ”Enkä kyllä malttaisi tästä ylös noustakaan ihan heti”, Iriador lisäsi, painaessaan kasvojaan paremmin Dariuksen rintakehää vasten. Tässä oli hyvä. Ja tässä Iriador olisi voinut vaikka koko loppuelämänsä olla, tuntematta siitä minkäänlaista häpeää tai edes tarvetta nousta.


Kartanon toisessa siivessä Lorythaskin oli jo ajat sitten hereille havahtunut ja jäänyt vain särkyjään pyörimään pitkin vuodettaan. Olihan Hopeakäärme ennen kuin oli pitkälleen käynyt napannut kitaansa särkylääkkeen jos toisenkin saadakseen nukuttua paremmin, mutta kun niiden vaikutus sitten hiljalleen oli lakannut, olivat ne kivut palanneet jälleen vaivaamaan. Ja sitä kautta taas saaneet Lorythaksen pyörimään turhautuneena ympäri huonettaan, ja lopulta tarttumaan vahvempaa alkoholia sisältävään pulloon. Eihän se tainnut parhain idea olla, mutta sentään alkoholi turrutti mielen, ajatukset ja kivut kertaheitolla, ja aina uudempi kulaus pullonsuusta riitti kertomaan, että Lorythas voisi jatkaa näin taas siihen saakka, kunnes kykenisi uudelleen maaten laittaa.


//NIII. Oon yhä sitä mieltä et meidän pitää koota just yhessä sellanen ebin playlist jota voidaan looppaa menemään. SPÄRDÖDOGEN HALUAN! Consta ettet vain olisi ihastunut. Matti ja Teppo tuli jäädäkseen. Perian on luotu tanssimaan nätisti ja keräämään huomiota ja yleisöä. Totta kai Matti ja Teppo tahtoo sen keikalleen sitten! KAKKEE ET OO NÄHNYKÄÄN//

[Aksutar]

Tuskin Lorythasilla mitään hätää oli, kuten Iriadorkin tokaisi. Kykeni tuo telepatiaan ja varmasti olisi jo huutanutkin haltioita paikalle, jos jokin hätänä olisi ollut. Todennäköisesti Lorythas lepäsi, nukkui, keräsi voimia kaikessa rauhassa. Mutta silti oli parempi käydä tarkistamassa johonkin väliin, kuinka sarvipäinen voi. Sehän tästä puuttuisi, että tuo nyt kuolisi vuoteeseensa kaksikon ollessa Seyrin kartanolla...
Pieni, tyytyväinen hymähdyksen ja huokauksen välimuoto karkasi kenraalin suusta Iriadorin käydessä painautumaan paremmin vasten sitä kosketusta. Käsi kävikin jatkamaan silittelyä, välillä käväisten varovaisesti silittelemässä myös kumppanin niskaa. Tuntui hyvältä kerrankin heräillä kaikessa rauhassa Iriadorin vierellä, siitä kun oli taas aikaa kun kaksikko viimeksi oli saanut rauhassa heräillä toistensa vierestä. Yllättäen se tapahtui jälleen Briarissa, mikä omalla tavallaan kävi ahdistamaan kenraalia, joka viimekertaisen myötä oli alitajuntaisesti oppinut olettamaan että tämän mukavanrauhallisen hetken jälkeen tulisi tapahtumaan jotain hirveää.

"Toivotaan niin. Olisi myös suotavaa että hän todellakin olisi lepäämässä... Mutta jostain syystä en usko, että hän olisi vuoteessaan - tai ei ainakaan ole pysynyt siellä koko tätä aikaa", Haukansilmä hymähti Iriadorin painaessa kasvojaan paremmin kenraalin rintakehää vasten, "Mutta tuskin olisin minäkään hänen asemassaan, jos totta puhutaan..".
Vielä hetken Darius jatkoi Iriadorin silittelyä keräillen ajatuksiaan ja heräillen vielä päiväunien jälkeisestä olotilasta. Pian se toisen kylkeä silitellyt käsi kävi nousemaan Iriadorin hartialle, pakottaen Iriadorin kääntymään selälleen vuoteelle, kenraalin itsensä nousten kovinkin rennonlaiskasti kumppaninsa ylle.
Kyllä Darius oli huomannut sen haikailevan katseen suudelman perään. Se riitti kenraalille tähän väliin, Haukansilmän tuntien sitä pakottavaa tarvetta suoda huomiota ja lempeä kumppanilleen näin pitkästä aikaa. Edes vähäsen. Niinpä kenraali painoi huulensa uudemman kerran Iriadorin huulille, pienesti ja varovaisesti suudellen, kuin lupaa pyytäen. Ennen kuin ne kevyenlempeät suudelmat jatkuivat Iriadorin suupieleen ja poskelle, leuansyrjän kautta kohti kaulaa.


// Todellakin. Youtubeen joku soittolista ja sit jaetaan se toistemme kans ja lisäillään sinne aina kaikkee kivaa kun löytyy jotain ebunia. SPÄRDÖDOGE TIMI ILMOITTAUTUU BAIJJATTAVAKSI. Consta ei myönnä mitään! Perian kerää kato ne yleisöt, ei ne oikeesti tuu kuunteleen Mattii ja Teppoo ne tulee kattoon Periania //

[Crimson]

Tyytyväisenä sokea heistä tuhisi Dariusta vasten, hymähtäen pienesti silmäpuolen sanoihin.
”Sinua nyt ei olisi saanut lepäämään kirveelläkään”, punapäinen virnisti, jättäen kuitenkin asian sitten sikseen. Suotta he lähtisivät nyt mistään väittelemään erikseen, se vain pilaisi muuten niin mukavan ja rauhallisen tunnelman, ja sitä Iriador ei tähän hätään kaivannut.
Korkeahaltia päästi hiljaisen hyminän Haukansilmän lähtiessä kääntämään häntä selälleen. Punatukka ei laittanut lainkaan vastaan, vaan lähinnä auttoikin omasta puolestaan siinä toimenpiteessä, käännähtäen mukavasti selälleen pehmeälle patjalle ja antaen Winderin nousta ylleen. Varovasti Iriador kävi siihen suudelmaan sitten vastaamaan, nostaen kätensäkin kevyesti Haukansilmän hartioita vasten. Ei työntääkseen toista pois, vaan lähinnä tunteakseen toisen olevan siinä lähellään, mikä nosti myös sitä turvallisuudentunnettakin kun ei ympärilleen mitään noin muuten nähnyt. Darius olikin ainoa jonka Iriador saattoi täysin luottaa toimimaan silminään puolestaan…

Toinen käsistä nousi Dariuksen hiusten sekaan, hyväilemään toisen päänahkaa ja osin myös painamaan toista paremmin omaa kaulaa vasten. Rauhallinen hymy nousi Iriadorin kasvoille, tuon käydessä raottamaan silmiänsäkin viimein paremmin ja katsahtamaan niillä Haukansilmän suuntaan yhä päiväuniltaan väsähtäneenä. Vetäen ohessa pidemmän henkäyksen päätään hieman nostaessaan toisen tummia kutreja kohden, ”Hiuksesi tuoksuvat hyviltä…”, nuorempi ehti tokaista, kunnes kuuli huoneen ovelta vaimean koputuksen.

Lorythas oli jo hetken kuunnellut haltioiden puuhia oven toiselta puolen - haahuillessaan sitä ennen tovin pitkin käytäviä ja ikkunoista ulos pälyillen - päättäen lopulta kuitenkin keskeyttää noiden hempeän hetken ja kurkistaa ovenraosta huoneeseen sisään varovaisesti. Välttäen tuijottamasta sängyllä olevaa kaksikkoa suotta, suoden noille sen hetken keräillä itseään siitä kun ylimääräinen osapuoli sillä tavoin oli huoneen puolelle katsahtanut omine lupineen. Eihän kartanosta ketään ylimääräistä tavallisesti liikkunut Lorythaksen lisäksi ja vaikka olisikin, olisivat nuo ennemmin odottaneet ala-aulassa ja huhuilleet kyläpäällikön perään, kuin röyhkeästi käyneet toisen kotia kiertämään omine lupineen.
Seyristä näki myös harvinaisen selvästi, että tuo oli ehättänyt nauttimaan alkoholipitoisia, hieman eksoottisempia ja vahvempia juomiaan sen lisäksi, ettei vieläkään ihan täysin kunnossa ollut ja se poskilla lepäävä pieni puna kieli siitä kuumeesta, joka sarvipäistä vaivasi. Mutta Puolikäärmeen olo oli kaikin puolin jo parempi. Ja nyt kun sitä vahvempaa juotavaakin oli tultua nautittu reippaammin lyhyessä hetkessä, olivat kivutkin osin piiloutuneet sen hetkellisesti koettavan hyvän olon alle.


//No niinpä. Sit aina kun pelataan jotain ebunia niin voidaan laittaa vaan se playlist soimaan taustalle. Ja sit sieltä tulee joku rubicon… TIMI ILMOITTAUTUU BAIJJATTAVAKSI, CRIMI ILMOITTAUTUU BAIJJAAJAKSI O3O Consta on tommonen perus mies. Ei vaan kehtaa myöntää. KARVAT NAAMALLA PEITTÄÄ PUNATKIN NIIN HYVIN! Nii Perian on oikeesti se superjulkkis. Kyllä mäkin menisin sitä kattoon ennemmin kun Teppoja ja Matteja//