Kirjoittaja Crimson » 22 Heinä 2015, 00:23
Hopeakäärme oli niin antautunut himojensa armoille, ettei missään välissä kuullut varsinaisesti Dariuksenkaan astuvan huoneen puolelle. Se lihakimpale vei Lorythaksen kaiken huomion, sarvipäisen ottamatta kuuleviin korviinsa edes Haukansilmän sanoja – ennen kuin tilanne tuntui pysähtyvän niille sijoilleen, katseen siirtyessä salamana vierelle tulleeseen haltiaan, Lorythaksen samalla pidellessä sitä reilusti huvennutta kimpaletta hampaissaan. Puolikäärme vain katsoi Winderiä hievahtamattakaan. Katseensa oli yllättynyt, kasvot osin vereen tahriintuneet, siinä missä kätensä taisivat olla eniten sotkeutuneet tästä brutaalinnäköisestä syömisestä. Siihen yllättyneeseen olemukseen alkoi sekoittua pieni ahdistus tästä tilanteesta, kuumotuksen ja sen myötä vahvemman punan noustessa kasvoille. Lorythaksella oli hyvä syy siihen, miksei hän moista tapaa noudattanut muiden katsellessa ja nyt kun Darius tämän kaiken oli nähnyt…
Vaern piteli yhä sitä lihapalaa suussaan, käyden tottuneesti siitä leuoillaan repimään lopulta haluamansa palan, ennen kuin asteli läheisen pöydän ääreen laskeakseen käärön käsistään sille hetkeksi.
”Niin… tuota kun…”, hopeaverinen lähti samalla vastaamaan Winderille, sanojensa kuitenkin takertuessa kurkkuun. Muutamaan otteeseen Lorythas selvästi yritti hakea sanoja suuhunsa, kaiken päätyen kuitenkin vain muutamaan suun avaukseen ja sitten hiljaisuuteen.
Puoliverinen kävi katsomaan niitä verisiä käsiään, päättäen pyyhkäistä niitä aluksi muutenkin kosteaan pyyhkeeseen. Kätensä puhdistettuaan lähti sarvipäinen vuorostaan sormillaan pyyhkimään niitä verinoroja suupielistään huulilleen, saaden itsensä tietenkin näyttämään taas oudolta sillä tavoin verestä nauttiessaan, mutta sentään Vaern sai kasvonsa jälleen siisteiksi.
”Ei kai… se olisi edes sopivaa… ymmärrät… kai”, Lorythas sopersi osin hätääntyneenä, niitä kynsiään nyt lyöden toisiaan vasten hermostuneena kun kääntyi paremmin Haukansilmän puoleen, ”Ei sinunkaan olisi kuulunut nähdä… pelkään teidän pitävän vastaavia tapoja turhan… brutaaleina ja häiritsevinä”, Puolikäärme yritti selittää. Puhtaalla kädensyrjällään vielä suupieliään pyyhkäisten, katsahtaen nopeasti ettei siihen enää verta ollut tarttunut.
”Olen… pahoillani”, Lory pahoitteli, ”Tapani vain… antaudun niiden vietäväksi toisinaan liian herkästi”.
”Mutta se korsetti..!”, Puolikäärme lähes älähti, muistaessaan mitä Darius ensimmäisenä oli ihmetellyt huoneeseen astuessaan. Katse selasi nopeasti divaanille lasketut vaatteet lävitse, huomaten sen tumman, kaksiosaisen, naruilla kyllästetyn korsettivaatteen pinon yllä, ”Käytän sitä tukemaan ryhtiäni tällaisina kertoina kun… en ole täysin kunnossa ja… jaksa rankaani kannatella loputtomiin”.
Lorythas pyyhkäisi vielä käsiään kosteaa, nyt myös veristä pyyhettään vasten, ennen kuin kävi poimimaan vaatepinosta löysänpuoleisen, avarakauluksisen valkean paidan hyppysiinsä.
”Kyllä miehetkin niitä käyttävät… harvemmin tosin – ajattelin että moinen piirre miehillä haltioiden keskuudessa voisi olla yleisempikin…?”, Lorythas puheli, samalla kun sitä paitaa hillitynvaroen yritti päälleen kiskoa, selvästi vältellen sitä oikeaa kättään turhaan liikuttelemasta. Sitä paitaa seurasivat housut, Puolikäärmeen jatkaessa sitä varovaista tahtiaan, pyyhkeen lanteiltaan heittäen divaanin laidalle syrjään täksi hetkeksi.
Ja sitten sarvipäinen kävi livuttamaan ylleen vielä sen korsetin…
Näin päällä kokonaisuus lieni selvemmän näköinen myös Dariukselle. Vaatekappale oli kaksiosainen, tukien käyttäjäänsä rintakehän alapuolelta, jättäen sitten tyhjän tilan väliin ja jatkuen vielä korkeakauluksisena, kuin liivin yläosana hartioillekin. Selustasta kiristettäväksi jäi niskalle jäävät narut, ja alaselälle vedetty tyypillinen korsettinauhasto, väliin jääden lähinnä osittain ristiin menevät narut, jotka kokonaisuutta pitelivät toisiinsa liitettyinä ja muodossa.
Jokseenkin häkeltyneenä Hopeakäärme piteli sitä kokonaisuutta yllään lähinnä vain korsetin etumukselta vaatetta pidellen paikoillaan, kääntyen sitten varovaisen katseensa kera Dariuksen puoleen. Tajuten ettei todellakaan itse juuri nyt ollut kipeine käsineen kykenevä kiristämään niitä naruja…
”Osaatko…”, sarvipäinen aloitti, kuitenkin hiljeten ja katseensa valuen taas niihin toisessa kädessään pitelemiin punertaviin korsettinaruihin, ”Tai, oletko koskaan kiristänyt… tiedätkö kun, en… pysty kiristämään näitä itse”, Lorythas yritti selittää tuntien miten se häiritsevä kuumotus alkoi tilanteesta johtuen nousta taas kasvoille.
//VIITTOI KAIKKIALLA. Darille trikoot ja viitta niskaan. Vincentin viitan alle mahtuu vaikka mitä, höhö <: Voi nyt ne emo kuninkaat pois täältä. Jouduit erittäin pimeään paikkaan kyllä joo, epäilemättä (DDDDDDD Noni Ivy on sitten se Sloppus. Sit meillä on hirvee battle pet jengi <3 IVYLLE SE NETTI NIIN PÄÄSTÄÄN PELAAAAAAAA PERKELE! SITÄ CARNAGEA! VAADIN PITKÄN JA UNOHTUMATTOMAN ILLAN KERA IVYN! Arethin myötä nahkapuvut alkaa yleistyä Cryptissäkin. Aran hommaa kuiskaukselle sellatteet vaan koska yolo :----DDDD Eru piiskaan Arethin omilla ruoskilla sitä perseelle. Eikun//