Kirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2021, 00:32
Kaikkien mieli oli alhaalla Iriadorin tilanteen tähden. Dariusta turhautti eniten se, etteivät he tienneet mikä oli vialla. Ehkä tämä olisi vain ohimenevää ja huomenna Iriador voisi jo paremmin? Tai ehkä tämä oli jotain vaarallista ja pian Iriadorin vointi olisi kahta kauheampi? Darius ei tiennyt, eikä tiennyt kukaan muukaan ja se tässä turhautti! Eikä tässä voinut oikein ketään syyttääkään… Jos olisi, olisi Dariuksella ollut edes yksi tapa purkaa turhautumistaan.
Eliitin huomio kääntyi kumppanin puoleen, Iriadorin kuvaillessa olotilaansa. Haukansilmä kykeni hymähtämään pienesti, huvittuneesti moiselle kuvaukselle, vaikkei tilanne itsesään kovin hauska ollutkaan. Punapäisen huomauttaessa, ettei murehtiminen asiaa auttaisi, ei Darius voinut kuin huokaista syvään, turhautuneena, mutta lopulta nyökkäsi. Hän halusi uskoa siihen, että Iriadorin tila paranisi levon myötä, mutta pessimismi ja negatiivinen ajattelutapa olivat vallanneet hänen mielensä jo ajat sitten.
”Toivotaan niin…”, Darius vastasi Iriadorille lopulta, tuon uumoiltua levon auttavan. Ja vaikka Iriador hymyili, ei Darius saanut itseään tekemään samoin. Haukansilmäisen huomio kääntyi pian hopeaveriseen, Lorythaksen kertoessa hankkivansa heille jotain purtavaa. Kyläpäällikkö aikoi myös pistää alaisensa juoksemaan Briarin magiaa taitavien luona kyselemässä, sikäli mikäli kellään olisi mitään apua tähän pulmaan.
”Se kuulostaa hyvältä”, Eliitti nyökkäsi, yrittäen herätellä toivoa siitä, että joku osaisi auttaa. Mutta kun Lorythas ehdotti, että voisi ottaa yhteyttä Elwoodiin, Darius laski katseensa maahan. Elwoodin Syöjätär oli käynyt turhankin tutuksi silmäpuolelle, mutta se noita varmasti osaisi auttaa. Mutta kun kyseessä oli Iriador, Dariuksen kumppani, ei eliitti ollut ihan niin varma kuinka innoissaan Syöjätär oli heitä auttamassa. Olivat välit kuinka hyvät sitten Seyrin ja noidan välillä. Tällaisina hetkinä Darius ehkä mielensä perukoilla toivoi, että Theodluin olisi ollut paikalla. Vaikka se äpärä ei olisi ymmärtänyt tästä tilanteesta yhtään sen enempää mitä he, olisi Theodluin varmasti ollut jo ottamassa yhteyttä tahoon tai toiseen avun tarpeessa, kysymättäkin.
”Katsotaan sitä sitten… jos tilanne ei tästä parane”, Darius lopulta vastasi, ennen kuin Lorythas kävi poistumaan. Jälleen kerran koittaen pienesti hymyillä edes sarvipäiselle, tuon hänen hartiaa koskiessa, mutta se hymy ei ottanut kohotakseen.
Haukankatse seurasi hetken Lorythaksen poistumista, ennen kuin hänen huomionsa kääntyi takaisin Iriadorin puoleen.
”Sinusta hänen pitäisi olla huolissaan. Kuten meidän kaikkien”, Darius hymähti, Iriadorin huomauttaessa sarvipäisen olevan huolissaan silmäpuolesta. Tähän mennessä Dariuksella ei ollut käynyt mielessäkään, että sama kurja olotila voisi olla hänelläkin edessä. Mutta nyt kun Iriador sen mainitsi… Jos tuollaiset maagiset oireet ottivat tarttuakseen, olisi hänkin kohta huonona.
”En usko että niin kävisi… Vaikken tiedä yhtään sen paremmin kuin kukaan muukaan, mikä sinua vaivaa”, Darius lopulta huokaisi, haluten uskoa, ettei kyseessä olisi mitään ”tarttuvaa”. Eliitti jäi kuitenkin hetkeksi vain tuijottamaan divaania, jota Iriador oli taputtanut muutaman kerran merkkinä kenraalille istua alas. Hän tunsi itsensä liian levottomaksi moiseen… mutta eipä huonetta ympäri ravailu olisi asiaan auttanut yhtään sen enempää. Joten, kun Iriador jatkoi puheitaan, kävi Darius hitaasti askeltamaan lähemmäs divaania ja lopulta istahti alas. Ilmeensä kuitenkin muuttuen entistä synkemmäksi, kun kuuli korkeahaltian kuvailevan olotilaansa ja mainitsevan Cúthalionit…
Voisiko Aran tai peräti Areth olla kaiken tämän takana? Ei, ei heidän pitäisi kyetä taikatemppuihinsa ollessaan kaukana jossain. Ei ainakaan Dariuksen tietojen mukaan…
Mutta ajatus siitä, että Aran saattoi olla mahdollisesti kaiken tämän takana… kenties Argenteuksen tai Zhiermatuin avulla… tai Arethdriel Mordecain avulla? Vaikka kuinka Darius halusi jo luottaa Arethdrieliin, ei hän silti voinut olla epäilemättä häntäkin.
Hetkeksi ajatuksiinsa ja kohoavan raivon tunteisiin eksynyt eliitti havahtui takaisin tilanteeseen, Iriadorin pyytässä häntä lupaamaan olevansa punapäisen vierellä, vaikka tuo menettäisi tajunsa uudemman kerran. Darius tuhahti lempeästi, kääntyen samalla paremmin Iriadorin puoleen.
”En lähde viereltäsi minnekään”, Darius lupasi, aikoen pitää sen lupauksen, ”Mutta sinun pitää luvata, että yrität levätä. Jahka olet saanut syödäksesi, menemme takaisin makuukammariin…”, eliitti jatkoi, nostaen kätensä Iriadorin puoleen, kepeästi silitellen korkeahaltian punaisia hiuksia paremmin pois tuon kasvojen tieltä.
”Kyllä sinä selviät…”, Darius ei ollut varma, vakuutteliko ennemmin Iriadoria vai itseään, ”Ehkä tämä liittyy jotenkin omiin maagisiin kykyihisi… Toivotaan, että Lorythas löytää jonkun kylästään, joka osaisi antaa edes jotain suuntaa tilanteen suhteen”.
// Jacka senkin agent of chaos :D:D:D JAAKKOA EI KINOSTA, Jaakon pitää päästä eläkkeelle sienifarmaileen. Ja Heca tulee sen tontin vartijaks. Ei ollu vahtikoira oli vahtisiili. No selvästikin :D:D:D:D:D:D //