Uusi alku

[Aksutar]

Osa lumousta. Ei, se ei tuntunut tarpeelliselta osalta lumousta. Vampyyri oli jostain muusta syystä halunnut suudella häntä, siitä Darius oli varma. Mikä se syy sitten oli? Ei hän tiennyt, eikä ehkä halunnut ottaa selvääkään, kuka ties mitä kummallisuuksia verenimijän päässä liikkui. Oli Mordecai kuitenkin ilmeisesti valmis selittelemään lumouksensa perään, huomauttaen ettei Darius siitä kuitenkaan mitään ymmärtäisi. Eliitti tuhahti lempeästi, kaiketi sitä olisi voinut kutsua jopa jonkinlaiseksi naurahdukseksi.
”Kaiken tämän jälkeen päivällinen kyllä kelpaisi”, Eliitti hymähti, katsomatta vieläkään kunnolla velhon puoleen. Ja jos totta puhuttiin, olisi hän halunnut jo vain sulkea silmänsä, takkatulen seurailun suorastaan tuudittaen häntä uneen. Mutta vielä se pieni varoitusääni soi päässä ja kielsi nukahtamasta Mordecain seurassa.

”Mutta en usko meillä olevan samanlaiset ruokailutottumukset”, Eliitti tuhahti, ”Vai ravitsetko muka itseäsi muullakin kuin vain verellä?”.



//SÖDKLJFJE TÄYTETYT KETUT GALLERIA :D NOH. Ja todellakin, esitän Jaakolle tarjouksen, mistä se ei voi kieltäytyä. Mut sos joku bodattu Jacka ja Heca riehumas siellä, hirvee roidi kuntosali. Consta on niiden eka asiakas sit kyl //

[Crimson]

Kaváldthalr oli jäänyt miettimään sitä suudelmaa. Ehkä hän oli juuri laukonut osin valheen Winderille, mutta ei hän kyllä ääneen aikoisi sitä myöntääkään, että oli halunnut ryöstää sen suudelman itselleen sen hetkisten tuntemusten varjolla. Tehtyä ei kuitenkaan saanut tekemättömäksi, eikä Lothar toisaalta myöskään katunut tekemäänsä. Ehkä he joskus puhuisivat siitä vielä lisää, sillä velhon ajatuksenkaari lähti jo rönsyilemään seuraavaan.
Hänen katseensa tavoitti viimein kunnolla Dariuksen, joka pohti päivällisen kyllä kelpaavan kaiken tämän jälkeen. Sitä Mordecai ei epäillyt, kenties laskien toteamuksen kuitenkin pelkäksi väsyneeksi tokaisuksi; Haukansilmäinen näytti nimittäin siltä, että olisi voinut simahtaa sijoilleen takan ääreen. Tarjoaisiko hän todella päivällisen Winderille? Tietenkin, jos hänen tarjouksensa otettaisiin vastaan. Mitä sitten?

”Ei vampyyrikiroukseni rajoita minua elämästä niin kuin haluan.” Mordecai totesi ja hymyili huomaamattomasti, ”Omaan kyllä ystäviä, jotka eivät voi nauttia kuolevaisten antimia tai he kuolisivat. He eivät ikäänsä voi katsoa auringonvaloon, ja heidän elämänsä, voimansa ja huvinsa pyörivät veren ympärillä – kutsutte heitä vampyyreiksi.”
”Oma kiroukseni on demoniperäinen - en ole saanut sitä kenenkään puremasta, vaan omasta typeryydestäni. Ravitsen itseäni toisinaan verellä, jottei minusta tulisi sitä mitä niin sanotut ystäväni pohjimmiltaan ovat. Voin yhä syödä ja juoda muiden seurassa kuten vanha vereni edellyttää, saamatta siitä vatsanväänteitä, tai että ajattelisin sen olevan jotenkin naurettavaa ja typerää.” Velho selitti itseään ja vampyyrikirouksensa taustoja paremmin rauhallisella äänenpainolla. Kyllä hän ymmärsi, että toiset saattoivat pitää häntä sen takia yhtä verenhimoisena mässäilijänä, kuten yleensä ajateltiin. Mutta Lothar oli paljon muutakin, kuin pelkkä vampyyri. Hänen viehtymyksensä pyöri kaikessa muussa magiasta aina turhanpäiväiseen romantiikkaan sen sijaan, että hän olisi millään tavoin nauttinut tyypillisten vampyyrien elämäntyylistä ja tavoista, vaikka niissä olikin oma etunsa.

”Mutta se minusta – et vastannut kysymykseeni”, Lothar tuumi pian viimeisten sanojensa jälkeen, yhä Winderin olemusta silmäillessään. Se auttoi häntä sivuuttamaan polttelevan tuntemuksen rinnassaan, joka alkoi käydä hiljalleen sietämättömäksi. Ja se tunne sai hänet lopulta kapuamaan aloiltaan myös istumaan huonoon ryhtiin, ja nostamaan kätensä vasten vasenta puolta rinnastaan.


//Visse sais kyl viiä mutkin täytetyt ketut galleriaan. Tarvitsen myös oman täytetyn läppäketun. Jaakko lähettää sun sukkalaatikon kautta Aranille vaan viestin et löysin worth paikan farmaa sienii, parempi ku sun takapiha, nähään vuoden päästä. Ja sieltä sukkalaatikosta kuuluu vaan muffled Aranin kiljasu johonki väliin kun se löytää sen viestin. SIILISALI JYRÄÄ. Jacka ottaa mielellään Constan VIP asiakkaaksi sinne, jätkä on niin bodattu et tuo vaan hyvää esimerkkiä ja mallia heille//

[Aksutar]

Mordecai aloitti selittämään kuinka ei ollut kuten muut vampyyrit – tai kuten vampyyrien oletettiin olevan yleensä. Ja Darius kyllä kuunteli, vaikkei varsinaisesti välittänyt tietää. Mutta kai se oli hyvä tietää, ettei Mordecai ilmeisesti ollut tapaus, joka saattaisi yllättäen verenhimoissaan vain käydä kimppuun. Kai. Ehkä. Sellaisen kuvan Darius sai. Mutta se kävi selväksi, että Mordecai kykeni kyllä nauttimaan ”kuolevaisten” ravinnosta yhtälailla mitä hekin.
Mutta velho halusi yhä vastauksen kysymykseensä, Dariuksen käyden jälleen tuhahtamaan pienesti sille kysymykselle. Tai vastauksen tiedustelulle, paremminkin. Mitä hän nyt siihen olisi voinut vastata?
”En usko että haluaisit niin oikeasti tehdä – päivällistää kanssani, siis”, Eliitti hymähti, kuunnellen sivukorvalla kuinka Mordecai kävi kapuamaan itsensä istumaan divaanille. Silloin Haukansilmä viimein käänsi kasvonsa kunnolla vampyyrin puoleen, nähdäkseen mitä tuo teki tai oli aikeissa tehdä.

Eipä velho näyttänyt yhtään sen paremmalta mitä hetki sitten, mutta nyt vielä käyttäytyi kuin jokin oli vialla. Ja se tietenkin huolestutti jollain tasolla eliittikenraalia, joka ei todellakaan tiennyt miten olisi voinut edes auttaa.
”Kaikki hyvin?”, Haukansilmäinen kysyi, tarkkaillen velhoa, joka rinnanpieltään piteli.


// Visse sais kyl täyttää mut anytime. Sinne kettu galleriaan siis. Ei mitään muuta. Mä voisin olla sit sun täytetty läppäkettu. JA KYLLÄ :DDD Sen jälkeen Aran päättää viimein hankkiutua eroon sukkalaatikostaan ja ostaa uuden koska nyt riitti ne random asiat siellä sukkalaatikossa. HELL YEAH, Consta tulee mielellään flexaamaan sinne promo videoihin roidi siilin kanssa. Sit Perian tulee ja päättää et siilisali tarvii jonkun nurkkauksen heille twinkeille missä he voivat harrastaa joogaa //

[Crimson]

Polttelu rinnasta alkoi levitä myös muualle kehoon. Siinä vaiheessa Mordecain oli väkisinkin sysättävä syrjään heidän äskeinen keskustelunsa mielestään, ja unohtaa päivällishaaveensa. Hän kyllä tiesi mitä sydämen lyöntiensä eteenpäin levittämät polttavat aallot merkitsivät, muttei velho ollut odottanut tämän tapahtuvan näin nopeasti. Ei varsinkaan tänään, tässä näin, ei näin yllättäen ilman että hän päättäisi siitä itse. Kaiketi hänen kehonsa kuitenkin oli niin huonossa kunnossa N’thiszedratamin manauksen jäljiltä tai sitten se lohikäärme oli tehnyt jotain, että se sai muinaisen prosessin käynnistymään itsekseen suojellakseen Kaváldthalria. Nimittäin feeniksin uudelleensyntymisen.

Vampyyrin katse oli nauliintunut tuijottamaan suoraa eteenpäin, ja hänen kasvoiltaan saattoi erottaa selvästi epätyypillisen säikähdystä ja tuskaa pidättelevän ilmeen. Ihan kuin se olisi muka hälvennyt tiehensä, jos hän olisi täydellisen paikoillaan hengittämättä. Eihän niin tietenkään ollut. Eikä Lothar ehtinyt vastata mitään Dariuksen esittämään kysymykseen, kun kirkkaat värittömät lumoavasti tanssahtelevat valonsäikeet valaisivat räikeästi huoneen heidän edessään yllättäen ja saivat yönlapsen henkäisemään tuskaisesti. Ne tulivat Lotharin rinnasta, tarkalleen ottaen hänen kätensä alta, jolla hän piteli yhä kiinni paitakankaistaan notkahtaessaan väsyneesti nojaamaan vasten divaanin selkänojaa.
Tähän Mordecai ei kuitenkaan voisi jäädä, sillä pian kirjasto ja sen myötä koko kartano olisi vielä ilmi liekeissä. Hänen ihonsa tuntui kosketuksen alla todella kuumalta, ja paikoitellen vaatteiden alla se alkoi näyttää aluksi pieniltä alueilta samalta kuin korventuva hiiltynyt puu, ennen kuin sama kuuma valo alkoi puskea esiin muualtakin.
”A-auta…”, Kaváldthalr pyysi äänensä värähtäen, kätensä nostaen kokeilemaan tulikuumia kasvojaan, ”Vie minut ulos, nyt.” Hän tuskin olisi päässyt omin voimin raahautumaan kuin korkeintaan käytävälle saakka, sillä jalat eivät tuntuneet tottelevan sillä hetkellä häntä lainkaan. Onni onnettomuudessa siis, että Winder sattui yhä olemaan hänen seurassaan, vaikka voisihan kenraali jättää hänet yhä tähänkin oman onnensa nojaan halutessaan.


//NO NYT SITTEN TAAS :D Pitääkö antaa varotus. Pikkusen bannihammeria sormille. Mut sä voit olla mun täytetty läppäkettu anytime, pidän susta huolen ja pääset aina aitiopaikalle ja oot mukana aina kun biletän keskenäni. EI SUKKALAATIKKOA! Jaakko menee ja taikoo sinne uuden sukkalaatikkoportaalin jos vanha viedään pois >:/ Noelia nolottaa kun kattelee Constan ja roidi siilin menoa, oispa kaljaa.jpg. JA TWINKEILLE JOOGANURKKA JOO. Perian vetäis siel jotain meditaatioita sitten, ja Jacka ja sen adhd haluis niin kovasti osallistua mukaan :3//

[Aksutar]

Ei vastausta, mutta kävi selväksi, ettei Mordecai voinut hyvin. Rennosti istunut eliitti kävi hitaasti nojautumaan ryhtiinsä, lopulta nousten sijoiltaan kun kirkkaanvalkeat valonsäikeet alkoivat paistamaan vampyyrin rinnasta. Jotain oli tapahtumassa, mutta Dariuksella ei ollut hajuakaan mitä. Velho kuitenkin pyysi apua ja sen hetken ajan Darius vain tuijotti vanhempaansa, pienesti käsiään levittäen, hämmentyneenä. MITEN hän voisi auttaa? Onneksi jatko-ohjeet tulivat pian, Mordecain pyytäen eliittiä viemään itsensä ulos, nyt. Ja totta kai Darius halusi kyseenalaistaa sen käskyn, mitä hyötyä pihalle pääsemisestä olisi? Mutta, koska hän ei tiennyt yhtään, mitä oli tapahtumassa, katsoi Darius parhaaksi tehdä niin kuin käskettiin.

Sanaakaan sanomatta Eliitti harppoikin Mordecain luo, sen pahemmin lupia kyselemättä tai viivyttelemättä käyden kaappaamaan lyhyempänsä jälleen käsivarsilleen – ei velhosta selvästikään ollut itse kävelemään, edes avustettuna, joten tämä oli nopein ja helpoin tapa saada vampyyri ulos. Nyt lieni kai onni onnettomuudessa jälleen, että Darius oli täysissä pukeissa, kunnon kengät jalassa, joten kylmään hankeen käveleminen ei olisi ongelma.
Kirjastosta matka vei eteisaulaan, Dariuksen vilkaisten rappusten puoleen huomatessaan Lorythaksen saapuvan paikalle. Mutta juuri nyt eliitistä ei ollut selittämään mitä oli tapahtumassa ja miksi Mordecai oli täällä. Sen sijaan hänellä oli käsky Lorythakselle.
”Avaa ovi”, Eliitti sanoi hopeaveriselle, suunnatessaan ulko-ovelle. Ja joko Lorythas kiiruhti edelle sen avaamaan tai Darius kirjaimellisesti potkaisi sen auki, päästäkseen ulos kireään pakkasyöhön. Tähtien tuikkien pilvettömällä taivaalla, puolikuun valaisten arojen hankia. Kylän soihdut palaen lämpimänsävyistä liekkiään siellä täällä, valaisten Briarin muuten niin pimeitä katuja.

Pihalle päästyään Darius harppoi hieman kauemmas Lorythaksen asunnosta, ennen kuin päästi Mordecain sylistään. Eliitti laski velhon jalat maahan, pitäen kuitenkin yhä kiinni vampyyriverisestä, varmistaen ettei tuo aivan holtittomasti maahan olisi romahtanut. Mutta mikäli Mordecai halusi alas hankeen, auttoi Darius velhon laskeutumaan sinne turvallisesti.
”Mitä nyt?”, Toistui jälleen kysymys, silmäpuolisen suostumatta lähtemään vampyyrin viereltä mihinkään.


// :DDDD Vähän voit bannihammerilla näpäyttää kyllä. Bonk. Mut jes! Haluun istuu hyllynreunal jossain korkeella ja olla maailman kaunein täytetty repo. JA APUA NYT :D Eikö Aran pääse koskaan eroon sukkalaatikkoportaalista? Noelia voi nolottaa mut ääni muuttuu kellos sit kun Consta öljyy ittensä ja flexailee kunnon valaistuksessa. Silverfox sedö ainakin tykkäis. TWINKKI JOOGANURKKA JOOO, siellä Perian vetää sit Elanille, Theolle ja Aaronille jtn kuntojoogaa. Jacka saa tulla mukaan mut potkitaan pois jos se on liian vallaton. Eli heti //

[Crimson]

Ehkä Lothar oli odottanut Dariuksen vain seisovan vieressä ihailemassa tilannetta vierestä, sillä velho oli valmis nousemaan omille jaloilleen ja rahautumaan vähintäänkin kirjojen täyttämästä tilasta pois omin jaloin sillä hetkellä. Sitä hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Onneksi.
Vaikkei pitänytkään siitä että häneen koskettiin, unohtuivat moiset rajat sillä suurimmalla hädän hetkellä. Järkyttynyt katse korkeintaan käväisi Winderin kasvoilla, ja painui uudelleen alas omaan syliin haltian nostaessa keveän yönlapsen käsivarsilleen. Eikä haukansilmäinen epäröinyt kulkunsa aikana, vaikka Kaváldthalrin olemus tuntui todennäköisesti korventavalta, puhumattakaan niistä kirkkaista valoista jotka hänen sisältään pyrkivät polttamaan tietään enemmän ja enemmän ulos.

Myös Lorythas oli ehättänyt yläkertaan vievään portaikkoon parahiksi todistamaan hetkeä, kyläpäällikön silmien laajeten paremmin auki väsymykseltään, kun hän näki kirkkaan valonlähteen ja pian Dariuksen ja… Mordecain? Seyr oli jo aiemmin kuullut omituisen paukahduksen kartanonsa sisältä, mikä oli saanut hänet havahtumaan hereille ja tarkkailemaan tilannetta. Sitten oudot energiavirrat olivat nostaneet hänet viimein jaloilleen, ja siinä hopeaverinen seisoi. Vaalea, kepeä kaapu yllään ja paljain jaloin ihmettelemässä tilannetta, kunnes Winderin sanat saivat häneen vauhtia.
Puolikäärmeellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä mitä oli tapahtumassa, mutta se sai hänet kiehtoutuneeksi. Kiireen vilkkaa sarvipäinen kuitenkin ravasi portaat alas ketterästi ja asteli rivakasti avaamaan oven tummatukkaisille sen kummemmin tilannetta kyseenalaistamatta. Kysymyksille olisi aikansa, ja hänestä tuntui siltä ettei tämä ollut hetki alkaa kysyä niistä ensimmäistäkään.

Lorythas jäi kartanonsa ovelle katselemaan toisten perään päätään kallistaen, kulmiaan aavistuksen huolestuneeseen kulmaan kääntäen. Seyristä tuntui siltä että jokin oli pahemman kerran vialla. Etenkin kun hänen katseensa tavoitti äkkiseltään ohimennen velhon kasvoilla lepäävän tuskasta kielivän ilmeen.

Jonkinlaisia tuhkaisia häiveniä leijaili ilmassa, irti Lotharista, kun Darius laski hänet alas käsivarsiltaan. Kevyt ilmavirta kiskaisi ne matkaansa heti, Kaváldthalrin hiusten harmaantuen entisestäänkin lisää ja kehonsa alkaen loimuta yhä enemmän polttavaa valoa ulkopuolelleen. Valtavat harmaasulkaiset ja selvästi kärsineet siivet myös paisuivat esille Mordecain selästä Winderin autettua hänet alas maahan polvilleen, ja toisella niistä sanaakaan sanomatta hän ohjasi eliittikenraalia itsestään kauemmas rauhallisesti. Kauemmas hiljalleen korventavaksi käyvästä kuumuudesta ja siitä mitä Lothar odotti tapahtuvan olemuksensa käydessä hiillostumaan ja haihtumaan palasiksi silminnähden. Pieni pala kerrallaan, häilyviä liekkejä palaen lopulta silmänsä sulkiessaan ja painaessaan kätensä vasten rintaansa ollessaan selin Dariukseen ja Lorythakseen. Kuiskaten lopulta hiljaa ääneen edesmenneen kumppaninsa nimen ja ojentamaan toisen kätensä eteensä, ennen kuin siivekkään olemus kävi loistamaan kirkkaammin ja roihahtamaan. Pienten yhä valkeina yötä vasten hohtavien hiilenpalasten levitessä pitkin kartanon pihamaata, Briaria, ja tuulen matkassa varmaan pitkin lähiarojakin.

Lorythas seisoi paikoillaan sanattomana. Tietämättä mitä oli juuri tapahtunut, mutta jokin oli käskenyt häntä ottamaan muutaman askeleen lumiselle polulle paljainjaloin, mikäli Darius olisi tarvinnut hänen suojaansa sillä hetkellä. Eikä Seyr epäröinyt mikäli niin oli, mutta tuhkana ilmaan roihuavan kohtalo jätti hänet hiljaiseksi, ja syystä tai toisesta myös murheelliseksi.
”Mitä tapahtui...?” Hopeaverinen kysyi kuitenkin lopulta ääneen, kohottaen katseensa viimein maasta ylös haukansilmäiseen.


//BONK. Tulee kuule olan takaa heti ensikättelyssä. Saat istua korkeimmalla ja parhaalla paikalla, olethan maailman kaunein repo. Aran on tuomittu sukkaportaalin omistaja loppu ikänsä, asiasta ei keskustella. T Jaakko. Ja niinpä, Noel on siellä pian kans messissä, ja kohta meillä on ne öljypainit eikun. Silverfox sedö on paikalla kiikaroimassa tottakai, täytyyhän raavasta mieskehoa ihastella vaikka täytyykin tehdä se kaukaa vastakkaisesta rakennuksesta salaa iltamyöhään kun muut ei nää uwu Perian heittää Jackan ite vielä sieltä linnan tornista ulos kun Jacka vaan töhöö menemään :DDD//

[Aksutar]

Siinä velhoa kantaessa Darius ei varsinaisesti kiinnittänyt huomiota siihen lämpöön, mitä vampyyri alkoi hohkaamaan. Vasta pihalla, kun hän Mordecain laski alas, alkoi eliitti kiinnittämään huomiota siihen kuinka luonnottoman kuumalta vanhempi suippokorva tuntui. Lopulta niinkin kuumalta, että eliitin oli pakko perääntyä siivet esiin räväyttäneestä vampyyrista.
Mitä sitten oli tapahtumassa? Darius ei tiennyt, osaten vain arvailla, että syypää lieni se äskeinen lohikäärme? Tai sitten jotain muuta oli tapahtumassa? Haukansilmäinen ei tiennyt lainkaan, eliitin tyytyen vain seuraamaan vierestä hämmentyneenä kun Mordecai lopulta roihahti ilmiliekkeihin heidän edessään. Palaen elävältä, kadoten kirjaimellisena tuhkana tuuleen.

Seurasi pidempi hiljaisuus eliitin ja kyläpäällikön välillä, molempien todennäköisesti yrittäen käsitellä juuri tapahtunutta mielessään. Lorythas kävi kuitenkin avaamaan suunsa ensinnä, kysyen sen ainoan kysymyksen, mihin Dariuksella ei ollut vastausta. Hetkeen eliittikenraali ei vastannutkaan mitään sarvipäiselle, tuijottaen vain tyhjyyteen yössä, kunnes Darius vaikutti palaavan tilanteen tasalle kera pienen hätkähdyksen ja kääntyi kunnolla Lorythaksen puoleen.
”En tiedä”, Silmäpuolinen vastasi rehellisesti, hartioitaan vain pienesti kohauttaen, ”Mutta Iriador on kunnossa…”.
Olisihan se ollut fiksua selittää Lorythakselle kokonaisuudessaan, mitä oli tapahtunut. Kuinka Mordecai oli paikalle ilmestynyt jo huonossa hapessa, kuinka he olivat kohdanneet sen, mikä ikinä Iriadorin olikaan vaivuttanut syvään uneen ja kuinka se oli nyt poissa, kiitos Mordecain. Kaikki se, mitä hän oli kuullut siltä unilohikäärmeeltä… mutta juuri nyt, Darius oli niin hämillään tapahtuneesta, ettei eliitti kyennyt alkamaan syvempään selittelyyn. Osin hän jopa epäili, oliko sittenkään itse edes hereillä, mitä jos tämä kaikki olikin vain unta?



// ANNA OIKEIN ISÄN KÄDESTÄ :weary: Siellä sitten istun. JA VOI PERSKELES :D Aran saattaa kyllä änkyröidä jos Jaakko ei tee jotain sille sukkaportaalille – se on nyt Jaakon vika, että se portaali on olemassa. Noel ja Consta öljypaineihin, silverfox voi kiikaroida niiden riehumista sieltä kaukasuudesta salaa silleen OwO JA APUA :D:D:DD Jacka lentää kauniilla kaarella alas tornista, Perian kääntyy ympäri ja Jacka on jo takas siel tornis silleen :D //

[Crimson]

Pidemmän hiljaisuuden aikana Lorythas olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että olisi kuullut heidän molempien sydämenlyönnit sillä hetkellä. Olo tuntui hermostuneelta siinä kaikessa epätietoisuudessa, jonka puoliverinen onnistui näyttämään kääntämällä päätään vain hitusen kallelleen ilmeensä huolestuneena. Dariuskaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta Iriador oli kuulemma kunnossa. Mordecaita sen sijaan ei näkynyt enää missään, eikä Lorythas kyennyt edes haistamaan velhon kantamaa hyväntuoksuista hajustetta, jolta mies oli aikaisemminkin tuoksunut täällä ollessaan. Edes velhon maaginen aura ei tuntunut olevan enää täällä, mikä sai Seyrin epäilemään oliko hän nähnyt vain harhoja juuri.
Maassa yhä viimeisiään hohtavat hiilenpalaset saivat Lorythaksen katseen laskeutumaan puoleensa Dariuksesta. Kysymykset kyllä saivat luvan odottaa seuraavaan aamuun, sillä hopeaverinen epäili Winderin olevan yhä kuitenkin väsynyt kaikesta. Puhumattakaan siitä, jos Darius oli jälleen ollut vänkäämässä Mordecain kanssa kättä velhon ollessa selvästi ollut täällä haukansilmäisen seurassa tänä iltana. Syystä tai toisesta. Ehkä Darius oli osannut kutsua velhon apuun kuten Theokin aikaisemmin, kun hän oli voinut huonosti? Ei kai nyt sentään, eihän Darius mitään taikoja hänen tietääkseen edes osannut.

”Miten ikinä sen sitten ratkaisittekaan, niin olen iloinen siitä että Iriador voi jälleen paremmin.” Sarvipäinen kohotti lohdullisemman hymyn kasvoilleen ja nosti katseensa takaisin Winderiin. Päällisin puolin tarkastellessaan, että mies oli kunnossa, otti Lorythas myös askeleet lähestyäkseen haltiaa. Ja seisahtui lopulta toisen vierelle, kätensä hellästi laskien silittämään Dariuksen käsivartta.
”Mutta mitä ikinä tapahtuikaan välillänne, ja mitä tapahtui hänelle, siitä saat luvan kertoa minulle huomenna herättyäsi. Kasvoistaan päätellen hänellä tuskin oli hyvä olla, kuulin hänen lausuvan nimen ennen niitä liekkejä, ja ainoa seikka josta olen iloinen juuri nyt on se, että tuo… mitä sitten tapahtuikaan sattui tässä, eikä sisätiloissa…”

Nopea tuulenvire puhalsi yli pihamaan ja sai Lorythaksenkin pyyhkäisemään hiuksiaan paremmin, jotteivat ne hänen kasvoilleen laskeutuisi.
”Tuuli yltyy - ja toisin kuin sinulla, minä en ehtinyt laittaa edes kenkiäni jalkaan”, hopeaverinen hymähti rauhallisesti, lähtien ohjaamaan Dariusta mukanaan takaisin sisätiloihin. Heidän oli turha jäädä tähän murehtimaan tapahtunutta, sillä sitä tuskin saisi mitenkään peruutettuakaan.
”Ja sinä saat luvan tulla viereeni nukkumaan, en jätä sinua itseksesi enää kirjastoon nuokkumaan jälkeeni tällä kertaa.” Seyr huolehti lempein sanoin.


//NOH kohta Ivy tulee antaan meille molemmille bannihammerista :DDD Istut ja valvot mahtavimpana kettuna valtakuntaa. Aranin täytyy oppii pyytään nätisti, muuten Jaakko jatkaa änkyröintiä. Uhkailee vielä sillä verisiilillä sitten. Silverfox antaa A++ molemmille, ei siitä painista, mut kaikesta muusta. JA ÄLÄ Jacka on kuin rasvattu salama. Se pitäis oikeesti värvää Kuiskaukseenkin niin sit Constalta palais lopullisesti käämit kun Dari nakkais Jackan pärisemään Constaa karkuun ja laukoon huonoja isävitsejä//

[Aksutar]

Dariuksen onneksi ja helpotukseksi, Lorythas ei käynyt vaatimaan saatikka edes kyselemään mitään tarkemmin asiasta. Dariuksella oli kyllä vastauksia joihinkin kysymyksiin, mutta juuri nyt hän oli yksinkertaisesti liian hämmentynyt ja sekava vastatakseen mihinkään kunnolla. Eliitin katse laskeutuinkin pian siihen hopeaverisen käteen, joka hänen käsivarttaan silitteli, Haukansilmän kuunnellen sarvipäisen puheet kyllä. Darius oli yhtälailla iloinen, että Mordecain yllättävä leimahtaminen oli tapahtunut loppu viimein pihalla, eikä sisätiloissa… ties minkälaista vahinkoa sekin olisi saanut aikaan. Mutta mistä tuollainen leimahtaminen oli johtunut? Oliko Mordecai nyt… kuollut? Pitäisikö Dariuksen surra? Eliitti ei tiennyt, mutta pieni paniikki päässä alkoi kohoamaan. Jos ei muuten, niin sen tähden, että Arethdriel tulisi varmasti tietämään tästä, ja jos Mordecai todella kuoli näin, saisi Darius varmasti siitä syyt niskaansa!

Sen pidemmälle Darius ei kuitenkaan ehtinyt panikoimaan, Lorythaksen ehdottaessa, että he menisivät sisälle. Tuuli todellakin yltyi, Mihin Darius nyökkäsi pienesti. Tuntien jonkinlaista syyllisyydentuskaa siitä, että Lorythas oli paljasjaloin pihalla… Vaikka tuskin lohikäärmeverinen näin pian olisi ollut jäätymässä sijoilleen. Eliitti lähtikin nätisti kulkemaan sisätiloihin hopeaverisen saattelemana, nyökkäillen pienesti.
”Kunhan Iriador herää… K-kerron kaiken…”, Darius henkäisi, kuulostaen siltä, että oli viittä vaille valmis nukahtamaan – tai jopa valmis luhistumaan sijoilleen.
Sisälle päästyä Darius potkaisi kenkänsä eteissaliin, ennen kuin suuntasi Lorythasin avustamana yläkertaan, kyläpäällikön makuukammariin, jossa eliitti viimein riisui edustusasunsa täysin, valmistautuen nukkumaan kera alusvaatteiden. Lorythaksen viereen oli mukava nukahtaa, hopeaverisen hohkaten omaa lämmintä tunnelmaa ympärilleen. Ja vaikka Dariuksella oli ties mitä, mistä kertoa, ei eliitti pysynyt hereillä sen pidempään. Heti kun hänen päänsä osui tyynyyn, kävi silmäpuolinen nukahtamaan. Kaikki se valvominen, huolestuneisuus ja tämän illan rasittavat tapahtumat olivat vieneet eliitin energian nolliin. Ilman Lorythasia, Darius olisi todennäköisesti luhistunut ulos Mordecain kadottua…


Varhain aamusta eliitti kuitenkin hätkähti hereille. Lorythas oli vielä unessa hänen vierellään – tai ainakin esitti nukkuvansa. Darius makasi hetken sijoillaan, ennen kuin hivuttautui ylös vuoteelta, nopeasti vetäen housut jalkaansa, ennen kuin lähti suuntaamaan kohden vierashuonetta. Lattiat olivat totta kai kylmiä, mutta Haukansilmä ei juuri nyt välittänyt siitä, vaikka ehkä kaipasikin villasukkia jalkaansa. Onnekseen matka vierashuoneelle ei ollut pitkä, vierashuoneessa ollen vielä jonkinlaista lämpöä yön viimeisinä tunteina sammuneen takan jäljiltä. Sen suuremmin aikailematta Darius kävi pyörähtämään vierasvuoteelle, Iriadorin vierelle, hakien korkeahaltian halaukseensa vällyjen välissä. Kasvonsa laskien punatukkaisen kutreihin, vetäen syvään henkeä.

Ja siinä Darius pysyi, Korkeahaltiaa halaillen, kunnes Iriador viimein näytti merkkejä heräämisestä. Eliitin ollen ikionnellinen, henkäisten helpotuksesta, huomatessaan Iriadorin viimein heräävän. Darius oli lähellä itkeä, mutta pidätteli sitä tunnepurkaustaan toistaiseksi, tyytyen vain hymyilemään pienesti, huojentuneesti sokean puoleen.
”Huomenta…”, Eliitti hymähti lähes kuiskaten, ”Oletko edes kunnolla hereillä?”, haukansilmäinen kysyi seuraavaksi, vaikkei varsinaisesti odottanutkaan vastausta punatukkaiselta.


// :D:D:D Ivy ois bannannu meidät jo ajat sitten. OLEN MAHTAVIN KETKU IKINÄ!! Eikun Kettu. Ja Aran ei ikinä opi pyytämään nätisti, jos siitä lähdetään. Silverfox uhoh nyt – tosin antaisin itse saman arvosanan. Mut todellakin, Jacka kuiskaukseen ja Constalla menee viimenenkin hermonhippu sen pärinöihin. Perkeleen Väiski Vemmelsääri :D:D:DDD //

[Crimson]

Lorythas sai saatettua Dariuksen takaisin sisään. Mitä pihalla heidän jälkeensä tapahtuikaan, sai tapahtua vailla heidän tietoisuuttaan. Sillä hetkellä Seyr oli päättäväinen saattaakseen Dariuksen viimein lepäämään, sillä rakkaimpansa vaikutti entistäkin väsyneemmältä jäätyään valvomaan hänen jälkeensä vielä takan ääreen. Takka oleskelutilojen puolella pärjäsi ja palaisi loppuun varmasti itsekseen yön aikana, eikä heidän tarvinnut siitäkään murehtia sen enempää tälle illalle. Suorinta tietä portaita ylös hopeaverinen saattoikin Dariuksen kammarilleen, käyden itse aluksi maaten ja raotti peiton reunaa sen verran, jotta saattoi viimein kaapata haukansilmäisen vierelleen lämpimään pitkän päivän päätteeksi.

Yö sujuikin ongelmitta, ja Lorythas piti huolen siitä että haltialla vieressään oli varmasti vähintäänkin lämmin ja turvallista levätä. Hopeaverinen itse sinnitteli hereillä tovin sen jälkeen, kun he ulkoa makuukammariin tulivat, mutta ennen pitkään myös Lorythas nukahti lempeään uneen. Ja kerrankin Darius taisi herätä ennen häntä, sarvipäisen jääden tyytyväisenä lepäämään vielä sijoilleen Dariuksen kömpiessä hänen vierestään karatakseen toisaalle.

Kartanon toisessa päässä myös Iriador oli vielä rauhallisessa unessa. Punatukkainen oli onnistunut käärimään itsensä mukavasti peiton alle, eikä näyttänyt poikkeavan tavanomaisesta uinuvasta persoonasta. Lohikäärmeen lumous oli tiessään, eikä aikaakaan, kun Iriador heräisi uuteen päivään aivan kuten joka aamu oli tähän saakka tehnyt.
Viime öisistä tapahtumista hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, eikä tietenkään siitä kuinka kauan Iriador oli oikeastaan edes nukkunut. Tai voinut huonosti. Tuntui yllättävän absurdilta ja ihmeelliseltä ajatukselta havahtua hereille tuttuun ääneen, tuttuun tuoksuun, jonka Iriador olisi tunnistanut missä vain. Punatukkaisen huuliltaan karkasikin tympääntynyt hymähdys, kuin Darius olisi muka herättänyt hänet kesken hyvienkin päiväunien. Pieni hymynkaari jäi viipymään huulenpieliin, Iriadorin hakeutuessa entistäkin lähemmäs tiiviimmin haukansilmäistä vasten ja toivoi vain tämän hetken kestävän koko seuraavan ikuisuuden.

”Tiedät kyllä etten pidä aikaisista herätyksistä”, Iriador hymisi suukottaen uneliaana kumppaninsa kaulanpieltä.
”Ne typerät elukat olivat täällä taas viime yönä. Vai onko siitä jo kymmenen vuotta, tuntuu kuin olisin nukkunut viimeisen ikuisuuden ja ehtinyt unohtaa miten hyvältä tuoksut.” Sokea hymyili silmiään yhä kiinni pidellen ja vain nauttien tästä hetkestä. Siitä miten olo tuntui jopa yllättävän hyvin levänneeltä, vaikka samalla siinä olotilassa oli jotain outoa ja jännittävää. Mutta Dariuksen vierellä hänen oli hyvä ja turvallista olla, eikä Iriador nähnyt syytä pelätä, vaikka kyseessä olisikin ollut pelkkä hänen uniensa teettämä mielikuva.



//Ivy tnf:n diktaattori valtias, only bc the other two were too horny. KETKU KETTUNEN. Would löv <3 Pitääkö Arania kouluttaa vähän, jos muuten ei tuloksia tule? Silverfox tietää laatujutut :ok_hand: Jacka ei missään välissä ymmärrä että häntä on hyväksikäytetty suuren vihollisen päihittämisen suhteen, mutta hauskaa oli :DDDDD//

[Aksutar]

Iriador oli todella hereillä – vaikkei kuulostanutkaan niin iloiselta asiasta itse, kiitos aikaisen aamun. Ja normaalisti Darius olisi kenties potenut pientä syyllisyyttä siitä, että oli mahdollisesti syy sille, miksi Iriador näin aikaisin havahtui hereille, mutta tällä kertaa eliitti ei kyennyt olemaan pahoillaan siitä. Hän oli vain ikionnellinen, että korkeahaltia oli hereillä, viimein. Ja toivon mukaan ei enää uudestaan syvään uneen vajoaisi heti kohta. Eliitti tiukensi halaustaan, painaen kasvojaan paremmin korkeahaltian punaisiin hiuksiin, kuunnellen vain hiljaa Iriadorin puheita. Silmäpuolella kesti hetki kerätä itsensä aamuisesta tunteiden sekamelskasta, ennen kuin edes sai suutaan auki.

”Nukuitkin aika pitkään… paljon… viimepäivien aikana”, Darius lopulta hymähti, hellästi silkutellen Iriadorin selkää samalla, ”Luulimme ettet ikinä enää heräisi, kun viimeisen kerran nukahdit”.
”Mutta heräsit, kiitos ulkopuolisen avun… Kerron kaiken mitä tapahtui, jahka olet kunnolla hereillä ja valmis kuuntelemaan”, Eliitti jatkoi, puhuen matalanrauhallisesti, lähes uneliaasti, ”Minun täytyy kertoa kaikki myös Lorythasille… joten olisi hyvä jos olisitte molemmat kuulemassa, minun ei tarvitsisi toistaa itseäni siten”.
”Mutta Lorythas oli vielä unessa, en viitsinyt häntä herättää kun siirryin tänne”, Haukansilmä hymähti, arvaillen, että Seyr olisi kuitenkin kohtapuoliin heräilemässä itsekseen. Ellei sarvipäinen sitten päättänyt suoda itselleen pidempiä unia, nyt kun kaikki oli jälleen kunnossa… tai ainakin kutakuinkin kunnossa.



// Kyllä, Ivylle valitkka – tho behind the curtains she’s the most nasties horny player ever. The difference between her and us is that she have decency to hide it. RÖYHKEÄ REPOLAINEN. Ketku kettu on Katalan serkku. No sitä Arania voi aina koittaa kouluttaa mutta ei siitä taida tulla mitään kun se saa tantrumin heti jos joku edes yrittää käskyttää. Silverfoxilla on makuasiat kunnossa. Ja voi Jacka :D:D:DD Taistelun jälkeen vaan vähän hengästyny mut virnuillee silleen ”Ens viikol uusiks?” //

[Crimson]

Iriador hymisi mietteliäänä. Ei hän mielestään ollut nukkunut kuin hetken, ihan pienen vain. Mutta ei hänellä ollut syytä kiistää Dariuksen sanojakaan, Iriadorin yhä muistaessa kyllä tunteneensa olonsa heikoksi ja vaipuneensa tajuttomaksi useamman kerran päivässä viime päivien aikana. Kaiketi hän oli siis nukkunut tavanomaista enemmän nyt, vaikka se kaikki tuntuikin yhdeltä lyhyeltä hetkeltä hänen mielessään. Ajatuksena se pelotti jopa, ja sai hänetkin toivomaan salaa mielessään ettei niin tulisi käymään uudelleen. Mitä jos hän nukahtaisikin taas? Eikä oikeasti heräisikään, kuten Darius oli sanonut pelkäävänsä?
”Mmmh, kuulostaa siltä että teillä on ollut pitkä päivä takiani”, Iriador harmitteli silminnähden. Vaikkei ollutkaan voinut asialle mitään itse, niin kuka hyvänsä olikaan auttanut Dariusta ja Lorythasta ansaitsi kiitoksen helpottaessaan heidän huoltaan. Heillä oli muutenkin turhaa stressiä ja ikäviä ajatuksia kannettavanaan niin paljon, vaikka Briarissa lepääminen näin olikin saanut etenkin punapään saamaan ajatuksiaan vähintään parempaan järjestykseen ja mieltään virkeämmäksi.

Niistä mietteliäistä ajatelmistaan Iriador kuitenkin palasi takaisin tähän hetkeen, antaen itselleen sijan vain nauttia kumppaninsa läheisyydestä ja huomionosoituksista. Korkeahaltia nyökkäsi kevyesti muutaman kerran vasten haukansilmäisen rintaa Dariuksen mainitessa, että kunhan sarvipäinenkin heräisi kertoisi hän kyllä kaiken tapahtuneesta.
”Mistäs tiedät vaikka nyt olisi Lorythaksen vuoro nukkua seuraava ikuisuus? Ja sitten sinun?” Iriador hymähti, uskotellen itselleen että niin tuskin kuitenkaan tulisi käymään. Winderin kohdalla varsinkaan, hyvä ettei Dariusta tarvinnut kahlita sänkyyn saadakseen tuota ummistamaan silmiään hetkeksi paremmin.

”Haluan uskoa että kaikki on hyvin nyt – vaikka minun puolestani sinäkin voisit ottaa pidemmät torkut vielä ennen kuin palaamme takaisin piilopaikkaan.” Iriador hymyili, raottaen silmiään paremmin auki.
”Maltatko muka odottaa täällä seurassani siihen asti että Lorythas tulee etsimään minne olet ehtinyt karata hänen vierestään? Hän saa vielä kohtauksen kun olet hävinnyt jonnekin ennen häntä”, punapää virnisti kevyesti naurahtaen.


//Hornyt näytille, muuten en usko. ESkellariin ei ole pääsyä ilman nasty korttia. Mut todellakin, Ketku Kettu asuu jossain metsän siimeksessä ja Katala käy morottaan sitä muutaman kerran kuukaudessa. Se on se salainen mafian tru päällikkö oikeesti. Aran senkin lellitty pentu, Delia vois vähän pyöräyttää sitä letistä. Silverfox tietää miehistä kaiken, trust me. Consta makaa maassa tapparansa kanssa silleen ei jumalauta//

[Aksutar]

”Et arvaakaan”, Darius hymisi, Iriadorin mainitessa pitkän päivän. Heillä tosiaan oli ollut pitkä päivä, eikä vain yhtä sellaista. Mutta juuri nyt Darius ei halunnut muistella muutamaa edellistä päivää, tuntien olonsa niin autuaan onnelliseksi, kerrankin. Kaikki ne mieltä kaivertavat kysymykset ja huolet oli sysätty syrjään ja eliitti nautti vain tästä pienestä hetkestä kumppaninsa kanssa.
”Olen aika varma, ettei niin tule käymään… ei ainakaan samalla tavalla, mitä sinulle”, Silmäpuoli hymisi, nuoremman arvuutellen kenen vuoro olisi seuraavaksi nukkua ikuisuus, ”Joskin, en ehkä pistäisi pahitteeksi pidemmistä unista kaiken tämän jälkeen…”.

Iriadorin viimeiset sanat saivat eliittikenraalin hymisemään pienesti, Dariuksen hakiutuen kasvotusten punapäisen kanssa, ennen kuin siihen mitään vastasi.
”Eiköhän Lorythas arvaa ja aisti missä olen, jos ei minua viereltään löydä”, Eliitti hymisi rauhallisesti, suoden pienen suudelman Iriadorin otsalle, ”Hän löytänee meidät molemmat täältä jahka herää… Siihen asti aion pysyä tässä näin, vierelläsi, enkä lähde minnekään”, Eliitti jatkoi, suoden uuden suudelman korkeahaltialle, tällä kertaa tuon huulille.

Ja niin varhainen, rauhallinen aamu jatkuikin, haltioiden nauttien toistensa seurasta vällyjen välissä, käymättä kuitenkaan turhan hurjiksi heti aamutuimaan. Darius oli turhankin väsynyt mihinkään suurempaan painiin, käyden jopa torkahtamaan muutamaan otteeseen hiljaisten hetkien aikana. Ne pidemmät nokoset eivät kuulostaneet ollenkaan huonolta vaihtoehdolta… Jos vain kohtalo antaisi heidän vielä levätä kunnolla, ennen kuin olisi aika palata arkeen haltioiden piilopaikkaan.

Ei kuitenkaan kulunut montaa tuntia, kun Lorythas viimein ilmestyi vierashuoneen ovelle. Darius oli kääntynyt makoilemaan selällään, puolimakaavaan asentoon vuoteella, antaen Iriadorin lepäillä kainalossaan, eliitin samalla sukien nuoremman hiuksia rauhallisesti. Huomionsa kuitenkin kääntäen makuukammarin ovelle, kun se koputuksen jälkeen tai ei, kävi raottumaan.
”Huomenta…”, Eliitti hymähti sarvipäiselle, päätään pienesti kallistaen, ”Saitko nukuttua hyvin?”.


//Hornyt näytille sos :DD:D ESkellariin pääsee vaan jos on horny on main. Ja kyllä, Ketku Kettu on se serkku jota ei haluais oikeestaan nähdä mut se soittelee silti joka viikko ja kyselee koska tuut kahville. Aran on vähän tommonen :D Ainoo lapsi, kruunun prinssi, frat boi, fuck boi, eikun. Delia vois kyllä vähän pyöräyttää ku ei kukaan muu siihen taida uskaltaa kajota. Paitsi joku Areth. Silverfox tietää miehistä kaiken, onhan hän itse mies. Consta vaatii lomaa //

[Crimson]

”Jos sinä niin sanot”, Iriador hymyili läpi vanhemman suudelmien ja puheiden, ohimennen huulillaan kevyesti vastaten Dariuksen hänelle suomaan suudelmaan. Sen myötä he kuitenkin saivat hetken vain viettää aikaa toistensa seurassa, heräillä rauhassa uuteen päivään torkkuen toistensa vieressä ja nauttien myös hiljaisuudesta. Eikä se haitannut yhtään Iriadoria, punapäänkin ummistaen silmiään vielä heidän kevyen sananvaihtonsa ja huomionosoitusten lomasta. Kuinka hyvältä ja turvalliselta tuntuikaan olla kumppanin vierellä jälleen, kun olo ei samaan aikaan tuntunut heikottavalta ja sekaiselta. Vaikka samaan aikaan Iriador oli jo malttamaton kuullakseen jo, mitä ylipäätään oli tapahtunut hänen ollessaan ollut visusti vielä heräämättömässä unessa.

Aamun venyessä pidemmälle havahtui myös Lorythas lopulta hereille, pistäen tietenkin merkille Dariuksen karanneen hänen viereltään jonnekin. Sarvipäinen kuitenkin hymyili itsekseen, ollen kutakuinkin varma siitä minne haukansilmäinen oli maltamattomana kiirehtinyt varmaan jo ajat sitten. Seyr pyhittikin hetken tyystin täten itselleen. Lainkaan kiirehtimättä vaihtaessaan öisen kaapunsa myötäileviin housuihin ja mukavan lämpöiseen poolopaitaan, ja siistiessään kampauksensa kuntoon yön jäljiltä. Vuoteensa petauksen myötä kyläpäällikkö vasta otti poistuakseen kammaristaan, rauhallisin askelin taittaen välimatkan henkilökohtaisen kammarinsa ja vierashuoneen välillä.
Puolikäärme koputti oveen rauhallisesti. Ei turhan lujaa, jos Iriador ja Darius mahdollisesti vielä nukkuisivat. Sitten hän raotti ovea, hymyn kiiriessä hopeaverisen huulille katseensa kiriessä vuoteella lepäävään tuttuun parivaljakkoon.

”Huomenta”, Lorythas aloitti lempeällä äänellä puhuen ja sulkien oven perässään, jottei viileä ilma käytävältä ehättäisi livahtaa vielä lämpöiseen tilaan.
”Nukuin kyllä, toivottavasti sinäkin - tai tekin, olettaen että potilaamme on myöskin jo hereillä.” Lorythas hymyili, saaden sanoihin vastaukseksi tyytyväisen myhinän Winderin viereltä, Iriador kyllä tiedostaen kenestä oli puhe. Lohikäärmeratsastaja asteli rauhallisin askelin lähemmäs vuodetta, ja istahti sen laidalle sivuttain.
”Aamiainen varmasti maistuu teille kummallekin vai kuinka? Kaapeistani taitaa löytyä vielä kananmunia ja kroissantteja eiliseltä, voisin yrittää järjestää teille siis jotain murua rinnan alle pian.” Sarvipäinen ehdotti, kätensä kohottaen lähemmäs kaksikkoa voidakseen sipaista Iriadorin punaisia kutreja paremmin nuoremman korvan taakse, ”Voisit samalla kertoa siitä viime öisestä.”
”Ah, Darius tekemässä pahojaan. Olisi pitänyt varmaan jo arvata”, Iriador mumisi virnistäen tummatukkaisen viereltä, indikoiden näin olevansa kyllä kunnolla hereillä jutellakseen.


//HORNYT TÄNNE NYT VAADIN!!! Mun somesta ei sitten puhutakaan c: Ja todellakin, Ketku Kettu kaikkien yhteinen vihattu sukulaispoika ja juorukello. EIKUN. No Arethkin vois tulla vähän pyöräyttään letistä joo, ei sillä et siitä ois varmaan mitään hyötyä, mut kyl siitä ehkä jonkun hymyn sais revittyä irti. Eipäs nyt paljasteta kaikkea silverdaddystä, täytyyhän muille jättää vähän mielikuvituksen varaan vielä. Siel on kohta ihmisten eliitit rivissä lomaa vaatimassa Henryltä, Constalle lomaa ja Noelille kaljaa//

[Aksutar]

Lorythas oli nukkunut hyvin. Hyvä, he kaikki olivat enemmän tai vähemmän hyvien yöunien tarpeessa – paitsi ehkä Iriador, joka oli nukkunut jo tarpeeksi, jos Dariukselta kysyttiin. Sarvipäisen vastakysymykseen Darius nyökkäsi vain, vaikkei oikeasti ollut nukkunut niin kovin hyvin. Tai kenties hän oli nukkunut hyvin, mutta Darius ei olisi pistänyt pahakseen jos yö olisi vielä muutaman tunnin jatkunut. Ei hänestä kuitenkaan ollut nukkumaan päiväsaikaan, mutta kenties tänä iltana hän pääsisi ajoissa pehkuihin.
”Jotenkuten ainakin”, Eliittikenraali hymähti, mitä taas tuli Iriadorin hereillä olemiseen.
Haukankatse seurasi, kuinka hopeaverinen tuli lähemmäksi ja lopulta istahti sängyn reunalle, pian ehdotellen aamiaista, Dariuksen jälleen nyökäten moiseen ehdotukseen. Mutta ei ehättänyt muuta vastata, kun sarvipäinen viimeöisestä muistutteli. Jotain, mitä Darius ei ehkä olisi halunnut muistella, mutta oli silti velkaa selityksen Lorythakselle ja Iriadorille.
”Aamiainen kuulostaa hyvältä”, Eliitti myhisi, käyden asentoaan pienesti korjaamaan, mutta ei selvästikään pitänyt mitään kiirettä noustakseen vuoteesta, ”Iriadorille varsinkin, olet ollut syömäti ties kuinka kauan”.
”Kerron kyllä, mitä eilen tapahtui… Mutta ensiksi haluan herätä ja kerrata tapahtuneet mielessäni. En kuitenkaan voi luvata, että minulla olisi vastaus kaikkiin mahdollisiin kysymyksiinne eiliseen liittyen, sillä jos totta puhutaan, en minäkään ole varma mitä oikeastaan tapahtui…”, Haukansilmä huokaisi, pienen ahdistuksen nousten jälleen rintaan. Ajatus kotiin palaamisesta ei houkutellut lainkaan, jos Mordecai oli nyt todellakin kuollut. Miten hän selittäisi sen Arethdrielille, ilman että kuulostaisi epäilyttävältä tai saisi niskaansa syytökset velhon tappamisesta?

”Mutta, sinun on jo korkea aika nousta vuoteesta, ennen kuin juurrut siihen”, Darius lopulta hymähti, käyden pörröttämään Iriadorin rubiininpunaisia hiuksia, ennen kuin kävi itseään kampeamaan ylös.



//HORNYJA SAAT NÄHDÄ KYLLÄ JOHKIN VÄLIIN Boiii kun on ollu hirvee piirtoinspis ja eilen kattelin mun keskeneräsiä kansiosta ja siellä oli hirvee kasa jtn Mordedarii ( ͡° ͜ʖ ͡°). Ketku Ketusta uus hahmo, mää teen, kunnon turri siitä. Areth pyöräyttää letistä ja jää koko peruukki käteen. eikun. HENRY TÄSSÄ LOMAA TARVII, siel se itkee valtaistuimella stressiinsä //