Kirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2021, 04:18
Dariuksen onneksi ja helpotukseksi, Lorythas ei käynyt vaatimaan saatikka edes kyselemään mitään tarkemmin asiasta. Dariuksella oli kyllä vastauksia joihinkin kysymyksiin, mutta juuri nyt hän oli yksinkertaisesti liian hämmentynyt ja sekava vastatakseen mihinkään kunnolla. Eliitin katse laskeutuinkin pian siihen hopeaverisen käteen, joka hänen käsivarttaan silitteli, Haukansilmän kuunnellen sarvipäisen puheet kyllä. Darius oli yhtälailla iloinen, että Mordecain yllättävä leimahtaminen oli tapahtunut loppu viimein pihalla, eikä sisätiloissa… ties minkälaista vahinkoa sekin olisi saanut aikaan. Mutta mistä tuollainen leimahtaminen oli johtunut? Oliko Mordecai nyt… kuollut? Pitäisikö Dariuksen surra? Eliitti ei tiennyt, mutta pieni paniikki päässä alkoi kohoamaan. Jos ei muuten, niin sen tähden, että Arethdriel tulisi varmasti tietämään tästä, ja jos Mordecai todella kuoli näin, saisi Darius varmasti siitä syyt niskaansa!
Sen pidemmälle Darius ei kuitenkaan ehtinyt panikoimaan, Lorythaksen ehdottaessa, että he menisivät sisälle. Tuuli todellakin yltyi, Mihin Darius nyökkäsi pienesti. Tuntien jonkinlaista syyllisyydentuskaa siitä, että Lorythas oli paljasjaloin pihalla… Vaikka tuskin lohikäärmeverinen näin pian olisi ollut jäätymässä sijoilleen. Eliitti lähtikin nätisti kulkemaan sisätiloihin hopeaverisen saattelemana, nyökkäillen pienesti.
”Kunhan Iriador herää… K-kerron kaiken…”, Darius henkäisi, kuulostaen siltä, että oli viittä vaille valmis nukahtamaan – tai jopa valmis luhistumaan sijoilleen.
Sisälle päästyä Darius potkaisi kenkänsä eteissaliin, ennen kuin suuntasi Lorythasin avustamana yläkertaan, kyläpäällikön makuukammariin, jossa eliitti viimein riisui edustusasunsa täysin, valmistautuen nukkumaan kera alusvaatteiden. Lorythaksen viereen oli mukava nukahtaa, hopeaverisen hohkaten omaa lämmintä tunnelmaa ympärilleen. Ja vaikka Dariuksella oli ties mitä, mistä kertoa, ei eliitti pysynyt hereillä sen pidempään. Heti kun hänen päänsä osui tyynyyn, kävi silmäpuolinen nukahtamaan. Kaikki se valvominen, huolestuneisuus ja tämän illan rasittavat tapahtumat olivat vieneet eliitin energian nolliin. Ilman Lorythasia, Darius olisi todennäköisesti luhistunut ulos Mordecain kadottua…
Varhain aamusta eliitti kuitenkin hätkähti hereille. Lorythas oli vielä unessa hänen vierellään – tai ainakin esitti nukkuvansa. Darius makasi hetken sijoillaan, ennen kuin hivuttautui ylös vuoteelta, nopeasti vetäen housut jalkaansa, ennen kuin lähti suuntaamaan kohden vierashuonetta. Lattiat olivat totta kai kylmiä, mutta Haukansilmä ei juuri nyt välittänyt siitä, vaikka ehkä kaipasikin villasukkia jalkaansa. Onnekseen matka vierashuoneelle ei ollut pitkä, vierashuoneessa ollen vielä jonkinlaista lämpöä yön viimeisinä tunteina sammuneen takan jäljiltä. Sen suuremmin aikailematta Darius kävi pyörähtämään vierasvuoteelle, Iriadorin vierelle, hakien korkeahaltian halaukseensa vällyjen välissä. Kasvonsa laskien punatukkaisen kutreihin, vetäen syvään henkeä.
Ja siinä Darius pysyi, Korkeahaltiaa halaillen, kunnes Iriador viimein näytti merkkejä heräämisestä. Eliitin ollen ikionnellinen, henkäisten helpotuksesta, huomatessaan Iriadorin viimein heräävän. Darius oli lähellä itkeä, mutta pidätteli sitä tunnepurkaustaan toistaiseksi, tyytyen vain hymyilemään pienesti, huojentuneesti sokean puoleen.
”Huomenta…”, Eliitti hymähti lähes kuiskaten, ”Oletko edes kunnolla hereillä?”, haukansilmäinen kysyi seuraavaksi, vaikkei varsinaisesti odottanutkaan vastausta punatukkaiselta.
// :D:D:D Ivy ois bannannu meidät jo ajat sitten. OLEN MAHTAVIN KETKU IKINÄ!! Eikun Kettu. Ja Aran ei ikinä opi pyytämään nätisti, jos siitä lähdetään. Silverfox uhoh nyt – tosin antaisin itse saman arvosanan. Mut todellakin, Jacka kuiskaukseen ja Constalla menee viimenenkin hermonhippu sen pärinöihin. Perkeleen Väiski Vemmelsääri :D:D:DDD //