Turvassa viimein

[Aksutar]

jatkoa

Art

Art kuunteli tarkkaan Splinterin puheet.. tämä sanoi olevansa kunnossa, tosin Art vähän eipäili sitä. No, antoi pojan puhua omista puolestaan, mitä Art oli Splinteriä arvioimaan näin lyhyen ajan jälkeen. Sitten Splinter käveli peilin luokse ja tutkaili sitä hetken. Splinter ehdotti että he menisivät "jonossa". Art nyökkäsi ja käveli Splinterin luokse ja katsoi kun tuo painoi kätensä läpi peilin, aivan kuin se olisi ollut pelkkää ilmaa.
"no... mennään sitten samantien" Art totesi ottaen Splinteriä kädestä kiinni ja odotti, että tuo vetäisi heidät sisään peiliin.
Art ei voinut kiistää etteikö hän olisi mieluummin kävellyt turvallisesti kotiin, mutta silti tämän matkustamismuoto kiehtoi sen verran, että oli sekin pakko kokea. Ja sitten mentiin.

Lopulta he tulivat ulos toisesta peilistä, joka sijaitsi haltioiden linnoituksen ullakolla. Suuri peili oli ollut siellä vaikka kuinka kauan pölyttymässä, eikä sille sen parempaa käyttä tarkoitusta oltu keksitty vieläkään. Art oli koko tuon teleporttaus ajan pitänyt silmänsä kiinni ja luottanut täysin Splinteriin, ruokillen samalla että tuo ei vain irrottaisi otettaan hänestä. Luojan kiitos niin ei käynyt.

//ja täällä jatkuu :) //

[Dogster]

Splinter

Splinter osasi perille ilman kommelluksia, vaikka häntä hiukan palelsikin hieman sen jälkeen, kuten aina. Kai se liittyi hänen elementtiinsä jotenkin. Peili tosiaan oli pölyinen, ja poika pudistelikin paitaansa tarttuineita jälkiä. Tämäkin oli joskus ennenkin tapahtunut, vanhoista peileistä jäi aina jälkiä jotka sai kuitenkin pestyä pois.
"Huhhuh, onpa pölyä...", Splinter totesi samalla, kun katseli lattiaa. Joka askeleella ilmaan nousi lisää pölyä, ja Splinter aivasti rajusti kahden askeleen jälkeen.
"Minnekkä sitten tästä?", Splinter kysäisi, ja pärskäisi uudelleen, kääntäen naamansa pois päin Artista.
"Tuskin voimme vain talssia alas, vai?"

[Aksutar]

Art

Pöly nousi lattialta Splinterin askelien mukana, mikä saikin pojan aivastamaan melko rajusti. Onneksi Art oli sen verran pitkä ettei pöly aivan niin korkealle noussun näin pienestä, mutta kyllä hänenkin nenää jo kutitti.
"seuraa minua." Art vastasi Splinterin kysymykseen ja lähti johdattamaan tätä ullakoin toisessa päässä olevalle ovelle.
Ullakolla oli ties mitä roinaa.. hyvä että läpi pääsi kulkemaan, tosin Artin piti muutaman kerran siirrellä kirstuja pois tieltä että he mahtuisivat kulkemaan niiden välistä. Pian he saapuivat ovelle ja astuivat ulos ullakolta, rappukäytävään. Rappukäytävä oli melko pimeä ja jyrkkä.. havemmin kukaan ullakolla kävi joten siellä ei turhaan ollut sen parempaa valaistusta.
"varo askeliasi" Art huomautti lähtiessään kävelemään rappusia alas päin.
Hetken päästä he saapuivat valoisempaan käytävään. Art lähti johdattamaan Splinteriä eteen päin käytäviä, jotka muistuttivat enemmänkin sokkeloilta kuin linnan käytäviltä. Pian he saapuivat käytävään, jossa oli ovia molemmin puolin.
Art avasi yhden huoneen oven ja päästi Splinterin ensiksi sisään, astuen sitten itse perässä ja sulki oven.
"tämä on minun huoneeni. Olen aika varma että linnasta liikenee sinullekkin yksi huone, jos haluat jäädä tänne.. ja jos se on huoltajuudesta kiinni, minä voin toimia huoltajanasi" Art sanoi kävellessään peremmälle ja laski aseensa lipaston päälle.
"mutta nyt.. tarvitsetko mitään? Lääkäriä?" Art sanoi kääntyen kohti Splinteriä.

[Dogster]

Spilnter

Poika seurasi kuuliaisesti pitempäänsä, aivastellen välillä. Olikohan Splinterillä pölyallergia, kun siihen malliin pärski? Tavaroita oli ympäriinsä, mutta Splinter pystyi helposti pienenä henkilönä kapuamaan joidenkin esineiden alta. No jotkut kohdat olivat liian vaikeita, mutta onneksi Art siirsi tavaroita tieltä. Portaat tulivat esiin, ja Splinter kurkisti alas. Heti tuli mieleen, miltä tuntuisi liitää tästä alas kotkana, mutta energiaa oli juuri ja juuri puhumiseen ja liikkumiseen joten hän ei hlunut leikkiä hengellänsä näin vaarallisessa paikassa.

He pääsivät perille, vaikka Splinterillä meni pää sekaisin kaikista käännöksistä ja kulmista, käytävistä ja pienistä merkeistä, joilla poika yritti selvittää olinpaikkaansa. Splinter astui ensin sisään, ja jäi ihastelemaan huonetta. Poika oli tottunut niin paljon... Öh, sanoisiko pienempään huoneeseen. Ei sille mitään voinut, poika oli mitä oli.
Splinter käänsi katseensa Artiin, ja onnistui hymyilemään väsyneesti.
"Kiitos...", poika kyllä tiesi mistä kiitti, tasan tarkkaan: Siitä että joku välitti.
"Tämä menee kyllä ohi, kunhan saan nukuttua.", hän vielä naurahti perään, kun Art kyseli mahdollista lääkärin tarvetta.

[Aksutar]

Art

Splinter kiitti.. Artilta meni hieman ohi mistä poika loppujen lopuksi häntä kiitti, mutta hän tyytyi vain hymyilemään pienesti ja nyökkäsi pojalle. Aina kiitos tuntui kauniilta korvaan, eikä tämäkään ollut poikkeus.
Splinter lisäsi ettei tarvitsisi mitään erikoista, muuta kuin lepoa. Ymmärrettävää.. ei tuo pahemmin verta näyttänyt vuotavankaan, joten ensiapu tuskin oli tarpeen. Kunhan tuo nyt saisi levätä ja ruokaa mahaansa niin varmasti olo paranisi.
"voit levätä sängylläni.. minä en sitä kuitenkaan hetkeen tarvitse. Voin sillä välin mennä järjestämään sinulle omaa huonetta, siinä kuitenkin menee hetki.." Art sanoi kävellessään ovelle päin.
"mutta älä kuitenkaan poistu tästä huoneesta... linnaan on helppo eksyä, eikä kaikki välttämättä katso hyvällä jos vaeltelet pitkin käytäviä.. vielä kun et virallisesti asu täällä" Art lisäsi ottaessaan oven kahvasta kiinni ja vilkaisi Splinteriin vielä hymyillen, ennen kuin poistui huoneesta hoitamaan asioitaan.
Ensiksi hän kyllä meni ilmoittamaan sotilastuvalle että oli elossa.. ettei koko armeja kohta olisi häntä etsimässä. Olihan hän sentään lähtenyt yksin ihmisen perään suolle päin, eikä kukaan ollut hänestä sitten sen koommin kuullut, joten oli ihan hyvä vain että ilmoitti olemassa olonsa..

//nuf, miten ois aikahyppy? Jos Splinter veti päikkärit ja jatketaan sitten siitä 8) //

[Dogster]

Splinter

Splinterin katse seurasi Artia, ja hän nyökkäsi vastaukseksi, vaikkei mies sitä varmaan nähnytkään. Arathet vielä jatkoi lausettaan, ja Splinter nyökkäsi taas, tällä kertaa itsekkin hymyillen ymmärtäväisesti. Art oli lähtenyt jahtaamaan ihmistä, ja toikin mukanaan ihmisen. Hiukan nurinkurista, vai? Art lähti ovesta, ja Splinter jäi katsomaan ovea vähäksi aikaa, ennenkuin istahti sängylle. Tuntui hieman oudolta nukkua toisen sängyssä, mutta pian se unohtuikin, kun poika nukahtikin siihen, sen enempää miettimättä. Ei vetänyt edes peittoa päälleen, kunhan vain nukkui kyljellään, hiukan kippurassa. Uniakin hän näki, vaikka niistä olikin vaikea saada selkoa. Ensin hän lensi siellä, missä taivas vaihtaa väriä, sitten kiisi meressä, sukeltaen ja nousten taas pintaan rämeiköllä, hiipi suolla lohikäärmeen perässä ja lopulta makoili pilvellä, lintujen saartamana, nauraen iloisesti.

[[Toki ^^ Tollasia unia meikäkin näkee...]]

[Aksutar]

Art

Art saattoi vain toivoa että Splinter saisi unenpäästä kiinni, kun hän oli lähtenyt. Kuten suunnitelma oli, Art käväisi ensin sotilastuvalla ilmoittamassa että kaikki oli kunnossa. Lisäksi hän jutteli veljiensä kanssa siitä, mitä suolla oli tapahtunut ja mitä Art oli tuonut mukanaan.. no, kuten arvata saattaa, Amod ei asiasta pitänyt yhtään ja Aretha ei välittänyt niinkään paljoa, mutta oli huvittunut tilanteesta josta Amod ei pitänyt.
Sen enempää veljiensä mielipidettä kyselemättä Art jatkoi matkaansa suoraan kuninkaan luokse ja selitti mitä oli tapahtunut. Aranilla meni hetki sulattaa koko tarina, mutta hän tiesi ettei Art valehdellut... ensinnäkin siksi että he luottivat toisiinsa ja toiseksi siksi että Aran oli lukenut Artin ajatukset. Hetken keskustelun jälkeen tultiin siihen tulokseen että Splinter saisi jäädä linnalle asumaan, kunhan Art katsoisi tuon perään. Lisäksi Aran ei voinut olla kiinnostumatta Splinterin peili teleportaatio taidosta, mutta jätti mainitsematta mielenkiinnostuksensa.
No, lopulta Art palasi takaisin huoneelleen, järjestettyään ensin Splinterille oman huoneen hänen huoneen läheltä. Vielä ennen kuin Art palasi huoneeseen, hän oli käynyt keittiön kautta hakemassa muutaman omenan Splinterille.. toivottavasti tuo söi omenaa, jos ei niin sitten piti tehdä uusi reissu keittiöön.
Art astui hiljaa huoneeseen varoen herättämästä Splinteriä. Hiljaisin askelin Art käveli työpöytänsä ääreen ja alkoi kaikessa hiljaisuudessaan selata työpapereitaan, odotellen että Splinter heräisi.

// mulla ei ihan noin randomeja unia oo ._. //

[Dogster]

Splinter

Poika jatkoi uniaan vielä hetken, lentäen kotkana metsän yllä. Mutta uni alkoi kaikota, ja Splinter alkoi heräillä. Tuo liikahti hieman, raottaen silmiään hieman sulkien ne melkein samantein. Jokin tuntui pehmeänä alla... meni hetki, ennenkuin poika tajusi ja muisti, missä oli. Ja että missä nukkui. Silmät aukeni kokonaan, ja Splinter hieraisi toista silmäänsä. Olipahan tullut nukuttua. Hän nosti katsettaan tyynystä katsoakseen ympärilleen, ja tajusi kuka siinä lähellä istuikaan. Poika hymähti hieman, vaikka olikin ihan unessa vielä. Hän hieraisi toista silmäänsä jälleen, ja nousi istumaan, vilkaisten ympärilleen taas. Kauankohan hän oli nukkunut?
"Eh... Huomentaaa...", loppuosa venyi haukotuksen voimasta, jota poika yritti turhaan peitellä kädellään. Niin paljon oli tapahtunut, ettei hän vielä pystynyt sisäistämään sitä, ja muutenkin hän oli hieman nuupunut päivän tapahtumista. Mutta niinhän ne elämän mullistukset yleensäkkin.

[Aksutar]

Art

Art istukseli rauhassa tuolilla ja selasi papereita, kirjoitellen aina jotain ylimääräistä ylös. Ei mennyt kauaakaan, kun Splinter jo alkoi heräillä. Art näki sivusilmällään kun tuo liikahti ja jäi sitten tuijottamaan poikaa kaikessa hiljaisuudessaan.. lopulta tuo alkoi ihan kunnolla heräillä. Art hymähti pienesti Splinterin pikku hiljaa heräillessä ja pian tuo nousikin istumaan ja toivotteli huomenet.
"nukuit ihan kohtuu pitkään" Art totesi laskiessaan paperit alas pöydälle.
"hyvä vaan, saitpahan ainakin levättyä" haltia lisäsi noustessaan ylös ja käveli Splinterin luokse, ojentaen tuolle omenan jonka hän oli tuonut.
"tässä.. toivottavasi se käy, mitää suurempaa en viitsinyt ottaa mukaani... jos sinulla nyt nälkä edes on" Art sanoi hymyillen ja istui sitten Splinterin viereen.
"saat jäädä asumaan linnalle.. sinulle on jo oma huone tuosta läheltä, jossa voit sitten asua.. kunhan et vain aiheuta mitään suurempaa hämminkiä linnassa." Art vastasi pienesti naurahtaen ja jatkoi "Ja mikäli tarvitset uuden.. opettajan voimiesi suhteen, sekin järjestyy.. meillä on muutama todella hyvä velho riveissä, jotka varmasti suostuvat auttamaan siuna.. ellet sitten itse halua opetella" haltia sanoi sulkien sitten suunsa ja antaen Splinterin sulatella noita tietoja ihan rauhassa.

[Dogster]

Splinter

Splinter seurasi Artin tuloa hiukan unenpöpperössä, ja ilahtui omenasta, jonka tuo tarjosi. Poika otti sen vastaan, hymyillen päälle hieman.
"Tottakai kelpaa, minä syön miltein mitä vain, kunhan se on syömäkelpoista.", poika vastasi virnistäen hieman, ottaen samantein haukun omenasta. Ruokaa~ Sen puutteessa Splinter olikin, kun oli itse joutunut keräämään kaiken ruokansa. Kumma kyllä, lihaa hän ei suostunut syömään. Hän ei kestänyt ajatusta eläimen tappamisesta, varsinkin jos joutui sen itse tekemään. Lintujakaan hän ei pahemmin halunnut jahdata, niistä hän piti liikaa, ja kavahtikin ajatusta linnun syömisestä... Kala nyt vielä meni. Poika otti toisen haukun, mutustellen omenaa mietiskellen Artin sanoja. Oma huone, tässä ajassa? Menisi kyllä aikaa, ennenkuin poika oppisi tottumaan tähän järjestelyyn. Siihen, että tottuisi muihin ympärillä. Mutta Artin kertoessa mahdollisesta opettajasta, poika veti omenan palan väärään kurkkuun. Opettaja? Tässä tilanteessa? Splinter ei oikein ollut varma, halusiko näin nopeasti uuden opettajan, vaikka siitä olisikin ehkä enemmän hyötyä.
"..Oletko nyt ihan varma?", poika kysyi saatuaan hengen taas kulkemaan. Haluaisikohan edes kukaan opettaa häntä?

[Aksutar]

Art

Spinter vetäisikin omenan palan väärään kurkkuun, mikä sai Artin hätkähtämään hetkellisesti, mutta pian Splinter saikin henkensä taas kulkemaan ja koomiselta tukehtumiskuolemalta vältyttiin. Tosin, siinä tilanteessa ei olisi kyllä nauranut kukaan...
Splinterin kysymys sai Artin kohottamaan kulmiaan kysyvästi, totta kai Art oli varma tästä asiasta.
"totta kai olen varma... mutta se on eri asia oletko sinä varma. Tietenkään sinun ei tarvitse heti jatkaa opintojasi, emme aijo pakottaa sinua opiskelemaan jos et halua. Valinta on sinun, kuten myös se valinta jäätkö tänne asumaan vai lähdetkö omillesi.. mutta ottaen huomioon ikäsi ja maallisen omaisuutesi, suosittelen että jäisit edes muutamaksi vuodeksi tänne asumaan" Art sanoi nousten sitten ylös ja pörrötti siinä ohimennen Splinterin hiuksia jälleen.
"mutta nyt näytän sinulle huoneesi, seuraa minua" Art sanoi ja käveli sitten ovelle, lähtien kävelemään käytävää pitkin muutaman oven päähän.
Art avasi huoneen oven ja kävi ilmi että se oli hieman pienempi mitä Artin huone, mutta yhtä loistelias ja kodikas. Sisustus oli tietenkin vihreää, mikä ei kyllä yllättänyt yhtään. Huoneesta löytyi leveä peti, kirjoitus pöytä, kirjahylly, lipasto ja kaappi, sekä muutama pehmeä penkki ja takka. Lisäksi huoneessa oli yksi erillinien ovi peseytymis tiloihin, mitkä eivät olleet kovinkaan hääppöiset.
"kai tämä kelpaa?" Art kysyi astellessaan peremmälle huoneeseen.

[Dogster]

Splinter

Splinter mietti Artin sanoamia asioita pitkään ja hartaasti, sanomatta mitään myötäilevää tai vastaan. Tietysti hän jäisi tänne! Eihän hänellä ollut muutakaan paikkaa, eikä hän pahemmin olisi halunut vaihtaakaan paikkaa, jos olisi tilaisuus tullut. Kuten sanottu, Splinter pystyi pitämään Artia ystävänään, eikä olisi halunut joutua eroon tuosta. Ajatus katkesi, kun hiuksia pörrötettiin jälleen kerran. Mikä ihme siinä oli, kun Arathet pörrötti hänen hiuksiaan joka käänteessä, oliko ne muka niin pörrötettävät? Vai oliko Art luonteeltaan pörröttäjä?
Poika nousi samantein seisomaan, ja seurasi miestä hyvinkin kiltisti, katsoen ympärileen entistä paremmin. Pitäisihän hänen oppia tuntemaan paikat, olisi ollut todella noloa kysyä myöhemmin tieneuvoja... Onneksi matka ei ollut kovin pitkä, tai Splinter ei olisi muistanut sitä enää.

Ovi avautui, ja poika asteli perässä. ja Art kehtasi vielä kysyä kelpasiko tämä!?
"Vitsailetko? Tämähän on täydellinen!" Tämähän oli kolme... Ei, peräti neljä kertaa isompi kuin mitä Splinterin edellinen 'huone'. periaatteesa se olisi käynyt komerosta, jonka pohjalle oli vain heitetty joitain vanhoja takkeja... Eli oli turha kysyä, kelpasiko huone, sehän oli huomattavasti parempi mitä Splinter olisi uskaltanut toivoa. Pojan silmät kiilluivat hieman, kun hän katseli huonettaan hyyillen. Viime aikoina hän oli hymyillyt muuten paljon... Mistäköhän se johtui?

[[Pörröttäjä! ]]

[Aksutar]

Art

niin.. miksi Art pörrötti Splinterin hiuksia kokoajan? Hän ei edes itsekkään tiennyt sitä, kai se oli refleksi. Tai sitten Splinterillä vain oli niin pörrötettävät hiukset, sitä Art ei voinut kiistää. Harvemmin haltioilla oli kovinkaan lyhyitä hiuksia ja niitä ei pahemmin pörrötelty. Mikäköhän siinä edes oli, että haltiat kasvattivat hiuksiaan pitkiksi? Sitä Art ei tiennyt, eikä kyllä pahemmin välittänytkään.
Art hymyili lempeästi Splinterin sanoessa että huone oli täydellinen. Hyvä niin. Mökki jossa Splinter oli mestarinsa kanssa asunut ei näyttäny kovinkaan kummoisemmalta, kun he siellä olivat käyneet, joten luulisi nyt "hieman" loisteliaamman huoneen kelpaavan. Tosin jos ei olisi kelvannut, niin Splinter olisi saanut tyytyä sitten käytävällä nukkumiseen. Täällä ei ollut varaa olla nirso.
"no hyvä että se kelpaa" Art sanoi lopulta katsellessaan ympärilleen ja laski sitten katseensa takaisin Splinteriin.
"mutta minun olisi varmaan paras näyttää sinulle muutama paikka täältä? Näin etukäteen, että tiedät kutakuinkin missä mitäkin on.. itse en voi olla joka minuutti sinua ohjastamassa, työtä minunkin on tehtävä" Art sanoi kävellen sitten ovelle päin ja lähti kävelemään käytävää pitkin eteenpäin, aikeinaan näyttää Splinterille muutama tärkeä paikka.. tuo saisi sitten itsekseen tutustua linnaan paremmin, jahka kerkeäisi.

//armoton pörrötys! //

[Dogster]

Splinter

Phöh, vai että kelpaa... Art taisi hieman vähätellä. Tai ei edes hieman, vaan paljon! 'Kelpaa' ja 'Täydellisen' välissä on armoton kuilu, jonka yli ei päässyt edes lentämällä.

Art lähti liikkeele, ja Splinter seurasi yhtä kiltisti kuin aina. Parempi vain, että pysyisi ainakin näin aluksi rtin perässä, tai hän eksyisi käytäville pahemman kerran. Tai voisihan hän eksyä myös kellariin tai vintille.
"Pitäisiköhän minunkin tehdä täällä jotain? En halua siipeillä...", kerrassaan loistava kielikuva pojalle! Siipiveikko siipeilemässä! Mutta hän oli tosissaan, se kelle ei maistu työ, ei myöskään syö. Ja Splinterin tapauksessa, hänen täytyisi tehdä jotain, tai laihtuisi muutaman kilon lisää. Mutta katsoo nyt, olisiko hänelle mitään hommia edes?

[[Apua, juoskaa karkuun, se pörröttää! ]]

[Aksutar]

Art

Siinä heidän kävellessään Splinter kysyi pitäisikö hänen tehdäkkin täällä jotain. Art mietti hetken hiljaa, mutta avasi sitten suunsa.
"eiköhän sinullekkin jotain pikku puuhaa löydy.. jos ei muuta niin sinustahan tulisi oiva lähetti. Kotka muodossasi sinua ei epäilisi kukaan ja viestit varmasti saapuisivat perille ajoissa. On meillä muitankin kotkia toki sitä hommaa hoitamassa, mutta ne taas ovat täysin eläimiä.. eivätkä sen takia kovin järkeviä." Art sanoi miettiessään mitä kaikkea Splinter voisi linnassa tehdä.
Yksi työ tosiaan oli lähetti.. joko linnan sisäinen tai sitten sotaryhmien ja linnan väliseen kommunikaatioon. Toki Art voisi ottaa Splinterin juoksupojakseen, sellaisestakaan ei olisi haittaa.
No, pian he saapuivat alimpaan kerrokseen. Art johdatti Splinterin kuninkaan salin suurille, koristeellisille oville.
"tämä on kuninkaan sali.. emme nyt voi mennä sisään, mutta tämä on hyvä paikka muistaa, sillä tästä pääsee melkein jokaiseen paikkaan linnassa" Art sanoi ja osoitti sitten vasemman puoleista käytävää "tätä käytävää kun menee pidemmälle saavut pian keittiöön ja työväen tiloihin. Sinne voit mennä aina kun sinulle tulee nälkä, pyydät vain kokilta ruokaa tai sitten haet käytävän perällä olevasta ruokahuoneesta jotain mutusteltavaa... oletko vielä kärryillä?" Art kysyi lopettaen sitten puheensa hetkeksi.. ei varmaan kannattanut pumpata Splinterin päätä täyteen tiedolla heti aluksi.