Turvassa viimein

[Dogster]

Splinter

Lähetti... Täydellinen homma Splinterille. Poika virnisti itsekseen, kun kuuli kehuja, mutta vaivaantui myös hieman. Työ palveli isäntäänsä tarpeeksi, ei sitä yleensä tarvinnut erikseen sanoa. Mutta olihan se mukavaa.

Poika katseli ovia, ja tunsi kutistuvansa entisestään. Kyllähän tajusi koristeellisuuden ja suuruuden tarkoituksen peruslogiikassa, mutta se teki silti vaikutuksen. Seuraavaksi Art osoitti käytävää, jota poika katsoi vähän aikaa. Lopulta Arathet kysyikin, muistiko poika kaiken.
"Kuninkaan sali, ja käytävä keittiöön sekä työväen tiloihin.", poika toisti, ja osoitti pienoisesti painottaakseen asiaansa.
"Kyllä minä suunnilleen muistan paikat.", hän sitten sanoi, ja jäi odottamaan seuraavia ohjeita. Mutta ajatus veti koko ajan kuninkaansalia kohden. Jos jo etuovet olivat noin koreita, niin miltäköhän sisältä näyttäisi?

[Aksutar]

Art

Art olisi toki näyttänyt Splinterille miltä kuninkaan sali näytti sisältä, ellei kuningas itse olisi juuri tällä hetkellä ollut siellä.. joten parempi olla häiritsemättä, vaikka tuskin kuningas siitä olisi pahakseen pistänyt jos Art olisi pojalle paikkoja näyttänyt. Kunhan Splinter ei kävisi turhan näsäviisaaksi saatika koppavaksi... kuten Aaronilla oli tapana.
Splinter näytti olevan perillä tähän mennessä, hyvä. Sitten Art osoitti käytävää, joka lähti suoraan kuninkaan salista eteenpäin.
"tämä käytävä vie juhlasalille ja rappukäytävään.. jos kuljet tätä käytävää vielä loppuun asti ja käännyt kahdesti oikealle, pääset pääuloskäynnille." Art kertoi ja jatkoi sitten "rappukäytävä - josta juuri tulimme - vie toiseen kerrokseen, jossa on makuuhuoneemme. Toivottavasti muistat reitin, mutta jos et muista niin voit aina kysyä neuvoa.. täällä pyörii kyllä sen verran vartioita ja palvelusväkeä.".
Sitten Art osoitti jäljellä olevaa, oikealle olevaa käytävää.
"tätä käytävää pitkin pääset puutarhaan, sotilastuvalle ja jos menet loppuun asti, niin pääset kylpylän puolelle" Art sanoi ja laski kätensä alas, laskien sitten samalla katseensa Splinteriin.
"nämä kun muistat suurinpiirtein, niin et voi eksyä.. ellet sitten lähde yksikseli harhailemaan" Art sanoi pienesti naurahtaen.

//... mulla on sellanen fiilis että kohta se taas pörröttää >8D //

[Dogster]

Splinter

Splinterkö, koppava, jollekkin muulle kuin tavalliselle ihmiselle? Se olisikin näky, varsinkin jos ei olisi mitään syytä ruveta nenäkkääksi. Ei ollut oikein pojan tapaista.

Arathet seilitti taas, osoittaen ilmansuunnat, ja Splinter pisti ne niin hyvin mieleen kuin pystyi. Johtuikohan se sisäisestä kompassista, mutta harvoin hän eksyi, kunhan hänelle selitettiin suurin piirtein, missä mitäkin oli. Tai siis, hän tiesi missä pohjoinen oli, vaikka olisi silmät sidottuina. Sitä kautta hän sitten selvitti muut ilmansuunnat, vaikka menikin välillä sekaisin idän ja lännen suhteen. Mikäköhän siinäkin oli?
Art naurahti, ja Splinter hymähti vasten tahtoaan siihen perään. Yksin seikkailussa ei ollut pahemmin mitään vikaa, ellei lähtenyt sellaiseen paikkaan, jossa varmasti kuolisi. Joten ei ollut mitään syytä nauraakkaan, mutta minkäs sille voi.
"Eh, onko täällä kirjastoa jossain?", hän sitten kysäisi, miettien voisiko sitten siellä tutkailla jotain. Vaikkapa opiskella?

[Aksutar]

Art

No, toivottavasti Splinter nyt muisti kaiken... tosin ei Art siitä pahastuisi vaikka tuo ei muistaisikaan kaikkea heti ensimmäisellä kerralla. Ei Artkaan oppinut kaikkea heti kerrasta, joten oli vain inhimillistä ettei Splinterkään.
Sitten Splinter kysyi oliko linnassa kirjastoa... tyhmä kysymys, mutta ymmärrettävää. Art nyökkäsi nopeasti ja lähti johdattamaan Splinteriä eteenpäin, takaisin rappukäytävään ja toiseen kerrokseen.
"onhan täällä.. kirjasto on toisessa kerroksessa, tosin sen verran hankalassa paikassa että matkalle saattaa eksyä" Art selitti samalla kun he nousivat rappusia ylös.
Art johdatti Splinterin toiseen suuntaan heidän huoneistaan, muutaman sivukäytävän kautta toiseen, suuremman käytävän päähän. Käytävän päässä oli suuret puiset ovet, jotka Art työnsi reippaasti auki.
Ovien takaa paljastui kaunis, mahtipontinen ja ennenkaikkea suuri kirjasto.
"täältä löytyy kirjoja melkein joka lähtöön... tosin suurin osa kirjoista on haltiakielellä.. osaatko lukea sitä?" Art kysyi kävellessään peremmälle valtavaan kirjastoon, joka oli tällä hetkellä täysin tyhjänä muista taruolennoista.. ei kirjastossa yleensä kukaan käynytkään.

[Dogster]

Splinter

Poika seurasi haltiaa, pistäen jokaisen käännöksen ja mutkan mieleensä niin tarkoin kuin pystyi. Kyllä hän eksyisi, mutta aikoisi varmistaa, ettei eksyisi niin pahasti, että seikkaili linnan toisessa päässä vaikka tarkoitus olisi olla pihalla. Oli hänelläkin oma ylpeytensä, vaikka kompuroikin yleensä matkallaan.

Kirjaston ovet aukesivat, ja Splinterin leuka loksahti alas. Hän katseli ylöspäin, ja kääntyi yhdessä vaiheessa ympäri nähdäkseen paremmin, kääntyen sitten takaisin. Paitsi että hän törmäsi nenä edellä hyllyyn. Splinter vei heti käden otsalleen, ja mulkaisi hyllyä. Kuka tuon tuohon pisti!? No itseään hän saisi kiittää, mitäs omisti niin huonon keskittymiskyvyn
"Jotenkuten.", poika vastasi, ja virnisti iloisesti. Hän ei kyllä kieltä hallinnut mutta osasi lukea ja kääntää paremmin kuin entinen mestarinsa. Jotenkin kaikki tuntui loksahtavan, kun ne olivat paperilla.

[Aksutar]

Arathet

Art oli vähällä revetä nauramaan kun Splinter törmäsi hyllyyn, mutta hillitsi itsensä. Ensinnäkin vanhingolle ei ollut soveliasta nauraa ja toiseksi kuninkaan neuvonantaja ei pahemmin saanut naureskella. Art oli kasvatettu niin tiukasti ja koulutettu käytöksiltään melko jäykänoloiseksi, joten ei hän oikeastaan osannutkaan nauraa kunnolla.. hänen nauramisensa saattoi rajoittua pelkkään hymähdykseen tai pieneen naurahdukseen.. vaikka sisällään Art saattoi nauraa kuin pieni, ilkikurinen poika.
Splinter kertoi osaavansa haltiakieltä jotenkuten. Hyvä, eipähän tarvisi sitäkään alkaa opettamaan erikseen. Art pysähtyi heidän saapuessa kirjaston keskiosaan, josta lähti monia eri hyllykkövälejä ympäriinsä.. osa niistä näytti melko pimeiltä ja pitkiltä.
"hyllyjen päädyissä lukee minkä aiheen kirjoja missäkin välikössä on" Art sanoi kävellen yhden hyllyn päädyn luo ja tapautti siinä olevaa hopeista nimikylttiä.. joka tosin oli kirjoitettu haltia kielellä, mutta siinä luki "historia".
"niiden avulla pitäisi löytyä kaikenmaailman kirjat, mitä ikinä etsitkin.. ja jos et meinaa löytää etsimääsi, voit pyytää keijuilta apua" Art sanoi nostaen katseensa ylös katonrajaan.
Korkealla katossa oli pienen pieni hohtava pallo, jonka oviaukolta kurkki alas muutama pieni keiju.
"ne pitävät huolta kirjastosta.. eikä niitä saa muissa asioissa häiritä, ellei ole erittäin hyvää syytä.. äläkä koskaan mene niiden pesälle, muuten saat kuonollesi" Art sanoi laskien katseensa hitaasti Splinteriin..

[Dogster]

Splinter

Kyllä Splinter näki, että vahinko oli hauska, mutta oli vain iloinen, ettei sille naurettu. Tätä tapahtui hänelle yhtenään, ja hän oli monta kertaa saanut huutia kömpelyytensä takia. Ja mikähän sen takia oli, hmm? Loitsutkaan eivät toimineet niin hyvin, ja hän kompuroi jatkuvasti... Miten hän oli edes pärjännyt?

Splinter seurasi kiltisti Artia, ja pysähtyi täsmälleen silloin, kun hänkin. Art tuskin olisi tykännyt, jos Splinter olisi törmännyt tuon selkään... Poika meni kuitenkin lähemmäs katsomaan nimikylttiä, ja nyökkäsi sitten. Kyltit, selvä. Arathet puhui keijuista, ja Splinter kallisti päätään ihmeissään, noudattaen sitten esimerkkiä. Aluksi hän ei huomannut mitään, mutta sitten pallukka osui silmään. Keijuja~ Splinter räpäytti ihmeissään silmiään, hän oli harvoin katsonut näin läheltä (tai oikeastaan kaukaalta) keijua, joten ihmetys oli suuri. Ei kuulema saanut häiritä, ja Splinter saikin syyn heti. Hän laski myös katseensa, ja nyökkäsi hitaasti. Se olisikin noloa, joutua itseään pienemmän päihittämäksi. Tosin Splinter joutui aina kaikkien päihittämäksi. Mutta sitten toiselta kantilta katsoen, hän olikin miltein kaikkia lyhyempi. Mutta poika sulatteli näitä tietoja pitkään, miettien, olisiko hänellä jotain muuta kysyttävää, mutta eipä tainut olla. Kyllä hän sitten myöhemminkin voisi kysyä, jos jotain putkahtaisi mieleen.
Splinter avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten. Ei se ollut mitään tärkeää, kunhan vain mietti jotain...

[Aksutar]

Art

Splinter selvästikkin oli sanomassa jotain, tuo avasi ihan suunsa, mutta sulki sen pian. Art katsoi kysyvästi Splinteriin ja odotti josko tuo sittenkin kysäisisi asiansa, mutta koska kysymystä ei kuulunut, ei Art sitä erikseen lähtenyt kalastelemaan.
Keijut ylhäällä kurkkivat innoissaan.. Splinter oli niille uusi tuttavuus ja siitäkös ne innostuivat. Pienen pieni supina kävi ylhäällä, kunnes yksi niistä uskaltautui ulos "pesästä" ja lennähti alas katsomaan tarkemmin Splinteriä.
Pieni keiju tyttö - vaivaiset kymmenen senttiä korkea - lennähti Splinterin naaman eteen ja tutki tuota hetken, kikatti sitten pienesti ja lennähti takaisin ylös kertomaan kavereilleen millainen tuo uusi tulokas oli.
"ne taitavat pitää sinusta jo nyt.." Art huomautti katsellessaan ylös pesälle, josta kuului pientä supinaa..
Ei supinaa olisi varmaan kuullutkaan, ellei koko kirjasto olisi ollut hiiren hiljainen. Sitten Art laski katseensa Splinteriin ja mietti hetken aikaa.
"minun pitäisi nyt palata töihini.." Art aloitti katsellessaan kohti Splinteriä, tai oikeastaan Splinterin ohi kohti ovea "..se taas tarkoittaa että minun pitää jättää sinut yksin haahuilemaan. Pärjäätkö varmasti?" Art kysyi ottaessaan askeleen lähemmäksi Splinteriä.

[Dogster]

Splinter

Keijut näköjään innostuivat, ja Splinter katseli ihmeissään, kun yksi keijuista tuli hyvinkin likelle. Noin pieni... Splinter ei voinut pienelle hymylleen mitään, nuo olivat nimittäin jopa hänen mielestään suloisia otuksia. Tyttö kikatti hetken ja lähti sitten takaisin, ja heti alkoi armoton supina. Art huomautti jostain, ja Splinter käänsi heti katseensa mieheen, nostaen sen takaisin keijujen pesään. Ihan tosi, pitikö ne hänestä vasta näin lyhyen tapaamisen jälkeen? Splinter hymähti ylöspäin, ja vei katseensa taas alas, kun Art jatkoi. Töihin? Ainiin, kuninkaan neuvonantaja ja muuta... Splinter nyökkäsi aikalailla varman näköisenä. Hiukan kyllä hirvitti, mutta Splinterhän voisi käyttää tämän ajan kirjastossa. Kiinnostikin päästä lukemaan sellaisia kirjoja, joissa ei ollut epäilyttäviä tahroja.
"Kyllä minä selviän.", hän vielä totesi, kallistaen hieman päätään. Jos hän ei nyt yhtä päivää selviäisi yksikseen täällä, niin miten hän muka pystyisi muuttamaan tänne?

[Aksutar]

Art

Äkkiäkös keijut ihastuivat.. ne tiesivät jo melkein heti ensi silmäyksellä millainen persoona joku oli, varsinkin jos nuo pääsivät katsomaan toisia silmiin. Art ei itse pahemmin keijuista välittänyt, nämä osasivat välillä olla erittäin ilkeitä ja itsekkäitä.. sen Art oli huomannut monet kerrat kun kirjastossa oli käynyt. Yleensä hänen piti lahjoa keijut auttamaan häntä kirjojen etsinnässä.. luojan kiitos noille riitti purkki hunajaa tai jotain muuta makeaa.
Splinter nyökkäsi ja kertoi kyllä selviävänsä.. hyvä niin, Art olisi joka tapauksessa joutunut jättämään Splinterin tänne yksistään, olisi tämä vastannut myöntävästi tai ei.
"hyvä.. en tiedä kerkeänkö tänään enää nähdä sinua.. ellet sitten valvo yöhön asti" Art sanoi ottaen muutaman askeleen ovea kohti, mutta kääntyi sitten vielä Splinteriä kohden ja kavoi taskustaan jotain.
"tarvitset tämän, jottei sinua heitetä ulos linnasta" Art sanoi ojentaessaan Splinterille hopeisen kaulakorun.
Kaulakorussa oli musta nauha ja nauhassa roikkui hopeinen pieni "laatta" jossa oli kunikaan sinetti.. tuo kertoi että korun kantaja oli kutsuvieras tai asui linnassa. Eihän kaikki vartijat ja palvelijat voineet tietää ketä kaikkia linnassa asui, joten täytyi siitä olla jokin todiste.
"sitä ei ole pakko pitää kaulassa, voit myös pistää sen ranteeseen tai sitten pitää taskussa.. mutta pidä huoli että se on sinulla aina mukana kun kuljet käytävillä" Art selitti.. sehän tästä puuttuisi että Splinter heitettäisiin niska-pers otteella ulos linnasta.
"mutta nyt minun täytyy mennä.. pärjäile" Art sanoi hymyillen ja pörrötti Splinterin hiuksia, ennen kuin lähti kävelemään ovelle päin, poistuen pian kirjastosta kokonaan...

//ja mega pörröttäjä iski jälleen. Tämä taisi sitten olla tässä? vaai? Ajattelin että voitaisiin jossain vaiheessa pelata Spinter&Aran peli, jos teikälle käy :) //

[Dogster]

Splinter

Yöhön? Ei käy, Splinter käytti yönsä mielumin nukkumiseen kuin turhaan valvomiseen ja odotteluun. Toisaalta hän voisi hiippailla ympäriinsä, tutkia paikkoja ja muuta... Mutta kirjatkin veti puoleensa, pohjimmiltaan Splinter oli lukutoukka, ja varsin utelias sellainen. Art lähti ovea päin, mutta näytti muuttavan mieltään kesken kaiken, kaivaen jotain taskustaan. Koru...Splinter otti korun ihmetellen käteensä, ja katseli sitä samalla kun Art selitti, mikä se oli. Poika nyökkäsi selityksen jälkeen, ja kietoi sen samantein kaksinkerroin ranteensa ympärille, niin että se jäi roikkumaan näkyville, muttei todellakaan päässyt vaikkapa putoamaan. Poika nosti vielä kätensä silmien tasalle, ja katseli korun lievää heilumista. Tämä olikin sitten kallisarvoinen kapistus...

Art pörrötti jälleen kerran Splinterin hiuksia, joka yritti näyttää siltä kuin se olisi ollut huono vitsi, tuo jatkuvasti pörröttäminen, mutta ei voinut pienelle hymylle mitään. Äh, ei hän osannut olla vihainen pitkään. Splinter jäi katsomaan miehen perään hetkeksi, ja alkoi sitten tutkia ympäristöään, eli kirjaston hyllyjä. Ties vaikka osuisi mielenkintoinen opus käteen...

[[Noo, pörrötäjän kosto XD Joo, otetaan vain sitä peliä, muttei ihan vielä (tarkemmat tiedot saattavat tulla privana) ]]