Kirjoittaja suskari » 21 Tammi 2010, 08:13
Kalmankoira
Ah, tälläinen perhe tapaus tällä kertaa, tai mitä olisikaan voinnut odottaa siltä puoliveriseltä joka ainoastaan arvosti vain omaa pientä henkeään? Ei oikeastaan muuta. Mutta ainakin Edna sai nähdä isäänsä. Kalma tuskin edes tiesi mitä moinen sana tarkoitti. Kalma ei ollut koskaan nähnyt isäänsä tai tiedä tuosta yhtään mitään. Äitinsäkin muisti juuri ja juuri sumeina muistoina, kuin olisi yrittänyt tunnistaa henkilöä huurteisen ikkunan läpi. Mutta ei Kalma perheensä perään paljoa mitään itkennytkään, vaikkei koskaan ollutkaan tuskin nähnytkään noita. Nuo olivat jo kuolleet ajat sitten ja sillä siisti, ei aavekoira pystyisi siihen vaikuttamaan.
"En ihmettele.." Kalma hymähti pienesti itsekseen asialle, mutta kysyi perään. "Eikö se sinua haittaa?"
Ja mitä Kalma siveellisyydestä? Eikä tuo edes tiennyt ettei saisi paitaa riisua.. ei kukaan ikinä ollut sanonut yhtään mitään hänelle siintä, joten Kalma teki sitä. Tosin varmaan kyllä jossakin välissä joku huomauttaisi häntä. Onneksi Kalma oli sentään sen verran fiksu ettei sentään linnaan koskaan kävellyt ilman paitaa, mutta se johtui nyt ihan siintä ettei hän ollut esittelemässä mielellään julkisesti selkäänsä mikä oli aika karun näköinen. Hyvä ettei selkäranka näkynyt.. tosin siihenkään enää varmastikkaan pitkä matka. Siihen hän kyllä kuolisi tai ainakin kärsisi koko loppu elämänsä.
No Kalma seuraili hiljaisuudessa kun Edna sitoi oman haavansa kauniisti ja näppärästi yhdellä kädellä, lopulta sekin oli sitten valmis. Edna nousi ylös mennen ikkunalle ja haki sieltä ulkoa lunta pussiin.
Kalma asettui makaamaan pyynnöstä terveelle kyljelleen muutaman tyynyn päälle antaen päänsä nojata käteen, joka nojasi kyynerpäällä vastan lattiaa.
"Aih, auauau...!" Kalma inahti kun Edna laski kylmän pussin kyljen päälle, mutta onneksi sekin kipu meni nopeasti ohi kun siihen tottui. Lisäksi Kalma älysi turpansa tukkia kun muisti ettei täällä voinut oikein metelöidä.
"Onko äitisi muuten hyvä uninen?" Kalma kysyi vilkaisten Ednan päälle peläten hieman että tuo tulisi tänne ihan yllättäen, etenkin kun hän vähän älähti. Kalma hiljeni sitten toviksi sulkien silmänsä..
"..kuule, olet kyllä kiltein tapaamani kyläläinen tähän asti ja oikeastaan ensinmäinen... kaikki muut ovat yleensä moittineet minua tai muuten vain kiusanneet, tai muuten vain yrittäneet hakkaa." Kalma selitteli ohi mennen raotten hieman silmiään katsellen lattiaa.