Kirjoittaja suskari » 25 Tammi 2010, 17:01
Kalmankoira, Luca
Kalma kohotti hienoisesti toista kulmaansa kun Edna kartoi että hänen asuntonsa oli varsin synkkä, mutta siintä huolimatta kotoisa. Kalma hymähti pienesti.
"Valitan, en ole päivä liikkuja joten asuin paikkani pitää olla piilossa auringolta." Kalma pahoitteli hieman pimeähköä kotiaan. Mutta minkäs teet jos olit allerginen auringolle, tai Kalman tapauksessa tuon silmät olivat allergisia auringon valolle.
Seuraaviin sanoihin Kalma kurtisti proteistuneesti kulmiaan, jos tuo sen tekisi niin tuo lentäisi tästä kodista ulos niskapers otteella ilman mitään selittelyjä. Mutta onneksi se oli vain vitsi jolle Kalma kuivahkosti naurahti.
"Lentäisit pihalle kauniissa kaaressa jos sen tekisit." Kalma hymähti hämmennellen kahviaan lusikalla, vilkaisten Lucan päälle sivusilmällä joka oli siihen pöydän päätyyn tullut istumaan ja kerjäämään.
"Maahan." Kalma sanoi lähinnä ohi mennen koiralle, joka muitta mutkitta totteli ja kävi makaamaan lattialle.
"On, ja jos niitä rikotaan ei kunnian kukko laula." Kalma aloitti ottaen itsekkin jo pienen hörpyn kahvistaan ennen kuin jatkoi. "Tuo ovi tuolla.. sinne ei kenelläkään ole asiaa paitsi minulla." Kalma aloitti osoittaen luolan perällä olevaa yksinäistä ja lukittua ovea. Mitä siellä sitten oli? ..Kalman teurashuone, jossa ei tällä kertaa ollut ketään vangittuna ja lihotettavana kuin syöttösika konsanaan, tai nääntymässä nälkään. Jokainen uhri sai valita ihan itse kumpaan haluaisi kuolla.
"Ja mitä ikinä teenkin tai vien sinne.. siintä ei kysytä mitään, et kuitenkaan saisi ärähdystä kummempaa vastausta." Kalma lisäsi.
"Kirjat taas ovat käytettävissä, mutta ylähyllyllä oleviin et edes hipase.. ja kohtele kirjoja hyvin osa voi olla Blackin omaisuutta, palautan ne kuitenkin joskus ja tuskin herra paljoa iloinen on jos kirja palautuu rikkinäisenä." Kalma selitteli ja joi taas kahviaan, jonka laski sitten takaisin pöydälle.
"Ja tämä kirja.. et koske siihen edes pitkällä tikulla, et kysy siintä yhtään mitään ja jos joku kysyy jotakin tästä et vastaa." Kalma näytti pientä sinikantista vihkon tapaista, josta pursusi vaikka mitä papereita sivujen välistä ulos. Tämän takia Kalma oli tullut Cypritiin.. Mutta ei siintä enempää se jääkööt Kalman omaksi tiedoksi. Kalma laski kirjan pöydän reunalle.
"Niin ja minua ei sitten herätellä mielellään kesken unien, ellei todellakin ole hengen hätä. Ellet halua kuunnella kärttyistä miestä koko loppu päivän, tai no illan." Kalma naurahti lopun leppoisasti, jääden miettimään hetkeksi aikaa oliko kenties mitä muuta mainittavaa.
"Tämä nyt ei ole mikään sääntö, mutta toivon todellakin ettet ärsyttäisi minua.. seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat.. ja jos alan koristelemaan ja kramppaamaan tai käyttäytymään muutenkin omituisesti niin annat minulle näitä." Kalma selitteli nousten ylös tuolilta käyden hakemassa takkinsa taskusta sinsen pilleri purkin, jonka laittoi pöydälle käyden takaisin istumaan.
"Ei vissiin sitten muuta ollut? Lisäilen jos jotakin tulee." Kalma hymähti juoden taas kahviaan kovin raukean näköisenä.