Saalistajasta saalis || Wolf!

//Ja Wolf tänne Fredin kanssa :3//

Zara

Oli täysin normaali kesä päivä, kuuma eikä tuulikaan paljoa lohtua suostunut tuomaan paahteen alle, ja jopa lämmöstä nauttivalla Zaralla oli tuskaisen kuuma tässä helteessä. Joten tuo oli lähtenyt pesältään jättäen poikasensa muiden laumalaisten kaitsattavaksi ja ottanut itselleen vapauden lähteä hetkeksi järven rantaan vilvoittelemaan. Kuitenkin metsän laidalla naaras pysähtyi hetkeksi jääden tarkkailemaan hetkeksi aikaa ympäristöään, ettei mitään uhkaavaa olisi lähistöllä, ja koska sellaisa ei ollut naaras käveli rauhallisesti kieli ilmaa lipoen järven rannalle. Tarkistaen kuitenkin nopeasti ympäristönsä ja kumartui juomaan "haukaten" vettä kitaansa. Zaran kaksi haarainen kieli kun ei sopinut koiran tavalla juomiseen. Siinä juodessaan naaraan silmiin osui joutsen pariskunta jotka ääntelivät hermostuneesti kaulat pitkällään ison petoeläimen nähdessään viedessään poikasiaan turvaan kaislikkoon. Zara nosti päänsä juomasta ja jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan joutsenia silmät kiiluen.. noilla oli oltava poikasia jos eivät karkuun lähteneet ja lentokyvyttömät poikaset olisivat helppoa saalista. Kaksihaarainen kieli lipasi huulia.
Naaras astui veteen ja käveli rantaa pitkin syvemmälle kunnes jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja Zara no ui.. ui pitkä häntä potkurina toimien lähestyen salakavalasti joutsen pariskuntaa jotka vahtasivat hermostuneina lähestyvää petoa, kunnes se katosi näkyvistä sukeltamalla vedenalle jolloin joutsenet eivät tietenkään voinneet sitä nähdä. Järven pinnalle tuli kylmä hiljaisuus vain joutsenien hermostunut hiljainen kaakatus rikkoi sen noiden yrittäessä pitää poikasiaan turvassa.. Mikä oli täysin turhaa kun yksi poikasista sai tuntea kuinka terävät hampaat upposivat linnun lihaan ja myrkyn levitessä hampaiden kautta tuon verenkiertoon. Zara päästi irti linnusta nopeasti ja sukelsi taas nousten pintaan jonkin matkan päässä uiden sitten rantaan odottamaan että saalis kuukahtaisi itsekseen. Zara ei kuitenkaan halunnut poikasen vanhempia kimppuunsa kuristaessaan poikasta hengiltä, joten näin helpompaa hänelle itselleen. Poikaselle tuskin.

Zara istua kyyhötti kaikessa rauhassa vahtien poikasta rannalta käsin kunnes tuo alkoi hoippumaan ja lopulta veltostui kuollen sydämmen pysähtyessä jääden kellumaan elottomana veden pinnalle. Zara hymähti ja meni taas veteen muttei sukeltanut vaan ui reippaasti poikasen luokse ja nappasi tuon suuhunsa lähtien raahaamaan rannalle.. jolloin poikasen vanhemmat tulivat äkäisinä paikalle. Eivät nuo tajunneet että niiden poikanen oli jo vainaa ja nokkivat sekä purivat naarasta, kunnes tuo jälleen sukelsi jättäen joutsen parin nuolemaan siipiään. Zara nousi rannan tuntumassa pintaan ja alkoi sitten nielemään elotonta poikasta kokonaisena kitaansa.

Frederic

Fred istui mökissään ja kuunteli kuinka Sleipnir hiljaa kopautteli kavioitaan maahan. Sillä oli luultavasti tappavan tylsää, mutta päivä oli niin lämmin, ettei Fredin tehnyt mieli tehdä oikein mitään. Kuitenkin hänen piti käydä vielä metsällä, koska hänen "pomonsa" repisi hiuksensa irti, jos hän ei toisi saalista. Fred nousi sängyltään istumasta ja meni katsomaan vajaan hevostaan.
"Hei." Fred kuiskasi vajan ovenraosta ja tunsi, kuinka samettinen turpa hapuili ovea. Fred avasi oven varovasti ja siellähän Sleipnir odottikin jo malttamattomana päivän haasteisiin. Fred hymyili sille ja nousi sen selkään mitään kummempia varustellen. Sleipnir tajusi heti, että nyt lähdettäisiin metsälle ja se lähti laukkaan.
Sleipnirin laukka oli pehmeää ja nopeaa, sillähän oli kahdeksan jalkaakin. Fred mietti matkalla mistä saisi tämän päivän saaliin ja päätti käydä järvellä katsomassa, jos siellä olisi lintuja tai muita eläimiä juomassa kuuman päivän vuoksi. Sleipnir tuntui lukevan hänen ajatuksensa, ei tarvinnut paljoakaan liikkua, niin se tajusi minne piti mennä ja hetkessäkös he olivat järven läheiyydessä.
Fred näki kuinka suuri liskomainen olento nielaisi joutsenen poikasen tai jonkun muun samankokoisen saaliin. Fred tiesi tilanteensa tulleen, hän otti puukkonsa vyöstään ja puristi keihästä kädessään. Nyt hän toivoi, että hänellä olisi jokin tehokkaampi ase, kuten nuolipyssy tai miekka, mutta keihäs sai riittää vallan mainiosti. Fred asteli lähemmäs eläintä tuon takaa ja astui vahingossa risun päälle.

Zara

Zara oli juuri saannut saaliinsa nieltyä alas kurkustaan maha happoihin sulamaan hitaasti kun kuuli takaa rasahduksen ja naaras käänsi käärmemäisen päänsä äänen aiheuttajan suuntaan sähähtäen. Ihminen!? Zara kävi katseellaan nopasti miestä läpi ja oletti tuon olevan metsästäjä tai jokin vastaava.. Soturi tuo ei kuitenkaan ollut vaatetuksesta päätellen. Zara kääntyi koko ruumillaan miestä kohden sähisten uhkaavasti ja paljastaen tuolle hampaitaan häntä hermostuneesti liikkuen, kullan keltaisten silmien viirumaisten pupillien tuijottaen tuota herkeämättä vahtien tuon jokaista liikettä. Hyökkäämään naaras ei kuitenkaan käynnyt koska tuo voisi laittaa hänet seivästämään helposti itse itsensä ja metsästäjä saisi saaliinsa, eikä naaras juoksemaankaan lähtenyt siinä varjossa jos tuolla olikin vaikka seuraa. Joten naaras jäi sopivan välimatkan päähän tästä metsästäjästä.
"Surkea yritys ihminen! Tosin mitäs teidän säälittävältä rodulta saattoikaan odottaa?" Zara tuumasi ihmiselle, muttei suu ei liikkunut niin että Zara olisi puhunut suullaan vaan ääni tuntui tulevan naaraan sisältä. Vatsasta puhumista? Ei, se oli vain bestia serpenssien tapa kommunioida kaksi jalkaisten kanssa missä he itse ääntelivät toisillensa- tai ainakin näin kaksijalat aina sanoivat kuullessaan käärmehirviöiden keskustelemassa toisillensa.

Frederic

Fred kirosi mielessään oksaa ja siriti silmiään, kun lisko kääntyi. Eihän ollut tätä odottanut, eihän olisi halunnut kuin vain saaliin, ei mitään tappelu pukaria. Kun eläin rupesi puhumaan liikuttamatta suutaan, Fred hämmentyi, mutta oli silti varuillaan. Hän ei jättäisi tätä nyt tähän. Hän tarvitsi saalista. "Emme ole yhtään sen surkeampia kuin sinäkään!" Fred huusi ja puristi keihästä käsissään. Hän pelkäsi hieman jos eläin hyökkäisisi, tai niitä olisi useampi, mutta sen miettimiseen ei ollut aikaa. Tärkeintä oli saada tuo otus kiinni mahdollisimman nopeasti ja helposti. Fred astui vieläkin edemmäs ja sanoi sitten "Entä jos tekisimme tämän helpoimman kautta, tule tänne niin minä saan metsästää sinut rauhassa." Fred sanoi ilkikurisesti hymyillen. Niin siinä kuitenkin käy. Metsästän sinut ihan rauhassa vain. Hän ajatteli, vaikkei luullutkaan itsestään liikoja.

Zara

Zara virnisti miehen puheille kaksihaarainen kieli lipoen ilmaa. Ihmiset olivat yksi kirottu elämän muoto jonka mikään muu tehtävä tämän maan päällä ei ollut kuin tuhota muiden elämä. Zara kuitenkin oli vainojen- ei niinkään täysin turhien- takia joutunut ihmisten kynsiin ja oli viimeisimmällä kerralla hyvin lähellä etteivät onnistuneet tuhoamaan heitä sukupuuttoon. Mutta takaisin tähän mieheen, joka astui askeleen taaemmas ja uhosi että Zarahan voisi vaikka melkeinpä kävellä tuon keihään luokse ja antaa tappaa tuon kaiken rauhassa. Zara naurahti halveksivasti.
"Pidätkö minua tyhmänä saastainen ihminen!? Antaisin sinun tappaa minut ilman taistelua? Ei ikinä!" Naaras kysyi mieheltä halveksivalla ja pilkallisellä äänensävyllä. Zara kuitenkin päätteli että tuolla oli yksin, jos tuo nyt yksin oli, harvinaisen huonot mahdollisuudet selvitä näin isosta eläimestä. Zara astui taaemmas järven rannan suuntaan ja nopealla liikkeellä molskahti veteen takaisin uiden hetkessä monien metrien päähän.. jos mies veteen lähtisi perään, tuo olisi hullu! Zara kuitenkin voitti ihmisen helposti uimis nopeudessa. Naaras ei kuitenkaan veteen jäännyt vaan ui vasta rannalle ja käveli rauhassa sieltä käsin metsän suuntaan, pitäen kuitenkin miestä silmällä.

Frederic

"En luule sinua tyhmäksi. Ajattelin, että olet yhteistyöhaluinen." Fred naurahti ja kun lisko hyppäsi järveen Fred kirosi mielessään, mikään ei mennyt hyvin. Hän ei ollut hyvä uimaan, mutta Sleipnir voisi olla tarpeeksi nopea kiertämään tuon typerän järven. Ei muutakaan vaihtoehtoa ollut... Fred kävi nopeasti vaihtoehtoja mielessään ja palasi vähän matkaa taaksepäin hakemaan hevosensa. Hän hyppäsi sen selkään ja Sleipnir lähti kiitämään järven rantaviivaa. Sleipnir oli kohtuullisen nopea kahdeksan jalkansa ansiosta. Se laukkasi kepeästi kivillä ja kun järvessä sattui olemaan sopiva kohta, se hyppäsi kiveltä toiselle oikaisten matkaa. Fred kannusti hevosta vielä enemmän ja hänen täytyi painaa päänsä alas, koska ilman vastus alkoi käydä kovaksi. He olivat kohta perillä. "Hyvä poika, jatka vain, kovempaa." Fred kuiski hevosen korvaan ja se tuntui kuuntelevan.

Zara

Zara huomasi miehen hakevan astetta erikoisemman hevosena ja lähti sen selässä kiertämään järveä hurjalla vauhdilla, jolloinka Zara itse taas lisäsi omaa vauhtiaan ja katosi metsän pimentoihin. siitä huolimatta mies kuitenkin saavutti ja Zara lisäsi vauhtinsa ihan kunnon juoksuun.. Sääli vain ettei naaras ollut mikään kestävyys juoksun huippu, nopeat ja lyhyet matkat vielä menivät. Nyt ei kuitenkaan tohtisi missään nimessä pysähtyä joten Zara käytti puita hyväkseen puikkelehtien niiden välistä toivoen että ne edes hieman hidastaisivat perässä juoksevaa hevosta. Hyppäsi jopa kaatuneen vanhan lahonneen puun yli kevyen näköisesti ja jatkoi menemistään. Tässä vaiheessa Zara kiitti onneaan ettei miehellä vaikuttanut olevan keihästä kummempaa asetta mukanaan, kuten jousipyssyä.

Jonkin aikaa juostuaan Zaran jalat alkoivat kuitenkin painamaan, eihän Zara ollut mikään pitkän matkan juoksija, ja vauhti hidastui pieneen hölkkään.

//tulipas lyhyttä x__x//

Frederic

Fred kannusti hevostaan yhä vain enemmäön, mutta metsän suojaan kadonneen liskon perässä oli parasta hiljentää. Sleipnir hiljensi vauhti itsestään, kun sen kaviot osuivat pehmeään sammaleen. Sleipnir
oli painanut päänsä, alas ja Fred tajusi pian miksi. Se ei suinkaan hiljentänyt vauhtia, vaan väisteli oksia, jotka osuivat nyt Fredin naamaan. Fred joutui painamaan taas päänsä hevosen selkää vasten. Hän näki, kuinka pakoileva eläin alkoi hahmottua paremmin edessä. Sleipnir varautui puunrungon yli hyppäämiseen ja suoritui siitä hyvin, mutta Fred kimpoili selässä. Hän puristi hevosen harjaa, ettei tippuisi. Sleipnir hiljensi nyt raviin, se olis pehmeämpää eikä puiden väistely ollut enää kauhea kokemus Fredillekään. Vaikka Sleipnir ravasi, se meni kiitettävää vauhtia, joten Fred vain toivoi liskon hidastavan vauhtiaan ja väsähtävän. Fred puristi keihästä kädessään ja hänen kätensä alkoivat hiota ja ote lipsua. Jos keihäs nyt putoaisi, peli olisi menetetty.

//Eipä minullakaan välillä mitään suuri määriä tuota tekstiä tule :D //

Zara

Zaran sydän hakkasi hulluna ja hengitys kävi kiihkeänä eikä asiaa auttanut se että ilmasto oli edelleenkin läkähdyttävän kuuma, jopa Zaralle ja lopulta naaras hidasti askeleensa kävelyksi lopulta pysähtyen kääntyen lähestyvää miestä ja hevosta kohden. Naaraalla ei tosin ollut aikomustakaan luovuttaa elämäänsä tuolle miehelle.
"Tulet katumaan sitä että kävit kimppuuni." Zara mumisi haltia kielellä ja odotti rauhassa aloillaan että hevonen tulisi mahdollisimman lähelle ja niin kävikin. Zara jännitti lihaksikkaan kehonsa ja hyökkäsi vielä vauhdissa olevan hevosen kimppuun valtava kita ammollaan myrkkyhampaat täysin ojossa. Ilman hevostaan mies ei ikinä saisi naarasta kiinni.. Lisäksi Zara saisi miehen itsensä helpommin kiinni. Voisi oikeastaan raahata tuon elävänä poikasille pesälle~ Katuisi ainakin sitä että oli ikinä käynnytkään naaraan päälle.

Frederic

Sleipnir piti vauhti yllä ja lisko näytti hidastavan, eli tämähän sujui hyvin. Fred hymyili ja katsoi kuinka lisko pysähtyi ja hän puristi keihästään yhä kocvemmin. Kohta he olisivat niin lähellä, että lisko olisi mennyttä. Mutta lisko ei selvästikään ajatellut samoin, se hyökkäsi ja Fred nojasi taaksepäin, joka sai Sleipnirin takajaloilleen. Lisko hyökkäsi Sleipnirin kimppuun ja Sleinir kaatui, Fred sen mukana. Hän ei satuttanut itseään, koska maa oli pehmeää sammalta ja Sleipnir kaatui hänen viereensä. Fred kauhistui ja koetti potkia liskoa, jotta se ei purisi hevosta. Ilman Sleipniriä Fred olisi pulassa, pulassa nyt ja aina. Sleipnir oli ainoa hänen ystävänsä ja ainoa joka kuunteli. Fred ei voinut antaa sen noin vain kuolla.
"Päästä irti senkin paskiainen!" Fred huusi liskolle ja koetti potkia sitä irti hevosesta. Keihäs oli lentänyt kauemmas, mutta hänellä oli yhä puukko, jonka hän vetäisi vyöstään.

Zara

Terävät myrkkyhampaat upposivat kevyesti hevosen lihaan, mutta Zara ei vielä pusertanut tuohon hitaasti tappavaa myrkkyään vaan painoi panikoivaa ja hädissä olevaa hevosta maahan painollansa. Zara oli kuitenkin uomattavasti suurempi kuin miehen hevonen. Josta puheen ollen.. tuo alkoi parkumaan hevosensa puolesta ja alkoi potkimaan mitkä eivät suoraan sanottuna eivät paljoa missään tuntuneet Zaran paksua suomuista nahkaa vasten. Zara katseli hetken virnuillen vahingoniloisesti miestä tarkastellen tuota kultaisilla viirumaisilla silmillään, kunnes liikautti massiivista ja lihaksikasta häntäänsä kiertäen sen armotta hevosen rintakehän ympärille alkaen hitaasti salpaamaan tun hengitystä purren hevosta hieman kaulan alapuolelta.
"Ihminen... jos haluat kaakkisi säilyvän. sinuna jättäisin minut rauhaan." Zara sanoi virnuillen ehtonsa ja vakuudeksi kiristi otettaa hevosen ympärillä saaden tuon liikahtamaan refleksin omaisesti.

//Toivottavasti pieni hittaus ei haitannut ^^//

Frederic

Fred katsoi avuttomana, mutta hevosensa pelastamiseksi hänen pitäisi jättää tuo rauhaan. Eihän se ollut suuri asia jättää nyt yksi saalis, mutta Fredistä se tuntui luovutus voitolta liskolle... sehän se myös oli. Huokaisten Fred nyökkäsi.
"Lupaan jättää sinut rauhaan, jos päästät hevosen." Fred sanoi, vaikka ei ollut varma pitäisisikö lupaustaan. Kuitenkin jos lisko ei irroittaisi hevosta, se saisi tuntea Fredin vihan, hänellä oli silti yhä keihäs ja hän voisi helposti puhaksita liskolta vaikka silmän, jos niin halusi. Tai no... eihän se niin helposti kävisi, mutta Fred oli varma, että jos lisko ei nyt päästäisi Sleipniriä, hän hyökkäisisi. Sleipnir sätki ja koetti päästä irti, se oli kauheaa katsottavaa, eikä Fred kestäisi sitä enempää.

//Eihän tuo (: //

Zara

Vastaus tuli ja se oli Zaralle myöntävä sekä positiivinen vastaus, jolloin naaras muitta mutkitta suostui päästämään hevosen vapaaksi otteestaan astuen hieman taaemmas. Katse naulautui tiukasti metsästäjään naaraan lähtiessä hitaasti hieman takaperin kävellen kohti syvempiä metsiä.
"Varokkin lähtemästä perääni!" Naaras sähähti ja käänsi selkänsä metsästjälle aikomuksenaan palata takaisin koti luolallensa katsomaan pentuetta. Zara kuitenkin nyt luotti siihen että mies oli ottanut vihjeestä vaarin ja olisi sen verran viisas että jättäisi hänet rauhaan.

Frederic

Fred säntäsi Sleipnrin luo, joka hengitti raskaasi, mutta nousi piakkoin ylös. Fred katsahti kohtaan, johon lisko oli hävinnyt.
"Jaksatko sinä vielä?" Fred kysyi hevoselta silittäen sen pehmeää karvaa, jossa oli hieman verta. Sleipnir näytti valmiilta ja se odotti innokkaana uutta takaa-ajoa. Se oli selävsit toipunut melkein täysin, olihan se hyvin vahva hevonen. Fred nousi sen selkään ja kannusti hevosen ripeään raviin, mutta hän jäisi ensin katsomaan kauempaa, minne lisko aikoi mennä. Hän tiesi, että oli nyt todella tyhmä ja ärsyttävä, koska olihan hän sentään luvannut. Fred ei yleensä rikkonut lupauksiaan, mutta tämä lupaus tuntui niin helpolta rikkoa ja poleka maanrakoon. Sleipnir olisi mieluusti kiihdyttänyt liskon perään, sillä sitä ei enää näkynyt. Fred pelkäsi, että lisko oli jäänyt jonnekkin väijymään tai katsoi nytkin hänen kulkuaan, mutta hän ei antanut pelkonsa ottaa hallintaa. Hän ei aliarvioisi nyt vastustaan, lisko oli suurempi vastus, mitä Fred oli kuvitellut. Silti se ei estäisi häntä koettamasta uudestaan. Vaikka hän saisikin liskon kiinni, hän ei pakolla tappaisi sitä. Olihan sekin päästänyt Sleipnirin vapaaksi. Silti Fred ei tinnyt varmaksi nyt oikein mitään. Hän hiljensi Sleipnirin tahdin käyntiin ja tarkkaili jälkiä liskon meno suunnasta.

Zara

Zara ei ollut tietoinen vainoojistaan millään asteella vaan oletti että tuo oli tajunnut jättää hänet rauhaan uhkauksen jälkeen, joten naaras hidasti jonkin sortin ravaamisensa laiskaksi kävelyksi ja totesi mielessään että oli entistäkin janpoisempi hippa leikin jälkeen. Joten naaras otti suunnakseen pienen metsä puron johon ei ollut edes pitkä matka, vain parin minuutin kävely matka. Puro solisi hiljalleen puikkelehtien pitkin metsää ja jonka ylle naaras jälleen kerran kumartui juomaan tyydyttäen uudestaan yltynyttä janoaan ahnaasti.