Fred oli yhä varuillaan, mutta kuuli jonkinmoista rapinaa, joten hän ohjasi Sleipnirin sitä kohti. Sleipnir tajusi suunnan tarkoituksen ja se rupesi kuuntelemaan rapinaa. Fredin ei tarvinnut edes ohjata hevosta, vaan se kulki hitaasti rapinan perässä. Pian fred hahmotti likosn, joka oli saapunut purolle. Fred jäi innokkaana tarkkailemaan liskoa ja piti päätään kumarassa. Sleipnir käveli hiljaa, ääneti kohti puroa, kunnes se oli n. 10 metrin päässä siitä ja se pysähtyi. Sleipnir oli puuiden ja pensaiden suojassa, Fred saattoi vain toivoa, ettei lisko tajunnut heidän läsnäoloaan.