Saalistajasta saalis || Wolf!

Frederic

Fred oli yhä varuillaan, mutta kuuli jonkinmoista rapinaa, joten hän ohjasi Sleipnirin sitä kohti. Sleipnir tajusi suunnan tarkoituksen ja se rupesi kuuntelemaan rapinaa. Fredin ei tarvinnut edes ohjata hevosta, vaan se kulki hitaasti rapinan perässä. Pian fred hahmotti likosn, joka oli saapunut purolle. Fred jäi innokkaana tarkkailemaan liskoa ja piti päätään kumarassa. Sleipnir käveli hiljaa, ääneti kohti puroa, kunnes se oli n. 10 metrin päässä siitä ja se pysähtyi. Sleipnir oli puuiden ja pensaiden suojassa, Fred saattoi vain toivoa, ettei lisko tajunnut heidän läsnäoloaan.

Zara

Zara joi kaikessa rauhassa vettä purosta ja oli täysin tietämätön mestsästäjän läsnäolosta, olettihan tuo edelleenkin että metsästäjä oli ottanut neuvosta vaarin ja lähtenyt etsimään muuta saalista. Zara nosti käärmemäisen päänsä ylös vedestä ja lipoi kaksihaaraisella kielellään huuliaan asettuen makaamaan puron vierelle. Naaras ei kuitenkaan ollut enää mikään nuori ja yhtä hyvä kuntoinen kuin ehkä oli ennen ollut. Vanhuus alkoi painamaan naarastakin pikku hiljaa...

Frederic

Fred tarkkaili, kuinka naaras rupesi makaamaan. Fred hymyili voitokkaana, lisko ei ollut kuullut heitä ja Fred lähti hiljaa kohti makaavaa liskoa keihäs kädessään. Hän kiersi puiden takaa ja pääsi hyvin lähelle liskoa. Fred toivoi liskon nukkuvan ja hiippaili vieläkin lähemmäs, kunnes hän pääsi liskon taakse. Fred kohotti keihään ja pystyi lyömään sen liskon nahan läpi helposti, pienellä liikkeellä, niin pienellä, ettei Fred pystyisi siihen. Takaa päin hyökkääminen olisi suorastaan raukkamaista, mutta ei hän halunnut mennä liskon eteenkään. Kaiken tämän nopean ajattelun jälkeen, Fred oli hämillään mitä tekisi.

Zara

Naaras ei nukkunut, sen sijaan makasi silmät puoli avoinna katsellen puron omaa pientä etenemistä kun yht`äkkiä huomasi epämääräisen varjon nousseen yllensä jolloin naaras käänsi päänsä nähden kuinka sama metsästäjä oli aikeissa iskeä keihästään hänen lihaansa. Zara nousi hetkessä ylös jaloillensa koittaen kääntyen miestä kohden ja koitti lyödä tuon armotta maahan makaamaan.
"VALEHTELIT!" Zara sähähti sähisten kuin no käärme konsanaan paljastan hampaansa tuolle miehelle. Enää ei armoa heruisi pätkän vertaakaan. Oli mies maassa tai ei Zara hyökkäsi miehen päälle aikeissa upottaa tuohon myrkkyhampaansa ja kaataa mahdollisesti jopa allensa.

Frederic

Fred lensi maahan liskon kääntyessä häntä päin. Miksen voinut vain mennä, kun se vielä antoi siihen mahdollisuuden? Fred mietti itsekseen.
"Jos tapat minut nyt, voitko olla kiltti ja jättää hevosni eloon?" Fred pyysi niin nopeasti kuin pystyi, ennenkuin vetäisi keihään varren suojakseen liskon hyökkäystä vastaan. Varsi murtui ja puunsäleet upposvat Fredin rintaan iskun voimasta. Siltikään lisko ei itse saanut purtua Frediä, joka oli siitä iloinen. Fred mietti Sleipniriä, kuinka se jäikään kiinni puuhun ja kuinka lisko voisi sen helposti tappaa, jos tahtoi. Fredin mielestä ei ollut oikein antaa hevosen kuolla ihmisen jääräpäisyyden takia. Fred heitti keihään toisen puolen olkansa yli ja otti toisen puolen (jossa keihään kärki oli yhä kiinni) suojakseen.

Zara

Keihäs hajosi iskun voimasta ja naaras tuijotti viha silmistä leimuten miestä joka pyysi niin kovasti säästämään kaakkinsa hengen. Zara naroi tuolle pyynnölle ääneen oikein makeasti.
"Tuon äskeisen yrityksesi jälkeen? Tuskin!" Zara ärähti lopun ja nousi takajaloillensa koittaen rusentaa maassa makaavan miehen etujalkojensa alle. Oli onnistunut tai ei Zara siirtyi kauemmas miehestä ja tuon hajonneesta keihäästä tarkkaillen nyt hyvin tarkkaan miehen jokaista liikettä. Enää naaras ei tuota päästäisi karkuun, ei ikinä!

Frederic

Lisko oli vastannut kielteisesti. Nyt Fred ei ollutkaan enää niin huolissaan omasta elämästää, vaan hän mietti, kuinka pääsisi hevosen luo ja irroittaisi sen. Enempää hän ei kerinnyt miteemimään, kun lisko koetti talloa hänet aleensa. Fred kierähti sivuun estäen iskun osumasta häneen. Kuului kova THUMP kun isko jysähti maahan ja Fred oli kiitollinen, ettei ollut alla. Kun lisko lähti taaemmas, Fred nousi. Hän mittasi matkaa puskalle, jonka takana Sleipnir oli. Fred käännähti äkkiä liskoa päin, se tarkkaili häntä silmät kiiluen. Fred ei pääsisi pakoon jalan, joten juokseminen olisi turhaa. Hänen oli vain koetettava voittaa lisko.
"No, siinä tapauksessa, minun on kai vain tapettava sinut." Fred mumisi puoli ääneen ja sulki silmänsä, äkkiä hän avasi ne ja huokaisi, sitten hän otti keihään ja lähti juoksemaan kohti liskoa. Tämähän on itsemurha! Fred ajatteli itsekseen. Ajatuksestaan huolimatta Fred koetti upottaa keihäänsä liskon päähän.

Zara

Mies väisti iskun siirtymällä sivuun ja vaikutti olevan enemmän huolissaan kaakistaan kuin omasta pienestä hengestään, tai sitten tuo ajatteli lähteä hevosellaan karkuun.
"Noin hepposella varustuksella, tuskin." Zara naurahti pilkallisesti miehen sanoihin että aikoisi kaataa hänet pelkästään nysällä keihäällä. Tuskin onnistuisi! No mies lähti sitten karjuen kohden napaten keihäänsä maasta mukaansa ja nosti sen iskeäkseen käärmehirviöön. Zarakaan ei jäännyt toimeettomaksi vaan väisti tuon iskun päähän siirtäen päänsä sivun suuntaan, saaden kuitenkin pahan jäljen kaulan sivuun, ja koitti iskeä sivusta hampaansa mieheen ja painaa allensa.

Frederic

Fred iloisti, että oli saanut edes vähän satutettua liskoa. Hän iloisti niin, ettei tajunnut liskon hyökkäävän sivusta. Fred tunsi iskun voiman kyljessään kun hän kaatui pehmeään sammaleen. Silti hyökkäys ei ollut täysin onnistunut, liskon pää oli tyrkännyt Frediä, itse hampaat Fred oli väistänyt. Fred kierähti äkkiä pään alta ja nousi maasta. Hänen kylkeensä pisti ja hän huohotti, nyt ei ollut sopiva aika näyttää heikolta. Fred vilkaisi Sleipnirin puskaan päin ja katsoi sitten liskoa. Fred ei saanut kuolla, Sleipnirin tähden. Huokaisten Fred kohotti keihään tynkänsä ja juoksi uudestaan liskoa kohti. Hän kohotti keihäänsä ja löi. Hän ei jäänyt miettimään osuiko, vaiko ei vaan hän juoksi liskon ohi puskalle, minkä takana Sleipnir odotti.

Zara

Mies saatiin maahan, mutta tuo luikahti pois ja nousi ylös vaikuttaen arastavan kylkeään. Zara virnisti pienesti itsekseen kieltän lipoen innokkaasti. Hyvällä tuurilla hän saisi toisenkin saaliin tälle päivälle, vaikkakin isommalla vaivalla. Mies lähti uudestaan päälle ja Zara hyppäsi sivummalle pois tuon terävän keihään terän tieltä ja vastoin Zaran ajatuksia siitä että tuo mies olisi hyökännyt uudestaan tuo juoksi hevosensa luokse. Zara kohotti hieman toista "kulmaansa" kysyvästi ja hyökkäsi pienen hämmennyksen jälkeen uudestaan kohden miestä joka ilmeisesti yritti ratsaille. Hän halusi varmistaa ainakin sen- jos ei tuosta toista päivällistä saisi- ettei tuo enää yrittäisi uudestaan naaraan perään lähteä vaan kipittäisi kotiinsa itkemään.

Frederic

Fred kuuli, kuinka lisko tuli hänen perässään. Fred hapuili köyttä, jolla hän oli sitonut Sleipnirin. Sen löydettyään hän alkoi löysäämään solmua, joka lopulta irtosi. Sleipnir kohottautui hirnahtaen takajaloilleen, kun lisko oli päässut jo Fredin taakse. Fred kääntyi huohottaen, pari hikikarpaloa oli eksynyt hänen otsalleen ja hän piteli taas kädessään keihästä. Fred hyökkäsi uudestaan, hän halusi antaa hevoselle mahdollisuuden paeta, mutta SLeipnri ei liikatanutkaan, se jäi ihmeissään odottamaan Frediä. Ei helvetin kaakki, menisi nyt jo pois. Fred kirosi mielessään koetten iskeä keihäänsä liskon kylkeen.

Zara

Zara astui taaemmas kun hevonen päättikin nousta takajaloillensa puolustaakseen itseään ja isäntäänsä. Zara paljasti tuolle terävät hampaansa sähisten uhkaavasti häntä takana kiemurrellen ja liikkuen hermostuneena. Zaran ollesa keskittynyt miehen hevosen liikkeisiin tuo itse syöksyikin naaraan päälle keihään tynkänsä kanssa. Zara astui taaemmas, muttei ehtinyt kunnolla pois alta suuren kokonsa takia ja keihäs osui ja upposi ikävästi naaraan kylkeen lähelle "olkapäätä" saaden naaraan sähähtämään kivusta ja siirtymään kauemmas miehestä että tuon hevosesta. Zara jäi kauemmas seisomaan pidellen toista jalkaansa hieman koholla, eikä varannut sen päälle tuskin ollenkaan painoa. Naaras vilkasi kylkeään, siinä oli ikävän näköinen melko syvä haava joka vuosi verta ulos pitkin naaraan suomuista ihoa. Murhaava katse siirtyi mieheen ja tuon hevoseen. Kuitenkaan käärmehirviö ei hyökännyt vaikka näyttikin siltä vaan jäi kauemmas suosiolla seuraamaan tilannetta mitä mies tekisi.. lähtisikö vai kokeilisiko onneaan hänen kaatonsa suhteen vielä. Etenkin kun sai haavoitettua häntä melko pahastikkin.

Frederic

Fred hymyili hieman huomatessaan onnistuneen. Lisko oli haavoittunut ja hänellä voisi olal hyvätkin saumat kaataa tuo peto pois, mutta hänellä oli nyt mahdollisuus lähteä pois. Hänellä oli jo kerran ollut tilaisuus lähteä, mutta ei ollut ja silloin hän oli joutunut tähän. fred ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, tyhmähän hän oli tietenkin! ja todella kunnianhimoinen, mutta Sleipnirin henkeä hän ei aikoisi enää uhata. Siispä Fred juoksi hevosensa luo ja käski sen lähteä kotiin. Sleipnir ei totellut.
"Mene kotiin! Tulen perässä!" Fred käski, mutta Sleipnir päästi vain vastahakoisen pärähdyksen.
"NYT!" Fred huudahti koettaen kuulostaa ärtyneeltä, jotta hevonen ymmärtäisi tilanteen. Sleipnir oli hyvin ymmärtänyt tilanteen ja se punnitsi vaihtoehtojaan hetken, kunnes lähti hitaasti kohti kotia. Fred tiesi sen olevan viisas hevonen ja se tunsi tien kotiin. Se oli myös uskollinen ja lojaali, joten Fred pelkäsi sen palaavan. Fred kuiskasi kiitoksen ja hevonen kuuli sen. Siltikään se ei nostanut riippuvaa päätään. Sitten Fred katsoi kohti liskoa.
"Tehdään tämä nyt loppuun." Fred sanoi vakavana, vaikka hän hieman hymyilikin.
Mihin minä taas itseni sotkin? Fred mietti ja puristi veristä keihästään. Tästä ei tulisi mitään kaunista.

Zara

Zara ei ollut yhtään tyytyväinen tilanteeseen miehen häätäessä kaakkinsa kotiinsa ja jäädessä itse vielä(kin) taistelemaan hänen kanssaan janoten vain ilmeisesti hänen nahkojaan ja lihoja. Tai sitten tuo oli vain harvinaisen tyhmän rohkea.
"Se että haluat taljani ja lihani?" Zara naurahti kuivahkohti miehen sanoille ja nilkutti hieman taaemmas tuosta seuraten tuota katseellaan musta kaksihaarainen kieli ilmaa lipoen.
"Niitä en sinulle anna... vien sinut mukanani tuonpuoleiseen." Niin kuin ihmiset ja haltiat tuppasivat kuolemaa myös kutsua. Zara itse ei uskonut että elämä voisi jatkua jossakin muulla huonossa tai paremmassa paikassa riippuen henkilön entisestä elämästä.

Zara lähti lähestymään miestä hieman linkuttaen ja jäi muutaman metrin päähän kiertämään tuota kehää paljastellen hampaitaan ja sähisten aika-ajoittain kuin käärme konsanaan. Tässä välissä Zara kyllä toivoi että olisi osannut sylkeä myrkkyään vastustajan päälle kuten jotkin käärme lajit. siitä olisi nyt ollut hyötyä. Zara pysähtyi miehen eteen.
"Toivottavasti olet rukoillut!" Zara ärähti ja hyökkäsi miestä kohden hampaat paljastettuna ja etujalat eteen työnnettynä terävien ja tappavien kynsien kera koittaen jälleen painaa miehen allensa, mutta tällä kertaa naaras myös yritti kiertää massiivisen häntäsnä tuon ympäri. siitä ei enää irti pääsisi!

Frederic

Fred naurahti.
"Taljallasi en tee mitään." Fred sanoi, mutta lisko lähestyikin ja jäi kiertämään Frediä. Fred ei uskonut liskon hyökkäävän, joten sen hyökkäys oli hänelle yllätys. Fred jäi liskon alle, mutta Fred sai keihään tynkänsä vedettyä suojakseen hampaita vastaan. Samalla Fred tajusi, että masiivinen häntä oli kiertynyt hänen ympärilleen, mutta vain vyötärölle. Hänen kätensä olivat vapaat. Fred ei pelännyt, hän ei osannut tuntea tällä hetkellä mitään. Hän halusi vain tappaa tuon liskon välittämättä kuolisiko samassa itsekin. Hän ei vain saisi kuolla nyt... nyt kun lisko oli vielä voimissaan.