Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Heinä 2011, 23:27

Miki

Äh, mies kertoi että oli etsimässä isäänsä, Miki huokaisi syvään, toinen oli niin houkutteleva että oli hyvin hankalaa vetäytyä kokonaan irti tuosta, mutta jos Clarence tahtoi isäsnsä tavata.... Hyvin hitaasti laski Miki kätensä toisen harteilta rintakehälle, jääden siihen hetkeksi miettimään jatkaakko vai eikö. Hitaasti ja varmaan selvästi katuvasti työnsi tyttö kuitenkin itsensä irti miehestä ihan kokonaan. "Eiköhän me hänet yhdessä löydetä ?" Miki kysyi katsellen toista, äsköisessä oli ollut jotain outoa, se liittyi jotenkin suudelmaan mutta miten, sitä ei Miki keksinyt.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2011, 23:52

Clarence

Demoni hymähti hiljaa Mikin sanoihin, vai löytäisivät he yhdessä henkilön joka oikeastaan seisoi juuri tässä. Oliko mies ajanut itsensä ongelmiin? Ei toki.
Olet oikeassa. Demoni totesi, laskien kätensä alas ja hivutti sen sitten lähemmäs tyttöä, napaten tuon kädestä kiinni hellästi. Mennään. Mies sanoi, lähtien vetämään tyttöä suuntaan, johon oli ollut menossa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Heinä 2011, 00:06

Miki

Mies lähtikin nopeasti johtamaan matkaa, sehän passasi kun ei neidon silmät meinanneet vieläkään tähän ainaiseen pimeyteen tottua.
Miehen käsi oli neidon kädessä tuomassa turvaa, tai niin sen ainakin piti olla. Nyt kun kaksikko harppoi pitkin käytäviä oli Mikillä aikaa ajatella äskeistä. Mitä outoa tuossa oli. Muistot palasivat aiempiin kertoihin etsimään vastausta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2011, 00:38

Clarence

Kaksikko kulki rauhassa eteenpäin, mutta kenties Demonin harmiksi he kääntyivät käytävälle, jolla kylpyhuone sijaitsi ja kukas muu kuin Lillith seisoi oven vieressä, ilmeisesti odotellen Clarencea. Mies ei kuitenkaan näyttänyt hätkähdyksen merkkejä, hän vain asteli lähemmäs, vetäen hellästi Mikiä mukanaan. Ah, is Pikkudemoni oli aloittamassa ilahtuneella äänensävyllä, mutta sattui näkemään demonin vakavan, hyvin vakavan ilmeen. Se jos mikä sai tytön hiljaiseksi. Anteeksi että harhailemme tällä lailla, mutta etsin isääni. Mies kertoi ja pyysi näin apua samalla periaatteella millä Clarencekin olisi luultavasti toiminut.
Lillith katseli hetken aikaa isäntäänsä hiljaisena ja vilkaisi vielä Mikiäkin. Onneksi pikkutyttö oli fiksu. Hän on kylvyssä. Neitokainen vastasi suloisesti hymyillen. Minulla olisi asiaa hänelle. Demoni kertoi, yrittäen kuulostaa hivenen aralta ja saattoi onnistua siinä aika hyvin. Hmm, tuskin hän siitä pahastuu. Lillth totesi, jolloin mies kääntyi katsomaan Mikiä. Odotathan tässä?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Heinä 2011, 01:25

Miki

Pikkupiruhan se siinä, Lillith. Mikin katseesta näkyi kuinka paljon tuon pikkurääpäleen läsnäolo ärsytti neitoa, vaikka tuo yrittikin sitä peitellä. Lillith oli selvästi aloittamassa jotain, mikä sai neidon kurtistamaan kulmiaan. Mitä täällä nyt oikein tapahtui ? Mies pyysi että saisi tavata isänsä ja myöntävän vastauksen saadessaan jäi Miki nätisti käytävälle vartomaan toisen paluuta. Sillä ajalla hakeutui neidon muistot taas menneeseen, ja vain hetki sitten tapahtuneeseen. Mitä eroa suudelmilla oli ollut ? Mitä outoa tuossa olisi muka voinut olla ? Vastaus oli nenän edessä muttei Miki sitä hoksannut, ei ainakaan vielä...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2011, 08:40

Clarence

Clarece lillui mukavasti kylpyvedessä, pahemmin pesemättä itseään, hiljaisuus sai vain ajatukset kaikumaan paremmin päässä, joten ne veivät hänen huomionsa. Yllättäen ovi avautui ja nuorukainen käänsi säpsähtäneenä katseensa sisälle astuvaan. Se oli hänen isänsä, samanlaiseen asustukseen sonnustautuneena kuin se mikä odotti häntä itseään pienellä rahilla.
Anteeksi että häiritsen kylpyhetkeäsi. Mies pahoitteli, johon Clarence puisteli vain pienesti päätään. Ei se mitään. Nuorukainen totesi, jääden kuitenkin odottamaan selitystä. Minulla vain olisi jotain kiireellistä asiaa.
Sillä välin Lillith pysytteli aloillaan oven vieressä, mutta mulkoili nyt sivusilmällään Mikiä. Toki hän tiesi mitä isäntä aikoi tytölle tehdä, mutta tuon läsnäolo ärsytti neitokaista siltikin ja hän varmasti olisi voinut tehdä juuri nyt vaikka mitä tuolle pirun haltialle, mutta pikkudemoni tiesi ettei isännän omaan kajottu.

//En pääse koneelle sit kokopäivä D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Heinä 2011, 10:02

Miki

Neito odotti maltillisesti miehen paluuta, tai yritti ainakin. Voi että tytön olisi tehnyt mieli alkaa mätkimään toista joka nyt näytti häntä mulkoilevan. Menneeseen keskittyminen loppui siihen paikkaan, Lillithin läsnäolo vain ärsytti niin pirusti. "Mitä toljotat ? Etkö ole ennen haltiaa nähnyt ?" Miki kysyi äänensävyllä joka viittasi siihensuuntaan että pikkudemoni olisi ollut jotenkin typerä jos ei olisi haltioihin ennen törmännyt.
Tarkoitus ei ollut ehkä ärsyttää toista niin paljon kun tuo äskeinen luultavasti ärsytti mutta ei neito aikonut alkaa sitä kaunistelemaankaan.

//No tou ku mä en välttis pääse taaskaan pariin päivään koneelle kun lähen serkulta mummolaan =(( //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2011, 17:10

Clarence

Haltia ei näyttänyt pitävän Lillithin mulkoilevasta katseesta ja kivahtikin töykeästi eikö hän ollut ennen haltiaa nähnyt. Olen, mutta kuolleena. Tyttö painotti aivan tahallisesti tiettyä sanaa ja soi sen pienen hetkenkin ilkikurisen virneen Mikille. Olet ärsyttävän eloisa.
Clarence odotti hiljaisena mitä demonin asia oikein koski ja seurasi tuota samalla katseellaan. En kehdannut kysyä tätä Mikin kuulen, mutta kuinka pitkälle olet mennyt hänen kanssaan? Incubuksena minua kiinnostaa tällaiset asiat. Mies selitti, saaden nuorukaisen pienesti punastumaan ja laskemaan katsettaan kylpyveteen. E-Emme me ole tehneet mitään tai siis melkein. En uskalla tehdä hänen kanssaan kunnolla mitään, saatan menettää hillintäni. Clarence selitti, valaisten näin miehen käsitystä perillisestään, kenties se oli pieni pettymys.

//Touh, no ei voi mitään :c //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Heinä 2011, 19:01

Miki

Jaa että vain kuolleena tuo oli haltian nähnyt. Jos tuo tahtoi saada Mikin vihaiseksi niin piti hänen yrittää kovemmin. Tyttö varmaan näytti siltä ettei ollut moksiskaan kuollut haltia jutusta. "Ja kokoajan olen vain eloisampi, aamuisin varsinkin että odota vain." Miki naurahti Lillithille, jos tuo ei sietäisi häntä nyt niin aamulla tuo saisi kärsiä entistä enemmän.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2011, 20:05

Clarence

Lillith tuhahti haltian sanoihin, toinen tuntui koettelevan neitokaisen pinnaa. Se olisi varmasti ylittynyt jo aikaa sitten, ellei isäntä olisi kertonut syytä haltian elossa pitämiselle toistaiseksi. Tyttö yritti vain pyörittää mielessään ajatusta, jossa demoni imisi viimeisenkin elonpisaran haltiasta ulos.
Hillintäsi? Demoni pohti ääneen, Clarencen rohkaistuessa kohottamaan katseensa tuohon. Minä imen hänestä energiaa ulos, en halua sitä. Nuorukainen selitti, nähden kuinka miehen ilme vakavoitui asteen. Ehkei ollutkaan viisasta olla näin avoin, mutta myöhäistä se nyt oli katua.
Itsensä hillintään on omat keinonsa, kenties haluat oppia? Demoni kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen, jolloin nuorukainen jäi katselemaan miestä hetken hiljaisena. Olisiko se todella mahdollista? Tietenkin. Clarence henkäisi lopulta, johon mies nyökkäsi pienesti ja kumartui ottamaan sitten pyyhkeen vaatepinon vierestä. Voit levätä tämän päivän rauhassa. Pukeudu nyt, jotta minäkin pääsen kylpyyn vuorostani ja Mikikin odottaa sinua käytävällä. Demoni hoputti ojentaessaan valkeaa pyyhettä, eikä Clarence voinut muuta kuin totella.

Hiuksiaan pienesti haroen, nuorukainen astui ovelle. Valkeat suortuvat tuntuivat hieman kosteilta, mutta kyllä ne nopeasti kuivuisivat. Ovenkahva painettiin alas, jolloin oven raosta Clarencen mukana pöllähti kosteaa höyryä ja vaalea katse huomasi ensin Lillithin ja sitten Mikin. Toivottavasti et odottanut kauaa. Puoliverinen totesi, sulkien oven perässään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Heinä 2011, 16:40

Miki

Ah, vihdoinkin ovi aukesi ja Clarence astui käytävälle, mutta hiukset märkänä ? Mikin sisällä alkoi aaltoilla epäilys, sekottiko hän nuo demonit toisiinsa ? Oliko se äskeinen mies ollut Clarence vai tuon isä ...?
Tyttö ei tiennyt mitä vastata kun toinen kysyi odottiko neito kauankin, vaatteista pystyi kertomaan että tämä mies saattaisikin olla demonin puolikas, paita ei ollut niin pramea.
Mutta silti, jollakin se piti testata.


//Niin siis se sekoittas ne nyt toisiinsa vai myöhemmin ?"
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 17:00

Clarence

Clarence kallisti päätään kysyvästi, Miki ei vastannut hänelle. Kaikki hyvin? Nuorukainen kysyi astuen lähemmäs tyttöä, huomaten kyllä toisen upean asun, muttei huoleltaan siitä mitään sanonut. Miki? Nuorukainen kysyi uudestaan, kohottaen kättään tuon poskelle, luoden kysyvän katseen haltian silmiin.
Lillith katseli sivusta kaksikkoa, tyttö itse kyllä huomasi selvästi että kyseessä oli tällä kertaa aito Clarence. Pikkudemonia huvitti se ettei haltia erottanut nuorukaista isännästä, kuinka moista pystyisikään käyttämään hyödyksi. Ehkä hieman asustuksen muuttamista niin demoni menisi puoliverisestä täydellisesti Mikin silmissä.

//Hmm no voihan se oivaltaa erehdyksensä jo nyt, mutta myöhemmin piru voi tulla vähän vikittelemään sitä (plus onhan sillä herralla se ihme vetovoima juttu) ja silloin Clarence sattuu näkeen sen mut saattaa just kääntää katseensa pois kun Miki pistää hanttiin, emmä tiiä :D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Heinä 2011, 18:19

Miki

Neito mietti kovasti kumpi miehistä oli kumpi, kyllä tämä vaikutti enemmän Clarencelta ja silloin Miki muisti. Clarence ei antanut lopettaa suudelmaa noin vain, mutta äskeinen oli ollut vaivaton lopetus heti kun Miki oli vetäytynyt pois suudelma oli katkennut. Pelkkä ajatuskin siitä mitä olisi voinut käydä sai tytön voimaan pahoin. Oliko kaikki hyvin ? Ei todellakaan tyttöhän ei erottanut Clarencea isästään ja ilmeisesti pääpirulla oli jokin ässä hihassa joka sai tytön virtapiirit sekaisin. Miki katsoi Clarencea tuon käden tullessa tytön poskelle. "Äh, juu on kaikki hyvin, ajatus ei vain kulje täällä pimeässä." Miki vastasi Clarencelle, mutta huolen taisi nähdä toisen kasvoilta, ei kaikki ollut hyvin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 18:37

Clarence

Clarence jäi katselemaan hetken hiljaisena Mikin kasvoja tuon vastattua. Miten nuorukaisesta tuntui että jokin huoletti tyttöä. Jos niin sanot. Nuorukainen tyytyi toteamaan, jos jokin haltian mieltä painoi, kyllä tuo kertoisi hänelle, vai mitä?
Mennään huoneeseemme, ilmeisesti sinäkin yövyt siellä? Clarence totesi, tarttuen nyt Mikiä kädestä, kääntyen ympäri. Toivottavasti nukutte tulevan yön hyvin. Tulen saattamaan teidät huomenna aamiaiselle. Lillith ilmoitti, johon puoliverinen pienesti nyökkäsi ja lähti taluttamaan Mikiä vierashuoneen suuntaan.
Luulen että joudumme oleskelemaan täällä jonkin aikaa, isäni lupasi opettaa minulle itsehillintää. Toivottavasti se ei haittaa sinua? Nuorukainen ilmoitti, vilkaisten tyttöä olkansa yli.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Heinä 2011, 18:44

Miki

Tyttö vain nyökkäsi Clarencen sanoihin, niin jos hän sanoi että on kunnossa niin kai hän sitten oli ?
Miki oli tyytyväinen siihen että saisi olla Clarencen kanssa, mutta siihen ne positiiviset asiat taisivatkin tyssätä. Clarencen paidan selässä oli komea vaakuna valkoisella kirjailtuna, taisi se löytyä neidonkin vaatteista. Nuorukainen lähti johtamaan suuntaa, toinen siis muisti missä vierashuone oli, hyvä. "Ei se haittaa..." Miki vastasi vaisusti Clarencelle, hän vain toivoi ettei tarvitsisi erota toisesta enään. Pitäisi minimoida sekoittamisen riski, mutta miten ?
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa