Le no an-uir nîn ||Crim!

[Aksutar]

Iriador lupaili joskus soittaa kenraalille, mikäli tuo vain mielisi. Darius hymähti vain pienesti tuohon. Totta kai hän musiikista nautti, mutta ei vain muka löytänyt aikaa siihen. Yllätys yllätys. Tosin, Kenraalilla ei ollut hajuakaan kuinka hyvin punapää osasi soittaa. Mikäli tuo oli surkea kuin hännätön kissa, pyytäisi Kenraali suoranaisen kauniisti heittämään soittimen helvettiin.
No, Iriador vakuutteli, ettei tulisi kielimään tästä suhteesta kenellekään. huomautti vielä, miten tyhmä kenraali olikaan, mikäli moista ehti epäilemään. Pieni virne kävi haukansilmän kasvoilla. Mutta koskaan ei voinut olla turhan varma. Kenenkään suhteen. Darius oli oppinut sen, ettei kehenkään kannattanut luottaa liikaa. Ehkä juuri sen takia kenraalilla ei ollut läheisiä. Surullista. Kai.

hyvä Kenraali totesi nuoremman sanoihin, samalla kun toinen käsi joka ei ollut Iriadorin hartialla lepäämässä hakeutui nuoremman leualle ja nosti tuon kasvot kohden kenraalin kasvoja.
Huulet painautuivat jälleen antamaan yhden, hellän suudelman nuoremman huulille. Pientä suudelmaa seurasi toinen, hieman pidempi, joka jo vaatikin hieman vastakaikua ja huomiota osakseen. Niskan takana oleva käsi veti nuorempaa lähemmäksi kenraalia, leualla olleen käden lähtiessä liukumaan Iriadorin kaulaa pitkin tuon rintakehälle ja sieltä kyljelle..

[Crimson]

Nuorempi hymyili. Tuo ei itsekään oikeastaan tiennyt miksi, mutta hymyilipä kuitenkin. Tuskin se ketään haittaisi. Enemmän ihmetystä saattaisi aiheuttaa jos hän ei hymyilisi.
Punatukka hätkähti hieman Dariuksen ottaessa hänen leuastaan kiinni ja kohotti toisen päätä hieman. Ei mitenkään kovakouraisesti onneksi. Katse hakeutui kenraalin silmiin, samalla kun mustatukka painoi suudelman nuoremman huulille. Suudelman johon Iriador ei osannut sillä hetkellä reagoida millään tapaa, sillä toisen teko oli tullut niin puuntakaa sillä hetkellä. Vaikka olihan tuo jokseenkin oletettavissa, mutta Iriadorilla ei juuri sillä hetkellä sytyttänyt kovin lujaa.

Toisen suudelman kohdalla punatukka osasi jo vähän reagoida ja tuo liikauttikin pienesti huuliaan toiselle vastaukseksi ensimmäistä pidemmän pusun kohdalla. Nuorempi ei pistänyt yhtään vastaan sitä, että Darius veti häntä lähemmäs itseään. Se loi myös pientä turvallisuuden tunnetta. Olihan hän yhä kuitenkin altaassa lillumassa pahimman pelkonsa seassa, joten mikä tahansa kiinni pitävä kosketus tuntui hyvältä kun ei tarvinnut pelätä, että seuraavalla hetkellä olisikin uppeluksissa. Ellei tuolla otteella sitten ollut tarkoituksena hukuttaa toista Dariuksen kohdalla niin tuskin tarvitsi tällä hetkellä ajatella.
Iriador nosti toisen kätensä kenraalin rintakehää vasten. Nuorukainen oli juuri sanomaisillaan jotain - suusta pääsi pieni äänne, joka kuitenkin hiljeni ja vaihtui hymyksi ja sitten taas suudelmaksi.

[Aksutar]

Iriador ei ensimmäiseen suudelmaan ehtinyt reagoida, mutta pikkuhiljaa nuorempi lähti mukaan leikkiin. No, ei se sinänsä suuri yllätys ollut, että vesifobinen henkilö ei vedessä pystynyt kovin helposti kuhertelemaan. Ellei sattunut pitämään pelon tunteesta. Iriador ei kyllä selvästikään pitänyt vesikammon tuomasta pelosta.
Korkeahaltian käden hakeutuessa kenraalin rintakehälle, ei Darius voinut olla hymähtämättä pienesti suudelman lomasta. Nuorukaisen päästämät pienet äännähdykset suudelman välistä saivat Kenraalin entistä enemmän haluamaan tätä punapäätä. Darius nousukin ylös istumasta, seisomaan Iriadorin eteen niin, että kädet hakeutuivat vasten altaan reunaa korkeahaltian molemmille puolille, kenraalin kumartuen Iriadorin puoleen jatkaessaan yhä toisen suutelemista.

Suudelmat vaihtuivat hetken kiihkeästi kaksikon välillä, kunnes Darius lopetti muhinoinnin muutamiin suudelmiin, lopulta vetäytyen sentin, pari kauemmas Iriadorista.
Joko haluat nousta vedestä? Darius kysyi, pienen virneen hiipien kenraalin kasvoille. Ei tuo tainnut niin vesifoobinen olla, mitä Kenraali oli aluksi ymmärtänyt. Tai mitä Iriador oli aluksi antanut ymmärtää.

[Crimson]

Hetki Dariuksen kanssa muhinointi toi mieleen taas päällimmäiseksi sen muutama viikko sitten tapahtuneen. Siitä asti oli punapää toivonut saavansa kokea tämän uudelleen, ja nythän hän sai. Olla kahden kenraalin kanssa, ilman että minnekään olisi kiire. Pelkokin unohtui kiihkeän suutelun lomassa kokonaan, eikä vesi täten jaksanut enää häiritä nuorempaa kunnes vasta muhinoinnin päätyttyä Iriador taas tajusi missä oli. Pelko ei kuitenkaan palannut enää takaisin yhtä voimakkaana, jota korkeahaltia itse piti omituisena. Ehkä syy oli Dariuksessa. Toisen läsnäolossa ja siinä, että punapää oli jo jonkinnäköisen luottamuksen kehittänyt kenraalia varten.
Silmäpuoli tiedusteli lopulta, tahtoisiko Iriador jo nousta vedestä. Nuoremman piti hetki miettiä, mitä vastaisi toiselle. Toisaalta, hän olisi voinut vielä pysyäkin altaassa nyt kun oli jokseenkin tottunut paikoillaan istumiseen. Tämähän oli loppujen lopuksi kuin hieman isommassa kylpytynnyrissä istuminen jos siis matalassa päässä pysyi. Syvempään päähän punatukalla ei ollut mitään asiaa. Ainakaan yksin. Lisäksi vesi tuntui mukavan lämpimältä ja tuntui pelkästään väärältä jättää se jo taakseen.

Toisaalta en, punahiuksinen aloitti, kohottamalla katseensakin lopulta Dariukseen virneen kera, Toisaalta taas kyllä, sillä en tahdo rypistyä täysin rusinaksi seurassasi, nuorempi jatkoi ja räiskäytti kädellään vettä Dariusta päin. Tuon tehtyään punapää alkoi hiljakseen hivuttamaan itseään ylös sijoiltaan ja suuntasi sitten reittinsä kohti aikaisempaa huonetta ja pyyhkeitä. Heti kun altaasta päästiin, saattoi silmin huomata nuorukaisen rentoutuvan jälleen ja olevan tyytyväinen oloonsa.

[Aksutar]

Iriador kertoi ettei toisaalta haluaisi nousta vedestä. Kenraali hymähti pienesti, ennen kuin nuorempi jatkoi, kertoen ettei halunnut rusinaksi rypistyä. Joten vettä kenraalia kohden räiskytellen Iriador lopulta päätti nousta vedestä. Darius perääntyi hieman punapäästä, antaen tuon rauhassa kavuta ylös. Oli tuo ihan kiitettävän ajan vedessä pysynyt, joten mitä sitä suotta enää pitkittämään piinaa. Korkeahaltia rentoutui suorastaan silmissä, päästyään pois pelkoelementistään. Kenraali katseli hetken Iriadorin perään, kunnes itsekin nousi ylös ja käveli toiseen huoneeseen, pyyhkeiden luo. Turhaan sitä yksin vedessä lillua pidempään. Olihan Kenraali jo saanut sen hetken rentoutumisensa, jota oli halunnut. Tosin, Darius ei vieläkään ollut varma, johtuiko tämä rauhallisen tyyni olotila Iriadorista vai pelkästä kylvystä

Hetken kuivailun jälkeen valkea pyyhe kierrettiin lantion ympärille. Märät hiukset työnnettiin taakse, etteivät vettä tiputtaisi enää kasvoille.
Oletko tulossa mukaan muutaman päivän päästä lähtevälle vartio ja tarkastuskäynnille metsään? Darius kysyi yllättäen, ottaen työasioita esille.. Koska hän nyt ei kyennyt olemaan ajattelematta töitä edes tuntia.
Kenraali itse oli lähdössä vetämään tuota rykmenttiä, jonka tarkoitus oli lähteä vakoilemaan ja kartuttamaan tietoa ihmisten nykyisistä liikkeistä metsässä. Ei mitään kovin vaarallista siis.. mutta ainahan sitä yhteenottoja saattaisi tulla. Käsky oli käynyt tappaa jokainen ihminen, jota metsästä saattaisi löytyä, armotta. Näin välittää raaka viesti viholliselle, ettei metsään ollut asiaa. Estää heitä käyttämästä metsän voimavaroja hyväkseen, tehden näin ihmisten kaupungin elosta entistä hankalampaa. Jostain nuo kuitenkin aina pääsivät metsässä käymään. Vaikka haltiat olivat niskan päällä, ei vihollinen siltikään heikko ollut.
Kenraalin takapuoli löysi tiensä pehmustetulle kulmapenkille, samalla kun kultainen katse kääntyi jälleen nuorempaan.

[Crimson]

Punapää suuntasi pyyhkeitten luokse ja poimi niistä yhden käteensä kuivasi siihen aluksi hieman hiuksiaan - jotteivät ne valuttaisi vettä lattialle kuin auki jätetty hana konsanaan - ja kietoi sen sitten lanteittensa ympärille. Iriador kääntyi kohti Dariusta tuon ottaessa työasiat puheeksi. Eikö kenraali voinut edes hetkeä karistaa työnsä rippeitä mielestään edes silloin kun rentoutumaan pääsi? Ei. Ei voinut, ja sekös hämmensi Iriadoria, joka ei vieläkään voinut käsittää millä tavalla mustatukka oikein elämäänsä eli.

Jos minua ei muualle määrätä, niin olen lähdössä enemmän kuin mielelläni mukaanne, punapää totesi hieman olkiaan kohauttaen ja lähti sitten astelemaan kenraalin luo, Kaipaan muutenkin tekemistä, jotain muuta kuin kaupungin tutkimista, kuten nyt vaikkapa niitä mainitsemiasi töitä. Etkö todella voi olla hetkeäkään puhumatta niistä?.

Iriador istahti kulmasohvan saavutettuaan Dariuksen viereen. Oikeammin, hän rojahti siihen istumaan laiskuuttaan. Olo oli mukava, ehkä jopa liian mukava. Rentoutunut ja lämmin. Lisäksi hän sai viettää aikaansa kenraalin kanssa kahden, tiedä sitten vain kuinka kauan, mutta se pieninkin hetki lämmitti nuoremman sydäntä varmasti enemmän kuin olisi ollut edes tarve. Täytti voimavaroja niin sanotusti.
Korkeahaltia kallistui ensin hieman vasten Dariusta, kunnes rohkeni painaa päänsä kokonaan mustatukan syliin. Siinä hän makasi vanhempansa sylissä, selällään, katse kiinnitettynä kenraalin kasvoihin.
Ei kai haittaa jos olen tässä? Iriador tiedusteli, valmiina nostamaan itsensä pois miehen sylistä jos hänestä jotain haittaa oli.

[Aksutar]

Iriador kertoi tulevansa enemmän kuin mielellään mukaan, mikäli tuota ei muualle määrättäisi. Darius virnisti pienesti.
Miksi minä sinut muualle komentaisin Darius tokaisi, muistuttaen että sehän oli hänestä kiinni, minne punatukka joutui Minun käskyni menee kaikkien muiden käskyn edelle sinun tapauksessa.. paitsi jos itse kuningas antaa käskyn.
Katse seurasi Iriadoria, joka käveli viereen istumaan. Silmäpuoli seuraili nuoremman jokaista liikettä, antaen katseensa lipua pitkin tuon kehoa. Huomaamattomasti. Tai niin hän oletti ainakin. Pian nuorempi iskikin päänsä Kenraalin syliin. Tällä kertaa läheisyyttä karttava kenraali ei edes hätkähtänyt, vaan katsoi punapäätä tyynen rauhallisesti. Toinen käsistä eksyi selkänojan päältä sukimaan pienesti punaisia hiuksia, katseen hakeutuessa vastaamaan nuoremman katseeseen.

Ei Oli jälleen lyhyt, suora vastaus nuoremman kysymykseen. Ei se haitannut. Millään tavalla.
Sinuna pysyttelisin kaukana kuninkaasta.. Darius totesi yllättäen Hän osaa lukea ajatuksia.. tutkia muistoja Hyvin todennäköistä on, että hän ainakin saa jotain selville tästä.
Mitä Kuningas sitten siihen sanoisi, jos kuulisi yhden eliiteistään vehtaavan alaisensa kanssa? Darius ei todellakaan tiennyt. Hän ei tuntenut kaukaista sukulaistaan millään tavalla, vain kuninkaana jona tuo esiintyi yleisölle

[Crimson]

Iriador hymyili kenraalin todetessa ettei hänen syliinsä tupsahtaminen haitannut. Hyvä, sillä ei punatukka olisi missään tapauksessa halunnut lähteä siitä heti pois. Tyytyväisyyden saattoi lukea tuon kasvoilta Dariuksen silittäessä nuorempansa märkiä hiuksia, jotka olivat jo ottaneet hieman kihartuakseen takaisin siihen tavanomaiseen tilaansa.

Nuoremman katse harhaili kenraalin kasvoilla tuon selittäessä kuninkaasta ja tuon taidoista. Ai siksikö kuningas oli aikaisemmin myös hänen nimensä tiennyt vaikkei koskaan oletettavasti ollut punapäätä nähnyt tai tavannut? Oliko tuo selannut nuoremman mieltä sillä hetkellä? Tiedä häntä, mutta jos tuo ylimys todella osasi asiat joista silmäpuoli varoitti, olisi enemmän kuin todennäköistä että jossain vaiheessa kuningas saisi myös tietää kaksikon välisestä suhteesta toisiinsa. Mitenhän tuo siihen mahtaisi suhtautua. Hirtättäisi Iriadorin ja erottaisi Dariuksen virastaan ja potkisi jonnekin ojan pohjalle oman onnensa nojaan? Toivottavasti ei, mutta mistäpä sitä tiesi, jos kuningasta ja tuon omia periaatteita ei henkilökohtaisesti tuntenut.
Jos kuningas saa tietää, luulen, että hän satuttaa kyseisellä asialla enemmän sinua kuin minua, punatukka tuumi. Olihan mustatukka sentään kenraalin. Kuninkaan parhaimmistoa. Ja Darius varmasti joutui jopa tapaamaan tuota työnsä takia toisinaan. Toisin kuin Iriador, jota tuskin päästettäisiin lähellekään Arania, vaikka tuolla pätevä syy herran tapaamiseen olisikin.
Penkooko hän sitten huvikseen muiden mieliä? Jostain syystä en osaa kuvitella kuningasta sellaiseksi, nuorempi pohti.

[Aksutar]

Kenraalin sydäntä puristi edes ajatella, mitkä kuningas pahimmillaan saattaisi tehdä, jos saisi tietää suhteesta, eikä sattuisi pitämään moisesta. Tuo osasi olla kansalle ystävällinen, lojaali ja rakastettu kuningas, mutta kun esirippu laskeutui, Paljastui Aranista yleensä säälimätön ja periksi antamaton sadisti.
En tiedä Darius vastasi lopulta epävarmasti, toivoen että jos jotain tästä suhteesta rangaistaisiin, niin se olisi hän. Kenraali ei halunnut alaisensa kärsivän hänen takiaan yhtään. Mutta vain aika tulisi näyttämään, tapahtuisiko salatun suhteen takia jotain kamalaa.
Iriadorin toiseen kysymykseen Kenraali mietti hetken vastausta, samalla kun jatkoi punaisten hiuksien sukimista.
En tiedä, mitä hän yleensä kokouksissa puuhaa.. mutta tietääkseni hän ei käytä voimiaan, ellei näe sitä tarpeelliseksi.. Tai ole erittäin kyllästynyt Kenraali kertoi hymähtäen pienesti Hän on kierompi persoona mitä osaisi olettaa yleisestä käsityksestä.

Darius oli ollut monestikin tekemisissä itse kuninkaan kanssa, päässen myös todistamaan tuon ei-niin-mukavan puolen. Siltikään Kenraali ei tuntenut kuningasta kunnolla, eikä kyllä välittänytkään tuntea, mikäli esiripun takana mies muuttui ilkeämmäksi ja ilkeämmäksi
Katse, joka oli harhautunut vastakkaiseen seinään, laskeutui takaisin Iriadoriin, tällä kertaa miehen kasvoja koristi vakava ilme.
En halua menettää sinua Darius laukaisi, jälleen tapansa mukaan hypäten asiasta toiseen ilman minkäänlaista aasinsiltaa. Tai no, saattoi tuolla aasinsilta olla omassa mielessään, mutta sitä tuo ei ääneen käynyt sanomaan.
Enää ikinä

[Crimson]

Vai oli kuningas kierompi mitä annettiin ymmärtää. Tavallisena tallaajana - jollainen Iriador kuitenkin vielä loppujen lopuksi oli työstään huolimatta oli jotenkin vaikeaa muodostaa yhtälöä kuninkaan ja tuon kierouden välille. Kansan silmissä mies oli rakastettu ja rehti, tai sellaisena punatukka tuon oli aina nähnyt ja kuvitellut. Eihän hän toisen yksityiselämästä tiennyt juurikaan mitään. Ja Dariuksen puheitten mukaan ei tahtoisi tietää vastaisuudessakaan.
Ei kuulosta järin mukavalta, punapää tyytyi vain tuumaamaan kenraalille vastaukseksi, Ja tuskin asiasta kannattaa murehtia etukäteen. Mietitään sitä sitten myöhemmin, jos kuningas saa edes tietää ja nostaa asiasta sodan, nuorempi vielä lisäsi, ja jäi sitten hiljaa taas nauttimaan Dariuksen silittelystä.

Katse vastasi jälleen nuoremman kasvoille laskeutuneeseen katseeseen. Darius näytti turhankin vakavalta, joka sai punapään ajatuksen murenemaan hetkeksi täysin. Tavallisesti kun tuolla naamalla ei ollut mitään viittausta siihen, että jotain hyvää olisi luvassa. Tällä kertaa oletus oli kuitenkin väärä, kun musta tukka kertoi ettei tahtoisi menettää Iriadoria. Enää koskaan. Ilme nuoremman kasvoilla muuttui hämmestyneeksi. Puhuiko toinen totta? Eihän vastaavanlaisia sanoja saattanut sanoa ääneen ellei niitä tarkoittanut. Nuo sanat vain eivät olleet sopineet kenraalin suuhun.
Iriador kampesi itsensä istualteen Dariuksen sylistä. Jokseenkin hämmentyneenä tuo katseli tovin ympärilleen, ennenkuin rohkeni kääntyi kenraalin puoleen. Huulet aukesivat pariin otteeseen, mutta nuorempi ei saanut kuitenkaan mitään suustaan sanotuksi.
Tarkoititko tuota oikeasti? korkeahaltia sai lopulta kysyttyä, yhä hämmentyneenä siitä puhuiko Darius totta. Pieni ilkikurinen virne nousi sitten kuitenkin miehen naamalle, Mitä se puhe joskus olikaan, ettet kaipaa ketään vakituista kumppania elämääsi?.

[Aksutar]

Ei se todellakaan kuulostanut mukavalta. Mutta tieto lisäsi tuskaa, kuten aina. Darius ei oikeastaan edes halunnut puhua kuninkaasta, tuolla kun tuppasi olemaan paha tapa ilmestyä paikalle jos hänen nimensä edes mainitsi. Ainakin Dariuksen kokemusten perusteella.. Tai sitten hän vain sattui puhumaan kunikaasta väärään aikaan. Iriador kuitenkin ehdotti murehtimaan asiasta myöhemmin, jos ja kun kuningas sai tietää. Tottahan se oli, kannatti murehtia vasta sitten kun tapahtui.. Tosin, Dariuksella oli paha tapa aloittaa murehtiminen jo reilusti etukäteen

Kenraalin sanojen myötä punapää nousi ihan istumaan Kenraalin sylissä. Darius katsoi nuorempaansa odottaen tuolta jonkinlaista vastausta. Siinä muutaman sekunnin odottelussa alkoi sydäntä vääntää.. mitä toinen meinasikaan sanoa? Halusiko hän tietää? Kyllä! ei! Ehkä!
Iriador kuitenkin avasi suunsa, kysellen, tarkoittiko kenraali sanomaansa. Darius oli pienen helpotuksen huokauksen jälkeen avaamassa suutaan, mutta korkeahaltia ehti ensin esittämään kysymyksen, joka sai Dariuksen ensin kurtistamaan närkästyneenä kulmiaan, mutta sitten virnistämään pienesti.
Toinen käsi löysi tiensä nuoremman niskalle, vetäen tuota lähemmäs kenraalia. Huulet hakeutuivat antamaan suudelman jos toisenkin korkeahaltian huulille.
Mitä jos en haluakaan sinua vakituiseksi? Kenraali kysyi suudelmien lomasta, lähinnä kiusoittelevalla äänellä. Totta kai hän halusi. Hän vain tahtoi tietää, mitä Iriador mahtaisi vastata moiseen kysymykseen.
Tai mitä jos käytänkin sinua vain hyväkseni? Huomenna kohtelen kuin rukkasta?

[Crimson]

Iriador seurasi ilkikurisen virneensä kanssa kenraalin ilmeitä. Ensimmäistä närkästynyttä kulmien kurtistusta ja sen jälkeistä virnettä joka tuon kasvoille nousi. Vastaan ei nuorukainen pistänyt, kun Darius veti tätä niskasta käsin lähemmäs itseään ja sitten suuteli, johon punapää vastasikin empimättä.
Mustatukan kysymys kuitenkin sai Iriadorin pysähtymään hetkeksi aloilleen. Toisen äänensävy oli kuitenkin turhan kiusoitteleva nuoremman korviin, joten syytä suurempaan huoleen tuskin taisi olla. Dariuksen toinen toteamus sai Iriadorin lähinnä hymähtämään ovelasti ja miettimään sitä kahden viikon takaista tapahtumaa.
Ai niinkuin teit ensimmäisellä kerralla? Otit mitä tahdoit ja sitten jätit, nuorempi totesi viekkaasti ja painoi sitten pienen suudelman kenraalin huulille.

Voinhan tietenkin olla satunnainen rakastajasi niitten kaikkien muitten petikumppaneittesi ohella, punahiuksinen tuumasi ovelan virneensä takaa. Eihän hän ollut tarkoittanut mitään äsken sanomastaan, mutta jos se Dariuksen iloiseksi tekisi, olisi punatukka valmis uhrautumaan sen lyhyen mukavan hetken puolesta, joka hänelle suotaisiin henkilön kanssa, josta hän piti enemmän kuin olisi ollut tarve.
Pian Iriador kuitenkin vääntyi hieman kauemmas Dariuksesta ja hieman haikea ilme valtasi tuon kasvot siinä missä mielenkin, kun tuo alkoi pyöritellä mielessään mustatukan aikaisempaa lausahdusta.
Mutta tahtoisin silti olla kanssasi. Olla sinulle enemmän kuin vain joku, jota voit komennella miten lystäät joku, josta voisit pitää ja jolle voisit kertoa huoliasi ja jonka kanssa voisi aikaasi viettää ja rentoutua, Iriador selitti katsellen kenraalia yhä haikeana.

[Aksutar]

Nuoremman ensimmäinen toteamus sai Dariuksen hymähtämään vaivautuneesti. Olihan hän käyttäytynyt viimekerran jälkeen suoraan sanottuna kusipäisesti. Mutta tuolloin Kenraali oli yksinkertaisesti pelästynyt pintaan puskevia tunteita ja koko uutta tilannetta. Tilanteesta nopeasti pois pyrkiminen oli hänen ainoa ratkaisi selvittää se.
Nuoremman seuraavat sanat saivat kenraalin hiljenemään. Miten tuohon nyt vastata? Darius halusi kertoa kaiken mitä sisällään tunsi nuorempaa kohtaan, mutta oli yksinkertaisesti liian estynyt avautumaan, varsinkin selvin päin. Darius tuijotti selvästikin hieman ahdistuneena haikeannäköistä korkeahaltiaa, tietämättä mitä nyt sanoa. Huulet avautuivat kerran jos toisenkin, mutta sanoja ei niiden välistä muodostunut.

En halua sinusta vain rakastajaa Darius totesi lopulta katseen alkaessa harhailemaan pitkin huonetta. Jälleen kerran vältellen suoraa katsekontaktia nuoremman kanssa. Olihan se ehkä törkeää olla ottamatta katsekontaktia, varsinkin kun aihe oli näin syvällinen.. mutta tummatukka ei yksinkertaisesti pystynyt puhumaan näistä asioista suoraan.
Tunteet rakastajiin eivät olisi näin. syvät Kenraali jatkoi hakien selvästi sanoja, joilla asian selittäisi omalla tavallaan helpoiten Sinun seurassasi tunne olevani levollisempi...
Toinen käsi eksyi hivelemään korkeahaltian vatsaa sormenpäillä, samalla kun katse vihdoista viimein palasi vastaamaan nuorempansa katseeseen.

[Crimson]

Punatukka katseli Dariusta. Toisen suu aukesi muutamaan otteeseen, mutta mitään sieltä ei kuitenkaan kuulunut. Selvästihän tuolla oli jotain asiaa sanottavanaan. Iriador epäili tilanteen vain olevan niin uusi kenraalille, ettei vanhempi oikein tiennyt mitä suustaan päästäisi, joten nuorempi odotti kiltisti hiljaa vieressä. Eihän mustatukalla mikään kiire ollut.
Lopulta Darius myönsi ettei tahtonut Iriadorista pelkkää rakastajaa. Tavallaanhan kenraali myönsi jälleen ohimennen lähinnä rivien välistä lukien - omaavansa syvempiä tunteita punatukkaa kohtaan, mikä sai nuoremman hymyilemään hieman. Korkeahaltia olisi tahtonut jonkinnäköisen katsekontaktin toiseen sillä hetkellä, mutta luovutti kuitenkin yrittämisen sillä sekunnilla, kun huomasi kenraalin katseen lähtevän kiertämään pitkin huonetta. Hiljainen, pettynyt huokaus pääsi Iriadorin suusta ja nyt nuorempikin käänsi katseensa jonnekin aivan muualle, jääden pohtimaan Dariuksen sanoja.

Levollisuutesi on silmin huomattava. En ole ikinä nähnyt sinua vastaavassa mielentilassa, Iriador kävi myöntämään ja käänsi lopulta itsekin oman katseensa takaisin kenraaliin. Hetken nuorukainen antoi katseensa vaeltaa silmäpuolen kasvoilla, mutta pysäytti katseensa sitten haukansilmään.
Mitä sitten tahdot? Iriador kysyi. Ykskantaan, selkeästi niin että Dariuskin sen ymmärtäisi. Nuoremmalla oli kuitenkin aavistus, ettei tulisi saamaan yhtä yksinkertaista vastausta jälleenkään, vaan kiertelevän sellaisen. Samanlaisen mitä muutkin olivat olleet. Kyllähän nuorempi oli jo aika selvillä siitä, mitä mustatukka takaa ajoi. Hän vain tahtoi kuulla sen toisen suusta sanottuna. Pitipä toista siihen sitten kuinka paljon tahansa alustaa ja johdatella.

[Aksutar]

Puhuminen tuntui entistä vaikeammalta. Darius olisi halunnut vain paeta paikalta, kuten tapana oli kun ei löytänyt sanoja. Se ahdistus, kun ei tiennyt mitä sanoa. Miten muotoilla lauseet ilman, että kuulosti joko liian viralliselta tai totaalisen kusipäiseltä, ilkeältä. Hempeily ei ollut Dariuksen heiniä.. tuskin tuo edes osasi moista taitoa harjoittaa selvin päin. Siltä hänestä ainakin tuntui.
Iriador kävi myöntämään, että levollisuuden näki selvästi kenraalista. Hyvä, kai? Iriador taisikin olla ainoa, joka oli nähnyt kenraalin moisessa mielentilassa muulloin, kuin nukkuessa. Ja harva edes näki Kenraalin nukkuvan. Joissakin piireissä kulki jopa villi huhu, ettei tuo nukkunut ikinä. Kyllä Darius nukkui! Toisinaan

Iriadorin kysymys sai kenraalin jälleen hiljaiseksi. Kultainen katse pysyi tällä kertaa nuoremmassa. Syvästä katseesta saattoi nähdä Kenraalin etsivän jälleen sanoja tahi vastaisesti etsivän rohkeutta sen, mitä halusi sanoa.
Tahdon sinut Darius totesi lopulta suoraan, päättäen olla nyt kiertelemättä ja kaartelematta. Nuorempi varmasti jatkaisi kyselyä, kunnes saisi haluamansa vastauksen.
Itselleni.. lähelleni.. vain minulle. Vain sinut.. en ketään muuta Kenraali jatkoi katkonaisesti, pitäen aina sekunnin tai pari väliä puheessaan. Kankeasti se sieltä tuli, mutta tuli kuitenkin.
Välitän sinusta Enemmän kuin ystävänä