Le no an-uir nîn ||Crim!

[Crimson]

Kenraalin sanat olivat vähällä saada nuoremman pillahtamaan itkuun. Silmät kostuivat hieman, sen saattoi nähdä, mutta kyyneliä niistä ei tipahdellut. Iriador oli aavistanut oikein arvaillessaan mielessään, mitä Darius tahtoi hänelle sanoa. Nyt kun sanat oli lausuttu ääneen, tuntui punapäästä siltä kuin aika olisi pysähtynyt niille sijoilleen. Mustatukka siis todella tahtoi hänet. Vain hänet, eikä ketään muuta. Ja se jos mikä oli jotenkin jopa lohduttavaa kuulla. Siinä missä punatukka tahtoi Dariuksen vain itselleen, taisi vanhempi tuntea samoin häntä kohtaan.

Pieni hymynpoikanen nousi Iriadorin kasvoille ja tuo lohduttautui siihen tunteeseen, joka sisällä mylläsi Dariuksen rehelliseltä vaikuttavan tunnustuksen jälkeen hänen sisällään. Hiljaisuus tuntui tuskalliselta, mutta siihen oli syy korkeahaltia yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa kenraalillle.
Yllättäviä sanoja sinulta. Joitain sellaisia, mitä en ikinä olisi saattanut kuulla sinun suustasi, nuorempi lausahti lopulta hieman kiusoittelevasti. Katse ei ollut missään välissä siirtynyt pois kenraalista, mutta nyt se tuntui tapittavan miestä vieläkin terävämmin ja vakavammin.
Mikään ei tuota niin paljon tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa tai ahdistusta kuin rakkaus, Iriador sitten aloitti syvällisen saarnansa, kunnes naurahti lyhyesti ja nuoremman vakavuus loppui siihen, En viitsi enää edes kysyä mitään. Luulen että olet tehnyt jo valintasi ja että vastaväitteet olisivat turhia tässä vaiheessa, nuorempi lisäsi ja kääntyi katsomaan ovelasti virnuillen Dariusta, Lisäksi pidän haasteista. Niinkin paljon että menin vahingossa kehittämään syvempiä tunteita sinuun, jonka tavoitteleminen tuntuu olevan vaikein mahdollinen asia tässä maailmassa.

[Aksutar]

Yllättäviä sanoja tosiaan. Darius harvemmin oli moisia sanonutkaan, kenellekään, missään mielessä. Se ei tuntunut häneltä. Noiden sanojen sanomien oli jotenkin niin.. vaikeaa. Hän halusi sanoa ne, mutta lauseiden ääneen sanominen oli silti haastavampaa kuin karhun kanssa painiminen.
Iroador kävi pätemään syvällistä saarnaa kenraalille, joka hymähti pienesti. Kyllä hän tuon tiesi. Sen takia hän ei halunnutkaan rakastua. Tai no, se oli yksi niistä syistä, miksi Kenraali oli pysytellyt omissa oloissa, luomatta minkäänlaisia sidoksia kehenkään. Iriadorin hetkellinen vakavuus loppui noiden sanojen jälkeen pieneen naurahdukseen, joka sai kenraalin hymähtämään. Iriadorin seuraavien sanojen myötä Dariuksen kasvoille nousi jopa pieni virne.

Vai pidät haasteista.. Kenraali totesi Iriadorin viimeisten sanojen jälkeen, katsellen nuorempaansa merkittävästi Ettet vain ottanut liian suurta haastetta heti ensikättelyssä?
Luuletko muka kestäväsi minua viikkoa pidempään? Kenraali lisäsi, samalla kun lähti nousemaan ylös penkiltä ja suuntasi kulkunsa kohti vaatekasaa, josta etsi housunsa.


// POOOOOOOOOOOP ANSWER IS POOOPISH! //

[Crimson]

Mustatukan merkittävä katse ja sanat eivät saaneet virnettä laantumaan Iriadorin kasvoilta. Pikemminkin se vain sai kiusoittelevan hymyn leviämään laajemmalle tuon kasvoille.
En. En ottanut punapää tuumi varmanoloisena katsellessaan kenraalin perään, kun tuo poistui vaatteittensa luokse. Nyt kun kenraali oli poistunut tuolilta, saattoi punapää sen vallata kokonaan itselleen. Ja niinhän tuo tekikin! Asettautui koko pituudeltaan makaamaan siihen ja risti kädet päänsä taakse tyynyksi. Hetki rentoutumiseen hänellekin olisi sallittu altaassa lillumisen jälkeen!

Ja johan olen sinua kestänyt useamman viikon töiden kannaltakin, Iriador sanoi. Olisihan hän jättänyt koko samperin leikin kesken, jos ei Dariusta olisi tuolloinkaan jaksanut, mutta koska kenraali oli osoittanut varteenotettavia merkkejä siitä että tuota kannatti seurata, ei punatukalla ollut käynyt edes mielessä erota Sinisestä kuiskauksesta tänä aikana, kun hän oli kaartin mukana roikkunut. Enitenpä Iriadoria mietityttikin se, miksei kenraali häntä ollut itse potkinut joukosta pihalle.
Miksen siis jaksaisi yhäkin. Ellet hyvin hankalaksi ajatellut heittäytyväsi mitä en sinun tapauksessasi ollenkaan oikeastaan ihmettelisi, Iriador jatkoi hetken hiljaisuutensa jälkeen. Kyllä hän Dariusta jaksaisi. Pitemmälläkin mittakaavalla.
Mutta kysymys kuuluukin, jaksatko sinä minua? nuorempi kysyi sitten ovelan virneensä lomasta. Kenraali oli jo ensimmäisellä kerralla osoittanut merkkejä siitä, ettei nuoremman temppuilu aivan täysin tuon mieleen ollut - ja mikäli tuo mieli Iriadorin kanssa aikaansa viettämään enemmänkin, joutuisi mies oletettavasti katsomaan nuorempansa päähänpistoja enemmän tai vähemmän.

[Aksutar]

Iriador toi esiin hyvä seikan siitä, että olihan hän jo jaksanut Kenraalia töiden osalta pidempäänkin. Olihan se hyvä pointti.. Tosin se millainen Darius oli työ ajallaan ja millainen tuo oli vapaa-ajalla, oli hieman eri asia. Vaikka Iriador olikin suoraan sanottuna läheisimmissä väleissä Dariuksen kanssa, mitä itse tuon siskot, ei Iriadorkaan tiennyt kaikkea Kenraalista. Niin valitettavaa kuin se olikin. Tosin, eivätpähän he olleet kovinkaan kauaa tehneet toisiinsa vielä lähempää tuttavuutta. Darius näpräsi vyönsä kiinni, samalla kun Iriador esitti erittäin hyvän kysymyksen. Jaksaisiko Kenraali punapäätä katsella? Kauankin? Darius ei käynyt kieltämään, etteikö Iriador ollut toisinaan hieman liian voimakastahtoinen ja rasavilli persoona, verrattuna siihen millainen Darius itse oli.. tai no, olihan hänkin voimakastahtoinen, sekös se ongelma oli. Kaksi pässiä kun laitettiin samaan kehään, niin väistämättäkin oli edessä yhteenottoja.

Jaksanko? Todennäköisesti en Darius aloitti kävellen takaisin Iriadorin luo, joka penkillä makoili kuin kuningas konsanaan Mutta aionko yrittää jaksaa? Kyllä. Aionko luovuttaa? En, ei ole tapaistani Silmäpuoli jatkoi, samalla kun kädet hakeutuivat vasten penkin istuin osaa, Iriadorin kylkien viereen. Kenraali itse kumartui hieman Iriadorin puoleen, ollen nyt kasvotusten nuoremman kanssa.
Joten älä ala itkemään sitten kun haluat suhteen päättää, enkä päästäkään sinua menemään Darius totesi pienen virneen kera.

[Crimson]

Iriador sulki silmänsä kenraalin alkaessa puhumaan. Ei sillä etteikö tuota kiinnostaisi mitä Darius sanoi, vaan sillä että se kruunasi jo entuudestaankin rauhallisen mielentilan, joka sillä hetkellä punahiuksisen mielessä vallitsi. Tuo jopa haukotteli mukavuutensa lomassa, samalla kun pisti merkille Dariuksen äänen lähestyvän itseään.
Kädet hipaisivat nuorukaisen kylkiä lopulta laskeutuessaan molemmin puolin istuinosaa, joka sai punapään hätkähtämään hieman ja avaamaan silmänsä. Kenraalihan se siinä. Virneensä kanssa, kuten tavallista. Iriador katsoi mustatukkaa hetken silmästä silmään, miettien mitä toiselle vastaisi tuon väittämiin. Korkeahaltia oli jo kovasti otettu siitä, ettei Darius omien sanojensa mukaan aikoisi luovuttaa hänen suhteensa. Silti epäilys kalvoi mieltä. Epäilys siitä että kenraali teki liian suuria päätöksiä itselleen punatukan suhteen. Ties mihin ongelmiin se vielä miehen ajaisi myöhemmin, kun täytyisi ajatella toistakin sen sijaan, että ajattelisi vain itseään.

Johan olet omistushaluinen, Iriador sai lopulta sanottua hieman närkästyneenä samalla kun kapusi itseään jälleen istumaan Katse tavoitti uudemman kerran Dariuksen ja lämmin hymy palasi hetken vakavina käyneille kasvoille.
Mutta en aio itkeä, koska en itse tule tahtomaan että tämä loppuisi. Itken vasta sitten, kun sinä et tahdo enää jatkaa, punatukka myönsi.

[Aksutar]

Omistushaluinen? Ehkäpä. Kenraali tosin ei sitä ääneen käynyt myöntämään. Ei hän tiennyt miten kovapäinen oli omistushalunsa suhteen.. tosin jos hän jotain halusi, hän myös halusi sen suosiolla tai väkisin. Pätikö sama myös kumppanin suhteen? Tuskin. Kai. Ehkä? Darius perääntyi Iriadorista tuon noustessa istumaan. Hymyn palatessa nuoremman kasvoille, hymähti Darius pienesti. Hetken tuo jo luuli toisen käyvän vakavaksi, taas vaihteeksi. Iriadorin seuraavat sanat saivat aikaan toisen hymähdyksen, samalla kun kenraali lähti paitojaan etsimään vaatekasoista.
Sehän nähdään Darius totesi suoristellessaan paitoja ja käännellen niitä oikeinpäin Jossain vaiheessa vielä kyllästyt minuun, toteat liian vakavaksi ja jätät, kun et saakaan aina haluamaasi läheisyyttä.

En siltikään aio työinnostani luopua Kenraali jatkoi samalla kun aluspaita löysi tiensä verhoamaan kenraali jänteikästä yläkroppaa Vai pitäisikö? Oletko sinäkin niitä kumppaneita jotka jonkin ajan päästä alkavat vaatimaan sitä, että valitsisin joko työn tai sinut? Entä jos valitsenkin työn? Entä jos valitsenkin sinut?.
Seuraavan kerran kun pinnani napsahtaa niin tajuat minkälaisen kusipään kanssa oletkaan tekemisissä, jonka jälkeen et haluakaan enää olla tekemisissä kanssani. Loppujen lopuksi et enää kestä ja vaikka kuinka anoisin sinua jäämään, poistut elämästäni Kenraali puhui aivan kuin hänellä olisi kokemusta moisesta. Ei hänellä ollut, mutta näin hän oli kuvitellut oman suhteensa kenen tahansa kanssa päättyvän Olihan se kai hyvä, että oli katkeraan tulevaisuuteensa varautunut. Kai? Kenraalin puheista kyllä huomasi, ettei tuo ihan maailman onnellisin persoona ollut.. ainakaan vielä. Ehkä Iriador tulisi muuttamaan asiaa? Darius toivoi niin.. hän ei halunnut olla yksinäinen ja masentunut sielun riekale. Vaikka siihen oli itseään käynyt totuttamaan.

[Crimson]

Punapää hymähti.
Sehän nähdään, tottavie, tuo totesi kiusoittelevasti ja nousi lopulta ylös tuolilta, suunnaten nyt itsekin kasassa makaavien vaatteittensa luo. Ohessa kuunnellessaan kenraalin loputtomalta tuntuvaa saarnaa, nuorukainen keräsi vaatteitaan erinäisistä kasoista. Löytäessään jokaisen itselleen kuuluvan vaatekappaleen sukkiaan myöten, poistui punatukka takaisin tuolin luokse, levitti vaatekasan siihen ja alkoi oikomaan niitä yksi kerrallaan takaisin oikeinpäin.
Pyyhe tipahti lopulta lanteilta lattialle ja Iriador alkoi kiskoa housuja jalkaansa.
"Ei sinun tarvitse työnarkomaanisuudestasi luopua minun takiani. Eikä muistakaan intresseistäsi", nuorempi selitti ja alkoi hivuttaa paitoja vuorostaan takaisin päälleen. Hetken taistelun jälkeen kerrasto oli jälleen yllä ja nuorempi nosti pyyhkeen lattialta kuivatakseen hiuksiaan.

"Ja en ole niinkuin naiset, jotka suru puserossa kotona odottavat sinun palaavan suurilta sotaretkiltäsi heidän luokseen takaisin hellimään ja petiä lämmittämään, Iriador naurahti, Eihän minulla edes ole vakituista kotia.
Nuorempi kääntyi Dariuksen puoleen yhä hiuksiansa kuivaten.
Ja usko jo, etten ole sinua jättämässä ennen, kuin itse niin tahdot. Olitpa sitten kuinka typerä tahansa, se päätös tulee sinulta. Ei minulta.

[Aksutar]

Iriador vakuutteli, ettei Kenraalin täytynyt työnarkimaanisuudestaan luopua nuoremman takia. Hyvä, sillä kenraali ei aikonutkaan. Ei ainakaan tiedostaen. Työnsä ja saavutuksena olivat ainoat aiheet, mistä kenraali elämässään oli ylpeä. Missä hän tunsi saavuttaneensa jotain. Missä hän tunsi pärjäävänsä. Asemansa ja työnsä menettäminen olisi Dariukselle kuin isku suoraan vyön alle. Olihan tuo itse kuninkaan eliittikenraali. Siitä tittelistä ei mielellään käynyt luopumaan.
Darius seuraili katseellaan Iriadorin pukeutumista hetken, naurahtaen lopulta pienesti tuon sanoille.
no, ehkä niin on hyvä Kenraali totesi nuoremman huomautellessa, ettei ollut kuin naiset jotka itkivät iltojaan yksin kun miehet olivat taistossa. Hyvä. Kai? Ei Darius kaivannut vierelleen ketään, joka oli kuin avuton kana keskellä susilaumaa, itkien jokaisesta pienestä ongelmasta. Ja pienestä ikävän tunteesta.
ehkä sinun pitäisi alkaa punkkaamaan minun luonani Oli lisäys Iriadorin huomautellessa vakituisen kotipaikan puuttumisesta. Oliko se lisäys sitten vitsi vai ei, sitä ei kenraalista ottanut selville. Ei tuo ainakaan virnuillut saatikka naureskellut, kuin se vitsi olisi ollut.

Iriadorin viimeisiin lauseisiin Darius ei käynyt vastaamaan enää mitään. Eiköhän se ollut loppuun asti käsitelty asia tällä kertaa. Kumpikin vannoi, ettei toista jättäisi. Vain aika näyttäisi kumpi heistä valehteli silmittömästi päin toisen kasvoja. Kun takkikin viimein hakeutui Kenraalin niskaan, lähti Darius kävelemään kohden Iriadoria joka hiuksiaan kuivaili. Kenraali pysähtyi alaisensa eteen, tuijottane tuota hetken.
Taidan rakastaa sinua
Lähes kuiskaten lausutut sanat pääsivät ilmoille silmäpuolen huulilta. Jotain mitä ei olisi uskonut tuon pystyvän sanomaan ikinä ääneen.

[Crimson]

Kenraalin viimeiset lähes kuiskatut sanat saivat melkein punatukan leuat loksahtamaan pois sijoiltaan. Aivan noin suoraa puhetta hän ei Dariukselta ollut missään vaiheessa odottanut. Osannut edes olettaa, että mies jotain vastaavaa osaisi sanoa suustaan. Mutta sanottu mikä sanottu. Ja ilmeisesti kenraali myös sanojaan tarkoitti. Ei tuosta tuntunut olevan oikein valehtelevaan Iriadorin seurassa tiedä häntä, valehteliko mustatukka muutenkaan koskaan.
Suuria sanoja suurelta mieheltä, Iriador totesi hymähtäen. Tarvittiin muutama pieni askel siihen, että nuorempi oli Dariuksessa kiinni ja punapää kietoikin kätensä kenraalin ympäri. Pää painettiin vasten toisen rintakehää ja hiljaisuus laskeutui jälleen huoneeseen.

Korkeahaltia ei jaksanut välittää olivatko toisen sanat totta vai eivät. Ne kuitenkin merkitsivät hänelle paljon juuri sillä hetkellä. Eikä sitä merkitystä voinut ilmaista sanoin, tai ainakaan Iriador ei voinut tai oikeammin osannut. Punatukka seisoi vain hiljaa kiinnittyneenä yhä Dariukseen, eikä aikomuksiaan irti päästämiseen ollut.
Minäkin taidan rakastaa sinua. Luulisin niin, nuorempi sai lopulta sanottua ja hellitti hieman otettaan Dariuksesta, jotta sai nostettu päätään niin että näki toisen kasvot.
Mutta eikö se silti olisi ulkopuolisten silmiin häiritsevää, jos jatkuvasti ramppaisin luonasi sen varjolla että nukkuisin vain yöni luonasi? punatukka kysäisi pohtiessaan kenraalin aikaisin huomattamaa asiaa siitä, että hän voisi tuon luona punkata, Ei siinä ettäkö se minua haittaisi. Majataloissa yöpyminen kun käy turhankin kalliiksi kukkaroille, sotilastuvalla olosta en pidä, eikä taivasalla nukkuminenkaan houkuta.

[Aksutar]

Suuria sanoja? Sanoja joita ei olisi uskonut tuon koskaan sanovan. Edes itselleen mielessään itselleen. Mutta sieltä ne nyt tulivat, ihme kyllä. Iriador kietaisi kätensä Kenraalin ympärille ja painoi päänsä vasten vanhemman rintakehää. Katse laskeutui tuijottamaan levollisesti nuorempaa, samalla kun toinen käsistä kohosi pienesti sukimaan tuon pehkoa. Darius hymähti pienesti Iriadorin seuraaville sanoille. Mitään Kenraali ei kuitenkaan käynyt vastaavaan, vaan antoi katseensa kohdata Iriadorin katseen nuoremman nostaessa kasvonsa kohden silmäpuolta.

Iriador esitti seuraavaksi hyvän kysymyksen siitä, mitä ulkopuoliset saattaisivat alkaa ajattelemaan, jos punatukka Kenraalin asunnolla alkaisi ravaamaan. Darius virnisti pienesti.
Käytät vain hyväksesi uskomattomia ärsyttämistaitojasi ja hiippailet huomaamattomana sisään huoneistoon.. tai vaihtoehtoisesti ilmestyt sinne tyhjästä, kesken kaiken oman rauhani suoraan nenän eteen Kenraali totesi hymähtäen Vai aiotko käyttää niitä taitojasi vain ja ainoastaan jotta voit sotkea huoneeni silloin kuin haluat?
Kyllä Darius muisti Iriadorin omalaatuiset, silloin niin ärsyttävät taidot. Hyvinhän nuorempi voisi käyttää niitä avukseen hiipiessään käytäviä pitkin Kenraalin huoneistoon. Kukaan sitä huomaisi. Saatikka osaisi epäillä.

[Crimson]

Nuorempi hymähti ja virnisti kiusoittelevasti kenraalille.
Läimin ovia jäljessäni, jonka jälkeen aletaan kertomaan tarinoita siitä kuinka kenraalin asunnossa kummittelee, punatukka tuumi myhäillen. Voisihan se katsovan huomion herättää, jos yhtäkkiä ovet vain alkaisivatkin paukkua ja salaperäisiä askelmia kuulua ympäri käytäviä. Vainoharhaiseksihan siinä tulisi vähemmästäkin. Paitsi itse Darius tietenkin, joka erikseen tietäisi Iriadorin hiippailuista.
Ja jos siivoaminen on mieleesi, niin ehdottomasti, nuorempi tuumasi viitaten kenraalin viittaukseen heidän aikaisemmasta tapaamisestaan, jolloin Iriador oli tuon huoneen pistänyt ylösalaisin kiitoksena käytöksestä, joka ei punatukkaa ollut miellyttänyt.

Mutta jos se sinun mielestäsi on toimiva suunnitelma, niin mikä ettei. Teen mitä vain saadakseni olla kanssasi edes hetken, Iriador sanoi hiljaa naurahtaen. Eihän Dariuksen häntä jokaisena iltana tarvitsisi ottaa edes suurempaan huomioon, vaikka Iriador nyt päätyisikin majoittumaan tuon luokse. Mikäli silmäpuoli toisinaan hetkenkin soisi läheisyyttä, riittäisi se pitämään korkeahaltian tyytyväisenä tähän suhteeseen.

Lopulta punatukka päästi irti kenraalista. Hetken tuo nakkeli paikoillaan hiuksiaan paremmin, veteli niitä osittain korvien taakse pysymään poissa kasvojen tieltä ja ne, mitkä vaatteitten alle olivat vielä jääneet rättejä päälle puettaessa, vedettiin pois kutittamasta niitten alta. Katse pysähtyi hetken huoneessa kiertelemisen jälkeen kenraalin.
Mitä sinulla oli tämän uittamiseni ja rentoutumisesi jälkeen aikomuksena tehdä?, tuo tiedusteli paremman keskustelu aiheen puutteessa.

[Aksutar]

Harvemmin ylemmillä käytävillä kukaan liikkuu.. joten tuskin kukaan huomaakaan jos yksi ovi kerrosta ylempänä aukeilee itsekseen Kenraali huomautti virnistäen. Dariuksen kanssa samassa kerroksessa ei punkannut kovinkaan moni. Darius taisi jopa olla ainoa eliittikenraaleista, joka siellä asusteli tällä hetkellä..
Iriador päästi irti Dariuksesta lähtien hiuksiaan oikomaan. Darius hymähti ja käveli vielä noukkimaan silmälappunsa lattialta, puhdisti sen mahdollisesta pölystä ja asetteli peittämään häpeä rantuaan. Ei hän vieläkään ollut päässyt yli tästä arvesta. Ehkä muutaman sadan vuoden päästä.. jos silloinkaan. Iriador oli ainoa joka Kenraalin oli nyt nähnyt useampaankin kertaan ilman silmälappua. Ei kukaan muu. Ei edes kenraalin omat siskot. Herranjumala eivät he ainakaan! Naisparathan pyörtyisivät niille sijoilleen.

Iriador kävi kyselemään mitkä olivat Kenraalin suunnitelmat tälle illalle vielä.
Ajattelin vetäytyä omaan huoneeseeni Darius totesi sen pahemmin kiertelemättä totuutta Ei ole enää mitään tehtävää joten mitä sitä suotta pyöriä ympäri linnaa.
Lisäksi kunnon yöunet pitkästä aikaa tekisivät terää Kenraali totesi kuivasti naurahtaen, samalla kun kääntyi kohden nuorempaansa Tuletko mukaan?

[Crimson]

Iriador huokaisi mielessään, näyttämättä kuitenkaan siitä merkkejä kasvoillaan, kun kenraali kertoi matelevansa huoneistoonsa takaisin. Olisihan hän tahtonut vielä viettää aikaansa Dariuksen kanssa, vaikka vain keskustellen jos ei muuten. Mikäpä hän sitä kieltämään oli, mutta mikäpä hän oli estämäänkään haukansilmää vetäytymästä omaan rauhaansa, mikäli tuo niin tahtoi.
Dariuksen saattaessa puheensa kuitenkin loppuun, tuo kysyi tahtoisiko Iriador tulla mukaan. Mikä ettei? Tai no, oliko se oikein lähteä häiritsemään tuota, jos pitkät yöunet kerta kiehtoivat miestä. Unirauha. Sitä tuo tarvitsisi, eikä vielä niin pirteää peipposta ympäriinsä pomppimaan kuin korkeahaltia sattui tällä hetkellä olemaan. Toisaalta. Dariuksen turhanpäiväinen ärsyttäminen oli osoittanut tavallista mukavammaksi viime kerralla, vaikkei se hyvää päätöstä ollutkaan saanut. Ehkä tarjousta voisi harkitakin.

Nuorukainen jätti lopulta hiuksensa rauhaan ja katsoi viekkaasti Dariusta. Juuri sillä tavalla kuin juonisi jotain syvällä mielessään.
Enpä taida. Saat olla rauhassa edes yhden yön ennen sitä, kun päätän tulla luomaan sekasortoa läsnäolollani matalaan majaasi, punatukka tuumasi, Mutta saatathan minut edes ulos asti täältä? Eksyisin jos jättäisit minut yksin, nuorempi tokaisi naurahtaen perään hieman nolona.

[Aksutar]

Iriador ei käynyt tarttumaan tarjoukseen, vaan päätti puheiden perusteella jättää Kenraalin yhdeksi yöksi rauhaan, ennen kuin päätti läsnäolollaan tulla sekoittamaan kenraalin rauhallista kotia. Kenraali hymähti pienesti. Ei käynyt kieltämään, etteikö olisi halunnut Iriadoria luokseen, mutta mikäli nuorempi halusi muualle mennä, ei Darius estänyt.
Iriadorin seuraava lisäys sai Dariuksen jopa naurahtamaan. Vai ei tuo osannut ulos täältä.. no, ei sinänsä ihme.
Tule sitten. Älä jää jälkeen ettet jää hortoilemaan tänne loppu elämäksesi Darius totesi virnistäen, samalla kun kaksikko suuntasi lopulta ovelle ja poistuivat pesutiloista.
Matka kulki halki samojen käytävien, joita he olivat tulleetkin. Väki oli huomattavasti vähentynyt, kaikki alkoivat jo vetäytyä omaan rauhaansa illan tehdessä tuloaan.

Pian he saapuivat linnan pääkäytävälle, josta lähti eriäviä käytäviä niin itse linnaan kuin sivurakennuksiin. Suuren ja mahtipontisen käytävän toisessa päässä oli ovi linnan pihalle. Eiköhän Iriador tästä osannut tiensä sinne, minne ikinä olikaan menossa.
Tapaamme jälleen jossain välissä. Tiedät varmaan miten minut tavoittaa, jos asiaa tulee Darius totesi pysähtyessään hetkeksi ja kääntyi Iriadorin puoleen. Se pieni hempeyttä kaipaava mies pään sisällä huusi antamaan punapäälle jonkin sortin hyvänyön suukon, mutta ei. Keskellä yleistä käytävää? Hulluuttahan se oli.
Näkemiin siis Kenraali lisäsi pienesti nyökäten alaiselleen ja lähti jatkamaan matkaansa kohti rappukäytävää, joka veisi suoraan sotilastuvan ylempiin, ylellisempiin kerroksiin

[Crimson]

Punatukka nyökkäsi, lähtien sitten seuraamaan Dariuksen perässä pois kylpylän puolelta. Huoneen ovella tuo vielä tarkisti, ettei ollut vahingossakaan jättänyt mitään omistamaansa sinne, mutta varmistuttuaan sitten asiasta, tuo sulki varmanoloisena oven perässään. Askellus kävi jälleen halki samoja käytäviä pitkin, joita he aikaisemminkin olivat kulkeneet. Väki oli silminnähden vähentynyt. Ehkä se johtui siitä että päivä oli kääntynyt iltaa kohden - jokaisella varmasti oli omat suunnitelmansa pimeän tuloa varten, mutta niitä Iriador ei alkanut tässä arvailemaan.
Pian kaksikko saapui käytävään, jonka punatukka havaitsi heti tutummaksi kuin aikaisemmat. Tästä ei ollut vaikeaa jatkaa enää ulos, ja niin ilmeisesti kenraalikin oletti. Dariuksen sanojen myötä, Iriador kääntyi vielä mustatukkaa kohti. Nuorempi odotti jonkinlaista jäähyväis suukkoa tai lämmintä halausta, mutta ymmärsi hetken mietiskelynsä jälkeen, miksei silmäpuoli niitä hänelle suonut. Julkisella paikalla ei parennut jäädä kiinni.
Näkemisiin, olivat ainoat sanat, jotka punatukka sai suustaan pienen nyökkäyksen kanssa sanottua sillä hetkellä.

Iriador katsoi hetken Dariuksen perään, miettien hihkaisisiko sittenkin että tahtoi toisen viereen tulla nukkumaan. Päätä kuitenkin pudistettiin muutamaan otteeseen, ja nuorempi kääntyi kannoillaan kohti uloskäyntiä. Jokainen askel mikä ovia kohti otettiin, alkoi tuntua kerta kerralta raskaammalta ja lopulta nuorempi pysähtyikin niille sijoilleen. Typerä idea, joka päässä oli jo hetken muhinut, oli vallannut nuoremman mielen, ja tottakai se idea täytyisi päästä toteuttamaan!

Kiero virne nousi Iriadorin huulille, kun tuo katsahti nopeasti olkansa yli, varmistaen ettei kenraali juuri sillä hetkellä katsonut hänen peräänsä. Sitten punapää muuttui näkymättömäksi ja lähti juoksemaan kenraalin perään, hidastaen vauhtiaan mitä lähemmäs Dariusta pääsi, lopulta hiipien lähes toisen kannuksissa kiinni. Minkä yllätyksen mustatukka saisikaan, kun tajuaisi Iriadorin seuranneen häntä omaan huoneistoonsa asti näkymättömissä.