I'm your nightmare || CrimSON || k-Agna

[Aksutar]

Darius ei aluksi ottanut askeltakaan lähemmäksi nuorempaa, tuon lähtiessä perääntymään. Mikäli kenraali olisi heti tuon perässä hiihtänyt, olisi Iriador saattanut hyökätä saman tien. Vaikka kenraali uskoi pärjäävänsä korkeahaltialle, vaikkei itsellään aseita ollut, ei hän silti halunnut ottaa riskiä, että jompikumpi ottaisi pahempaa vahinkoa. Katse oli kiinnittynyt tulkitsemaan tunnetiloja nuoremman kasvoilta, kunnes Iriador kävi jälleen avaamaan suunsa.
Valehtelet? Tiputtaisit vain uudestaan alas? Dariusta alkoi enemmän ja enemmän mietityttämään ja kiinnostamaan mitä kuningas oli Iriadorille tehnyt.. mitä unta tuo oli nähnyt?

Iriador.. Kenraali jatkoi nyt käyden viimein lähestymään kohden nuorempaa. Hitaasti ja valmiina torjumaan mahdollisen suoran hyökkäyksen Se oli unta. Pahaa unta Aran leikki unillasi, sai sinut kävelemään unissasi tänne.
Ja se on minun syytäni.. Anna minun auttaa sinut pois täältä, ennen kuin vilustut. Täällä ei ole turvallista Darius pysähtyi muutaman askeleen päähän Iriadorista, ollen reippaasti tuon auran sisällä. Liian lähelle kenraali ei kuitenkaan mennyt vaan kävi levittämään käsiään pienesti sivuilleen, kunnes ojensi toista kättään varovasti kohden korkeahaltiaa.
Tule, mennään pois täältä takaisin tuvalle..

[Crimson]

Tikarin terä liikahti suuntaan, josta askeleet lähtivät tulemaan lähemmäs ja Dariuksen ääni kuului. Kenraali vakuutteli kaiken olleen vain pahaa unta. Että Aran oli leikkinyt nuoremman mielellä ja siksi Iriador nyt oli täällä. Ei, tuo valehteli. Tämähän oli yhä unta! Pahaa sellaista! Kuvajaisen vakuuttelut eivät saaneet punapäätä uskomaan, että kaikki oli taas hyvin.
Aura sai veden kirkastumaan hetkellisesti, kun kenraali kävi sen sisään astumaan. Iriadorin perääntyminen lakkasi siihen, kehon käydessä nyt jännittymään mahdollisen kohti hyökkäyksen varalta. Tikarin terä osoitti suoraa Dariukseen, ollen lähes lähemmäs tulleessa miehessä jo kiinni.

Ei ei ei ei ei ei EI! EIKÄ! nuorempi kirjaimellisesti huusi loppua kohden, käyden sivaltamaan teräaseella Dariusta kohti, yrittäen pakottaa tuota perääntymään kauemmas. Myös Iriador lähti jatkamaan pakenevaa askellustansa taaksepäin, koko touhun tyssätessä taas siihen kun punapää kumosi itsensä syvempään veteen.
Jälleen kerran sokea sai räpiköidä itsensä paniikissa ylös vedestä, jääden taas nelinkontin vesirajaan huohottamaan. Ahdisti. Sokeus häiritsi enemmän, kuin oli tähän mennessä koskaan ennemmin tehnyt. Ja pelotti. Pelotti niin saamaristi, etteivät käsivoimat saatikka sitten jalat jaksaneet enää nostaa Iriadorin vedestä ylös. Koko keho tärisi silminnähtävästi, hengitys rahisi ja oli katkonaista. Kalpeat kasvot oltiin suunnattu kohden tummaa vettä, jota lähes valkoiset silmät tuijottivat herkeämättä ja jota sinertävät huulet olisivat saattaneet suudella. Punertavat hiukset kelluivat veden pinnalla, piilottaen näin kokonaan Iriadorin kasvot näkyvistä.
Mene pois.., nyt itkuinen, hyvin surkea ääni totesi, Anna minun olla...

[Aksutar]

Iriador ei ihan toivotulla tavalla käynyt reagoimaan kenraalin sanoihin, vaan huusi hysteerisenä päin Haukansilmän naamaa, yrittäen jopa sivaltaa tuota tikarilla. Darius totta kai onnistui väistämään moisen puolihuolimattoman hyökkäyksen, jonka tarkoitus tuntui olevan vain pitää hyökkääjä kauempana. Kenraali ei tehnyt elettäkään lähestyäkseen Iriadoria, niin omansa kuin nuoremmankin terveyden vuoksi. Korkeahaltian käydessä kompuroimaan ei kenraali kuitenkaan voinut vain seistä paikallaan ja katsoa kun toinen kävi kaatumaan rähmälleen syvempään veteen. Askel jos toinenkin otettiin nopeasti lähemmäs ylös räpiköivää korkeahaltiaa, kunnes kenraali pysähtyi niille sijoilleen nuoremman noustessa kontilleen hengittämään. Darius ei saattanut nähdä sokean kasvoja, jotka olivat nyt täysin punaisten hiuksien peittämät.

Huolestunut katse tuijotti korkeahaltiaa, joka käski toista poistua paikalta. Antaa hänen olla. Darius oli yhä huolestunut nuoremmasta ja tuon kunnosta, mutta pikkuhiljaa myös kärsimätön persoonanpiirre alkoi nousta pintaan.
Olet harvinaisen hölmö, Iriador Darius kävi toteamaan nyt rohkeasti kävellen nuoremman luokse ja kumartui tuon puoleen Et erota ystävää vihollisesta silloin kun se olisi tärkeää.
Käsi kävi laskeutumaan korkeahaltian hartialle, toinen taas hakeutui haltian kainaloon nostamaan miehen ylös vedestä halusi tuo apua tai ei.
Nyt joko survaiset tikarisi minuun tai yrität ymmärtää etten ole täällä satuttamassa sinua. Miksi minä sinua satuttaisin, olet rakas minulle

[Crimson]

Iriador kuunteli väristen paikoillaan kenraalin sanoja, eikä tiennyt uskoako niihin vai ei. Koko hetki oli niin epätodellinen. Punapää toivoi jossain mielensä kolkassa, että joku olisi häntä nipistänyt ja havahduttanut hereille. Sanonut ettei tämä ollut enää pahaa unta. Ettei Darius ollut pelkkä kuvajainen, vaan oli vieressä auttamassa. Eikä tahtonut pahaa. Oli oikeasti siinä, ilman mitään typeriä taka-ajatuksia.
Korkeahaltia ei pistänyt vastaan lainkaan, kun kenraali kävi nuorempansa auttamaan ylös vedestä. Ei tuo jaksanut. Saatikka olisi varsinaisesti edes pystynyt, kun koleuden kylmettämät lihakset eivät jaksaneet enää toimia kunnolla. Tikaria toisessa kädessä käytiin puristamaan kuitenkin lujasti, kuin sillä oltaisiin voitu muka tuikkasta Winderin kuvajaista ja pakottaa tuo taas kauemmas. Mutta ei Iriador saattanut lyödä teräaseella itselleen niin tärkeää henkilöä. Ei ikinä...

Sokean katse kirjaimellisesti nousi tuijottamaan kenraalin silmien tasolle. Eihän nuorempi mitään nähdä saattanut, mutta epätoivon ja ahdistuksen täyttämä katse porautui suoraa katsojansa takaraivon lävitse, joka saattoi onton katseen näkevästä tuntua jopa ahdistavalta.
Tikaria pitelevä käsi hölläsi otetta aluksi aseesta, lopulta päästäen siitä kokonaan irti, jolloin se loiskahti matalaan viemäriveteen hieman etäämmälle. Tärisevät kädet nousivat hitaasti ylemmäs Dariuksen keholla, tunnustellen ja varmistellen että mies todella oli siinä. Aineellisena. Ei minään typeränä aaveena. Lopulta kädet kietoutuivat halaukseksi toisen ympärille, kämmenten käydessä tarttumaan lujasti toisen vaatteisiin kiinni ja Iriador rohkeni painaa värisevän kehonsa Dariuksen omaa vasten.
"Sano ettei tämä ole enää unta...".

[Aksutar]

Iriador kävi viimein rauhoittumaan. Kenraali sai autettua nuoremman ylös, jonka jälkeen jännitettiin hetki jos toinenkin sitä, tuikkaisiko korkeahaltia Haukansilmää tikarilla vai ei. Teräase kävi kuitenkin tipahtamaan veden syleilyyn, Iriadorin käydessä hakemaan tuntumaa kenraalista, halaten tuota lopulta. Siinä missä Iriadorin, kävi myös Dariuksen kädet kietoutumaan toisen ympärille, rauhoittelevan lämpimään halaukseen. Kenraali oli suoraan sanottuna helpottunut siitä, ettei tilanne jatkunut jännittyneenä sen enempää. Oli mieltä rauhoittavaa saada pitää Iriadoria halauksessaan niin, että nuorempi myös vastasi halaukseen.
Kenraali syytti tästä kaikesta vain itseään. Jos hän ei olisi aukonut päätään kuninkaalle, ei tätä ollut tapahtunut. Ottiko kenraali opikseen? Kyllä otti. Häntä ei olisi haitannut, jos itse olisi saanut kurinpalautuksen, mutta mikään ei tuntunut syyllistävämmältä ja ahdistavammalta, kuin tietää, että kuningas saattoi vetää myös Iriadorin mukaan rangaistukseen.
Rangaistukseen, jota korkeahaltia ei olisi ansainnut.

Ei ole unta.. olen tässä ja sinä olet hereillä.. Darius kävi vastaamaan korkeahaltian sanoihin, samalla kun puristi tuota hellästi lähemmäs itseään Olen pahoillani.. en tiennyt että hän sotkisi sinut tähän Anna anteeksi.
Syyllisyydentunne kenraalin sisällä oli suurempi, mitä koskaan aikaisemmin. Iriador oli joutunut täysin sivulliseksi uhriksi kenraalin typeryyden takia.
Tule.. en usko että haluat viettää täällä yhtään sen enempää aikaa, mitä minäkään

[Crimson]

Dariuksen syleilyssä oli helpottavaa olla. Halaus oli lämmin ja se lämpö pureutui märkien vaatteidenkin läpi tehokkaasti. Hiuksista kasvoille valuva vesi piilotti helpotuksesta johtuvat kyyneleet, joille ei tuntunut tulevan loppua. Kaiken sen sisällä ahdistavan tunnevyöryn purkauduttua koko keho värisi, johtuen osittain myös kylmyydestä. Takuu varma flunssa ja mahdollinen kuume oltiin ainakin taattu tällä vetisellä retkellä..
Jalat eivät tuntuneet enää kantavan ilman tukea, joten Iriador roikkui halauksensa ja kenraalin otteen varassa pystyssä, rutistaen hyvin tiukasti itseään toista vasten. Hengitys oli yhä katkonaista, osittain johtuen itkuisuudesta, josta nuorempi sillä hetkellä kärsi. Osittain taas silkasta pelosta, joka ei vieläkään ollut ottanut tyyntyäkseen.

"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. En minä sinua tästä syytä..", Iriador totesi erittäin vaimealla äänellä. Nuorempi oletti, että kenraali osaisi itsekin päätellä pääkoppansa sisällä, kuka punapään kaunat sai osakseen tästä hyvästä. Ei Darius, vaikka kenraali ilmeisesti itseään tästä kaikesta syyttikin, vaan Aran. Kuningas, josta Iriador ei alunperinkään sen koommin välittänyt saatikka sitten millään tapaa pitänyt. Ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen - mikä tosin oli huonompi asia enemmän ehkä punapään kannalta.

Kaksikko lähti etenemään ulos viemäreistä, takaisin kohden tupia. Punapää lähinnä roikkui Dariuksessa koko matkan kiinni, saaden juuri sen verran jaloillaan tehtyä töitä ettei kenraalin alaistaan tarvinnut kantaa takaisin tuville. Viemäreistä ulos poistuttua myös lemmikkinsä lähtivät isäntiään seuraamaan, Áliyahin jääden jatkamaan päästäisensä nakertamista sotilastupien portaiden viereen ja Káno seurasi eliittien perässä takaisin Dariuksen huoneistoon, omalle paikalleen. Koira vaikutti olevan tätä nykyä yllättävän suopea "saalistaan" kohtaan, jonka oli aikaisemmin aroilta löytänyt.
Kenraalin huoneeseen päästyä, Iriador rohkeni viimein halata miestä taas kunnolla.
"Et tiedä miten helpottunut olen että olet nyt siinä.. ihan oikeasti. Anteeksi.. että sohin aseella sinua päin, en ollut ihan.. tolkuissani sen jälkeen, mitä näin Aranin uniini syöttävän.. ja heräsin keskellä vesilammikkoa".

[Aksutar]

Vaikka korkeahaltia olisi kuinka vakuutellut, syytti Darius silti itseään tästä kaikesta. Ei ehkä ääneen, mutta syvällä mielessään. Hän ei ikinä halunnut tuoda Iriadoria mukaan tähän sotkuun ja tunsi nyt suurta syyllisyyden tunnetta. Korkeahaltia kuitenkin viimein tajusi tämän olevan totta, eikä unta, jonka johdosta Haukansilmä saattoi alkaa saattamaan Iriadoria pois viemäriverkostosta. Tämä oli muutenkin paikka, jossa kukaan tuskin halusi aikaansa viettää, joten Darius oli enemmän kuin mielissään saadessaan saattaa sokean toverinsa ulos käytävistä.
Lemmikit eivät onneksi olleet toisiaan eläviltä syönyt, vaan kissa ja koira lähtivät seuraamaan omistajiaan kiltisti kun nuo viemäriverkostosta ulos saapuivat. Áliyah jäi nätisti pihalle leikkimään saaliinsa kanssa, samalla kun Káno seurasi haltioita takaisin dariuksen huoneistolle.

Darius auttoi Iriadorin takaisin huoneistoonsa, Käyden sitten vastaamaan korkeahaltian halaukseen tuon sen hänelle suodessaan.
Älä ole huolissasi.. ei mietitä sitä nyt, sinun on parasta päästä lepäämään mahdollisimman pian Darius ei tarkoituksella maininnut sanaa nukkuminen, sillä ei halunnut turhaan pelotella nuorempaansa. Hän kuitenkin aikoi ja myös vakuutti Iriadorille pysyä koko loppu yön nuoremman vierellä, ei väliä vaikka kuningas kävisi jälleen kutsumaan.
Niinpä Darius hankki itselleen ja Iriadorille pyyhkeet ja puhtaat, kuivat vaatteet yötä varten. Kun kaksikko oli valmis, kävivät he hakeutumaan vällyjen väliin nukkumaan vierekkäin, Dariuksen varmistaessa, ettei Iriador enää uudemman kerran lähtisi vaeltelemaan yöllä. Kaiken varmuuden vuoksi, myös Káno käskettiin oven eteen nukkumaan, siten vahtimaan, ettei kukaan tulisi tai poistuisi huoneesta ilman, että koira siitä ilmoittaisi.