Pe Elo 10, 2012 9:41 Kirjoittaja Crimson
Dariuksen syleilyssä oli helpottavaa olla. Halaus oli lämmin ja se lämpö pureutui märkien vaatteidenkin läpi tehokkaasti. Hiuksista kasvoille valuva vesi piilotti helpotuksesta johtuvat kyyneleet, joille ei tuntunut tulevan loppua. Kaiken sen sisällä ahdistavan tunnevyöryn purkauduttua koko keho värisi, johtuen osittain myös kylmyydestä. Takuu varma flunssa ja mahdollinen kuume oltiin ainakin taattu tällä vetisellä retkellä..
Jalat eivät tuntuneet enää kantavan ilman tukea, joten Iriador roikkui halauksensa ja kenraalin otteen varassa pystyssä, rutistaen hyvin tiukasti itseään toista vasten. Hengitys oli yhä katkonaista, osittain johtuen itkuisuudesta, josta nuorempi sillä hetkellä kärsi. Osittain taas silkasta pelosta, joka ei vieläkään ollut ottanut tyyntyäkseen.
"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. En minä sinua tästä syytä..", Iriador totesi erittäin vaimealla äänellä. Nuorempi oletti, että kenraali osaisi itsekin päätellä pääkoppansa sisällä, kuka punapään kaunat sai osakseen tästä hyvästä. Ei Darius, vaikka kenraali ilmeisesti itseään tästä kaikesta syyttikin, vaan Aran. Kuningas, josta Iriador ei alunperinkään sen koommin välittänyt saatikka sitten millään tapaa pitänyt. Ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen - mikä tosin oli huonompi asia enemmän ehkä punapään kannalta.
Kaksikko lähti etenemään ulos viemäreistä, takaisin kohden tupia. Punapää lähinnä roikkui Dariuksessa koko matkan kiinni, saaden juuri sen verran jaloillaan tehtyä töitä ettei kenraalin alaistaan tarvinnut kantaa takaisin tuville. Viemäreistä ulos poistuttua myös lemmikkinsä lähtivät isäntiään seuraamaan, Áliyahin jääden jatkamaan päästäisensä nakertamista sotilastupien portaiden viereen ja Káno seurasi eliittien perässä takaisin Dariuksen huoneistoon, omalle paikalleen. Koira vaikutti olevan tätä nykyä yllättävän suopea "saalistaan" kohtaan, jonka oli aikaisemmin aroilta löytänyt.
Kenraalin huoneeseen päästyä, Iriador rohkeni viimein halata miestä taas kunnolla.
"Et tiedä miten helpottunut olen että olet nyt siinä.. ihan oikeasti. Anteeksi.. että sohin aseella sinua päin, en ollut ihan.. tolkuissani sen jälkeen, mitä näin Aranin uniini syöttävän.. ja heräsin keskellä vesilammikkoa".