Limdur


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1945

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2013 9:53

Limdur

Ilta oli jo laskeutunut Cryptiin. Takkatuli valaisi muuten himmeää huonetta, lämmittäen samalla mukavasti koleita jäseniä. Haltiakuningatar Delia istuskeli divaanilla, lukien sisarensa viimeisintä kirjettä lempeä hymy huulillaan hänen seuralainen Perian vierellään. Siitä oli ollut jo yli pari kuukautta, kun satyyri oltiin otettu siiven alle, merkiten sitä, että tämä oli ansainnut vakituisen paikkansa linnassa, hänen hoivissa. Se oli Perianin omaa aikaan saannosta, Delia piti tämän seurasta eikä tätä oltu juuri enää nähty kulkevan yksistään linnassa. Pahemmin ei kyllä ympäriinsä kyllä enää eikä vielä kävelty...
Jalat oltiin ojennettu lattiatyynylle mukavasti, nilkat kun kävivät kivuliaiksi näin raskauden loppumetreillä. Näin ainakin hovinlääkärit sanoivat, mikä oli suurempi syy Delialle pitää Perian vierellään yksin olemisen sijaan, ihan vain varmuuden vuoksi.
"Hm'm... Kartanomme palveluskuntaan on iskenyt flunssa... Toivon, ettei Lanae parka saa tartuntaa." Kuningatar tuumasi levollisella äänellä, taitellen sitten kirjeen takaisin kasaan ja asettaen sen pienelle pyöreälle sohvapöydälle.
"Vastaan hänelle myöhemmin... Kirjettä on turha lähettää näin myöhäisestä..." Haltianainen puhui lähinnä itsekseen, mutta tiedosti kuitenkin Perianin läsnäolon joka harjasi hänen joka iltaista sataa harjanvetoa. Sata harjanvetoa, piti hiukset kauniina ja kiiltävinä, aina ennen nukkumaan menoa. Se oli jotain, jota Delia oli välillä leikkimielisesti pienestä asti harjoittanut, niin itsensä kuin sisarustensanki kohdalla, vaikkei isoveli Darius pahemmin tuntunut moisesta välittävän.

"Tämä päivä on ollut melko tapahtumaköyhä... kuten eilinenkin. Minun ei kuitenkaan kannata valittaa, vai mitä uskot?" Valkeaan iltaleninkiin pukeutunut haltianainen naurahti huokauksen seurana. Liiallinen jännitys tosiaan ei olisi nyt hyväksi, mutta viime tanssiaisista oli ollut jo hetki. Hän ei toisaalta pääsisi tanssimaan, vaikka sellainen järjestettäisiin ja joutuisi vain istumaan ja katsomaan sivusta. Niin, nyt ei voitu voittaa, piti vain olla kärsivällinen.
"Oletko valmis?" Haltiakuningatar kysyi kääntäen päätänsä hieman Perian puoleen, viimeinkin uskoessaa, että sadas harjanveto oltaisiin vedetty. Hiukset vetäistiin sivulta taakse, tunnustellen samalla sormenpäillä niiden sileää pintaa. Nyökkäys kävi työn hyväksymisestä.
"Perian, hakisitko toisen tyynyn jaloilleni? Tämä tuntuu antaneen periksi nilkkojeni alla." Delia kysyi kääntäen katseensa kohti viihdyttäjäänsä... Lemmikkiään... Pienten askareiden apulaistaan.
"Aranilla on ollut viimepäivinä kokouksia kovin tiuhaan tahtiin... Alan huolestumaan, että hän rasittaa itseään liiaksi." Jälleen kerran Delia puhui lähinnä itsekseen, mutta ei pistäisi pahakseen Perianin vastaamista takaisin, keskustelu olisi mitä mukavinta. Välillä haltiakuningas muistutti häntä hänen veljestä, joka oli työnarkomaani omasta valinnastaan. Kuninkailla ei tainnut olla juurikaan valinnan varaa, ellei sitten halunnut huonoon valoon.

Toinen jalkatyyny saatua nilkkojen alle, nainen kiitti pientä apulaistaan ja oli jo syventyä uudestaan omiin ajatuksiinsa, kunnes ovelta kuului napakka koputus.
"Käykää sisään." Hymy naisen kasvoilla kasvoi, tämän osittain arvatessa kuka tulija saattoi olla. Toiveikas mieli voitti, eipähän ollut osannutkaan näin pikkutunneilla ketään muuta odottaakaan kuin hänen kuninkaansa paluuta hänen luokseen.
"Armaani. Pääsitte viimein vetäytymään lepoon velvollisuuksiltanne?" Haltiakuningatar olisi noussut, jos olisi omin avuin kyennyt ja valitsi Perianin avun ylitse jäädä istumaan. Eiköhän kuningas itsekin ymmärtänyt miksi.
Käsiä tosin ojennetuttiin kohden aviomiestä, haluten tuon luokseen ja suomaan suutelon jos toisen poskipäille.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2013 7:50

Perian, Aran


Hopeinen harja liukui pitkin sinertävänmustia, silkkisen pehmeitä hiuksia. Valkea satyyri käsitteli näitä hiuksia varoen ja erittäin tarkasti, varmistaen, ettei pieninkään takku jäänyt huomaamatta. Kuningattaren piti näyttää virheettömältä, näin Perianin mielestä.
Jo muutaman kuukauden oli satyyri saanut viettää haltioiden linnalla, kuningattaren henkilökohtaisena palvelijana lemmikkinä otuksena, miten sen halusi tulkita. Perian oli ehättänyt jo tottuakin tähän elämäntyyliin, sillä tätä hän oli tavoitellut pitkään. Nytkin sorkkajalkainen oli uskollisesti viettämässä iltaa emäntänsä seurassa, kyseenalaistamatta käskyjä. Perian nautti siitä, kun sai viettää aikaa tämän viehättävän haltian seurassa, varsinkin, jos sai pitää huolen tuon ulkonäöstä.
Tummansinisen ja valkoisen yhdistelmään pukeutunut satyyri kävi hymähtelemään myöntävästi harjailun lomasta, kuunnellessaan, kun kuningatar kommentoi siskonsa kirjettä. Kuulemma flunssa oli iskenyt kotikartanon palvelusväkeen. Harmi sinänsä, mutta Perian oli tyytyväinen, ettei mokoma tauti täällä liikkunut. Räkätaudit kun eivät olleet kauniita Tosin Perianin päähän nousi kysymys, kuinka kuningatar uskalsi koskea kirjeeseen, joka oli tullut flunssa-aallosta kärsivästä kartanosta?!
Ah, tapahtumaköyhyys on vain hyvä merkki, minun mielestäni, Teidän Korkeutenne. Eihän sitä aina tarvitse olla menossa, varsinkaan teidän tilanteessanne, Kuningattareni Perianista oli vain hyvä, mikäli Delia pysyi omissa oloissa, rentoutuen, raskaana kun oli. Perianilla ei kyllä ollut kokemusta raskaudesta sattuneista syistä eikä hän pahemmin asiasta tiennyt, mutta oletti, että lepääminen tuossa Kunnossa oli ihan hyvä ajatus!

Satyyri kävi hymähtämään myöntävästi, nyökäten samalla, kun kuningatar tiedusteli, oliko satyyri saanut tehtävänsä jo päätökseen. Perian itse oli tyytyväinen työnsä jälkeen ja niin näytti kuningatarkin olevan, nyökäten osoittaen tyytyväisyytensä. Tuo pieni ele sai satyyrin hymyilemään tyytyväisenä itseensä.
Tietenkin, Teidän Korkeutenne Myöntävä vastaus kuningattaren pyyntöön oli automaattinen ja kyseenalaistamaton, sorkkajalkaisen kipittäessä saman tien hakemaan emännälleen toisen tyynyn. Tyynyistä valittiin tietenkin se mukavimmannäköinen ja se pöyhittiin varmuudenvuoksi vielä ennen, kuin käytiin asettamaan kuningattaren jalkojen puoleen.
Tuskin Hänen Majesteettinsa itseään liikaa rasittaisi tieten tahtoen. Hänen Majesteettinsa on vain määrätietoinen mies, joka haluaa saada asiat hoidettua Tai niin Hänen Majesteettia kuvaillaan Perian kävi vastaamaan kuningattaren puheisiin. Hän ei oikeastaan tuntenut kuningasta sen pahemmin, mitä nyt muutaman kerran törmännyt tuohon ja vaihtanut jopa muutaman sanan. Mutta tähän asti kuningas oli vaikuttanut kovin välinpitämättömältä vaikkakin oli sanonut pitävänsä satyyria silmällä Periania kohtaan. Eikä Perian siitä pahastunut, vaikka mieluusti hän olisi toiminut myös itse kuninkaan henkilökohtaisena palvelijana.

Koputus ovelta kävi keskeyttämään satyyrin ja kuningattaren kahdenkeskeisen hetken. Sisään astui juurikin se henkilö, josta viimeksi oli puhuttu. Perian kävi automaattisesti kääntymään kuninkaan puoleen ja kumarsi, haltiakuninkaan kävellessä peremmälle huoneeseen.
Olemmeko yhä teitittely vaiheessa, Delia? Aran kävi kysymään heti puolisoltaan, välittämättä tuon kysymyksestä. Jos Aran joltakulta ei teitittelyä odottanut, niin vaimoltaan. Satyyrin puoleen kuningas soi vain nopean nyökkäyksen, ilmoittaen näin tiedostavansa palvelijan olemassaolon ja kumarruksen.
Tummiin pukeutunut kuningas oli vihdoista viimein päässyt töidensä parista rentoutumaan ja mikä olisikaan paras tapa viettää aikaansa, kuin vaimonsa seurassa? No, toisinaan Aran kyllä suosi ihan omaa seuraansa, sillä tarvitsi hänkin joskus omaa aikaa.
Askel vei divaanilla istuvan kuningattaren puoleen, Aranin kumartuen Delian puoleen ja suoden naiselle suudelman otsalle, käden käydessä koskettamassa kevyesti kuningattaren takaraivoa.
Miten päiväsi on mennyt? Kuningas kävi kysymään, suoristautuessaan seisomaan.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1945

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2013 8:47

Kuningas ei käynyt vastaamaan puolisolleen tämän kysymykseen, eipä vastausta pahemmin kaivattu, kun tapaus oli näinkin ilmiselvä. Aran vastasikin kysymykseen kysymyksellä, mikä sai Delian hymyilemään, teitittely oli tosiaan vain jäänyt päälle... Eikä se ollut kuningatarta haitannut.
"Voinen sinutellakin sinua, mikäli se miellyttää enemmän." Delia vastasi, sulkien silmänsä siksi pieneksi hetkeksi kun sai suudelman otsaansa.
"Teitittely on vain tuntunut luonnolliselta..." Haltiakuningatar sanoi, nostaen katseensa ylös puolisoonsa ja kävi silittämään viimeisillään raskaana olevaa vatsaa. Se oli kuin meloni, joka tuntui olevan halkeamis pisteessä.
"Päivä on ollut hiljainen. Mutta hyvin, kiitos kysymästä." Haltaikuningatar vastasi lyhyesti, säästäen miehensä läpinöistä pistotöistä, joita oli aikaisemmin päivällä tuskastellut Perianin pidellessä lankakerää ja hiustenharjaukselta.
"Sisareni lähettää te--sinulle terveisiä. Flunnsaa on liikkeellä. Pelkään, että Anton saattaa saada sen. Aion eristää hiukankin sairaanoloiset palvelijat hänen lähettyviltään... Entä sinun päiväsi, kiireinen?" Haltianainen kävi kysymään, hymyillen itsekseen lähinnä siitä, että harjoitteli puolisonsa sinuttelua. Olihan se vähän hassua, että hän yhä teititteli toista, mutta oli tehnyt sitä arvostuksen merkkinä, mutta ehkä pikkuhiljaa uskalsi Delia pitää itseänsä sinutteluun oikeutettuna henkilöön, jota arvosti lähinnä yhtä suuresti, mitä ihmiset jumalaa. Pieni huomaamaton puna nousi Kuningattaren poskipäille tämän seurauksensa, hän olisi mieluusti vain teititellyt, mikäli Aran ei siitä huomauttelisi.

"Hartiasi näyttävät jäykiltä..." Haltiakuningatar tuumasi ääneen tarkkailtuaan miehensä olemusta. Tämä oli varmaan kirjoitellut asiakirjoja olat koholla ja jännityksessä, ollut kokouksissa suorin selin edustavana, kaikkea siltä väliltä. Kuningatar kohotti itseään tarpeeksi, voidakseen istua peremmälle divaanissa, jalkojen luisuessa sivummalle jalka tyyniltä ja taittoi sirot kämmenensä ilmaan, kutsuen miestänsä pienellä hymyllä istahtamaan eteensä olkahierontaan.
"Kävimme katsomassa Antoniakin... Hän yrittää kovasti kävellä joka paikkaan, kurotella pöytien päälle. Tuntematon kiehtoo enemän, mitä omat lelut." Haltiakuningatar jututti miestänsä, siirrellen tämän kultaisia kutreja toisen olan ylitse, hymyillen yhä silkasta autuudesta, että sai viettää aikaa miehensä kanssa.
Kämmenet laskettiin olkien päälle, alkaen hieromaan ensin kevyesti, tunnustellen varoen jäykkiä kohtia, ennekuin ote pikkuhiljaa koveni. Peukalo tekivät ympyrä liikettä niskanjuuressa, samalla kun toiset sormet hoitivat olkia molemmin puolin. Perian sai tässä kohtaa Delian puolesta vain istua ja oleskella. Olisihan tämä voitu lähettää huoneeseensakin tältä päivältä, mutta Haltiakuningatar halusi osittain tarkkailla kemiaa miehensä ja palvelijansa välillä. Melko välinpitämättömältä Aran kyllä vaikutti, mikä oli hyvä asia. Eipähän tuo ollut kovasti sormeansa hänelle heilutellut, moisen palvelijan palkkaamisesta tai lähettänyt Periania pois.
Kädet levittäytyivät hieromaan laajemmalta alueelta, peukaloiden kyvesti painautuessa lapaluiden alle, pyörien yhä samassa liikkeessä, kämmenien työstäessä ympäröivää aluetta. Tästä osin tuntui jännitystä ja Delia teki parhaansa, mitä hintelillä voimillaan kykeni, saadakseen veren kiertämään paremmin näistä kohdin.
"Rakkaani... Oletko ajatellut nimeä lapselle?" Delia kävi kysymään työnsä lomasta. Delia itse oli ajatellut nimeä jo raskauden alkuajoista, kirjannut niitä ylös sitä mukaan, kun on mieleen tullut. Hän oli tosin lähinnä keksinyt vain tytölle suunnattuja nimiä, syystä taikka toisesta, joten mikäli luontoäiti päättäisi antaa hänelle tyttären, niin nimestä ei olisi pulaa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 23, 2013 6:13

Opettelisit eroon siitä. Olet kuningatar, sinun ei kuulu teititellä jokaista vastaantulijaa Aran kävi vastaamaan Delian kertoessa teitittelyn tuntuvan luonnolliselta tavalta kommunikoida, tiedä sitten tarkoittiko haltianainen sillä miehelleen puhumista vai yleisesti ottaen keskustelua muiden kanssa.
Delia kertoi kuitenkin päivänsä olleen melko hiljainen, mutta silti sujuneen hyvin. Aranista se oli vain hyvä, jos kuningatar vietti hiljaisia päiviä, hänen mielestään Delian ei pitänyt hankkia yhtään mitään ylimääräistä riesakseen. Puheeksi tuli kuitenkin flunssa, joka oli lähtenyt liikkeelle näin kevään lähestyessä.
Sinuna pysyisin itsekin kaukana vähänkin flunssaisista Mutta kerro Lanaelle terveisiä seuraavassa kirjeessäsi Aran kävi huomauttamaan melko vakavana, nyökäten kohden puolisoaan. Ties mitä lapselle kävisi, jos kuningatar sairastuisi kunnolla näin raskauden aikana Vaikka raskaus alkoikin olla jo loppumetreillä, niin sanotusti.
Mutta päiväni oli kiireinen, kyllä. Onneksi se on nyt ohi. Enkä välittäisi puhua siitä sen enempää Viimeinen asia, mitä Aran juuri nyt halusi tehdä, oli kerrata kiireisen, stressaavan päivänsä tapahtumia kenenkään kanssa.

Perian tyytyi seurailemaan tilannetta hiljaa sivusta, kuningattaren käydessä huomauttamaan miehensä jäykänoloisista hartioista. Häneltä ei kysytty mitään, hänelle ei puhuttu, joten hän pysyi hiljaisena. Mitä ilmeisemmin kumpaakaan kuninkaallista ei tämän erikoispalvelijan läsnäolo haitannut, sillä käskyä poistua ei kuulunut kummastakaan suusta. Hyvä sinänsä, Perian halusi olla se henkilö, jonka läsnäolo ei haitannut ketään. Vähän kuin lemmikki, jonka annettiin nukkua vieressä, kun isäntä tai emäntä seurusteli muiden kanssa.
Aran kävi hymähtäen istahtamaan Delian eteen, kuningattaren viittoessa puolisoaan alas. Ei hän voinut kieltäytyä tällaisesta tarjouksesta, vaikkakin hierontaa jos olisi kaivannut, olisi hän ihan hyvin voinut palvelijan käskeä sen tekemään.
Anton alkaa olla siinä iässä. Kunhan ei vain telo itseään, niin kaikki on hyvin Kuningas kävi vastaamaan Delian puheisiin, samalla, kun sulki silmänsä hymyillen, antaen Delian sukia pitkiä, päivän aikana latistumaan käyneitä hiuksia pois tieltä. Perian olisi vain halunnut käydä harjaamaan noita hiuksia. Satyyri piti kuningasta kauniina, kuten myös kuningatarta. Hän palveli enemmän kuin mielellään tätä pariskuntaa, vaikkei sitä ääneen käynyt kailottamaan ainakaan kovin usein. Perianista kuitenkin tuntui siltä, ettei hänen tarvinnut ääneen sitä edes sanoa. Kuningas vaikutti tietävän kaiken ilman sanojakin.
Aran nautti Delian käsittelystä täydessä hiljaisuudessa, kunnes kuningatar kävi kysymään melko lailla odotetun kysymyksen.
Ehkä olen. Ehkä en Aran hymähti raottaessaan pienesti silmiään Tiedän, että sinä ainakin olet.
Sovitaanko, että sinä saat nimetä lapsen, mikäli se on tyttö?
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1945

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 23, 2013 7:01

Delia nyökkäsi yhteismielessä siihen, että pysyisi itsekin kaukana flunssaisista. Viimeinen asia minkä hänkin halusi, oli joutaa vuodelevolle kun nytkin jo joutui suhteellisen paikallaan olemaan.
Aran ei käynyt suoraan myöntämään eikä kieltämään oliko miettinyt nimeä tulevalle pienokaiselle. Haltiamies ilmeisesti kuitenkin kävi joko lukaisemassa puolisonsa ajatuksia tai oli löytänyt haltianaisen kirjoittaman nimilistan jotain piirongin laatikosta. Sillä ei ollut niin väliä, Delia piti sitä osittain ylpeydenkin aiheena, että hänen miehensä osasi lukea ajatuksia. Kuinka moni haltianainen sellaisesta saattoikin vain uneksia? Vaikka salaisuuksien pitämistä se hankaloittikin. Niitä ei onneksi juurikaan ollut, ei ainakaan enää.
"Mm'm, kuulostaa hyvältä." Delia vastasi, hieroessaan yhä Aranin olkapäitä. Jäykät kohdat alkoivat pikkuhiljaa pehmetä ja jäykät hartiat suorastaan rentoutuivat silmissä.
"Olen aina pitänyt nimestä Vanya... En ole ennen tavannut sen nimistä henkilöä, mutta olen aina pitänyt sitä kauniina. Nimesin joskus nukkeni Vanyaksi, mutta en tiedä tekisikö se siitä nyt hassua mikäli nimeisin mahdollisen tyttäremme myöskin siksi... On minulla kuitenkin vaihtoehtoja." Kuningatar höpötti työnsä lomassa rauhallisen ja lämpimän tunnelman saartaessa heidät. Periankin oli asiallisesti hiljaisena paikallaan, eikä kumpikaan näyttänyt pistävänsä toisen seuraan pahaksi. No, lemmikillä nyt ei ollut varaakaan lähtee nirsoilemaan, varsinkaan kun kuninkaasta oli kyse. Haltiakuningatar kumartui antamaan suudelman miehensä kultakutriselle päälaelle, merkkinä työnsä valmistumisesta.
Delia olisi mielellään kuunnellut myös Aranin aatteita nimiin. Jos se olisi poika, nimeisi hän tämän. Kuten edellisen poikansakin... Tai niin Delia ainakin halusi uskoa.

"Minun on parasta laittaa Lanaen kirje talteen... Etten vain unohda vastata siihen ja lähettää terveisiäsi." Haltiakuningatar sanoi sukiessaan miehensä hiuksia siistiksi. Parat olivat selvästi harjauksen tarpeessa joten Delia suunnitteli tarttuvansa hiusharjaan piakkoin. Divaanin käsinojasta otettiin tukea, samalla kun haltianainen nousi ylös. Olisihan hän voinut Periania pyytää, mutta kaipaus jaloitteluun voitti. Hän ei myöskään mielellään antanut kenenkään toisen avata hänen laatikoitaan, jossa oli keskeneräisiä kirjoitelmia ja kirjeitä.
"Millainen päivä sinulla on huomenna armaani?" Sinuttelu alkoi pikkuhilaa sujumaan, vaikka se vähän tökkikin vielä Delianin mielessä. Haltiamies polttaisi vielä itsensä loppuun, mikäli tekisi töitä samaa rataa mitä nyt. Matkalla kirjoituspöydän lipastoille, Delia tunsi vatsassaan kouristuksen, pakottaen haltianaisen pysähtymään ja kumartumaan pienesti. Käsi otti heti tukea pyöreästä pikkupöydästä, samalla kun toinen kävi hellästi painelemaan vatsaa kipukohdasta.
"A-Aran..!" Delia parkaisi tuntiessaan vielä voimakkaamman supistuksen, pakottaen naisen koukistamaan polviaan.
"Lapsi!" Haltiakuningatar ei tiennyt olisiko sanonut jonkin olevan vinossa vai oliko synnytys käynnistymässä. Hän oli käynyt keskusteluja hovin lääkärin kanssa, mitkä olisivat selviä synnytyksen merkkejä, mutta mieli kävi panikoimaan, eikä Delia osannut sanoa eroa. Kipu kävi sietämättömäksi ja haltianainen kävi hengittämään nopeasti. Nyt oli aika, sen oli pakko olla!
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 23, 2013 9:10

Aran ei viitsinyt keskittyä mihinkään nyt, kun Delia häntä hieroi. Toki kuningas kuunteli kuningattarensa nimimietinnät, tyytyen kuitenkin vain hymisemään myöntävästi Delian kommentteihin. Aran antoi Winderin siskolle nyt täysin vapaat kädet lapsen nimen suhteen, mikäli kyseessä oli tyttö. Aran ei tiennyt oikein naisten nimistä, eikä osannut sanoa, mikä olisi sopiva nimi tyttölapselle. Hän luotti, että Delia tiesi näistä asioista hieman enemmän. Perianilla totta kai olisi ollut omat ehdotuksensa, oli kyseessä sitten prinsessa tai prinssi, nimen piti olla kaunis! Kaksi noin kaunista haltiaa eivät voineet saada rumia lapsia, Perian oli siitä varma. Kunhan lapsi vain kasvaisi, saattaisi Perian jopa alkaa pitämään siitä Juuri nyt prinssi Anton oli siinä iässä, ettei Perian tiennyt, miten tuohon reagoida. Hän ei osannut pitää lapsia suloisina, mutta olihan poika nätti. Isänsä näköinen, Perian ei osannut sanoa mikä esikoisessa olisi Deliaa muistuttanut Eipä hän kyllä pahemmin ollut tuijottanutkaan tuota lasta.

Suudelma päälaelle sai Aranin hymähtämään pienesti, samalla kun kuningas vilkaisi puolisonsa puoleen. Delia otti jälleen puheeksi Lanaen kirjeen, saaden Aranin vain nyökkäämään. Hänellä ei ollut tapana hukata kirjeitään, joten hän ei edes ymmärtänyt, miten sellainen voisi olla mahdollista. Delia tuskin hukkasi omia kirjeitään, ainakin Aran niin toivoi. Yksi hukkunut kirje saattaisi merkitä varasta. Mikäli kirjeessä olisi jotain tärkeää tietoa, voisi koko hovi olla vaarassa Mutta kaiketi Delia sen tiedosti.
Kuningatar kävi nousemaan ylös, tiedustellen millainen päivä kuninkaalla huomenna olisi.
Kiireinen, oletko yllättynyt? Aran naurahti kuivahkosti, vilkaisten satyyrin puoleen, joka taas oli kipittänyt muutaman askeleen lähemmäksi kuningatarta. Perian halusi pysyä lähellä Deliaa, kaiken varalta. Hössöttämään hän ei kuitenkaan alkanut, sillä satyyri luotti, että Delia tiesi, mitä teki. Eihän tämä ollut haltian ensimmäinen raskaus, luulisi sitä jo tietävän mikä on hyväksi ja mikä ei.
Yllättäen Delia kävi kuitenkin kumartumaan pienesti, samalla napaten kiinni pöydästä. Perian hätkähti heti ja kipitti lähemmäksi, mutta se oli Aran, kenen nimeä Delia kävi toistamaan, kun jokin selvästi oli vinossa. Haltiakuningas oli samalla sekunnilla noussut ylös ja kävellyt Delian luokse, asettaen nyt kätensä naisen hartialle.
Tule, sinun pitää päästä makaamaan Satyyri, mene edeltä ilmoittamaan lääkärille ja hoitajille Vihdoista viimein kuningas puhui Perianille, joka selvästi paniikkia itselleen kovaa vauhtia hankki. Satyyri kävi hätääntyneenä nyökkäämään kuninkaalle, ennen kuin lähti nopeasti, sorkat kopisten juoksemaan edeltä lääkärin juttusille.
Mennään Ei mitään hätää, on sen aika Nopea suudelma suotiin naisen ohimolle, ennen kuin Aran lähti saattamaan hitaasti, mutta määrätietoisesti kuningatarta kohden vuodetta, jolla Delia saisi synnyttää
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1945

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 23, 2013 9:59

Onneksi Perian oli asianmukaisesti lähellä ja Aranillakaan ei kestänyt aatosta kauempaa tulla hänen luokseen. Pitkä, kivulias supistus laantui antaen haltianaisen vetää syvään henkeen ja suoristaa selkäänsä, Aranin samalla ohjeistaessa satyyria hakemaan hovin lääkärit ja hoitajat paikalle. Tähän ei keretty katsahtamaan kuitenkaan, Delian sulkiessa silmänsä kerätäkseen hetken ajatuksiaan ja suunnatessa sitten miehensä opastuksella kohden lepotilaa. Haltianainen kävi miehensä avustuksella istahtamaan hitaasti vuoteelle, hieroen sitten vatsaansa pienen naurahduksen kera.
"Hän... Hän osasi olla melko arvaamaton." Delia puhui syntymättömästä lapsesta hymähtäen, käyden sitten makuulle, hengitellen syvään, mutta rauhallisesti. Uutta supistusta peläten.
"Aiotko jäädä luokseni..?" Haltiakuningatar kysyi kohottaen paksuja kulmiaan, osittain toivoen sitä, osittain haluten ettei Aran näkisi häntä sellaisessa tilassa kun hän ponnistelisi lasta hikisenä ulos. Vatsassa tuntui jälleen, ei niin voimakkaasti, mutta sai kuitenkin Delianin pysymään varuillansa ja vetämään jälleen syvään henkeä.
Lääkäreillä ja hoitajilla ei kestänyt kauaa, Perian oli varmasti löytäneet nämä muitta mutkitta. Oveen kuului asianmukainen koputus, ennen kuin sisään asteli rauhallisesti niin lääkäri, kätilö ja kourallinen hoitajia rauhallisena, yhden käyden puhuttelemaan kuningatarta ja neuvomaan pysymään rauhallisena, lääkärin kumartaessa Aranille ja neuvoen, että he ottaisivat ohjat tästä ja hänen ylhäisyytensä saisi odottaa ulkosalla kunnes uusi elämä oltaisiin saatu ulos. Perianiakin kävi yksi hoitajista neuvomaan pysymään oven ulkopuolella, samalla kun kolme muuta noutivat lämpimään vettä ja puhtaita pyyhkeitä.

Delia katsoi lemmikkinsä ja miehensä perään, nyökäten näille määrätietoisena, hän kyllä selviäisi... Eiköhän ainakin. Ovi suljettiin näiden kahden jälkeen, jättäen nämä kaksistaan käytävälle ja haltiakuningattaren avustajien kanssa. Seuraava supistus oli kovempi mitä aikaisempi, saaden Delian jopa parahtamaan samaan aikaan kun yksi hoitajista hymyili hänelle ja neuvoi hengittämään.
Synnytys oli käynnistynyt. Tunteja, kivuliaita, pitkiä tunteja kului ja paikoittain haltiakuningatar ei voinut olla huutamatta, suorastaan karjumatta kivusta. Delia oli toivonut aina synnytyksen olevan helppo, mutta hänen kohdalleen se ei osunut. Ajantaju katosi kokonaan ja supistukset vain kovenivat. Kätilö käski ponnistamaan ja haltianainen teki työtä käskettyä, kunnes tuskaisen iäisyyden jälkeen, haltiakuningatar saattoi mätkähtää patjalle väsyneenä, otsa hiestä kiiltäen uuden, pienen äänen kajahtaessa ilmoille.
Synnytys oli sujunut ongelmitta... Itkevää lasta pesaistiin pikaisesti ja kapaloitiin Delianin olematta varma siitä oliko tajuissaan vai ei. Hoitaja tuli pyyhkimään tämän kasvoja, kertoen ilouutiset uudesta suvun jäsenestä.
Lääkäri pesaisi kätensä tutkittuaan haltia lapsen ja todeten tämän terveeksi, kävellen sitten ovelle ja avaten sen.

"Teidän korkeutenne, teille on syntynyt terve poikavauva." Ovelta väistettiin, kapaloitu lapsi ojennetuttiin haltiakuningattarelle huoneen perällä, tämän yhä ollessa tokkurassa.
Lapsen kasvot... Delia ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän oli luonut jotain niin kaunista? Kaikesta kivusta ja väsymyksestä huolimatta, Delian oli pakko hymyillä ja oli vähällä vieräyttää pari ilonkyyneltä katsellessaan alas sylissään olevaan pieneen haltiaan.
"Armain... Katso... Hän on niin pieni..." Delia kuiskasi silitellessään sormenpäällään pienokaisen poskea, pienokaisen joka ei tuntunut osaavaan päättää änkyröitsisikö vai olisiko hiljaa paikallaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 24, 2013 7:19

Delia saatettiin vuoteelle, jonne kuningatar sai käydä makaamaan. Eikä siinä kauaa mennyt, kun Satyyri saapui paikalle kera tarvittavien apujoukkojen. Perian oli pitänyt kiirettä asian suhteen, sillä tiesi, ettei vitkastelut olleet nyt hyväksi. Yleensä satyyri ei juossutkaan kuin viitamaan piru pitkin käytäviä, mutta tällä kertaa oli sorkista lähtenyt yllättävän nopeatempoinen kopse. Mutta sen satyyri myönsi, ettei tällainen rehkiminen hänelle sopinut! Nyt kuitenkin satyyri tasaili hengitystään oven luona, katsellen kauempaa kuningasparia.
Aran silitteli hellästi Delian hiuksia, hymähtäen pienesti tuon kysymykselle.
Jäisin jos voisin Ehkä Aran ei kuitenkaan halunnut jäädä katsomaan toimitusta. Pieni valkoinen valhe. Kuitenkin, hoitajat kävivät pyytämään sekä satyyria että kuningasta poistumaan, sillä he olisivat vain häiriötekijöitä. Perian poistui mielellään, hän oli kuullut, että synnyttäminen oli mitä ällöintä näkemistä. Aran puolestaan soi Delialle vielä pikaisen suudelman, ennen kuin poistui satyyrin kanssa huoneen ulkopuolelle.

Ja sitten odotettiin. Tovi jos toinenkin. Aran oli aluksi istunut alas penkille, joka käytävällä oli. Kuitenkin, mitä kauemmin synnytyksessä kesti, sitä hermostuneemmaksi Aran tuli. Aluksi kuningas oli välillä noussut jaloittelemaan, mutta lopulta tuo oli jo ravaamassa edes takaisin hermostuneena käytävällä.
Perian oli kuuliaisesti seissyt paikoillaan ja puhunut vain, jos kuningas häneltä jotain kysyi. Tarkkasilmäinen satyyri seurailikin nyt hermostuneen ravaavaa kuningasta, pistäen merkille jokaisen liikkeen. Ei Perian nähnyt vieläkään syytä poistua kuninkaan seurasta, sillä käskyä hänelle ei ollut annettu tai vapautusta ja hänen emäntänsä oli nyt hieman kiireinen sellaisen antaakseen. Kaikkein kamalinta oli kuunnella niitä ääniä, mitä huoneesta käytävälle kantautui.
Kyllä se hyvin menee, kuten viime kerrallakin, Teidän Majesteettinne Perian tokaisi lopulta, seurattuaan jo varttitunnin ajan kuninkaan marssimista.
Mitä sinä puhut, ei hän Hermostuneena Aran oli lipsauttaa jotain, mikä sai sinisilmäisen satyyrin katseen terävöitymään. Kuningas vilkaisi satyyriin ja kaksikon välille laskeutui hiljaisuus, jonka aikana molemmat tarkkailivat toisiaan herkeämättä.
Niin, esikoisenne. Tosin, mistä minä tiedän, kuinka hermostuneeksi tämä tilanne teidät saa, Kuninkaani Satyyri kävi tokaisemaan, tuoden esille mahdollisuuden, että hermostuneisuuttaan Aran ei muistanut ensimmäistä kertaa. Kuitenkin, Perian pisti korvan taakse Aranin reaktion.

Aran ei ehättänyt vastata mitään satyyrille eikä kyllä olisi vastannutkaan kun huoneesta kuului lapsen itkua. Mitä ilmeisemmin synnytys oli ohi ja lapsi ainakin kunnossa. Lopulta ovi avautui ja lääkäri kävi ilmoittamaan lapsen olevan terve poikalapsi. Aran ei sen enempää aikaillut, vaan käveli sisään, suoraan Delian luokse. Kuningatar näytti myös olevan kunnossa, uupunut, mutta kunnossa. Askeleet hidastuivat Aranin päästessä vuoteen vierelle, kuninkaan lopulta istahtaessa kumppaninsa viereen. Iloinen, isällisen lempeä hymy nousi Aranin kasvoille, miehen katseen laskeutuessa Deliasta syntyneeseen poikaan.
Perian jäi suosiolla huoneen ulkopuolelle. Tämä tilanne ei oikeastaan koskenut häntä, hänelle riitti se, että näki Delian olevan kunnossa. Häntä ei kutsuttu sisään, joten ei hän myöskään sisään tullut. Hoitajatkin kävivät poistumaan ainakin hetkellisesti huoneesta, jättäen kuningasparin hetkeksi kahden vastasyntyneen kanssa.
Aran ei osannut kommentoida mitään. Eikä hän oikeastaan keksinyt, mitä olisi voinut sanoa. Tilanne oli hänelle uusi ja ainutkertainen, eikä hän uskonut, että sanoja oikeastaan tarvittiin. Se vilpitön ilo ja huojentuneisuus näkyi kuninkaan kasvoilla. Pieni, lempeä suudelma suotiin Delian päälaelle, Aranin kietoessa toisen käsivartensa naisen ympärille.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1945

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 24, 2013 7:57

Väsynyt, puoliavonainen katse siirtyi kapaloidusta pienokaisesta puolisoon, jonka kasvot ilmaisivat vilpitöntä iloa. Tuo isällinen katse lämmitti Delianin sydäntä suuresti, Aran varmasti rakastaisi heidän yhteistä biologista lasta kuten Antoniakin. Mitään ei sanottu hetkeen, hiljaisuus tuntui sopivalta. Se oli hauras, jollain lailla pyhän tuntuinen pienen vastasyntyneen lapsen tuhistessa, ehkä jopa väsyneempänä mitä Delia oli. Hän, joka sai nyt ensimmäistä kertaa oikeasti kokea äidiksi tulemisen ilon. Tilanne oli yhtä ainutlaatuinen että kaunis hänelle mitä Aranille.
Pieni suudelma suotiin puolison poskelle ja kapaloa korjailtiin varoen, nuorta prinssiä ei haluttu herättää eikä palelluttaa. Ohkaiset, mutta tummat hiushaituvat olivat kevyillä kiekuroilla vasten lapsen päänmuotoa. Silmiä pienokainen ei avannut, jolloin he olisivat voineet nähdä kenen silmät pienokainen oli perinyt... Delia oli tosin kuullut, että silmienväri kehittyi vasta myöhemmin.

Keskenkaiken, mieleen muistautui palvelija, joka oli päättänyt odottaa oven ulkopuolella.
"Perian... Voit vetäytyä tältä illalta... Puhukaamme jälleen huomenna." Delia huikkasi kohden ovea, turhaan sitä toista enää paikalla pidätytti. Tämä saisi nähdä lapsen pian, eikä haltiakuningatar itse malttanut odottaa päästä tutustuttamaan tätä Anttonille. Nuori kruununprinssi sai itselleen nyt leikki kaverin... Ainakin sitten jahka nuorempi vain kasvaisi, mutta siihen oli vielä hetki.

Haltiakuningatar olisi halunnut nukahtaa siihen, miehensä viereen, mutta ei saanut silmiään irti pienestä kääröstä. Hän halusi olla vielä hetken tässä hetkessä, ennen kuin lepäisi urakkansa jälkeen.
"Hän hengittää niin rauhaisasti..." Haltiakuningatar sanoi väsyneenä, mutta onnellisena.
"Emme saaneet Vanyaa... Mutta en voisi olla onnellisempi tästä luontoäidin lahjasta... Haluatko pidellä häntä?" Delia ojennutti päätänsä tyynyltä kohden Arania, valmiina varovaisesti ojentamaan pientä lämmintä kapaloa tälle.
"Miksi nimeät hänet..? En malta odottaa saada kutsua häntä nimeltä..."
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 24, 2013 11:59

Aran ei puuttunut Delian ja Perianin väliseen kommunikointiin, vaan keskittyi katsomaan uunituoretta poikaansa. Hän ei ollut koskaan nähnyt vastasyntynyttä, näin läheltä saatikka näin henkilökohtaisesta asetelmasta. Tuntui.. oudolta. Oudolta, mutta hyvältä. Perian puolestaan kävi kurkkaamaan ovenraosta, Delian äänen kuullessaan. Satyyri nyökkäsi nopeasti emännälleen, kumarsi syvään ja poistui paikalta, sulkien oven perässään. Hänet oli vapautettu tältä illalta, joten satyyri suuntasi saman tien huoneeseensa rauhoittumaan ja miettimään.
Aran kävi pienesti naurahtamaan Delian todetessa, ettei heille nyt tullut Vanya nimistä tyttölasta. Jos totta puhuttiin, oli Aran toivonut poikaa, jostain syystä. Hän ei uskonut pärjäävänsä tyttöjen kanssa, joskin oma pieni prinsessa olisi varmasti ollut päivän piristys Tosin, Aran olisi siinä tilanteessa toivonut Antonin olleen tyttö, jos äitejä verrattiin

Ei.. Pitele sinä vain. Hän nukkuu jo, emmehän halua ottaa riskiä, että hän heräisi Aran kieltäytyi tällä kertaa hyvästä syystä ottamasta pientä poikaansa syliinsä. Sekä uunituore äiti, että lapsi kaipasivat nyt lepoa, eikä Aran nähnyt syytä pitkittää Delian hereillä oloa yhtään enempää.
Kuitenkin, esille nousi kysymys, jonka Delia oli periaatteessa esittänyt jo aikaisemminkin. Aran vilkaisi pojastaan hymyillen kuningattareensa ja nojautui tuon korvanjuureen, kuiskaten seuraavan nimen:
Limdur


// OH THE ENDING //

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö