Anything for milady || Ivy


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 01, 2013 9:21

Anything for milady || Ivy

// piiieni lievä K- varoitus, peli sisältää ainakin alastomuutta ja mahdollisia vihjailuja. Pervot //


Perian

Ja niin päädyin viimeisimmän isäntäni palvelijaksi Satyyri päätti pitkän, jo kolmatta varttia kestävän tarinansa palvelushistoriastaan. Kerta emäntä oli pyytänyt parempaa taustatietoa näin muun toiminnan ohelle, ei Perian todellakaan nähnyt mitään syytä olla kertomatta itsestään enemmän uudelle emännälleen. Joskin, tuo oli kysellyt vain palveluhistoriaa, joten satyyri jätti mielellään kertomatta aikansa taskuvarkaan apulaisena.
Ilta oli jo laskeutunut kesäiseen Cryptiin ja haltiakuningatar Delia oli päättänyt kylpeä jälleen kerran kylpylässä, kuninkaallisille varatuissa allasosastoissa. Perian saattoi kehua itseään saavutuksesta, sillä tämän lyhyen ajan sisällä oli satyyri ehättänyt kohota uudesta palvelijasta nyt kuningattaren luottopalvelijaksi. Tuon ikiomaksi satyyriksi, joka vastasi enemmän kuin mielellään kaikista kuningattaren tarpeista ja Perian toden totta tarkoitti kaikkia tarpeita. Ei hän sentään niin suorasanainen kuningattarelle ollut, mutta mikäli sopiva hetki tulisi, ei Perian aikonut hukata palvelu ja miellyttämistilaisuutta missään nimessä.

Kylpemistä oli jatkunut jo pidemmän tovin, mutta rentoutumaanhan kuningatar tänne oli tullut ja jos Perianilta kysyttiin, ansaitsi nainen kaiken rauhan rentoutumiselleen. Synnytettyään nuorimman poikansa, oli kuningatar silti ollut vielä kiireinen ja kireä, milloin mistäkin syystä. Ehkä Perian olikin osasyy siihen, että kuningatar istui nyt altaassa, satyyrin edessä, sarvipäisen sirojen käsien hieroessa haltian kauniinsiroja hartioita hellästi.
Jahka oli suostutellut kuningattaren ottamaan edes yhden illan itselleen, oli satyyri varmistanut, että kaikki olisi täydellistä. Vain parasta viiniä kuningattarelle, allasosasto piti olla täysin valmis ja veden täsmälleen sopivan lämpöistä. Kerta Perian oli nyt kuningattaren luottopalvelija, oli hänellä myös hieman komennusvaltaa palvelijoihin. Tietenkin hän käytti sen hyväkseen!.. Mutta vain miellyttääkseen emäntäänsä!

Alastomuushan ei satyyrille vieläkään ollut ongelma, mutta siveys syistä oli hänellä sentään kevyt, valkea lannevaate yllään, vaikka kuningatar alasti olikin. Hyväntuoksuisessa kylpyöljyssä kastetut kädet olivat jatkaneet kuningattaren hieromista jo tovin, kaivaten jo jonkinlaista taukoa. Sitä ei kuitenkaan pyydetty, vaan Perian jatkaisi tasan tarkkaan niin kauan, kunnes kuningatar antoi luvan lopettaa.
Mutta eiköhän siinä ollut tarpeeksi minusta taas vaihteeksi, hmm? Perian jatkoi nojautuen hieman lähemmäksi kuningatarta Miten teillä on mennyt? Teillä ja kuninkaalla?


// Ivyyyyy, I did the thing. Perian is rdy to do the thing too winkwonk //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 01, 2013 10:19

Delia

Vesi lämmitti, öljyt tuoksuivat... Perianin sormenpäät hellivät mukavasti hartioita. Delia oli viimein laskenut alas nutturansa ja rentoutui pitkästä aikaa kunnolla... Vaikkei sitä kuningattaren elosta uskoisikaan, oli päivä ollut raskahkoa näin juuri synnyttäneelle haltianaiselle.
Päivä oli ollut mitä väsyttävin haltioiden hovissa. Näin ainakin haltiakuningatar Delialle, jonka kuopuksen synnyttämisestä ei ollut kauaa. Limdur ja Anton olivat nimenomaan pitäneet kuningattaren kiireisenä, ja vaikka hän olisi voinut vain myöntää nämä lastenhoitajan kontolle, oli Delia halunnut katsella miten vanhempi poika reagoisi nuorempaan.
Hämmennys pikkupojan ilmeessä oli ollut mitä huvittavin pieneen tuhisevaan kääröön, joka oli lopulta parahtanut itkuun, säikäyttäen kultakutrisen pojan ja saanut tämänkin itkemään lohtua hirveältä veljeltä joka säikäyttelee. Muuten päivä oli kulunut taaperon kanssa leikkien, kirjeen kirjoittamisessa kotiin ja hovineitojen tapaamiseen, ihan vain kunniallisen statuksen ylläpitämiseksi. Siitä meinasi puhjeta teatteri, mikä oli ajanut Delian uupumuksen partaalle. Lääkärit olivat kehottaneet hänen ottavan rauhallisesti vielä hetken, ennen kuin lähtisi esimerkiksi vierailemaan minnekään.
Satyyria, tätä pientä lemmikkiään Delia kuitenkin vielä halusi tavata, jonka johdosta he olivat päätyneet kylpylätiloihin. Suurineen valkeineen pilareineen ja altaineen... Tätä hän oli ehkä kaivannutkin, lupaa rentoutua hetken, omistaa aikaa itselleen sen sijaan, että istuisi vain huoneessa yksin kirja kädessä, miettien tulisiko Aran sinä iltana vuoteeseen vielä kun hän olisi hereillä vai ei.

Kuningatar raotti silmiään, mumisten hiljaa samalla kun kuunteli Perianin tarinointia aikaisemmista työkokemuksistaan. Niskan ryhtiä suoristettiin vain hieman, ryhtiä joka oli hieman taipunut sivulle yrttiöljyjen tuoksujen huumasta ja veden lämmöstä iholla, johdattaen Delian pieneen huumaan, mutta lähes täydellisen rentoutuneeseen tilaan.
"Hmm'm..." Kuningatar hymisi katsahtaen Perianiin vaimealla hymyllä tämän päättäessä kertomuksensa, kysyen vuorostaan miten hänellä ja kuninkaalla oli mennyt.
Ennenkuin Delia vastasi mitään, nosti tuo kaulaansa enemmän pystyyn ja sukaisi märkiä, altaassa leijailevia pitkiä mustia hiuksiaan toisella olalla.
"Kuten tavallisesti... Hän on yhä kiireinen, kuten tavallista. Vietämme kyllä yhteisiä iltoja harvakseltaan ja hän tulee katsomaan Limduria ja Antonia jahka kerkeää." Kuningatar piti pienen hengähdys tauon, lämmin vesi ja tuoksut olivat ehättäneet pehmittänet haltianaisen.
"Todellisuudessa olen vain iloinen, että hän ehättää iltaisin vapaalle luokseni... Heh, haluaisin sanoa puhuvani pötypuhetta, mutta taidan olla mustasukkainen hänen neuvonantajalleen tämän voidessa viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan päivisin." Delia hymyili Perianille, antaen tämän käsien tehdä työtä sillä kuningatar ei nähnyt mitään syytä lopettaa, ainakaan vielä, pidemmän ajan päästä hän saattaisi kyllä nukahtaa juuri siihen.
"Joskus toivoisin, että voisimme vain karata toisaalle... Hetkeksi hänkin voisi vältellä velvollisuuksia... Mutta.. Hän on hyvin velvollisuuden tuntoinen, suorastaan ideallinen kuningas kansallemme." Hyvin pientä, vaimeaa katkeruutta saattoi havaita kuningattaren sanoissa tämän sulkiessa taas silmänsä ja pyöräyttäessä niskaansa kertaalleen ympäri. Todellisuudessa Delia ei kunnolla hahmottanut heidän suhdettaan, se oli ollut melko... Noh, platoninen, mikä ei sinänsä kuningatarta haitannut. Oliko tuollainen ihmekään? Ehkä hän vain kärsi pienestä yksinäisyydestä. Yksinäisyydestä joka parantuisi rakkauden vakuutteluilla. Tosin sitä yksinäisyyttä Perian oli aina -ainakin vähän- avittanut, nytkin pitäessä hänelle seuraa samalla kun keskittyi yksin ja ainoastaan hänen rentoutumiseensa. Se oli täydellistä... Tyytyväisyyden saattoi nähdä haltianaisen silmistä tämän hymyillessä itsekseen sulkiessa taas silmänsä, hymähtäessä.

"Mutta mitä tulee taustoihisi... Huomaan, että olet tehnyt tällaista aikaisemminkin... Mistä arvasitkaan pitäväni jasmiineista?" Delia kysyi raottaen taas silmiään, samalla kun toinen käsi nousi veden alta ranne edellä, jonka haltiakuningatar toi kasvojensa eteen siitä lähtevän aromisen tuoksun tuomiseksi, jonka kylpyvesi oli siihen hauduttanut.

//Here I am, this is me!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 2:10

Jälleen kerran kuningatar kertoi kuninkaansa olevan kovin kiireinen, eikä liiemmin ylimääräistä aikaa suonut vaimolleen ja lapsilleen. Vain sen ajan, mitä päivästä jäi jäljelle kaiken muun ohessa. Perian kyllä ymmärsi, että lapsia välteltiin hyi, nuorinhan vielä kuolasi itsensä märäksi joka päivä mutta satyyri ei nähnyt mitään syytä, miksi kuningas olisi kuningatartaan vältellyt. Ellei sitten häneltä ollut jäänyt salaisuus tai toinenkin kuulematta Se oli tietenkin mahdollista, mutta näissä olosuhteissa ei kannattanut alkaa liian uteliaaksi.
Ehkä teidän pitäisi vaihtaa paikkoja hänen neuvonantajansa kanssa Perian naurahti kuningattaren kommentoidessa olevansa hieman mustasukkainen kuninkaanneuvonantajalle. Siinäkin oli mies, johon Perianin piti tutustua lähemmin. Ehkä joskus hän sattuisi törmäämään tähän neuvonantajaan Mikä ikinä hänen nimensä olikaan.

Kuitenkin, se mitä kuningatar seuraavaksi sanoi, sai satyyrin virnistämään pienesti. Tietenkin hän huomasi sen pienen, lähes olemattoman katkeruuden naisen äänestä. Hän oli suorastaan kouluttautunut huomaamaan toisten tunnetiloja äänistä ja ilmeistä, tietenkin hän huomasi moiset saman tien!
Ehkä teidän pitäisi kertoa kuninkaalle pikku toiveestanne Kenties hän haluaisikin lähteä mukaanne, karata jonnekin, edes hetkeksi. Tavallaan lomalle Perian jatkoi hieromisen ohesta, hymisten pienesti ennen seuraavia sanojaan Minä ainakin karkaisin teidän kanssanne milloin vain, minne vain.
Sormenpäät kävivät nyt pienesti hartioiden hieromisen ohella seikkailemassa myös Delian kaulalla, sekä välistä solisluiden tienoilla. Vain pieniä, kevyitä kosketuksia sormenpäillä, kunnes ne valkeat, sirot kädet lipuivat ihoa pitkin takaisin harteiden puolelle, mutta palasivat taas vierailemaan uusilla alueilla.
Pieni hymähdyksen ja naurahduksen välimuoto karkasi satyyrin kapeilta huulilta, Delian tiedustellessa, mistä Perian oli arvannut hänen pitävän jasmiinista.
Ah, sanotaanko että se on Kuudes aisti. Palvelijan on parasta tietää sanomattakin, mistä emäntä tai isäntä mahdollisesti pitäisi. Ja minä jos joku tiedän, vaikka oma kehu haiseekin Mutta minun omakehuni haisee kukilta ja kaikelta kauniilta Perian kertoi hymyillen, tuijottaen intensiivisesti sinisillä silmillään kuningattareen On myös paljon muita tapoja joilla voin isäntääni tai emäntääni miellyttää..


// GOOD GURL. WELL BANG OKAY?! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 5:20

Hento, mutta kuuluva naurahdus pääsi kuningattaren huulilta satyyrin ehdottaessa, että hänen pitäisi vaihtaa paikkaa neuvonantajan kanssa. Delia pystyi kuvittelemaan sen, hänen neuvonsa eivät välttämättä olisi mitä parhaimpia, mutta ehkä sitä kautta hän pystyisi viettämään yhteistä aikaa Aranin kanssa kunnes kansa nousisi kapinaan. Ei, ei sellainen ollut edes mahdollista, mutta oli mukava karata todellisuutta aina välillä. Satyyrillä tuntui olevan idea jokaiseen käänteeseen, sillä ehdotus suoraan kuninkaalle toiveiden kertomisesta tuli puheeksi. Delia katsoi Perianiin, pudistellen päätään mielessään. Ehkä hän voisi, toisaalta hän mielestään tiesi jos vastauksen moiseen. Ei kuningasparilla ollut varaa olla poissa kansan parista pitkiä aikoja. Ei vaikka kuinka kuningatar sellaista toivoisi.

Perianin kädet aiheuttivat haltiakuningattaren hymyn hetkellistä syventymistä. Hän olisi voinut ottaa nokoset siinä, mikäli hukkumisvaaraa ei olisi ollut. Merenneidoilla oli niin paljon helpompaa. Koholla oleva jasmiinin tuoksuinen ranne laskeutui jälleen veden uumeniin kuningattaren uusiessa ryhtinsä kokonaan, Perianin samalla puhuessa kuudennesta aistista. Perian oli viihteellinen toden totta ja tämä antoi itsestään täydellistä kuvaa palvelijana, eikä Delia voinut ainakaan vielä kieltää etteikö tämä ollut juuri sitä.
"Hmh, paljon muita tapoja? Olen varma, että sellaisia konsteja on..." Delia hymyili, tietäen enemmän tai vähemmän mitä satyyri saattoi tarkoittaa. Toinen käsi kävi pysäyttämään satyyrin valkean käden tämän olalta, pitäen sitä kämmenellään ja tuoden sen omille huulille. Sitä ei varsinaisesti suukoteltu, mutta pidettiin vasten huulia hetken Delian sulkiessa silmänsä. Periankin tuoksui jasmiineille, kauniille kukille vaikka tämä oli ehkä joskus menneisyydessään joutunut nimenomaan näillä monilla muilla tavoilla miellyttämään emäntää tai isäntäänsä. Likaisilla, lohduttomilla tavoilla. Ehkä Perian ei pistänyt sellaista toimintaa pahakseen, mutta kuningattaren äidin omaiset vaistot piti satyyria uhrina, ken tiesi mitä jokin irstas aatelinen pisti hennon olennon tekemäänkään. Kuningatar ei oikein keksinyt muutakaan, mitä satyyri olisi voinut tarkoittaa. Lastenhoitoon tämä ei suostunut ja tämä oli avustanut häntä pitkin päiviä erilaisilla tavoilla aina tähän hetkeen, joka oli mitä intiimein tähän asti. Toisaalta... Pisti kyllä miettimään, miksi Perian moista ääneen vihjailisi tai moisilla taidoilla hänelle kerskailisi.. Ehkä hän oli väärässä? Ehkä oli jotain, mikä oli mennyt kuningattarelta ohitse. Pieni suudelma suotiin satyyrin kämmenelle viimein niiden erotessa haltianaisen huulilta.

"Lepuuta käsiäsi, olkani muuttuvat vielä vanukkaaksi mikäli jatkat." Haltiakuningatar hymyili, ollen jo valmiiksi melkoista sulaa vahaa. Sormenpäitä hierottiin toisiaan vasten veden alta niiden alkaessa muuttua rusinoiksi. Silti kuningatar ei halunnut ihan vielä nousta.
"Mutta... Voit toki demonstroida minulle... Mitä tarkoitit aikaisemmalla." Delia kohotti paksuja kulmiaan mielenkiinnolla odottaen satyyrin seuraavaa liikettä.

//BOW CHIKA WOW//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 7:38

Pieni, vino virne kohosi satyyrin kasvoille, kuningattaren käydessä toistamaan sarvipäisen sanoja muista tavoista miellyttää. Sirot huulet avautuivat sanoakseen jälleen jotain enemmän tai vähemmän vihjailevaa, mutta sanat juuttuivat kurkkuun Delian tarttuessa Perianin siroon käteen. Sarvipäinen pysäytti kaiken tekemisensä. Se vino virne kasvoilla oli kadonnut, sinisten silmien tuijottaessa nyt intensiivisesti, mutta samalla levollisesti kuningattaren kasvoja. Kasvoja, joiden eteen satyyrin käsi oli nyt eksynyt. Perianilla ei tullut edes mieleenkään vetää kättään pois Delian otteesta, tuon huulien edestä. Kerta kuningatar soi tällaista huomiota palvelijalleen, ei satyyri aikonut pistää vastaan mitenkään. Perian pysyi kuitenkin hiljaisena, antaen kuningattaren rikkoa hiljaisuuden sitten kun se sopivalta tuntui. Kuitenkin, jos totta puhuttiin, alkoi satyyrin sydän hakata nopeammin. Tilanne oli hänestä jokseenkin tuttu ja samalla kaunis, mutta myös uusi ja jokseenkin pelottava. Hän ei ollut nyt tekemisissä yksinäisen, naimattoman aatelisen kanssa vaan naimisissa olevan kuningattaren. Missä menisi se raja tässä tapauksessa? Mikä olisi loppujen lopuksi soveliasta? Entä jos kuningatar halusi viedä tämän loppuun? Perianilla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta oliko kuninkaalla? Tuohan osasi lukea ajatuksia, muistoja! Mutta Jos Perianilta kysyttiin, oli kuningatar hirsipuun arvoinen.
Tämähän oli vaarallista mutta samalla niin kovin kiihottavaa. Kiinnijäämisen riski oli aina mielenkiintoinen vaaratekijä suhteessa jos toisessa! Tai siis, eihän tässä vielä minkäänlaisessa suhteessa oltu.... Vielä.

Se pieni suudelma kämmenelle sai satyyrin henkäisemään pienesti, hymyn hiipiessä jälleen hitaasti sarvipäisen kasvoille. Kuningattaren lupaan lepuuttaa käsiä, kävi satyyri vain naurahtamaan pienesti ja nyökkäsi, hivuttaen itsensä sitten istumaan altaan reunalle, kuningattaren viereen. Veteen satyyri ei kuitenkaan tullut, sillä koipien kasteleminen olisi yksi iso proessi... Tai no, niiden kuivaaminen lähinnä.
Kuningattaren suudelman alainen käsi kohosi Perianin omien kasvojen puoleen, sarvipäisen vaivihkaa koskettaen huulillaan kohtaa, johon Delia suudelman oli suonut. Saattoiko sen laskea jo suudelmaksi heidän kahden välillä, siitä voitiin väitellä tahon jos toisenkin toimesta.
Delian seuraava tokaisu sai sinisten silmien katseen laskeutumaan takaisin kuningattareen. Hetken satyyrin kasvoilla vieraili jokseenkin yllättynyt ilme, kunnes hymähdyksen saattelemana hurmaava hymy palasi huulille.
"No, kuningattareni... Voisin esimerkiksi laulaa teille" Perian aloitti siirtyessään lähemmäksi Deliaa "Tai voisin soittaa teille. Voisin kenties esittää näytelmän tai lausua runoja... tai tanssia, lukea kirjoja..."
Hitaasti, Perian laskeutui altaaseen puheidensa lomassa ja kääntyi puolittain kuningattaren suuntaan. Toinen käsistä jäi nojaamaan altaan reunaan, toisen taas noustessa veden kautta koskettamaan kevyesti - ja ennen kaikkea varovasti. Mikäli haltia olisi vetäytynyt edes sentin kauemmas, olisi Perian lopettanut liikkeensä siihen - kuningattaren poskea.
"Tai sitten voisin tarjota... hieman intiimimpää nautintoa" Mies oli nojautunut ehkä luvattoman lähelle kuningattaren kasvoja, mutta toisinaan emännät tykkäsivät siitä, kun palvelija teki aloitteen. Deliasta Perian ei ollut varma... se nähtäisiin kohta.
"Mitä vain ikinä tahdotte... Mitä vain ikinä kiellätte"


//UUU'UUH //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 8:50

Kuningattaren silmät seurasivat mielenkiinnolla Perianin lähestymistä, samalla kun tuo luetteli voivansa vaikka laulaa ... Soittaa.
"Näytelmän?" Delia naurahti Satyyrin sanojen välistä, tämän jatkaessa luetteloaan runouteen, tanssiin ja lukemiseen, jatkaen lähestymistä nyt kasvoillaan ja kädellään. Kuningatar ei perääntynyt satyyrin kosketuksesta, vaan antoi tämän tuoda kätensä hänen poskelleen, katsellen samalla jokseenkin huvittuneena Periania. Se hymy tosin liukeni pian sarvipään seuraavien sanojen myötä, henki meni pidätykseen. Sitä seuraavat sanat tuntuivat vietteleviltä kuiskauksilta, saaden kuningattaren sydämen lyömään kahta kovemmin. Ehkä hän ei ollutkaan väärässä... Ajattelikohan satyyri ollenkaan omaa päätänsä? Sitä joka lepäsi hänen harteillaan? Hän oli naimisissa... Eikä rakastajien ottaminen ollut soveliasta, järjestetty avioliitto tai ei. Ainakin.. Niin haltianainen kuvitteli. Haluaisiko hän edes sellaista?
Delia katseli hetken satyyriin, kunnes käsi nousi jälleen vedenpinnalle nappaamaan hellästi satyyria leuasta ja vetämään ne viimeiset sentit heidän välillään umpeen, kuningattaren suodessa pienen, hellän suudelman satyyrin huulille. Tilanne oli huumaava tuoksuvien yrttien ja öljyineen, mutta pidemmälle hän ei voinut antaa asian lipsua. Ei, ehdottomasti ei. Se olisi skandaali... Aran saisi tietää heti. Huulet pidettiin hetken kiinni satyyrin huulissa, suudelman ollessa ennemminkin hellä, rakastava ja viaton, ikään kuin sisarusten välillä mutta paljon pidempi, mitä intohimoinen.
Sen pinen hetken päästä, haltianainen vetäytyi pois, silittäen peukalollaan toisen leukaa kunnes pieni, päätä pudisteleva hymy kipusi naisen kasvoille.

"Kiitän, mutta moiset nautinnot... Eivät ole tarpeen." Se oli ehkä vale, ehkä hän olisi kaivannut lähempää kosketusta, mutta tilanne oli kinkkinen ja satyyri olisi ollut mukana vain ilman sen suurempia tunteita. Näin ainakin kuningatar kuvitteli, olihan tämä kaikesta päätellen tarjonnut moista palvelu saraketta toisillekin aina työn nimessä. hetkellistä huumaa se olisi ollut hänenkin kohdallaan. Yksi, pieni viaton suudelma sai riittää. Delian päässä kulki yhä järjen ja tahdikkuuden ääni, ei mitään sen vähempää mitä kuningattarelta saattoi odottaa. Tämä ei ollut maineen menettämisen arvoista.
"Rakastan miestäni... Vaikka hän onkin poissa paljon ja tunnen itseni yksinäiseksi ajoittain." Ja joka ei välttämättä rakastanut häntä samalla tavalla takaisin ja joka saattoi yhä olla ennemmin ihastunut hänen lapsuudenystävänsä tyttäreen mitä häneen ja vaikka sinä Perian olet kovin puoleesi vetävä ja haluaisin jollain tasolla vielä jakaa suudelman jos toisenkin kanssani, se ei olisi mahdollista. Mitään ei sanottu ääneen, mutta kaikki se kävi mielessä, saaden kuningattaren huokaamaan surumielisesti ja kääntämään katseensa toisaalle sarvipäästä, selän tavatessa jälleen altaan reunaan.
"Katsohan nyt sormenpäitäni... Miksi luulet niiden muuttuvan moisiksi?" Delia kysyi yrittäessä epätoivoisesti harhauttaa mielensä ja vaihtamaan aiheen äskeisestä, yrittäen jättää tilanteen mahdollisimman kiusattomaksi tutkiskellessaan samalla sormenpäitään, jotka olivat muuttumassa ryppyisiksi kuin kuningattaren aatelmat.

//WOOP//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 10:09

Siinä missä kuningatarkin, kävi palvelija naurahtamaan omien sanojensa välistä Delian kommentille. Mutta kyllä, Perian oli kykenevä esittämään näytelmän yksin, joskin se ei turhan monimutkainen ja monihahmoinen näytelmä saanut olla. Perian osasi eläytyä rooleihin, mutta ei valitettavasti osannut kloonata itseään... Joskin, jos satyyri itsensä olisi onnistunut kloonaamaan, olisi hän löytänyt ikuisen rakkautensa.
Intensiivinen, rauhallinen katse tuijotti Delian kultaisia silmiä, laskeutuen aina välitä, pienesti vilkaisemaan kuningattaren kapeita huulia. Kuitenkin, se katse kävi siirtymään elian käteen, joka kohosi jälleen veden alta ja kävi tällä kertaa tarrautumaan satyyrin leuasta. Pieni hymy ehätti kohota satyyrin huulille, ennen kuin ne kävivät kohtaamaan haltian huulet. Ja Perian toden totta antautui tilanteeseen, suoden kuningattaren hellälle, jokseenkin viattomalle suudelmalle pientä vastakaikua. Liika oli liikaa ja Perian osasi edetä myös hitaasti... Itse asiassa hän mieluummin eteni hitaasti, kuin nopeasti. Ja Delia jos joku varmasti arvostaisi hidasta etenemistä. Kuningatar ei vaikuttanut henkilöltä, joka hyppäisi ensimmäisen vastaantulevan kanssa vuoteeseen. Mikä sinänsä taas teki tästä vain mielenkiintoisempaa, satyyrin mielestä.

Suudelman jälkeen, kävi kuningatar kauniisti kieltäytymään satyyrin tarjouksesta. Perian ymmärsi täysin Delian aseman tässä tilanteessa, mikä taas antoi hänelle hieman etulyöntiasemaa. Hän oli tunnetusti hyvä johdattelemaan ja suostuttelemaan. Ei hän muuten tällä alalla pärjäisi! Delia kävi kertomaan rakastavansa miestään, vaikkei tuota pahemmin nähnytkään. Perian hymähti pienesti. Ei mitenkään halveksivasti tai suivaantuneesti, enemmänkin ymmärtäväisesti. Kuitenkin, kuningatar yritti vaihtaa puheenaiheen sormenpäihinsä, saaden satyyrin vain virnistämään. Siro, valkea käsi kävi tarraamaan kiinni kuningattaren käteen hellästi, nostaen puolestaan Delian käden satyyrin huulien tienoille. Pieni, sievä suudelma suotiin kuningattaren sormenpäihin, Perianin siirtyessä vielä hieman lähemmäksi kuningatarta.
Mutta kuningattareni, en minä rakkautesi tielle aijo tulla. Olen palvelija, täällä vain täyttääksenne teidän toiveenne. Mikäli rakas kuningattareni pelkäätte pettämistä, ei tämä olisi laskettavissa sellaiseksi... Ellette sattuisi jakamaan jonkinlaisia syvempiä tunteita minua kohtaan Perian aloitti, lähes kuiskaten, kehräten Delian korvanjuuressa Ei kuninkaanne voisi syyttää teitä mistään. Pyysitte vain palvelijaa toteuttamaan toiveenne, tarpeenne... kuten hän on pyytänyt palvelijoita toteuttamaan hänen toiveitaan, halujaan Perian olisi kovasti halunnut huomauttaa, kuinka oli yhtenä myöhäisenä iltana nähnyt kuninkaan juttelevan turhankin lähekkäin erään palvelijattaren kanssa.
Ei ole väärin pitää hauskaa... ja rentoutua silloin tällöin. Ja te, rakas kuningattareni, tarvitsette rentoutumista enemmän kuin kukaan tässä linnassa


// YOU LIKE IT ADMIT IT //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 10:53

hyvää vauhtia rusinoituvat sormet kaapattiin Delian silmien edestä, Perianin ottaessa ne omiin siroon kämmeniinsä, alkaen suutelemaan niide pehmeillä huulillaan. Aivan kuin äskeinen olisi riittänyt kuningattaren kyseenalaistamaan kaikkea, punasteliko hän? Saiko tämä pienempi olento tuntemaan hänet näin sekavalta? Kuningatar seurasi katse täynnä hämmennystä satyyria tämän vakuutellessa, ettei moinen olisi laskettavissa pettämiseksi? Sikäli mikäli sen kummempia tunteita ei jaettu. Katse lopui alas kuningattaren purren hellästi alahuultansa, nostaen sen taas Perianin mainitessa kuninkaan... Tämäkin oli käyttänyt palvelijoita toteuttamaan tarpeitansa, toiveitaan...? Mahtoiko satyyri nyt puhua pelkästä teen tuomisesta vai jostain muusta. Sitä Delia ei ehkä halunnut tietää, edes kuvitella Aranin menevän jollekulle toiselle. Mutta.... Mitä jos se oli totta?
"Voi Perian..." Delia aloitti surkuttelevasti, tämän vielä jatkaessa, että kuningatar tarvitsisi rentoutusta kaikista eniten koko linnassa. Ehkä se oli se ylenpalttinen huomaavaisuus tai sana "rakas" mikä olisi pyyhkäissyt jalat hänen altaan mikäli ei olisi istunut. joka tapauksessa, syke oli kerennyt nousemaan Perianin tekojen ja sanojen myötä ja vaikkei kuningatar sitä käynyt itselleen myöntämään, saattoi hän tuntea kiihkoa mikäli oli syntynyt tästä kaikesta.

"Voi Perian... Perian Perian..." Kuningatar toisti vapauttaen kätensä tämän kämmeneltä, voidakseen asettaa molemmat kätensä tämän poskille ja katsoa satyyrin silmiin.
"En halua olla vain yksi lukuisista emännistäsi joka käytti sinua itsekkäästi omaan tyydytykseensä... Et ehkä ole niin puhtoinen mitä aluksi kuvittelin, mutta en voi ymmärtää miten sinä voisit käskystä nauttia sellaisesta... Vaikka oletkin osoittanut pitäväsi palvelemisesta. Tuntisin... Itseni likaiseksi." Kuningatar sanoi hiljaisella, huolehtivalla äänensävyllä samalla kun silitti toisen poskea... Mitä satyyri edes tekisi hänelle? Oli jotenkin hassua kuvitella, että pienempi heistä olisi se dominoiva osapuoli. Ehkä hänen olisi pitänyt vain käskeä satyyria hakemaan pyyhe tässä ja nyt ja kärvistellä hetkelliset huuman pois omissa oloissaan. Todellisuudessa Delia olisi halunnut vetää toisen lähelleen ja antaa halujen viedä mennessään, mutta pidätti moiset halut laskien kätensä veteen, etsien Perianin ja tuoden ne rintansa päälle, missä sydän pamppasi lujaa ja vakaasti.
"Katso nyt.. Mitä olet tehnyt yksinäisen neidon keholle."

//NEVUR//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 02, 2013 11:19

Perian oli tottunut kuvastamaan itseään esineeseen, jota käytettiin hyväksi emäntien tai isäntien toimesta. Hänelle ei siis tuonut mitään ongelmaa ajatella itseään objektina, koristeena tai toiminnallisena esineenä. Kuitenkin, Delia ei kuitenkaan näyttänyt pitävän tästä ajattelutavasta, mikä taas oli yllättävää Perianille. Yleensä ylimystö katsoi palvelijoita ja varsinkin Perianin kaltaisia vain tavaroina, eivätkä henkilöinä. Oli siis jokseenkin liikuttavaa, että korkein neito kaikista pystyi näkemään Perianin, mitättömän satyyrin jonain muuna, kuin vain omana leikkikalunaan tai lattian luuttuajana.
Joskin, Delia puhui, ettei halunnut olla yksi niistä emännistä, jotka itsekkäästi käyttivät palvelijaa omien halujensa tyydyttämiseen. Oliko tuo sitten tulkittavissa totaaliseksi kieltäytymiseksi, vai tarjoukseksi siitä, että molemmat saisivat osansa hauskanpidosta. Loppu osa Delian puheita sai Perianin virnistämään pienesti, mutta satyyri hillitsi halunsa huomauttaa asiata jos toisestakin. Kuningattaren ajatus oli kaunis ja ihailtava, mutta todellisuudessa Perian ei pahastunut yhtään, jos häntä käytettiin hyväksi tavalla tai toisella.

Silitys poskella tuntui hyvältä. Kuningattaren kosketus tuntui aina hyvältä, jos Perianilta kysyttiin. Nyt kun neito soi vähän yksilöllisempää, läheisempää huomiota, tunsi Perian olonsa yllättäen hieman lämpimämmäksi, mitä yleensä. Se tuntui hyvältä.
Delia kävi kuitenkin tarrautumaan kiinni satyyrin käteen ja nosti sen rintakehänsä päälle, saaden satyyrin hymyn jälleen hyytymään hetkeksi. Moinen avustettu liike oli hänelle suorastaan kutsu tehdä enemmänkin, eikä Delia vieläkään ollut kieltäytynyt kunnolla satyyrin palveluksista. Hän saattoi tuntea kämmenellään, kuinka rintakehässä sydän hakkasi normaalia nopeammin, saaden sarvipäisen jälleen hymähtämään pienesti. Hänhän onnistui tässä. He olivat etenemässä suuntaan, johon Perian toivoi tämän päättyvän.
Kuningattareni, rakas kuningattareni Perian aloitti kohottaessaan sinisen katseensa rintakehällä lepäävästä kädestään haltian kasvoihin En siis ole ainoa.
Yksinäinen neito ei sovi kuvaamaan teitä. Sen ei pitäisi sopia kuvaamaan teitä. Palvelija tai rakastaja, en haluaisi suoda teille moista titteliä Satyyri jatkoi, nyt vihdoista viimein siirtyen kunnolla Delian lähelle. Toinen käsistään lipui haltian selän taakse altaan reunaa pitkin, samalla kun rintakehällä lepäävä käsi kävi pienesti laskeutumaan alemmas, lähtien hitaasti tekemään pientä, pyörivää liikettä rintakehän herkkien alueiden tienoilla.
Enkä sanoisi sitä itsekkääksi. Minä teen, mistä nautin ja te saatte sen, mistä nautitte... En tiedä millaisena minua pidätte loppu viimein, mutta perimmäinen tarkoitukseni on miellyttää kaikilla tavoilla henkilöitä, joista välitän. Se tuo minulle mielihyvää. Se, kun saan olla avuksi... kaikilla mahdollisilla tavoilla

✗// Yeah right //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 03, 2013 12:00

Delia katsoi Satyyriin ja tämän reaktiota hänen sydämen lyönteihin. Ei ollut siis ainoa? Halusiko Perian tätä yhtä paljon? Satyyri vastasi hänen kysymyksiinsä, ensin todeten ettei yksinäisen neidon titteli sopinut hänelle, ettei sellaista voisi suorastaan sallia. Samalla satyyri lipui lähemmäksi ja Delia sai tuntea tämän käden selällään, lähettäen kylmiä, mutta miellyttäviä väreitä pitkin kehoa, samalla kun toinen, rinnalla oleva käsi laskeutui hieromaan rintamusta, kovettaen sen vähänkin pehmeyden mikä oli jäljellä. Hänen vartalonsa huokui vastakaikua Perianin kosketukselle. Se oli mielenkiintoista että hieman pelottavaa, se tuntui... Hieman erilaiselle, mitä Aranin kosketuksen alla. Haltianainen huokaisi pienesti huuliensa raosta, Perianin samalla vakuutellessa nauttivansa siitä mitä tekee... Haltianainen olisi halunnut sanoa tehneensä mitään näin intiimiä vain kerran aikaisemmin elämässään, kömpelösti ja kokemattomasti, eikä oikein tiennyt miten nytkään toimisi, muttei halunnut antaa itsestään kyvyttömää kuvaa.

"Voi Perian menetät vielä pääsi..." Delia ehätti sanomaan, ennen kuin nosti kätensä satyyrin niskan taakse ja veti tämän puoleensa, suudellen tuota nyt astetta intohimoisemmin, nuolaisten tämän huulia ja hampaiden sisäpintaa, odottaen toisen avaamaan suutansa. Häntä ei pelottanut... Ei kiinni jääminen, ei mitä Aran tulisi ajattelemaan mikäli saisi selville. Delia huomasi myös olevansa kontrollissa suudelman kanssa, se oli jotain mitä hän ei ollut Aranin kanssa kokenut ja se tuntui... Hyvältä. Perianin kosketus tuntui hyvältä, suudelma tuntui lämpimältä, kiihottavalta jopa kielten tanssiessa toistensa ympärillä, kutkuttaen kielen selkää ja alapintaa. Aina siihen pisteeseen saakka, että Delian mieli vihjaili ilkeilevästi haluavan tuntea Perianin kielen muualla kuin suussa. Tälläiset... Häpeälliset ajatukset eivät sopineet hänelle, mutta niistä ei päässyt eroonkaan, ei enään. Kuningatar vetäytyi suudelmasta hengittäen nyt raskaammin, silittäen yhä Perianin niskaa.
"Tuota... Mitä tarkalleen... Ovat entiset emäntäsi pyytäneet sinun tekevän?" Haltianainen kävi kysymään, heräten siihen todellisuuteen, että he olivat altaassa. Pystyikö moista aktia toteuttamaan siten miten he nyt olivat? Ja vieläpä aivan toisen rodun kanssa, mikä omasi huomattavasti erilaisemman anatomian mitä hän. Kuningatar tunsi itsensä vähän eksyneeksi, se suorastaan näkyi hänen kasvoiltaan sillä juuri nyt oli vaikea peitellä tuntemuksia.
"Oletko varma... Että haluat tehdä tämän? Mitä ikinä... Teemmekään?" Delia kysyi laskettaen otsansa vasten Perianin.

//O god why//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 03, 2013 12:22

// oikei joo lol hups K-varoitu. Enkä ole edes pahoillani //

Pään menettäminen tosiaan oli vaihtoehto, kuten kuningatar totesi. Kuitenkin, Perian oli ennenkin ollut moisissa tilanteissa ja selvinnyt niistä, kiitos lipevän kielensä ja magian. Aina hän löysi jotain, mitä saattoi tarjota vastineeksi hengestään ja vielä kertaakaan ei vastapuoli tarjouksesta ollut kieltäytynyt. Jos olisi, ei Perian tässä todennäköisesti istuisi. Mitään satyyri ei kuitenkaan ehättänyt vastata Delian huomautukseen, kun kuningatar jo veti palvelijansa suudelmaan. Suudelmaan, johon satyyri antoi enemmän kuin mielellään vastakaikua. Delian annettiin kuitenkin kontrolloida tilannetta, sillä kuningatar ei varsinaisesti ollut antanut lupaa vielä. Mikäli haltia enemmän tai vähemmän epäsuorasti sen ilmaisisi, ottaisi Perian kyllä ohjat. Hän osasi leikkiä kumpaakin roolia intiimeissä leikeissä, eikä koskaan pistänyt pahakseen siitä roolista, minkä isäntä tai emäntä hänelle antoi.

Satyyri antoi toisen kätensä nyt seikkailla kuningattaren rintakehällä, hellästi, jokseenkin kiusoittelevasti kosketellen herkkiä alueita. Toinen käsi silitteli pienesti haltian selkää, antaen sormiensa kosketella kevyesti kalpeaa ihoa.
Delian vetäytyessä suudelmasta, kävi Perian pienesti nojautumaan haltian perään, aivan kuin ei itse vielä olisi ollut valmis lopettamaan sitä intohimoista suudelmaa. Niin sanotusti päälle ei satyyri kuitenkaan käynyt, vaan antoi haltian sanoa sanottavansa. Jälleen se pieni, vino hymy kohosi kalpeille huulille, sinisen katseen nauliintuessa kuningattaren katseeseen.
Kaikenlaista. Aina perinteisestä johonkin... Erikoisempaan. Joskus he kaipaavat vain kosketusta, kaikkialle kehoonsa, toisinaan taas miestä vuoteeseensa. Ja joskus jotakuta, jota dominoida, alistaa. Yleensä juuri kaikkein kilteimmillä ja hiljaisimmilla ovat ne kaikkein... Mielenkiintoisimmat leikit, Kuningattareni Perian kävi vastaamaan Delian kysymykseen, jättäen kuitenkin kuvailematta turhan tarkasti, mitä kaikkea sitä olikaan aikanaan tehty.
Delian seuraavaan kysymys sai Perianin naurahtamaan heleästi.
Olen varma... Ja vaikka en olisi, olisiko minulla muka vaihtoehtoa kieltäytyä? Olisiko minulla vaihtoehto kieltäytyä emäntäni, kuningattareni käskystä, pyynnöstä? Ei. Ei vaikka soisitte minulle mahdollisuuden kieltäytyä, en sitä tekisi. Se olisi vastoin palvelijan etikettiä, vastoin minun henkilökohtaista intohimoani Perian kertoi, samalla kun antoi kätensä lipua nyt kuningattaren rintakehältä tuon kyljen puoleen, hitaasti lantiota kohden.


// Becuz she's ronery //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 03, 2013 3:37

Haltiakuningatar kuunteli mietteliäästi, yksityiskohtia ei annettu, hyvä, niitä hänen ei tarvinnutkaan tietää, mutta tuli selko, että moinen akti olisi mahdollista satyyrin kanssa ja Perian tuntui taitavan useamman kuin yhden roolin... Vaikkei se Delialle paljoa merkannut ja jos totta puhuttiin, ei kuningatar paljon perinteisestä kummempaa tiennyt. Mitä tuli seuraavaan...
"En haluaisi pyytää sinulta mitään tällaista... Ellet sanoisi haluavasi sitä itsekin..." Delia sanoi sukaistaessa yhen Perianin hiussuortuvista tämän korvan taakse, pyöräyttäen sitten tämän käden tämän poskelle, huokaisten jälleen lähes huomaamattomasti pienemmän käden lipuessa rinnalta kyljelle ja sieltä lanteelle.
Hetkeksi Delia jäi siihen taas miettimään tilannetta... Miettimään mikä oli väärin ja mikä oikein. Oliko tällainen normaalia? Vihastuttaisiko hän Aranin? Mitä jos Aran ei välittänyt ollenkaan? Molemmat vaihtoehdot... Kumpikaan ei tuntunut hyvältä. Viime kerrasta oli jäänyt paha maku suuhun, mutta jollei tämä vihastuisi, niin mitä se silloin tarkoittaisi? Sitä mitä Perian oli vihjaillut aikaisemmalla? Ja ennen kaikkea, mitä hänen tulisi ajatella mikäli asia olisi niin? Tehdä nyt niin kuin mieli teki, pitää sitä oikeutettuna? Vai kenties kuningas ei välittänyt niin paljoa hänestä, mitä aina välillä onnistui vakuuttamaan?

"Lupasin... Kuninkaalle, etten levittäisi jalkojani kenellekään muulle, paitsi hänelle." Haltianainen sanoi lopulta, silitellen Perianin sileää poskea, rauhoitellen samalla omaa sykettään ja miettien tekisikö sittenkään mitään puoli harkitsematonta. Oliko tämä harkittua? Miksi hän luotti niin sokeasti satyyrin sanaan, sanaan joka sanoi tämän olevan harmitonta, viatonta, hyväksyttävää? Sarvipää oli hyvä kielestään, niin puhuessa kuin toisen kielen kanssa tanssiessa.
"Onko olemassa keinoa... Jonka kautta minun ei tarvitsisi rikkoa lupaustani hänelle?" Delia henkäisi, silmäillen kumppaniaan kellertävällä katseellaan tämän sinisiin, tumman reunustaviin silmiin. Ehkä tämä tietäisi jotain, paremmin kuin hän ainakin.
"Omaatuntoani ei pistäisi niin kovasti silloin... Ehkä silloin, en saisi porton mainetta yksinäisen neidon vastineeksi." Ehkä hän voisi tyytyä vain halailemaan ja suukottelemaan, vaikka uteliaalla tuulella olikin. Jos totta puhuttiin, vasten sitä miten hänet oltiin siveyden sipuliksi kasvatettu, Perianin tietoisuus niin laajassa kaavassa aiheesta, kiinnosti häntä. Se oli jotain mitä ei oppisi kirjoista, kirjoista joita Delia saattoi hotkia aina oman kirjoitustaidon ylläpitämiseksi, uuden oppimiseksi. Hän ei myöskään halunnut kääntää Periania pois enää tässä vaiheessa, ei enään kun toinen oli tunnustanut tuntevansa himoa häntä kohtaan.

//Roneryyyyyy, I'm so roneryyy, so I'll have a garden party -BA DUM TSHI-//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 10, 2013 4:02

Mutta kuningattareni, ei se olisi soveliasta edes myöntää ajattelevansa sellaista Perian tokaisi saman tien Delian todetessa, ettei halunnut pyytää Perianilta mitään intiimiä, ellei satyyri itse sitä halunnut. Näin ollen sarvipäinen ei kieltänyt eikä myöntänyt mitään, mutta toi sen esille, ettei koskaan tulisi oma-aloitteisesti kertomaan kuningattarelle halusiko hän haltiaa vai ei.
Satyyri kuitenkin nautti kuningattaren hellästä kosketuksesta poskellaan. Pieni hymy säilyi hiljaisuuden ajan sarvipäisen kasvoilla, tuon odottaessa kaikessa rauhassa haltian seuraavaa siirtoa. Hän ei etenisi, ellei kuningatar siihen lupaa antaisi. Lopulta kuningatar kävi kertomaan lupauksestaan kuninkaalle. Perian oli osannut odottaa tätä, haltian omatunto kävi kolkuttamaan eikä nainen halunnut ottaa riskiä. Ilmeisesti asiat eivät kuningattaren ja kuninkaan välillä olleet vielä niin huonosti. Perian oli törmännyt emäntiin, jotka olivat valmiita hyppäämän heti ensimmäisestä vihjauksesta sänkyyn vain, koska halusivat kostaa miehelleen, tehdä tuon mustasukkaiseksi tai kaipasivat vain huomiota, jota eivät saaneet mieheltään. Delia ei kuitenkaan ollut niitä naisia, mikä sinänsä oli ihailtavaa. Ja jokseenkin innostavaa. Kai sen saattaisi laskea haasteeksi, jos halusi niin rumasti ajatella tilannetta.

Satyyri kävi jälleen naurahtamaan pienesti kuningattaren kysyessä, oliko mahdollisesti muita keinoja tämän asian suhteen, jottei hänen tarvitsisi rikkoa lupaustaan.
Keinoja on monia, mutta niiden kertominen lienee tuskin ajankohtaista satyyri tokaisi nostaessaan kätensä kuningattaren lantiolta. Samainen käsi kävi hellästi tarttumaan omalla poskellaan levänneeseen kuningattaren käteen. Tuon käden selälle suotiin pieni, kevyt suudelma, ennen kuin satyyri kävi lopulta suosiolla perääntymään, sentin, toisenkin kauemmaksi kuningattaresta, kunnes siro olento nosti itsensä käsivoimillaan istumaan altaan reunalle, antaen kuitenkin jalkojensa vielä levätä haaleanlämpimässä vedessä.
Ette selvästikään ole valmis moiseen ja epäilette. Mikä taas on ymmärrettävää. Pahoitteluni, korkeutenne Perian kävi nyt vetäytymään tilanteesta anteeksipyyntöjen kera, tehden samalla oman arvionsa tilanteesta kuningattaren kannalta. Haltia ei selvästikään ollut vielä valmis.


// OOO PARTY PARTY PARTY, YOU BETTA HAVE PARTY! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 10, 2013 6:39

Haltianainen kohautti kulmiaan satyyrin sanoessa, ettei toisen laiset keinot olleet ajankohtaisia. Delia katsoi hiljaisena Perianiin tämän tarttuessa hänen käteensä ja soi sille pienen suudelman, perääntyen samassa, jättäen kuningattaren pienimuotoisen hämmennyksen valtaan. Delia kietoi kätensä ympärilleen ja katsoi Perianiin tämän todetessa hänen puolestaan, ettei haltianainen ollut valmis moiseen. Se lieni totta, vaikka hetkellisesti moinen ajatus oli houkutellut ja oltiin käyty hieman hivelemään toinen toisia, taustalla olleet epäilykset ja omatunto ei antanut tarpeeksi periksi. Delia oli vaikuttunut siitä, että Perian huomasi tämän ja vetäytyi oma-aloitteisesti, ettei hänen tarvinnut laittaa itse stoppia. Hetken päästä haltianainen kävi jälleen hymyilemään, kevyen naurahduksen kera.

"Voi Perian, sanot etten ole valmis kuin odottaisit ajan kypsymistä. Olen... Myöskin pahoillani. Olet kyllä melko hurmaava... Se ei ole epäilyksessäni." Delia sanoi hymyillen, järjen palautuessa pikku hiljaa takaisin hetken hurmoksesta, joka oli heidän välilleen onnistunut syntymään.
"Tosin haluan myös kiittää sinua. En ole saanut kokea moista tunnetta hetkeen." Delia jatkoi nousten altaasta, istuutuen altaan reunalla Perianin viereen. Viereiselle hajusteöljyruukkuun tartuttiin ja kaadettiin hieman kämmenelle, ennen kuin tätä hyvän tuoksuista nestettä käytiin levittämään eteenpäin ojennetulle käsivarrelle, olasta aina ranteeseen asti.
"Ehkä jos aika ja paikka olisi eri. Jollen olisi kuningatar ja vannonut lojaalisuutta niin tiukasti... Sinulla lienee erilaisia kokemuksia vastaavasta." Haltiakuningatar sanoi levittäessä öljyä vielä toiseen käteensä, ennen kuin koukisti jalkansa altaan reunaan ja levitti ylijäämät jalkoihinsa, aina sirojen varpaidensa väliin. Tämän jälkeen kuningatar laskeutui vielä kerran altaaseen, huuhteli ylimääräisen ja katsahti sitten palvelijaansa, kävellen tuon eteen ja nostaen kätensä jälleen tuon poskelle.
"Haethan pyyhkeen?" Delia kysyi, tai näin piilloiteltusti käski, taputtaessa tätä valkeaa poskipäätä ennen kuin perääntyi ja siirsi latvoista märät hiuksensa selältä olalle, jääden hiljaa sivummalle miettimään Arania... Ja sitä, miten tämä saattoi käyttää palvelijoiden palvelun tarjontaa hyväkseen... Ei sillä, että hän olisi ikinä nähnyt... Tai kuullut...
Selkä suoristettiin ja kämmenet muodostettiin astiaksi vedelle jolla virkistettiin vielä kasvot, ennen altaan portaikolle astelua ja vedestä nousua, Perianin ja pyyhkeen luokse. Se ei ollut ajankohtaista, toivottavasti ei koskaan tulisikaan olemaan, hänelle oltiin sanottu jo ennen linnaan muuttoa, että ei saanut antaa mielikuvituksen ja epäilyksien vaeltaa liiaksi niin suuressa tilassa ja ajassa. Hän oli pykälä, joka piti yllä kuninkaallisen perheen hyvää kuvaa yllä.
"Kiitos" Delia kiitti lyhyesti, suoden kevyen hymyn aatoksiltaan ja otti suunnaksi pukeutumis-tilan.

//There's no party D8//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 23, 2013 11:29

Perian kävi hymähtämään pienesti altaan reunalla istuessaan kuningattaren sanoille. Tietenkin hän oli hurmaava, kyllä hän sen itsekin tiedosti. Hyvä, että myös kuningatar tiedosti sen! Perian tyytyi kuitenkin vain hymyillen nyökkäämään haltian sanoihin, antaen itseriittoisten kommenttiensa jäädä kurkkuun. Olihan hän tavallaan pettynyt, ettei tässä mitään tämän suurempaa käynyt, mutta mielellään Perian kuitenkin jätti pelin kesken, asian roikkumaan, kuin hankkiutuisi hankaluuksiin heti ensimmäisellä kerralla. Hän tiesi, että kuningatar palaisi vielä asiaan. Hän oli siitä sataprosenttisen varma. Yksikään nainen ei jättänyt asiaa tuosta vain unholaan, vaan yön pikkutunneilla kattoon tuijottaessaan saattoi miettiä tilannetta ja sitä, miten joko toisi sen taas esille tai koittaisi unohtaa kaiken, epäonnistuen siinä. Nämä asiat jäivät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa.
Satyyri kävi hymähtämään pienesti virnistäen kuningattaren mainitessa, ettei ollut hetkeen moista tunnetta kokenut.
Ilo oli täysin minun puolella Satyyri kävi vastaamaan mitä nöyrimmin, katsellessaan kuningattaren touhuja, naisen käydessä levittämään käsivarsiinsa öljyä läheisestä ruukusta. Satyyri kävi viimein vetämään jalkansa kunnolla pois vedestä, jääden kuitenkin istumaan altaan reunalle vielä hetkeksi.
Perian hiljentyi osaltaan, sillä Satyyri ei nähnyt syytä kommentoida mitään haltiakuningattaren sanoihin. Ei hänellä ollut oikeastaan oikeutta sanoa mitään, mitä olisi halunnut huomauttaa kuninkaan ja kuningattaren suhteesta, joten sarvipäinen piti suunsa kiinni ja tyytyi jälleen kerran hymähtämään pienesti kuningattaren sanoille. Samalla Perian antoi tilanteen myös laskeutua. Varmasti kuningatarkin oli tavalla tai toisella tilanteen jäljiltä palautumassa ja niin oli myös satyyrikin, omalla tavallaan. Ei saanut liikaa innostua pienestä kosketuksesta, ei koskaan.

Hetkeksi omiin maailmoihinsa uppoutunut katse kuitenkin kohosi kuningattaren puoleen, haltian käydessä jälleen lähestymään altaan reunalla istuvaa satyyria. Siro käsi nousi jälleen kalpeamman olennon poskelle, taputtaen sitä muutaman kerran, kuningattaren pyytäessä palvelijaansa hakemaan pyyhkeensä.
Tietenkin, Kuningattareni Satyyri kävi hymähtämään samalla, kun kävi kampeamaan itsensä sirosti ylös altaan reunalta ja kipitti hakemaan emännälleen puhtaan, pehmeän pyyhkeen. Ei siinä kauaa mennyt, kun sorkan kopse kävi kulkemaan takaisin altaan reunalle, satyyrin levittäessä pyyhkeen valmiiksi kuningatarta varten.
Delia kävi kiittämään palvelijaansa, saaden satyyrin jälleen virnistämään pienesti, sarvipäisen ojennettua pyyhkeen kuningattaren ympärille. Pieni, kumartava ele suotiin haltialle, Delian lähtiessä taittamaan matkaa kohden pukeutumistilaa.
Mitä vain kuningattarelleni Perian totesi puoliääneen, noustessaan pienestä kumarruksestaan ja lähti seuraamaan kuningatarta, kuten kuka tahansa kuuliainen palvelija.


// SE OLI SITTEN 9500. viesti. Hieno lopetus viesti. //

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö