Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

[Janni]

"Huono muistisuuteen on hyvä selitys, pääni on niin tyhjä että se ei ole fyysinen." Haul naurahti Jackin tokaisuun, kaventaen katsettaan huvittuneena, joka varmasti näytti entistä aavemaiselta.
"Hmm... Kenties on parempi etten, fyysinen kehoni joutuisi kuluttamaan voimia ruoansulatukseen, vaikka se katoaakin aaveeksi muuttumisen mukana. Anna haltioiden syödä ylimääräinen." Haul totesi Jackin muistuttaessa häntä päivällisestä. Toinen päätti ottaa asevyön esiin, johon sujautti miekan roikkumaan, ettei Haulia tarvinnut käsin kanniskella joka paikkaan. Sielu nyt tuttuun tapaansa killui toverinsa vyötäisillä, samalla kun tuo kävi pesemässä naamansa.

Lilluth säpsähti siinä missä Luvonkin Jackin ääntä. Tyttö ei ehtinyt sanomaan mitään, kun haltiamies meni ja puhui hänen puolestaan. Kaksikon yllätykseksi mies ei sättinyt tai valittanut, kehui omaalotteliaisuutta. Haltianeito soi Jackille katseen, pienen aran hymyn saattelemana. Luvon kehotti Liluthia kattamaan pöydän isännän poistuttua ja tyttö nyökkäsi, nostaen salaattikulhon pöytään. Salaatti koostui tomaatista, salaatin lehdistä, paprikasta ja kurkusta. Jälki olisi voinut olla parempaa, mutta syötävää se kuitenkin oli. Haltia kiiruhti kaivelemaan kaapeista esille lautaset ja ruokailuvälineet.

Haul oli päässyt olohuoneenpäydälle, Jackin asetuessa nojatuoliin istumaan. Mies yllättäen uteli Haulin taistelutaitoja. "Noh en sanoisi itseäni kelvottomaksi." Sielu totesi, samalla kun otti aavemaisen muotonsa. "Kun vielä elin harjoittelin miekkailua, siinä toivossa että pääsisin armeijan leiriin." Haul kertoi, samalla kun teki miekka liikkeen kuvitteellisella miekalla, ehkä hieman liioitellusti. "En kuitenkaan ehtinyt saamaan kunnollista sotilaskoulutusta."

[suskari]

Haul oli jälleen vaihtanut muotonsa ilmassa leijuvaksi aineettomaksi massaksi ja kertoi ettei ollut aivan kelvoton tapaus taistelun suhteen. Mies oli vielä eläessään harjoitellut miekkailua, jota aave esitti näkymättömällä miekallaan ja jolle Jack ei voinnut olla pienesti hymyilemättä. Aave ei kuitenkaan koskaan ollut eläessään ehtinyt saamaan sotilaskoulutusta. Jack hieroi partaista leukaansa mietteliäästi katsellen edessään leijuvaa Haulia.
"Haluaisitko sitä vielä?" Jack kysyi Haulilta. "Tietenkin nykyisessä tilassasi sinua tuskin huolitaan tavalliseen sotilasriviin, mutta mietin jos minun kauttani?" Jack puhui hieman pohtivalla äänensävyllä. "Voisin sinun lisäksesi kantaa myös sinulle tarkoitettua asetta mukanani, jolla pääsisit toteuttamaan itseäsi.. jos niin voisi sanoa." Jack ehdotti Haulille ja veti kasvoillensa virneen poikasen. "Isommilla taistelu kentillä varmasti riittää sieluja ja tapettavaa sinulle vaikka sitten huviksi asti."
"Eikä sinun tarvitse huolehtia minusta, pärjään ilman aseita hyvin kun vain vaihan muotoni. Ja aina voit palata jos siltä tuntuu." Jack lisäsi ennenkuin Haul ryhtyisi hänestä kantamaan huolta. Kyllä hän pärjäisi petomuodossaan hyvin, sillä oli oikeasti melkoinen panssarivaunu petomuodossaan ja repi viholliset tieltään helposti, etenkin kun haltiat tuppasivat olemaan niin kevyitä.
"Sitäpaitsi kaksi miestä yhdessä paketissa olisi melkoinen vastus kenelle hyvänsä." Jack lisäsi virnuille.

"Mutta tämä ei ollut se miksi sinulta taitoja kysyin: Minun on pakko myöntää että olen melkoisen huono ja alokas asteella taitojeni suhteen, lisäksi haluaisin oppia.. kuolettavammaksi ja se on hieman vaikeaa kun en oikeasti pysty harjoitussaleilla ketää vahingoittamaan. Sinua sen sijaan voisin." Jack selitti melkoisen täyttävästi mitä ajoi takaa, sillä miestä suorastaan puudutti jo taistella ja harjoitella henkilöiden kanssa joita ei saannut vahingoittaa. Ei sillä, ei Jack halunnut omiaan petiin pistää, mutta niistä harjoituksista jäi tyhjä tunne. Hän halusi tappaa, eikä paijata vastustajaa päälaelle.
"Ja pääsisit itsekkin taas miekan makuun... ja rahaa sinulla on, joten voit hankkia itsellesi oman aseen." Jack lisäsi hymyillen.

Sillä välin kun Liluth kattasi pöytää laittoi Luvon jo ruokia tarjoiluastoille esille enemmän ja vähemmän näyttävämmin, kantaen ne sitten pöydälle tarjolle. Mies vielä pääpiirtein tarkisti että kaikki oli kunnossa, että uskalsi Jackin ja Haulin pöytään pyytää.
"Voit mennä keittiöön odottamaan." Luvon pyysi Liluthia ennen kuin kahle jalassaan kilisten meni olohuoneen ovelle ja aloitti hieman empien puhumaan. "Isännät.. ruoka olisi tarjolla." Luvon ilmoitti pienen kumarruksen kera ja Jack käänsi katseensa haltiaan.
"Haul päätti ettei tänään syö, joten te saatte hänen osansa jahka olen itse syönnyt ja nyt katoa silmistäni." Jack sanoi Luvonille, joka oli yllättynyt miehen tarjouksesta, mutta kohteliaasti kumartaen poistui itsekkin keittiön puolelle vetäen alleen jakkaran istuakseen.
"Haul ei tänään kuulemma syökkään, joten saamme hänen osansa." Luvon kertoi myös Liluthille tämän "ilo uutisen", joka oli suorastaan harvinainen. Jackilta oli edes turha odottaa moista elettä.

Jack nousi nojatuoliltaan ja hetken pohdittuaan nappasi Haulin mukaansa pöydältä kävellen ruokapöydän ääreen asettaen Haulin roikkumaan asevyöstä tuolin selkänojaan. Katselkoot sitten siinä kun hän söi kerta hän ei yksin aineetonta miestä voinnut olohuoneeseen jättää. Jack itse asettui tuolin ääreen ja alkoi laittamaan ruokaa lautasellensa kun kiinnitti huomiota salaattiin. Jack näki heti ettei salaattia oltu tehty Luvonin käsillä.
"Liliuth!" Jack jyrähti paikoiltaan ja jäi odottamaan että nainen saisi sievän perseensä tänne ja kun nainen oli saannut itsensä hänen luokseen.. Jack katsoi naista nuhtelevasti.
"Jatkossa kun leikkaat vihanneksia salaattiin toivon sinun olevan hieman tarkempi." Jack puhui ja nosti salaatin seasta suhteellisen isoksi jätetyn paprikan palan. Ehkä pilkun nussimista, mutta tästä Jack nautti.. hän pääsi pompottamaan muita ja Liluthinkin olisi opittava talon tavoille.
"Pääset nyt varoituksella, mutta seuraavasta.. no katsoo mitä keksin." Jack sanoi vetäen kasvoillensa pahaenteisen virneen, mutta vakavoitui nopeasti heittäen sen surkean paprikan palan naista kohden.
"Nyt häivy." Jack sanoi ja katsoi Haulia, joka ei näyttänyt iloiselta mutta Jack vain tuhahti ja alkoi mättämään ruokaa lautaselle kuten oli aloittanutkin.

[Janni]

Haul kohotti kulmaansa Jackin ehdotukseen sotilaskoulutuksesta. Mies voisi sen suorittaa Jackin avulla. "En tiedä miten moinen onnistuisi, koska enhän kykene päivittäiseen harjoitteluun ja kouluttautuminen vie aikansa, vai kuinka herra eliittisotilas?" Sielu hymähti vastaukseksi. "Myönnän kuitenkin että pitäisin miekan käytöstä, mutta mieluimin toimin aseenasi jos isommille taistelukentille on asiaa. Sielut ovat minulle tärkein asia mitä taistelemiseen tulee. En haluaisi itse surmata ketään ja antaa noiden sielun vain kadota ulottumattomiin." Haul kertoi, naurahtaen vielä perään kun Jack lisäsi ettei hänen tuosta tarvinnut huolehtia, miehellä oli omat kykynsä joita hyödyntää jos asetta ei ollut käsillä.
Sielu katsoi toista kysyvästi aiheen muuttuessa asiaan, jonka takia Jack oli hänen taitojaan aiemmin kysellyt. Mies ei ollut tyytyväinen harjoitteluun missä vastustajaa ei voinut surmata, oli täydyttävä olla varovainen ja se ei antanut oikellaista tuntumaa siihen, kun joutuisi taistelemaan omasta hengestään. "Sinä siis otit sanani tosissasi." Haul totesi hieman huvittuneena. "Mutta ehdotuksessasi on järkeä, mikäs sen helpompi harjoittelu toveri jonka voi tappaa uudelleen ja uudelleen." Mies hymähti. "Vitsailin tosin että odotan innolla raatelua, mutta kenties voin uhrautua, harjoituksesi on minullekin etu."

Keskustelu keskeytyi Luvonin saapuessa ilmoittamaan ruoasta, joka oli valmis. Jack ilmoitti tuolle eittei Haul söisi tänään, joten tähteet jäisivät noille. Haul palasi miekkaansa Jackin astellessa ruokapöydän ääreen, jättäen miekan roikkumaan tuolinselkänojaan.
Liluth oli mennyt Luvonin kehoituksesta keittiöön ja siivoili keittiöntasoa ruoanlaiton jäljiltä. Se tosin keskeytyi kun kuuli Jackin yllättäen kutsuessa häntä. Tyttö pienesti säpsähti, miehen ääni ei kuulostanut mitenkään tyytyväiseltä, joten aroin askelin haltia asteli Jackin luo. "K-Kutsuit." Tyttö sanoi hiljaa ja sai seuraavaksi nuhteita niskaansa huonosti pilkotusta salaatista. Jack ei ollut tyytyväinen, mutta ei aikonut rankaista neitoa tällä kertaa. "A-Anteeksi." Liluth pahoitteli, mutta sai vain paprikanpalasta suoraan kasvoihin.
Miekan silmät tuijottivat tyttöä ja siitä kääntyivät mulkaisemaan pahasti Jackiä. Liluth poimi lattialle tippuneen paprikansiivun ja katsoessaan vielä hetken Jackiä näytti siltä, että katui sitä kun oli luullut Jackissä olevan jotain hyvää. Pian haltianeito viiletti takaisin kettiön puolelle.

Usva purkautui miekasta ja luikerteli pöydän alle, siinä samalla kun Jack nautti ateriastaan. "Hän on minun palvelijani." Haul totesi, samalla kun tämän pää kohosi äkinäisesti toisen ruokalautasesta läpi. Sielu tuijotti Jackiä moittivasti siitä salaatin keskeltä. "Joten minä hoidan nuhtelun, jos näen sen tarpeelliseksi."

[suskari]

Jack nautti ateriastaan kaikessa rauhassa kun Liluth oli poistunut vähemmän tyytyväisenä, eikä todellakaan osannut arvata Haulilta mitään seuraavaa. Jack lähes tulkoon hyppäsi ylös tuolistaan säikähdyksestä kun tuttu naama oli ilmestynyt hänen lautasellensa läpinäkyvänä ja aineettomana suoraan alla olevan pöydän läpi. Jack kakoi hetken aikaa väärään kurkkuun mennyttä ruokaansa.
"HAUL!" Jack parahti harvinaisen säikähtäneen näköisenä ajatellen aluksi että aave oli tehnyt todella rumaa jäynää, mutta sen sijaan aave muotoinen mies kävikin huomauttamaan että Liluth oli hänen palvelijansa. Jack tunsi ja näki kuinka Haul tuijotti häntä harvinaisen moittivasti ja lisäsi vielä että vain hänellä oli oikeus käydä huomauttamaan naiselle virheistä, jos sellaista näki tarpeelliseksi.
"Minun taloni, minun säätöni." Jack murahti vastaan Haulille vetäen kätensä puuskaan kovin kapinoivana. "En ala säälimään häntä vain sen tähden että välitän hänestä!" Jack murahti niin että varmasti koko talo kuuli, mutta rauhoittui nopeasti katsoen Haulia kulmiensa alta.
"Ja pois ruokani päältä." Jack totesi rauhallisemmin huitoen aineettoman aaveen päätä pois lautaseltaan.

[Janni]

Haul ei voinut olla virnistämättä vakavuudeltaan hetkellisesti, mutta palautti ilmeensä takaisin Jackin murahtaessa että hänen talossaan oli hänen sääntönsä. Tottahan se oli, joten sielulla ei oikein ollut vastaväitteitä asian suhteen, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän lakkaisi kiusaamasta mokomaan.
Jack huitoi aineetonta miestä kädellään samalla kun käski tätä menemään pois ruokansa päältä. Haul hymähtäen kohosi kokonaan pöydän läpi, mutta sen sijaan että väittäisi hän lössähti istumaan suoraan Jackin lautasen päälle, vetäen jalkansa levälleen, kuin tarjoten nyt miehelle "ateriansa". "Olen aineeton, en minä estä sinua syömästä." Sielu virnuili toverilleen. Hän ei usein päässyt pelleilemään aavekyvyillään, ihan vain ettei suututtaisi sen hetkistä isäntäänsä ja Jack puolestaan oli jo kasvanut sen verran läheiseksi, että tuon kustannutksella pystyi pelleilemään ihan ystävä mielessä.

//Ihana reaktio Jacillä xD //

[suskari]

Haul ei käynnyt enään mitään vastaan sanomaan Liluthin tapauksesta ilmeisesti tajuneena sen että Jack tässä talon omistajana oli se pomo, ei Haul, vaikka olikin Jackille ystävä joka asui hänen luonaan. Aave jopa päätti siirtää päänsä pois lopulta hänen ruoka-annoksensa päältä ja Jack oli jo mielessään ehtinyt toivovansa pääsevänsä syömään, mutta kattia kanssa.. Haul päätti osoittaa lapsellisuuttaan ja leikkimielyyttään istahtamalla aineettomassa muodossa hänen ruokansa päälle koko aineettomalla kehollansa. Jack katsoi Haulia ja ruokaansa juuri sen näköisenä että kohta lähtisi koko pöytä ja Haul sen mukana kiertämään maata kiertävälle radalle.
"Haul... tuo on jotakin harvinaisen ällöttävää!" Jack pihahti ja miehen koko olemuksesta näki sen turhautumisen määrän kun mies ei voinnut Haulia siirtää tavallisesti pois.
"En todellakaan aio koskea ruokaani jos sinä istut siinä.." Jack lisäsi mumisten jotakin ettei onneksi Haul ollut siinä sentään alastomana. Tosin olihan miehelläkin oma ylpeytensä.
"Tosin tätä voi pelata kaksinkin~" Jack totesi vetäen kasvoillensa virneen ja hyvin epäolennaisen Jackille, se oli juuri sellainen kuin pikku lapsella joka oli keksinyt jotakin pahaa. Jack nousi pöytänsä äärestä ja nappasi Haulin aseen kahvan käteensä kävellen huussin puolelle avaten pöntön kannen roikottaen aseen kahvaa reiän yläpuolella virnuillen Haulille. Muutaman sekunnin mies laski mielessään ennenkuin päästi kahvasta irti, mutta koppasi sen juuri ennen putoamista vain nähdäkseen Haulin ilmeen.

// Jack vastaa samalla mitalla xD

[Janni]

Haul ei voinut muuta kuin nauraa räkäisesti Jackin reaktiolle, tuo ei todellakaan ollut tyytyväinen, sekä kommentoi moisen olevan ällöttävää. Mies jäi seuraamaan paikaltaan jupisevaa toveriaan, joka päätti nousta pöydästä miekka mukanaan. Sielun nauru hyytyi hiljakseen, kun Jack asteli huussin suuntaan. Haul tiesi tasan tarkkaan mitä toinen aikoi ja tämän ilme kertoi ettei pitänyt siitä.
Kovan sielu kuitenkin piti ilmeensä, eikä aikonut antaa toiselle sitä ilkikursta nautintoa, mutta miekan miltei tippuessa hätkähti Haul paikallaan pienessä paniikissa, mutta Jack meni nappaamaan miekan viimesekunnilla kiinni. "Minun huumorini on hauskemapaa." Haul totesi, samalla kun nyt nousi toisen ruoan päältä, joka ei tientenkään ollut mennyt miksikään. "Mutta sinä mokomasta tempustasi olisit enemmän kärsinyt, sinä kun miekan käyttäjä olet." Sielu kuitenkin virnisti.

//Sillä lailla :D //

[suskari]

"Tosiaanko?" Jack kysyi naurahtaen Haulilta, joka julisti että hänen huumorinsa oli hauskempaa kuin Jackin itsensä. Jack ei käynnyt tähän sen enempää omaa mielipidettään tunkemaan, mutta piti myöntää että melkoinen räyhähenki Haul alkoi olemaan.. Mutta toisaalta kai se oli Haulin tapa vain osittaa kiintymystään häneen kun ei tarvinut aivan kumartamassa olla kuin surkea orja.
"Olisinko noin? Ehkä olisit toista mieltä jos olisit virunut tuolla viikon tai pari, ehkä muutaman kuukauden? Olisi ollut hyvin nautinnollista kuunnella kun anot minua nostamaan sinut ylös." Jack totesi virnuillen Haulille, joka oli todennut että tempusta olisi ollut enemmän haittaa hänelle itselleen kuin Haulille. Ehkä, mutta kai aaveesta sitten olisi se mukavaa katsella sitä sonnan virtaa. Jack kuitenkin hymähti ja pyöräytti kahvan paremmin käteensä kävellen takaisin ruokansa ääreen aseuttaen Haulin miekankahvan johonkin siihen viereensä ja saattoi alkaa uudestaan nauttimaan ruuastaan kerta Haul oli sen päältä poistunut.
"Muuten.. miten menettelen Liluthin kanssa kun sinä olet pidempään poissa? Hän on kuitenkin sinun, ei minun." Jack kysyi syödessään.

[Janni]

"Siinä tapauksessa olisin valittanut ja vaikeroinut sietämättömyys pisteesi yli, jotta olisit heittänyt minut vähintään ulos ja voisin etsiä uuden isännän." Haul totesi kädet puuskassa Jackin tokaisuun siitä, että olisi jättänyt miean pidemmäksi aikaa pikku lantalaansa. Siinä olisi ollut toisella kestämistä. "Tai sitten olisin käskenyt Liluthin noukkimaan minut." Sielu vielä lisäsi, joka olisi saattanut pistää Jackillä töpöstä toisen eteen, tuskin tuo tahtoi haltian koskevan hänen arvokkaaseen miekkaansa, joka vielä antaisi voimia tehdä kamaluuksia.

Haul seurasi sivusta kun Jack asettui viimein nauttimaan ateriastaan ja tuo kysäisi yllättäen miten toinen menettelisi Liluthin kanssa, jos sielu lähtisi kiertelemään omiaan. "Hmm... Hyvä kysymys. Ehkä voin ottaa Liluthin matkaani ja hän voisi kiikuttaa minut takaisin luoksesi, jos huolosti käy." Mies totesi pohtivaan sävyyn. "Tai sitten jätän hänet hoiviisi ja toivon, että tyttö parka on vielä hengissä kun palaan... Ja sitä paitsi ei minulla ole vielä syytä lähteä hortoilemaan itsekseni, sinusta selvästi tulisi aivan liian yksinäinen ressukka ilman minua."

[suskari]

Jack pyöräytti silmiään tuhahtaen kun Haul kävi puhumaan että olisi alkanut höpisemään ja valittamaan pöntössä niin kauan kun hänen hermonsa yksinkertaisesti pettäisivät ja käytännössä Jackin olisi pakko nostaa aave parka ylös. Ehkä totta, mutta Jack ei sanonut tähän mitään, eikä siihenkään kun ehdotus tuli että Liluth nostaisi Haulin ylös. Jos tyttö siihen koskisi, se olisi naisen viimeinen teko tässä talossa. Jack ei antanut Haulia kenellekkään tässä talossa tai sen ulkopuolella!

"Luuletko että hän selviäisi kanssasi?" Jack kysyi katsoen Haulia hieman vakavana. Haulin selviytymis taitoja Jack ei käynnyt arvostelemaan, mutta Liluthin selvytyminen kylän ulkopuolella olisi harvianisen huonoa. Nainen ei ollut tottunut sellaiseen ja millä Haul pitäisi Liluthista huolta pari viikkoa? Tosin kuin Haul, Liluth tarvitsi ruokaa ja lepoa, sekä lämpimän paikan levätä yönsä. Puhumattakaan metsän vaaroista. Jack ei laskisi liikaa Haulin varaan.
"Hän on kokematon ja varmasti mukava kohde vaikkapa varkaille." Jack lisäsi ihmetellen itsekeen mielessään miksi edes mietti Liliuthin terveyden perään. Mitä väliä vaikka se kuolisi jonnekin metsään Haulin typeryyden tähden? Ei hänen tarvitsisi murehtia naisen olemasta olosta.
"Miksi minä hänet tappaisin ja ottaisin vihasi niskaani?" Jack kysyi hieman kuivasti naurahtaen kun Haul pohti jos aaveen palattua haltia nainen olisikin kuollut.
"Kiintymyseksi alkaa olemaan jo huolestuttavaa Haul." Jack totesi hymähtäen, mutta oli kuitenkin jollakin tasolla edes kiitollinen Haulille jäämisestä. Hän tulisi vielä hulluksi sekavien tunteidensa kanssa Liluthia kohtaan! Hän tarvitsi jonkun joka pitäisi hänet maassa.. Jack söi viimeiset palat ruuastaan ja käski Luvonia tulemaan siivoamaan pöydän astioista, jolloin nuori haltia käveli hiljaisena paikalle kuten aina ennekin. Jack käänsi sittemmin huomionsa Hauliin antaen orjansa tehdä hommansa rauhassa.
"Sitä paitsi ethän sinä raasu vielä minnekkään pääse.." Jack totesi hymähtäen Haulille palaten siihen aiheeseen että Haul olisi jossakin välissä lähdössä taas tien päälle, mutta eihän aaveella ollut kohta enään voimia. Ainakin näin aaveen omien sanojen mukaan.
"Toisaalta.. tulin miettineeksi, jos aijon toteuttaa suunnitelmani kanssasi, jossa aijon vedättää uutta isäntääsi, niin jos hänellä sattuu olemaan perhe.. lapsia, vauvoja tiedäthän? Ei kai sinulla tule moraallinen puoli vastaan tässä?" Jack kysyi yllättäen Haulilta katsoen aavetta arvoivasti. Hän ei alkaisi tappelemaan tästä asiasta paikan päällä, vaikka Jack uskoi syvästi että Haulin moraallinen käsitys oli vääristynyt vuosien saatossa tarpeeksi kestääkseen moiset sotkut.
"Se ketä elävää talon sisällä on, sitä minä en säästä." Jack lisäsi vakavana ja oli täysin tosissaan asian suhteen. Hänellä ei ollut mitään syytä antaa armoa niille kummajaisille. Jack oli käymässä jatkamaan sanojaan Haulille kun mies kiinnitti huomiota Luvoniin sivusilmällä, eikä olisi normaalisti välittänytkään, mutta tuo piru kurottautui Haulin aseen kahvaa kohden päästyään tarpeeksi lähelle. Jack syöksähti irti tuolista ja ehti vain tarrautumaan miekan tuppeen, jolloin Luvon veti aseen pois vyöltä. Haltia mies tunsi sen Haulista virtaavan voiman ja ehkä vain tämän voiman avulla nuori mies jaksoi liikuttaa miekkaa heiveröisillä käsillään, sekä terän isäntäänsä kohden. Jack sai vain hetken valmistautua tähän yllättävään liikkeeseen ja ainoa asia jota mies ehti tekemään oli napata kiinni Haulin terästä kiinni paljain käsin. Miekan terävät reunat leikkasivat helposti Jackin kädet auki, eikä hän todellisuudessa kyennyt pysäyttämään edestä tullutta pisto iskua, mutta oli pelastanut itsensä sentään rintaan tähdätystä kuolettavasta iskusta. Miekan terä upposi Jackin vatsan sivuun hyvin komeasti tullen ulos selkä puolelta. Jack tunsi kuinka se kipu aalto uhkasi viedä hänen tajuntansa ja pakotti miehen polvilleen lattialle irvistellen kivusta, haukkoen henkeä tuskaisen näköisenä. Luvon hymyili voiton riemuisena ja oli aikeissa viimeistellä edessään olevan miehen vetämällä Jack halki vatsasta sivusuuntaisesti. Luvon ei ehtinyt tätä kuitenkaan tehdä kuin ajatuksissa kun hänen edessään oli hyvin äkäinen musta ihmissusimainen peto, joka tuijotti haltiaa suoraan silmiin omilla punaisena hohtavilla. Luvon tunsi pelon salpaavan hänet hetkeksi ja se hetki oli kohtalokas: Jack sai helposti peto muodossaan paiskattua heiveröisen haltian pitkin seiniä.
Jack nousi muristen ylös pitäen murhaavan katseen Luvonissa, joka nyt yritti lattialta ylös, ja syöksähti haltiamiestä kohden kun takaa kuului pelokas kiljaisu. Jack pysähtyi kääntyen nyt katsomaan terävät hampaat paljastattuna Liluthia.

// Anteeksi ihan luvattoman pitkä odotus QQ Mutta täällä taas ollaan ja laita yskäriä jos haittaa. En vaa voinnu vastustaa >w< //

[Janni]

Haul vain virnuili Jackille, joka pohdiskeli ääneen hänen ehdotuksiaan Liluthin suhteen. Oli huvittavaa kuunnella miten mies suorastaan huolehti haltianaisen terveydestä, vaikka tuo niin vihasi haltioita. Sielu ei kuitenkaan mennyt sanmaan mitään, toinen näytti itsekin tajuta miten puhui, koska vaihtoi aihetta pian ja sivuutti koko jutun.
"Kuka tässä on kiintynyt ja kehen." Haul hymähti hiljaa itsekseen Jackin sanoihin.
Keskustelu sai jatkua eteenpäin aina siihen suunnitelmaan saakka, joka tulisi vaatimaan useamman kuin yhden poloisen hengen. Sivullisia ja viatomia, naisia ja lapsia, jos huonosti kävisi. Haul kohotti Jackin kysymykselle kulmiaan. "Kuinka luulet minun päässeeni tähän pisteeseen asti, jos minulla olisi myötätuntoa?" Haul kysyi takaisin. "Olen pyrkinyt siihen etten kiinni tai sure... mutta kenties olen tehnyt jonkun kohdalla poikkeuksen." Mies totesi ja lisäsi vielä; "Ja sitä paitsi, minä en ole murhaaja, sinä olet."

Siinä Haulin puhuessa tämä piti katseensa Jackissä, jonka sivukatse liukui hetkeksi Luvoniin, joka oli hetki sitten käskystä tullut hoitamaan tiskit ynnä muut pois. Haul ei ehtinyt huomata äkinäistä tilannetta siinä missä ei Jackään. Sielu käänähti ympäri huomattuaan toverinsa äkkinäisen liikkeen ja näki haltiamiehen tarttuvan omillaa lepäävän miekankahvaan. Jack tietenkin yritti Luvonia estää, mutta siinä rytäkässä ikävä viilto avasi tuon käden ja seuraavassa hetkessä oli miekka uponnut tuon vatsan sivuun. Haul ei tietenkään kyennyt estämään voimiensa virtausta sieluna. Jack oli ehtinyt muuttua vihaiseksi pedoksi ja Luvon lennähti huoneen poikki seinään. Tilanne oli kääntymässä rumaksi, mutta sen keskeytti yllättävä kiljaisu, joka osoittautui Liluthiksi. Tyttö oli tullut katsomaan mitä oli oikein sattunut ja pelästynyt pahanpäiväisesti, sisoen nyt opiviaukossa pelosta kankeana.

"No niin, jos sitä rauhoitutaisiin!" Haul ilmoitti astellessaan riitapukareita lähemmäs, samalla kun muuttui fyysiseksi, jonka ansiosta Luvonin pitelemä miekka menetti teränsä. "Unohditko jo, että säästelen vain voimiani?" Mies kysyi vilkaistessaan haltiamiestä.

//Uuuuuh actioniä, ei haittaa ja tervetuloa takaisin! :3 //

[suskari]

Jack tuijotti hohtavilla silmillään hiljaa muristen ja se ainoa korva luimuun painettuna edessään olevaa kauhusta kankeaa olevaa Liliuthia, joka vain täristen tuijotti takaisin petoa, joka näytti olevan viittä vaille valmis repimään nuoren naisen kappaleiksi. Pedon katse kuitenkin valui Haulin suuntaan, joka ehdotti rauhoittumista ja astui kovin uhkarohkeasti pedon ja selkänsä takana olevan haltian väliin. Tosin eipä Haulilla ollut mitään menetettävää jos malttinsa ja hermonsa menettänyt Jack päättäisi repiä Luvonin sijaan aaveen kappaleiksi. Ei Haul kuolisi. Valitettavasti Jack ei tämän hetkiessä mielentilassaan ollut kuuntelu tai puhumis tuulella, hän oli vahingossa antanut pedollensa liikaa tilaa, eikä nähnyt asioita selkeästi tai ymmärtänyt sitä järkipuhetta sen pidemmän päälle. Peto murahti ja nosti kätensä ilmaan vain paiskatakseen itseään lyhyemmän Haulin maahan kynsiensä kera enemmän ja vähemmän kovakouraisesti, perään mustaturkki vielä yritti potkaista mokoman sittiäisen pois tieltään. Tämän jälkeen mustaturkkinen horjahti pienesti pidellen vatsan sivussaan olevaa haavaa tuskaisen näköisenä, joka vuoti verta pedon mustaa turkkia pitkin lattialle pieninä pisaroina. Peto irvisti pitäen itsensä kuitenkin pystyssä ja kohdisti katseensa uudestaan Luvoniin, joka oli nyt kuin härälle punainen viitta, ja paljasti terävät raatelu hampaansa ikenien takaa ja hetkessä oli uudessa syöksyssä mieshaltiaa kohden sen enempää pohtimatta tai miettimättä.

Luvon puristi edelleenkin miekankahvaa kädessään hyvin vauhdikkaan ilmalennon jälkeen, joka oli päättynyt hyvin tuntuvasti talon kovaa ja puista seinää vasten. Luvon saattoi olla varma että hän oli varmasti rikkonut omia paikkojaan lennon aikana ja nousikin tuskaisen oloisesti ensin kontallensa, josta yritti ylös, mutta toinen jalka ei kantanut vaan huusi kipua. Luvon irvisti ja etsi kädellään tukea seinästä noustakseen seisomaan ja tehdäkseen pedosta lopun Haulilla.. mutta päästyään edes jonkin asteisen seisoma-asentoon tajusi haltia terän kadonneen. Haul oli irrottautunut vankilastaan ja tallusti nyt fyysisena hänen ja Jackin väliin yrittäen rauhoitella tilannetta. Mikä vaikutti olevan yhtä tyhjän kanssa.. Yllätyseksi Jack ei kuunnellut, tai halunnut kuunnella Haulia ja tuon puheita juuri nyt vaan kävi kaverinsa kimppuun mitään miettimättä, mutta joutui kuitenkin perääntymään vammansa tähden.
"Kaverisi näyttää hyvin yhteistyö haluiselta Haul. Kokeile vielä rapsuttaa korvan takaa." Luvon pilkkasi haltiakielellä Haulin yritystä saada Jack rauhoittumaan, kerta aave sitä ymmärsi. Haltia käänsi katseensa kuitenkin Jackiin, joka yllättäen syöksyi päälle vammastaan huolimatta kuin raivoava härkä. Luvon syöksyi pois alta minkä ehti ja kaatui samantien turvallensa lattialle yrittäen raahata itseään epätoivoisena kauemmas hirviöstä. Jack vain katseli kuinka Luvon yritti kauemmas ja linkutti muutaman askeleen perään astuen jalallaan haltian ketjun päälle. Haltian liike pysähtyi kun ketju loppui ja siintäkös alkoi pyristely, joka sai pedon vain virnuilemaan joka vain veti teräviä kynsiään puista seinää pitkin kuin teroitus mielessä kaivan siihen syvät urat.

// Kiitos ^^ Vielä vähä on kankeeta, mutta eiköhän tää tästä :3 //

[Janni]

Haul älähti yllätyksestä Jackin paiskatessa hänet lattiaa vasten isolla pedon kourallaan. Ei mies ollut odottanut moista kohtelua. "Olen sinun puolellasi idiootti!" Sielu äyskähti kähesti, isku oli lyönyt ilmat pihalle keuhkoista, takaraivoonkin sattui, sen lyötyä ikävästi lattiaa vasten.
Sillä välin oli Jack haavastaan huolimatta käynyt Luvonin kimppuun, joka lensi huoneen poikki jälleen ja tällä keertaa saaden vielä pahankin iskun. Haltiamies tajusi viimein olevan aseistamaton, ilman miekanterää.

Jack ei ollut selvästi oma itsensä, mutta Haul ei tiennyt tarkalleen mitä tuon pääkopassa tällä hetkellä oikein pyöri. Tosin hän ei välittänyt miten Luvonille kävisi toisen käsittelyssä, mutta se oli varmaa että Jackin oli parempi rangaista orjaansa selväjärkisenä, kuin petona. Tuskin tuolla olisi jäljellä palvelijaa, joka siivoaisi verisen sotkun sen jälkeen.
"Jack!" Haul yritti kääntää toverinsa huomion häneen, samalla kun nousi ylös ja pyrki pedon eteen. Puheista ei kuitenkaan ollut hyötyä, kuin ei myöskään Luvonin pilkan teosta. "Varo sanojasi!" Sielu sihahti.
Tilanne ei muuttunut paremmaksi, Haul sai miltei taas iskun osakseen ja Luvon sillä välin pyrki pakoon, mutta Jack ei suonnut mokomalle sitä. Orjan nilkassa kiinni oleva ketju kiristyi pedon tallatessa pitkän ketjun päälle ja estäen haltian yritykset. Luvon oli tiensä päässä millä hetkellä hyvänsä, Haul miltei tiesi ettei mitään ollut enää tehtävissä, ei hän tahtonut tuntea kipua orjan tähden... Miehen siniset silmät kääntyivät yllättyneinä liikkuvaan hahmoon, joka juoksi kohti Luvonia ja sivuuttaen tuon. Haulin tarvitsi nähdä hopeainen välkähdys ja hän jo tönäisi ruokailupöydän tuolin tieltään, syöksyen Jackin eteen selkä tuon rintakehään painettuna.
Liluth kiljaisi keittiövetsen upotessa Haulin rintakehästä läpi, Jackin karvaisen rintakehän sijaan. Tyttö päästi veitsestä irti, joka jäi sojottamaan miehen rintakehästä. Liluth katsoi Haulia järkyttyneenä, joka edelleen seisoi niukin naukin tarrattuaan takanaan olevan Jackin turkista kiinni. Mies ei saanut sanotuksi mitään, hän yritti vain haukkoa henkeä, mutta veitsen terä oli lävistänyt toisen hänen keuhkoistaan.

//Hyvinhän tuo sujuu :3 //

[suskari]

Jack ei todellakaan kuullut juuri nyt Haulin huutoja, vaan katse oli nauliintunut lattialla kauhuissaan sätkivään Luvoniin, joka yritti repiä epätoivoisena ketjua pois pedon jalan alta. Mitään tuloksia saamatta. Jack oli jo aikeissa nostaa terävä kyntisen kätensä iskeäkseen sen vasten kun peto huomasi nopeasti lähestyvän hahmon, joka kantoi mukanaan keittiöveistä. Se huomaaminen oli vain liian myöhäistä kun hahmo pääsi isku etäisyydelle ja oli survaisemassa veistä itseään suuremman rintaan, kun väliin oli urheasti syöksynyt Haul omassa fyysisessa muodossaan. Veitsi upposi koko pituudeltaan Haulin toisesta keuhkosta sisään ja aavemies painautui petoa vasten selällään takertuen henki toreissaan karvaisemman turkista kiinni. Veitsen käyttäjäksi paljastunut Liluth oli silminnähden järkyttynyt tapahtuneesta, sillä kohteena oli selvästi ollut Jack syystä tai toisesta, eikä Haul.
Peto muotoinen Jack katseli tapahtumia hiljaa omalla paikallaan tuntien pientä inhottavaa kipua tukistamisesta kun Haul oli tarrautunut hänen turkistaan kiinni suhteellisen lujasti. Tässä vaiheessa Haul olisi jo saattanut lentää huoneen poikki, mutta sen sijaan peto kumartui alemmas ja tarrasi kädellään Luvonia pitävästä ketjusta kiinni vetäen haltia miestä lähemmäksi itseään, kunnes mies vain roikkui ilmassa nilkkaketjun varassa ja oli kauhuissaan lievästi sanonottuna. Mustaturkkinen vain katseli hetken Luvonia edessään kunnes repäisi miehen kädessä olevan aseen kahvan itselleen.. ja vain tiputti haltian lattialle pää edellä, joka onnekseen ainakin selvisi ilman niska katkeamista.
"Okei.. Haul.. voit palata." Jack totesi laskien suuren kätensä Haulin olalle ja nyt ensinmäistä kertaa selväjärkisenä mainitsematta mitä hänelle oli tapahtunut ja tämä tuskin oli oikea paikka käydä siintä puhumaan. Ainakin siintä oli tullut sotkua. Suurimman yllättäjän oli kuitenkin tehnyt Liliuth, joka oli tappamis mielessä hyökännyt uuden isäntänsä kimppuun. Ja Jack oli niin kovasti pitänyt naisesta, vaikkei käynnyt sitä myöntämään sillä oikealla tavalla. Jack vaihtoi muotonsa takaisin humaaniseksi ja tunsi sen huimauksen päässään, jonko johdosta mies horjahti pitämään seinästä kiinni. Jack katsoi Liluthia.
"Miksi sinä?" Mies kysyi naiselta, vaikkei paikalla selvänä ollutkaan niin kyllä mies muisti.
"....Pidin sinusta." Jack myönsi nyt ääneen henkeä haukkoen ja hikoillen tuskaisena, kunnes tajusi tervehtivänsä lattiaa koko elopainollansa kaiken pimeytyessä miehen menettäessä tajuntansa.

// No hyvä sentään :D Ja omg Haul minkä tempun teit :o //

[Janni]

Pahin näytti olevan ohi, ainakin Liluthin yritysten osalta. Haul saattoi hollätä otteensa ja romahtaan polvilleen lattialle, mutta pinnisteli edelleen, ettei fyysinen keho kuolisi aivan vielä. Miekkankahva oli edelleen Luvonilla. Jack päätti rauhoittua hitusen, tarttuen ketjussa roikkuvaan haltiaan ja repäisten kahvan tuon otteesta. Haul saattoi kuulla toisen sanat takaansa ja tunsi ison käden olallaan. Mies henkäisi huojentuneena, vaikka henkeä ei tuntunut tulevan edes ulos. Verinen keittiöveitsi kilahti lattialle, kun mies palautui sieluksi. Ihana tunnottomuus täytti läpikuultavan kehon.

Liluth puolestaan näytti edelleen järkyttyneenä ja oli alkanut täristä. Tytön katse kääntyi Haulista Jackiin, joka palautui takaisin ihmiseksi ja otti tukea senästä horjahtaessaan. Haltianeito nosti kätensä suulleen lähes pelokkaana miehen puhuessa hänelle ja vielä myöntäessä että oli pitänyt hänestä. "M-Minä..." Liluth sopersi, mutta ei ehtinyt sanoa sen enempää, kun Jack jo kaatui tajuttomana maahan. Haul leijaili lähemmäs toveriaan ja polvstui katsomaan tuota tarkemmin. Elossa toinen näytti vielä olevan, mutta haava pitäisi hoitaa nopeasti.
"Liluth." Haul aloitti, samalla kun otti fyysisen muotonsa takaisin ja ottaen miekankahvan Jackin otteesta. "Hän kysyi sinulta kysymyksen." Mies jatkoi katsahtaen neidon puoleen, joka näytti olevan jo itkun partaalla. "Mi-Minä... en tarkoittanut... tappaa. E-En tiennyt... mitä tein. H-Hän olisi... tappanut muuten... S-Si-näkään et estänyt häntä... joten minä... Anteeksi!" Liluth parahti lopulta itkuun ja valahti lattialle, kasvot haudattuina käsiinsä.
"Älä minulta pyydä anteeksi." Haul totesi, samalla kun ryhtyi nostamaan Jackiä harteilleen. "Tätä menoa Jack ei tule hyväksymään sinua millään tavalla." Sielu huokaisi, lähtien raahaamaan toveriaan ulos huoneesta. "Voit auttaa Luvonia sillä välin kun olemme poissa." Mies vielä totesi ennen kuin astui ulos huoneesta, kohti ulko-ovea. Jack oli parasta saada nyt sotilastupaan hoidettavaksi. Paras tietenki olisi vain ollut hakea lääkäri taas tänne, mutta Haul ei ollut varma kestöisikö fyysinen muoto tuvalle ja takaisin.

//Jack varmaan sit heräilee paikattuna ja hoidettuna tuvalta, Haul ois siin vieressä naamioituneena miekaksi? :D //