Kirjoittaja Crimson » 03 Elo 2015, 02:13
Iriador jäi takavasemmalle kuuntelemaan Dariuksen puheita, kohottautuessa seisomaan itse samalla sen verran, että saattoi kiskaista sitä yllään olevaa kaapua taas paremmin ylleen. Ylisuuri vaatekappale suoristui yhdellä vetäisyllä paremmin ylle, ja hihat oli helppoa kääriä taas entiseen malliinsa kyynärtaipeisiin saakka lepäämään. Tosin sitä Iriador jäi miettimään, mitä Haukansilmä tarkoitti Seyrille mainiteessaan ruuasta, ja sen… samankaltaisuudesta heille tarjoamansa ruuan kanssa.
“N-niin…”, Lorythas naurahti vaivautuneesti ymmärtäessään kyllä mitä kenraali tarkoitti, katseen laskiessa hetkeksi muualle, “Eiköhän kaapeistani suolaista ja makeaakin löydy, ja jäihän muonakoriinkin vielä jotain. Voin myös aina pyytää muita tuomaan kartanolleni jotain, jos mielenne tekee jotain erityistä”, sarvipäinen selitti ujosti hymyillen, kynsiään toisiaan vasten hieman naputellen. Pian kuitenkin rentoutuen ja rauhoittuen paremmin tilanteeseen silminnähden, Haukansilmän myönnellessä kaksikon viettävän mielellään aikaa Lorythaksen seurassa. Ja sen kuulemisesta Hopeakäärme piti. Hän piti seurasta, silloin kun mielekästä sellaista oli tarjolla. Piti jos hänen seurassaan jaksoi vain rauhoittua istumaan alas ja turista niitä näitä turhia miettimättä, nauttia hyviä juomia, samalla kun aika lensi ohitse turhankin nopeaa tahtia.
Vaern oli siitä otettu, että kaikkien niiden hankaluuksienkin jälkeen ne kaksi toverusta, joita hän itse saattoi tärkeiksi ystävänaluiksi nimittää, halusivat häneen aikaansa tuhlata.
Hitaasti se lumoava katse, joka niin eriparinen yhä Fritzin iskujen myötä oli, nousi lattianrajasta vastaamaan siihen Dariuksen katseeseen, Lorythaksen sillä hetkellä epäröimättä lainkaan sen katsekontaktin suhteen, vaikka se aikaisemmin oli tuntunut niin vaikealta. Se Haukankatse oli yhtä miellyttävä ja mielenkiintoinen kuin aina aikaisemminkin, eikä Lorythas olisi halunnut laskea silmiään toisesta alas – mutta ei hän enää kehdannut samalla tavalla Dariukseen katsoa. Sen hetkeksi toisaalle hairahtaneen ajatuksen myötä puolin sakeanharmaa, puolin turkoosi katse valahti silmäpuolesta alas, Lorythaksen nostaessa haikeaksikin tulkittavan ilmeen kasvoilleen siksi hetkeksi.
“Kyllä minä pärjään, suotta kuvittelet että vuoksenne asioiden järjestäminen haittaisi tai että sillä itseäni mitenkään uuvuttaisin”, Hopeakäärme tuhahti, yhä sen katseensa poissa Winderistä pitäen, vilkaisten kuitenkin nopeasti välistä Iriadorin puoleen, joka lähemmäs tilannetta oli kumppaninsa vierelle astellut.
“Voisitte käydä itse etsimässä mieleistänne naposteltavaa kyökin kaapeista kirjaston puolelle”.
“Keitämme sinulle samalla teetä, sama vaikka sitä jonkun väkevämmän ohessa nauttisit”, Iriador huomautti välistä, muuttuen kuitenkin miettiääksi sen myötä kun mietti, mistä oikeastaan lämmintä vettä saisi. Rohtoja sisältävät teepussit taisivat yhä olla kirjastossa, vesi vain puuttui, eikä Iriador viitsisi sitä nyt kylpyhuoneen padastakaan hakea…
“Riittää jos tuotte vain pannullisen vettä… voin… lämmittää sen itse. Keittiöstä pitäisi löytyä myös vettä”, Hopeakäärme totesi varovaisesti hymyillen. Eihän sekään salaisuus ollut ja… Dariuksella oli jo omakohtaista kokemusta siitä, kuinka kuumaksi Seyr kykeni itseään parhaimmillaan lämmittämään. Niitä sanojaan Lorythas jopa hieman säikähti, lähes jo muuttaen mielensä tämän koko illanistujaissuunnitelman suhteen.
“Minä käyn itse vielä huoneessani… hakemassa… muutaman asian”, oikeasti sarvipäinen tarvitsi vain hetken aikaa siltä hiljalleen selvemmin päälle hiipivältä paniikiltaan rauhoittua, ennen kuin edes viitsisi uudemman kerran kaksikon edessä, tai etenkään Dariuksen silmään näyttäytyä.
“Tulen ihan kohta…”, Lorythas henkäisi äkkiä, katsahtaen nopeasti haltioiden puoleen ja yllättävänkin ripeästi käännähtäen vierashuoneen ovilta takaisin käytävälle. Jos hän vain hetken saisi olla rauhassa… yksin…
Sokea tuijotti omalta osaltaan häkeltyneenä Puolikäärmeen perään, suu puoliksi auki merkkinä siitä, että oli jotain aikonut tuon sanoihin kommentoida, mutta Lorythas oli ehättänyt ensin. Ja sitten taas paikalta… paennut, jos niin saattoi sanoa.
//NNNNGH <3 Timi senkin hömppä. Karvanalle tänne jo kiitos. KARVASPÄRDÖSTÄ SAIN KYLLÄ NOIN MUUTEN JO IHAN TARPEEKSENI. PERKELEEN YLLÄRI SPAWNAILIJA, EN ENÄÄ KOSKAAN SAA OLLA RAUHASSA KO SE SPAWNAILEE MUN OVILLE. MUN MAILLE. SINNE ON MINKÄÄN SPÄRDÖN KOHTA ENÄÄ TURHA TULLA RELLESTÄÄN. Mä en oo kyllä piirtäny sulle yhtään mitään VERRATTUNA SIIHEN KUIN PALJON SÄ OOT TEHNY KAIKKEE NANNA ARTTIA MULLE <3333 Marduk vs Lory 8))) Tarvitsen jo meidän seuraavan pelin. Ja katso äiti. Yöjännää <://