Susi ja lohikäärme osa 2


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Tammi 07, 2009 9:25

Susi ja lohikäärme osa 2

//Jatkoa: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... =7067#7067 //

Fajro

Fajro oli lentänyt niin lujaa kuin pääsi, mutta matkaan meni silti reilusti yli tunti. Sää oli huonontunut tässä ajassa. Pilvet peittivät taivaan ja tummia pilviä kerääntyi taivaanrantaan. Pian sataisi ja ehkä jopa ukkostaisi. Vasta-aineen oli parasta löytyä linnoituksesta, sillä Fajro ei voisi lentää muualle ukkosessa. Fajro laskeutui metsään lyhyen matkan päähän haltioiden linnoituksesta. Hän ei aikonut mennä paikan linnoitukseen lohikäärmeenä, siitä olisi seurannut vain turhaa kaaosta, joka olisi saattanut jopa hidastaa heitä. Safilyen olisi saatava vasta-ainetta, mitä se sitten olikin. "Loppumatkan me kävelemme. Lohikäärmeenä aiheuttaisin liikaa hälyä ja siitä seuraisi viivytystä", Fajro selitti Safilyelle ja venytteli. Hänen jalkansa olivat hiukan jumissa lentomatkan jälkeen. Haavoittunut jalka vaikeutti venyttelemistä hieman. Nuolikin oli vielä vedettävä irti. Päivästä tulisi vielä pitkä. Fajro kumartui että Safilye pääsisi helpommin alas hänen selästään.

//Sori, lyhyt ja uuden nimenkin olisin voinut keksiä//

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Tammi 07, 2009 9:46

//Nimi oli aika paha ehkä pitäisi mennä kirjoittaa toiseen osa 1//

Matkan aikana Safilye tunsi itsensä hyvin sairaaksi. Lento matka ei ollut se mikä aiheutti hänelle vaikeuksia vaan hopea. Nivelet alkoivat tulla mustemmanski, vaikka siinä ei ollut verisuonia paitisin hiusverisuoneja. Kun hän oli kokonaan musta niin hän olisi kuollut henkilö. Lopulta he laskeutuivat. Hän ymmärsi mitä Dante oikein tarkoitti. Ikävä uutinen oli se, että joutui kävellä vielä. Käveliminen ei ollut mukavinta juuri nyt ja varmastikkaan toiselle. Hän ei kuitenkaan pistännyt vastaan.
" Kyllähän me jaksamme kävellä sinne, jos ei ole viitä kymmentä mailia. " Safilye sanoi.
Se saattaisi hyvinkin saada paniikki kohtauksen aikaan linnan uumennissa.

Viesti Pe Tammi 09, 2009 7:04

//Tjaa ehkä, mutta ei kyllä mun mielestä tarttis.//

Fajro

Safilye näytti aika pahalta, Fajro alkoi katua, että pyysi häntä kävelemään. "Ei sinne ole tosiaankaan pitkä matka. Kävelle ehkä, hmm, noin puoli tuntia?" Fajro arveli. Hän ei ollut kovin hyvä arvioimaan kävelymatkoja. Arvio saattoi olla ihan yhtä hyvin ylä- kuin alakanttiinkin. Fajron katse osui hänen kuonossaan yhä törröttävään nuoleen. Se pitäisi kiskoa pois ennen liikeelle lähtöä. Vammasta alkaisi silloin vuotaa varmasti lisää verta, joten se olisi sidottava sitten. Jalan vammakin olisi sidottava. Fajro joutuisi repimään kaapuaan sidetarpeiksi kun muuttuisi taas Danteksi.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Tammi 09, 2009 10:12

Miehen sanomisen matkasta sai Safilyen huolestumaan lisää. Eikä ihan totta puolisen tuntia. Olen jo ihan kulunut. Vaikka suunilleen elän enään vuoro kauden. Kävely vie minun paljon energiaa. Nainen ajatteli.
Safilye oli ihan masentunut Danten sanomiseen. Kävelykin hidastui eteen päin linnaan kohden.
" Ehkä olisi vain parasta jäädä tänne kuolemaan. " Safilye sanoi.
Samalla hän yritteli pitää kyyneliä sisällä.

Viesti La Tammi 10, 2009 9:17

Fajro

"Hei, Safilye, älä masennu. Kuoleminen ei ole vaihtoehto", Fajro yritti rohkaista Safilyetä. Aijaijai, ei olisi pitänyt sanoa mitään, Fajro voivotteli itsekseen ja muuttui Danteksi. "Jos sää et jaksa enää kävellä, niin mää voin kantaa sua reppuselässä", Dante tarjosi. Ei hän tietenkään voinut kantaa kovin hyvin, koska hänen jalkansa oli vammautunut, mutta ainakaan Safilye ei jäisi kuolemaan. Nuoli kävi entistä häiritsevämmäksi haltiahahmossa, joten Dante tarttui siihen ja kiskaisi sen irti. Testä seurasi loiskaus verta ja muutamia kirosanoja. Nopeasti Dante repäisi toisen kaapunsa hihoista irti ja kietoi sen naamalleen. Kangas kastui pian kokonaan ja Danten suu täyttyi verestä. Dante repäisi toisenkin hihan irti ja kietoi sen haavoittuneen jalkansa ympäri. "Mennään Safilye", Dante sanoi Safilyelle. Hänen äänensä kuului hiukan vaimeasti ja epäselvästi siteen takia.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Tammi 11, 2009 8:56

Nainen ei halunnut missään vaiheessa rasittaa Danten liikkuvuutta. Masentuneena se katsoi, kuinkan Dante muuttui lohikäärmeestä haltiaksi.
" Ei. Reppuselkä reissu ei ole hyvä asia, koska se rasittaa todella paljon jalkaasi. Sinä voit nytkin jo kuolla veren hukkaan. " Safilye sanoi.
Hiljaa ja masentuneena se asteli kohti linnaa. Linna näytti hyvin läheltä, vaikka matka tuntui hyvin raskaalta. Hän katsoi miestä välillä. Hän ei voinnut mitenkään antaa miehen kantaa häntä. Pakko keinoin hän ei voisi kieltäytyä, koska siinä menee voimia ja kuolema lähempänä, mutta hän uskoi, että Dante ei tekisi sellaista. Pieni rapina kuului puun takaa ja siihen Safilye heräsi sekunnissa ja katsoi keltaisilla silmilläänsä. Pusikosta tuli kaksi harmaata sutta. Hyvin pitkä aikainen tuijotus oli naisen ja suden välillä. Roteampi susi katsoi Dante kieli lipoen huuliaansa. Sudet katsoivat syvään Danten ja Safilyen silmiin. Varovasati Safilye kyykistyi ja yksi sudesta asteli Safilyen viereen nuuskien.

Viesti Ma Tammi 12, 2009 8:04

Dante

"En minä aivan niin helposti kuole", Dante sanoi Safilyelle ja otti sitten askeleen. Yhtäkkiä häntä alkoi huipata ja maailma pyöri silmissä. Ei kai nyt vielä, nämähän ovat vain pikkuvammoja, Dante parahti mielessään. Pitäisi saada jotain syötävää, se voisi ehkä parantaa oloa Dante mietti. Eihän hän ollut syönyt koko päivänä kuin sen lohen jonka oli jakanut Safilyen kanssa. Hiukan horjuvasti Dante jatkoi kävelyä. Turha huolestuttaa Safilyetä enää. Dante ei aluksi huomannut susia, oli liian pimeää ja Dante oli aika heikkona. Haltijana en pärjää noille, Dante ajatteli ja aikoi jo muuttua, kun yllättäen Safilye näytti aikovan jotakin. Ai niin, Safilyehän on jonkinlainen susi. Ehkä hän pystyy puhumaan näille kahdelle, Dante ajatteli ja seisoi paikoillaan. Toisen suden tuijotus sai Danten hiukan levottomaksi, mutta hän päätti luottaa Safilyeen.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Tammi 12, 2009 9:39

Pieni iloisen hymähdyksen hän teki Danten sanomiselle. Raskaampi uros katsoi tarkaan Dantea. Se asteli miehen viereen. Safilyen keltaiset silmät hävisivät silmistä. Hiljaan se asteli naisen viereen ja nainen laskeutui suden selkään.
" Se ei tee sinulle pahaa. He lupasivat viedä linnoitukseen. " Safilye sanoi.
Safilyen ratsu ulvoi hetken ja lähti juoksemaan linnoitusta kohti. Suden selässä oli niin mukava kyydissä ja helpo pysyä kyydissä.

Viesti Ti Tammi 13, 2009 6:31

Dante

"Sehän on kiva", Dante sanoi Safilyen kertoessa susista. Pieni lepo oli tervetullutta. Hiukan epävarmasti Dante astettui suden selkään ottaen Safilyestä mallia. Dante ei ollut koskaan ratsastanut millään, joten hän epäili pysyisikö suden selässä. Suden turkki tuntui yllättävän pehmeältä ja Dantelta pääsi pieni haukotus. Dantenkin susi ulvoi yhdessa Safilyen suden kanssa ja sitten sekin pinkaisi juoksuun. Dante yllättyi kuinka nopeasti susi pystyi juoksemaan, vaikka hän oli sen selässä. Tästähän voisi vaikka nauttia, Dante ajatteli susien kiitäessä puiden lomitse.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Tammi 13, 2009 8:34

Ketterästi sudet kantoivat kahta loukaantunut henkilöä. Liukkaan ja vaaralliset kalliot hyppättiin varmoilla jalkavoimalla. Kielet pitkänä oli. Muutamassa minuutissa ne olivat haltioiden linnoituksessa. Oven suussa Safilye katsoi linnoitusta ensimmäistä kertaa. Suuren osan elämästä hän on viettänyt metsän siimeksissä. Heidän takaa asteli kookkaampi susi, joka kannatteli Dantea. Sudet olivat varovaisisa kantaen ystäväänsä. Sudet ei ollut kivoja vieroilioita. Uros susi asteli todella vierellä naaras sutta.
" Kohta olemme perillä. " Safilye sanoi hiljaa Dantelle.
Mutta hän uskoi, että mies ei kuulisi, koska se näytti siltä, että mies olisi nukahtanut suden selkään. Jos Dante nukkui hän ei millään olisi halunnut herättää. Ovi oli auki minne sudet astelivat. Vapaalle pedille ne asettivat makoilemaan. Safilye kiitteli sudeille ennen, kuin ne lähti pois linnoituksesta. Lääkärit olivat heidän kimpuissaa.
" Ne oli nähtävästi ystävällisiä suseja. " Lääkäri sanoi.

Safilyen ympärille vedettiin verhot eteen, kukaan näkisi mitä sielä tehtäisiin. Varjot saattoivat nähdä verho kankaassa. Nopeasti Safilyeen pistettiin ja se sai sen aikaan hän alkoi huuttaa. Ennen piston antoa he olivat sitoneet naisen kiinni sänkyyn naruilla. Saatuaan pistoksen Safilye huusi kivusta ja yritteli päästä siteistä irti. Nilkoista ja ranteista alkoi valua verta lattialle.
" Myrkky oli nähtävästi pitkälle mennyt, kun sattuu noin paljon. Onneksi teimme viime viikolla sitä lääkettä." Hoitaja puhui.
" Se oli ihme, että vanhempi mies selvisi. Vaikka aluksi ei kertonut mikä eläin oli. " nuorempi hoitaja sanoi takaisin.
" Itse minä en ole ikinä kuullut keltasudeista. Ainoastan ihmissudeista, jotka kuolevat hopeamaan, mutta nämä. Jos ne ei kuole mihinkään niin ne voisi häätää ihmiset pois. " Hoitaja sanoi.
Melkein kaikki hoitajat puhuivat supisten, kun Safilye oli päässyt sisään. Vaikka he puhuivat niin samaan aikaisesti hoisivat toiseen potilaan, joka tuli naisen mukana.
" Sinä et taida olla keltasusi. Onneksi ei tarvitse tiettää mikä haltia olet, kun ei ole vakampia vammoja. " Ewan hoitaja sanoi Dantelle.
Ewan oli saanut hoitaa naisen seuralaisen hoiviinsa.

Viesti Ke Tammi 14, 2009 6:38

Dante

Sudella oli oikein pehmeä turkki. Dante miltei huomaamattaan hautasi kasvonsa siihen. Verenhukka ja väsymys vaativat veroaan ja Dante alkoi nukkua tai menetti tajuntansa. Jos hän nukkuikin, hän ei nähnyt unia, hän oli liian väsynyt. Seuraavaksi hän tajusi Safilyen ilmoittavan että he olivat perillä. Safilyen ääni tuntui kuuluvan hyvin kaukaa. Dante ei jaksanut mutista vastaukseksi.

Dante tunsi suden kyyristyvän ja kippaavan hänet selästään. Dante ei moittinut sutta, niin hänkin olisi tehnyt, jos ratsastaja olisi nukahtanut hänen selkäänsä. Seuraavaksi Dante kuuli puhetta. He olivat kai tulleet linnoitukselle ja haltiat nyt tutkivat heitä. Olivathan he varsin oudonnäköinen kaksikko, etenkin kun Safilyen nivelet olivat alkaneet tummua hopean takia. Kaikki hoituu nyt. Toivottavasti, Dante ajatteli ja nuolaisi huuliaan irrottaen kuivunutta verta. Kun Safilye yllättäen huusi, oli Dante purra kielensä poikki. Aih, ei noin saisi yhtäkkiä huutaa, Dante ajatteli. Se vastalääke ei tainnut olla mitään herkkua. Sitten joku puhui hänelle. "Ei en ole", Dante sanoi tarkoittaen sekä keltasutta ja haltiaa, mutta eihän haltia sitä tiennyt. Dante haukotteli. Hän ei jaksanut avata silmiään. "Meikä ottaa nokoset. Ei kai haittaa?" Dante kysyi hoitajalta.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Tammi 14, 2009 7:58

Ewan hätkääntyi hieman, kun Dante alkoi jo puhumaan. Hymyillen hän vastasi Danten sanomaan.
" Ihan vapaasti saat ottaa nokoset. Se olisi todella hyvä asia silloin sinun ruumiisi saa rentoutua siitä mitä olet touhunnut naisen kanssa. " Ewan sanoi.
Ewan jätti miehen rauhaa vasta, kun oli saanut hoidettuaan Danten kokonaan. Hoidettuaan mihen hän asteli katsomaan miten Safilyen hoito sujui. Safilye yritteli riuhtoutua siteistä, mutta ei onnistunut. Lopulta hän nojautui syvästi sängyn pintaa vasten. Verhot pidettiin varmuuden vuoksi ympärillä, kun moni potilaat olivat todella uteliaita ja samalla sai uuden huhun kiertämään.
" Annetaan hänen olla siinä koko päivä, kun päästetään naisen vapaaksi. Onneksi hän pääsi ajoissa muuten hän olisi kuollut. " Lääkäri sanoi.
Sanottuan hän asteli muiden potilaitten ja vilkaisi Dantenkin samalla.

Viesti La Tammi 17, 2009 11:12

Dante

"Kiva", Dante mutisi ja rentoutui. Pian hän jo nukkuikin. Hän pyöri levottomasti nukkuessaan. Nyt hän oli jo hiukan paremmassa kunnossa ja hän näki joitain sekavia unentapaisia. Kun Dante heräsi, hän oli menettänyt ajantajunsa. Onko nyt yö? Dante ajatteli ja huomasi että sillä välin kun hän oli nukkunut, oli joku vaihtanut hänen siteensä. Veristen siteiden tilalla oli uudet, toistaiseksi puhtaat siteet. Ainakin jalan side oli vielä puhdas, kasvoissa olevasta Dante ei osannut sanoa. Siteet tuoksuivat yrteille ja Dante arveli että ne oli sivelty jollain lääkeaineella. Dante nousi istumaan sängyllään, mutta häntä alkoi pyörryttää ja oksettaa, joten hän meni takaisin makuulleen.

Haltiahoitaja oli taas siinä. "Alkaa oleen vähän nälkä. Saisiko jotain keittoa vaikka?" Dante pyysi. Ei hän keitosta pitänyt, mutta hän ei uskonut että saisi mitään tukevampaa alas, olo oli sen verran heikko.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1606

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Tammi 17, 2009 12:52

Safilye pysyi paikoillaan ja katsoi kattoon. Hän oli parantunut ihan kokonaan ja mikä ihmetytti oli se, että miksi he pitivät häntä edelleen siteissä kiinni. Siteet olivat hyvin pistetty kiinni, että helposti Safilye ei päässyt, mutta hän pääsisi silloinn, kun tahtoi kunnolla päästä pois. Ewan huomasi, että Danten puihui asteli viereen sanomaan vastauksen.
" Ruoka aika meni jo. Sinun täytyy valitettavasti odottaa kunnon sapuskaa kahden tunnin päästä. Leipää olisi tarjolla ja makkaraa päälle? " Ewan sanoi.
Naisella ei kyllä ollut nälkä ainakin esitti niin, koska ei halunnut syödä sairaalan pöperöitä. Onneksi häneltä ei tultu kysymään haluaisiko jotakin, kun mitä haluaisi hän ei saisi sitä. Saliye huomasi, että Dante oli hereillä, kun nousi pystyy ja meni nopeasti makuulteen.

Viesti La Tammi 17, 2009 5:33

Dante

"Saattaapi olla ettei se pysy sisällä, mutta voihan sitä aina yrittää", Dante sanoi, kun hoitaja kertoi ettei ollut muuta ruokaa saatavilla. Ulkona jyrähti ja Dante muisti tummat pilvet taivaanrannassa kun he olivat Safilyen kanssa tulleet linnoitukselle. Pilvet olivat ilmeisesti tulleet jo tänne. No, mitäs pikku ukkonen kun on sisällä, Dante ajatteli ja venytteli. Tämä ei ollut hyvä ajatus, sillä Danten jalka tuntui repeytyvän irti. "Auts", Dante mumisi ja katsoi kuinka jalan side alkoi hiukan punertaa. "Nää vammat ei taida ihan hetkessä parantua?" Dante kysyi hoitajalta ja pyyhkäisi sormellaan sidettä joka peitti nuolen tekemän vamman. "Tähän taitaa jäädä arpi?" Dante lisäsi pikemminkin toteamuksena kuin kysymyksenä.
Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö