Music duel || Forteeee


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 15, 2016 8:58

Re: Music duel || Forteeee

Darion puhui korrektisti, eikä ollenkaan liikoja. Hyvä ja rehti piirre nuoressa miehessä -tai miten nyt ulkoisesti pystyi arvioimaan- joka tiedosti minkän arvoisessa seurassa oli. Siinä missä demonimainen humanoidi oli kuitenkin hieman jäykkä ja ymmärrettävästi ehkä hieman hermostunutkin, oli Perian mitä imartelevin ja kotonaan. Huoneen valintaan ei tosin edes sen suurempaa viisautta tarvittu; musiikki huone musiikin soittoa varten, mutta satyyri sai kuitenkin osakseen naurahtelevan, miltein keimailevaa hymyä.
Päivän instrumentiksi paljastuikin harppu ja ilmeisesti kaksikolla olisi ollutkin tällainen omasta takaa, mutta valitettavasti jäänyt jonnekin matkan varrelle? Mutta ilmeisesti hovin omat kelpasivat!
"Mikä onni!" Haltiakuningatar naurahti, olisi ollut hauska kuvitella, että jokin niin korkealaatuinen soitin ei kelpaisikaan, tai no ken tiesi... Mikäli tunnearvo olisi ollut joskus tekijänä siinä, minkä soittimen kanssa synkkasi parhaiten.
Darion kuitenkin varmisti, että moinen ei olisi esteenä kilpailun pidolle.

"Hienoa siis! Kaikki on sitten järjestyksessä." Delia sanoi leveän hihan heilahtaessa iloisesti, yhden seuraneideistä käydessä noutaan pientä, käsissä soitettavaa harppua.
"Reiluuden nimissä tosiaan, Perian lemmikkein... Etten vain osoittautuisi puolueelliseksi, olen päättänyt että kauniit seuraneitini saavat äänestää aloittajasta." Siro käsi kävi viittomaan taustalla seisovien seuraneitojen puoleen, näiden joko kikahdellessa tai yllättyessä, katseiden siirtyessä vauhdilla toisesta kilpailijasta toiseen tehden päätöstä. Tässä samalla, Haltiakuningatar kävi nyökkäämään ja viimein istahtamaan korealle sohvalle, jota päätöstä tekevät, sipsuttelevat seuraneidit taustalla koristivat.

Osa näytti tehneensä päätöksen ensimmäisen sekunnin aikana, yhden huomaamattaan pohtiessa liiankin stressaantuneesti ketä sormi suussaan äänestäisi, aikaa ei kuitenkaan annettu tekemään päätöstä Joutsenemon antaessa käskyn.
"Onnettaret, jotka äänestävät ennestään tuttua ja hurmaavaa palvelijaani Periania, nostakoon kätensä ylös." Kaksi... Kolme kättä nousi, mutta ei sormenpäätäkään ylitse oman pään, kokopituuteen nostettu käsihän olisi ollut vulgaaria rennosta ilmapiiristä huolimatta.
Haukansilmä, ympärilleen vilkuiltua nyökkäsi ja vaikka tästä jo pystyikin päättelemään kuka olisi se valittu aloittamaan, kääntyi kuningattaren katse heidän vieraaseensa.
"Ja he jotka äänestävät arvostettua vierastamme Darionia."
Yksi... Kaksi... Neljä kättä nousi, henkeä pidätetyn hiljaisuuden rauetessa neitojen iloitessa henkilökohtaisesta voitostaan suosikkinsa suhteen myhäillen. Tai no, ainakin äänestyksen kannalta.
"Näyttää siltä, että olet yleisön suosikki. Darion. Saanen udella, mitä aiot meille soittaa?" Haltianainen kysyi, tiedustellen mahdollista nimeä tulevalle kappaleelle, samalla kun yksi vaaleaverikkö tuli tuomaan soitinta äänestyksen voittajalle.

//Lol kyllä! Kohta hovi on täynnä darraa potevia sätyyreitä ja harppua soittavia mummoja, näin käy Winder tytön nai.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 19, 2016 1:36

Re: Music duel || Forteeee

Yhä Perian oli kovin tyytyväinen Darioniin ja tuon käytökseen. Kyllä tummahipiä näemmä osasi käyttäytyä, tosin eipä tuo ollut antanut mitään merkkejä siitä että olisi ollut taulapäinen idiootti missään vaiheessa. Silti, aina se jännitti, kun uuden tuttavuuden emännälle esitteli. Perian kun ei halunnut missään nimessä loukata kuningatarta ja joskus loukkaukseen saattoi riittää vain vääränlainen seura...
"Vallan mainio idea, Teidän Korkeutenne", Oli vastaus kuningattaren ehdotukseen siitä, että hovineidot saisivat päättää kuka tämän kilvan aloittaisi. Sinällään se oli aivan sama Perianille, jos ensimmäisenä menisi, olisi jännitys ohi aikaisemmin ja pääsisi rentoutumaan. Jos taas viimeisenä soittaisi, olisi jo valmiiksi jotain mihin verrata omaa esitystään ja kenties pistää paremmaksi. Tällä hetkellä Perian ei aikonut käyttää hyväkseen maagista auraansa, jonka avulla varmasti hurmaisi kaikki kuulijat puolelleen. Mutta jos vaikutti siltä, että hän häviäisi varmasti, ei satyyri pelännyt käyttää kepuli konsteja. Totta kai hän halusi voittaa, olihan palkintokin vallan houkutteleva ja muutenkin, hän halusi olla paras kaikessa mitä teki - tai ainakin niissä asioissa, mitä osasi tehdä omasta mielestään todella hyvin.

Sininen katse seuraili rauhassa, kuinka hovineidot saivat hetken miettiä päätöstään ja lopulta äänestivät kuningattaren pyynnöstä. Satyyri soi hurmaavan hymyn ja katsekontaktin jokaiselle neitokaiselle, joka häntä äänesti, mutta jo siinä vaiheessa kykeni näkemään, että enemmistö oli näemmä Darionin kannalla. Varmasti uusi vieras kiehtoi enemmän, mitä vanha, tuttu satyyri. Eipä se Periania haitannut, kyllä hän tiesi että oli näiden neitojen suosiossa silti, vaikka tällä kertaa mokomat näyttivät suosivan enemmän tummahipiää.
"Onnea", Perian tokaisi nopeasti Darionille, ennen kuin kuningatar kävi tuolta kyselemään mitä vieraileva taiteilija aikoi heille soittaa. Siinä samalla Perian itse asteli lähemmäs kuningatarta ja asettui seisomaan muutaman metrin päähän naisesta, jääden katselemaan Darionin puoleen, odotellen nätisti että tuo esityksensä aloitti.



// Aran on silleen et vitun Winderit. Ja ne harppua soittavat mummot on ofc alasti ja hyppelevät puutarhassa //

Viesti To Touko 19, 2016 7:02

Re: Music duel || Forteeee

Jassooja, vai tähän niitä hovineitoja sitten tarvittiin. Olemaan puolueeton ääni. Kieltämttä ehkä ihan hyvä idea, Perian ei voinut kerätä heti alkuun suosiopisteitä kuningattarelta. Jos tämän haluaisi tehdä mahdollisimman puolueettomasti, pitäisi tuomarin silmät sitoa, jottei hän näkisi soittajaa, vaan keskittyisi vain ääneen. Mutta ehkä sellaisen ehdottaminen oli vähän turhan hasardia, varsinkaan Darionilta. Perian ehkä voisikin ehdottaa niin. No, oli miten oli, näillä mentiin. Uteliaana puolidemoni seurasi äänestystä siitä, kumpi heistä aloitti. Hänelle itselleen sillä ei ollut niin suurta merkitystä, mutta olihan se silti mukavaa päästä aloittamaan ensin. Darion hymyili kiitollisena häntä äänestäneille hovineidoille ja kumarsi sitten kohteliaasti kuningattarelle, saatuaan soittimen. Se vaikuttia hyvältä soittimelta, yhteistyöhaluiselta ja viritetyltä.
"Jos Teidän Korkeutenne vain sallii minun miettiä hetken."
Toki Darionilla oli kymmeniä, ellei satoja, eri kappaleita päässä. Osa hänen omiaan, osa muiden. Mutta juuri nyt hän halusi jotain aivan muuta, jotain uutta, jota kukaan vielä ei ollut soittanut tai kuullut. Hän halusi keksiä uuden kappaleen.

Ei ollut mitenkään harvinaista Darionille keksiä päästä sointuja sitä mukaan mitä hän soitti, ja kutoa niistä yhteen jotain uutta kappaletta. Tämä ei ollut poikkeus. Darion halusi luoda jotain, mikä sopisi juuri tähän tilaan, hetkeen ja henkilöihin. Hän katsoi ympärilleen, etsien erilaisia ääniä näkemistään esineistä ja henkilöistä, ja käveli sitten muutaman askeleen ympyrää, samalla näppäillen mietteliäänä soittimensa kieliä. Kunhan puolidemoni uskoi olevansa valmis, hän pysähtyi taas samalle paikalle.
"Esittämälläni kappaleella ei vielä ole nimeä, sillä sitä ei ole ennen esitetty. Mutta toivon sen silti miellyttävän Teidän Korkeuttanne."
Koska paikka oli niin harmoninen ja rauhallinen, sekä täynnä viehättäviä neitoja, Darion alkoi soittaa lempeän rauhallista melodiaa. Se alkoi rauhallisena ja soljuvana, pitkien nuottien ketjuna, ja muuttui sitten iloluontoiseksi, säilyttäen kuitenkin arvokkuutensa paikkaa ja kuningatarta kohtaan. Koska tämän ei ollut tarkoitus olla konsertti, vaan enemmänkin taidonnäyte, Darion ei soittanut liian pitkään. Ainakin hän oletti, että muutaman minuutin mittainen kappale riitti ihan hyvin osoittamaan, että hän osasi kyllä soittaa. Lopetettuaan muutamaan voimakkaampaan sointuun, Darion vielä kumarsi kohteliaasti kuningattarelle.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 22, 2016 1:19

Re: Music duel || Forteeee

Satyyri ei näyttänyt olevan ainakaan kovin suuresti pettynyt, etteivät seuraneidit häntä valinneet ja ihan ymmärrettävästi Darion oli saanut suosion uutena, erikoisena kasvona.
Haltiakuningatar kävi nyökkäämään päätä kallistaen tummahipiäiselle vieraalle, tämän varatessa itselleen hetkeä miettiäkseen. Normaalisti, Delia olisi kuvitellut muusikon miettineen valmiiksi sävelensä jonka esittäisi kuningattarelle, mutta Darion vaikutti tehden asiat toisin, lienikö musikaalisen itsevarmuuden ottavan osaa?
Vaaleaverikköiset seuraneidit hymähtelivät niin, että sen olisi voinut melkein uskoa kuuluvan näiden työnkuvaan ja kyllä se tavallaan kuuluikin. Olla valoisia ja nuorekkaita, hyvän maun rajoissa.
Haltianainen katsahti hymyillen lemmikkiinsä tämän tullessa tämän vierelle, valmiinaa katsomaan ensimmäistä esitystä ja pian kaikki katseet olivat enemmän tai vähemmän vieraassa, joka näpytteli paria epämääräistä nuottia mietteliäästi.

Viimein, demoninkaltaisen olennon pysähtyessä pohdinnoiltaan, paljasti tämä ettei kyseistä kappaletta olisi koskaan ennen esitetty.
Haltiakuningattaren kulmat kohosivat, huvittuneen hymyn kera, kuin otettuna saavansa kuulla Perianin sanojen mukaan, taitavan artistin esittävän oman kappaleensa hänelle ensimmäistä kertaa. Kuinka melkein hänen arvollensa sopivaa, mikäli Darion olisi ollut pitkä ja komea haltiamies, olisi hän saattanut punastua. Seuraneiditkin osoittivat yllättyneisyyttään, ilakoivin äännähdyksin, hiljentyen kuitenkin ajoissa, että rauhallisella melodialla alkavaa esitystä voisi kuulla ilman häirintää.
Valoisaan, avaraan, kevään kukilla koristeltuun huoneeseen sopiva sointu vallitsi, lukiten kaiken yhtenäiseksi hetkeksi. Ulkona sirittäneet linnunlaulutkin olivat hiljentyneet, tai eivät kuuluneet, harpun puolidemonin käsissä ottaessa ohjat tunnelmaan, joka sai yhden seuraneideistä nostamaan kämmenet pitelemään poskiaan ja piilottautumaan puolittain vieruskaverinsa taakse.
Haltiakuningatar itse kuunteli antamatta mitään reaktiota liiemmin ilmi, leuan ollessa tavalliseen tapaan ylhäällä, värähtämättömän ystävällisen hymyn maltillisesti odottaessa spontaanisesti luodun kappaleen loppumista. Sillä ei tietenkään ollut mikään kiire, hänellä oli juuri nyt kaikki aika maailmassa ja uuden artistin kuunteleminen oli useimmiten aina ilo. Darionin kohdallakin oli näin, vaikka olikin teiltä tuntemattomilta.
Ilosointuisemmaksi muuttunut kappale kuitenkin kohtasi loppunsa hyväksyttävissä aikarajoissa. Sitä ei välttämättä kaikki tiennyt, mutta hovissa oli aatteet myös sille, minkä pituisia soinnut ja sävelmät olivat soveliaita.

Kumarruksen tultua, sinetöiden esityksen kuin kauniille rusetille, haltianaisen kädet nousivat taputtamaan kevyesti. Tai no, toinen käsi taputti kevyesti vasten paikoillaan pysyvää kämmentä, seuraneitien yhtyessä mukaan, mutta hieman vilpittömämmin, aplodien tullessa ainakin kahdelta kuin sydänjuuria myötä.
"Kuinka ilahduttava sävelmä, kiitos Darion." Delia jatkoi taputtamistaan, mutta käsien laskeutuessa takaisin nätisti syliin, laskeutuivat myös muutkin kädet. Seuraneidit saattoivat silmäillä toisiaan, tukahdutellen hymyjä. Kuiskaaminen ei ollut tarpeellista haltioilla, joten telepaattisia viestejä taidettiin lähetellä puolin jos toisin. Se sai kuitenkin stopin Delian napsauttaessa sormiaan, eihän heidän vierasta saanut saattaa vainoharhaiseksi siitä, mitä hänen seurassaan kuiskittiin.
"Mietin esitystäsi rakentavammin, mutta sillä välin... Perian, mikäli olet valmis?" Kultaiset silmät katselivat satyyriin, odottavana tuota ottamaan "lava" itselleen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 22, 2016 3:56

Re: Music duel || Forteeee

Hiljaa paikoillaan Perian seurasi, kuinka hetken miettimisen jälkeen Darion lähti soittamaan - ja vieläpä jotain uutta sävellystä. Olihan se yllätys ja jopa riskaabeli veto, mutta ilmeisesti tummahipiä taitoihinsa sen verran luotti. Perianista ei olisi moiseen, ei hän ollut muusikoksi niin intensiivisesti pyrkinyt, mutta ei se satyyria haitannut. Hän uskoi silti voittavansa.
Mutta kieltämättä se Darionin sävellys oli miellyttävä ja kaunis, sitä Perian ei voinut kieltää. Eikä hän kyllä tuon vähempää puoliveriseltä odottanut, olihan mokoma taiteelliset lahjansa paljastanut jo aikaisemmin. Myös muu yleisö näytti pitävän Darionin sävellyksestä, tuon kumarruksen myötä naisväen käydessä esittämään suosionosoituksia kauniin hillitysti taputtaen, siinä missä myös satyyri itse taputti. Rumaahan se olisi ollut jättää ilmaisemasta suosiotaan toisen esitykselle, ei Perian niin huono kilpailija ollut, että toisen menestyksestä olisi alkanut kiukuttelemaan.

"Aina valmiina, Teidän Korkeutenne", taputuksensa lopettaen Perian kumarsi kuningattarelle, ennen kuin askelsi yleisön eteen soittimen ottaen, valmiina esittämään oman kappaleensa.
"Ystävämme tavoin en voi tarjota teille täysin uutta sävellystä, mutta tätä ei kuitenkaan hovissa ole tietojeni mukaan kuultu", Perian kertoi samalla kun harppua kokeili, sen sointuihin totutellen, ennen kuin hiljeni hetkeksi.

Sitten satyyri lähti soittamaan. Kauniin rauhallinen melodia lähti yksisointuisena käyntiin, etsien kuitenkin mukaansa kerroksia kappaleen edetessä. Lumoavan pehmeästi se vaihtoi korkeuksia ja tempoa, kuitenkaan käymättä yltymään liian riettaaksi tai nopeaksi. Kappaleen Perian oli kuullut jo lapsena omiensa keskuudessa. Sitä soitettiin ja hyräiltiin lapsille tuutulauluksi, johon se sopi täydellisesti. Liian unettava sointu ei kuitenkaan ollut ja sen lisäksi, että olisi vain soittanut, otti Perian muutamia tanssahtelevia askelia sointujen mukaan. Katseensa sarvipäinen oli naulinnut puoliumpinaisena kuningattareen, säilyttäen katsekontaktin koko lyhyen kappaleen ajan. Se oli ehkä hitusen lyhyempi, mitä Darionin esittämä, mutta ei kuitenkaan loppunut kuin seinään, kun loppua kohden soinnut kävivät hidastumaan ja akustisessa tilassa hiljalleen kaikuen katoamaan.
Viimeiset kolme hitaan melodista sointua soitettiin, ennen kuin Perian viimein kävi kumartamaan syvään yleisölle. Hän oli päättänyt, ettei sitä hurmaavaa magiaansa käyttänyt esityksen aikana. Hän oli hurmaava itsessäänkin, ei hän moista tarvinnut.

Viesti Su Touko 22, 2016 6:08

Re: Music duel || Forteeee

"Kiitos, Teidän Korkeutenne."
Darion kiitti ehkä tavallista hiljaisemmalla äänellä. Hermostuttavinta ei ollut itse musisointi, vaan odottaminen sen jälkeen. Sinänsä, Darionille ei ollut maailmanloppu, jos hän häviäisi, kyllä hänen ylpeys ja musikaalinen taitonsa sen kestäisi. Mutta hermostuttavaa tässä oli se, ettei tiennyt, miten kävisi, oli hän sitten voittaja tai häviäjä. Mitä sitten seuraavaksi? Perianille tuskin asia olisi niin iso, hän oletettavasti jatkaisi elämäänsä palatsissa normaalisti, kävi miten kävi. Darion oli täysin ulkopuolinen, kuin paperista leikattu piirros, joka oli liimattu toiseen piirrokseen, täysin uuteen maailmaan ja uusiin raameihin. Oli vaikea varautua mihinkään, mistä ei tiennyt etukäteen. Ja näin suurissa mittakaavoissa kuin palatsissa, panokset olivat kovat. Sekä voitto että häviö olisivat isompia, kuin ihan tavallisessa musiikkitapahtumassa. Darion oli sisäisesti hermostunut, vaikkei näyttänytkään sitä. Sitä paitsi, kisa oli vasta alkanut, ja kenties oli parempi keskittyä nyt vielä siihen kuin tapahtumiin sen jälkeen. Oli Perianin vuoro.

Kieltämättä, Darion oli melko utelias kuulemaan, miten Perian soitti. Tietysti jo ensimmäinen ajatus oli se, ettei hän mikään poropeukalo voinut olla, koska muuten koko tätä tapahtumaa tuskin olisi lähdetty viemään eteenpäin. Joten, Perian oli varmasti hyvä soittaja, sen verran Darion uskalsi olettaa. Nähtävästi he molemmat yrittivät tehdä kuningattareen vaikutuksen soittamalla jotain täysin uutta, mikä kieltämättä oli ihan järkevä tapa kilpailuissa. Mutta oli kappale uusi tai ei, kaikki riippui aina soittajasta. Ja Perianin aloittaessa, Darion tiesi olleensa oikeassa. Satyyri tosiaan oli musikaalinen ja hyvin lahjakas. Hänen soittoaan oli miellyttävää kuunnella, ja teknisestä näkökulmasta se oli myös taidokasta. Perian hallitsi instrumenttinsa hyvin, ilman minkäänlaista epävarmuutta tai vääriä säveliä. Jokainen nuotti tuntui osuvan kohdalleen, sitoen kappaleen yhteen kauniiksi kokemukseksi. Kappaletta korosti myös satyyrin tanssiaskeleet ja suora katsekontakti kuningattareen, joita Darion ei ollut tehnyt. Heidän tyylinsä esiintyä olivat hieman erilaiset. Kun sitten Perian lopetti, puolidemoni taputti hänelle hienosta esityksestä. Luultavasti, jos vain olisi kehdannut, hän olisi kaiketi sanonutkin jotain. Mutta juuri nyt oli kaiketi parempi olla hiljaa.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 26, 2016 2:24

Re: Music duel || Forteeee

Kauniilla neidoilla kehystetty Joutsenemon katse ei herpaantunut näyttämöltä, mutta hiljaa tuo ei varsinaisesti ollut, vaihtaen muutaman sanan seuraneitiensä kanssa telepaattisesti, hymähtäen välillä kunnes soitin vaihtui kädestä toiseen.
Vaaleaverikköjenkin keskittyminen skarppaantui satyyrin selittäessä kappaleestaan. Tai no, että se ei ollut uusi, mutta ilmeisesti hovissa koskaan kuulumaton? Mielenkiintoista, Delia oli valmis haastamaan tuon väitteen, vaikka tiesi vallan hyvin ettei hänkään voinut tietää jokaista sävelmää, mitä ympäri maailmaa, tai edes Cryptiä sävellettiin. Oli silti hauskaa katsoa voittiko vai ei.
Darionin väistyttyä vuorostaan sivummalle, alkoi ensin yhdellä, toistuvalla säveleellä alkava kappale, joka lähti odotettavissa eteenpäin ja... Haltiakuningattaren tavanomainen, ystävällinen hymy mietoutui, paksujen kulmien kohotessa ikään kuin yllätyksestä.
Kyllä hän tiesi, että Satyyri osasi soittaa, mutta silti Delia osasi yllättyä tästä nätistä sävelmästä. Se ei ollut tuttu, mutta silti jotenkin... Kotoistuva? Tai peräti syvällinen? Yleensä moiset sävelmät olisivat melankolisia, mutta syvällisyys tuli tämän soitosta enemmin jostain kaukaisuudesta, jotakin mitä satyyri olisi varmaankin osannut soittaa vaikka silmät kiinni. Varmastikin jotain tuttua ja turvallista. Haltiakuningatar yllätti itseään arvioinnissaan, harvemmin musiikinsoittajia niin intensiivisesti katsoi, että olisi nähnyt itsevarmuuden näiden silmistä.

Jälleen yksi seuraneideistä, tällä kertaa vähän sopimattomammin nojautuikin kyynärpäillään sohvan selkänojaan, kasvojen ilmeiden palaten halua saada sanoa uneliaan "Oiih" äännähdyksen, mutta ennen kuin neito ehti mitään suustaan päästää tai kauemmin lepuuttaa ryhtiään, läiskäisi tätä ryhdikkäämpi tätä olalle käyttäytymään.
Soiton loputtua noihin kolmeen hitaaseen sointuun, ja kumarruksesta pään melkein osoittaessa lattiaan, kävivät nuo samaiset aplodit raikumaan, Delian nyökkäillessä päätänsä hyväksyttävästi.
"Kiitos Perian, se oli oikein kaunista! Mutta nyt, tulkaa, tulkaa molemmat!" Haltiakuningatar kävi ojennuttaman käsiään kummankin puoleen, mutta kehenkään kuitenkaan tarttumatta, osoitti hän istumapaikkoja vierellään, yksi kummallekin puolelle.
Samassa myös seuraneiti komitea purkaantui taustalta, hymisten ja hymyillen, molempien musiikkinäytösten selvästi onnistuen pitämään yllä hyvää, iloista tunnelmaa.
"Olette molemmat tuoneet päivääni hyvin positiivista energiaa." Haukansilmäinen sanoi, katsahtaen molempiin vuoronperään, seuraneitien kaartaessa nyt sohvaa joko edestä, tai kävivät istumaan erillisille paikoille kuuntelemaan.
"Kiitän teitä siitä. Mutta kuten sovittu, esityksennehän ei ollut vain minun ilokseni, vaan teillä oli nimenomaan kilpailu." Hän tunsi loistavansa -säkenöivän melkein- pienen mutta melko uniikin iltapäivä ohjelmansa viimein toteutettua.

"Darion. Soitit oikein kauniisti, olin hyvin yllättynyt, että osasit soittaa spontaanisti noinkin uuhm.." Delia näytti hetken mietteliäältä, oikeanlaisen sanan karatessa mielestä- "Kiinteältä kuulostavan kappaleen. Mikäli et olisi paljastanut kertoneesi sen olevan täysin uutta, olisin jopa uskonut sen olevan ennen kirjoitettu. Hyvin harva pystyy sellaiseen." Haltiakuningatar hymyili puolidemonille, keltaisten silmien viestittäen hänen ilonsa vilpittömyydestä.
"Ja Perian, lemmikkein..." Delian siirtyi katsomaan vuorostaan palvelijaansa.
"Jotenkin osaat yllättää minut asioilla, joista jo tiesin. Sointusi oli toki myös hyvin miellyttävä, mutta en voinut kuin tuntea... Että sillä olisi jotain syvempääkin merkitystä sinulle? Sointu jota en ollut ennen kuullut tuli sinusta kuin luonnostaan." Se oli kuulostanut melkein ulkomaalaiselta, mutta tuskinpa sitä sentään oli.
Samaan aikaan pari seuraneitiä katsahtivat toisiinsa, toisen lähtiessä kevyesti tönimään toista kohdin piironkia, musiikkinuottien värkkäilyä varten, kumartuen siten kirjoittamaan jotain semi salaisesti puhtaalle, valkealle paperille.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Kesä 10, 2016 2:17

Re: Music duel || Forteeee

Kehut kelpasivat aina ja Perian olisi mielellään pidemmänkin tovin nauttinut suosionosoituksista. Tämähän oli mennyt hyvin ja sarvipäinen uskalsi ajatella jopa positiivisesti voitostaan. Mutta, sen sijaan että voittajaa olisi saman tien julistettu, pyysi kuningatar kilpailijoita nyt vierelleen istumaan. Nopeasti Perian vilkaisi Darionin puoleen, uskoen tummahipiän kyllä osaavan käyttäytyä ja älyävän istua alas pyydettäessä - kuitenkin pitäen sen kunnioittavan välin kuningattareen vaikka luvan saikin istua vierelle.
Perian askelsi kepeän hypähtelevin askelin haukansilmäisen luo, istahtaen nätisti tuon toiselle puolelle. Käsissä ollut harppu asetettiin nätisti syliin, sarvipäisen jäädessä kuuntelemaan Kuningattaren kiittäessä heitä esityksistä. Oli hyvä nähdä Delia näinkin pirteänä ja iloisena. Satyyri kyllä tiesi kuinka yksinäinen ja surullinen kuningatar toisinaan oli, joten jos hän vain jotenkin kykeni piristämään emäntäänsä, oli Perian onnellinen.

Molemmat soittajat saivat vuoronperään kehuja, samalla kun seuraneidit lähtivät jotain puuhamaan piirongin ääreen. Kyllähän Perian pisti tuon merkille, mutta katseensa pysyi silti visusti kuningattaressa. Ei silloin katsottu muualle, kun kuningatar puhui.
"Se on vain kappale, jonka lapsena olen kuullut, Kuningattareni", sorkkajalkainen vastasi kuningattaren kysellessä hänen kappaleestaan, "Ei sillä ole mitään se suurempaa tarinaa", lisäsi vielä. Totta kai sitä olisi voinut kerätä pisteitä sillä, että olisi kertonut kappaleelle jonkun nyyhkytarinan kylkiäisiksi, mutta Perian ei uskonut moiselle olevan tarvetta.
"Näyttää kuitenkin siltä, että teillä on vielä jotain mielessänne, Teidän Korkeutenne?", Perian lopulta tokaisi, nyökäten hienoisesti seuraneitojen puoleen, "Saanen udella, mitä olette päämme menoksi vielä keksineet?".

Viesti Pe Kesä 10, 2016 8:12

Re: Music duel || Forteeee

Haltiakuningatar oli pyytänyt heitä molempia vierelleen, mutta Darion ei ollut aivan varma, oliko kyseessä vertauskuvannollinen pyyntö. Jotenkin hän oletti, ettei kuningattaren läheisyyteen saanut noin vain mennä, paitsi erityisen tärkeät henkilöt. Joten kuten tähänkin asti, puolidemoni noudatti Perianin esimerkkiä, ja liikkui vasta, kun hänkin liikkui. Darion istui kuningattaren toiselle puolelle, hovineitojen kadotessa hetkeksi johonkin paikanpäältä. Kenties jotain kisan voittajaan liittyen? No, ainakin he molemmat olivat tasapuolisesti saaneet kehuja, joten tämä ei tainnut olla ihan helpoin kisa ratkaista. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, mikäli kuningatar oli jo alusta alkaen tehdä Perianista voittajan, koska hän ilmeisesti oli jonkinlainen "lemmikkein". Hämmentävä sanavalinta, mutta oli parempi pysyä vain hiljaa. Perian oli parempi puhumaan, ja eikös yksi hänen ohjeistaan ollut, että Darion saisi puhua vain puhuteltaessa, tai jotain?

Koska Perian puhui nättejä kuningattarelle sillä hetkellä, Darion oletti, että hän voisi vähän antaa katseensa harhailla muualle. Hän katsoi uteliaana kauempana olevia seuraneitejä. Oletettavasti heillä oli tulos kilpailusta, vai saivatko he myös antaa äänensä siihen? Niin no, mitä enemmän tuomareita, sen enemmän mielipiteitä. Puolidemoni käänsi katseensa takaisin haltiakuningattareen. Perian oli kysynyt ääneen samaa, mitä Darion oli pohtinut. Mitä tosiaan kuningatar oli keksinyt heidän pään menoksi? Varsinkin häviäjän. Kuten puolidemoni oli aikaisemminkin ounastellut, Perianilla tuskin olisi mitään hätää. No nyt piti vain odottaa rauhassa, että jonkinlainen tulos saataisiin aikaan.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 20, 2016 9:34

Re: Music duel || Forteeee

Kovin vaatimattomana, näin ainakin Delian mielestä, Perian esitteli kappaleensa lyhyesti vain olevan lapsuutensa ajalta ilman sen syvällisempää tarinaa. Tosin, kuningatar osasi lukea noinkin lyhyttä vastausta syvällisesti, kuvitellen hetkellisesti kourallisen satyyreja viheriällä aukiolla vesiputouksen äärellä huilujen kera.
Tiedä häntä vastasiko tämä täysin Perianin todellisuutta, mutta niin oli ainakin mukava kuvitella.
"Oh..! Ei, Ei niinkään." Kultaiset silmät silmäilivät nyt myöskin vaivihkaa seuraneitojen puoleen, jotka taittelivat paperiarkkia puoliksi.
"Näyttää siltä, että seuralaiseni eivät olleetkaan niin salakavalia kuin oletin." Kävi joutsenemo hymyilemään neitojensa puoleen, jotka vilkuilivat jokaista kolmea sohvalla olevaa, ehkä hieman häpeissään että eivät olleetkaan tulleet yllätyksenä.
Määrätietoisesti, kaunokaiset kuitenkin astuivat muutaman metrin päähän sohvasta, toisen alkaessa selvittää kurkkuaan mahdollisimman hienovaraisesti, ettei kuulostaisi merimieheltä heti ensikättelyssä.

"Arvoisa herrasväki, sir Perian, sir Darion, kaunis kuningattaremme." Kävi ensimmäinen vaaleaverikkö sanomaan kuuluvaan ääneen, niiaten sitten nopsakkaan leikkisästi kolmikolle.
"Voittaja on valittu." Jatkoi toinen hymyillen ja yhtä kuuluvana, pidellen samalla taiteltua paperia käsissään.
"Pieni lintunen on kuullut teitä ja kuiskannut korvaamme kumpi on voittanut kuulijoiden suosion!" Jatkoi taas ensimmäinen.
Todellisuudessa kuulijoilla tarkoitettiin vain yksin Deliaa, joka oli telepaattisesti ohjastanut kahta neitoaan kirjoittamaan valitun nimen paperille ja teatraalisesti julistamaan voittajan, mutta sitähän ei tietenkään suoranaisesti paljastettu.
Miksi ottaa pois hauskuus ja sanoa se itse, kun hän voisi jatkaa esitystä näin?
"Ja nyt, mikäli sallitte?" Kävi päänkumarrus, tilanteen vaatiessa lähestulkoon rummunsoittoa, Delian nyökätessä takaisin antaen lupaa paljastaa sen päivän voittaja.

Neidot avasivat paperiarkin, kuin eivät olisi sen juuri itse nähneet saatikka kirjoittaneet, näiden päiden lyöttäytyessä lähes yhteen tietämätöntä vielä tässäkin pisteessä esittäen. Ehkä hieman sekalainen, ei niin hyvin suunniteltu esitys, mutta haltiakuningattaresta se oli ylen viihdyttävää.
Kurkkua käytiin taas kröhäisemään, toisen neidon selvästi jo ehkä kärsiessä kurkun kankeudesta, ennen kuin aloitti.
"Ja voittaja harpun soittajana sir Perianin ja sir Darionin välillä, päätyi tämän kertaisen mittelöinnin tutumpaan, valkoturkkiseen ystäväämme sir Perianiin!" Vaaleatukkainen julisti iloisena, lähtien taputtamaan käsiään vimmatummin kuin aikaisemmin, näin innostaen muitakin liittymään voittajan juhlintaan.
Ja siihen totta vie osallistuttiin, neitojen taputtaessa joko lähes villisti, ellei jopa hypähdelleet tai sitten onnittelivat vähän rauhallisemmin kun oma henkilökohtainen suosikki ei harmiksi voittanutkaan.
Joutsenkaulainenkin taputti onnitellakseen, katsahtaen niin demoniin kuin satyyriin silmät loistaen.
"Onneksi olkoon." Kultasilmäinen hymisi tyytyväisenä, harmikseen voimatta kuitenkaan esittää yllättynyttä, kunnes kädet laskeutuivat alas jälleen nätisti syliin, seuraneitojen ottaessa myöskin jälleen rennommin, parin supistellessa, etteikö teen olisi pitänyt olla jo täällä ennen esitystä.

"Nyt kun mittälöintinne on ohitse, minua kieltämättä jälkikäteen mietityttää mistä teille oli tullut edes mieleen otella soittimin. Palkintoakaan minua ei ole... Ellei yksi neidoistani haluaisi palkita voittajaa suukolla?" Delia katsahti olkansa yli, seuraneitien kikatellessa, katsekontaktia osittain vältellen.
"Hm'm.. Ainakaan voittajalle itselleen. Darion, olen silti yhä hyvin vakuuttunut soiton lahjoistasi. Sanoisin Perianin voittaneen tältä erää, koska hän oli suunnitellut esityksensä etukäteen. Soitossa on myös tärkeää näkyä soittajan sielu ja minusta sinussa olisi oivaa potentiaalia." Tummahiuksinen selitteli tyytyväisenä kohden tummahipiäistä demonia.
"Mitä sanoisit jos tarjoisin sinulle paikkaa soittajana hovissa? Teitä ei ikinä olisi liikaa ja minusta tuntuu, että erotuttuisit joukosta hyödyksesi." Olisi totta, että soittajista, joista suurin osa oli haltioita koristaisi vallan mainiosti moinen musta helmi. Hän näkisi sen jo nyt, kauniisti aseteltun orkestran, Darion joko sivussa pääroolissa tai jopa keskellä.
"Mitä sanoisit? Näin... Lievänä lohdutuspalkintona." Delia naurahti.

//YEAS SORI VIIVE, elämä taas salli kirjoittaa enempi.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 21, 2016 1:05

Re: Music duel || Forteeee

Perian hymisi itsekseen tyytyväisenä, kun kuningattaren seuraneidot viimein takaisin heidän luokse tulivat ja kävivät oman show'nsa pistämään pystyyn. Totta kai kuningatar olisi saattanut vain sanoa ääneen kuka olisi voittanut, mutta tällainen pieni teatraalinen tapa oli enemmän satyyrin mieleen - tällaisista pienistä hauskoista hetkistä se päivä parhaimmillaan koostui. Olisihan tämä ollut vielä jännempää, jos rummunpäristystä olisi saanut mukaan, mutta menihän se näinkin. Ainakin Perian odotti jännityksellä, että neitokaksikko saisi kerrottua voittajan. Ja kun viimein nuo julistivat satyyrin voittajaksi, päästi Perian ilmoille pienen, heleäninnostuneen naurahduksen ja taputtaen muutamaan otteeseen muiden suosionosoitusten mukana. Se oli aina mukava voittaa, mutta kun voitti ilman minkäänlaisia kepposkonsteja, tuntui se paljon paremmalta. Aitoa iloa, kun sai tietää, että oli pärjännyt ihan omin rahkein, eikä tarvinnut turvautua huijaamaan. Nopea vilkaisu suotiin Darionin puoleen kuningattaren ohi, sarvipäisen kuitenkaan toteamatta tuolle mitään. Ehtisivät he keskustella sitten paremmin, kun täältä oli päästy.

Kuitenkin, sen sijaan että kuningatar olisi kiittänyt esiintyjiä ja pyytänyt näitä poistumaan, lähti Delia puhuttelemaan Darionia. Päätään pienesti kallistaen Satyyri kuunteli, mitä kuningatar vieraasta vielä halusi. Sorkkajalkainen oli lähellä älähtää ääneen, kun Delia yllättäen kävi tarjoamaan Darionille hovimuusikon paikkaa. Tuolle? Miksi?! Sitä Perian ei tiennyt, mutta ehkä kuningatar näki jotain mielenkiintoista tummahipiässä. Se oli kuitenkin pieni murhe sen rinnalla, mitä Darion tulisi vastaamaan. Satyyrin katse hankkiutui silmäilemään Darionia. Jos tuo kieltäytyisi, saattaisi sen ottaa loukkauksena - kuka sitä nyt edes kehtaisi kieltäytyä kuninkaallisten tarjoamista tilaisuuksista?! Ja toisaalta, jos tummahipiä suostuisi tarjoukseen, mitä siitäkin tulisi? Tuollehan pitäisi opettaa kaikki hovin tavat ja etiketit, eikä Perian siihen hommaan halunnut sitoutua! Vastuuta kun tykkäsi vältellä. Mutta, eihän päätös Perianin ollut, eikä satyyri voinut Darionia nyt mitenkään neuvoa. Tuon oli pärjättävä omillaan, siinä kuningattaren odottavan katseen alla.


// KUINKA KEHTAAT VIIVYTELLÄ SENKIN RUSINA minähän en koskaan ole viivytellyt jne //

Viesti Ti Kesä 21, 2016 3:18

Re: Music duel || Forteeee

Jaaha, no nyt tunnelmaa ja jännitystä venyteltiin oikein kunnolla, kuin tämä tosiaan olisi elämän ja kuoleman kysymys, ja toiselle heistä oltaisiin langettamassa teloitustuomio. Oliko tämä nyt se hetki, kun pitäisi ottaa kanssakilpailijaa kädestä ja odottaa jännittyneenä tulosta? No, ehkä oli parempi, että molemmat pitäisivät vain kätensä ominaan, ja odottaisivat, mitä tuleman pitää. Kenties hovineidoilla tosiaan oli niin tylsää aika-ajoin, että vähäinenkin draama kelpasi piristämään päivää? Vaikka mikäli Darion yhtään kuunteli maalauksia tilaavia asiakkaitaan, hovin elämä saattoi silloin tällöin olla hyvinkin täynnä draamaa ja suhdekoukeroita. Tosin ne tietty saattaisivat olla pelkkiä tyhjiä juoruja, joissa ei ollut sen enempää tietoa kuin totuuttakaan. Joka tapauksessa, oli selvää, että tästä hetkestä otettiin kaikki ilo irti.

Ja lopulta voittaja ilmoitettiin. Olihan se aina vähän kurjaa hävitä, mutta ei kai tässä nyt niin tosissaan asiaa tarvinnut ottaa. Darion menettäisi sen hienon harppunsa, josta koko kuvio oli lähtenyt liikkeelle, mutta ehkä se oli aika pieni paha loppujen lopuksi. Ja Perian oli voittanut, oletettavasti, reilulla pelillä, sitä puolidemoni kykeni arvostamaan.
"Onnittelut, se todella oli hieno kappale. Saat pitää sen harpun, kuten sovittiin."
Darion hymyili Perianille, ja yhtyi suosiota osoittaviin taputuksiin. No, kaiketi tämä oli nyt tässä. Perian jäisi olemaan "lemmikein" ja Darion lähtisi kotiin. Aika antikliimaksista, kun mietti, mutta ei kai tässä sen suurempaa voinutkaan odottaa, ja ehkä parempi näin. Darion saisi olla vain iloinen, ettei hänelle häviön myötä tapahtunut mitään tämän suurempaa ja ikävämpää. Kuningatar näytti olevan myös ihmeissään siitä, mikä alun perin heidät kaksi ajoi tähän outoon kamppailuun, ja oletettavasti Perian saisi siitä loistavan tarinan kerrottavaksi jälkikäteen. Sikäli mikäli se ei hirveästi muuttuisi matkalla ja värittyisi aivan toisenlaiseksi mitä alun perin oli ollut. Vaikka toisaalta, sillähän tavalla myytit ja legendat syntyivät.

Perianille osoitettujen suosionosoitusten jälkeen Darion vielä käänsi katseensa kuningattareen, kuullessaan nimensä mainittavan. Hän oletti saavansa kiitokset ja luvan poistua, mutta pyyntö jäädä kieltämättä pyyhkäisi jalat alta. Kuvainnollisesti. Mitä? Oliko haltiakuningatar tosissaan? Toki, olihan Darion leikitellyt ajatuksella, että voittaisi ja saisi töitä palatsista, mutta se oli ollut vain ajatusleikkiä. Ei mitään, mitä pitäisi ottaa tosissaan. Puolidemoni oli tavallista pidempään hiljaa, ettei sanoisi mitään typerää, ja kokosi ajatuksiaan. Mitä edes kehtaisi vastata? Toki, olihan tämä valtavan suuri kohteliaisuus ja tarttumisen arvoinen tilaisuus, mutta ei Darionilla ollut havaintoakaan, mitä käytännössä tämä pyyntö vaatisi. Darion piirsi kauniita kuvia ja soitti kivasti, siihen se jäi. Ei hänellä ollut tietoa, mitkä asiat palatsissa olisivat oikein ja mitkä väärin. Toki, hän osasi käyttäytyä, mutta turha hienostelu meni yli ajatusten.
"Teidän Korkeutenne.."
Darion aloitti ja selvitti hieman kurkkuaan, ennen kuin jatkoi.
"Tämä on suuri kunnia, mutten tiedä, sovinko näin hienoon paikkaan. Soitan ja maalaan hyvin mielelläni, ja henkilökohtaisesti teen taidetta missä vain, mutta minulla ei ole tietoa eikä taitoa palatsinne muista tavoista."
Tietysti, suora kieltäytyminen olisi sekä vaarallista että typerää. Eikä Darion välttämättä halunnut kieltäytyä tarjouksesta saada nimeään taiteilijana esille, mutta hänen pitäisi olla varovainen sen suhteen, miten sen saavuttaisi.
"Tarvitsen ehkä hieman aikaa sopeutua ensin, ennen kuin voisin tarjota musiikillista iloa."

// Se kun Ivy tajuaa olevansa myöhässä. Kyllä minä vielä joskus alan ottamaan tosissani tämän foorumi perustajia ja moderaattoreita. //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 21, 2016 4:46

Re: Music duel || Forteeee

Deliasta oli omalla tavallaan hauska katsella, kuinka muuten niin vähä sanainen Darion yllättäen joutui keräämään itseään ja sanojaan kasaan. Se oli totta vie sellainen tarjous, joka shokeeraisi odottamattoman helpolla, varsinkin humanoidin ilman todellista aatelistaustaa tai kokemusta soittaa sadonkorjuu juhlista koreammassa ympäristössä.
Ei sillä, etteivätkö lähinnä rahvaiden kesken pidettävät karkelot olisi todella hienoja ja ilo seurata.
Puolidemoni vaikutti kuitenkin hätiköivältä, minkä Delia antoi anteeksi, olihan tuollaisessa paljon mietittävää, mukaan kuuluen melkoinen elämänmuutoskin!
Hänen tarjouksensa tunnistettiin oikeudellisesti suureksi kunniaksi, mutta ilmeisesti etiketti ja yleiset hovin tapojen tietämättömyys arastutti tummaa olentoa.

"Ah aivan! Tuot esiin mainion pointin, en tietenkään uneksisi, ettet antaisi aikaa ajatukselle tai olisit samalla tasolla sivistyksessä. Voin suoda aikasi miettiä mielelläni." Delia avasi suunsa tietäväisenä, ajattelematta, että toisen kutsuminen sivistymättömäksi olisi ollut epäkohteliasta. Se oli vain totuus! Jokin joka erotti siniveriset keskiluokasta aina tavallisiin kansalaisiin, ei siinä ollut hänestä mitään, mitä harmitella.
"Mutta tällainen tilaisuus rakentaa mainetta ja nimeä tuskin tulee toiste. Saat tietenkin aikasi sopeutua, mestari hovimuusikkomme Luirlan Elerval tulee saamaan minulta kirjeen henkilökohtaisesti mikäli suostut. Hän auttakoon sinua asettumaan ja opettakoon sinua tietämään kaiken mitä tuleekin."
Samaan aikaan hovineidot huojuivat nätisti paikoillaan, hiiren hiljaa niinkin leikkisän tilaisuuden muuttuessa hetkessä kovin viralliseksi, kuningattaren äänensävyn -vaikka pysyen ystvällisenä- otti viranomaisen suunnan. Tietenkään Haltiakuningatar ei vain heittäisi Darionia soittimen kanssa heti seuraavien juhlien alkaessa ilman mitään suuntaa.

Tämä saisi huoneen, jonka jakoi muiden palvelijaväen kanssa mikäli mieli ja osallistuisi harjoituksiin niin musiikissa kuin käytöstavoissa. Juhlat eivät tietenkään olleet ainoita tilaisuuksia missä hovin bändi soitti, joskus he saattoivat haluta taustamusiikkia, mikäli kuningasperhe mieli päivällistää yhdessä suuressa salissa.
Ei ollut myöskään tavaton ajatus kylpeä, musiikin samalla avittaessa rentouttamaan, mutta tuon kaiken Darion sai oppia ajan kanssa. Oli parempi ettei hän kuormittaisi jo valmiiksi jännittynyttä poloa.
"Joten mikäli pysyttelet vielä Laurinassa, olen varma, että viestinviejämme löytää sinut tarkemman tiedon kanssa ajan kuluttua. Perian tietenkin on myös yksi vaihtoehtoni ja suora linkki meidän kahden välillä."

//TOI on jotenkin niin osuva siinäkin mielessä kun on tullut nukuttua niin paljon. Ja mut tulee aina ottaa tosissaan tai joutuu karanteeniin >8C (we totes have one) Tyranni Ivy!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 21, 2016 5:21

Re: Music duel || Forteeee

Darion ei suoraa sanonut juuta taikka jaata asiaan. Sarvipäinen satyyri tyytyi vain seurailemaan tilannetta sivusta ja panikoimaan itsekseen ajatukselle siitä, että nyt puoliverinen menisi ja möläyttäisi jotain rumaa tai ottaisi kuningattaren sanoista itseensä. Hänellä ei ollut osaa tähän keskusteluun, joten Perianin oli nyt vain pakko hillitä kielensä ja luottaa siihen, että Kuningatar ei liikaa kävisi Darionia "kiusaamaan" ja Darion osaisi olla nätisti ja pitää käytöstavat mielessä.
Sinällään satyyri ymmärsi kuningattaren kiinnostuksen tummahipiää kohtaan, mutta jos satyyrilta kysyttiin, ei Darion sopinut hoviin. Heillähän oli jo hovimuusikoitakin, mutta toisaalta, olisihan tuollainen tumma muukalainen oma lisänsä ja mausteensa hovin arkeen. Mutta mitä Kuningas tästä sanoisi? Perian oli jo saanut huomata sen, ettei siniverinen ollut kovin innoissaan puolisonsa sorkkajalkaisesta lemmikistä, joten mahtoiko Darionkaan saada sen parempaa vastaanottoa itse monarkilta? Perian sentään osasi leikkiä kultatukan peliä ja pitää itsensä selvillä vesillä. Olisiko Darionista siihen, jos Araniin törmäisi? Aivan varmana kuningas pistäisi uuden soittajan koville, sikäli mikäli tarpeeksi tylsistynyt olisi.
Tosin, ehkä kuningas ei pitänyt satyyrista, koska sarvipää oli kuningatarta vikitellyt. Se saattoi olla yksi hyvä syy.

"Sikäli mikäli Darion vain kaupungissa pysyy, voin toki toimia tiedonvälittäjänä - mikäli Te ette minua niin tiiviisti tarvitse", Satyyri viimein vastasi kuningattarelle, joka hänen nimensä keskustelussa mainitsi, "Sikäli mikäli hän ei nyt päätöstään osaa vielä tehdä, ehkä voisimme majoittaa hänet läheiseen majataloon, jossa voisi asiaa pohtia omassa rauhassa?", sorkkajalkainen ehdotti. Hänhän ei Darionia toista yötä huoneessaan pitäisi, mutta ei kyllä erikseen lähtisi rämpimään metsän halki takaisin piilopaikkaankaan, jos tuo tosiaan miettimisaikaa tarvitsi ja meinaisi johonkin vetäytyä asiaa pohtimaan. Läheinen majatalo olisi hyvä valitan, näin satyyrin mielestä. Se oli tarpeeksi tasokas ja siellä Darion pääsisi pois hovin oudosta ympäristöstä miettimään ja punnitsemaan päätöstään rauhassa. Sikäli mikäli tummahipiä nyt ei osannut heti päättää tulevaisuudestaan.



//ahahahahAHAHAHAHAH Ei mekään oteta itteemme tosissamme joten miksi muidenkaan kannattaisi. Turhaa sellanen. Paitsi Tyranni Ivyn mielestä //

Viesti Ti Kesä 21, 2016 6:09

Re: Music duel || Forteeee

Kaiketi Darion olisi voinut loukkaantua kuningattaren kutsuessa häntä sivistymättömäksi, mutta se oli turhaa, sillä tavallaan sanat olivat ihan totta. Darion oli sivistymätön näin kuninkaallisten mittapuulla. Ei hän tiennyt kaikkia oikeita etikettejä, vaikka hyväkäytöksinen olikin. Toki, se kaikki saattoi olla vain turhaa koreilua ja prameilua, mutta jos se oli tämän paikan tapa, se piti ottaa käyttöön. Darion oppi kyllä nopeasti, mutta hän silti tarvitsisi aikaa ollakseen salonkikelpoinen. Pelkästään jo se, miten iso tämä kyseinen "salonki" oli, aiheutti päänvaivaa. Mistä sitä tiesi, mihin sai mennä ja milloinkin? Ja ehkä suurin kysymysmerkki oli, mites itse herra talossa tähän suhtautuisi? Darion ei tosiaan halunnut törmätä haltiakuninkaaseen käytävällä. Mutta muuten, haltiakuningattaren sanat kieltämättä toivat kallistumista enemmän suostumisen puolelle. Tämä oli suurin mahdollinen tilaisuus, mitä kukaan taiteilija saattoi saada. Ja jos kerta joku suostuisi opettamaan Darionia talon tavoille, ehkä tästä selvittäisiin. Kuten Darionin äiti aina sanoi "Tiedät valinneesi väärin, jos nukkumaan mennessäsi mietit, että olisitpa valinnut toisin.". Kenties tämä oli juuri sellainen asia, mitä jäisi miettimään, jos siihen ei tarttunut.

Perian myös ehdotti, että Darion vielä miettisi asiaa majatalossa. Se oli itse asiassa aika hyvä idea, puolidemonin ei tarvitsisi olla palatsissa, eikä hänen tarvinnut lähteä kotiin asti. Kovin kauan tuskin Darion miettisi, mutta oli ehkä hyvä vähäksi aikaa irtaantua tästä ja tarkastella asiaa mahdollisimman objektiivisesti, mikäli se vain onnistuisi. Darion kumarsi syvään haltiakuningattarelle.
"Jos Teidän Korkeutenne vain sallii, pidän Perianin ehdotuksesta. Jos saan päivän aikaa miettiä vastausta omassa rauhassani."
Suuria päätöksiä ei koskaan pitäisi tehdä levottomassa mielentilassa, joten kenties rauhoittuminen ja tämän kaiken sulattelu tekisi ihan hyvää.

// Hah!. Kunnioitan vain niitä, joiden taustalla soi Danny Elfmanin, Two steps from Hell:in, John Williamsin tai Hans Zimmerin eeppinen musa. //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö