Trust me || K-varoitus

[Aksutar]

Tilanne tuntui vievän kaksikkoa mukanaan kaikesta huolimatta. Sinällään Darius piti tästä, hän halusi tätä, mutta silti pieni ääni takaraivossa käski vielä puhumaan näistä erimielisyyksistä ja riidoista Seyrin kanssa. Se ääni jäi kuitenkin kovin hiljaiseksi jyskyttävän himon ja huuman taakse. Varmasti se muistuttaisi olemassaolostaan sitten, kun tämä oli saatu päätökseen, mutta juuri nyt Dariuksen mielessä ei ollut mitään muuta, kuin tämä hetki ja se, mihin mokoma oli etenemässä.
Eliitti ja kyläpäällikkö jakoivat himoitsevaa huomiota toisilleen entistä enemmän. Tämä hetki vei mukanaan, eikä kumpikaan tuntunut jarruttelevan lainkaan minkään suhteen. Tuntui niin hyvältä vain jatkaa ja antaa niiden tarpeiden viedä.

Pikkuhiljaa sen kiusoittelevan muhinoinnin ohessa vaatteet kävivät vähenemään, Eliitin yltä karsiutuen sen haarniskan lähes täysin, lukuun ottamatta alimpia housuja, jotka eliitti kiusallaan ylleen jätti, vaikka se etumukseen pakkautunut innostus ei niinkään kireistä kankaista pitänyt. Lorythasin Haukansilmä pakotti täysin ilkosilleen, yhä kiusoitellen toista siinä yllä minkä vain kerkesi. Ei hänellä ollut aikomustakaan antavaksi ruveta, sen saisi hoitaa hopeakäärme.
Himokkaanlempeiden suudelmien lomasta Darius lopulta vetäytyi kauemmaksi sarvipäisestä, jääden hetkeksi tuon ylle istumaan, kiusoittelevasti toisen innostunutta etumusta hangaten.

"Sinun vuorosi olla yllä", Haukansilmä huokaisi, käsillään käyden sarvipäistä ylemmäs vetämään harteista, samalla kun itse lopulta vasten lakanoita kellahti, jalkansa ujuttaen puolikäärmeen haarojen väliin, väkisin toista levälleen potkien ja oman miehuutensa ylle ohjaten.
"Pyydä sitä", Toisen harteista yhä kiinni pitävä haltia virnisti, lantionsa käyden nousemaan vaativasti vasten Lorythasin pyhintä.
"Ano sitä minulta".


// HYI SINUA. Aivan armottomat terästekarit nassuun ja menoks! Talvilenkkarit... Talvikengät ne pitää olla jfc hanki semmotteet kosteudenpitävät talvikengät nyt saatana! Nasta aksu on nasta ;D;D;D //

[Crimson]

Puolikäärme henkäili malttamattomana, lähtien avittamaan siinä kaiken huomionjaon ohessa Dariusta, jotta ne turhat kangaskappaleet yltä saataisiin. Kappaleet jäivät roikkumaan vuoteen reunoille, tai tipahtivat siitä ohitse jonnekin lattialle, kummankaan tahtomatta niitä enää sieltä takaisin lähteä noukkimaan tällä hetkellä. Koko tilanne vei mennessään, edes Seyr ei muistanut enää mistä kaikki nahistelu oli hetki sitten alkanut, mutta puoliverinen osasi olla tyytyväinen, että se kaikki ikävä vei heidät lopulta tähän. Hän oli alasti. Dariuskin - jos niitä housuja ei laskettu – joka sai sinisilmäisen ohimennen vilkuilemaan paremmin kenraalin kroppaa ja yhä piilossa olevaa varustelua huulenpieltään samalla kevyesti purren. Vapautuneilla käsillään Haukansilmän reisiä sivellen ahnaasti.
Darius ilmoitti että hän saisi olla yllä. Sarvikruunuinen ehätti virnistää vinosti, itsensä käsillään kammeten paremmin Winderin avustamana tuon ylle istumaan, etukenoon nojautuen vielä, Dariuksen niistä hartioista häntä eteenpäin vetäessä yhä. Omat kädet lepäsivät Dariuksen hartioilla kevyesti, Lorythaksen varoen ettei koko painollaan olisi toista painanut alleen, vaikka värähtäen lähemmäs joutui nojautumaan Haukansilmän lanteitaan nostaessa paremmin häntä vasten.

Piti pyytää ja anella. Haltian sanat saivat Puolikäärmeen värisemään, puhaltamaan pitkän, lämpimän henkäyksen pienemmän kasvoille, kynsien kiskoessa kapeita naarmuja kohden Dariuksen rintakehää olkapäiltä. Lorythas suoristautui, alaselkäänsä kaaristaen ja omalla lantiollaan painaen vaativasti vasten alla olevaa. Vaappuen hieman puolelta toiselle notkeasti kuin mikäkin käärme, omien käsien valuessa Haukansilmän keholta hänen omaa kalpeaa ihoa hyväilemään ahnaasti.

”Sinun täytyy antaa se minulle”, sarvikruunuinen kehräsi itseään vaativasti hinkaten vasten Dariuksen alapäätä, ”Tarvitsen sitä”. Punertava sävy väritti pitkälti Seyrin kasvoja, joilla lepäsi kärsivä, nauttiva ilme kaikesta siitä malttamattomuudesta, kun hän olisi halunnut haltiaa niin koskea ja tuntea jo sisällään.
”Ja sinua”, kuiskaavanmakeat soinnut lipuivat huulilta alas, Lorythaksen silmäillessä silmäpuolta allaan, toisen kätensä kyljeltään livuttaen Dariuksen reittä myöten koskemaan sitä pakkautuneen varren juurta, ”Muistutuksen siitä kenelle annoin ohjakseni ja päätösvallan”.
”Rankaise minua huonosta käytöksestäni”, Puolikäärme kujersi kätensä hyväillen vartensa päätä mielihyvästä väristen, pyyhkäisten sormillaan siitä valuvan valkean eritteen ja tuoden sen oman kielensä päälle, ”Alista ja näytä kuka on isäntäni, suuri lohikäärmeratsastajani”.
”Pyydän”, Vaern ynähti hiljaa intensiivisesti Haukansilmää tuijottaen, kevyesti keinuen yhä toisen yllä ja itseään esitellen, ”Käske minua tyydyttämään tarpeesi”.



//HHHHHHYI! Oikeesti ne teippaa nassuunsa vaan kaks tikaria, tai samantien karhunraudat silleen ”PURRAANKO NYT KILPAA”. NO SIIS TALVIKENGÄT NE ON JOO, MUT MÄ SANON NIITÄ TALVILENKKAREIKS. NE ON HIENOT! Eli pistän muovipussit jalkaan ja sit menoks. Eikun. KAIKISTA NASTOIN ;DD;D;D Nyt on kyl aika märkä vastaus//

[Aksutar]

Puoliverisen kynnet vetivät kepeitä pintanaarmuja eliitin ihoon, saaden Dariuksen henkäisemään kerran jos toisenkin voimakkaammin. Olihan se jo omanlaisensa normi, että puolipedon kanssa pelehtiessä tulisi verta vuotamaan tavalla tai toisella. Eikä Darius pistänyt siitä lainkaan pahakseen, se pieni polttelevankirvelevä kipu tuntui vain kiihottavan mieltä entisestään.
Kasvojen puna kävi nousemaan entisestään, hopeaverisen siinä yllä niin viehkeästi keinuen ja taktisia paikkoja kiusaten. Anellen, kuten käsky oli käynyt, saaden eliittikenraalin hymyilemään itseriittoisenkiusoittelevasti toista kuunnellessa. Haltian kädet lähtivät vaativasti hieromaan Lorythaksen reisiä ja lannetta, eliitin vähän väliä painautuen paremmin vasten sarvipäistä. Alkoi tuntua jo tukalalta, malttamattomalta, mutta samaan aikaan se nautinnosta pidättäytyminen tuntui hyvältä. Varsinkin, kun tiesi myös samalla kiusoittelevansa Lorythasia.

"Saat tehdä enemmänkin, kuin vain tyydyttää tarpeeni", Eliitti henkäisi hymisten, Seyrin reisiä hieroen, vähän välistä käyden kiusoittelevankin lähellä toisen miehuutta, kuitenkaan koskaan koskematta edes kiusallaan.
"mutta aluksi saat maistaa sitä", Virnistäen eliitti henkäisi, "Saat pistää sen kielesi hyötykäyttöön, etkä vain louskutella leukojasi turhanpäiväisiä jauhaen", jälleen lantio nousi vasten kalpeamman pyhintä, tällä kertaa niin voimakkaasti ja vaativasti, että Seyrin oli pakko kellahtaa takaisin vaakatasoon eliitin ylle - otti sitten käsillään vastaan tai ei. Darius tosin oli valmiina omilla käsillään pehmittämään Lorythasin kaatumista, ettei pidempirunkoinen sentään päin naamaa olisi rysähtänyt.
"Emmehän halua kuivana sisään", Vyötään availeva eliitti hymisi, kätensä lopulta tuoden Lorythasin kylkiä pitkin tuon harteille ja siitä niskalle, "Vaikka sellaisen kivun sinä olisit ansainnut", Näykkiviä, kiusoittelevia suudelmia suotiin sarvipäisen huulille ja suupieleen, ennen kuin kädet lähtivät painamaan hitaasti puoliveristä alaspäin pitkin eliitin kehoa.



//(DDDDDDDD NIIIN! Luin eka että tikkaria ja mietin et miks saatanas ne nyt tikkareita poskiinsa teippais. NO EI SELVÄSTIKÄÄN OO KUNNON TALVIKENGÄT KU EIVÄT VETTÄ PIDÄ SAATANA! Muovipussit... Haluutko sä kuolla tuol liukkailla? SÄ JA SUN MÄRÄT VASTAUKSET HUH! Autonikkunat huurussa ja virne turvalla //

[Crimson]

Puolikäärme hymyili vinosti, kädellään niitä suurimpia verijäämiä siistien muutamin pyyhkäisyin suupieliltään ja kasvoiltaan, varoen tietenkin ettei omalla verisellä kädellään enempää itseään sotkisi. Vaikka tässä tilanteessa se taisi olla yksi ja sama. Seyr puri kevyesti omaa huultaan Dariuksen sanoja kuunnellessaan, hallitusti tipahtaen käsiensä varaan nojaamaan kun haltia hänet pakotti yllensä paremmin, hopeaverisen kumartuessa aivan kasvotusten Winderin kanssa. Kiihtyneenä hengittäen ja pitäen kasvoillaan sen määrätietoisen ja ovelan hymynsä. Emmehän halua kuivana sisään – Lorythakselle alkoi olla jo täysin sama miten olisi saanut Haukansilmän sisälleen, mutta tämä kiusoitteleva peli ja roolien omaksuminen oli myös hänen mieleensä.
Seyr hyrisi, ynähtäen voimakkaammin matalalta jos toinen näykkäsi huulenpielistä. Muuten hän pyrki saamaan taas huomiota huulillaan, jotka kuitenkin lähtivät Dariuksen työntämisen lomasta muuttumaan vaativiksi, hiljalleen alaspäin lipuviksi. Poikki riitä rintakehän nuollen, alavatsaa ja lantion kulmaa suudellen, silmien seuratessa sitä reittiä aina sinne housujenlaidalle saakka, joita Vaern lähti riisumaan. Ei mitenkään suoraan, vaan vähän kerralla alaspäin livuttaen, sormiaan ujuttaen kiusoitellen siitä reunalta sisään muutaman kerran, ennen kuin käpälä lähti hakemaan Dariuksen vartta kunnolla esille.

Oma käsi hyväili tyytyväisenä haltian miehuutta, Hopeakäärmeen toisella kädellään livuttaen turhia vaatekappaleita kauemmas polvia kohti. Hopeanvaaleat hiukset heitettiin toiselle puolen, Loryn kumartuen ihan alas asti ahnaita suudelmia ja kevyitä imaisuja miehuuden juurelle suoden. Ylemmäs edeten, kielellä nuollen hartaasti sitä kuin parhaintakin makeista ja yksityiskohtia kokeillen kaikessa rauhassa.
Kunnes se turkoosi katse nousi hitaasti posket punoittaen Dariuksen kehoa seuraillen toisen kasvoille tuijottamaan, Lorythaksen viimein käydessä kaikelta siltä pinnalliselta kokeilultaan upottamaan vartta hitaasti suuhunsa. Hieman takapakkia ottaen antaen ymmärtää että jäisi muka siihen, muutaman edestakaisen liikkeen myötä painaen kuitenkin koko komeuden mitan tummaa suutaan ja kurkkuaan tervehtimään.



//Tikkareita (DDDD SYYTÄN SIITÄ SITÄ ET MOLEMMAT PARIT ON KÄYTETTY, MÄ SAIN NE KO OLIN YLÄASTEEL MUT NE ON VIÄ EHJÄT JA MELKI KÄYTTÄMÄTTÖMÄT, JOTEN KULUTAN NE NY TÄNÄ TALVENA PUHKI! No mut todellakin! Pitäis varmaan ennemmin laittaa se muovipussi pyllyn alle ja pistää Frani vetään. MÄ-MÄ-MÄ-MÄ-MÄRRRKÄÄÄÄÄ ;;D;D;D;;D;DD Meidän ois pitänyt äkkii piirtää ko ne autonikkunas oli viä huurus nii kaikkialle vaan pippeleitä//

[Aksutar]

Tyynyjä vasten osin etukenossa nojaileva eliitti lähti katseellaan seurailemaan, kuinka sarvipäinen laskeutui suudelmien kera alemmas ja alemmas, kiusallisen rauhallisesti. Oli vaikea pysyä aloillaan, haltian pienesti kiemurrellen ja värähdellen Lorythaksen alla. Käsi silitteli puoliverisen valkeita hiuksia, kunnes nousi lepäämään oman pään ylle toisen käden seuraksi.
Haltia hengitti raskaasti, virnuillen, seuraillen kuinka puolikäärme niin kiusallisenihanasti kaikella hartaudella eteni tehtävässään. Vähän väliä Darius henkäisi voimakkaammin, hymisten ja nauttien toisen suomasta huomiosta miehuudella, katseen pysyen tiukasti puolipedossa. Välistä lantio koitti nousta ylemmäs toisen suullaan hyväillen vartta, haltian käyden pikkuhiljaa jo turhankin malttamattomaksi. Ei tämän kerran tavoite taitanut olla sen lempeyden ja läheisyyden jakaminen, vaan nimenomaan paineiden ja pahanolon purkaminen. Joten, suotta sitä kauheasti pitkittämään käytiin.

Yllättäen Darius kävikin ottamaan kiinni Lorythaksen sarvenjuuresta, kiskoen toisen takaisin ylemmäs, välittämättä siitä tuntuiko se sarvesta kiskominen pahalta tai ei. Puoliverisen kasvot ohjattiin haltian kasvojen tasolle, eliitin käyden suomaan jopa aggressiivisen vaativia suudelmia toisen huulille. Samaan aikaan toinen käsistä lipui omalle miehuudelle, Eliitin hakien suudelmien lomasta sen paremman asennon heidän välilleen ja kiusoittelevasti lähti liu'uttelemaan varttaan vasten Lorythaksen pyhintä. Kaikessa rauhassa kiusoitellen sarvipäistä, päästämättä irti puolipedon sarvesta vieläkään, täten pitäen toisen lähellään vaikka väkisin.

Ja kun tarpeeksi siitä kiusoittelusta sai, pysähtyi Darius hetkeksi kunnes painui sen pahemmin Seyriä säälimättä toisen sisälle. Pitkälle, kunnolla antaen itsensä pysyä siellä hetken sijoillaan, samalla kun suudelmien lomasta kävi hymisevännaurahtelevasti huokaisemaan. Lähtien lopulta tasaisen keinahtelevin, vaativanvoimakkain ja terävin liikkein lantiotaan edestakaisin työntämään.
"Pure minua", Eliitti henkäisi viimein päästäen irti Lorythaksen sarvesta, käsien lipuen pitämään kiinni puoliverisen lantiosta työntöjen ohessa, "Vahvista sidettä. Maista vereni ja tunnusta ratsastajasi".



// TIKKAREI. KULUTAT PUHKI! SITTEN OSTAT KUNNON SÄÄNKESTÄVÄT KENGÄT!!! Frani vetämään, pylly voi olla ruvilla kyl sen jälkeen jos pelkän muovipussin kanssa lähet vetään. MÄRKÄÄÄÄÄÄ JA KIVESEMUJA. eikun. Ja älä nyt kun niin hirveesti himotti kyllä piirtää siihen lasiin mut emmä kehdannu :D:D:D //

[Crimson]

Hieman vastaan hangaten, Lorythas livutti sen suunta varovaisesti toisen miehuuden yltä aluksi, jottei vahingossa olisi hampaitaan mihinkään tökännyt. Voimakkaasti kehräisten Puolikäärme antoi toisen kuitenkin kiskoa itsensä ylemmäs äkkiseltään, tuoden kätensä ja kyntensä koskemaan Haukansilmän kaulanjuurta, kuitenkaan pahasti hauraampaa painamatta. Keho hehkui lämpöä haltiaa vasten, Vaernin yrittäen pysytellä Haukansilmän tahdissa mukana ja taivuttaa päätään sinne, minne toinen sarvesta taittamalla sitä ohjasi. Ne suudelmat olivat piste iin päälle, himon pakottaessa työntämään vastaan ja näykkimään huulenpielestä, matalien sointujen karaten huulten pieliltä huokailemaan Dariusta vasten.
Kehoa painettiin alemmas, lantion tarjoutuen ottamaan paremmin vastaan viimein Winderin, joka vasten työntyi kerralla painaen itsensä sisälle. Lorythas päästi vahvan, hyrisevän soinnun Dariuksen korvanjuureen, kulmiensa ulkoreunaa alas painaen ja hieman kehollaan kaartaen hetkellisesti kivusta kummalliselle mutkalle, yhtä nopeasti kuitenkin taas suoristuen ja jatkaen sitä tasaisenvahvaa kehräystään.

Sininen hohde nousi taas paremmin näkösälle, tuomaan esille niitä kylkiluitten varjoja rinnalle. Sitä mukaan myös lämpö tuntui kohoavan, jokaisen työnnön lomasta uuden hikikarpalon tuntuen pukkaavan koristamaan kasvoja ja huulilta karaten ynähdyksen tai jopa matalan, lohikäärmepuolensa soinnun, puolipedon yhä ollessa painautuneena vasten Dariusta. Kunnes Winder päästi irti, ja antoi Lorythakselle sijaa työntöjensä lomasta hakea nelinkontin haltian yltä miellyttävämpää asentoa.

Jälleen Haukansilmä esitti uuden pyynnön, tai käskyn, ehdottaen että Vaern purisi. Eikä kahdesti tarvinnut käskeä, vinosti hymyilevän petopuolen nojautuen lähemmäs käsiensä varassa painoaan kannatellen kasvotusten kenraalin kanssa ollen sen lyhyen hetken. Jälleen se turkoosinsininen hohde kohosi niihin silmiin, käden kohotessa nopeasti työntämään leukapielistä haltian päätä taemmas peitteitä vasten. Kasvot laskivat aavistuksen kiehnäten Dariuksen kasvonsyrjään sille vastakkaiselle, ehjälle hartialle, jonne hampaat upposivat jälleen niin helposti, punaisen elämäneliksiirin käydessä syvälle purruista haavoista tirskahtamaan kruunatun huulille ja alas leukaa valumaan. Olihan se sotkuista, mutta siitä kumpikaan kaksikosta ei tuntunut välittävän, Hopeakäärmeen ahneesti niellen jokaisen kalliin pisaran jotka kitaansa sai ja antoi loppujen tipahdella lakanoita värjäämään. Vaern kykeni tuntemaan sen maagisen siteen voimistuvan, ratsastajansa itse tarjotessa vertaan nyt hänelle – näin päin se toimi paljon vahvemmin ilmeisesti, kuin jos liskopeto itse kävi isäntäänsä kiinni. Hyvä. Näin hän täyttäisi Dariuksen toiveen ja vahvistuisi siinä samalla itse.
Lorythas pysyi paikoillaan siinä hartialla, hampaidensa repien niitä jälkiä ja haavojen saaden veren lisäksi ihon punertamaan niiden jälkien ympäriltä. Kaiken sen lomasta myös vahvat, jyrisevänmatalat soinnut painuivat vasten Haukansilmää, koko Puolikäärmeen kehon väristessä niiden äänien ja vaativien työntöjen lomasta, jotka välillä saivat Loryn herpaantumaan täysin ja antautumaan sen hekumallisen tunteen alle nauttimaan itse aktista.



//KATO VANHAT KENGÄT PITÄÄ TUHOO ENNENKÖ MITÄÄN UUSIA OSTETAAN! Nyt kesällä sain tuhottua kolmet kengät, hyvä minä, ens kesänä saan uusia :3 Voi olla, etten istuis sen jälkeen sitten hetkeen vaan möllöttäisin mustelmia täynnä oleva perse kohti kattoa. KIVESEMU :DDDD Voi ei mun pitää kattoo se video taas. OLISIT PIIRTÄNY, NOBODY CARES//

[Aksutar]

Kultainen katse seurasi, kuinka sininen hohde sarvipäisen rintakehässä kävi voimistumaan, haltian kuitenkin keskittyen eniten niihin työntöihin. Nauttien jokaisesta pienestäkin reaktiosta tai äänestä, jonka sai aikaan hopeaverisessä.
Kahdesti eliitin ei tarvinnut käskeä puoliveristä puremaan, kun vinosti hymyilevä kyläpäällikkö laskeutui lähemmäs ja työnsi leukapielistä Dariuksen kasvoja taemmas. Pieneksi hetkeksi ne työnnöt rauhoittuivat, kun Loryhthas hampaansa kävi upottamaan haltian ehjään hartiaan. Pitkä, huokaisevanvärähtelevä parahdus lipui ilmoille eliitin suusta, sen kivun pistäen pään jälleen sekaisin - hyvällä tavalla tosin. Työnnöt jatkuivat, muuttuen aina voimakkaammiksi mikäli Lorythas lujempaa kävi puremaan, siinä missä haltian kädet lähtivät puristamaan, pitämään parempaa otetta sarvipäisen lanteilta, aivan kuin varmistellen ettei Vaern mihinkään siitä karkaisi.
Kaksikko oli niin hurmioissa tilanteesta, ettei kumpikaan heistä näyttänyt edes tiedostavan kolmatta osapuolta oven puolella.

Leto oli saanut kasailtua itseään sen verran kasaan, että oli kyennyt kävelemään. Iriador oli yhtä tajuton ja lepäsi, joten enkeli päätti sen verran käydä kartanolla, että hakisi keskenjääneen kirjan ajankulukseen. Kartanolle saapuessaan Leto oli olettanut Dariuksen ja Lorythasin viettävän aikaansa kirjastossa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Sen sijaan yläkerrasta oli kuulunut outoja, ehkä jopa osin hälyttäviä ääniä. Joten totta kai, kirjan matkaansa poimittuaan, utelias enkeli oli suunnannut yläkerran puoleen nähdäkseen, mitä oli tapahtumassa.
No, eihän Leton kaltainen neitsytmieli varsinaisesti osannut sanoa, mitä oli menossa, mutta näemmä molemmilla tuntui olevan hauskaa. Nelisiipi ei koskaan elämässään ollut yhdynnässä ollut - tietääkseen... - joten ei hän myöskään ollut tietoinen sen tuottamasta nautinnosta saatikka huvista. Syystä tai toisesta haltia näytti myös olevan ruhjeilla, siinä missä Lorythas paraikaa tuon toisessa hartiassa roikkui hampaillaan. Miksi, sitäkään Leto ei ymmärtänyt, vastahan hän oli haltian haavoja parantanut ja nyt nuo tekivät lisää mokomia.
Mitään sanomatta hymyilevä enkeli kuitenkin kääntyi kannoillaan ja poistui ovenraosta, jättäen kaksikon puuhiinsa. Ehkä hän voisi siitä kysellä myöhemmin, mutta juuri nyt nuo tuskin halusivat tulla häirityksi...

Hiestä märkä eliitti lisäsi tahtia, vähän väliä parahdellen nautinnollisesta kivusta toisen puremien myötä. Kaikki se huuma ja nautinto alkoi pikkuhiljaa kärjistyä itse huipuksi, eliitin saaden purra hammasta yhteen itseään pidätellessä vain siksi, että saisi vielä hetken pidempään tästä nauttia.
"Kohta...", Raskaasti huohottava eliitti henkäisi työntöjen lomasta, samalla kun toinen Lorythasin lanteilla puristaneista käsistä lipui hyväilemään puolipedon miehuutta vaativin ottein, jotka mukailivat jokaista haltian työntöä.



// NO NIIN NNONNIIII MUT VANHAT KENGÄT VOIS MYÖS MYYDÄ JA OSTAA PAREMMAT. Ja herran jumala millasii kakkakenkii sää ostat, mul on ollu samat lenkkarit varmaan kolme vuotta ja vasta tänäkesänä ne alko hajoon joten piti ostaa uuet. Tulisin lyömään sun mustelmaista pyllyä niin että varmasti tappaisit mut. EENNN KEHDANNUT PIIRTÄÄ. Also syytän suo kun koko vitun yön soi päässä se WE ARE NUMBER ONE //

[Crimson]

Hampaat jatkoivat lihan työstämistä, siirtyen lähemmäs olkapäätä jälkiä tekemään lähinnä näykkäyksin, siinä missä kieli kulki hakemassa talteen valuvilta noroilta veripisaroita. Tahdin kiihtyessä Puolikäärme kuitenkin alkoi menettää täysin kontrollinsa siihen puremiseen, joutuen päästämään leukansa lopulta Winderistä irti.

Seyr jäi haltian korvanjuureen hengittämään raskaasti, voihkaisuja puhaltaen huuliltaan niin eroottisesti, että se sai hopeaverisen naurahtelemaan äännähdystensä välistä välillä. Tuntui niin kamalan hyvältä olla tällä tavalla. Kuinka näin yksinkertainen asia saattoikaan palauttaa ajatuksen hyväksyttävämmälle tasolle.
Kruunattu värisi malttamattomana, vinosti hymyillen Haukansilmän laskiessa kätensä puoliverisen miehuudelle. Hetkeksi se hohtava katse nousi ihailemaan Dariuksen kasvoja lähempää, sarvipään antaessa entistä voimakkaampana hyminänsä kulkeutua raotetuilta huuliltaan alas.

Sen myötä Hopeakäärme kuitenkin huultaan jälleen purren kohotti ryhtinsä pystyyn, painaen Haukansilmää entistä syvemmälle sisäänsä värähtäen, parahtaen sitä tunnetta. Vaern pyrki liikkumaan Dariuksen tahdissa mukana, hekumallisen katseen antaen hetken vielä pysytellä silmäpuolen kasvoilla, ennen kuin niska notkahti taemmas voimakkaan huokaisun myötä. Kädet pysyttelivät toisen alavatsalla hakemassa tukea, kuitenkin hapuillen mahdollisesti sijaa jostain taempaa Puolikäärmeen kaartaessa selkäänsä, ahnaasti painautuen vasten niitä työntöjä äänekkäitä voihkaisuja päästellen. Samalla Lorythas pidätteli omaa huippuansa, vaikka Darius niin ihanasti kädellään hänen miehuuttaan hyväili, saaden sen kosketuksillaan tihkumaan jälleen lämmintä siemennestettä.



//EI, KUN NE KULUTETAAN LOPPUUN! Ne kengät oli herranjumala varmaan neljä vuotta vanhat, PUPEN KANSSA KUN REMUS METIKÖS NIIN NE KUOLI VIIMEIN. Käärisin sut siihen muovipussiin vuorostaan ja potkasisin alas jotain kivistä mäkee sen jälkeen. SITTEN VOIDAAN KATTOO KUMMALLA ON ENEMMÄN MUSTELMIA PYLLYLLÄ. Ja ole hyvä ::DD:D::D:DD Älä huoli sä et ollu ainoo…//

[Aksutar]

Vähitellen Lorythas siirtyi hartiaa puremasta ylemmäs, lopulta kasvotusten haltian kanssa palaten. Yksisilmäinen tarkkaili puoliumpinaisella katseella sarvipäistä huokaillen ja hymisten siinä samalla työntöjen tahdissa, kuunnellen kuinka puolipeto niin ihanan kiihottavasti äänteli.
Eliitti ei lainkaan estellyt, kun Lorythas lopulta kohosi ylös ja samalla painautui entistä paremmin haltian vartta vasten, antaen hänen työntyä entistä syvemmälle sisäänsä. Se tuntui niin armottoman hyvältä, ettei Darius voinut kuin voihkaista äänekkäästi silkasta mielihyvästä. Katse seurasi tarkasti sarvipäistä yllä, kalpeankauniin puoliverisen ollen niin viekoittelevan puoleensavetävä siinä yllä. Darius ei halunnut tämän hetken loppuvan koskaan, mielihyvän saavuttaen kuitenkin sitä huippuaan turhankin nopeasti. Ja ehkä osin myös se uupuneisuus taistelunjäljiltä alkoi painaa niskaan, mutta sitähän eliitti ei käynyt myöntämään edes itselleen.

Lopulta Dariuksesta ei ollut enää pidättelemään itseään. Se pakkaantunut mielihyvä purkautui hopeaverisen sisään, Eliitin päästäen ilmoille pitkän, mielihyvästä värisevän voihkaisun, painuen sen viimeisen kerran vielä toisen sisälle. Liikkeet pysähtyivät hymyilevän haltian iskiessä päänsä tyynyihin hymisten, katseensa hetkeksi sulkien. Hetken hän vain hengitti raskaasti sijoillaan, muutaman kerran pienesti Lorythasin sisään vielä painuen, kunnes ujuttautui ulos toisen pyhimmästä. Käsi sarvipäisen varrella jatkoi huomionsuomista yhä kovana olevalle miehuudelle, Dariuksen raottaen katsettaan sen verran että toista siinä yllään saattoi yhä ihailla ja tarkkailla.
"Näinkö teillä koulutetaan lohikäärmeitä", eliitti hymähti jokseenkin uupuneena, yhä vinosti hymyillen, "Vai oliko tämä erikoistapaus?".
"Näytät niin uskomattoman hyvältä siinä", haltia jatkoi, toisen käden silitellen Lorythasin kylkeä ja lantiota, "Tahtoisin sinut vain uudestaan".




// REMUS METIKÖS :DDDD Joku metsäremun latinankielinen nimi nyt tuli. ET SÄ VOI NIIN TEHDÄ ei mikään muovipussi yltä mun ympäri sitä paitsi. PYLLYYNI EI MUSTELMIA TULE PYLLYNI ON VOITTAMATON. Ja haistas nyt sit :D Sä ja sun saksofonis //

[Crimson]

Lorythas laski katseensa Winderiin, virnistäen seuraillen haltian kasvoja tuntiessaan toisen purkautuvan sisälleen. Tahti seisahtui aloilleen, isomman painautuessa vasten niitä viimeisiä työntöjä hellemmin ja hölläten sitten tahtia, hikikarpaloiden valuen pitkin Seyrin kehoa, nesteen kerätessä itseensä vielä hienosti sitä sinistä sävyäkin alaspäin virratessaan. Darius vaikutti niin uupuneelta, samalla tyytyväiseltä saamaansa – eniten Puolikäärmettä näytti kuitenkin kiinnostavan jokainen niistä jäljistä, jotka hän oli ehättänyt toisen lihaan tekemään, sormien lipuessa lähempää niitä haavoja kohden toisen puhuessa.
”Taidat olla erikoistapaus kohdallani”, kruunupää henkäisi vinosti hymyillen, yrittäen yhä sietää Haukansilmän käsipeliä hieman kiemurrellen. Itseriittoisesti ylemmäs katsahtaen ryhti suorana, kun Darius häntä kehui hyvännäköiseksi, mainiten jopa tahtovansa Puolikäärmeen ottaa uudestaan tässä ja nyt. Se sai Vaernin kehräämään voimakkaammin, viimein kädellään seisauttaen Dariuksen käden ja tuoden sen varreltaan pois hellästi.
Mitään sanomatta Hopeakäärme lipui aluksi Winderin yltä, miehen jalkojen ylitse, vaativin ottein niistä koivista lähtien kääntämään Dariusta lopulta ympäri, vatsalleen lepäämään. Ennen kuin kenraali ehätti siitä uudelleen mihinkään käännähtää tai karata, pakotti Vaern toista käsillään alas painaen pysymään sijoillaan. Dariuksen lantiota toisella kädellään lähtien kohottamaan hillitysti, sen käpälän kynsineen pyrkien nousemaan ylemmäs haltian keholla ja väkisin kohottamaan nelinkontin petopuolen alle.
”Näytät tavallista paremmalta siinä allani…”.

Puolipeto asettui itse nelinkontin pienempänsä ylle, kätensä laskien Haukansilmän hartian ylitse ottamaan tukea sängyn pinnasta, toisen käden jäädessä painamaan haltian lantiota Seyriä kohti. Kynsien terät kutittelivat toisen nahkaa vasten painautuen, Lorythaksen kumartuessa kehräämään Dariuksen korvanjuurelle, helliä suudelmia painaen siihen kaulanjuureen, lopulta eläimellisesti purren niskanpielestä eliittiä. Etsien sitä sisäänpääsyä Dariuksen tiukkuutta vasten hetken vaativasti, ennen kuin sisään työntyi puremisensa lomasta jälleen voihkaisten nautinnosta. Ensin vain hitusen eteenpäin työntyen Vaern haki tuntumaa toisesta ja taaksepäin vetäytyen, aina vain pidemmälle pusertaen kerta kerralta, eläimellisesti takaapäin jääden vain hakemaan omille tarpeilleen vielä sitä tyydytystä.



//NO VOI NYT :D:D:D:DD Se on se plantkin kato. Viimein selvitettiin tämä mysteeri ko remu on aina niin kasveissa. NO MUT TEEN SILTI! No jumalauta jätesäkki sitten venytetään oikein viimesimmilleen niin kyllä mahtuu ympäri. KUN MINÄ OLIN NUORI NIIN JÄTESÄKILLÄ LASKETTIIN MÄKEÄ! Sun pylly on tehty teräksestä oikeesti. TERÄSPAKARAT. Oma syy kun menit klikkaamaan mun ansaa ;D <3//

[Aksutar]

Eliitti virnisti pienesti Lorythasin itseriittoisenoloisen katsahduksen ja suoristautumisen myötä, sen kehräävän äänen nostattaen eliitin hymyä vain suuremmaksi. Katse laski kuitenkin Lorythasia ihailemasta heidän käsiensä puoleen, sarvipäisen pysäyttäessä eliitin käden ja lopulta lipuen pois haltian yltä. Darius nojautui pienesti kyynärpäidensä varaan, ennen kuin Lorythas hänet pakotti kääntymään ympäri. Kyllä hän tiesi mitä sarvipäinen halusi, eikä kyllä pistänyt vastaan, suhteellisen nätisti käyden toisen ohjastamana kääntymään ympäri, ynähtäen pienesti kun Lorythas hänet pakotti sijoillaan pysymään alleen painaen. Puna lähti nousemaan entistä voimakkaammaksi takaisin kasvoille, Lorythasin niin määrätietoisesti eliitin alleen pakottaen nelinkontin ja ylle asettuen.
Haukansilmäinen henkäisi värisevästi puolipedon nojautuessa kehräämään korvanjuureen, eliitin tuntien sen toisen lämmön lähellään. Jännittihän se, omalla tavallaan, Darius kun ei mielellään olisi kuumuutta hehkuvaa puolipetoa poltetun selkänsä lähelle ihan heti päästänyt uudestaan - puhumattakaan siitä, että tämä oli aivan uudenlainen asetelma kaksikon välillä. Pienesti haltia hieraisi päänsyrjäänsä vasten puoliverisen päätä, ennen kuin hopeakäärme lähti suomaan helliä suudelmia kaulan juureen.

Kunnes ne suudelmat muuttuivat täysin, sarvipäisen painaen hampaansa uudemman kerran haltian lihaan. Darius parahti naurahtavasti, Lorythasin samalla työntyen puremansa lomasta haltian sisään. Voimakkaasti voihkiva eliitti koitti löytää sen hyvän asennon toisen työntyen huumassaan syvemmälle tuntumaa hakien. Mieli olisi tehnyt romahtaa alas vasten lakanoita, mutta se ei ollut helposti toteutettavissa Lorythasin roikkuessa niskassa hampain.
"J-johan sinä eläimelliseksi rupesit", Darius henkäisi mielihyvän sävyttämänä, toisen kätensä lipuen Lorythasin käden luo, eliitin ottaen puoliverisen tukikädestä otteen, "Kehrää minulle kun tulet. Anna äänesi kumisuttaa koko kartanoasi", terävien henkäyksien lomasta haltia jatkoi, päätään painaen paremmin Lorythasin pään puoleen.
"Laula minulle, Vaern, pedonsointuinesi".



// VISEGKLJHSWEF VITUN PLANTKIN NYT :D Remu jäi nyt kiinni. JÄTESSSÄKKIIN MENEN. Sillä voin kieriä alas kielekkeeltä sitten! Senkin jätesäkkilapsi. TERÄKSISETPAKARAT. No niin ei kai tästä muuta ku itteensä voi syyttää taas :---D Sinä ja sun linkit<3 //

[Crimson]

Lorythas hymisi rauhallisesti, kaikessa rauhassa lähtien hakemaan haluilleen tyydytystä huumansa keskellä. Ei siihen kauaa menisi. Ei hetkeä pidempään. Mutta Seyr otti sen tunteen mieluummin näin, kuin vain omaansa tai vieraan käteen tyytyen.
Petopuoli hymyillen kuunteli Dariuksen sanoja, hampaiden kihelmöiden toisen nahkaa purren ja katseen siitä kaulalta ylemmäs katsoen sinne Winderin kasvojen suuntaan. Pienempikin huomio olisi tehnyt tehtävänsä, Puolikäärmeen pyrkien keskittymään kuitenkin kehräämään kumisten Dariuksen yllä. Suoden vaativia työntöjä miestä vasten, myös kasvojaan painaen paremmin vasten kenraalia, kun tuo niin suloisesti lähemmäs pyrki.

Eikä siinä todellakaan kauaa mennyt. Lorythas oli ollut valmiiksi viimeisimmillään ja saanut pidätellä silkasta himostaan itseään jo hetken kaikkien niiden miellyttävien tunteiden ja kosketuksien lomasta, antaen viimein vartensa purkaa kaiken mahdollisen Dariuksen pyhimpään. Kruunattu henkäisi aluksi vain väristen, painautuen muutaman kerran vielä terävästi halusta vasten tiukkaa takamusta, äänensä sitten voimistuen ja kumisuttaen makuukammaria. Heilutti esineitä pöydillä, sai ikkunalasin tärisemään ja seinät nitisemään, kun aaltoileva sellomainen värinä tärähti vasten fyysisiä objekteja, Vaernin tukahduttaen viimeisen sävelensä kasvojaan Dariuksen tummia kutreja vasten painaen ja viimein päästäen haltian niskasta irti.
Kliimaksinsa myötä hengitys kävi tiheänä. Sinertävä loimu häikäisi juuri ja juuri vaaleiden ihojen välistä esille, Loryn pyrkien kuitenkin estämään käsiään suoraksi nojaten, ettei olisi Dariuksen päälle suorastaan rojahtanut. Olo oli entistäkin uupuneempi tämän jälkeen. Ja todella sotkuisen oloinen, Lorythaksen suupieliltä yhä valuen punaisten norojen rivistö, joka sotki hänen kaulaansa ja rintakehäänsä. Mutta siitä sotkusta huolimatta olo oli niin hyvä ja rentoutunut yllättäen, vaikka alitajunnassa pieni katkeruus ja murhe toisen satuttamisesta kuitenkin järjesti itselleen tilaa kaiken hyvänolon keskelle.

Hopeaverinen vetäytyi toisen sisästä. Rennosti rötkähtäen kyljelleen maaten vuoteen peitteille, välittämättä vaikka ne tästä enempää sotkeutuisivat, kevyesti kädellään ohjaten Dariusta mukanaan vierelleen lepäämään äskeisen jäljiltä. Petivaatteet saattoi aina vaihtaa ja pestä, tällä hetkellä viimeinen Seyrin huoli oli niistä muutamasta kangaskappaleesta huolehtiminen, Puolikäärmeen tasaillessa hengitystään kaiken jäljiltä ja kämmenensä alle piilotellen verestä tahriutuneita kasvojaan.
”Villitset minua ihan liikaa välillä…”, Lorythas henkäisi, katsettaan raottaen sen verran että saattoi haltian puoleen katsahtaa.



//Remu jäi kiinni indeed. SIELLÄ SE MYÖNSI DISCORDISSAKIN SEN! Senkin jätesäkki hirmu. ANNA MÄKIN HYPPÄÄN JA SI VYÖRYTÄÄN YHESSÄ MENEEN. Mut nimenomaan. Vielä mä keksin jonkun tavan piilottaa linkkien sisällön ja sit sä saat aivan kamalaa sisältöä kun meet niitä harhauskossa klikkaamaan. SAKSOFONI PALAA JÄLLEEN//

[Aksutar]

Haukansilmä pysyi tahdissa, antaen sarvipäisen saavuttaa huippunsa sisäänsä. Ei siinä kauaa mennyt, mutta se pieni hetki tässä asetelmassa tuntui taivaalliselta, haltian myös äännellen siihen malliin. Kun Lorythas viimein saavutti huippunsa, jäi Darius hetkeksi hymisemään itsekseen toisen viimein hellittäen leukojensa otetta niskasta. Darius pysyi paikallaan, nätisti, odottaen kunnes Lorythas viimein ulos vetäytyi ja viereen rojahti. Molemmat näyttivät turhankin tyytyväisiltä, haltian enenmmän kuin mieluusti siihen sarvipäisen vierelle kävi lepäämään, hengitystään tasailemaan ja äskeisestä toipumaan. Joskin sinällään olisi tehnyt mieli kauemmas Seyristä vetäytyä, puoliversien hohkatessa niin lämpimästi siinä lähellä. Mutta toisaalta, ei se lämpö tällä hetkellä pahaa tehnyt. Tuntui vain mukavalta, rauhalliselta. Hyvältä.

Selkä kohden puoliveristä makaava eliitti hymähti pienesti kuullessaan toisen sanat.
"Pidät vain siitä", Darius hymähti, pienesti painautuen paremmin Seyriä vasten, "Itsehän minuun yhteyden loit".
Puoliavonainen katse tuijotti tyhjyyteen, pikkuhiljaa rauhoittuvan hengityksen kahistaessa lakanoita alla. Oli uupunut ja sangen levollinen olo, mutta väsymys ei ottanut tarttuakseen millään. Tietenkin Dariusta huoletti Iriador yhä, hän halusi tietää että kumppaninsa oli kunnossa... Mutta mitäpä hän saattoi tehdä, ennen kuin korkeahaltia olisi herännyt. Siinä itseään rauhoitellen ja ajatuksia kasaten ja tapahtumia kerraten, kävi mieleen myös nousemaan äskeiset puheet.

".... En vihaa häntä veriperimäsnä takia", Eliitti tokaisi yllättäen, kun mieltä oli jäänyt kaivertamaan puheet kuraverisistä ja hänen suhtautumisensa mokomiin. Lorythasin myötä Dariuksesta oli tullut yllättävänkin suvaitsevainen puoliverisiä - ja muun rotuisia... - kohtaan. Joten sinällään se tietenkin pisti, kun silmäpuolta syytettiin rotuvihasta puoliveristen kohdalla. Varsinkin, jos Lorythas niin sanoi. Suutuspäissäänhän he molemmat olivat olleet ja tuli sanottua asioita, mistä varmasti kumpikaan heistä ei ollut ylpeitä, mutta silti...

"Kaikki on vain ollut... Hämärää. Epäilyttävää", kauemmaksi hivuttautuva eliitti jatkoi, "ja sitten täydellinen kopio veljestäni ilmestyy tuvilleni mitä epäilyttävämpään aikaan...".
"En luota häneen".



// KAIKKI ON MYÖNNETTY NIIN. HIPSER PLANTKIN. VYÖRYEN MENEMME ETEENPÄIN eikun. KAIKEN KLIKKAAN AINA AUKI JA SITTEN HUUDAN SULLE KYMPILLÄ. SAKSOFONIT ASD//

[Crimson]

Lorythas jäi hellästi käden sivullaan hivelemään haltian kylkeä, kuunnellen pahoillaan niitä toisen sanoja. Hän antoi Dariuksen painautua lähemmäs, itse päästäen lämpimän henkäyksen toisen niskaan, ”Se silti tuntuu pahalta… satuttaa sinua”. Ei Lorythas olisi halunnu repiä Winderiä näin… mutta siitä tuntui jo muodostuneen niin tapa ja omanlaisensa riitti merkata toisia tällä tavoin aktien ohessa. Se tuntui luonnolliselta… vaikka näin jälkikäteen omien kynsiensä ja hampaiden jälki jaksoi yhä uudelleen aina harmittaa, vaikka jäljet parantuisivatkin ajan kanssa.

Katonrajaan harhaillut katse laskeutui rauhallisena kuitenkin takaisin alemmas, Winderin avatessa suunsa. Todeten ettei Theoa ilmeisesti puoliverisyyden tähden vihannut, vaan siinä oli takana se epäilys vilpistä ja juonimisesta. Olihan se varmasti kova pala purtavaksi, monellakin tavalla. Ei Seyr ollut itse kokenut ikään mitään vastaavaa, ei hänen kynnykselleen raahattu ketään saman näköisiä ja -oloisia ja sen jälkeen väitetty kuuluvan häneen sukuunsa. Olihan hän vastikään saanut tietää haltioiden kreivittären olevan hänelle sukua muutaman sukupolven takaa, muttei sitä saattanut verrata juurikaan Theon tapaukseen…
”Tiedän kyllä mitä tarkoitat”, Puolikäärme henkäisi, seuraten kuinka Darius samalla hivuttautui kauemmas, ”Epäilin häntä itsekin, kun A’Daruil toi hänet tänne… en halunnut uskoa tai hyväksyä sitä aluksi…”.
”Mutten aistinut hänen yrittävän mitään pahoja aikeita, en ainoatakaan vilpillistä piirrettä. Autoin häntä viemään äitinsä tuhkat pilvirajaan lopulta”, Lorythas puhui rauhallisenmatalalla äänellä, käyden toisen kyynäränsä varaan nojailemaan. Hopeakäärme kurottautui jälleen lähemmäs Winderiä, kättään yhä pidellen kenraalin kyljellä, kumartuen lopulta suutelemaan varovaisesti niitä polttamiaan jälkiä Dariuksen niskalla ja selällä. Eivät ne siitä minnekään olleet kadonneet tai muuttuneet, eikä Lorythas saattanut niitä vain kosketuksellaan pyyhkiä pois. Mutta niistä huolimatta hän rakasta Dariusta niiden jälkien kanssa yhtälailla mitä ilmankin. Osasikohan Leto parantaa arpia samalla tavalla mitä haavojakin? Ehkä Loryn pitäisi kysyä asiasta enkeliltä, kun sopiva väli tulisi…

”Mielestäni sinun pitäisi antaa hänelle tilaisuus”, Seyr tuumi ääneen yhä toisen selkää hellästi huulillaan huomioiden.



//HIPSTER PLANTKIN :DDD mun selvästi pitäis käydä paremmin kattoon mitä te siellä puhuitte sillä välin ko mä vedin mun pro movesettei smitessä. VYÖRYEN, JA LAITETAAN PASKAKSI KAIKKI MIKÄ TIELLE JÄÄ. No niin, hillitses sitä sun klikkisormees sitten. Ja älä ny ko mä tahtoisin oman saksofonin (D Tulisin sit teidän ikkunan alle soittaan we are number onea//

[Aksutar]

Vino, jokseenkin huvittunut hymy kohosi haltian kasvoille Seyrin huomauttaessa, että tuntui pahalta satuttaa eliittiä.
"Pidän siitä. Älä huoli... Lakanoitasi sinun tässä pitäisi sääliä", Darius tokaisi hymähtäen, ymmärtäen kuitenkin myös Lorythasin kannan asiaan. Puoliverisen otteet kun eivät olleet sieltä kevyimmästä päästä ja nytkin haltialla oli paikat hellänä ja verta pitkin kehoa - puhumattakaan sitten lakanoista ja itse puoliverisen kasvoista - mutta itsepähän hän oli tätä pyytänyt. Kyllä Darius sanoisi, jos puoliverinen liian pitkälle meinaisi mennä. Mutta oliko sekin vain ajankysymys? Omatoimisesti sarvipäinen oli käynyt satuttamaan Dariusta tällä kertaa ensin, ennen kuin tilanne oli tähän kääntynyt. Olo oli niin sekava äskeisen myötä, eikä Darius tiennyt kannattiko hänen olla näin sujut asian suhteen...
Sen pohtiminen jäi kuitenkin taka-alalle, kun puhe kääntyi paremmin veljenpoikaan. Kuulemma Seyr oli yhtälailla ollut epäilevällä kannalla äpärän suhteen, mutta ei ollut sitten pojasta huonoja viboja saanut loppu viimein. Oliko siihenkään arvioon luottaminen, ottaen huomioon kuinka Briarissa juuri oli pyörinyt pahantahtoinen taho, eikä Lorythaksella ollut harmainta aavistustakaan tuosta.

Lakanoita tuijottava eliitti oli aikeissa avata suunsa, kun puoliverinen kävi lähemmäksi nojautumaan ja paloarpia hellästi suutelemaan. Se sulki Dariuksen suun, haltian jännittyen pienesti sijoillaan. Hetkeksi vain tosin, eliitin rentoutuen ja antaen Lorythasin suoda hellää huomiota pilalle poltetulle selälleen, pysyen hiljaa pienen tovin. Keräillen ajatuksiaan, antaen tilanteen tasautua. Kunnes Darius käännähti ympäri, kohottaen Lorythasin kasvot puoleensa ja suoden muutaman pehmeänrauhallisen suudelman puoliverisen huulille. Katseensa haltia piti kiinni, tunnustellen Vaernin kasvoja kevyesti sormenpäillään, kuin sokea joka ei toisen piirteitä muulla tavoin olisi voinut hahmottaa. Pysyen siinä likellä, nauttien vain toisen läheisyydestä, siitä tuoksusta ja huumasta. Darius hymähti. Ehkä hänen pitäisi tosiaan antaa tilaisuus pojalle. Mutta se saattoi olla jo liian myöhäistä, jos Delathos hermonsa kakaraan menettäisi, ennen kuin he palaisivat tuville. Ehkä oli virhe pistää palkkamiekka vastuuseen äpärästä, mutta toisaalta... Ei Darius vieläkään nulikasta tai tuon kohtalosta välittänyt.

Ja sen mielipiteen saattoi päätellä siitä, kuinka Darius ei taaskaan käynyt kommentoimaan asiaa sen enempää. Hän vain avasi katseensa puoliksi, jääden siitä likeltä katsomaan sarvipäistä suoraa silmiin.
"Tahtoisin peseytyä", Lopulta haltia avasi suunsa, Lorythasin kasvoilla seikkailleen käden lipuen puoliverisen kaulan puoleen, sitä rujoa selkään jatkuvaa arpea silittelemään, "Ja lepäämään. Päivä on ollut pitkä ja äskeisen myötä voimani alkavat olla käytetyt tältä erää", eliitti lisäsi hymähtäen.
"Meidän täytyy vielä puhua", Darius jatkoi vakavana, mutta silti lempeällä äänellä, pienen hymyn pysyen kasvoilla, "Mutta myöhemmin. Paremmalla ajalla... Paremmilla hermoilla", Darius virnisti, laskien nopean suudelman Lorythasin ohimolle.
Tietenkin hän halusi käydä Iriadorin luona vielä, ennen kuin nukkumaan menisi.. Mutta olisiko siitä sitten hyötyä mennä sinne itseään huolestuttamaan enempää, jos Iriador oli yhä tajuton ja lepäämässä? Kai joku ilmoittaisi, mikäli korkeahaltia heräisi - varmasti Iriador ainakin pyytäisi jotakuta tuomaan viestiä heille herättyään.



// SSSSMITE PERKELE. Pitäis sitäkin pelaa taas. Tahdon partajäbän. KAIKKI MATALAKS TÄÄLTÄ TULLAAN. En hillitse klikkisormeani, en ole klikinsäästäjä. Ja Crim mitä vittua taas :D Sulle ei mitään skasofonia, en kestäis suo aamuyöllä soittelemassa tuol pihalla. Heittäisin suo Timillä //