Tutustumista ja linnan elämää


Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Syys 08, 2017 8:18

Tutustumista ja linnan elämää

// Otsikot ovat hankalia //

Darion oli yksinkertainen olento; hän piirsi, maalasi, musisoi, välillä ehkä nukkui ja myös söi silloin tällöin, mutta muuten hänen elämässään ei ollut mitään ihmeellistä. Useimpina päivinä puolidemoni oli vallan unohtanut, missä nykyään työskenteli, sillä hän lähinnä vietti aikaa huoneessaan ja teki, mitä teki parhaiten; Taiteili. Kenties joku fiksumpi ja kyseistä asemaa arvostavampi olisi ymmärtänyt miten hienoa oli olla palatsissa töissä, mutta Darion oli tyytyväinen, jos hänellä vain oli paikka missä piirrellä, oli se sitten palatsissa tai jossain ladossa. Jotenka, hän harvemmin kävi ulkona huoneestaan, eikä ollut ehtinyt ihan hirveästi sosialisoitua tai tutustua paikkoihin. Aina silloin tällöin, jos hän sai kutsun tulla paikalle johonkin, hän saattoi nähdä Perianin tai Arathetin ohimennen, muttei liiemmin ollut ehtinyt muuta kuin korkeintaan tervehtiä, jos sitäkään. Hän ei ollut myöskään ehtinyt tutustua muihin palatsissa eläviin olentoihin, joten nuo kaksi olivat ainoita jotka voisivat olla puolidemonin... ystäviä? Tuttavia? Tovereita? Vaikea oli sanoa vielä, mutta jotain nyt ainakin. Aluksi se oli ollut ihan riittävää, mutta jossain vaiheessa Darion alkoi kaivata jotakuta, jolle voisi jutella ihan muutenkin, kuin pelkästään muutaman sanan hyvän päivän toivotuksia ja tervehdyksiä. Mutta hän ei kieltämättä ollut siinä asemassa, että voisi vain ilmestyä jonkun ovelle ja pyytää juomaan teetä ja syömään keksejä. Sitä paitsi, Arathet oli sanonut tulevansa käymään, jahka saisi aikaa. Mutta kenties vähän kyynisesti Darion kyllä epäili, ettei ihan heti näkisi haltiaa uudelleen vähään aikaan. Se oli tapahtunut enemmänkin kuin kerran, että puolidemoni ystävystyi jonkun kanssa, muttei nähnyt enää kyseistä henkilöä uudelleen.
Darionin aikataulut olivat yleensä aika liukuvia. Hänelle annettiin suurimmaksi osaksi vain takaraja, mutta sen puitteissa puolidemoni sai työskennellä suurimmaksi osaksi omaan tahtiin. Joten hänellä ei ollut suoranaisesti samanlaista tarvetta vuorokausirytmille, kuin monilla muilla. Darion oli herännyt ehkä kymmenisen minuuttia sitten, nukuttuaan suurimman osan päivästä, ja herännyt ainoastaan silloin tällöin hieman luonnostelemaan jotain. Nyt hänellä oli taas energiaa jatkaa työskentelyä, kenties jatkaa jo aikaisemmin kuningattaren tilaamaa maalausta. Sitä varten tosin pitäisi käydä ehkä linnan puutarhassa hakemassa inspiraatiota. Puolidemoni ei ollut vaivautunut vielä edes pukeutumaan, kun kuuli ovelta koputuksen. Ei ollut mitenkään yllättävää sinänsä, kenties häneltä pyydettiin jokin uusi tilaustyö jälleen.
"Hetki vain."
Kaiketi sitä piti hieman olla säntillisessä kunnossa, joten puolidemoni puki ylleen ja haroi vielä pikkuisen hiuksiaan parempaan kuosiin, ennen kuin tuli avaamaan oven.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 20, 2017 1:54

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Arathet

Eipä siinä montaa päivää ehtinyt vierähtää, kun Arathet oli saanut järjestettyä aikataulujaan uudeksi ja hankkinut jopa pari vapaapäivää itselleen. Suurin syy tälle vapaalle ajalle lieni se, että kuningas päätti lähteä piilopaikkaan vierailemaan kreivin luona, jälleen, joten Arathetia ei siniverisen puolesta tarvittu missään. Olihan hän valmis lähtemään matkaan, sikäli mikäli asemansa olisi velvoittanut ja kuningas häntä mukaansa tarvinnut, mutta yleensä kun Aran sukulaisensa luona vieraili, ei neuvonantajalle ollut siellä tarvetta. Kyllähän hän töitä keksi ilman kuninkaan läsnäoloakin, mutta kerta mitään kiireellistä ei ollut luvassa, katsoi neuvonantaja ansainneensa vapaata. Sitä paitsi hän muisti kyllä lupauksensa hovin uudelle asukkaalle ja vietti päiväänsä enemmän kuin mielellään Darionin seurassa, kuin koittaisi kuumeisesti keksiä itselleen jotain töitä mistä stressata!

Näin ollen aamusta, jahka oli rauhassa itsensä laittanut ja aamupalan syönyt, oli Arathet suunnannut Darionin huoneelle. Eihän hän tiennyt, oliko tummahipiäinen jo keksinyt itselleen jotain muuta arkeensa, kuin huoneellaan oleskelu ja työskentely, mutta sehän selviäisi vain kysymällä. Jos Darion ei tänään ehtisikään viettämään aikaa haltian kanssa, keksisi Art kyllä muutakin tekemistä.
Tarjottimen kanssa neuvonantaja oli lähtenyt liikkeelle, kantaen tarjottimella teepannua ja kahdelle varattuja teetarvikkeita, sekä lautasellista hovin leipureiden aamulla valmistamia leivoksia ja keksejä. Ei hän tyhjin käsin halunnut Darionin ovelle ilmaantua, joten Art oli poikennut kyökin kautta hakemassa mukaansa aamuteet ja leivokset.

Darionin huoneelle päästyään, astetta rennommin pukeutunut haltia kävi koputtamaan oveen kolmesti, jääden sitten odottamaan vastausta. Kyllä Darion paikalla oli äänistä päätellen, Arathetin hymähtäen pienesti itsekseen kun odotti tosien ovelle saapuvan.
"Huomenta", kuului heti ensitöikseen aamuntoivotukset, Arathetin katsellen hetken huvittuneena puolidemonia, joka näytti siltä ettei kovin kauaa hereillä vielä ollut ehättänyt olla, "En kai herättänyt?".
"Ajattelin, että aamutee maittaisi, sikäli mikäli et ole jo ehättänyt tälle päivälle suunnitelmaa tehdä?".




// Otsikot tempaistaan aina jostain hornasta, eikä niillä ole merkitystä. T minä, otsikkomestari //
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Syys 20, 2017 6:16

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Darion vielä pikkuisen asetteli paitaansa paremmin, kun tuli avaamaan oven, ja silminnähden säpsähti, kun huomasi sen takana Arathetin. Kaikessa rehellisyydessä hän ei osannut odottaa haltian pamahtavan hänen ovensa taakse, vaikka se kieltämättä oli miellyttävä yllätys. Puolidemonilta meni pieni hetki koota ajatuksensa ja ymmärtää, että Arathet oli tosiaan tullut katsomaan häntä, sillä oli hyvin epätodennäköistä, että hän olisi eksynyt väärään huoneeseen, ja vielä toivottanut huomenia. Jokin järjenhiven vielä muistutti, että olisi myös ehkä ihan hyvä vastata.
"Huomenta. Ei, et tosiaan, ja vaikka olisitkin, on muutenkin korkea aika herätä. Tule sisään, mikä sinut tänne toi?"
Tarjottimesta päätellen Arathet ei ollut tullut vain ovelle kertomaan jotain viestiä, vaan ehkä halusi jopa istua alas, joten Darion siirtyi pois oven tieltä, päästääkseen haltian sisään.
Darionin huoneessa ei liiemmin ollut mitään ylimääräisiä huonekaluja, lähinnä vain ne, mitkä olivat olennaisia työn kannalta, kuten piano ja maalausteline, ja jotain yleiseen elämiseen liittyen, kuten vuode. Tosin Darion oli siirtänyt peiton ja tyynyt ikkunansyvennykseen, missä oli hänestä paljon mukavampaa nukkua. Kaikenkaikkiaan, hänellä ei ollut juurikaan tuoleja tai sohvia, korkeintaan korkea tuoli maalaustelineen edessä, joten hänen huoneensa ei suoranaisesti ollut seurustelua varten. Silloinkin kun hän istui lattialla, hän istui jonkin tyynyn päällä vain. Darion katsoi vähän ympärilleen ja siisti pientä pöytää hiilikynäluonnoksista, jotta Arathet saisi edes tarjottimen pois käsistään.
"Istu vaikka... tuota... ihan mihin mieli tekee. Minulla ei käy oikeastaan vieraita."
Darionia lievästi hävetti, ettei voinut olla sen parempi isäntä mitä sillä hetkellä oli, mutta eipä hän tähän hätään ihan hirveästi voisikaan tehdä. Ainakin hän voisi sentään vähän kohentaa ympäristöä. Puolidemonilla oli paha tapa tehdä piirroksia ja luonnoksia usein lattialla, joten nytkin siinä oli papereiden muodostama puolikaari, jossa oli erilaisia luonnoksia eläimistä, sillä hetkellä lähinnä hevosista.
"Ei minulla mitään isompia suunnitelmia, ajatuksena oli jatkaa vähän kuningattaren tilaustyötä, mutta sillä ei ole kiireellistä aikataulua. Mutta en myöskään osannut odottaa sinun pamahtavan tänne teen ja keksien kanssa."
Darion hymähti vähän Arathetille, niputtaessaan luonnoksia siistimpään kasaan.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 21, 2017 8:33

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Arathet naurahti pienesti, Darionin vakuutellessa ettei neuvonantaja häntä ollut herättänyt ja vaikka olisikin, oli jo korkea aika herätä.
"Mikä minut tänne toi? Ei mikään, varsinaisesti, muuta kuin lupaukseni viettää kanssasi aikaa", Haltia kertoi samalla kun peremmälle kutsusta asteli, seuraillen kuinka Darion pöydän ääreen askelsi siivoamaan pöytätilaa tarjottimelle. Ja jahka Darion piirroksensa tieltä oli saanut, laski Arathet tarjottimen alas. Tietenkin hän oli silmäillyt toisen teoksia, mitä nyt ehti ja kehtasi, kuitenkaan sen pahemmin niihin kiinnittämättä huomiota. Kyllä hän tiesi sen, ettei ihan jokainen ollut valmis esittelemään töitään tuosta vain kaikille.
"Älä suotta siitä huolehdi. Istun kyllä, kohta, hetken jaloittelu kelpaa vähän väliä", Haltia hymähti puoliveriselle, tuon kehottaessa häntä istumaan johonkin. Kyllä hän istuisi, jahka haluaisi. Juuri nyt Arathet tunsi olonsa liian energiseksi istuakseen alas, joten istumasijojen puute ei varsinaisesti häntä haitannut, "Olisinhan voinut kutsua sinut seurakseni oleskeluhuoneelle jos toisellekin, missä istumasijoista ei ole pulaa. Mutta ehkä uteliaisuuteni vei voiton ja halusin nähdä, millaiset ovat työtilasi", hän jatkoi, hymyillen vilkaisten tummahipiään.

Kuulemma Darionilla ei myöskään ollut sen suurempia suunnitelmia, muuta kuin töidensä jatkaminen, joskaan kuningattaren tilaamalla työllä ei kuulemma ollut kiire.
"No, olisinhan voinut ilmoittaa sinulle saapumisestani tai pyytää aikaa kanssasi, pahoittelut, etten niin tehnyt. Mutta aikatauluni on kiireinen ja sain itsekin vasta myöhään eilisiltana tietää, että saan vapaata muutamaksi päiväksi. Joten, päätin että heti ensitöikseni tulisin tapaamaan sinua. Kerta olin luvannut".
"Kuinka päiväsi ovat menneet?"
, Arathet tiedusteli, "Näemmä olet saanut paljon aikaan, omia teoksia ainakin. Saanko katsoa niitä?".
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Syys 22, 2017 3:02

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Yleensä ei ollut kivaa olla väärässä, tuskin kenenkään mielestä, mutta kerrankin Darion oli iloinen siitä, että hänen aikaisemmat oletukset, ettei näkisi Arathetia enää, olivat osoittautuneet vääriksi. Voi sitä väärässä olemisen iloa. Mutta samalla se oli myös kieltämättä aika yllättävää. Puolidemoni ei osannut varautua siihen, että joku tosiaan halusi ihan vain tulla katsomaan häntä ja viettämään aikaa yhdessä. Miten sellaiseen nyt tulisi oikein suhtautua? Positiivisesti, toki, mutta oli se silti aina yllättävää. No, kenties se tässä ajan mittaa selkenisi, mutta yleisesti ottaen Darion kieltämättä oli tyytyväinen siitä, että kiireinen haltia oli saanut hänet tungettua aikatauluunsa. Se sitten, miten pitkään se kestäisi, olisi asia erikseen. Darion oletti, että Arathetilla olisi vielä myöhemmin työtehtäviä, joten kannatti nauttia tilanteesta kun sitä kesti.
"Vai työtilani. Ja minä kun luulin, että tulit mieluummin katsomaan minua kuin tiloja."
Darion hymähti pikkuisen huvittuneena, ehkä pikkuisen ovelastikin, eikä tosiaan pannut pahakseen, mikäli Arathet halusi katsoa vähän ympärilleen. Eipä hänellä mitään ihmeellistä tai salaista huoneessa ollut, ei mitään propagandaa kuninkaallisia vastaan tai muuta jännittävää kohumateriaalia. Darion oli siinä mielessä ehkä vähän tylsä tapaus, hänellä kun ei ollut mitään isompia salaisuuksia, joita kaivella esiin. Nytkin hänen keräämänsä ja hieman syrjään jättämänsä luonnokset sisälsivät lähinnä ihan silmille ystävällistä materiaalia.

Darion silmäili myös Arathetin tuomaa tee- ja keksitarjoilua. Oli selvää, että se oli tarkoitettu heille, tuskin haltia ihan muuten vaan kanniskelisi tarjotinta mukanaan, mutta Darion ei silti kehdannut kysyä asiaa tai ottaa vielä ensimmäistäkään keksiä. Sen sijaan hän istui takaisin ikkunasyvennyksen reunalle.
"Turhaa pahoittelet, sanoinhan aikaisemmin, että olet aina tervetullut. En vain voi tarjota mitään kovin ihmeellistä."
Darion oli tietoinen heidän sosiaalisesta eriarvoisuudestaan. Arathet, vaikkei ehkä nyt ihan aatelinen ollutkaan, liikkui puolidemonia korkeammissa ympyröissä, ollessaan niinkin lähellä kuninkaallisten arkea. Palvelijoiden näkökulmasta Arathet oli paljon ylemmässä asemassa mitä Darion, joten puolidemoni ei ollut ihan varma, mihin Arathet oli näin asemansa puolesta tottunut. Varmaan hienosti koristeltuihin huoneisiin ja mukaviin sohviin, oletettavasti, mutta Darion ei sellaisia ylellisyyksiä oikein voinut tarjota vierailuille. Hänen huoneensa oli tehty työntekoon, ei seuruteluun.
"Mukavasti, kiitos kysymästä. Olen kotiutunut melkoisen hyvin, työtilani on iso ja ulos on hyvä näkymä. Mutta älä anna papereiden määrän hämätä, osa on vanhempia töitä."
Darion viittasi kädellään paperipinoon, antaen sanattomasti luvan Arathetin katsoa hiilikynäluonnoksia. Eipä niissä tosiaan mitään erityisen vaarallista ollut, ainakaan pitäisi olla. Lähinnä erilaisia anatomia- ja asentoharjoituksia eläimistä, jonkin verran vanhempia töitä demoneista, joita Darion oli veljensä tai äitinsä kanssa ollessa kohdannut, sekä uusimpana luonnoksia palatsissa tapaamistaan haltioista ja muista olennoista, kuten Perianista, itse kuningattaresta ja jokunen Arathetista myös. Joissain papereissa oli myös väreihin ja tekstuureihin liittyviä muistiinpanoja, kuten "syvempi vihreä, 1/4 enemmän preussia".
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 08, 2018 7:08

Re: Tutustumista ja linnan elämää

"No kai asian niinkin voisi ilmaista", Neuvonantaja hymähti Darionin sanoihin, "Joskin enhän minä voi "ylempiarvoisena" hovinjäsenenä myöntää meneväni tapaamaan ketään "kaltaistasi" vain huvin vuoksi. Mukamas", haltia jatkoi, pitäen näitä kirjoittamattomia "sääntöjä" harvinaisen typerinä toisinaan. Mutta, joidenkin mielestä ylempiarvoisten hovinjäsenten oli sopimatonta seurustella vähempiarvoisten palvelijoiden kanssa. Arathet ei siitä säännöstä varsinaisesti välittänyt ja tähän asti oli saanutkin tehdä miten itse halusi, mutta mikäli Aran häntä kieltäisi ihan jokaisen kanssa viettämästä aikaa hovissa ollessa, olisi hänen kaiketi luovuttava tästä tavastaan. Arathet oli kuitenkin asiallinen tapaamisiensa suhteen, joten mitään varsinaista syytä ei ollut neuvonantajan läksyttämiselle. Sitä paitsi, Aranilla oli varmasti parempaakin tekemistä, kuin kytätä hänen menojaan ja tapaamisiaan.

"En odottanutkaan saavani mitään ihmeellistä tänne vain saapumalla, älä huoli. Toinkin meille teetä ja keksejä, toivottavasti moiset maistuvat", haltia hymähti, huomionsa kiinnittyen sitten Darionin puheiden myötä takaisin puoliverisen töihin. Ja kun epäsuoran luvan oli saanut töitä katsella, nosti Arathet muutaman nipusta käsiinsä ja alkoi kaikessa rauhassa katselemaan nuoremman töitä.
"Nämähän ovat hienoja – ei sillä että olisin missään vaiheessa epäillyt taitojasi", Arathet kommentoi, töitä yhä selaten, kunnes katseensa papereista malttoi tummahipiään nostaa, "Joko olet saanut paljonkin töitä kontollesi? Kuulin puheita, että sinulle tarjottaisiin pian prinssien potrettien maalaamista. Sikäli mikäli hallitsijapariskunta on tyytyväinen töihisi", Delia varmasti oli, tuskin kuningatar olisi Darionia hoviin ottanut ihan vain turhanpantiksi - ellei sitten ollut tykästynyt puolidemoniin muusta syystä... - mutta Aranista neuvonantaja ei osannut sanoa. Toisaalta siniverinen ei koskaan ollut innostunut pahemmin taiteesta, saatikka sitten ymmärtänyt sen päälle, joten kaiketi kuninkaallekin kelpasi puoliverisen työnjälki.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ma Tammi 08, 2018 10:41

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Jos Darion olisi ollut yhtään herkempi, hän olisi voinut ottaa nokkiinsa, että Arathet sanoi häntä alempiarvoiseksi. Mutta miksi turhaan, sehän oli ihan totta. Se kieltämättä oli yksi asia, mitä puolidemoni ei ollut ikinä ymmärtänyt, totuuksien kieltäminen ja niistä loukkaantuminen. Sehän oli vain pikkumaista. Totuus oli, että hän todella oli alemmassa kastissa, eikä minkään muodon mököttäminen muuttaisi sitä. Ja silti toinen tuli katsomaan häntä ihan vapaaehtoisesti. Se tuntui yllättävän mukavalta, sanoivat ne kirjoittamattomat säännöt mitä tahansa asiasta.
"Siinä tapauksessa suosittelen, että kehittelet selityksen, miksi olet tapaamassa "kaltaistani". Ties vaikka joku alkaa levittää juoruja."
Darion naurahti vähän, hän ei tosiaan ollut aikeissa loukkaantua asiasta. Toki, juorut olivat aina ikävä asia, mutta totuuden nimissä ne todennäköisesti haittaisivat Arathetia enemmän kuin Darionia. Hän ei ollut siinä asemassa, että juorut, edes pahat sellaiset, voisivat pudottaa häntä kovin korkealta. Oli kuinka tahansa, Darionin maailma tuskin kiepsahtaisi ympäri niistä, mutta hän ei halunnut aiheuttaa turhaa vaivaa Arathetille. Ja todella, kyttäisikö muka joku palvelijoiden keskenäistä kommunikaatiota? Sikäli mikäli puolidemoni ymmärsi, tärkeintä oli, ettei kukaan vähempiarvoinen käpälöinyt kuninkaallisia. Se, tuliko Arathet hänen luokseen puhumaan tärkeitä vai vähemmän tärkeitä, tuskin oli prioriteetti numero yksi kenellekään.
"On joka tapauksessa mukavaa nähdä sinua taas."

Darion ei oikein itsekään tiennyt, miksi oli niin yllättynyt, kun tee ja keksit olivat heitä kahta varten. Ei kai Arathet nyt muuten vain raahannut teetarvikkeita ympäriinsä, mutta silti tuntui yllättävältä, jotenkin tavallistä vierailua syvemmältä ja intiimimmältä. Vähän kuin ystävyydeltä. Ystävät joivat teetä yhdessä, eikö? Darion laskeutui ikkunasyvennykseltä ja kävi hakemassa yhden keksin, Arathetin tutkiessa hänen piirroksiaan. Puolidemoni hymähti vähän kohteliaista sanoista.
"Epäilen, että oli taito mikä tahansa, tänne ei pääse keskinkertaisuudella."
Darion tuli vähän lähemmäs, katsoen Arathetin käsiä, hänen selatessa piirroksia.
"Vaikkakin, taito on joskus vaikea määritellä. Onko maalaus aidosti hieno, jos siinä ei ole taiteilijan sydän mukana? Joku voi piirtää täydestä rakkaudesta piirtämiseen, muttei vain ikinä opi täysin varjostamaan kissaa täysin oikein. Se ei välttämättä tee hänestä vielä huonoa piirtäjää, eikä kissasta vähempää kissaa."
Näin jälkikäteen katsottuna, hän tunnisti omissa luonnoksissaan mielialansa ja kiinnostuksensa tehdä juuri sitä piirrosta. Osa näytti teknisesti kyllä siisteiltä ja taidokkailta, mutta niistä saattoi puuttua kokonaan sielu, ja ne olivat vain mekaanista tuotosta. Puolidemoni havahtui taiteen anatomian pohtimisesta Arathetin kysymykseen ja vetäytyi kauemmas, ottaakseen toisen keksin.
"En onneksi liikaa, intohimo työtäni kohtaan säilyy, kun on aikaa työn ohessa piirrellä mitä haluaa. Mutta prinssejä... jaa-a. Suurin osa tilaustöistäni on aina ollut potretteja, mutta on ihan eri asia maalata jonkun rikkaan kauppiaan vaimoa kuin prinssejä, joilla on valtaa. Pitäisikö siitä olla huolestunut? Mitä on pahin, mitä voi tapahtua, jos he eivät pidä lopputuloksesta?"
Kenties ei ollut järkevää kysyä asiaa vielä, saattaisi vain huolestuttaa Darionia itseään ihan turhaan, mutta hän halusi olla varma, mitä oli toisessa vaakakupissa. Hän mielellään teki pieniä yksityiskohtia ja improvisoi, mutta kenties näiden töiden kanssa se voisi osoittautua vaaralliseksi.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 19, 2018 9:25

Re: Tutustumista ja linnan elämää

"Juoruilta tuskin kukaan säästyy hovissa, johan olen oman osani niistä oudoimmista juoruista saanut kokea. Joten älä pelästy, jos sinustakin alkaa liikkua perättömiä, jopa härskejä huhuja, parasta on antaa niiden olla omassa arvossaan - jos yrität lähteä kärkkäästi korjaamaan vääriä huhuja, tulkitaan se yleensä totuuden peittelyksi ja sillä tavalla vain pahennat tilannettasi", Elämä hovissa saattoi käydä toisille turhankin tylsäksi, joten juorukelloja ja huhujen keksijöitä kyllä riitti. Johan Arathetistakin liikkui ties mitä huhuja, joihin hän itse ei ottanut kantaa saatikka edes reagoinut, pitäen suunsa vain kiinni ja antoi juorukellojen keksiä omiaan. Ei hänen tarvinnut itseään selitellä tai todistella kenellekään, korkeintaan Aranille ja Aran puolestaan luotti häneen sen verran, ettei tuo ainakaan vielä ollut alkanut neuvonantajaansa epäilemään mistään. Eihän syytä epäilylle ollutkaan, paitsi ehkä kuningattaren suhteen. Mutta sehän oli vain yksi suudelma...

Kuvia selatessaan vilkaisi haltia sivusilmällä Darioniin, joka lähemmäs tuli ja kertoi mielipiteensä taidon määrittelemisestä. Jälleen ei oranssitukkainen voinut kuin hymähtäen nyökätä, hänen ollen aikalailla samoilla linjoilla Darionin kanssa, mikä oli jokseenkin jopa huojentavaa. Tähän mennessä hänellä ei ollut oikein ketään, kenen kanssa olisi voinut puhua taiteesta ja sen tekemisestä hieman syvällisemminkin. Totta kai hovissa oli muitakin taiteilijoita, kuin Darion, mutta syystä tai toisesta nämä eivät olleet Arathetin mieleen. He tuntuivat liian... koppavilta, snobeilta, joille oli tärkeämpää se, että heitä arvostettiin työnsä tähden, eikä se, miten he työnsä toteuttivat ja osasiko joku arvostaa heidän töitään.

"Prinssit tuskin valittaisivat, jos työsi ei olisikaan kaikkien mieleen – hehän ovat vasta lapsia",
Arathet aloitti, laskiessaan siistiin nippuun pinkatut työt takaisin pöydälle, "Mutta kuningatar ja kuningas vaativat varmasti parasta. Pahimmassa tapauksessa lennät vain ulos hovista, ei sinua hirteen huonosta työstä sentään nosteta. toivottavasti", neuvonantaja jatkoi, viimeisen huomautuksen hymähtäen virneen kera vitsillä.
"Mutta uskon sinun saavan aikaan kaikkia miellyttävän lopputuloksen. Hankalinta varmaan on työskennellä itse prinssien kanssa, lapset kun eivät millään malta pitkään olla paikoillaan", Arathet hymähti, koittaen hieman itseluottamusta toiseen valaa. Eiköhän lapset kiltisti olisi, jos äitinsä paikalla olisi vahtimassa. Joskin, pikkuisilla alkoi olla uhmaikä päällä, joten siitä saattaisi sittenkin tulla astetta hankalampi toimitus.
"Teetä?", oli seuraava kysymys, neuvonantajan käydessä itselleen kaatamaan kupillisen, johan sitä olikin aika saada kupponen taas päivän käynnistymiseksi.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Tammi 19, 2018 5:17

Re: Tutustumista ja linnan elämää

"Juorut yleensä kuuluvat niille, joilla ei ole omassa elämässään mitään jännittävää. Toisaalta, olisi hauska nähdä, miten pitkälle muiden mielikuvitus venyy minun kohdallani."
Kaiketi joku saattoi ajatella, että oli sentään jättänyt jälkensä maailmaan, jos muut juorusivat hänestä. Hyvässä tai pahassa. Darion itse ei toivonut osakseen minkäänlasia juoruja, se tuntui ihan liian häiritsevältä ajatukselta. Ei hän edes tehnyt mitään, mistä saisi kunnon juttuja liikkeelle. No, saisipahan joku sitten tekemistä, kun yrittäisi keksiä jotain. Tosin sentään Darion uskoi, ettei Arathet lähtisi ainakaan lähtisi puhumaan mitään, haltia vaikutti sen verran luotettavalta.

Koska Arathet ei vaikuttanut olevan erityisen puhelias taiteen määrittelemisen suhteen, Darion ei lähtenyt viemään aihetta eteenpäin. Eikä hän ehtisikään, hän jäi miettimään tulevaa prinssien maalaamista ja sen mahdollisesti mukanaan tuomaa stressiä.
"Tällä hetkellä kai tärkeintä tosiaan on, että vanhemmat pitävät. Lasten mielipiteestä viis, ainakin toistaiseksi."
Darion hymähti, mutta katsoi sitten nopeasti Arathetia, hänen mainitessa ulos heittämisen lisäksi jopa hirttämisen. Sentään hän ymmärsi nopeasti haltian vain pilailevan ja naurahti myös.
"Jos niin käy, palaan kummittelemaan sinulle siitä hyvästä."
Puolidemoni myös nyökkäsi hieman myöntymisen merkiksi, kun Arathet kysyi häneltä teestä. Tuntui vähän oudolta, että Arathet tarjoili hänelle. Eikö sen kaiken hierarkian sääntöjen mukaan pitäisi mennä toisin päin? Loppujen lopuksi kaksijalkaiset, niin ihmiset, haltiat kuin kaikki muutkin, omasivat aika pitkälti samoja, hierarkisia piirteitä, mitä laumaeläimetkin. Joka tapauksessa, Darion otti kiitollisena teekupin vastaan.
"No, enköhän onnistu sentään jotain luonnostelemaan, liikkuivat tai eivät. Ja jos jotain yksityiskohtaa en ehdi katsoa tarpeeksi tarkkaan, sen voi kenties vaikka heittää ihan omasta mielikuvituksesta."
Darion hymähti ja joi teetään.
"Ajattelin, että voisin tänään mennä... no... johonkin? En tunne vielä alueita kovin hyvin, mutta kuitenkin johonkin, mikä ei ole huoneeni. Haluatko liittyä seuraan?"
Vaikka pääasiassa Darion viihty huoneessaan, taiteensa parissa, joskus oli ihan hyvä päästä tuulettumaan ja katselemaan, mitä muuta näinkin iso paikka oikein tarjosi.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 27, 2018 7:00

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Haltia naurahti heleästi Darionin ilmoittaessa tulevansa kummittelemaan nimenomaan hänelle, jos joutuisi huonon työn tuloksena hirteen.
"Toivottavasti olet sitten luova kummitus, etkä vain kilistele kahleita pitkin nurkkiani", Haltia hymisi teetä kaataessaan. Eihän se varsinaisesti hänen tehtävänsä ollut, sitä varten kutsuttiin ihan erillinen palvelija normaalisti, mutta kerta kyse oli yksityisestä tapaamisesta heidän välillään, ei Arathet nähnyt syytä mennä aivan etiketin mukaan saatikka sitten palvelijoita heidän ilokseen juoksuttaa. Eipä täällä ollut kukaan heitä kyttäämässä ja paheksumassa, jos neuvonantaja tai hovitaiteilija jotain etiketinvastaista tekisivät.
"Tottahan tuo. Tuskin se loppujen lopuksi niin vaativa tehtävä on, mutta ainahan kannattaa varautua pahimpaan – sitä vain yllättyy positiivisesti, jos kaikki meneekin paremmin mitä oletti", Neuvonantaja vakuutteli Darionille.

Teepannu laskettiin takaisin tarjottimelle, haltian nostaen oman teekupin huulilleen ja samalla kuunnellen, kuinka Darion kertoi ontuvasti päivän suunnitelmastaan lähteä käymään jossain. Arathet näytti miettivän asiaa hetken, kunnes nyökkäsi teekuppinsa takaa.
"Toki voin seuraasi liittyä – Voin näyttää sinulle paikkoja muutenkin. Tykästyt varmasti sisäpuutarhoihin, joita voit vapaasti käyttää jos haluat "luonnon keskellä" maalata vaihteeksi", Neuvonantaja ehdotteli, innostuen jopa ideasta. Hänen oli tarkoituskin ehdotella puoliveriselle paikkojen esittelyä, mutta Darion oli ehättänyt ensin. Arathet kun epäili, ettei tummahipiä ollut vielä itsekseen pahemmin ehättänyt hovia tutkia tai kenties ei ollut edes uskaltautunut lähteä seikkailemaan kartasta huolimatta.

"Mutta ensin tee. En ole tänään vielä ehtinyt istahtaa kupilliselle", Haltia lisäsi virnistäen, ottaen jälleen pienen hörppäyksen kupistaan.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Tammi 27, 2018 10:44

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Yhtä paljon mitä Darion piti visuaalisesti kauniista asioista, hän piti myös kauniista äänistä, mikä ei varmaan ollut yllätys. Ja Artin nauru oli kieltämättä miellyttävän kaunista, sitä oli hyvä kuunnella, ja se sai puolidemonin itsensäkin hymyilemään ja rentoutumaan enemmän. Arathetin seurassa oli jokseenin miellyttävää olla, rentoa ja vapautunutta, aivan kuin he olisivat tunteneetkin pidempään. Tai, kuten Darionin äiti oli aina sanonut; "Uusi tuttavuus on vain ystävä, jota et tunne vielä". Ja se, miten opetus oli jatkunut, Darion harvemmin halusi muistella. Se meni jotenkuten niin että "Tai vaihtoehtoisesti, uusi pariutumiskumppani tai sitten ateria. Valitse vapaasti.". No, oli miten tahansa, opetuksen alkuosa oli ihan sopiva tähän tilanteeseen.
"Todellakin olisin. Ja olisin myös häiritsevä kummitus. Tiedäthän sellainen, joka on enemmän ärsyttävä kuin vaarallinen. Piilottaisin tärkeitä papereita sekä vaatteita, ja tulisin väärillä hetkillä paikalle. Juuri kun sinulla olisi joku romanttinen kynttiläillallinen menossa, tulisin kilistelemään niitä kahleita, ehkä myös laulamaan aariaa. Joten, voit uskoa, olisin kummituksen paljon rasittavampi, mitä nyt."
Darion naureskeli hiljaa ajatukselle.
"Tai no jaa, ei siinä kummitus tarvitse olla. Veljeni on tuollainen ihan muutenkin."
Puolidemoni vetäisi itselleen taipuisalla hännällään yhden keksin lisää. Moneskohan se oikein mahtoi olla? Hän katsahti samalla Arathetia vähän mietteliäänä. Vai että kannatti varautua pahimaan, jotta saattaisi yllätyä positiivisesti. Tilanteen huomioon ottaen, tuo oli kieltämättä aika hyvä neuvo. Koska kun kyse oli aatelisen maalaamisesta, varsinkin prinssien, kenties oli hyvä, ettei laittanut odotuksiaan turhan korkealle. Sitähän saattaisi kompastua omaan ylpeyteensä, ja siitäkös riemu repeäisi, jos Darion tekisi huonoa työtä.

Vasta omien sanojensa jälkeen Darion oli pysähtynyt miettimään, oliko ollut järkevää pyytää haltiaa mukaan. Ei siksi, etteikö hän haluaisi, vaan siksi, että Arathetilla saattoi hyvinkin olla jotain oikeasti tärkeitä asioita hoidettavanaan. Darion ei missään nimessä halunnut olla hidaste. Mutta miellyttäväksi yllätykseksi, puolidemonin ei tarvinnut vetää sanojaan takaisin, Arathetin suostuessa kyllä tulemaan seuraksi.
"Todellako?"
Darion yritti olla kuulostamatta liian innostuneelta.
"Siis... jos sinulla vain on aikaa, se olisi mukavaa. Puutarha kuulostaa hyvältä, olin jo aikaisemmin ajatellut, että se pitäisi nähdä, mutten ollut täysin varma, onko minulla lupaa mennä sinne. Onko siellä mitään eläimiä?"
Kuulemma jotkut pitivät puutarhassaan jotain eksoottisia, kauniita eläimiä. Darion piti kyllä eläimistä, hän osasi käsitellä hevosia ja oli jokseenkin mieltynyt kissoihin. Oli erittäin mahdollista, että jossain kohtaa hänen äitinsä sukuhaaraa oli jonkinlaisia kissademoneja, ehkä, mutta oli tai ei, Darion piti niistä silti.
"Teetä, ehdottomasti. Meillä on koko pannullinen sitä, ja hyvin aikaa. En usko, että puutarha katoaa yhtään mihinkään."
Jonkin aikaa Darion oli hiljaa, juoden vain teetään, kunnes äkisti yllätti itsensäkin kysymyksellään.
"Oletko muuten nähnyt Periania lähiaikoina? Mietin, mitä hänelle kuuluu."
Oli Darion mitä mieltä satyyrista tahansa, Perian oli kuitenkin ensimmäinen kontakti, ja väistämättä jätti sen takia edes jonkinlaisen impaktin puolidemoniin. Joten oli kaiketi kohteliasta edes vähän kysyä hänestä, vaikkei Darion uskonutkaan heidän olevan tuttavia kummempia.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 02, 2018 10:19

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Jälleen haltia naurahti, Darionin kuvaillessa millainen kummitus tulisi olemaan.
"Kuulostat siis kahta kauheammalta, mitä ne oikeasti pelottelemaan pyrkivät — hyvä jos saisin henkeni pitää, jos tärkeitä papereita hukkaisin!", Neuvonantaja kommentoi, kykenemättä piilottelemaan sitä hymyä, joka ajatuksen myötä kasvoilla pysyi. Ja sitä toista naurahdusta, joka seurasi puoliverisen mainitessa veljensä olevan jo kyseinen kiusankappale ilman sitä räyhähengen titteliä. Kieltämättä Darionin veli kuulosti persoonalta, jonka seurasta Arathet ei pitäisi. Pahahan se oli sanoa, kun ei itse henkilöä ollut tavannut, mutta haltia uskoi tummahipiän kertovan hänelle niitä faktoja veljestään, ennemmin mitä liioiteltuja vitsejä.

Teetä hörppien ja keksiä maistaen, Arathet käänsi ikkunan puoleen kääntyneen katseensa takaisin Darioniin, tuon kuulostaen jopa yllättyneeltä siitä, että hän lähtisi puoliverisen matkaan linnakierrokselle.
"Totta kai minulla on aikaa, en muuten olisi tullut tänne — olen aikalailla varannut tämän päivän sinua varten", Arathet aloitti, "Joten hienoa, jos sinullakin on vapaata niin, että voimme jotain kunnolla tehdäkin".
"Puutarhat ovat kaikkien käytettävissä. Tietenkin palvelijoiden olisi syytä pysyä poissa sieltä, kun ylimystö on paikalla, mutta sinäkin lienet poikkeus siinä säännössä, sikäli mikäli olet päättänyt työskennellä siellä", Neuvonantaja kävi kertomaan, "Puutarhoista löytyy myös eläimiä, ei tietenkään kaikista. Suurin puutarha on täynnä lintuja ja pieniä eläimiä, joista ei ole haittaa itse puille ja kasvustolle. Meillä on erikseen myös puutarha, joka lienee enemmän kasvihuone, josta löytyy niin eksoottisia kuin kotoisiakin kukkia ja kasveja — sinne emme ymmärrettävistä syistä halua eläimiä, jotka saattaisivat olla vahingollisia harvinaisimmille kasveille".
Arathet oli oikeastaan innoissaan siitä, että sai näyttää puutarhoja Darionille. Hän uskoi puoliverisen rakastuvan niihin — Art itse ainakin oli ihastunut niihin ja viettäisi mielellään enemmän aikaa ikikesäisissä, lumotuissa puutarhoissa, sikäli mikäli hänellä vain olisi aikaa...

Haltia pudisti päätään pienesti, kun tummahipiä kävi Perianin perään kyselemään.
"Tai no, olen nähnyt hänet silloin tällöin kuningattaren seurassa, mutta siihen se jääkin. En ole itse häneen törmännyt saatikka jutellut hänen kanssaan", Art kertoi, teetä siemaisten välistä, "Hän ei ole tainnut käydä sinua tapaamassa?".

// Ei viddu mage kato mitä löysin. also 5/5 avatar //
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Helmi 03, 2018 12:21

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Oli hauska nähdä Arathetin viihtyvän. Tai ainakin hän nauroi, joten siitä kaiketi oli turvallista vetää johtopäätös, että haltialla oli mukavaa. Nauru tarttui herkästi myös Darioniin, tuntui hyvältä kuulla toisen ääni, joka ei ollut lähtöisin mistään soittimesta. Aito nauru ja hauskanpito oli kauniimpaa kuin yksikään soitin.
"Ärsyttävin kummitus ikinä. Siinä on hyvä syy huolehtia, ettei minua teloiteta täällä."
Darion vielä hymähteli teenjuonnin lomasta, ja meinasi ottaa uuden keksin, mutta vetäytyi ajatuksesta. Pitihän nyt Arathetille jättää myös.

Viimeinen asia, mitä Darion halusi, ainakaan Arathetille, oli olla vaivaksi. Joten oli huojentavaa tietää, ettei tästä koituisi mitään sen isompia ongelmia, haltia tulisi hänen mukaansa, koska itse halusi.
"Toki on. Ketään ei tunnu kiinnostavan, miten monta tuntia vuorokaudesta teen töitä, kunhan työ vain on valmis sovittuun aikaan mennessä, joten voin hyvin julistaa itse itselleni tämän päivän vapaaksi."
Darion hymähti ja katsoi vähän ulos, saadakseen edes vähän visuaalista mielikuvaa, miltä puutarha kauneimmillaan näyttäisi.
"Taidan olla useampaan otteeseen poikkeus. Mutta olet oikeassa, siellä voisi olla miellyttävää työskennellä, ainakin välillä. Sikäli mikäli en törmää mihinkään... minulle kuulumattomaan. Eikö ole jonkinlainen aatelisten juttu, että salarakas tavataan puutarhassa?"
Kenties vitsailu aatelisista, oli asia totta tai ei, ei ollut järkevintä, mutta hän uskoi Arathetin ymmärtävän eikä olevan turhan tiukka asian suhteen. He kuitenkin olivat jo jonkin verran puhuneet siniverisistä humoristiseen sävyyn sivulauseissaan. Oli myös yllättävää kuulla, että puutarhoja oli useampi. No, ainakin oli varaa valita, missä kuhertelisi salarakkaan kanssa.
"Pitäisi päästä kiertämään nuo kaikki läpi, mutta kenties voisimme aloittaa sieltä, missä on eläimiä? Linnut varsinkin ovat usein hyvin värikkäitä ja hyvin kauniita piirtää."
Heidän puhuessa puutarhasta, Darion välillä vilkaisi Arathetin kasvoja ja hymyili pikkuisen. Oli helppo lukea haltian ilmeistä, että puutarhasta puhuminen oli jokseenkin tunneasia, ne taisivat olla tärkeitä paikkoja hänelle.

Darion oli jo miltei unohtanut kysyneensä Perianista mitään, ja havahtui Arathetin vastaukseen. Hän ei ollut siitä sen kummemmin iloinen kuin pettynytkään, ainoastaan kohautti harteitaan.
"Ei, mutta ei hän ole siihen velvoitettukaan. Kiireinen olento, olettaisin. Mutta ajattelin vain kysäistä, kerta hän kuitenkin oli ensimmäinen kontaktini tänne."

// voi jummijammi mage, tuon Oreo- jutun haluan, ehdottomasti! ja, kiitoksia. minä ja ystäväni vähän leikimme ajatuksella, miltä näyttäisimme Burtonin leffassa. minusta tuli kertaalleen kuollut haidemoni. sure, why not //
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 13, 2018 9:06

Re: Tutustumista ja linnan elämää

"Niin no, se on tietenkin mahdollisuus", Arathet naurahti Darionin kysellessä aatelisista ja salarakkaista, "Mutta kerta kyseessä on linnan puutarhat, ei niihin yleensä eksy salarakkaita kuhertelemaan. Kai, tietääkseni — tosin mistä minä tiedän kun en sellaista harrasta", neuvonantaja jatkoi hymähtäen, jääden sitten miettimään, kuinkakohan monta salarakasta paria niissäkin puutarhoissa oli vieraillut? Monia, varmasti, silloin kun muiden silmä vältti, mutta Arathet itse ei sellaisesta toiminnasta tietoinen ollut. Ja jos totta puhuttiin, ei se häntä kiinnostanut.
"Ja jos satut sellaiseen törmäämään, leiki vain ettet nähnyt mitään — ja ota lahjukset vastaan, jos joku niitä tarjoaa hiljaisuudestasi", haltia kuitenkin neuvoi virnistäen, ennen kuin teekuppinsa puoleen huomionsa kiinnitti. Jos joku aikoi maksaa hiljaisuudesta, silloin kannatti vain nätisti ottaa vastaan mitä tarjottiin ja myös pysyä hiljaa. Joku saattaisi katsoa sen uhkauksena, jos kieltäytyisi lahjuksista.

"Kuulostaa suunnitelmalta", Neuvonantaja nyökkäsi, Darionin ehdottaessa, että he voisivat aloittaa siitä puutarhasta, jossa eläimiä oli. Siinä hiljaa itsekseen Arathet miettikin reittisuunnitelmaa, jotta he pääsisivät mahdollisimman helposti ja selkeästi puutarhalta toiselle, toiveena tietenkin että Darion myös reitit muistaisi. Sehän tästä puuttuisi, että tummahipiä eksyisi, jos yksikseen koittaisi tiensä puutarhalle tai toiselle löytää.
Mitä tuli Perianiin, Arathet vain kohautti olkapäitään, hymähtäen pienesti. Eipä Darionilla suuri kaipuu tuntunut sorkkajalkaisen perään olevan, eikä Arathet sitä kyllä ihmetellyt. Hän ei voinut sietää Periania, haltiasta satyyri oli liian tuttavallinen ja pyrki iholle liiankin nopeasti. Mutta, kuningatar tuntui tuosta pitävän, joten kai sarvipäistä oli pakko sietää hovissa.

"No, meillä on ensimmäinen kohde valittuna. Lähdetään liikkeelle, heti kun olet valmis", Arathet lopulta tokaisi, hörppäisten viimeiset kulaukset teestään ja laski sen jälkeen teekupin takaisin tarjottimelle.



// Kuollut haidemoni kuulostaa täydelliseltä, kyllä! //
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1108

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Huhti 12, 2018 2:52

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Salarakkaus kuulosti jokseenkin kummalliselta asialta kaikenkaikkiaan. Kuka sitä jaksoi sellaista? Darionista oli ihan tarpeeksi hankalaa löytää ja pitää elämässään ihan virallinen rakas, mutta jos siihen nyt heittäisi vielä jonkun salasuhteenkin kuvioihin, väsyisi vain ennen aikojaan. Toisaalta, kaiketi yksilöissä oli eroja, oletettavasti? Kuten Darionin äiti aina oli sanonut "Rakkaus on upea asia. Sitä riittää yleensä enemmän kuin vain yhdelle...". Niin no, kenties aihe oli jälleen kerran sellainen, ettei puolidemonin pitäisi ihan hirveästi kuunnella sukulaisiaan siinä.
"Miksikäs ei, lahjukset kelpaavat aina."
Darion naurahti vähän. Sekin kyllä tosin riippui. Lahjominen kuulosti aina vähän pahalta ja synkeältä, aivan kuin siihen liittyisi jotain henkilön normien vastaista. Darion ei ollut kovinkaan varma, oliko hän oikeasti lahjottavissa. Omasta mielestään hän omasi korkean moraalin, ehkä, eikä ihan mitättömistä asioista ollut valmis luopumaan siitä. Laskettiinkohan siihen joidenkin salarakkaiden pettämispuuhat? Jaa-a, kaiketi jos petetty osapuoli olisi Darionin ystävä tai jotain. Joten kun vähän mietti, miten iso paikka oli, ja miten monta luurankoa kaappeihin mahtuikaan, puolidemoni vähän toivoi, ettei ihan heti loisi ystävyyksiä, joissa pitäisi ottaa kantaa mihinkään.

No, salarakkaita tai ei, ainakin heillä tuntui olevan ihan järjellinen suunnitelma puutarhojen suhteen. Mikäs siinä. Darion söi loppuun osuutensa aamiaisesta ja nyökkäsi.
"Sopii. Voisin kyllä pukea jotain parempaa päälle ennen lähtöä."
Vaatteet olivat asia, joka ei suuremmin yleensä saanut huomiota Darionilta, mutta ympäristöllä tuntui olevan enemmän kiinnostusta aihetta kohtaan. Varsinkin, jos vaatteet olivat jonkun toisen. Kaiketi itsensä parhaiden puolien esittely oli täällä jokseenkin tärkeää. Yksi asia lisää, mitä puolidemonin pitäisi oppia jossain vaiheessa. Darionilla ei ollut mitenkään isoa vaatekokoelmaa, joten eipähän tullut valinnanvaikeutta. Kunhan oli nyt siistit, eiköhän se kelvannut. Valittuaan päivään sopivan asukokonaisuuden (mustat housut, tummanvihreä paita ja vielä mustat liivit), Darion uskoi olevansa valmis.
"Lähdetään vain."

// Ihan vaan jos joku kysyy, missä olen ollut... Plus, käyn koulua. Ajatella. JA valmistaudun Lintsille. Tervetuloa syömään meitsin vääntämää nakkisämpylää, omalla vastuulla. //
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Seuraava

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia