Kylmää Menoa

[Aksutar]

Arathet hymähti naurahtaen, Splinterin tuodessa esiin mielipiteensä armeijasta ja siihen liittymisestä. Kuten neuvonantaja oli olettanut, ei nuori maagikaan siitä ideasta kovin innoissaan ollut. Ei Art nähnyt Splinteriä armeijan riveissä, vaikka tilaisuus tuli. Splinter oli liian... "vapaa sielu", ollakseen osa sitä, mitä armeija vaati. Ehkä jos maagi olisi päässyt kaltaistensa kanssa samaan rykmenttiin, niin homma olisi saattanut toimia. Tosin, Splinterin tuntien sekään ei onnistuisi. Ainoa rykmentti, missä jäämaagi saisi haluamansa ja tarvitsemansa vapauden, oli eliittirykmentit, ja tällä hetkellä kukaan eliiteistä ei etsinyt maagia joukkoihinsa. Totta kai Arathet olisi voinut käyttää arvovaltaansa hyväkseen ja ujuttaa Splinterin Siniseen Kuiskaukseen tai Argenteuksen oppiin, mutta niin neuvonantaja ei aikonut tehdä, ellei jäämaagi sitä itse pyytäisi.

"No sinä et haluaisi olla vaivaksi edes kellarissa häärivälle hiirelle", Neuvonantaja naurahti nuoremmalle, "En usko, että sinusta heille haittaa olisi. Darion ja Theodluin ovat kovin uusia hovissa, eikä heillä ole kovin montaa tuttavaa, tietojeni mukaan. Ehkä sinusta olisi seuraa toiselle tai molemmille".
"Tietenkin, minä mielelläni viettäisin aikaani sinun kanssa", Arathet jatkoi, "Enemmän kuin mielelläni... Mutta aikani on kallista...", Siniturkoosi katse kääntyi alaviistoon maata kohden, haltian näyttäen kovinkin alakuloiselta sanojensa myötä.
"Mutta jos sinulle sopii, haluaisin seuraavan pidemmän vapaa-aikani viettää seurassasi", Arathet jatkoi, katseen palaten Splinterin puoleen, "Jos sinulla ei ole mitään muita suunnitelmia tiedossa".

[Dogster]

Arathetia oli retuutettu ihan tarpeeksi, mikä töihin ainakin tulisi. Splinter ei voinut kuin mutristaa suutansa hiukan, mököttäen. "Sinä tarvitset avustajan. Tai kaksi." - suora-sanaisuus oli Splinterin vahvuuksia edelleen, varsinkin mitä tuli Arathetin terveyteen. Tuon ilme kertoi että nuori maagi oli tosissaan, huolimatta lievästä leikkimielisyydestä. Kohta tuon ilme kuitenkin lempeni, taittaen kätensä hihojensa sisään tuntien olonsa huomattavasti rennommaksi kuin yleensä.

"Mikä ajan viettoon tulee... mieluustihan minä. Ei tarvitse kuin kysyä, ja minä tulen samantein."

Splinterin täydellinen uskoutuminen Arathetille oli omaa luokkaansa, vaikka tuo oma henkilö olikin. Tosin, ehkä oli aika hankkia uusia ystäviä viimein. Tai ainakin koettaa. Frederick naksutti taas hiukan, kaivaten huomiota - joko omistajaltaan tai Arathetilta. Splinter hymähti kevyesti pikku liskollensa ennenkuin jatkoi aikaisemmasta aiheesta. "Mikä tulee... Darion ja Theodluin, eikö? Mikä tulee heihin, jos sinun mielestä heidän tapaamisensa on hyvä idea, niin mikä ettei. Minulla ei ole mitään sitä vastaan - kunhan tiedän onko jotain mitä pitää välttää. En tahdo uutta silmäparia tuijottamassa murhanhimoisesti." - ja taas, tuo nauroi.

Splinter, ehkä sinun pitäisi alkaa ottamaan asioita vähän todemmin. Toisaalta, nauraminen oli hänen tapansa piilottaa epävarmuuksia omassa mielessään, varsinkin jos hän oli luotettujen tovereiden kanssa. Nauru aina helpotti oloa, eikö?

[Aksutar]

Kepeä naurahdus ja myöntävä hymähdys nyökkäyksen kera suotiin maagille, joka avustajista huomautteli. Olihan Arathetilla juoksupoikia joita lähettää puolestaan asioille tai viestejä viemään, mutta muuten hän oli omillaan. Ja jos totta puhuttiin, ei hän halunnut jakaa töitään, tietäen että osa tiedosta mitä hän käsitteli, oli harvinaisen arkaluontoista. Riitti että hän oli syvällä suossa, ei hän halunnut ketään muuta raahata sinne mukanaan.
Haltia nyökkäsi hymyillen, Splinterin ilmoittaessa viettävänsä mieluusti aikaa hänen kanssaan. Ei tarvinnut kuin kysyä ja maagi olisi paikalla, ainakin näin omien sanojensa mukaan.
"Se on hienoa... Toivottavasti aikaani vain liikenisi mahdollisimman pian", Neuvonantaja hymähti, loppuun kuitenkin huokaisten syvempään. Hän kyllä jo kaipasi lomaa, edes hetkeksi, ennen kuin palaisi täysin loppuun.

Jälleen suippokorvainen nyökkäsi, hetken huomiota suotuaan pienelle lohikäärmeelle, ennen kuin katse kääntyi takaisin Splinterin puoleen.
"Darion, hovin uusin maalaaja ja Theodluin Winder... Eliitti Winderin sukulainen", Neuvonantaja lähti kertomaan ehdottamistaan seurasta, "Ymmärtääkseni Darion on samanlaisessa asemassa mitä sinä, hänellä ei varsinaisesti ole ketään tuttua täällä. Hän saapui muutama kuukausi sitten hoviin, kuningattaren toimesta".
"Theodluin on myös uusi, mutta hän on tainnut löytää jo jonkinlaista seuraa sotilastupien puolelta. Tai ainakin siellä hän viettää suurimman osan ajastaan, ymmärtääkseni — ja älä huoli, Theodluin ei ole lainkaan kuin setänsä. Hänkin taitaa magiaa, uskon, että voisitte tulla hyvinkin toimeen", puhe jatkui, "Olen nähnyt hänet usein kisälli Alantarin seurassa, hänkin on aikalailla samaa ikäluokkaa", Arathet pohti lähinnä ääneen itsekseen, mietteliäästi hieraisten leukaansa. Kyllähän hän olisi voinut muutaman juoksupojistakin listata, mutta noista moni taisi vältellä "ihmisten" seuraa ihan vain imagonsa takia, toivoen vielä pääsevänsä suurempiinkin asemiin, kuin vain juoksupojiksi. Tai sitten he olivat yksinkertaisesti liian kiireisiä uusille tuttavuuksille. Kyllähän Splinterin ikäistä seuraa löytyi hovista vaikka kuinka monta.

"Voin esitellä sinut heille joskus. Jos aikani siihen liikenee", Haltia lopulta naurahti, hymyillen jälleen pahoittelevasti.
"Mutta. Minun pitää pian palata askareisiini. Mitä sinä meinaat?", Arathet virnisti pienesti, "Pakkohan se on kysyä, jotta tiedän, ettet tieten tahtoen hankaluuksiin ole hankkiutumassa".

[Dogster]

Frederick miltein loikkasi Splinterin hartioilta Arathetin käsivarrelle, mutta pysähtyi tuntiessaan kevyen nykäyksen hännässään. Emo kielsi loikkimasta toisten päälle ilman varoitusta, mikä sai nuoren lohikäärmeen mököttämään. Ei sillä että tuosta olisi arvannut että tuo mökötti, ellei lohikäärmettä tuntenut. Siivet tiukemmin kroppaa vasten, tuhahdus sierainten kautta, ennenkuin tuo pääputtasi Splinterin ohimoa vasten, kiukutellen hiukan. Maagi ei voinut kuin virnistää liskollensa - olikohan tuolla uhmaikä tulossa?

Mutta nyt. Teodluin Winder... Splinterin ilme antoi kyllä näkyä ettei hän ollutkaan niin varma tästä suunnitelmasta enää. Jos vanhempaa Winderiä katsoi, Splinter oli valmis uskomaan että koko suku vihasi häntä. Edes Arathetin toppuuttelu ei täysin vakuuttanut maagia.

"Darion taitaa olla turvallisempi vaihto-ehto. En tarvitse herra Winderiä karjumaan kuinka minun pitää pysyä kaukana hänen sukulaisistaan." Splinter huokaisi hiukan. Mikä ihme sen miehen ongelma edes oli? Oliko Splinter niin vastenmielinen tuon silmissä? Mitenköhän hankalaa olisi oppia näkymättömyys loitsu...

Onneksi Arathet tajusi vaihtaa puheenaihetta. Maagi tuhahti, yrittäen peittää naurahdusta, ennenkuin viittoi lumista kenttää päin. "No, ensin minun pitää siivota tämä 'sotku'. Sitten lukittaudun huoneeseeni opiskelemaan ja harjoittelemaan peiliporttiani. Kuka tietää, ehkä viimein keksin miten voin yhdistää peiliportteja päästäkseni pidemmälle - viimeiset kaksi kertaa päättyivät huonosti, portti räjähti päin naamaa. Teoriani pitää mutta käytäntö sitten onkin ihan eri asia-" onneksi maagi tajusi että hän oli aloittanut löpöttämisen taas, käyttäen käsiään demonstroidakseen mitä hän tarkoitti. Tämä taisi olla eloisin mitä hän oli ollut pieneen hetkeen, oikeastaan. Maagi pysäytti itsensä, köhäisten käteensä nolostuneena. Splinterin yleensä hyvä itsehillintä näytti aina rakoilevan Arathetin seurassa.

"Joten lyhyesti, ei, en ole ongelmia menossa hankkimaan. Paitsi jos se peili räjähtää taas, mutta se nyt ei ole oikea ongelma."

[Aksutar]

Neuvonantaja virnisti pienesti, maagin mainitessa, ettei kaivannut herra Winderiä huutamaan hänelle siitä, että oli tekemisissä eliitin sukulaisten kanssa. Arathet ei sitä ääneen sanonut, mutta mitä hän tiesi Winderin ja tuon veljenpojan väleistä, olisi Theodluin se jolle huudettaisiin tuossa tilanteessa ja Splinter olisi kahdesta pahasta se pienempi. Sillä sentään Splinter ei ollut sukua Winderille.
Asiaa ei kuitenkaan jatkettu sen enempää tällä kertaa, kun puoliverinen kävi kertomaan mitä oli aikeissa tänään vielä puuhailla. Jahka tämän "sotkun" olisi siivonnut, aikoi Splinter lukittautua huoneeseensa harjoittelemaan magiansa käyttöä. Sekös sai neuvonantajan mielenkiinnon kohoamaan, samalla kun maagi lähti selostamaan kokeilujaan peliporttien suhteen. Eihän Arathet ymmärtänyt muuta kuin pintapuolisesti magiasta ja sen käytöstä, mutta kyllä häntä silti kiinnosti kuulla teoriaa ja nähdä käytännössä sen tapahtuvan. Toisinaan häntä jopa harmitti, ettei suvussaan kulkenut suurempia maagisia taitoja, vaikka oli kyllä kuullut, että magiaa saattoi oppia ilman synnynnäisiä lahjoja... mutta se oppiminen oli sitten hieman kyseenalaista...

"No se on hyvä kuulla", Haltia naurahti lopulta, Splinterin vakuutellessa, ettei ollut ongelmia menossa hankkimaan, "Kunhan et itse kuningasparin kalliita kristallipeilejä aio kokeiluihisi käyttää", Arathet lisäsi virnistäen, "Niiden rikkomisesta sitä epäonnea vasta tulisikin".
"Mutta, jätän sinut sotkujesi siivoamisen pariin ja toivon, että illasta ehdimme vielä nähdä, jos hyvin käy", Neuvonantaja jatkoi, heittäen näin alustavat hyvästit tältä erää tapaamisen suhteen, kuitenkaan lähtemättä heti vielä liikkeelle, odottaen sen pienen hetken, josko Splinterillä oli jotain takaisin sanottavana.

[Dogster]

"Älä nyt ala antamaan minulle ideoita!" Splinter tokaisi Arathetille tuon mainitessa kristallipeileistä. Sehän nyt tästä vielä puuttuisi, kyllähän se tiedettiin että Splinter osasi olla ilkikurinen jos ei siitä jäisi kiinni. Tosin tämäkin oli vitsillä sanottu. Ehkä. Suurimmin osin. Splinter oli yleensä tarpeeksi järkevä ettei kokeilisi tulella leikkiä... yleensä. Keskustelu nyt kuitenkin jäi siihen, neuvonantajan todetessa että toivottavasti illalla vielä tapaisivat. Splin virnisti hiukan, vilkuttaen tuon perään.

"Pidä huoli. Ja muista ottaa jaloittelu-taukoja. Ja juoda." Splinter muistutti loppuun, käyttäytyen kuin kanaemo pienen hetken, ennenkuin tuo naksautti rystyset ja aloitti hommat, eroon lumesta ja sassiin.

-- Illalla --

Splinterin verhot olivat vedetyt, estäen suoran auringonvalon pääsyn huoneeseensa - siitä huolimatta, ikkunat olivat auki, luoden ilmavirran, tuoden mukanaan viileää ilmaa. Viileämpää kuin sen olisi pitänyt. Pieni talismaani hymisi yhden ikkunan äärellä, huurtaen ilmaa sen ympärillä, auttaen jää-maagin tukalaa oloa. Maagista puheenollen, tuo istui sängyllänsä, papereita ja sulkakyniä pitkin poikin, yksi jalka roikkuen reunan yli ja toinen taivutettuna risti-istunta-asentoon. Paksu kirja makasi sylissä, yhden käden pitäessä tiettyä aukeamaan, ja toisen kirjoittaessa jotain alas yhteen monista papereista.

Muutama paperi makasi myös lattialla, tekstiä vedetty yli, osa rutattuna - yksi näistä rutatuista paperipalloista oli nyt Frederickin leikkikalu, tuon jahdatessa sitä ympäri lattiaa, välillä yrittäen syödä mokoman. Splinter ei oikeastaan välittänyt, hän oli jo kirjannut kaiken ylös noista puhtaaksi, joten antakoot lohikäärmeen leikkiä. Tuon kirjaisimet olivat tuntemattomalla kirjaisimilla, jotka muistuttivat enenmän pieneläinten jalanjälkiä, mutta maagilla ei näyttänyt olevan ongelmia lukea tai kirjoittaa mokomaa pikku-tuherrusta.

"Mitä luulet Frederik, onko vika matematiikassa, vaiko taidossa?" tuo sitten lopulta nosti katseensa pikku liskoon, joka oli pysähtynyt leikeissään - ja nyt tuijotti ovea. Splinter odotti pari sekunttia, ennenkuin kevyesti heilautti kättänsä - merkki oven kahvan vieressä vaihtoi muotoa, hohtaen kevyesti, ja koko ovi avautui hitaasti. Joku oli ilmeisesti tulossa käymään, Frederickin käytöksestä päätellen.

[Aksutar]

Päivä jatkui kuten olettaa saattoi, rutiininomaisesti, työtehtäviä hoitaen. Eipä Arathet varsinaisesti valittanut, oli jotenkin huojentavaa käydä läpi päivä, kun tiesi mitä se tasan tarkkaan piti sisällään. Tietenkin vaihtelu olisi silloin tällöin tervetullutta, mutta neuvonantaja ei oikeastaan kaivannut yllättäviä muutoksia arkirytmiin hovin sisällä — sellaiset suuret muutokset tiesivät vain ja ainoastaan jotain epämukavaa.
Kokouksen aikana Arathetilla oli aikaa uppoutua hetkeksi omiin ajatuksiinsa, kun keskustelunaihe ei hänelle kuulunut eikä hänen mielipidettä asiaan kaivattu. Sen varttituntisen aikana haltia pyöritteli mielessään ideoita ja suunnitelmia, joista pikkuhiljaa alkoi kehkeytyä suurempi kuvio, mikä sai neuvonantajan lopulta hymyilemään itsekseen. Tietenkin se hymy herätti varsinkin kuninkaan huomion, siniverinen kun ei kyennyt lukemaan neuvonantajansa ajatuksia enää tätä nykyä. Ja sekös kuningasta kismitti.

Päivän työt alkoivat käydä vähiin ja viimein Arathetilla oli käsissään vain paperitöitä, jotka saattoi hoitaa yksin illasta. Joten ne työt saivat luvan odottaa hieman pidempään, neuvonantajan suunnaten kohden jäämaagin huonetta kera suunnitelmiensa, joista ei vielä ollut edes kuninkaalle kertonut, vaikka tuo kovin oli udellut.
Arathet lähestyi käytävällä oikeaa ovea, joka kävi avautumaan itsestään jo, ennen kuin hän ehätti edes kättään nostaa koputtaakseen. Haltia hymähti pienesti, sen suuremmin kummastelematta ovea, astellen samalla rauhallisella tahdillaan sisään Splinterin huoneeseen.
"Tiesitkö, että työskentely olisi helpompaa pöydän ääressä?", Oli heti ensimmäinen kommentti nuoremmalle, katseen tavoittaessa maagin sängyltä papereiden keskeltä, "Ja siistimpää", kuului lisähuomautus, turkoosin katseen kiertäen siinä pienessä sotkukeskittymässä, mitä maagin ympärille sängylle ja lattialle oli ehättänyt levitä.
"Mitä sinä tutkit?", seurasi jatkokysymys, haltian pysähtyen sijoilleen muutaman metrin päähän ja nostaen kätensä alaselän ylle ristiin, näin ensitöikseen tiedustellen toisen tekemisiä ja kuulumisia, ennen kuin asiaan menisi.

[Dogster]

Splinter räpäytti silmiänsä pari kertaa hämmentyneenä molempien kommenttejen myötä, ennenkuin katsoi ympärillensä. Ai. Aivan. Niin. Missä vaiheessa hän oli sängylle siirtynyt, eikö hän juuri tunti sitten ollut takan vieressä? Vai?

"Jos saan puollustaa itseäni tässä hiukan... Minä aloitin pöydän äärellä." tuo selitti, supistaen suutaan hiukan. Nyt nolostutti... Toisaalta sotkun hän sai nopeasti hoidettua, napsauttaen sormiaan papereiden summittaiseen suuntaan - lievä tuulenpuuska pyörähti, nostaen paperit ilmaan, jonka jälkeen ne leijuivat nätisti pieneen pinoon. No, miltein kaikki, Frederick oli innostunut uudesta leikistä ja loikkinut ilmaan kuin koira napaten mahdollisimman monta paperia ilmasta. Ei sillä tosin väliä ollut, jos ne olisivat olleet tärkeitä Splinter olisi pitänyt ne pienen ruskean kirjasensa sivujen välissä. Mutta nyt ne olivat poissa tieltä, sehän oli vain hyvä asia. Eikö?

"Teoriaa, matikan kera. Yritän laskea energian kulutusta peili-porttien teon kanssa, ja selvittää onko matkan pituuden kanssa mitään yhteyttä kulutuksen kanssa. Yritän myös selvittää miksi ketjuttaminen ei toimi - uskoisin että kyseessä on ajoitus ongelma, ei energian rajoitus. Toivon todella että kyseessä on ajoitus, en edes usko että minun on mahdollista harjoittaa jälkimmäistä... Omat voimani kun vahvistuvat sään ja olotilan mukaan, mutta kun pääsin tähän pisteeseen voimieni kanssa en ole voinut kehittää kuin tekniikkaa, en raakaa voimaa - mikä pitäisi olla mahdollista mutta koska magia tulee verenperimänä kaukaisesta rodusta, eikä edes puhtaana, niin on vaikea löytää mitään tekstiä asiasta-" ja taas Splinter oli aloittanut höpötyksen, innostuen hiukan ehkä liikaa. Tuo pysäytti itsensä, köhäisten nyrkkiä vasten nopeasti. Totta puhuen nuori maagi ei ollut päässyt pitkälle, jokainen kerta kun hän uskoi saaneensa jonkin käsityksen voimistaan jostain ilmestyi taas uusi mutka.

"Anteeksi, meni hiukan tekniseksi." tuo naurahti, viittoen sitten laiskanlinnaa päin. "Istu toki, jos sinulla ei ole kiiire. Miten sinun päivä meni?"

Ja Frederick senkun juoksi pitkin lattiaa, siivet tiukasti kroppaa vasten, nippu papereita yksityiskohtaisten kaavioiden ja pitkien, vaikeasti ymmärrettävien matemaattisten lausekkeiden kera.

[Aksutar]

Splinter oli kuulemma aloittanut pöydän äärestä, mutta jotenkin ilmeisesti ajatuksissaan päätynyt vuoteelle, siinä samalla levitellen papereitaan pitkin poikin huonetta. Tosin ne paperit maagi sai kerättyä nätisti kasaan pienellä taialla, haltian hymähtäen pienesti sitä seuraillessa. Voi kunpa hänkin osaisi paperinsa siistiä tuolla tavoin. Tosin, hän ei kyllä alun alkaenkaan antanut papereidensa mennä sekaisin, vaan piti ne siisteissä pinoissa.

Turkoosi katse seuraili hetken Frederickiä, lohikäärmeen hyppiessä paperien perässä, Arathetin samalla kyllä kuunnellen Splinterin kertomaa. Kyllä hän ymmärsi kuulemansa, mutta ei sitten käytännössä tiennyt mitä jäämaagin puhuma tarkoitti tai miten se olisi toiminut. Magia ei vain ollut neuvonantajan juttu, vaikka kykeni kyllä unia kontrolloimaan. Sen suurempiin maagisiin temppuihin hän ei kyennyt, ei ainakaan tietääkseen. Kyllä hänellä kai jonkinlaisia lahjoja oli, jos hän vain olisi alkanut opettelemaan... Mutta Arathet ei katsonut sitä tarpeellisena osana elämäänsä.
"Hiukan, ehkä. Mutta ei se mitään. Pidän siitä, kun kerrot näistä asioista minulle... Vaikken ehkä tiedolla tee mitään, mutta kenties voisin joskus auttaa sinua pohdinnoissa ja ideoiden kehittämisessä", Jos ei muuta, niin kenties Splinter saattaisi saada Arathetin kysymyksistä ja näkökulmista uusia teorioita ja ideoita ongelmiinsa? Eihän sitä koskaan tiennyt.

"Päiväni meni hyvin, kiitos kysymästä", Arathet aloitti, samalla kun haltia askelsi Splinterin viittomana istumaan alas, "Sitä samaa, joidenkin mielestä tylsää, ei mitään erikoista. Paitsi että, sain idean".
"Tiedän, että sinulla on paluusi jälkeen ollut jokseenkin... Vaikeaa, kenties jopa tylsää. Ja nämä ajat eivät ole kovin oleellisia sinun näköisellesi, näin haltioiden hovissa... Mutta ajattelin, että jos sinulla olisi aktiivinen rooli, joka antaisi sinusta positiivisen kuvan, niin kenties ehkä ihan jokainen nirppanokka ei katsoisi sinua niin... Pahalla", Neuvonantaja selitti, katseen harhaillen huoneessa puheen ajan, kunnes kääntyi Splinterin puoleen, "En ole tästä vielä kenellekään muulle puhunut, mutta mitä sanoisit, jos tekisin sinusta henkilökohtaisen henkivartijani?".

[Dogster]

Ah, aivan, ajatusten jakoa. Splinter oli niin tottunut tekemään kaiken yksin mitä tuli magian harjoitukseen, ettei hän tullut edes ajatelleeksi että ketään kiinnostaisi. Hän kuitenkin oli vain sekaverinen, itse-oppinut - mikä taisi olla syy miksi hän raatoi niinkin kovaan. Tuntui kuin mikään mitä hän teki ei ollut tarpeeksi... paitsi Arathetille. Arathetille joka nyt istui hänen kanssaan ja antoi maagin puhua viisikymmentä sanaa minuutissa, eikä kommentoinut miten eloisaksi Splinter oli muuttunut yllättäen puheen alkaessa. Tämä haltia tosiaan oli paras henkilö koko saamarin linnassa, mutta kuka Splinterin mielipidettä koskaan asiasta kysyi?

Tuo hento väri Splinterin poskilla ei ollut näistä pohdinnoista, muuten. Eip. Hänellä vain oli lämmin. Pitäisi varmaan avata verhoja että viileä ilma pääsisi sisälle paremmin. Minkä hän teki, samalla kun kuunteli miten haltian päivä oli mennyt.

Maininta ideasta sai maagin katsomaan tuon suuntaan samantein, valmiina kuuntelemaan ja antamaan kaiken tuen mitä hän vain pystyi. Tuo jopa liikutti kättänsä, viestittäen Arathetia jatkamaan eteenpäin - joka meni sitten toteamaan ilmiselvän asian. Splinter ei ollut haluttua seuraa täällä, ainakaan suurimmin osin, mutta mikä muuta oli uutta? No, Arathetin ehdotus ainakin. Splinterin silmät laajenivat joka sanalla, kunnes tuon normaalisti terävät silmät olivat lähes täydelliset ympyrät.

Splinteriltä meni muutama sekuntti ennenkuin tuo pystyi sanomaan mitään. Ja muutama sekuntti lisää ennekuin tuon sanoista sai mitään selvää.

"Minä? Oletko sinä ihan varma? Tai siis mieluustihan minä, saisin pidettyä sinua silmällä samalla, mutta mitä muut ajattelevat, et kai joudu ongelmiin, toisaalta ethän sinä varmaan tarjoaisi jos et olisi jo asiaa ajatel- HEI!"

Frederick hyppäsi emonsa päälle, naksuttaen taas hiukan. Täsmälleen mitä Splinter tarvitsi tällä hetkellä, jotain mikä esti jatkuvan puheen. Hiljaa mielensä perukoilla, Splinter kiitti pientä lento-liskoa ennenkuin Arathet tajusi kuinka lähellä pientä paniikkia Splinter oli ollut. Miksi edes panikoida, se oli työtä. Parempaa työtä mitä Splinter oli tehnyt tähän asti, jopa. Ja Arathet toi hyvän pointin esiin, vaikka Splinter ei ihan uskonut että linnan väki häntä noin vain hyväksyisi.

Heti kun Splinter oli saanut Frederickin alas selästään, hän veti syvään henkeä. Okei. Rauhoitu. Takaisin normaaliin, viileään käyttäytymiseen.

"Ei se paha idea ole." tuo myönsi, sormien rapsuttaen Frederickin päätä - joka vaikutti aivan liian ylpeätä itsestään juuri nyt. "Oletko varma ettet joudu vaikeuksiin tosin? Ihminen henkivartijana, saatat saada kuulumisia." Saatat. Enemmänkin tulet saamaan. Oliko Arathet valmis moiseen? Splinter oli elänyt elämänsä näin, mutta Arathet...

[Aksutar]

Splinterin reaktio oli huvittava, ainakin Arathetin mielestä, jonka kasvoille hiipi pieni hymynpoikanen. Kyllä hän huomasi puoliverisestä tuon nousevan paniikin, vaikka Frederik kävikin sen tehokkaasti pysäyttämään väliintulollaan. Olihan se kysymys aika painava ja kenties sen olisi voinut esittää paremmalla ajalla, mutta Art halusi hoitaa asian pois alta nopeasti. Kyllä hän ymmärtäisi, jos Splinter ei halunnut tehtävää ottaa vastaan, sillä sellaisen tittelin myötä yhä useampi katse saattoi kääntyä nuoren maagin puoleen. Mutta, mikäli Splinter vain kestäisi ne katseet, niin kestäisi myös Arathet. Olisi mukava viettää enemmän aikaa puoliverisen seurassa, oli se aika sitten työnparissa tai vapaata.

Haltia antoi maagin kerätä itsensä rauhassa ensipaniikkinsa jäljiltä, ennen kuin lähti Splinterin kysymyksiin mitään vastasi. Alustavasti jäämaagi ei pitänyt ideaa täysin huonona, mutta oli selvästi huolissaan siitä, mitä tämä tempaus aiheuttaisi neuvonantajalle.
"En näe siinä mitään ongelmaa. Niin kauan, kuin pidät minut elossa ja turvassa, ei kenelläkään pitäisi olla valittamista. Aivan varmasti taho tai toinen tulee mielipiteensä asiasta ilmaisemaan, mutta loppupeleissä, kannattaako ihan jokaista mielipidettä kuunnella?", Arathet naurahti pienesti, haltia itse ei selvästikään ollut huolissaan omasta maineestansa tai mahdollisiin vaikeuksiin joutumisesta.
"Tietenkin, vaarana on myös, että jotkut saattavat haluta todistaa epäpätevyytesi ja lähettävät tarkoituksella palkattuja tahoja perääni, mutta haluaisin uskoa, ettei kukaan nyt niin palavasti vihaisi "ihmistä" henkivartijana. Sitä paitsi, onhan meillä riveissä ihan täysiverisiä ihmisiä, sinä vain sattuisit omistamaan erikoisemman tittelin, mitä tavallinen rivisotilas — Tosin, vaikka ryhtyisitkin henkivartijakseni, ei se tarkoita että sinun pitäisi armeijaan mitenkään sekaantua. Olet minun palkkaama yksityinen taho".

"Ainoa, joka asiaan voisi vaikuttaa, on Aran. Enkä usko, että hän jaksaisi energiaansa kuluttaa tästä asiasta kiukuttelemiseen...", haltia hymähti, ollen harvinaisen tietoinen, mitä kaikkea kuninkaalla oli muutenkin meneillään. Splinter hänen henkivartijanaan olisi varmasti pienin Aranin murheista, ellei kuningas nyt jostain syystä päättäisi keskittää huomiotaan heihin, mikä Artin laskelmien mukaan oli hyvin pieni mahdollisuus.
"Joten, mitä sanot? Soisitko minulle sen kunnian, että ryhtyisit varjelemaan henkeäni ah-niin-vaarallisilta paperipinoilta ja kokouksilta?", neuvonantaja lisäsi virnistäen, vitsaillen siitä, kuinka ei varsinaisesti yleensä poistunut hovista ja täten hänen henkivartijanaan saattoi toisinaan olla hieman tylsää.

[Dogster]

Frederick oli loistava kumppani, täsmälleen mitä Splinter oli elämäänsä kaivannut. Kuin terapia-koira joka aisti omistajansa huonon mielialan, ja toimi heti auttaakseen, Frederick osasi aistia milloin oli hyvä hetki keskeyttää. Kuten nyt, aikaisemman paniikin kadoten, ja mieliala kohentuen samantein kun pääsi leikittämään nuorta lohikäärmettä yhdellä kädellä. Tämä piti Splinterin rauhallisena, kun sai ylimääräiset energiat purettua johonkin muuhun.

Arathet antoi mielipiteensä, sekä hyvän argumentin. Splinter piti katseensa haltiassa, tuon mainitessa että joku saattaisi lähettää murhaajia Arathetin perään ihan vain Splinterin kiusaksi. Maagi tuhahti heti, yrittäen peittää ilonta naurua. "Omatpahan ovat hautajaisensa..." tuo mutisi hiljaa itsellensä. Saisivat koettaa jos tahtoivat, Splinter ei ollut saanut mainettaan miltein mahdottomana tappaa aivan tyhjästä. Keskittyen taas Frederickiin ja tuon temppuiluun, Splinter mietti tarjousta hiukan tarkemmin nyt. Hyvät ja huonot puolet olivat jo mitattu, ja hän oli suht varma että suostuisi. Saisi pitää Arathetin turvassa sekä viettää aikaa tuon kanssa, ja sai palkkaakin, ilman että joku koko ajan oli vihjaamassa että hänen pitäisi vain häipyä? Kyllä, hyvät puolet voittivat pahat.

"Höpsö, ihan kuin minä kieltäytyisin." Splinter pyöräytti silmiänsä hiukan, mutta virnisti lempeästi jälkikäteen. Ottaen kätensä pois Frederickiltä, Splinter tunsi itsensä huomattavasti itsevarmemmaksi, ja osasi nyt ajatella asioita jotka oikeasti merkitsi. "Pitää vain käydä muutama yksityiskohta läpi, ja jonkin asteen aikataulukkoa keksiä että tiedän mitä sanoa hoitajille - ihmettelevät muuten minne minä katosin."

Niin, eihän se kauhean tiedetty fakta ollut että Splinter vietti aikaa sairaala-siivessä, harjoittaen parantavia kykyjään. Oli jo tunnettu näky siellä, mutta kun tuo oli jo oppinut liikkumaan kuin varjo seinällä... Toisaalta seinillä oli korvat tässä linnassa, ja Arathetilta tuskin jäi paljoa ohi maagin menoista.

"Eli pitääkö mennä kirjoittamaan jonnekkin sopimus, vai...?"

[Aksutar]

Sen suuremmitta keskusteluitta Splinter suostui työhön, jota nyt tarjottiin. Arathet oli siitä mielissään, varsinkin, kun he voisivat näin viettää enemmän aikaa keskenään. Haltia oli monet yöt potenut huonoa omaatuntoa sen jälkeen, kun Splinter oli palannut, kun hän ei yksinkertaisesti ehtinyt viettämään aikaa maagin kanssa töiltään. Ja kun työt oli päivän jälkeen hoidettu, piti vielä valmistautua seuraavaan päivään ja sitten kello olikin jo niin paljon, että parempi oli painua pehkuihin.
"Voimme yhdessä käydä tarkemman sopimuksen ja aikataulut läpi sitten, kun virkaasi alat toimittamaan", Arathet nyökkäsi Splinterin suunnitelmille, pienesti hymähtäen, kun puoliverinen huomautteli hoitajalle asioista kertomisesta. Kyllä neuvonantaja oli kuullut maagin läsnäolosta sairastuvilla ja oli mielissään, että Splinter oli otettu siellä vastaan hyvillä mielin — tai ainakaan hänen korviinsa ei ollut kantautunut mitään negatiivista parannustaitoja opettelevasta puoliverisestä.

"Voin laatia meille kirjallisen sopimuksen, jos niin haluat — olisipahan ainakin virallisempaa, eikä kukaan voisi sanallisesta sopimuksesta huomautella", Arathet pohti Splinterin kysymystä nyökäten, "Mutta se ei liene tämän illan asia. Ehdin sen varmasti huomeniksi tekemään kuitenkin ja samalla katsomaan muutaman viikon aikataulua valmiiksi. Tulen etsimään sinut käsiini, kun olen saanut ne tehtyä ja voimme siitä sitten katsoa eteenpäin yhdessä toimintatapoja ja muuta sen sellaista, mitä sinun nyt tulisi siihen virkaan astuessa tietää".
"Nyt kuitenkin jätän sinut jatkamaan tutkielmiasi", Hymyillen haltia jatkoi, nousten sijoiltaan, "nähdään huomenissa. Ja äläkä valvo koko yötä papereidesi parissa", niiden sanojen myötä Art toivotti hyvät illanjatkot ja yöt Splinterille, odottaen vielä sen verran, jos toisella kysymyksiä oli, ennen kuin poistui omille teilleen.