Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

[Janni]

Wes ja muut katselivat kahua ihmeissään tuon puhellessa sukupuolestaan ja moni katsahtikin pomoon selitystä vailla. "Muodonmuuttaja." Mardyr vain totesi selitykseksi. "Neiti siis." Vanhempi mies hymähti selityksen nyt ymmärrettyään.

"Olisin minä pahempaakin kestänyt." Karju tuhahti Nessan puheille puremisen suhteen. "Olisi se paini puolestani voinut kestää kauemmin." Mies lisäsi. "Mutta eihän se ole sopivaa neitiä vastaan." Wes moitti, mutta vanhan miehen ilmeestä näki tuon vain härnäävän.
Karhu oli jälleen vailla rapsutusta, joten tuo kerjäsi sitä Wesiltä mitä ilmeisimmin miehen mukavan luonteen takia. "Pomo varmaan oli huolissaan terävistä kynsistäsi." Wes totesi käydessään rapsuttamaan karhun päätä. "Pyh..." Mardyr vain tuhisi.

[cardea]

Nessa tapitti Karjua huvittuneena ja käänsi sitten katseensa Wessiin tuon todetessa ettei se ollut sopivaa. "Nessa on vanhempi kuin yksikään puu tässä metsässä. Nessa ei häviä usein", olento totesi ja karhu selkeästi virnisti sulkien silmänsä kun Wessin sormet osuivat juuri siihen oikeaan kohtaan murahtaen tyytyväisenä. Tosin se murahdus tuntui vavisuttavan lähes maata tullessaan valtavasta karhusta. Otson nenä alkoi haistella paremmin ilmaa ja yhtäkkiä hyvin rennosti ottanut karhu nousi takajaloilleen ja käänteli päätään. "Sinä sanoit jotain partiosta ihmisiä. Voisiko se olla tulossa tänne?" karhu kysyi Mardyrilta. Tuuli oli sattunut karhun nenään tuomaan hajun ihmisistä ja hevosista. Otso tömähti takaisin neljälle jalalle juuri kun nuoli viuhahti siitä, missä otson pää oli ollut hetki sitten jääden kiinni läheiseen puuhun. Karhuna ollut Nessa karjui saaden hevoset pillastumaan ja leiri yhtäkkiä kuhisi elämää.

Ihmiset olivat koettaneet hiipiä kimppuun, kun sotilaat olivat olleet keskittyneinä muodonmuuttajaan. Nessa oli kuitenkin aina yllättävän tarkka ympäristöstään ja vaikka se oli vaikuttanut nauttivan suuresti Wessin rapsutuksista, ei hän ollut vielä luottanut karjuun tai tämän väkeen niin paljoa, että vain kuorsaisi. Ihmisten tullessa leiriin ei Nessa jäänyt paikalleen. Ihmiset olivat Aranin vihollisia, jotenka rapsutuksista nauttinut Nalle ei epäröinyt iskeä yhtä hyökkääjistä maahan ja kammottavalla voimalla purra kaulaan, lopettaen sotilaan elämän sekunneissa ja saaden kuononsa veriseksi. Seuraava kiusaava ihminen oli kuitenkin ehtinyt jostain lähelle ja sohaisi valtavaa karhua keihäällä syvälle tämän kylkeen. Nessa karjui kivusta ja lähti jahtaamaan ihmistä haluten vain liiskata sen, joka satutti häntä.

[Janni]

Mies joukko katseli karhun tuumia kysyvästi tuon yllättäen noustessa takajaloilleen. "Tulossa tänne?" Mardyr toisti kontion sanat ennättämättä prosessoida asiaa sen pidemmälle, kun nuoli viuhahti ilman halki lentäen ohi Nessan pään. Koko leiri asestautui komentoja odottelematta ja huomio kääntyikin tiheikön suuntaan josta nuoli oli tullut. Karhu oli etunenässä hyökkäämässä ihmisten kimppuun.
"Aika pakata jälleen! Vance, Tito hommiin! Muut suojaavat!" Palkka-armeijan päällikkönä Mardyr huuteli ohjeita ottaen oman miekkansa esiin. Hän kun olisi halunnut asettua mukavasti aloilleen, mutta ei. Tästä ärtyneenä Mardyr rynnisti muiden miestensä kanssa ihmispartion kimppuun kasvojensa vääristyessä jälleen.

Partiolla vaikutti olevan kymmenisen sotilasta. Heitä oli noihin verrattuna enemmän, mutta ihmiset olivat vahvasti haarniskan peitossa. Nessa ei näyttänyt liienmmin kaipaavan apua ottaessaan kuolettavan iskun kylkeensä ollen moksiskaan moisesta. Tuo vain vihaisena lähti jahtaamaan ärsyttäjäänsä. Ilmeisesti hän ei ollut ainoa viha oikkuinen. Sen kummemmin toista ihmetellen otti mies miekallaan ensimmäisen ihmisotilaan vastaan.

[cardea]

Nessan ei tarvinnut juuri miettiä omia puuhiaan, sillä Karjun väki tuntui pärjäävän vallan mainiosti ilmankin. Karhu siis juoksi sotilaan kiinni - kukaan ei ikinä muistanut, että karhut pystyivät juoksemaan helposti nopeammin kuin ihmiset. Otu otti ihmisen kiinni ja tajuttuaan tämän olevan nainen ja paljon parempi omiin tarkoitusperiinsä tämän vuoksi, nalle nappasi kiinni aseesta ja rojahti neidin päälle, varoen rikkomasta yhtäkään luuta ja varmisti, ettei toinen saanut henkeä. Lopulta ihminen lopetti sätkimisen ja Nessa oli paikoillaan vielä hetken. He olivat juosseet vähän syrjemmälle muusta taistelusta.

Paikalle ilmestyi yksi Karjun sotilaista ja Nessa näytti tälle ihmiselle myös hampaitaan. "Minun. Mene pois", olento ärisi ja sai sotilaan juoksemaan takaisin komentajansa luokse. Nessa odotti vielä hetken ennen kuin imeytyi ulos karhun luista muuttuen vain kasaksi lihaa ja alkoi sitten levittäytymään kuolleen naiseen ruumiin ympärille alkaen syömään jäänteitä. Siinä ei mennyt kauaa, ja pian luuranko oli täysin paljas ja Nessa otti sen haltuunsa täyttäen nopeasti kaikki paikat lihalla. Pian äskeinen luuranko oli jälleen hengissä. Nessa ei ollut vaivautunut katsomaan naisen piirteitä sen tarkemmin. Hän päätti silmien olevan vihreät ja hiusten punaiset, sillä punainen oli niin kaunis väri. Hän kasvatti kynnet, jotka olivat hieman pidemmät kuin ihmisillä yleensä ja mustat. Naisen vartalon hän muotoili luiden mukaisesti ja tällä oli hieman leveämpi lantio kuin yleensä ja sen sovittaakseen Nessa kasvatti itselleen hyvän kokoiset rinnat. Koko toimitus oli vienyt hieman yli kymmenen minuuttia.

Nessa nousi seisomaan alastomassa ihmiskehossaan ja kyykistyi tarkistaen kaikken toimivan. Hän venytteli nautinnollisesti ja kääntyi katsomaan maahan, jossa oli vain karhun luut ja naisen aiemmin päällä olleet varusteet. Hän kumartui ja poimi käteensä vyön, jossa oli nätti solki ja puki sen ylleen. Sitten hän tutki hetken taskuja, koska taskuissa oli aina kaikkea mielenkiintoista ja löysi kolikoita! Harmikseen hän ei löytänyt mitään muuta kiinnostavaa. Hän ei välittänyt laittaa vaatteita sen enempää päälleen, ei Nessa ikinä pitänyt vaatteista päällään. Vielä vähemmän hän piti jostain niin raskaasta! Niimpä Nessa käveli esiin kirjaimellisesti naisen synnyn puvussa. Karhun äänen oltua käheä, muriseva ja kaikella tapaa ei ihmismäinen, oli naisen ääni paljon miellyttävämpi. Se oli pehmeä, ei turhan korkea ja vähän käheä. "Minä en pidä pitkistä terävistä tikuista", Nessa sanoi kävellessään kohti miehiä ja tutkien sormiaan ja hioen niiden ihoa vielä hieman. "Onneksi sillä oli hyvät luut. Paljon helpompaa", nainen totesi ravistellen itseään ja heiluttaen kirkkaan punaisia hiuksiaan päättäen kihartaa niitä vähän. "Sinä näytät hassulta suu auki", nainen totesi yhdelle sotilaista ajattelematta laisinkaan, että tuskin koskaan yksikään vähänkään järkevä naisihminen kävelisi sotilaiden keskelle alasti. "Minä olen aika täynnä, mutta sinä sanoit, että minulle olisi herkkuja", olento totesi pysähtyen hymyillen katsomaan Karjua. Tällä kertaa hän joutui katsomaan ylöspäin, sillä vaikka nainen oli ollut hyvän kokoinen, ei tuo päässyt lähellekkään Karjun mahtavaa kokoa.

[Janni]

Ihmispartio onnistui ärsyttämään Mardyriä paksulla suojauksellaan ja toki ihan kiitettävillä kyvyillään, että pian leirin keskellä oli vihainen villisika viskomassa sotilaita ympäriinsä syöksyhämpaillaan, kuin nuo olisivat olleet keveitä peltipurkkeja. Palkka-armeijan miehet tiesivät pysyä poissa pomon tieltä. Vihaisen sian voimin taistelu alkoi näyttää olevan voiton puolella Mardyrille ja miehille, jäljellä oli vain pari sitkasta miestä, yksi oli vielä ratsailla. Tuon hevonen kaatui nopeasti karjun toimesta, jonka selästä tippuva sotilas sai kimppuunsa muut miehet.

Taistelu kuitenkin pysähtyi kuin seinään molempien osapuolten osalta leirin keskelle astellessa punahiuksinen nainen yllään vain vyö eikä mitään muuta. Mies voimainen joukko vain tuijotti silmät selällään alastonta naista. Mardyr oli myös pysähtynyt aloilleen tuijottaen naista villisikansa silmillään. Hetken jokaisella kesti päätellä punapään oudoista puheista, että tuo oli se samainen kummallinen karhu. "Neiti... Nessa?" Wes päätti avata suunsa ensimmäisenä ja taisipa olla ainoa, joka soi tuolle jonkinlaista kunnioitusta katsoa muualle.

Mardyr tuijotti lähelle kävellyttä Nessaa ja kävipä nuuhkimaan kärsällään oliko kyseessä tosiaan se samainen nalle. Toinen oli edelleen marjoja vailla, vaikka kuulemma oli täynnä. Jotenkin hänestä tuntui ettei hän halunut tietää miksi tuo oli täynnä. "Jester tulee varmaan pian marjojen kanssa." Vaalea siilitukkainen Sydell totesi ja näytti ottavan nyt Wessistä mallia katsellen muualle alastomasta naisesta.
Jäljellä olevat ihmisotilaat yrittivät käyttää hämmennystä hyväkseen ja päättivät perääntyä. Mardyr huomasi tämän ja ölisi vihaisesti. "Perään!" Sydell tulkkasi ja lähti muutaman toverin kanssa karkureiden perään.

[cardea]

Nessa ei laisinkaan tullut ajatelleeksi, että keskeytti ehkä jotain tärkeää. Hän vain hymyili Wessille ja kallisti päätään räpäyttäen silmiään muutaman kerran hämmentyneenä: "kuka muukaan kuin Nessa? Karhuna on hirvittävän vaikeaa jutella ja syödä ruokia". Oikeastaan nimen omaan syöminen oli saanut hänet vaihtamaan kehoaan. Karhujen suu ei ollut laisinkaan niin kätevä kuin ihmisten ja nyt hänellä oli kätevät kädet kaiken lisäksi! Hän ihastelikin niitä ajatuksissaan. Kun iso karju tuli nuuhkimaan häntä olento kiljahti ja kikatti tanssien hieman kauemmas. "Sinun kärsäsi kutittaa", Nessa sanoi hymyili leveästi selkeästi ilahtuneena tästä. Hän ei todellakaan noudattanut siveys sääntöjä - ne eivät merkanneet hänelle mitään. Linnassa hän tietenkin käytti vaatteita, toisinaan. Lähinnä oikeastaan palvelijoiden pakotuksesta ja Aranin pyynnöistä, mutta vaatteet olivat aina Nessan mieleiset. se taas tarkoitti kevyitä ja värikkäitä kankaita eikä mikään saanut puristaa tai estää häntä liikkumasta. "Mmm...", Nessa myhisi vain marjoista ja katsoi Jesteriä hymyillen leveästi. "Toivottavasti ne ovat mehukkaita", hän sanoi ja oli jatkamassa kun ihmiset koettivat luikkia pakoon.

Kukaan ei tainnut tarvita kuitenkaan Nessan apua. Muodonmuuttaja kuitenkin juoksi kevyesti miesten takana haluten seurata tapahtumia. Lisäksi hän halusi nähdä oliko näillä sotilailla mitään aarteita! Kun yksi sotilaista oli maassa kuolleena Nessa kumartui tämän ylle ja tutki nopeasti kaiken, mutta valitettavasti miehellä ei ollut mitään kiinnostavaa. Nessa kipitti jälleen sotilaiden perään. Sen verran Nessa oli varustautunut, että oli napannut kuolleelta tikarin. Viimeistä taistelua ei ollut vaikeaa löytää. Kun mies oli kuoleman kourissa maassa Nessa kyykistyi tuon ylle ja jälleen tottunein sormin tutki kaiken. "Hmph… Näillä ei ollut yhtäkään aarretta", olento sanoi pettyneenä ja työnsi hieman alahuultaan mököttävään mutruun. "Minä olisin halunnut viedä Aranille jotain kaunista, mutta ei näillä ole mitään", olento sanoi nousten seisomaan ja katsoen sotilasta, joka ei tuntunut saavan silmiään irti hänen rinnoistaan. "Onko niissä jokin vialla?" Nessa kysyi ja katsoi myös kulmat kurtistuen. Hän uskoi muistaneensa kaiken. "Ovatko ne väärää kokoa?" Hän kysyi ja sotilaan naama oli muuttunut hassun punaiseksi. "Mardyr… onko hän sairas? Nessa ei ole ikinä sairas", olento kysyi kummastuneena.

[Janni]

Mardyr oli ollut aikeissa antaa miestensä hoitaa karkurit, mutta Nessa yllättäen ryntäsi noiden perään. Tietenkään hän ei ollut tuosta vastuussa milläänlailla, mutta ei hän myöskään halunnut, että mahdolliselle liittolaiselle kävisi jotain. Saattoihan Nessan uudella muodollakin olla jotain tekemistä asiaan Mardyrin kiiruhtaessa tuon perään. Villisika tuhahteli tyytymättömänä yrittäen kehoittaa naista palaamaan takaisin leiriin, mutta tuo vain tonki kuolleen sotilaan taskuja ja kiiruhti siitä seuraavan ruumiin kimppuun.

Miehet onneksi saivat karkurit kaadetuksi ilman, että kukaan noista yritti mitään Nessalle. Olisihan joku voinut hätä päissään napata nainen ja uhota tuon henkeä päästäkseen pakoon. Huokaisten syvään karju pyäshtyi joukkion kera Nessan jäädessä tutkimaan viimeisen sotilaan taskuja. Mardyr oli ennättänyt rauhoittuakin tässä vaiheessa, että tämä vaihtoi jälleen muotoa. Mies tuijotti Nessaan siinä missä muutkin, mutta tämä ei vaikuttanut yhtä häveliäältä. Oli hän ennenkin alastoman naisen nähnyt.

"Ei hän ole sairas." Mardyr totesi vilkaisten huvittuneena Conradia. "Tiedät kai, että me miehet vain pidämme naisen alastomasta vartalosta." Mies totesi. "Tule, mennään takaisin leiriin ja etsitään sinulle jotain päälle pantavaa ennen kuin teet koko miehistöni hulluksi."

[cardea]

Nessalle itsesuojelun konsepti oli toisinaan hieman hukassa, kun hän sai päähänsä jonkin idean tai mahdollisuuden herkkuihin tai aarteisiin. Hän ei sen vuoksi letkeuttanut korvaansa possun tuhinoille vaan paineli menemään iloisesti eteenpäin. Lisäksi Nessan hengen uhkaaminen oli melko typerää. Ensinnäkin otusta ei saanut tapettua oikeastaan millään. Toisekseen Nessa muuttui hyvin pelottovaksi tuntiessaan olonsa uhatuksi ja ei välttänyt likaisiakaan temppuja.

Alastomuus oli Nessalle luonnollista ja koska hän halusi tuntea maailmaa ihollaan, hän rakasti sitä. Mardyr muistutti muodonmuuttajaa, että miehet pitivät alastomista naisista ja olento nauroi heleästi. "Tottakai! Hyvä. Minä jo luulin unohtaneeni hetken muodostaa nännit tai navan. Ja miksi sinä kuvittelet, että minä pidän naisena olemisesta?" Olento kysyi hymyillen kääntyen Mardyrin puoleen kädet lanteillaan. Ei, Nessa ei todellakaan ollut mikään häveliäs, punasteleva neito. Hän ei ehkä ymmärtänyt perinteisen parisuhteen järkeä, sillä miksi joku haluaisi vain päätyä vuoteeseen yhden henkilön kanssa, kun maailmassa oli niin monia hyviä paijaajia? Hän oli uskollinen niille, joista piti, mutta ei nähnyt sillä mitään yhteyttä paijaajiinsa.

"Onko meidän pakko? Ei sinullakaan ole paljoa päällä", Nessa kysyi ja katsoi merkitsevästi Mardyrin lannevaatetta ja mutristi omia huuliaan mulkoillen miestä selkeästi tyytymättömänä tähän ideaan. "Sinä olet kuin palvelijat", ja Nessa toisti täydellisenä kaikuna haltiakielellä erään palvelijoiden lempi hokeman: "Nessa, palatsissa ei voi kulkea alasti. Kuningas haluaa, että pidät vaatteita". Oli varmasti karmivaa, miten olento pystyi vain muuttamaan äänensä täysin erilaiseksi. "Onko sinulla edes silkkiä? Se on mukavan pehmeää Nessan iholla", otus totesi sivellen kehoaan hyristen ja saaden Conradin kävelemään vauhdilla toiseen suuntaan ja muutkin miehet vikkelästi tuijottamaan maata.

[Janni]

Mardyr kohotti kulmaansa Nessan kommenttiin ja saattoi nähdä monen muunkin miehen mielessä raksuttavan. Vai piti nessa naisena olosta syystä. Karju kuitenkin tiesi tehneensä toisille selviksi mitä oli mieltä röyhkeästä käytöksestä naisia kohtaan. Toki olihan moinen monen mielestä outoa, näyttihän mies itsekin olevan varsinainen... sika. Ei hän tosin kieltänyt tai kieltäytynyt nautinnoista, jos se oli neidollekin sopivaa.
"Minulla on enemmän mitä sinulla." Mardyr huomautti Nessan valitukseen ja joutui kuuntelemaan vielä tuon matkintaa jostain palvelijasta, mikä ilmeisesti oli yks yhteen naisen äänen muuttuessa asteen. Tosin sanoista hän ei ymmärtänyt puoliakaan.

"Silkkiä? Hah, mihin palkka-armeija tarvitsisi silkkiä?" Mies naureskeli Nessan kysymykseen. "Pellavaa korkeintaan, jos olet niin nirso vaateteiden suhteen." Mardyr totesi samalla, kun he astelivat leriin. Jester oli palannut paikalle ja kumma miten pikkumies oli ilmaantunut vasta hyökkäyksen jälkeen. Mokoma varmaan oli jälleen odotellut piilossa ja antanut muiden tehdä työt. "Tässä olisi niitä marjoja." Jester totesi ojentaen liinasta tehdyn nyytin pomolleen ja jäi sitten tuijottamaan silmät selällään Nessaa. "Mainiota." Mardyr totesi. "Joten, paita päälle niin saat makoisia marjoja." Käsky sai miehistön päästämään pettyneen voihkaisun.

[cardea]

"Minulla on hieno vyö. Sekin on vaate!" Nessa murmutti mutta lähti silti kiltisti kävelemään kohti leiriä. "Mihin te ette tarvitsisi? Se on kevyttä, viileä ja yllättävän kestävää! Pellava voi kutittaa ja ei mukavalla tavalla niin kuin sormet vaan niin, että se on raivostuttavaa", olento valisti Mardykia ja lisäsi: "Plus silkistä saa kauniita värejä. Monia värejä!" Nessa levitti hieman käsiään kuvatakseen kuinka monta väriä voisikaan olla! Nessa kuitenkin unohti kaiken kun kuuli sanan marjat. Olento päästi hyrähdyksen ja oli jo kurkottamassa sormiaan marjoja kohti, mutta ne päätyivät Mardykin suureen kouraan. Jos miehistö päästi pettyneen huokaisun, niin päästi Nessakin. "Typerää", hän mutisi ja otti vastaan jonkun tuoman tunikan. Hän ei edes katsonut kuka se oli vaan tuijotti Mardykia kuin epäillen tuon syövän marjat.

Nessa työnsi päänsä tunikaan ja pian punaiset kiharat popsahtivat näkyviin pääaukosta ja nainen pujotti kätensä hihoista. Vaate näytti valtavalta pienen naisen yllä ja toinen olkapää paljastui kun Nessa hieman liikkui. Tunika kuitenkin ylsi lähes puoleen reiteen ja pussimaisuudellaan peitti kaikki houkuttavat muodot. "Marjat", olento sanoi ja ojensi kätensä suu mutrussa. "Ja minä en tällä hetkellä pidä sinusta", Nessa mutisi saatuaan herkut ja nopeasti vilisti ne käsissään kauemmas Mardykista. Hän istuutui Wessin viereen takaisin ja katsoi miestä: "Sinusta minä pidän", hän sanoi ihmiselle ja alkoi syömään marjoja herkuistaan nauttien.

[Janni]

"Teen tämän vain ajatellen teidän keskittymistänne!" Mardyr murahti miesjoukolle tietäen ettei mitään leirissä tulisi tehtyä tai kukaan ei pysyisi valppaana, jos leirin keskellä hilluisi alaston nainen. Miehet olivat toki vapaita yrittää iskeä Nessaa jos halusivat, mutta hänestä tuntui ettei muodonmuuttaja ymmärtänyt tai piitannut flirttailun päälle.
Aden saapui pian tunikan kanssa, jonka Nessa veti sen enempää mutisematta päällensä. Tuo taisi todella haluta marjat musstuttavakseen. Nyytti ojennettiin tuolle niin kuin oli sovittu.

Muodonmuuttaja teki selväksi ettei pitänyt karjusta enää sillä hetkellä ja päätti kipittää vanhemman miehen vierele, joka oli käynyt istuutumaan jälleen nuotion ääreen kohentamaan tulta. Mardyr mulkoili Nessaa ja sitten tuhahti nyrpeänä päättäen astella vankkureiden luo tarkastamaan kuorman. Taistelun tiimellyksessä ei voinut tietää, jos joku ihmisistä oli päässyt käsiksi laittomaan tavaraan, joka heidän kuului rajanyli viedä.

"Tyttö kulta, pomo vain ajattelee parastasi, kuin myös miestensä parasta." Wes selitti toiselle. "Ja sitä paitsi illan tullen sinulla tulisi kylmä."

[cardea]

Mardyrin ajatus siitä, että Nessa ei ymmärtänyt flirttailua tai iskemistä oli oikeassa. Nessalle piti olla suora toiveissaan tai pyynnöissään, sillä muuten nainen saattoi ymmärtää täysin väärin ja päätyä tekemään jotain, mitä moni katuisi. Hän ei ollut alasti seksuaalisen huomion vuoksi vaan siksi, että viihtyi ilman vaatteita. Marjat olivat kuitenkin tarpeeksi suuri houkutin, jotta nainen pukeutui mukisematta sen suurempia. Nessan istuessa Wessin vieressä hän katsoi vanhempaa miestä pyörittäen marjaa suussaan. "Ehkä, mutta miksi tämän pitää kutittaa? Kylmä on kyllä kurjaa..." Nessa myönsi lopulta ja mutusteli hetken marjoja pohtivana. Marjojen makeus lepytti olentoa huomattavasti ja hän ei kokenut paitaa enää niin suurena ärsykkeenä kuin aluksi. "Minä pidän hänestä taas", Nessa sanoi Wessille hiljaa kun oli syönyt marjansa ja nousi seisomaan. Hetken Nessa katseli ihmistä ja virnistäen taputti tämän päätä ennen kuin juoksi Mardykin luokse.

"Marjat olivat makoisia", olento sanoi ja ei välittänyt siitä, mitä toinen oli tekemässä tullessaan aivan lähelle. "Minä pidän sinusta taas. Wes myös huomautti, että illalla on kylmä. Hän on höpsö sanoessaan minua tytöksi. Nessa oli ennen kuin ihmisiä oli. Ihmiset ovat sitten kummallisia", olento totesi ja lipaisi huuliaan, jotka olivat punertuneet marjojen mehuista. "Minä tosin vielä pidän enemmän kakkusista, mutta marjat ovat oikein hyviä. Namut ovat parhaita kun niissä on maustetta, jota muut eivät voi syödä. Se on sellaista, jonka jälkeen hengitys tuoksuu mantelilta. Se on oikein hyvää", Nessa höpötteli ja alkoi nuolla punaisia sormiaan.

[Janni]

Wes vain naureskeli Nessan ailahtelevaan mielipiteeseen Mardyrin suhteen ja näytti tuo myös tyytyvän tunikaansa. Mies jäi vain puistelemaan päätään huvittuneena neitokaisen taputettua tämän päätä ennen kuin kiiruhti vankureiden luo.
Mardyr sillävälin oli tutkinut kuorman läpi ja mihinkään ei näennäisesti oltu koskettu. Sen myötä mies oli ryhtynyt tonkimaan yhtä puulaatikkoa muiden laatikoiden lomassa. Sydell ei ollut ennättänyt tuomaan sitä pyydettyä pulloa, kun ihmiset olivat hyökänneet.

Karju säpsähti ääntä takanaan ja katsahti olkansa yli Nessaan, joka oli ilmestynyt vankkureiden takaovelle. Hän ei olisi halunnut ulkopuolisten näkevän vankkureiden sisältöä, mutta tuskin muodonmuuttaja edes älysi mitä niin tiukasti naulattujen puulaatikoiden sisällä saattoi olla. Mardyr ei ennättänyt saamaan sanaa väliin, kun toinen ryhtyi jälleen sepittämään omiaan Wessistä, marjoista ja mausteista. Mies tuijotti toista mitään sanomattomalla ilmeellä sen aikaa.
"No sepä mukavaa." Karju totesi sarkastisesti suoristautuen ja veti samalla avaamastaan lootasta viinapullon. "Mikä saikaan sinut muuttamaan mielesi suhteeni?" Mardyr kysyi astellessaan ulos vankureista ja korkkasipa pullon siinä ohessä.

[cardea]

Vankkurin laatikot olisivat olleet kiehtovia, jos Nessa olisi niihin keskittynyt vähääkään enempää. Sen sijaan hän tapitti karjua pää kallellaan ja höpötteli omiaan. Hän hymyili kuin naantalin aurinko miehen todetessa asian olevan mukava: "eikö olekkin!" Miehen kädessä oli pullo ja Nessa katseli sitä hieman kiinnostuneena. Hän ei kuitenkaan välittänyt juomisesta laisinkaan niin paljon kuin syömisestä. "Wes ja sitten sinä annoit minulle marjoja kuitenkin. Minä pitäisin vielä enemmän, jos sinä vähän paijaisit tai rapsuttaisit. Nessa pitäisi siitä", muodonmuuttaja sanoi ja paijasi hieman kiharaa kuontaloaan, kuin näyttääkseen mitä toinen voisi tehdä. Nessa ei myöskään epäröinyt tulla aivan lähelle silmät hyvin toiveikkaana hellyydestä.

Se hassu asia olennossa oli, että hän ei kokenut muiden ulkomuotoja juuri minään. Hän piti tietenkin joitain henkilöitä kauniimpina kuin toisia, mutta ehkä niin monien muotojen jälkeen oli hankalaa näyttää poistyöntävältä. Mardyk ei ehkä ollut sellaisen äidille esiteltävän pojan näköinen, mutta eipä Nessalla sen puoleen ollut äitiäkään. "Voi Nessa paijata karjuakin sitten. Minä olen hyvä siinä", olento sanoi vieden kädet selkänsä taakse ja hymyillen ylpeästi. Hänestä tarjous oli lähes liian hyvä ollakseen totta!

[Janni]

"Ehkä sitten, kun olen juonut tarpeeksi." Mardyr totesi Nessan ehdotellessa jälleen paijaamista. Mies kyllä tiesi ettei toinen tarkoittanut paijaamisella mitään seksuaalista, mutta siltä se kuulosti pahan päiväisesti. Varsinkin, kun tuo tarjoutui paijaamaan miestäkin vastineeksi. Se sai vierellä lojuvan Titon, sekä Solomonin virnuilemaan. "Uuuuh, pomo varmaa saa tänään~" Satyyri vinoili tahallaan kova äänisesti puhuessaan kentaurille. "Turpa rullalle." Mardyr murahti ottaen kunnon ryypyn pullosta ja lähtien astelemaan telttoja kohti. Ei sillä etteikö hänelle olisi nainen kelvannut, mutta Nessa tuntui sen verran viattomalta hupsun luonteensa kanssa, että moinen tuntuisi vain hyväksikäytöltä. Olihan hänen sarkasmikin mennyt tuolta juuri yli hilseen.

"En ennättänyt näkemään miten muutit muotoasi. Onko se jotain magiaa vai revitkö luut ruumiista tai jotain?" Mardyr päätti yrittää vaihtaa puheenaihetta pikaiseen ja osittain kysyi luista vitsikääseen tyyliin tietämättä olevansa yllättävän lähellä.