Kirjoittaja cardea » 25 Heinä 2019, 19:56
Nessan ei tarvinnut juuri miettiä omia puuhiaan, sillä Karjun väki tuntui pärjäävän vallan mainiosti ilmankin. Karhu siis juoksi sotilaan kiinni - kukaan ei ikinä muistanut, että karhut pystyivät juoksemaan helposti nopeammin kuin ihmiset. Otu otti ihmisen kiinni ja tajuttuaan tämän olevan nainen ja paljon parempi omiin tarkoitusperiinsä tämän vuoksi, nalle nappasi kiinni aseesta ja rojahti neidin päälle, varoen rikkomasta yhtäkään luuta ja varmisti, ettei toinen saanut henkeä. Lopulta ihminen lopetti sätkimisen ja Nessa oli paikoillaan vielä hetken. He olivat juosseet vähän syrjemmälle muusta taistelusta.
Paikalle ilmestyi yksi Karjun sotilaista ja Nessa näytti tälle ihmiselle myös hampaitaan. "Minun. Mene pois", olento ärisi ja sai sotilaan juoksemaan takaisin komentajansa luokse. Nessa odotti vielä hetken ennen kuin imeytyi ulos karhun luista muuttuen vain kasaksi lihaa ja alkoi sitten levittäytymään kuolleen naiseen ruumiin ympärille alkaen syömään jäänteitä. Siinä ei mennyt kauaa, ja pian luuranko oli täysin paljas ja Nessa otti sen haltuunsa täyttäen nopeasti kaikki paikat lihalla. Pian äskeinen luuranko oli jälleen hengissä. Nessa ei ollut vaivautunut katsomaan naisen piirteitä sen tarkemmin. Hän päätti silmien olevan vihreät ja hiusten punaiset, sillä punainen oli niin kaunis väri. Hän kasvatti kynnet, jotka olivat hieman pidemmät kuin ihmisillä yleensä ja mustat. Naisen vartalon hän muotoili luiden mukaisesti ja tällä oli hieman leveämpi lantio kuin yleensä ja sen sovittaakseen Nessa kasvatti itselleen hyvän kokoiset rinnat. Koko toimitus oli vienyt hieman yli kymmenen minuuttia.
Nessa nousi seisomaan alastomassa ihmiskehossaan ja kyykistyi tarkistaen kaikken toimivan. Hän venytteli nautinnollisesti ja kääntyi katsomaan maahan, jossa oli vain karhun luut ja naisen aiemmin päällä olleet varusteet. Hän kumartui ja poimi käteensä vyön, jossa oli nätti solki ja puki sen ylleen. Sitten hän tutki hetken taskuja, koska taskuissa oli aina kaikkea mielenkiintoista ja löysi kolikoita! Harmikseen hän ei löytänyt mitään muuta kiinnostavaa. Hän ei välittänyt laittaa vaatteita sen enempää päälleen, ei Nessa ikinä pitänyt vaatteista päällään. Vielä vähemmän hän piti jostain niin raskaasta! Niimpä Nessa käveli esiin kirjaimellisesti naisen synnyn puvussa. Karhun äänen oltua käheä, muriseva ja kaikella tapaa ei ihmismäinen, oli naisen ääni paljon miellyttävämpi. Se oli pehmeä, ei turhan korkea ja vähän käheä. "Minä en pidä pitkistä terävistä tikuista", Nessa sanoi kävellessään kohti miehiä ja tutkien sormiaan ja hioen niiden ihoa vielä hieman. "Onneksi sillä oli hyvät luut. Paljon helpompaa", nainen totesi ravistellen itseään ja heiluttaen kirkkaan punaisia hiuksiaan päättäen kihartaa niitä vähän. "Sinä näytät hassulta suu auki", nainen totesi yhdelle sotilaista ajattelematta laisinkaan, että tuskin koskaan yksikään vähänkään järkevä naisihminen kävelisi sotilaiden keskelle alasti. "Minä olen aika täynnä, mutta sinä sanoit, että minulle olisi herkkuja", olento totesi pysähtyen hymyillen katsomaan Karjua. Tällä kertaa hän joutui katsomaan ylöspäin, sillä vaikka nainen oli ollut hyvän kokoinen, ei tuo päässyt lähellekkään Karjun mahtavaa kokoa.