Uusi alku

[Aksutar]

Darius oletti, että Mordecai olisi poistunut hymähdyksen tai näsevien kommenttien kera saman tien. Tai ehkä hän jopa toivoi sitä? Miksi vampyyri edes oli täällä? Darius ei tältä seisomalta sitä ymmärtänyt ja jos totta puhuttiin, ei hän ollut täysin varma, oliko Mordecai edes oikeasti täällä. Ehkä velho olikin vain yksi harhakuvista? Se tuntui toisaalta täysin typerältä, miksi hän olisi kuvitellut kaikista mahdollisista tahoista juuri Mordecain tänne? Ellei se sitten ollut jonkinlainen alitajuntainen toive saada parantavaa magiaa omaava vampyyri paikalle hädän hetkellä, kaikista muista vaihtoehdoista viis. Olihan Mordecai jo kahdesti auttanut heitä hetkinä, joina joku oli vähällä menettää henkensä…

Yhä eliitin katse pysyi kiinni, Dariuksen koittaen selvitellä ajatuksiaan ja tunteitaan järjestykseen. Hiljaisuus hallitsi kirjastossa hetken, ennen kuin eliitti saattoi kuulla velhon askeltavan lähemmäs ja pian polvistuvan, jonka jälkeen Mordecai tiedusteli, oliko eliitti kunnossa. Darius ei vieläkään ollut varma, oliko velho oikeasti paikalla vai ei. Oliko hän tullut hulluksi ja kuvitteli omiaan, vai oliko vampyyri oikeasti edessään. Vaikkei hän vieläkään ollut katsettaan avannut ja nähnyt velhoa…

Hetkeen Darius ei sanonut mitään. Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, Dariuksen hengittäen jokseenkin hankalasti. Kurkkua kiristi ja tuntui, etteivät keuhkot tahtoneet ottaa happea sisään. Kaikkialle sattui, rintaan, hartioihin, kurkkuun, päähän. Ja siihen puuttuvaan silmään. Mutta kivuistaan hän ei aikonut sanoa mitään.
”Iriador ei enää herää”, Lopulta eliitti puhui, lähes kuiskaten, äänensä kevyesti väreillen, mutta muuten rauhallisena, ”Emmekä tiedä – kukaan ei tiedä – miten häntä edes auttaa”.


//Perian saattaakin siitä sitten nauttia, jos Jacka osa olla hellä. Ja ne kädet on puhtaat toimituksen ajan. Jos siilibongari juoksee suo vastaan linnan käytävällä, sillon on paree lähtee juokseen samaan suuntaan. Ja totta kai se pitää aidata siiliaidalla, ettei pääse kaupunkiin riehumaan tuollainen peto. Aran käskee Jaakon ottamaan sen siilin kiinni tai muuten käy huonosti //

[Crimson]

Jossain mielessään Lothar kaiketi odotti jotain ärhäkämpääkin vastausta kysymykseensä. Kenties kehotusta siirtyä kauemmas tai haihtua paikalta sinne mistä perkeleestä hän oli paikalle saapunutkin. Viimeisen ikuisuudelta tuntuneen ajan Mordecai toki oli viettänyt omissa oloissaan varsin tiiviisti itseään keräillessä, joten tämä oli ensimmäinen ihmiskontakti hetkeen hänelle.
Mutta mihinkään ärhentelyyn Winderistä ei sillä hetkellä ollut. Hänen oli vaikea sanoa mikä miestä sillä hetkellä vaivasi, mutta jokin selvästi pakotti kenraalia pysymään niin epämukavassa asennossa kuin tuo olikin. Johtuiko se hengen täällä vierailusta? Kyseenalaistiko Winder näkemänsä ja oli lopullisesti seonnut siitä?

Ainakin haltiakenraali sai kerrottua alkeellisesti mistä oli kyse. Mordecain pitkät korvanlehdet värähtivät hänen keskittyessä kuuntelemaan Dariuksen hiljaista ääntä, pistäen merkille sen oudon värinän miehen äänestä ja hankalan hengitystahdin. Se outo ilmassa oleva vahva energia siis liittyi jotenkin Iriadoriin? Sen täytyi varmaankin olla syy siihen, miksi hänen suojeluksensa oli halunnut hänen saapuvan tänne, vai mitä?

Mutta tämä asia ei edistyisi kyllä mihinkään, ellei hän saisi Dariusta puhumaan ja rauhoittumaan ensimmäisenä.
Velhon lasittunut katse harhailikin Winderin tummissa hiuksissa kasvojen tienoilla sen hetken, kun hän pyöritteli vaihtoehtoja mielessään.
”Ehkä minä voin auttaa”, Lothar ilmoitti lähes huokaisten. Hänestä ei olisi kyllä tekemään mitään ihmeitä juuri nyt, muttei mikään estäisi häntä yrittämästä olla avuksi. Paitsi korkeintaan Winder ja Seyr henkilökohtaisesti.
”Mutta minun on ensin saatava tietää mistä tässä kaikessa on kyse. Ja sitä varten sinun on ensiksi rauhoituttava.” Velho kuitenkin jatkoi aavistuksen likemmäs siirtyen ja kohotti toisen kätensä Dariuksen puoleen, koskien varovaisesti ehdotustaan tehostaakseen haltiaa toiselle hartialle.


//Jackan ei varmaan kannata mennä siitä vakuuseen, siinä voi tapahtua vaikka mitä kun se pääsee vauhtiin sen päähieronnan kanssa. Siinä on Perianin hiuksetkin vielä sellasella letillä ohessa, ettei niitä enää saa auki kun leikkaamalla. Jaakko ei ota siiliä kiinni, vapaana saa hovissa laiduntaa ja papanoida matoille jos häneltä kysytään. Onpahan sisäköillä töitä, ei vahingossakaan pääse loppumaan. Ja sellanen landemaisuus vois tuoda jotain uutta hovin ah niin ankeille käytäville. Jaakko tekee hovista sen maatilan.//

[Aksutar]

Ehkä minä voin auttaa. Ehkä? Kenties… Darius ei tiennyt, hän lieni viimeinen henkilö kertomaan, kuka ehkä osaisi auttaa Iriadoria. Mutta tähän asti Mordecai ei ollut epäonnistunut auttamisyrityksissään minkään tahon suhteen. Joten ehkä velho osaisi auttaa tälläkin kertaa.
Mutta ennen kuin verenimijä pystyi mitään teorioita edes harkitsemaan, piti hänen saada tietää, mistä oli kyse. Niihin sanoihin Darius nyökkäsi olemattoman pienesti muutaman kerran, samalla kun yritti hengitystään tasailla ja rauhoittua. Lievittää sitä ahdistusta rinnassaan edes jotenkin. Kai hän myös pikkuhiljaa alkoi uskoa, että tämä kaikki oli totta. Ei hän ollut nähnyt harhoja eikä nyt kuullut harhoja. Mordecai oli oikeasti täällä ja näennäisesti halusi auttaa, vaikkei se käynyt järkeen eliitin mielestä. Eliitin, joka yhä pelkäsi, että Mordecai osoittautuisi yhdeksi tahoista, joihin heidän ei todellakaan olisi kannattanut luottaa. Ja vaikka vampyyri oli osoittanut ne epäilyt jo muutamaan otteeseen vääriksi, Dariuksen oli silti kovin vaikea päästä yli peloistaan. Viimeinen asia, mitä he nyt kaipasivat, oli jälleen uusi taho joka puukottaisi selkään.

Mutta. Ennen kuin tilanne voisi edetä mihinkään, oli Dariuksen rauhoituttava. Sen eliitti ymmärsi itsekin ja pyrki sitä tekemään paraikaa. Se rauhoittuminen sai kuitenkin terävän pysähdyksen, kun Mordecai yllättäen koski eliittiä.
Ja Dariuksen ensimmäinen reaktio oli aggressio. Tällä kertaa syynä ei kuitenkaan ollut itse Mordecai, vaan ennemminkin sekavassa tilassa olevan eliitin vaistonvarainen reaktio ”yllättävään” kosketukseen. Hän kun ei muutenkaan pitänyt, jos häneen koskettiin kysymättä ja nyt kosketus tuli täytenä yllätyksenä, kerta Darius ei moista liikettä edes nähnyt tulevaksi. Ehkä hän jopa osin säikähti fyysistä kontaktia, kun ei vielä ollut täysin uskovinaan kaikkea todeksi.

Joten, sen säikähdyksen saattelemana aggressioreaktiona Darius yllättäen tarrasi kiinni Mordecain ranteesta, kädestä joka häntä oli koskenut, sekä vampyyrin kaulasta, enemmän tai vähemmän väkisin ja voimalla ”heittäen” miehen maahan vierelleen. Nojautuen puoliksi velhon ylle, painaen tuon ranteen vasten lattiaa ja puristaen otettaan tuon kaulalla.
Ja Darius viimein avasi katseensa, nyt nähden, että vampyyri todella oli siinä. Hän tunsi, näki, haistoi ja kuuli velhon, tämä ei ollut harhakuva. Näin todenoloisia harhoja hänellä ei voinut olla. Nyt kun katseensa oli avannut, tuijotti eliitti vampyyria allaan jokseenkin kauhunsekaisella katsella, selvästi ollen eksynyt tavalla tai toisella koko tilanteessa, Hengittäen raskaammin, koko miehen väristen pienesti silkasta ahdistuksesta.

Mutta kun viimein ymmärsi, että Mordecai oli läsnä, aito ja hänen otteessaan, päästi Darius terävännopeasti irti velhosta. Jääden kuitenkin osin tuon ylle, vain tuijottaen jokseenkin huonovointisennäköistä vampyyria allaan – ei sillä, että selvästi uupunut ja tummat silmänaluset omaava eliitti olisi näyttänyt yhtään hehkeämmältä itse.
Vaikka oli reagoinut aggressiivisesti, ei eliitti näyttänyt lainkaan vihaiselta, ennemminkin eksyneeltä ja yllättyneeltä. Ehkä jopa jokseenkin pelokkaalta.
”E-en…”, Darius aloitti, yllättävänkin varovaisesti, äänensä kuulostaen kuivalta, jonka johdosta haltia kävikin nielaisemaan ennen kuin sanojaan pystyi jatkamaan, ”A-anteeksi, en… en tarkoittanut…”.
”Olethan… kunnossa?”


//JACKA :DDD RAUHOTU!! Etkä stoke niitä Perianin hiuksia tai muuten se henkilökohtasesti teurastaa sut. Ja Jaakko jumalauta, otat ne siilit kiinni ennen kun Aran käskee jonkun Katalan hankkiutuun niistä eroon! EIKÄ MITÄÄN PAPANOITA MATOLLE HERRAN JESTAS! KALLIIT KAUNIIT MATOT!!! Et tee sitä sienifarmias sinne hoviin, muuten Aranilta poksahtaa viimenenkin verisuoni päästä //

[Crimson]

Sillä hetkellä kun sormenpäät ehättivät koskemaan kunnolla tummia kankaita Winderin hartialta, kertoi jokin alitajuntainen ääni hänen tehneen virheen. Lothar ei kuitenkaan nostanut kättään enää omalle puolelleen takaisin. Piittaamattomuuttaan? Ei, ennemminkin siitä syystä, ettei hän yksinkertaisesti jaksanut alkaa korjata jokaista pientäkin virhettä, joita hän tässä tilassa saattoi tehdä. Hän ei myöskään odottanut aivan sitä mitä tuleman piti, joka sai Mordecain vielä yrittämään perääntyä tilanteesta, mutta liian myöhään.
Velhon katse taittui auki aavistuksen paremmin, ja ilme kasvoilla muuttui lähinnä yllättyneeksi, kun Winder tarrasi häneen kiinni. Eikä mitenkään nätisti, vaan aggressiivisen hanakasti ja viskasipa hänet vielä lattiallekin selälleen, joka sai Mordecain ynähtämään iskun voimasta. Muttei Lothar pistänyt lainkaan vastaan, sillä hänellä ei todellakaan ollut voimia alkaa painia Dariuksen kanssa juuri nyt. Hänen kehonsa oli kuihtumassa, ja fyysiset teot saivat hänet voimaan huonosti N’thizedratamin iskun tähden. Olisihan yönlapsi voinut repiä voimiaan yliluonnollisuudestaan, mutta tässä tilanteessa, tässä hetkessä se tuntui yliampuvalta vedolta.

Kauttaaltaan vaaleat silmät tuijottivat ylle jääneeseen häkeltyneinä, mutta tarkkaillen seuraten Dariuksen kasvojen eleitä. Myös Mordecai oli kaiketi säikähtänyt tilannetta rintansa kohoillessa nopeammin. Tai sitten se johtui kosketuksen tuomasta jännityksestä ja kiivaista sydämenlyönneistä huoneessa. Velhon toinen käsi lepäsi hänen päänsä vieressä kuin antautumisen merkkinä, eikä Kaváldthalrilla ollut aikomustakaan yrittää pakottaa sillä Dariusta kauemmas. Hänhän ruokkisi siten vain lisää tuota outoa reaktiota, jonka siivittämänä eliittikenraali oli hänen kimppuunsa käynytkin.
Sen sijaan velho makasi sijoillaan aivan hiljaa paikoillaan siihen asti, kunnes miehen ote hänestä heltyi yhtä nopeasti, kuin Darius oli häneen kiinni käynytkin. Jokseenkin helpottunut henkäisy karkasi ulos vampyyrin huulilta, pienen murheenkaaren Mordecain kulmissa kuitenkin saaden hänet näyttämään yllättävänkin surkealta lyhyen hetken.

”Ei sillä ole väliä”, Lothar hymähti rauhallisesti, antaen kyllä anteeksi Winderin tahdittoman käytöksen. Ei hän ollut siitä millänsäkään, kenties sen saattoi pistää muuten sekavan mielentilan piikkiin. Vika taisi kuitenkin olla hänessä, ja siinä ettei hän ollut tarkkaillut tilannetta hetkeä pidempään vierestä käsin.
”Nyt olisi hyvä hetki hankkiutua minusta eroon lopullisesti”, oli kuitenkin Mordecain itseironinen vastaus Winderin kysymykseen oliko hän kunnossa, joka sai hänen surkean ilmeensä vaihtumaan väsyneen neutraaliksi jälleen. Yönlapsen katse laski myös jonnekin heidän väliinsä hänen samalla pohtiessa, kuinka paljon hän olikaan vielä valmis antamaan anteeksi.
”En todellakaan ole kunnossa, mutta se ei ole sinun syytäsi. Kunhan sinä rauhoittuisit tuolta… mikä sitten mielesi levottomaksi saakaan.”


//JACKA ON IKILIIKKUJA, EI VOI PYSÄHTYÄ! Siel on joku jänispata pöydässä sinä päivänä, kun Jacka menee aiheuttaan peruuttamattoman katastrofin. Jaakkohan pistää farmihaaveet täytäntöön. Se asustelee ite siellä verisiilivyöhykkeellä aina ettei kukaan erehy enää häiritsemään hänen ylhäistä rauhaansa. Ei edes Katala sen jälkeen, kun se verisiili käy näykkäämässä sen hännänpäästä joku kerta//

[Aksutar]

Toisin kuin Darius oletti, ei Mordecai ottanut tästä ”pienestä” aggressionpuuskasta itseensä, näemmä. Sen sijaan että velho olisi näyttänyt ärtyneeltä, loukkaantuneelta tai saman tien vihaiselta, vaikutti tuo olevan sen sijaan vain uupunut. Mitä ikinä sitten olikaan tapahtunut, osasi jopa Darius sanoa, ettei Mrodecai ollut aivan oma itsensä. Pian jopa huomautellen, että nyt olisi täydellinen tilaisuus hankkiutua vampyyrista eroon. Ja siltä se kyllä vaikuttikin, mitä Darius nopeasti velhoa silmäili. Tuo ei vaikuttanut olevan terässään ja olisi varmaan helppo seivästää ensimmäiseen terävään objektiin minkä käteensä vain saisi. Mutta eipä se Dariuksen mielessä ollut tällä kertaa.
Hitaasti Eliitti lopulta nojautui pois velhon yltä, katseensa tarkkaillen laiskasti tummatukkaista, joka myönsi ettei todellakaan ollut kunnossa – mutta se ei ollut äskeisen syytä. Olisihan se tavallaan ollut hassua, jos moinen mitätön heitto olisi saanut vampyyrivelhon polvilleen. Tosin mistä sitä tiesi, jos Mordecailla olisikin ollut huono selkä jo entuudestaan.

Mordecai kuitenkin kehotti haltiaa rauhoittumaan, mutta se taisi jo tässä tilanteessa olla turha huomautus. Eliitti tunsi jo olevansa huomattavasti rauhallisempi, eikä enää paniikinomaisesti epäillyt omaa mielenterveyttään. Ahdistus ja kivut kuitenkin pysyivät, mutta äskeisen pelästysreaktion myötä nekin olivat tällä hetkellä taka-alalla. Mutta vaikka oli rauhallisempi, ei Darius siltikään ollut puheliaammalla tuulella. Sen sijaan että mitään olisi sanonut vampyyrin sanoihin, pysyi eliitti vain hiljaa, lähinnä siksi että hän keräili yhä ajatuksiaan ja tunteitaan.
Sen pienen hetken jälkeen Darius kuitenkin nousi lopulta ylös jaloilleen, kumartuen kuitenkin hitusen Mordecain puoleen ja tarjoten kättään velholle, sikäli mikäli tuo tarvitsi ja otti vastaan avun päästäkseen ylös lattioita nuohoamasta.


//Jacka pitää kiinnittää johkin koneeseen mikä tuottaa sähköä ja siitä tulee sitten ilmaista ikiliikkujaenergiaa. Ja todellakin, tulee rusakkomuhennosta jos et oo varovainen Jacka. JA JAAKKO NYT PERKELE :DDD Hirvee private swamp siellä jossain verisiilikäytävillä, missä farmataan sieniä. Ja APUA Katalan häntä r i p. Piti odottaa että verisiili nukahtais ni sen sai sitten vasta irti siitä hännästä //

[Crimson]

Ehkä olisikin ollut helpotus päästä hengestään juuri nyt, mutta sitä Winder ei hänelle kuitenkaan suonut. Onni onnettomuudessa siis kaiketi, jos asian niin halusi muotoilla.
Ei Darius enää vaikuttanut olevan niin sekaisin päästään, ainakaan haltian energiaa Lotharin tulkitessa. Se rauhoitti myös hänen mieltään. Siinäkin mielessä, ettei Mordecain tarvinnut alkaa taistelemaan vastaan jos eliittikenraali olisikin päättänyt kuristaa hänet tähän paikkaan ja päästää päiviltä, kuten velho oli itseironisesti ilmoille juuri heittänyt.

Tilanne kuitenkin otti rauhallisemman tavan edetä. Darius kapusi hänen yltään takaisin omille jaloilleen, velhon seuraten suoritusta lähinnä sivusilmällä. Tähän olisi ollut mukava jäädä sijoilleen vain lojumaan, mutta ei hän ollut tullut tänne makoilemaan. Winder kuitenkin yllätti hänet tarjotessaan kättään avuksi nousemaan lattian rajasta ylös, joka sai uudemman kerran yönlapsen ilmeen harkitsevan hämmentyneeksi. Jotain mitä hän ei todellakaan odottanut Haukansilmältä.
Mutta sen sijaan, että olisi kylmiltään vain sysännyt avun syrjään, kohotti Lothar toista kättään ylös ja otti Winderin avun vastaan noustakseen takaisin myös jaloilleen. Se koski hänen kehoonsa, mutta todennäköisesti vähemmän kuin jos velho olisi joutunut itse nostamaan itsensä ylös takaisin. Oliko se sitten jotenkin kiusallista? Ehkä. Mordecai ei kuitenkaan takertunut aiheeseen omalta osaltaan etenkään ääneen.
”Kiitos…” lieni kaiketi ainoa sana, jonka Kaváldthalr sillä hetkellä sai sanotuksi noustessaan takaisin pystyyn ja suoristaessa liivinsä yllään yhdellä rauhallisella nykäisyllä.

Lothar tunsi olonsa kuitenkin edellistäkin heikommaksi tasaillessaan itseään äskeisen jäljiltä, muttei hän tietenkään antanut kyseisen vaivata itseään. Ei etenkään näkyvästi.
”Sanoit ettei hän herää enää, Iriador siis. Mitä sillä tarkoitit?” Vampyyri aloittikin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut heidän välillään, ja kohotti katseensa Dariuksen kasvojen tienoille. Lothar yritti harhauttaa sillä mieltään kaikesta muusta, koska sehän todellakin pakottaisi hänet voimaan paremmin mukamas.


//No todellakin, hamsterinpyörään vipeltämään samantien. Siellä on kinttupaistit ja muhennokset pöydässä, ja jäniksenkäpälät ensimmäiselle vieraalle lahjoituksena. JA KYLLÄ! Kunnon kosteikko siellä, Jaakko pitää sienifarmistaan hyvää huolta kun ei tarvi mistään murehtia enää. Katalan häntään jää sellaset verisiilin hampaiden kolot muistoksi ja sellanen väkkyrä mutka, joka ei enää suoristunu jälkikäteen//

[Aksutar]

Ehkä eliitin jonkinlaiseksi yllätykseksi, vampyyri päätti tarttua hänen tarjoamaan käteen ja hyväksyä tämän pienen, käytännön avun tässä tilanteessa. Eipä Darius siitä mieltään olisi pahoittanut, jos Mordecai olisi hänen apunsa hylännyt ja ennemmin itse itsensä ylös kammennut. Mutta, velhon tarttuessa tarjottuun käteen, kävi Darius auttamaan vanhemman miehen jaloilleen. Velhon jopa kiittäen siitä avusta, Dariuksen vain pienesti hymähtäen siihen kiitokseen.
Haukankatse tarkkaili velhoa kulmien alta, eliitin vaikuttaen jo neutraalilta tilanteen suhteen, vaikka ajatuksensa olivatkin yhtä suurta myrskyä. Darius ei kuitenkaan saanut itseään nostamaan katsettaan Mordecain kasvojen puoleen, syystä tai toisesta. Ehkä hän oli häpeissään siitä mitä juuri teki ja miten oli aikaisemmin käyttäytynyt velhoa kohtaan. Varsinkin kun nyt vaikutti siltä, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta, Mordecai oli täällä auttaakseen heitä. Häntä.

Jälleen kerran Mordecai oli se, joka tilanteessa puhui ensin. Dariuksen kuunnellen kysymyksen, johon ei heti käynyt vastaamaan, eliitin vain tuijottaen johonkin Mordecain lantion tai käsivarsien tienoille. Haukansilmäinen lopulta veti syvempään henkeä, ennen kuin avasi suunsa.
”Muutama päivä sitten Iriador alkoi romahdella ilman syytä. Kylän lääkärit ja parhaimmat magiantietäjät kävivät katsomassa häntä, mutta eivät osanneet sanoa mikä häntä vaivaa – Muuta kuin, että se liittyy jotenkin magiaan”, Darius aloitti, alustaen tilanteen niin hyvin mitä kykeni, ”Hän on vain nukkunut… Hänen on ollut vaikea pysyä hereillä ja tänään, hän ei enää herännyt… Hän vain nukkuu”.


//Todellakin! Ja apua nyt D:D:D:DDD Deli tulee mielellään syömään sen muhennoksen sitten. Jaakko ja sen sienifarmit <3 I support. JA KYLLÄ APUA :D:D:D:DD Katala parka, häntä on pilalla! //

[Crimson]

Yönlapsi tarkkaili toisen miehen eleitä ja ilmeitä rauhassa odottaessaan Dariuksen kertovan jotain tästä oudosta tilanteesta Iriadorin suhteen. Hän henkäisi hiljaa, kenties se kuulosti jopa aavistuksen tuskaiselta ja värisevältä ulkopuolisen korvaan, jos osasi kiinnittää häneen huomiota juuri oikealla hetkellä. Mutta mitään surkeasta ja heikosta olostaan Mordecai ei näyttänyt ulospäin, aivan kuin eläin joka yritti viimeiseen saakka piilotella vammojaan kaiken varalta. Vaikka tässä tilanteessa, hänen aikaisempien sanojensa tähden, se lienikin varsin turha alitajuntainen seikka.

Lothar kuitenkin painoi Winderin sanat mieleensä, hiljaa sijoiltaan kuunnellen kartanon dilemmasta paremmin. Se kuulosti kyllä oudolta, jonkinlaiselta unitaudilta äkkiseltään ajateltuna. Magiapohjaiselta. Vaikka mitäpä hän osasi tilanteesta sanoa vielä, ennen kuin pääsisi itse selvittämään tilannetta paremmin. Kaikkensa kyläpäällikkö ja eliittikenraali kuitenkin vaikuttivat jo tehneensä asian eteen, mikä saikin Mordecain miettimään tilannetta paremmin. Oliko Alastriona tuonut hänet tänne Dariuksen epätoivon takia? Koska tilanne oli muistuttanut sitä aikaisemmasta, mitä Zhiermatuin veren kanssa Seyrin suhteen oli aikaisemmin tapahtunut?
Sen lyhyen hetken Lothar makusteli tilannetta mielessään. Hän ei tiennyt miten paljon voisi tehdä juuri nyt, mutta sehän ei estäisi häntä yrittämästä.

”Selvitän mistä on kyse, keksin kyllä jotain.” Se lieni epäsuora lupaus että jotain tilanteen edistämiseksi tulisi tapahtumaan. Mordecai ei kuitenkaan ollut kuka tahansa velho. Hän tiedosti sen kyllä itse, ja taisi kyseisestä syystä vähätellä itseään tekojen suhteen, sillä hän ei todellakaan ollut ansainnut mitään hienoja titteleitä ja arvonimiä kohdalleen mistään syystä.
”Anna… minulle kuitenkin hetki ennen sitä”, yönlapsen ääni värähti, ja katseensa lattiaan painava suurvelho näytti juuri siltä, että kumoaisi itsensä tasapainoltaan pian lattianrajaan uudelleen.


//Deli tulee joo, kun luvataan uunituoretta jänispataa. Ei edes kyseenalaista. Ottaa ne kintutkin mukaan ja pistää takanreunalle roikkumaan talteen. Sienifarmi on must, will be canon sooner or later. Aranilta ei kysytä >:U Katala miettii pitäiskö sen tiputtaa häntä niinku sisiliskon et tilanne normalisoituu jälleen, mut jännittää liikaa//

[Aksutar]

Mordecai lupautui auttamaan. Se tuntui absurdilta, Dariuksen joutuen miettimään kuulemaansa hetken, ennen kuin kunnolla sisäisti velhon sanat. Eikä hän jostain syystä kyennyt tuntemaan oloaan huojentuneeksi, ei vielä, vaikka vampyyri oli luvannut selvittää tilanteen. Kenties tämä olisi ollut se hetki, jolloin jo kiittää avusta, tai ainakin yrityksestä, mutta sen sijaan että olisi sanoja suustaan saanut ulos, tuijotti eliittikenraali velhoa hiljaa, jokseenkin poissaolevana. Koko tilanne oli absurdi hänelle, eikä eliitti enää edes tiennyt, miten olla ja reagoida. Joskin, lupaus avusta ja velhon oma käytös olivat jo pyyhkineet kaikki mahdolliset aggression rippeet haltian mielestä vampyyria kohtaan.

Mutta Mordecai ei ollut valmis toimintaan heti. Huonolta näyttävä velho kaipasi hetken, ennen kuin mitään olisi tehnyt asian eteen. Eliitin lattianrajassa harhaillut katse kohosi velhon puoleen, Dariuksen katsellen nyt arvioivasti huonovointista vampyyria. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut eikä ollut varma, välittikö edes tietää. Ja jos välitti, oliko hänellä edes oikeutta kysellä? Tuskin, Mordecai tuskin halusi hänelle jakaa elämäntapahtumiaan. Mutta vaikka ei voinut sanoa vieläkään pitävänsä täysin vampyyrista, tunsi Darius silti jonkinlaista myötätuntoa heikolta vaikuttavaa verenimijää kohtaan.
”… Tarvitsetko verta?”, Darius lopulta kysyi, tai kenties tarjosi. Ei hän tiennyt mitään muuta tapaa auttaa velhoa, joka vaikutti olevan vähintäänkin levon tarpeessa, ”Voisit istua alas…”, eliitti huomautti myös, vilkaisten divaania heidän lähellään, huomatessaan kyllä kuinka Mordecai vaikutti siltä, että saattaisi kohta tolpiltaan tipahtaa. Ehkä oli parempi pitää velhoa silmällä, siltä varalta että tuo meinasi itsensä lattianrajaan kumota…


// APUA NYT :D siellä takanreunalla komeilee sitten jäniksen käpälä. JA SIENIFARMI ON MUST YES, NEED DAT TO BE CANON. ARANILTA PITÄÄ KYSYÄ AINA. DFÖGJKLSKEJG apua, droppaa vaan häntänsä keskelle käytävää ja Aran kiljuu vieres //

[Crimson]

Lyhyen hetken lattian hämärästä tummat lankut vaikuttivat kotoisalta vaihtoehdolta kaatua alas ja lyödä naamansa vasten. Mutta vain jos Lothar olisi ollut yksin sillä hetkellä, Dariuksen läsnäolo sai hänet sinnittelemään pysyäkseen pystyssä omilla jaloillaan, vaikkei hänestä ollutkaan ottamaan askeltakaan sillä samalla hetkellä suuntaan tai toiseen. Sen lisäksi että velho olisi vaipunut sijoilleen johonkin transsintapaiseen, havahdutti kenraalin kysymys hänet takaisin huoneeseen jostain ajatuksiensa syövereistä. Katse kohosi Dariuksen puoleen hitaasti. Ihan kuin itsestäänselvyytenä jo vastaten toisen kysymykseen kuinka typerä Winderin ehdotus oli, vaikkei Mordecain ollut tarkoitus näyttää vastaavan tympeältä. Hän oli vain lopen kyllästynyt siihen ettei saanut järjestettyä itselleen aikaa vain olla, vaikka silkka paikallaan istuminen olikin Lotharin kaltaisen mestarivelhon mielestä samaan aikaan pelkkää ajan hukkaa.

”Pelkkä veri ei ole ratkaisu tähän, ei se muuttaisi mitään”, Mordecai henkäisi syvään, ja katseellaan vilkaisi saman divaanin puoleen kuin Dariuskin selvästi harkiten sitä vaihtoehtona. Ehkä hänen todellakin pitäisi istahtaa hetkeksi ja kerätä ajatuksensa tulevaa varten, hetki sinne tai tänne tuskin muuttaisi lopputulemaa. Heidän jokaisen aura oli kuitenkin yhä läsnä tässä talossa, eikä hiipumaisillaan pois kenenkään luota.

Olemuksensa ryhdikkäämmäksi aluksi keräten velho rohkeni taittamaan nopein askelin välimatkan istahtaakseen alas divaanille. Mitään erikseen sanomatta tai edes indikoimatta, että olisikin kaivannut ehkä jonkin tuen mihin tarttua niiden muutaman askeleen ajaksi. Hän jopa istui alas tahdittoman nopeasti omaan makuunsa, jalkojensa pettäessä viimein alta kyseisten hätäisten askeliensa myötä, mikä sai nopean säikähdyksen häivähdyksen viipymään Kaváldthalrin kasvoilla.
”Sanottakoon, että meille sattui pieni vahinko N’thiszedratamin kanssa”, Lothar tokaisi ennen kuin Darius ehättäisi kommentoida enempää hänen kuntoaan äskeisen jäljiltä, ohjaten täten keskustelun johonkin aivan toisaalle edellisestä.
”Se entiteetti ei ole uhka enää kenellekään. Delathos on vapaa, Theodluin ja Atrevaux ovat myös kunnossa. Olin itse tosin typerys ajatellessani, ettei sillä riittäisi voimia kostaa vielä viimeisellä hetkellä minulle kun sitä vähiten odotan.” Mordecai selitti tilannetta kasaillessaan itseään, olettaen tietysti että Winder oli yhä kiinnostunut kuulemaan N’drayerin kuulumisia sen magialoisen kannalta, jonka kanssa asiat olivat pahemman kerran niin sanotusti räjähtäneet käsiin ennen kuin se oli saatu taltutettua joitain viikkoja sitten.


//Theo tulee joku kerta kyseleen et mistä noin isot käpälät on peräsin. Deli vastaa vaan että wererabbitilta. IT WILL BE CANON JUST WAIT! Katala kysyy, vaan ei Jaakko, alkaa aikuisten miesten kitinät viimein ottaan päähän. Se häntä lähtee vielä ite luikerteleen vastakkaiseen suuntaan kun Katala kävelee, ja siinä on hoville uusi mysteeri ratkaistavaksi verisiilin ohelle//

[Aksutar]

Kenties kysymyksensä oli typerä ja itsestään selvä, mutta kerta se oli toiminut samalla omanlaisena tarjouksena, oli eliitti päättänyt sen kysyä. Tosin hän sai vain katua sitä seuraavaksi, velhon katseen kohoten hänen puoleensa ja ah, kuinka hän tunnistikaan sen katseen. Ehkei hän ollut saanut sitä Mordecailta itseltään niin usein, mutta monelta muulta. Katse joka kertoi hänen olevan typerä, halveksittava, idiootti, mitättömyys. Mitä ikinä sen taakse kätkeytyikään. Ja se katse pyyhki heti sen vähäisenkin huolestuneisuuden Dariuksen mielestä, mutta toisin kuin yleensä, ei aggressio käynyt nousemaan tilalle. Sen sijaan jonkin asteen itseinho, kenties. Darius ei sitä itse tiennyt, muutenkin niin tunneköyhä mies ei ollut kykenevä analysoimaan tunteitaan, saatikka sitten edes tunnistamaan niitä kunnolla.

Mutta kuulemma pelkkä veri ei auttaisi asiaan. Mistäpä Darius sen olisi tiennyt, se veri nyt sattui olemaan ainoa asia minkä hän tiesi auttavan vampyyreja, kun olivat heikkoina. Ehdotuksen istua alas Mordecai kuitenkin otti vastaan ja pian nopein askelin kävi istahtamaan läheiselle divaanille, Dariuksen vain seuraten sivusilmällä vanhemman miehen perään. Velhon menoa katsellessa oli tuskaisen selvää, ettei tuo voinut hyvin.
Pian Darius myös sai kuulla, mistä vampyyrin heikko kunto johtui. He olivat Theodluinin ja Argenteuksen kanssa hoidelleet N’thiszedratamin? Eliitin katse kääntyi hitusen paremmin velhon puoleen, Mordecain kertoessa ettei siitä pirusta ollut enää uhkaa kenellekään, kuinka Delathos oli nyt vapaa. Mutta ilmeisesti velho itse oli ottanut tilanteessa suurempaa osumaa. Darius ei tiennyt miten siihenkin olisi pitänyt reagoida. Totta kai ensimmäinen ajatus oli ottaa yhteyttä Delathokseen ja selvittää, miten tuolla meni, mutta se ei tällä hetkellä olisi eliitin murheista suurin. Eikä hän liioin aikonut kysellä tapahtumista enempää, hyvä jos saisi edes selitystä ja jos saisi, niin hän epäili, ettei siitä ymmärtäisi kaikkea. Ja jos ei ymmärtäisi, saisi hän varmasti taas sen halveksuvan katseen puoleensa. Joten parempi pysyä hiljaa.

”… Hyvä”, Olikin ainoa sana, mitä Darius sai sanotuksi asian tiimoilta. Tarkoittaen tietenkin sitä, että N’thiszedratam oli nyt hoidettu ja Delathos oli vapaa siitä perkeleestä. Kaiketi hän oli myös iloinen jollain tasolla siitä, että Theo ja se pässin pää olivat kunnossa.
Katseensa pysyi vielä hetken Mordecissa, ennen kuin eliitti kääntyi ympäri ja lähti hitaasti jälleen kiertämään huonetta, sen enempää yrittämättä edes puhua velholle. Tuo tuntui pitävän häntä vain idioottina, joten mitä sitä suutaan avaamaan.



// Theo kattoo vaan pitkään ja päättää ettei kysy enempää kysymyksiä. YAY CANON !! ARAN EI KITISE!!! JAAKKO KITISEE! JA apua nyt :DDD Siellä menee joku häntä ja verisiili pitkin hovin käytäviä. Ja sitten siellä on myös se Jacka jossain //

[Crimson]

Hyvä. No sitä se kyllä oli. Siihen nähden millaisen show’n N’thiszedratamin voimamittakaavaan ehtinyt entiteetti oli valmis järjestämään, oli todellakin hyvä että se oli saatu sinetöityä lopulliseen vankilaansa. Ja ainoa joka heistä oli saanut sitä voimaskaalaa maistaa henkilökohtaisesti, oli uudelleen henkiin-heräämiseen kykenevä Mordecai. Tai no, ehkä N’thiszedratam olisi kyennyt samaan, mikäli velhokolmikko olisi heittänyt henkensä, mutta olisiko entiteetti ymmärtänyt siinä tapauksessa ottaa Lotharin kehon käyttöönsä päästäkseen myös poistumaan tasku-ulottuvuudesta? Se oli itseasiassa yksi niistä asioista, joita Mordecai ei halunnut surkeimmissa unissaankaan nähdä tapahtuvan, joten antaa asian olla.

Mutta voi kuinka vähäsanainen Winder saikaan velhon sillä hetkellä turhautuneeksi, vähän yllättyneeksikin. Lotharin toinen kulma kohosikin siitä merkiksi, miehen kuin odottaen että Darius sanoisi vielä kenties jotain tai jatkaisi heidän keskusteluaan jollain loogisella tavalla. Mutta sitähän kenraali ei tehnyt, vaan palasi pyörimään jälleen huoneeseen kuin unohtaen hänen olemassaolonsa tyystin.
Mordecai ei ollut koko pitkän ikänsä yrittänyt keskustella Dariuksen tapaisen tahon kanssa. Ehkä joku hänen arvoasteikostaan alempana oleva veljeskunnassa käyttäytyi yhtä vähäsanaisesti hänen seurassaan, muttei se ollut kuitenkaan sama asia. Hän piti itseään lahjakkaana keskustelijana, tällä hetkellä kuitenkin tuntuen siltä että hän jättäisi sen tittelin suoraan tältä erää Arethdrielin haltuun. Velhon katse jäikin lähinnä seuraamaan Dariuksen kulkua, Lotharin yllättävässä sanattomuudessaan yrittäen keksiä jotain sanottavaa ennen kuin hiljaisuus ja huoneessa vallitseva erikoinen tunnelma veisivät hänen viimeisenkin järjenhivenensä mukanaan.

Oletko aina yhtä hankala keskustelukumppani, niin Kaváldthalr olisi halunnut ehkä kysyä toiselta tummatukkaiselta. Sen sijaan hän vain huokaisi syvään ja antoi ajatuksen karata pelkkänä henkäyksenä ilmaan, samalla epäryhdikkäämmin asettuen istumaan ja nopeasti hipaisten ohimoitaan ohessa.
”… Et missään välissä maininnut oletko sinä kunnossa? Saati sitten Seyr? Se outo unitaika vaivaa vain kumppaniasi?”


//Vähän turhan tutut käpälät, mutta ei sano mitään kaiken varalta. Deli vaan myhäilee tyytyväisenä. JAAKKO EI KOSKAAN KITISE, Jaakko vain mörähtelee kun ottaa päähän tarpeeks. Hovista on tulossa eläintarha, kaiken maailman koltiaiset vaan pesiytyy sinne yllättäen sen jälkeen kun verisiili asettu asumaan sinne. Oikeesti ne tulee jonkun Jaakon tattiportaalin läpi jostain metiköstä sinne, mut Jaakko pysyy hiljaa asiasta.//

[Aksutar]

Hetken hiljaisuus, jonka Mordecai rikkoi, esittäen jälleen kysymyksiä. Kysymyksiä, joihin Darius ei heti vastannut, miettien mitä varsinaisesti halusi jakaa velhon kanssa. Mutta hän oli myös hieman hämillään, vaikkei sitä kummastustaan näyttänyt mitenkään ulospäin. Miksi Mordecai halusi tietää miten he voivat? Miksi tuo tuntui haluavan pitää yllä keskustelua, vaikka äsken oli vaikuttanut siltä, ettei olisi halunnut kenraalin edes avaavan suutaan seurassaan?
Vai tulkitsiko Darius tilanteen, ilmeet, väärin? Se lieni todennäköisempää, kenraali kun ei koskaan ollut loistanut sosiaalisten kanssakäymisten saralla, eikä edes osannut kunnolla tulkita omia tunteitaan! Joten oliko se sitten ihme, jos hän väärintulkitsi toisen?

”Seyr on ollut huolissaan, yhtälailla uupunut tilanteen suhteen. Puhumattakaan hänen omista murheistaan…”, Darius kuitenkin aloitti, jatkaen rauhallista askellustaan ympäri huonetta, sivusilmällä vilkaisten velhon puoleen, jättäen tarkoituksella mainitsematta oman vointinsa.
”Unitaika vaivaa vain Iridoria, kyllä. Kumpikaan meistä, saatikka sitten kukaan muu koko kylästä, ei ole kokenut samanlaisia oireita… Eikä kellään ole selitystä sillekään, miksi se vaivaa vain Iriadoria”, Kenraali jatkoi, askeleensa vieden jälleen lähemmäs Mordecaita, Haukansilmän jopa suoden jonkinlaisen katsekontaktin velholle.


// Paree pysyy vaan hiljaa tai on muuten pikkuhaukan koipi siinä takanreunal kans. SDFÖGJKLÖSJKLEGJAS Jaakko saa tulla mörähteleen mun nurkkiin any time. eikun. Ja hovi on kohta pelkkä sirkus. Tho ihan ku se ei ois jo. JASLÖFKSJKLEFJKSEJK CRIM MITÄ :D TATTIPORTAALI. Sieltä tulee kohta smurfeja //

[Crimson]

Mordecain ei tarvinnut yllätyksekseen odottaa kauaa, kun Winder vastasi hänelle. Syrjäyttäen tietysti tapansa mukaisesti osan hänen kysymyksestään, mutta Lothar päätti tällä kertaa leikkiä mukana kuin ei olisi kyseistä pistänyt edes merkille.
”Lienee siis turvallista olettaa sen olevan yksilö kohtaista, muutenhan koko Briar nukkuisi jo samaisesta syystä.” Lothar arveli varmana, kuulostaen myös siltä että tiesi mistä puhui. Eihän hänellä ollut varmaa tietoa siitä mistä tämä kaikki johtui, mutta jostain olettamuksesta heidän täytyisi kaikesta huolimatta aloittaa. Sen verran velho uskalsi omassa päässään olettaa, ettei Mir Valdoren itse ollut täysi idiootti, saati sitten Winder tai Seyr eivät olleet korkeahaltialle juottaneet mitään taikajuomaa tai muuta vastaavaa epäilyttävää, joka tällaisen aiheuttaisi. Syyllisenä täytyi siis olla joku ulkopuolinen taho. Tai ehkä joku kepposteleva henki oli eksynyt räyhähenkenä kartanolle? Tosin siinäkin tapauksessa se olisi varmaan aiheuttanut hallaa muillekin kuin vain yhdelle taholle.

”Ellei kyseessä ole jokin vastikään taloon tuodun tavaran aiheuttama kirous vaihtoehdoksi jää, että asian takana on joku ulkopuolinen taho.” Lothar arveli kohottaessaan katsettaan paremmin kohtaamaan Dariuksen katseen, nyt kun Winder siihen itse hänelle jonkinlaisen tilaisuuden soi.
”Teillä on kuitenkin yhteisiä vihollisia Cryptissä; Syyllinen voisi yhtä hyvin iskeä teistä jokaiseen, mutta se jokin valitsi kohteekseen vain Iriadorin. Pitäisikö meidän olettaa, että syyllinen on kotoisin hänen kotimantereeltaan idästä, jos sitä ei kiinnosta haltioiden eliittikenraalin, saati sitten Briarin kyläpäällikön henki?” Yönlapsi pohti asiaa ääneen mahdollisimman johdonmukaisesti. Sillä hetkellä hän halusi vain pitää ajatuksensa jossain muualla, kuin omassa ankeassa olossaan.


//Kinttu collection, siihen vielä vuohen sorkka niin hyvä tulee. Joku ilta kuuntelet kun pihalta alkaa kuulua jotain epämäärästä matalaa hymähtelyä ja Jaakkohan se siellä on viemässä sun pihasienet. Ehkä se vähän on, Katalalla on aitiopaikka siellä katsomossa sitten. LINNAN KELLAREIHIN ON ILMESTYNYT JOKU KERTA SATUMAINEN TATTIPORTAALI! Oikeesti se vie Hecan verisiili taistelukentälle//

[Aksutar]

Yksilökohtaista, todellakin. Jos Iriadoria vaivaisi jonkinlainen tarttuva tauti, maaginen tai ei, olisivat Darius ja Lorythas ainakin sen myös saaneet jo. Mutta ei, heillä ei ollut samanlaisia oireita – ennemminkin päinvastoin, unettomuuden vaivaten molempia huolestuneisuuden takia. Joten siihen kommenttiin Darius vain nyökkäsi merkiksi siitä, että hän oli samaa mieltä. Mordecai lähti sitten kunnolla asiaa spekuloimaan, Dariuksen kyllä kuunnellen ja yrittäen samalla miettiä mahdollisuuksia. Kirous tavaran mukana kuulosti absurdilta, mutta kaiketi sekin olisi mahdollista – mutta Darius halusi uskoa, että kylän omat magiantaitajat olisivat kyllä tunnistaneet kirouksen tai edes aistineet sen jotenkin? Sitä paitsi, taloon ei oltu tuotu mitään uutta, ei ainakaan mitään normaalista poikkeavaa… ellei Lorythas ollut salakuljettanut jotain erikoista aarrehuoneeseensa.

Ulkopuolinen taho. Se kuulosti käyvän enemmän järkeen, ainakin Dariuksen mielestä. Mutta se herätti kyllä kysymyksen, mikä Mordecai toi esille: Miksi ”hyökätä” tällä tavalla Iriadorin kimppuun, kun samassa talossa oli myös kaksi suurempaa, vaikutusvaltaisempaa virkaa toimittavaa tahoa. Oli ”hyökkäys” sitten tarkoitettu haltioita vastaan tai Briaria vastaan, Iriador tuntui täysin väärältä kohteelta siinä tilanteessa.
Ellei, kuten Mordecai sen myös mainitsi, kyseessä ollut jälleen kerran taho joka oli saapunut Iriadorin perässä korkeahaltian kotimaasta. Eliitin katse oli jo tovi sitten laskeutunut mietteliäänä lattianrajaan, silmäpuolen kyllä kuunnellen velhon teoriointia. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi Mordecain sanojen jälkeen, kunnes Darius vilkaisi jälleen velhon puoleen – nyt jo ollen pysähtynyt sijoilleen sen divaanin viereen, jolla Mordecai istui.
”Se lienee ainoa looginen selitys, sikäli mikäli kyseessä on ulkopuolinen taho…”, Eliitti myönsi, keksimättä mitään muuta selitystä siinä tilanteessa.
”… Joten mitä nyt?”, Haukansilmä kysyi.


// EI SORKKIA NOOOOO! Ja apua :DD Jaakko saa tulla viemään mun pihasienet anytime. Katala tuli hoviin vaan nauttiakseen showsta. JA NOH :D Siitä portaalista ku käy niin se on varma kuolema, sieltä hyppää verisiili heti niskaan //