Kirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2022, 08:13
Matka ruokasaliin ei kestänyt kauaa ja heti ensimmäisenä heitä oli vastassa itse kreivi, Henryn käyden hymyilemään ystävällisen lämpimästi aatelille, joka heille – tai lähinnä hänelle – hyvät huomenet toivotti.
”Yöni sujui hyvin, kiitos”, Henry nyökkäsi, ”Ja kylpykin oli juuri sopivan lämmin, joskaan en siitä turhan pitkään tällä kertaa malttanut nauttia”, hän naurahti.
”Mitä tulee aamiaiseen, uskon, että pöydän antimet riittävät kyllä, kiitos”, Siniverinen jatkoi, ennen kuin huomionsa kääntyi siihen uuteen kasvoon pöydän ääressä, Garrettin käyden nyt esittelemään lohikäärmeensä.
Ja Marduk hymyili, päätään hienoisesti kallistaen. Ajankiitäjä oli viitsinyt sen verran käytöstapojaan kerätä, että oli noussut siitä sijoiltaan ja siirtynyt pois itse kreivin paikalta, seisten nyt vieraalle katetun paikan vieressä, kädet selkänsä takana ryhdikkäästi. Henry ei tiennyt mitä siitä näystä ajatella. Sen yhden kerran, kun hän oli Oraakkelin humanoidimuodossaan nähnyt, ei tuo ollut näyttänyt lainkaan tältä mieheltä. Tämä komea, siisti, haltiavivahteinen humanoidi oli täysin erilainen, mitä se vanha, ryppyisen ruma ihmishahmo, jonka Henry muisti. Joten kysymys kuului, oliko kyseessä sitten itse Oraakkeli vai oliko kreivi valehdellut – vai oliko kreivi joutunut huijatuksi itse?
Eihän Henryllä tietenkään käynyt mielessä, että Ajankiitäjällä olisi saattanut olla useampikin olomuoto.
”Tapaamme viimein kunnolla, Henry Scarlington”, Marduk aloitti, pienesti päätään kumartaen, Henryn vastaten siihen yhtä lailla pienellä päännyökkäyksellä.
”Kyllä, viimein. Joskin uskoakseni olemme jo kerran tavanneet?”, Henry kysyikin, jokseenkin epäröiden lohikäärmeen suhteen.
”Useammin, kuin arvaattekaan”, Marduk naurahti matalalta, ”Mutta neuvonantajanne tapaan ensimmäistä kertaa”, lohikäärmeen huomio kääntyi Roswellin puoleen, sokean silmäillen sarvipäistä.
Samaan aikaan myös itse Fritz saapui paikalle, yhtä äkäisennäköisenä mitä ennenkin. Kulmien kurtistuessa entisestään, hänen nähdessä tämän tuntemattoman miehen pöydän ääressä, eliitin tehden heti omat johtopäätöksensä tilanteesta.
”Tuo ei ole Oraakkeli, jos niin uskallatte väittää”, Fritz ilmoitti heti alkuunsa, tuntematonta osoittaen etusormellaan syyllistävästi – ennen kuin pienesti kävi siniveriselle nyökkäämään kumarruksen eleenä.
”Ah, kenraali Fritz. Aina yhtä kärttyisenä, kuin talviunilta herätetty karhu”, Marduk tuhahti, eliittiä silmäillen, Constantinen ässähtäen pienesti kuullessaan miehen äänen. Ääni kyllä oli tutunoloinen, mitä nyt ehkä nuorekkaampi, mihin Fritz oli tottunut… Mutta silti, ei Fritz suostunut uskomaan, että kyseessä oli itse Ajankiitäjä!
// No niin, kenenkäs? Ei Consta tiedä! Sitä paitsi C.F.F nimikirjaimet ovat kovin yleinen yhdistelmä, niin, eivät ole hänen!! //