lentotaito hukassa || AY
Jälleen kerran Marduk oli lähtenyt luolastaan.. jopas hän oli liikkuvaisella päällä tällä vuosikymmenellä. No, tällä kertaa hän ei ollut lähtenyt luolasta etsiäkseen sieluja tai uusia "nukkeja" kokoelmiinsa, vaan muuten vain veryttelemään lihaksiaan. Hän tunsi pitkästä aikaa olevansa elossa.. pieni yliannos sieluja ja Marduk oli kuin nuori poika konsanaan.
Päivä oli mitä otollisin ulkoilulle. Aamu aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, lämmittäen vuorien tummia seiniä päivän mittaan.
Suuri lohikäärme lenteli ympäri kolmea vuorta, kierrellen ja kaarrellen jokaisen ympärillä tovin. Hän tarkasteli samalla miten alempana, nuoremmilla lohikäärmeillä meni. Nämä olivat kuin puulla päähän lyöty kun yksi vanhimmista vilahti heidän luoliensa ohi. Osa jäi vain katsomaan perään, osa ei edes huomannut ja osa saattoi lähteä kulkemaan perässä hetken aikaa, kunnes kyllästyi seuraamaan ja palasi takaisin luolalleen. Mardukista oli huvittavaa kun pienet, muutaman hassun metrin mittaiset lohikäärmeet pörräsivät hänen vierellään.. johan siinä tuli suuri olo.
Lopulta Marduk laskeutui melko alas vuoren rinteelle ja nosti päänsä kohti aurinkoa, sulkien silmänsä ja jääden nauttimaan auringon suomasta valosta ja lämmöstä.
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus