Puolikäärme hymähti pienesti Winderin kommenttiin, vinon hymynpuolikkaan noustessa hänen kasvoilleen. Ei hän uppeluksiin valahtaisi, saati sinne sitten nukahtaisi – tai no, ellei tajuaan menettäisi mutta tuskin nyt sentään. Haukansilmä kuitenkin lupasi selittää tavaroita ja ruokaa tuoville kyläläisille tilanteen aivan kuten Lorythas oli pyytänytkin.
”
Onhan heillä syynsä epäillä… mutta tuskin kukaan mitään kiistämään alkaa”, ja jos alkaisi, olisi Lorythas valmis kuohahtamaan noille vieraitaan puolustaakseen vielä kerran. Hänen kotonaan kenelläkään ei ollut osaa tai aisaa alkaa korottaa ääntänsä kartanonisäntää vastaan, ja sen monet varmasti sanomattakin tiesivät ja tajusivat.
”
Mutta… kiitos”, Vaern vielä totesi Dariukselle edellisten sanojensa lopuksi.
Sen pidemmittä puheitta, Iriadorinkin saatuaan itsensä verhottua ison, pehmeäpintaisen pyyhkeen alle ja ne läpimärät vaatteensa etsittyä käsiinsä, lähti haltiakaksikko suuntaamaan ulos pesutuvalta. Korkeahaltia seurasi Haukansilmää takaisin vierashuoneelle, jossa kenraali kävi heille puhtaita vaatteita etsimään. Punatukka ripusti omat vaatteensa tuolinkaiteille kuivamaan - ehkä niille järjestyisi parempi paikka myöhemmin, mutta roikkukoot siinä nyt toistaiseksi – ottaen sitten vastaan Dariuksen ojentaman kaavun.
”
Tulen ihan kohta alas, mene vain edeltä”, punapäinen totesi, nyökäten sanojensa perään pienesti, ymmärryksen merkiksi siitä että tietäisi mistä Winderin löytäisi. Jahka sokea saisi puhtaan kaavun yllensä ja käärittyä hieman sen hihoja itselleen sopivaksi, saattaisi nuorempi seurata takaisin alakertaan Dariuksen avuksi. Ja pitäisihän heidän ruokaillakin, eikä olisi alkuunkaan kohteliasta lähteä mutustamaan ateriaansa yksin jonnekin nurkkaan, kun he saattaisivat kartanonisännän seurassa aterioida tällä kertaa. Mikäli Lorythaksesta oli vain hetki viipymään vielä pöydänääressä, ennen kuin lepäämään karkaisi.
Pesutuvalla Lorythas oli ehtinyt jo tovin itsekseen vedessä rauhoittua. Sen rentoutumisensa ohessa ohimennen tarkistellen omia ruhjeitaan, niitä mustelmia jotka kehosta niin kovin kirjavan olivat tehneet kun olivat näin ehättäneet yön ylitse levitä ja ottaa väriä itseensä. Tietenkin ne sattuivat, ja kestäisi oma aikansa ennen kuin mokomat parantuisivat – siihen saakka Puolikäärme ei varsinaisesti muuta saattanutkaan tehdä, kuin verhota mustelmia ja muita ruhjeitaan vaatteidensa alle parhaansa mukaan.
Sarvipäinen kävi lopulta itsensä kampeamaan ylös vedestä, ylimääräisen veden hiuksistaan rutistaen vielä takaisin paljun puolelle. Päällisin puolin Lorythas kävi itseään kuivaamaan, tottuneesti myös hiuksiaan pyyhettä vasten painaen ilman että itse pyyhe sarviinsa repeäisi. Pyyhe kietaistiin lopulta lanteille ja hopeaverinen suuntasi kylpyhuoneensa ovea kohden, jättäen kylpytynnyrin tyhjenemään omaa tahtiaan jälkeensä.
Ensimmäisenä käytävältä silmään osui Darius, ja terävämmät aistit omaavan nenä haistoi myös lämpimän ruuan ja… veren tuoksun. Tietenkin Lorythas kävi toista kulmaansa aavistuksen kohottamaan sen tutun maukkaan raa’an lihan hajun huomatessaan, sitä pientä nousevaa himoaan tuoretta lihaa kohtaan koittaen samalla koittaen hillitä. Lorythas epäili jonkun tietoisesti lähettäneen muiden ruokien matkassa lihakimpaleen hänelle, mutta kuinka Puolikäärme siihen kehtaisi haltioiden nähden muka koskea? Saattoihan haju toki leijua ilmassa senkin tähden, jos joku kartanolla käyneistä oli sattunut lihaa käsittelemään juuri mutta… se kuulosti kovin epätodennäköiseltä.
”
Toivatko he kaiken?”, Lorythas kysäisi silmäpuolelta, ennättäessään lähemmäs seuraamaan kun Haukansilmä niitä tavaroita lävitse kävi, katseen vilkaistessa myös kauemmas portaita kohden, joita alas Iriador talsi taas itselleen turhansuureen kaapuun sonnustautuneena. Näky nostatti huomaamattomasti Puolikäärmeen suupieliä hymyyn, katseensa kuitenkin palatessa takaisin Winderiin.
”
Eiväthän he… käyttäytyneet huonosti sinua kohtaan?”, Hopeakäärme tiedusteli taas kovin ujosti, takertuen jälleen haistelemaan sen verenhajun perään.
//Deli on tommonen rambo. Harlockilla oli viittafetissi, niin sen täytyy olla. No älä nyt kun mä fanitin Vincenttiä alun perin vaan nimenomaan sen ffAC leffan perusteella ja voi luoja sitä huutoa sit kaupassa kun mä kerran porukoitten kanssa törmäsin siellä pelihyllyllä siihen cerberuksen kanteen 8) Totesin isälle et me ei voida jättää Vincenttii sinne, EI VAAN VOIDA >8( ART.
Vähän niinku. Voi vitun carroteye ja mr. terrible :-----DDDD PANTTERIT PÄÄSTETÄÄN NYT VAPAUTEEN, SIELTÄ SE ERUKIN VÄLISTÄ VILAHTAA SIINÄ NAHKAPUVUSSAAN! Mut naaaw, pesäAksu <://