Välit kuntoon || Crim! (K-varoitus)

[Aksutar]

Yhä sarvipäinen jaksoi väittää pärjäävänsä kyllä ilman apuakin. Darius ei sitä uskonut, mutta ei käynyt vastaan sanomaan. Hymähti vain pienesti, antaen asian sitten olla. Heillä selvästi oli eri mielipide asiasta, ehkä Lorythas olikin oikeassa ja sarvipäinen kykeni selviytymään tässäkin kunnossa ilman apua – se tosin oli eri asia kuinka hyvin tuo pärjäsi omillaan nyt. Sarvipäisen kuitenkin käydessä myöntämään tehneensä väärin torjuessa avun aikaisemmin, vilkaisi Darius tuon kasvoihin pienesti. Lorythas tiedosti virheensä, vaikka loppupeleissä virhe taisi olla ennemmin Dariuksen, kun haltia ehkä turhankin päättäväisenä oli apuun tottumattoman puoliverisen perään katsomassa. Koko selkkaus oli vain tyhmää väärinkäsitystä ja erilaisten toimintatapojen törmätessä syntyi tietenkin selkkauksia. Lorythas oli mitä ilmeisimmin oppinut olemaan omillaan ja apu – tarjottu tai pakotettu – oli tuolle uusi konsepti, siinä missä Haukansilmä taas oli tottunut katsomaan sotilaidensa ja läheistensä perään ja joidenkin tapauksessa jopa väkipakolla raahannut nuo sairastuvalle parsittavaksi, poikien leikkiessä suurempaa mitä olivat. Kenraalille oli ensisijaisen tärkeää että sotilaansa pysyivät kunnossa ja terveinä, eivätkä jääneet ruhjeidensa kanssa märehtimään omiin oloihinsa. Moinen heikensi niin sotilaiden omaa kuin myös kuiskauksen toimintaa ja terveyttä.
”Teit kuten parhaaksesi näit”, Oli nopea, jokseenkin neutraali kommentti Lorythasin sanoihin, kenraalin pureutumatta asiaan sen enempää.

Saatuaan ohjeet mistä löytäisi etsimänsä, kävi kenraali hakemaan hyllyköstä saippuaa ja peseytymisvälineet, kuten nyt pesusienen. Eipä se varsinaisesti ollut kenraalin tehtävä ketään pestä, mutta juuri nyt Darius oli valmis pesemään sarvipäisen, mikäli tuo antoi haltian koskea itseensä. Olisihan tehtävän voinut vierittää Iriadorin harteille, mutta sokea ei nähnyt sitä kaikkea likaa mikä sarvipäisen iholla lepäsi. Eikä Lorythasista juuri nyt ollut kipeän kroppansa kanssa taiteilemaan selkäänsä pesemään, jos Dariukselta kysyttiin.
Iriador kävi ilmaisemaan halunsa peseytyä yhtälailla, mikä oli täysin ymmärrettävää. Tai no, pienesti kenraalin kulma kävi kohoamaan hänen kävellessään lähemmäksi paljua, kenraalin lähinnä ihmetellen vesikammoisen halua peseytyä vieraassa seurassa. Tosin, eipä Lorythas nyt niin vierasta ollut.
Tavarat laskettiin paljun ääressä olleelle puiselle jakkaralle, Lorythasin huomautellessa tilaa kyllä riittävän heille molemmille. Darius jäi hetkeksi tuijottamaan lattiaa, kuunnellen kuinka sarvipäinen kävi huomauttamaan kenraalin tuhkaisista kasvoista. Eihän Darius itse tiennyt kuinka likaiselta näytti, mutta kyllä hän tunsi kasvojensa olevan sotkun jos toisenkin peitossa. Muutenkin reissun jälkeen oli mukava päästä peseytymään, nyt kun oli monta päivää viettänyt ilman minkäänlaista peseytymismahdollisuutta.
”Iriador tule istumaan jakkaralle. Pesen hiuksesi ennen kuin paljuun menet”, Darius kävi lopulta avaamaan suunsa, vastaamatta varsinaisesti mitään Lorythasin puheisiin, vaikka jo mielessään oli päättänyt peseytyä nyt, tavalla tai toisella.

Siinä odotellessaan että Iriador sai loputkin vaatteet yltään, kävi Darius riisumaan omat housunsa ja heittämään seinustalla olevalle tasolle. Paita pysyi yhä yllä, hihoja käärittiin entistäkin ylemmäs. Muutamaan puiseen ämpäriin kenraali kävi sekoittamaan sopivan lämmintä vettä, jotta saisi Iriadorin hiuksiin kaadettua vettä niistä. Jahka Iriador oli istahtanut alas, kävi Haukansilmä varovaisesti kallistamaan nuoremman päätä taemmas, samalla kun vesikauhalla nosti vettä ämpäristä.
”Kaadan”, Winder ilmoitti ääneen tutuksi tulleella tavalla, ettei Iriadorin tarvinnut pelästyä äkillisesti päälle virtaavaa vettä. Toisella kädellään kenraali kaatoi vettä kauhasta, siinä missä toinen käsi lepäsi Iriadorin otsalla, estäen täten vettä valumasta tuon kasvoille. Eihän Darius kaikkea vettä voinut estää kasvoille valumasta, mutta niitä muutamaa pientä vesinoroa lukuun ottamatta suurin osa pysyi pois Iriadorin kasvoilta. Kun hiukset olivat alkuunsa kasteltu, lähti kenraali saippuaa levittämään punaisiin, kosteisiin hiuksiin.
”Pesen sinun hiuksesi seuraavaksi”, Darius kommentoi hankaamisen ohesta Lorythasille, kenraalin tehden yllättävänkin perusteellista työtä Iriadorin hiusten suhteen. Haltioilla kun tuppasi yleensä pitkiä hiuksia olemaan, joten kyllä Darius osasi katsoa kunnolla pitkän letin puhtaaksi, oli kyseessä sitten omat suorat hiukset tai Iriadorin aaltoileva pehko.
”Saitko Náron lepäämään…?”, kysymys kuului Iriadorille kenraalin tuon tukkaa hangaten. Tietenkin ratsunsa kunto huolestutti yhä Winderiä, mutta eipä syndrae nyt se suurin huolenaihe ollut, ”Mikäli meinaamme pidempään olla, lienee parasta hakea tavaramme pois sairastuvalta…”, Tottumuksesta Darius jutteli, koittaen pitää Iriadorin ajatukset nyt poissa siitä pelkoelementistä, jonka kanssa tekemisissä oltiin.
”Kaadan”, Kuuluikin äskeisten sanojen jälkeen piakkoin, kenraalin käydessä uudestaan vettä nyt kauhaisemaan ja lähti varovaisesti huuhtelemaan Iriadorin hiuksia, toisen käden leväten jälleen otsalla, kunnes kenraalin oli pakko lähteä tuolla kädellä avittamaan huuhtelun suhteen paremmin.


//PETOPATO. Mä kans eksyin siitä ovesta ulos just sopivasti lumimyrskyn aikaan 8) MUT SIT TOKAL KERRAL LÖYSIN SEN IKKUNAN MIST PÄÄS TAKAS SISÄÄN JA OLIN ET YAY. Tee invaasio mun luokse joo. Tänne piereskeleen. PESÄN TEET JA SIINÄ PYÖRIT JA TUHISET ja naurat ku hullu pitkälle yöhön ilman mitään syytä CRIM MIKSI. MIEHEKÄS NAINEN KATO. VÄHÄN PITÄÄ OLLA MUNaA eikun. SEmmonen marysue femme iri että huhhuh. Lorydari kuva ei ole vanha, mutta jos sitä väität niin sehän meinaa vaan et sun pitää piirtää uus! //

[Crimson]

Iriador kävi pienesti kurtistamaan kulmiaan kuullessaan Lorythaksen kommentin – mitä ilmeisimmin Darius ei todellakaan ulkonäöllisesti puhtain ollut, kuten punapäinen oli arvellutkin. Mutta ei nuorempi siitä ääneen erikseen käynyt nyt marisemaan. Turhaahan se oli ja vetäisi taas pinnoja entisestäänkin kireämmälle.
Pienen nyökkäyksen kera sokea kävi potkimaan ne valmiiksi märät housunsa jaloistaan myttyyn, potkaisten ne jonnekin seinänvierustella. Iriadorista kirjaimellisesti tuntui niin likaiselta, ettei Lorythaksenkaan läsnäolo nuorempaa lähtenyt haittaamaan. Ja olihan Haukansilmä täällä. Dariuksen seura oli tuttua ja turvallista, ja sokea oli siihen tottunut, että kumppaninsa häntä usein myös auttoi peseytymisen kanssa. Monestakin syystä.
Mutta punapäinen kävi sille jakkaralle istahtamaan, ne pitkät, paksut kutrinsa nippuun punoen ja nakaten selkäpuolelleen. Lorythas seurasi sen hetken tilannetta vierestä, kuitenkin sulkien vain silmänsä lopulta, jääden itsekseen veteen keskittymään lähinnä itseensä. Ei Puolikäärme halunnut tuijottaa, ollen myös pistänyt sen merkille, kuinka Darius ei paitaansa halunnut yltään laskea. Ehkä oli vain parempi jos hän ei katsoisi, ja siten haltioita häiritsisi omalta osaltaan.

Kenraalin ilmoittaessa tottuneeseen tapaan kaatavansa viimein vettä nuoremman niskaan, osasi Iriador silmänsä sulkea ja heittää sen turhan pelon syrjään, että vettä olisi yhtäkkiä kasvojen täydeltä käynyt roiskumaan. Päätä nojattiin mukavasti takakenoon, korkeahaltian hymyillessä lähinnä tyytyväisenä Dariuksen pestessä niitä reissusta likaisia kutreja, siinä työnsä ohessa huomauttaen aikovansa hopeaharjaisen lettiin seuraavaksi käydä käsiksi. Hopeakäärme ei siihen mitään sanonut, hymähti vain hiljaa itsekseen, jääden taas ääniä lähinnä kuuntelemaan paljusta käsin.
”Kyllä, kyläläisten avulla. He lupasivat katsoa Náron haavat kuntoon, ja… se näytti sujuvan ratsusi tulisuuden huomioon ottaen ihan hyvin”, Iriador selitti rauhalliseen ääneen, toisella kädellään ohimennen pyyhkäisten puheensa lomasta niitä kasvoille valuneita vesinoroja, ”Eiköhän se pärjää”.

”Voin pyytää jotakuta kokoamaan tuvalle jätetyt tavarat ja tuomaan tänne”, yhä silmiään kiinni pitelevä Puolikäärme mainitsi Winderin sanojen perään, valahtaen samalla lähes leukaansa myöten syvemmälle puiseen paljuun saadakseen hartiansakin veden alle. Vaikka tiedostikin, ettei Darius hänelle varsinaisesti puhunut, näki Lorythas silti sopivana ilmoittaa, ettei haltiakaksikon tarvinnut joka paikkaan erikseen ehtiä. Joku varmasti mielellään katsoisi tuvalle jätetyt tavarat kasaan ja kiikuttaisi kartanolle, siinä samalla keksien jonkun turhan seikan päästä kyläpäällikön puheille, joka oikeastaan Kuiskauksen kenraalin ja tuon alaisen vastuulle oli jätetty. Tietenkin kyläläiset olivat huonokuntoisesta johtajastaan huolissaan, epäileväisiä vieraiden suhteen sattuneesta syystä ja olisi varmasti helpottanut, jos edes joku olisi päässyt Lorythaksen vilaukselta näkemään ja muutaman sanan tuon kanssa vaihtamaan paremmin.

Kuitenkin sen uuden huomautuksen myötä Iriador kävi taas paremmin kallistamaan päätään, Dariuksen lähtiessä huuhtelemaan saippuaa hänen hiuksistaan. Kun kenraali laski kätensä nuoremman otsalta, kävi punapäinen itse peittämään kasvonsa kämmeniinsä. Käsillään kehystäen naamataulunsa niin, että vesi virtaisi ohitse, eikä taas turvalle roiskuisi valtoimenaan. Eikä siinä kauaa mennytkään saippuoiden huuhtoutuessa lattialle, sokean malttaessa rauhassa istua sijoillaan heilumatta ja odottaa vain että Darius sai työnsä loppuun. Punapäinen oli siihen jo monen kerran myötä oppinut, että oli parempi vain hengitellä rauhallisesti kuin alkaa panikoida siinä vaiheessa, kun vettä päälle kaadettiin hallitusti.
Korkeahaltia nousi lopulta seisomaan, pienesti kasvojaan vielä pyyhkäisten suht kuivilla käsillään.
”Auta minut vielä veteen…”, Iriador viimein ehdotti Dariukselle, äänessään se pieni tuttu värinä mitä aina, kun siihen pelkoelementtiin paremmin piti astua.


//Petopato (DDD IHAN SAATANASTA KOKO PAIKKA! Se lumimyräkkä oottaa siellä aina 8) INVAASIO SINNE JOOOOO. Pierukilpailut. Mun pitäis se cerberuskin sulle pelaa loppuun koska uh Vincent <3 NAURAN KUIN HULLU KUUTAMOLLE, ET DISSAA MUN NAURAMISTA! Se on se hirvee transgender nainen joka päätti et salilla bodaaminen on hyvä idea. Alko partakin kasvaa leukaan kun vähän hieras testosteronihikeä siihen. Eikun. LORYDARI KUVA ON VANHA. Mut niinhän se meinais et pitäis vaan uus piirtää mut äiti kun mikä se sellainen anatomia on//

[Aksutar]

Oli huojentavaa kuulla, että Náro oli kunnossa ja saisi haavansa kuntoon, eikä pedon tarvinnut tuskailla niiden kanssa yksin. Darius ei tosin ollut varma kykenikö syndrae tuntemaan kipua, kovin holtittomasti peto oli aina itseään telomassa, joten joko se ei välittänyt kivusta tai siltä puuttui täysin tuntoaisti, mikä kuulosti kyllä aika hassulta.
Katse käväisi nopeasti silmänsä sulkeneessa sarvipäässä, Lorythasin huomautellessa että voisi kyllä pyytää jonkun tuomaan haltiakaksikon tavarat tänne, ettei heidän tarvinnut kartanolta poistua.
"Ehkä voisit samalla pyytää jotakuta tuomaan sinulle lämmintä, valmista ruokaa. Tarvitset ravintoa siinä missä lepoakin", Haukansilmä huomautti kumppaninsa hiuksia huuhdellessa. Ei hänestä ollut laittamaan mitään ruokaa, hyvä jos osasi edes kananmunia paistaa ja Iriadoria ei viitsinyt päästää keittiöveitsien keskelle riehumaan. Oletettavasti kyläpäälliköllä oli myös jonkinlainen standardi taso ruokansa suhteen, tuskin sotilaskoulutuksen omaavat haltiat kykenivät moista tasovaatimusta täyttämään. Tai no, mistä Darius tiesi, Lorythas kun oli muutenkin niin vaatimaton aika ajoin.

Jahka Iriadorin letti oli saatu huuhdeltua, kävi sokea viimein nousemaan ylös. Kenraali tarkkaili kumppaniaan varmistaen, että tuolla oli kaikki hyvin hiusten pesun jäljiltä, kun Iriador kävikin jo ilmoittamaan että kenraali voisi auttaa hänet veteen.
"Lorythas nouse sen verran, että voit päätäsi reunan yli nojata", Darius tokaisi sarvipäiselle samalla kun kävi kädestä pitäen ohjaamaan Iriadoria paljun puoleen, antaen sokean kaikessa rauhassa edetä pelkoelementtinsä suhteen. Turhaan Lorythas paljusta nousi, jos tuon hiukset saattoi pestä reunan ylikin, ilman että likaista saippuavettä liikaa itse paljuun valuisi.
Jahka Iriador oli autettu reunan yli paljun puolelle, päästi Darius irti korkeahaltiasta, uskoen tuon pärjäävän loppuun asti omin avuin, kenraalin kuitenkin pysyen lähettyvillä kaiken varalta. Darius tiesi läsnäolonsa helpottavan sokean vesikammon suhteen, vaikkei aina ollutkaan ihan kylki kiinni toisessa. Kenraali kävi kuitenkin täyttämään muutamaa ämpäriä taas sopivanlämpöisellä vedellä, pitäen samalla kokoajan kumppaniaan silmällä.


// Pedoista rakennettu pato. Peto on irti. PATO ON IRTI. Lumimyrsky iskee mutta Deli iskeekin lumimyrskyä turpaan. NO NIIN PITÄIS PELATA SAATANA VIIMEKS JÄI KESKEN ja sä näit kui hienosti mä osasin sitä pelata :D:D:D:D:D:D:DDDD::::D:D: EN DISSAA SUN NAURAMISTA. NIII bodaamaan. eiku. Se anatomia on sellainen kun miehellä on tikku. :D //

[Crimson]

Lorythas kävi myhäilemään itsekseen Dariuksen mainitessa, kuinka kyläpäällikkö voisi samalla pyytää lämmintä ruokaa tuotavan kartanolle. Häveliäs hymy nousi Puolikäärmeen kasvoille. Hän kun tuppasi syömään ruokansa… tai no, lihan mitä itselleen tavallisesti vaali, raakana. Se oli yksi niistä petomaisista piirteistä, joista Lorythas ei kyennyt päästämään irti. Raaka liha ja veri maistuivat liskonpuolikkaan kielellä mitä maukkaimmalta, siitä huolimatta Hopeakäärmeen kyllä muiden nähden myös tavallisemmille humanoideille tyypilliseen tapaan kykeni aterioista nauttimaan. Ei vain… yhtä lailla nauttien. Mutta ehkä moista faktaa ei ollut oikeaa kertoa tässä tilanteessa haltioille. Tuskin jokainen Briarissakaan tiesi johtajastaan kyseistä tietoa.
”Olet… kai oikeassa”, Hopeakäärme tyytyi vain tokaisemaan lopulta. Ehkä hän voisi pyytää samalla jotain myös Haukansilmälle ja tuon kumppanille, jotka tuskin olivat hetkeen myöskään mitään ehtineet suuhunsa laittaa. Ottivatpa nuo sitä elettä sitten sopivana tai eivät.

Iriador kuroi toisella kädellään paljun reunaa, tarttuen siitä tavallista lujemmin kiinni samalla kun Darius häntä avitti. Oli turvallisempaa taas kun kumppaninsa oli vierellä tässäkin operaatiossa, siinä missä joku tuttu tavallaan oli vastassa myös paljussa itsessään.
Toinen jalka käytiin nostamaan veteen, joka tuntui yhä yllättävänkin lämpimältä ottaen huomioon, miten se oli hetken jo ehtinyt paikoillaan seistä ja olisi voinut olettaa sen jo jäähtyneen enemmänkin. Jahka se ensimmäinen koipi rohjettiin upottaa polvea myöten veteen, uskalsi Iriador myös päästää otteensa Dariuksesta irti ja jatkaa siitä eteenpäin itse. Hitaasti, mutta varmasti, Lorythaksesta välittämättä juuri lainkaan yrityksensä ohella, sarvipäisen ollessa yhä silmänsä kiinni keskittyneenä lähinnä sitä telepaattista viestiä lähettämään yhdelle luotetuistaan. Jollekin joka osasi ottaa ohjat käsiinsä ja komentaa muutamaa keräilemään Kuiskauksen loput tarvikkeet tuvilta ja tuoda eteisaulaansa, ja toisia järjestämään jonkinlaista sapuskaa heille.

Kun ylimääräisen loiskahduksen myötä vettä sitten otti roiskahtaakseen myös Puolikäärmeen kasvoille, ja sai sarvipäisen pienesti hätkähtämään sijoillaan silmänsä avaten, katseensa punapäiseen kohdistaen.

Iriador onnistui kuin onnistuikin kompuroimaan itsensä paljussa olevalla tasanteella, ja pelkkä veden sillä tavoin räiskähtäminen ja vahinko saivat tuon tietenkin hätäilemään touhuissaan. Kyllä Iriador veteen saakka pääsi, naamalleen kuitenkaan kaatumatta kun Lorythas todellakin nuorempaa kohden nojasi ja ehjällä kädellään poimi toisen käsivarresta hellästi kiinni. Ohjaten sillä hellällä otteellaan korkeahaltian istumaan kylpytynnyrin reunalle nätisti, kuitenkin päästäessään irti haltian sirommasta käsivarresta, kävi Iriador tarraamaan siihen itse uudestaan kiinni kuin hukkuva oljenkorteen. Ei Puolikäärmeellä ollut syytä yrittää kättään saada takaisin, kun nuorempi siitä niin hanakasti kiinni piteli.
”Olen ihan kunnossa… ei tässä mitään”, punapäinen vakuutteli, selkä tynnyriä vasten istuen jännittyneenä paikoillaan, Lorythaksen kädestä kiinni pidellen ja toivoen ettei sarvipäistä sillä tiukalla otteellaan satuttanut.

”Et taida… pitää vedestä?”, rauhallisenmatala ääni tiedusteli punapäiseltä, joka vain päätänsä kävi pudistelemaan nopeasti vastaukseksi, Lorythaksen hiljaa hymähtäessä toisen sanoille. Ei hän viitsinyt sen enempää aiheesta puhua, arvellen koko aiheen olevan Iriadorille kovin arka, jos tuo todella sillä tavoin vettä pelkäsi.
Puolikäärme kävi kuitenkin ryhdistäytymään paljussa, varoen, ettei aiheuttaisi punapäisen puoleen kamalasti roiskeita, katseensa valuessa veden pinnan alta niihin esiin tuleviin arpiinsa hartiassaan jotka selkäpuolelle jatkuivat. Ahdisti taas muistaa niiden olemassa olo ja se syy, miksi ne siinä olivat. Mutta eipähän hänen tarvinnut näyttää siipiensä jättämiä jälkiä sentään Dariukselle – se jollain tavalla helpotti mieltä, sarvipäisen kuroessa niskaansa taaksepäin nojaten tynnyrin laidalta, silmänsä jälleen sulkien. Ei Lorythasta haitannut vaikka vettä pitkin kasvojaan virtaisi, tai jos vettä kaadettaisiin niskaan saavillinen kerralla, toisin kuin Iriadoria…
”Käskin toisten järjestää tavaranne tänne ja tuoda samalla jotain syötävää, josta riittää teillekin, halusittepa sitten syödä tai ette”, Lorythas näki osakseen ilmoittaa, varovasti samalla hymyillen.


//Nii seuraavan kerran ko long darkkia pelataan, niin ei kuulukaan enää kuin jääseinämät natisee, vaan kuin siellä rymistelee joku saatanan pato eteenpäin sillee YOLO. Deli iskee koko maailmaa turpaan! Nyt taas himottaa sit long darkia pelailla just 8)))) Sä olit niinku parhain vincent ikinä :DDD:::D:D:DD KYLLÄHÄN DISSAAT. Katoit muo just silleen et millä muo pitää lyyä et oon hiljaa (DDD Anatomia on joku kummallinen sykkyrä joka sikiää suoraa saatanasta//

[Aksutar]

Iriadorin kompurointi sai kenraalin hätkähtämään pienesti, vanhemman haltian ottaen puolittaisen askeleen lähemmäksi paljua, kun Lorythas oli ehättänyt jo hätiin. Darius jäi hetkeksi tuijottamaan Iriadorin perään jonka Lorythas auttoi istumaan paljun reunalle. Sokea kävikin räpiköintinsä myötä tarraamaan kiinni puoliveriseen kuin hukkuva oljenkorteen, mikä oli ihan ymmärrettävä reaktio Iriadorin tilanteessa. Kunhan sarvipäinen vain pysyi rauhallisena ja ymmärtäisi tilanteen, niin kaikki oli hyvin. Seyr kävikin tiedustelemaan eikö sokea vedestä pitänyt, saaden vastaukseksi vain päänpudistuksia. Kerta Iriador itse ei lähtenyt sen pahemmin asiaa selittämään, ei Dariuskaan nähnyt aiheelliseksi asiaan mitään lisätä. Ei sillä, ei Lorythas tuon enempää käynyt edes tiedustelemaan asiasta sokealta.

Varovaisesti sarvipäinen kävi kuitenkin noudattamaan Winderin ohjeistusta nousta sen verran ylemmäs, että kykeni päätään roikottamaan hetken reunan toisella puolella. Haltia käveli lähemmäksi Lorythasia, käyden varoen kauhalla kaatamaan vettä tuon hiuksiin aluksi, toisella kädellä suojaten sarvipäisen otsaa yhtälailla mitä Iriadorin kohdalla oli tehnyt. Siinä tuli tietenkin huomattua, että sarvipäisen kanssa piti asiaa lähestyä vähän toiselta kantilta, sarvien hankaloittaen tätä operaatiota osaltaan.
"Ruoka kyllä kieltämättä kelpaisi", Haukansilmä hymähti Lorythasin hiuksia kastellessa kunnolla, sarvipäisen ilmoitettua järjestäneensä haltioiden tavarat kartanolle ja pyytäneen syötävää, josta riittäisi varmasti haltioillekin. Olihan siitä jo tovi kun viimeksi oli tullut syötyä ja varsinkin aamuisten riehumisten myötä alkoi nälkä jo olemassaolostaan muistuttelemaan.
Jahka hopeanvalkeat hiukset olivat tarpeeksi märät, lähti Darius saippuaa levittämään puoliverisen lettiin. Hangaten yhtä perusteellisesti mitä Iriadorinkin kohdalla, joskin lyhyemmät, suorat hiukset olivat huomattavasti helpommat hoitaa kuin Iriadorin aaltoileva tukka. Sormenpäät kävivät myös varovaisesti vähän väliä saippuan levittämisen ohesta hieromaan sarvipäisen päänahkaa, niin pään sivuilta kuin sarvienkin alta varovaisesti. Darius ei halunnut turhaan sarvia kosketella, olettaen ettei Lorythas siitä turhan paljoa pitänyt, jos joku sarvia ronkki.

Se sama hierova liike jatkui myös huuhtelun ajan, Dariuksen huuhdellen kaikessa rauhassa puoliverisen pehkoa, seuraillen samalla tuon eleitä ja ilmeitä toimituksen suhteen. Katse kävi myös vähän väliä Iriadorin puolessa, kenraalin tarkkaillen ettei sokea turhan ahdistuneenoloiseksi muuttunut vedessä ollessaan. Jahka omat hiuksensa saisi vielä tämän jälkeen pestyä, katsoisi Darius Iriadorin muuten puhtaaksi, jotta sokea saattoi paljusta sitten nousta jos halusi jo pois vedestä. Turhaan tuon vedessä oleskelua pitkittämään, mikäli sokea olonsa epämukavaksi tuntisi vielä tovinkin päästä.


// :DDD NII. HIRVEE PATO HYÖKKÄÄ. Deli varo ettei maailma vedä suo turpaan. Ja nyt kun joo puhe on niin vähän himottais 8)) Päätin alottaa sen alusta ku mul on nyt suunnitelma miten alan siellä riehumaan ja tukikohtaa kasaamaan >8) Meidän pitää hei kokeilla sitä streamausta sen googlekakan kautta! Mä olin paras Vincent saatana get rekt. EN DISSAA. (DDD MÄ VAAN IHMETTELIN ET KUIN SÄ VIELÄ TUNNINKIN JÄLKEEN JAKSOIT NAURAA NONSTOPPINA CRIM ONKO KAIKKI KUNNOSSA :----D No. Niin no. sitä se anatomia on //

[Crimson]

Alitajuisesti Puolikäärme lähti pitämään matalaa, kehräävänkurisevaa ääntä, jonku kumpusi jostain liskonpuolikkaan kurkusta silloin, kun tuo jostain tuppasi jostain pitämään. Siihen ei välttämättä osannut kiinnittää huomiota, mutta tässä tilassa ja hiljaisuudessa oikeastaan mikään ei sitä ääntä varsinaisesti kyennyt peittelemään. Eikä Lorythas tajunnut itsekään sitä ääntä pitävänsä ja hymyilevänsä levollisesti, keskittyessään vain muuten kaikessa hiljaisuudessaan siihen kun Haukansilmä niin mukavasti hänen päänahkaansa hieroi. Erityisesti sieltä sarvien alta, jonne kukaan harvemmin kävi koskemaan.
Iriador kääntyi hitaasti katsomaan sitä outoa ääntä pitävää Hopeakäärmettä kohden, mitään kuitenkaan ääneen sanomatta. Nuoremman katse oli kuitenkin kysyvä, tuon jopa kohottaessa toista kulmaansa siinä samalla kun rohkeni kyläpäällikön kädestäkin päästää viimein irti. Ei sen takia että sitä uutta ääntä olisi millään tavalla kammoksunut, vaan koska koki taas pärjäävänsä itsekin. Hän tiesi missä suunnassa Lorythas olisi, jos se pienikin paniikki otti uudelleen noustakseen pintaan ja Iriador koki edes jotain turvaa tarvitsevansa. Siihen saakka punapäinen oli valmis vain istumaan aloillaan hieman sivuttain, toisella kädellään paljun reunasta pidellen kiinni.

”Miksi ääntelet tuolla tavalla?”, Iriador päätti viimein kysyä suoriltaan, samalla kuunnellen miten Darius lähti huuhtomaan sarvipäisen hiuksia uudelleen, ollen mielestään jo tarpeeksi kauan miettinyt mikä olisi saanut toisen siinä vieressä kehräilemään kuin kissa. Tokihan se kuulosti erilaiselta, matalammalta ja välillä jopa… melodiseltakin.
Hopeakäärme kävi kuitenkin havahtumaan siihen kysymykseen, lähes säikähtäessään sitä ääntelyään ja päästäen selvästi voimakkaamman kurinan kurkustaan ennen kuin se koko tyytyväisyydestä kielivä ääni otti lakatakseen. Sen tilanteen tasalle hätkähdyksen myötä myös kipeä käsi otti puolittain väkisin noustakseen peittämään niitä vastakkaisen hartian julmannäköisiä uria, jotka lihaansa oli merkitt. Se häpeä itseään kohtaan nousi jälleen pintaan, Lorythaksen ollessa aivan yllättäen vain valmis nousemaan vedestäkin ylös ja marssimaan tiehensä. Pidätellen kuitenkin sitä halua taas vain paeta, ja sen sijaan nauttia nyt tämän kaksikon seurasta tällä tavoin, vaikka se hieman ahdistavalta ja väkinäiseltä tuntuikin. Eihän hän mitään väärää ollut tehnyt, mutta tavallaan taas uuden oudon piirteen itsestään esille tuominen tähän hätään ahdisti syystä jos toisestakin.

Hopeakäärme nojasi kuitenkin päätänsä yhä taemmas, vaikka silmänsä olikin aukaissut, hetken tyhmänä Dariusta katsonut ennen kuin tajunnut vilkaista sokean puoleen, joka yhä siinä vierellä istui kaikessa rauhassa.
”E-ei sillä ole väliä…”, Vaern väitti, huomaamatta haalean punan noustessa poskipäitään värjäämään. Mutta senhän saattoi laittaa vain sen mukavan lämmön piikkiin, eikä… ujouden tai vastaavan tuntemuksen, vai mitä? Ei Lorythas voinut väittääkään olevansa omalla tavallaan otettu siitä, että joku sen äänen kerrankin oli pistänyt merkille - mutta toisaalta taas oliko se ihmekään sellaiselta, joka joutui ympäristönsä aistimaan kaikella muulla, kuin näköaistillaan?


//Patozilla. Deli vaan tykkäis jos maailma vetäis turpaan. Mulla on niin nanna tallennus ny menossa siinä etten millään kehtais alottaa alusta ennenkö ois ne mapit raidannut just kunnolla lävitte <: JA NIIN TÄYTYY! Pitäis ylipäätään kattoo sitä kuin se toimii. Harlock oli kans aika Vincent sen viittansa kanssa. MÄ JAKSAN TEHDÄ VAIKKA MITÄ TUNNIN AJAN JOS TIEDÄT MITÄ TARKOITAN ::DD:D:DD:D:D:DD NONI NYT. Alan piirtään tästä eteenpäin vaan janoja viivottimella//

[Aksutar]

Siinä missä Iriador, kävi myös Darius ihmettelemään tuota kehrääväntyytyväistä ääntä jota sarvipäinen alkoi pitämään Haukansilmän päänahkaa hieroessa. Ei se sinällään kai ollut yllätys, että puolieläin - tai puolipeto... - piti jokseenkin eläimellisiä ääniä ilmaistessaan erilaisia tunnetiloja, mutta silti moinen kävi hämmentämään tässä tilanteessa. Pienestä hämmennyksestä huolimatta Haukansilmä ei mihinkään väliin lopettanut hiustenpesemistä ja päänahan hieromista, tavallaan jopa haluten jatkaa, kerta Lorythas siitä nautti. Ehkä se pieni nöyrtyvä tunne takaraivossa halusi vain miellyttää Lorythasia, mikäli se oli keino saada puoliverinen hyväksymään Haukansilmä jälleen lähelleen.
Iriador kävi ensimmäisenä kommentoimaan asiaa, kysellen miksi hopeakäärme tuolla tavoin nyt äänteli. Kysymys sai Lorythasin lopettamaan mielihyvästä kurisemisen, saaden Dariuksen kohottamaan toista kulmaansa pienesti sen hiustenhuuhtelun ohella. Katse vastasi siihen lumoavanturkoosiin katseeseen sarvipäisen silmänsä avatessa, samalla kun vino hymy hiipi pikkuhiljaa kenraalin kasvoille. Jälleen se tutun turvallinen, omalla tavallaan naiivin ujo ja sosiaalitilanteissa kokematon puoli nousi esille Lorythaksesta. Se puoli, mitä Darius piti yllättäen jopa mukavana, helposti tulkittavana. Vaarattomana, joskin kokemuksien perusteella Winder osasi jo sanoa, ettei sarvipäinen todellakaan ollut niin vaaraton mitä joskus punastellessaan antoi ymmärtää, kuten nytkin.
Darius kävi myös pistämään merkille sen haavojen peittelyn Lorythasin osalta, kuitenkaan kommentoimatta asiaa mitenkään. Ehkä se oli vain yleinen reaktio sarvipäisellä.

"Ei olekaan", Darius kävi hymähtämään Lorythaksen sanoihin, samalla kun vielä viimeisiä huuhteli, "Joten jatka jos siltä tuntuu", kuului lisäys, Haukansilmän jatkaessa tuon päänahan hieromista.
Jahka sarvipään hiukset olivat huuhdellut, kävi Darius perääntymään ja täyttämään ämpärit vielä kerran. Hetken emmittyään Haukansilmä kävi sen paidan viimein riisumaan, kääntämättä kuitenkaan Lorythasille tai Iriadorille selkäänsä. Selkä pidettiin visusti kaksikolta piilossa, vaikka toinen heistä ei edes nähnyt mitään. Myös silmälappu riisuttiin viimein, Kenraalin selvästi vältellen myös rujon kasvonpuoliskonsa näyttämistä, joskin ennemmin hän silmänsä näytti kuin selkänsä. Kaikessa hiljaisuudessa omalta osaltaan Winder kävi omat hiuksensa viimein pesemään, pärjäten hyvin ilman minkäänlaista apua. Eipä hän apua edes kysynytkään siitä johtuen, ihan hyvin kaikki onnistui näin yksinkin, hän kun ei itseään ollut telonut niin pahasti. Kaula vain oli kipeänä, siinä missä toinen käsivarsikin vähän väliä muistutti, ettei ehkä jokaiseen asentoon kannattanut itseään vääntää.

Jahka oli saanut hiuksensa huuhdeltua, kävi kenraali nostamaan pitkän lettinsä selkää peittämään. Viimein se askel vei paljun puoleen, kenraalin käyden astahtamaan veteen, selvästi vältellen näyttämästä selkäänsä kaksikolle. Ennen paljuun nousemista oli Winder siirtänyt jakkaran lähemmäs paljun reunaa ja napannut mukaansa yhden pesusienen, johon saippuaa kävi hankaamaan.
"Iriador käännä selkäsi tänne", Winder ohjeisti kumppaniaan ja jahka punapäinen oli tehnyt työtä käskettyä, lähti Haukansilmä rauhallisen varmoin ottein pesemään Iriadorin selkää, siinä ohessa myös toisen kasvot pesten varovaisesti käsin. Jahka oli toisen selän saanut pestyä, ojensi Darius kädessään olleen pesusienen sokealle, antaen tuolle mahdollisuuden vielä paremmin itseään hinkata jos halusi.
Hetkeksi Haukansilmä pysähtyi tekemisissään nauttien sen hetken lämpimästä vedestä, käyden samalla omat kasvonsa ja kaulansa vedellä huuhtelemaan, ennen kuin katse kohdistui paremmin Lorythaksen puoleen.
"Voin pestä selkäsi myös... Jos annat minun...", kenraali kävi varovaisesti ehdottamaan hopeakäärmeelle, tietäen kyllä kuinka tuo häpesi selkänsä arpia siinä missä Winderkin.



// PATOZILLAAAA. Varo Deli. Varo vaaraa. No mulla se nykynen tallennus kusee joten voin alottaa hyvin alustaki (D Pitäis kattoo joo. Hetikohta pian. No se oli kyl aika vincent ja sit siinä oli kans kauheesti niitä teräväkärkisiä armorikenkiä et musta tuntuu et tää on joku juttu japanissa. NO NIIN NO NIII :D:D:D:D:D::DD:DD:D:: nyt. No mut kato symmetriataide on kans taidetta. viivoja kaikkialle //

[Crimson]

Se puna otti kasvaakseen entisestäänkin puoliverisen kasvoilla Haukansilmänkin nyt käydessä kommentoimaan erikseen sitä ääntä, jota Lorythas huomaamattaan oli pitänyt. Ei hän kehdannut enää alkaa sillä tavoin kehräämään! Ei nyt kun se tällä tavoin oli puheeksi noussut, oli parempi vain pitää ne kummalliset piirteet itsellään. Pehmeän hymähdyksen saattelemana Hopeakäärme odottikin vain kaikessa hiljaisuudessa, että Darius sai ne valkeanharmaat harjakset huuhdeltua saippuasta. Päänsä kohottaen sitten ylös kun silmäpuoli valmis oli.
Turkoosi katse käytiin sulkemaan jälleen, Hopeakäärmeen yrittäessä hillitä sitä lievää kuumotusta kasvoillaan, samalla kun Iriador vieressä kovinkin maireasti itsekseen virnuili äskeiselle. Ei punapäistä olisi lainkaan haitannut myöskään jos Lorythas sitä miellyttävää ääntä olisi jatkanut. Sitä oli oikeastaan ollut rauhoittavaa kuunnella, vaikkei moisen äänen pitoon ollutkaan itse mitenkään tekemisissä. Muttei sokealla nyt mitään sitä vastaankaan ollut, että Puolikäärme niin kovin hiljaiseksi muuttui jälleen. Ehkä oli väärin käydä kyselemään asiasta niin suoraan, mutta minkäs nuorin uteliaisuudelleen mahtoi.

Haukansilmäkin kävikin pian liittymään veteen heidän seurakseen, omat hiuksensa aluksi pesten, käskien sokeaa sitten kääntymään selin kenraalia kohden. Varovasti punapäinen lähtikin livuttamaan itseään lähemmäs kenraalia, siitä paljun laidasta jatkuvasti kiinni pitäen ja selkänsä tuoden Haukansilmän ulottuville paremmin. Antaen vanhemman pestä myös kasvonsa, sen myötä itse siihen pesusieneen vielä tarttuen ja sillä nahkaansa jääden hinkkaamaan puhtaaksi sieltä täältä, mistä koki vielä tahrainen olevansa.

Sen hetken puoliverinen oli saanut olla kaikessa rauhassa, sijoillaan vain rentoutuen jälleen ja nauttien siitä lämpimästä vedestä, jota pyrki jatkuvasti lämpimänä pitämään oman liekkinsä voimalla. Silmät olivat jopa raottuneet hieman seuraamaan tilannetta ympärillä, hetken silmäillen kuinka Iriador itseään pesi ja kenraali myös sitä satutettua kaulaansa puhdisti varoen.
Oma kätensä lepäsi yhä niiden urien päällä, Puolikäärmeen katseen kohdistuessa hämmentyen Dariukseen miehen kysymyksen myötä. Ja se katse pysyi Dariuksessa. Värähtämättä tai silmäluomien räpsymättä kesken kaiken. Hänkö paljastaisi sen selkänsä paremmin Haukansilmälle, kun tähän saakka oli sitä pyrkinyt jokaiselta ylimääräiseltä katseelta kutakuinkin piilottelemaan. Ne olivat pelkkiä häpeärantuja, vähän samaan tapaan kuin ne kirjaimet mitä hän itse oli Dariuksen selkään poltellut, ja joita silmäpuoli nyt yritti piilotella katseilta, vaikka jokainen heistä tiesi niiden merkkien olemassaolosta.
Lopulta Lorythaksen oli pakko räpäyttää silmiään, katseensa sen myötä myös siirtäen Dariuksesta hetkeksi muualle. Kulmiensa alta sen lumoavan katseensa kuitenkin uudemman kerran silmäpuolen kasvoille nostaen.
”Jos…”, Hopeakäärme aloitti, kätensä laskien viimein myös niiden arpiensa yltä hartialtaan, ”Jos… tämän kerran nyt sitten…”, sarvipäinen totesi kovin vaisusti, käyden ohessa nojaamaan selkäänsä hitaasti siitä puisesta laidasta irti. Hetken vielä harkiten kehtaisiko todellakin näyttää selkäpuoltaan Haukansilmälle, mutta sitten hitaasti kääntyen sijoillaan, arpista selkäänsä pestäväksi tarjoten.


//ZILLA VAARA. Deli ei varo koskaan. Deli elää hetkessä. Mut naaaaw >: NO NIIN OLIKIN. VINCENTTEJÄ KAIKKI! No oli se Harlock aika seksikäs. NIIIHHIIHIHHIIII. Mä en sais kahta janaakaan näyttään samalta. Ei tuu symmetriataidetta, tulee jotain hirveetä abstraktia sotkua sitten. Pierasen pian paperille <://

[Aksutar]

Hissukseen Darius kävi odottamaan, että Lorythas jotain hänen tarjoukseensa sanoisi. Silmäpuolen katse oli nauliintunut sarvipäiseen, joka ei silmiään käynyt hetkeen räpäyttämäänkään, tuijottaen Winderiä aivan kuin haltia olisi juuri kosinut mokomaa. Darius ei ollut varma kuinka arka-asia ne selän arvet sarvipäiselle olivat, olihan tuo ne jo kertaalleen näyttänyt heille silloin kun vähän intiimimmin lähdettiin leikkimään, mutta humalaisen korkeahaltian kosketuksia lukuun ottamatta ei kukaan varsinaisesti niihin arpiin huomiota ollut kiinnittänyt. Kyllä hän ymmärsi, jos Lorythas ei halunnut antaa kenraalin koskea selkäänsä - Ei Dariuskaan antaisi tuon koskea omaa selkäänsä juuri nyt, hyvä jos koskaan enää. Hyvä jos hän antoi edes Iriadorin koskea selkäänsä silloin kun se oli paljaana.

Lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen Lorythas kävi jokseenkin vastentahtoisesti antamaan luvan kenraalille. Darius hymähti pienesti, käyden kurottamaan reunan yli uuden pesusienen käteensä, ennen kuin siirtyi paremmin Lorythaksen luo, tuon selän puolelle.
Tietenkin se katse kävi niitä suuria arpia katsomaan toisen selässä, kenraalin kuitenkaan sanomatta mokomista mitään. Sentään arvet olivat vanhat, joten tuskin niiden koskeminen sattui - ei se kuitenkaan tarkoittanut että Lorythas olisi pitänyt siitä, jos joku niitä koski. Ennemmin kenraali oli kuitenkin huolissaan puoliverisen muuten niin runnellunkirjavasta kropasta eilisen jäljiltä, mustelmia ja ruhjeita kun oli siellä täällä Fritzin jäljiltä.
Varovaisesti Darius kuitenkin lähti pesemään puoliverisen selkää, selvästi vältellen koskemasta turhan usein tuon arpiin. Mitään kiirettä haltia ei pitänyt, mutta koitti suorittaa tehtävän alta pois mahdollisimman nopeasti, ettei Lorythasin tarvinnut tuntea oloaan epämukavaksi kovinkaan pitkään.
Pian sekin operaatio oli pois alta, Dariuksen perääntyen sarvipäisen luota pienesti nyökäten tuolle. Kenraali katsoi vielä itsensä päällisin puolin puhtaaksi, ennen kuin istahti hetkeksi paikoilleen sulkien silmänsä, nauttien vain sen pienen hetken lämpimästä vedestä. Mikäli he olisivat kotona olleet, olisi Darius ehkä saattanut pidempäänkin viihtyä kylvyssä, mutta juuri nyt Haukansilmä ei tuntenut oloaan kovinkaan levolliseksi. Tapahtumat yhä vaivasivat mieltä, eikä Darius osannut täysin rentoutua puoliverisen seurassa juuri nyt. Ehkä heidän pitäisi puhua asiasta paremmin, mutta Winderistä ei ollut aloittamaan sitä keskustelua. Ei ainakaan nyt, kun ei voinut olla varma menettäisikö Seyr hermonsa siitä, että hän asian ottaisi puheeksi.

Niinpä kovinkin yllättäen, kasvonsa vielä kerran kastellen ohimennen, kävi Darius nousemaan paljusta pois, astellen Iriadorin tuomien pyyhkeiden puoleen, tällä kertaa joutuen selkänsä hetkellisesti kaksikolle kääntämään, sillä takaperin kävely kuulosti jotenkin... tyhmältä. Ja olihan Lorythas juuri hänelle selkänsä näyttänyt ja antanut haltian tuon pestä. Suurin osa selästä kuitenkin peittyi niiden mustien, märkien hiusten alle, jotka liimautuivat selkään kiinni heti kun vedestä nousi. Vain muutama alin kirjain selässä jäi näkyviin siksi pieneksi hetkeksi, ennen kuin Winder vähin puhein kävi pyyhkeen heittämään ylleen ja alkoi kuivata itseään paremmin.



// VARO VAARAA. Deli on tolleen niiku danger zonella aina. VINCENTTEJÄ KAIKKI! Harlock ei iskeny muhun oisin halunnu et se iskee sen Harlock jr pojan mut ei sit. No mut abstraktitaide on taidetta. Kato pieraset vaan siihen paperille just ja myyt sit kallilla teoksen. Nimeet sen vielä niinku jotenkin tekotaiteellisesti tyyliin "syvä kuiskaus" tjsp. Nyt tosin nauran itte jolleki syvä kuiskaus nimelle koska Sininen Kuiskaus ja oikeesti nyt paljasti miten keksin Dariuksen iskuryhmän nimen :---------DDDDD //

[Crimson]

Sarvipäinen käänsi katsettaan toisen olkansa yli terävästi osittain Haukansilmän tulessa lähemmäs. Kuin valmistautuen johonkin suurempaan yhteenottoon, vaikka kyseessä oli pelkkä selänpesu. Tavallisestihan liskonpuolikas sen itse suoritti, ollen tällä hetkellä kuitenkin harvinaisen kykenemätön pitempivartista harjaa nostamaan millään tavalla selkänsä puolelle. Osoittihan se omalla tavallaan luottamusta Haukansilmää kohtaan, paljastaa sillä tavoin ne suurimmat häpeänjäljet toiselle ja suoda tilaisuus niitä myös silmätä paremmin.
Joka kerta kun kenraali kävi pesusientä upottamaan niiden arpien puoleen, nojasi Lorythas aluksi selkäänsä toisesta kauemmas lähinnä alitajuisesti. Ei se kosketus niihin sattunut, mutta Puolikäärme muuten tunsi kosketuksen herkemmin niistä syvistä arvista, kuin muualta. Ja toisin kuin sarvien alta rapsuttelu, tuntui se arpiin koskeminen jotenkin… häpeälliseltä ja vastenmieliseltä, oli kyseessä kuka tahansa. Toisten mielestä kun ne kolot hänen selässään olivat kuvottavat. Ja miten Iriadorkin oli niitä mittaillut käsillään viime kerralla, kun ne syvimmät arvet oli äkännyt… nuorempi tosin niitä ei ollut silloin kammoksunut, vaan lähinnä ihmetellyt juuri mistä Lorythas moiset jäljet selkäänsä oli saanut.

Selän pesu suoriutui kaikessa hiljaisuudessa. Mitä pidemmälle se kesti, sitä vähemmän Hopeakäärme arasti niihin arpiin koskettamista, oikeastaan odottaen koko tilaisuuden kestäen pidempään, kun se jo loppuikin. Lorythas päästi pitemmänpuoleisen huokauksen, edes aikomatta sijoiltaan minnekään liikahtaa sen jälkeen kun valmista tuli. Suotta hän enää niitä arpia yritti erikseen suojella ja välttää muita, tai no, Winderiä niitä näkemästä.

Darius ei myöskään kauaa vedessä enää viihtynyt, nousten ennen ketään muuta ylös vedestä ja poistuen itseään kuivattelemaan, siksi hetkeksi kääntäen selkänsä Puolikäärmeelle. Näyttiväthän ne jäljet paremmilta, Vaernin äkkiä vilkaistessa toisen selän puoleen. Parantuneilta. Eivät niin julmilta kuin silloin, kun Seyr oli ne Dariuksen selkään polttanut. Mutta jälleen Lorythas ei halunnut tuijottaa. Heidän molempien selkänsä oli merkitty omalla tavallaan, häpeätahrojen myös pysyessä niillä sijoillaan ikuisesti, ellei sitten Yliparantajan kaltainen kyennyt niitä arpia piilottamaan pelkällä hipaisulla. Mutta tuskin Taivaanmaalaajakaan sellaista lahjaa tyhjästä kenellekään lähti suomaan, eikä Hopeakäärme heti ollut valmis vanhimmille uutta hintaa maksamaan jostain hänelle suodusta.
Pian kuitenkin Haukansilmän perään myös Iriador tuhahti vedessä lillumiseltaan, pesusienen kädestäänkin paljun laidalta alas tipauttaneena jo ajat sitten. Nuorin heistä kävi itseään kapuamaan vedestä ylös, tavoitteenaan lähinnä pysyä nimenomaan pystyssä eikä taas käydä johonkin sokeana kompuroimaan.
”Antaisitko pyyhkeen”, punapäinen kävi pyytämään Dariukselta, päästyään vedestä ylös ja jääden paljun laidalle hiuksistaan puristamaan suurimmat vedet lattialle.

”Jäisin… mielelläni tänne vielä hetkeksi”, puoliverinen huomautti haltioiden selvästi tehdessä jo lähtöään, ”Tulen sitten perässä, kohta”. Olisihan Hopeakäärme voinut jo nytkin nousta kylvystä ylös, mutta hän halusi olla täällä vielä hetken. Eikä Vaernilla ollut mitään syytä pakottaa Dariusta ja Iriadoria viipymään täällä pitempään.
”Tavaroitanne todennäköisesti tuodaan tänne muutenkin pian, olisi mukavaa jos olisitte muita vastassa silloin”, hopeaverinen huomautti, leukaansa myöten upoten taas sinne paljuun nyt paremmin, kun sai se itse valloittaa omaan käyttöönsä. Sieltä vedenpinnalta puoliverisen katse kohosi kuitenkin taas Winderin puoleen paremmin, Lorythaksen jäädessä hetkeksi vain harkitsemaan sanojaan, ”Ja… ehkä voisitte selittää… heille tilanteeni. Kenenkään ei tarvitsisi olla huolissaan siitä että olette täällä seuranani”.


//AAAAAAAAA. Deli niinku ottaa kylmäverisenä torkkujakin molemmat silmät kiinni siellä danger zonella. VINCEIIIII. Harlockilla oli hirvee emofleda ja vittu se sen viitta mitä piti läpyttää kokoajan. Se oli kyl leffa missä ei ollu ainootakaan sellasta hahmoa mitä jäis jälkeenpäin fanittaan. KAIKKI ON TAIDETTA. Syvä kuiskaus voi jumalauta :----DDDDDD Sorsansilmä ja syvä kuiskaus, kuulostaa joltain huonolta marvelin setiltä (DDDD MARVELIN PANTTERIT//

[Aksutar]

Itseään kuivaillessaan Darius kävi seurailemaan, kuinka Iriador kävi myös paljusta poistumaan varovaisesti. Koko tuon ajan Haukansilmä oli valmis menemään kumppaninsa apuun, mikäli toinen apua pyytäisi tai selvästi tarvitsi, mutta hyvin korkeahaltia näytti itsekin selviävän ilman sen suurempia kompurointeja. Pyyhe käytiin ojentamaan sokean käsiin tuon sitä pyytäessä, ennen kuin katse kääntyi takaisin puoliverisen puoleen tuon avatessa suunsa.
Lorythas ilmoitti haluavansa vielä hetken nauttia lämpimästä vedestä, kertoen tulevansa perästä kohta. Eipä Haukansilmällä ollut mitään vastaansanomista, lämmin kylpy tuntui varmasti hyvältä kaiken sen tämänpäiväisen ja eilisen jälkeen.
"Kunhan et vain pinnan alle nukahda", Darius hymähti Lorythasille, Samalla kun pyyhkeen lanteilleen kietoi, käyden keräämään likaisen vaatteensa lattialta mukaan. Eiköhän Lorythasin vierashuoneelta löytynyt puhdasta päälle pantavaa jälleen, nokiset ja pölyiset vaatteet eivät houkutelleet näin kylvyn jälkeen.
"Kerromme tilanteen jahka he kartanolle saapuvat. Sikäli mikäli he uskovat meitä", Kenraali lisäsi, jääden odottamaan että kumppaninsa olisi valmis, ennen kuin lähti tuon kanssa askeltamaan poispäin, "Kutsu jos tarvitset jotain".

Askel vei ripeähkösti takaisin vierashuoneelle, jossa Darius etsi itselleen ja Iriadorille päälle pantavaa. Jälleen niitä mukavan löysiä, isoja kaapuja löytyi ylle, Haukansilmän ojentaen yhden kumppanilleen ennen kuin itse pukeutui moiseen myös. Yhä kenraalista tuntui kovin... Oudolta olla jälleen Lorythasin kartanolla kaiken jälkeen, Haukansilmästä tuntui ettei hänen kuulunut olla täällä. Vaikka Lorythas olikin jo hyväksynyt heidän apunsa ja katsoi parhaansa mukaan vieraidensa perään - kuten nyt pyytämällä ruokaa sen verran, että vieraillekin riitti - silti Dariuksesta tuntui väärältä olla paikanpäällä. Eipä hän sitä ääneen sanonut kenellekään, tyytyi vain itsekseen märehtimään tämän oudonahdistavan tunteen kanssa.
"Menen eteisaulaan odottamaan tavaroitamme. Tule perästä jos haluat", Iriadorille ilmoitettiin jahka Kenraali oli saanut itsensä puettua ja hiuksia kuivattua vielä hieman pyyhkeeseen. Silmälappu oli ainoa asuste jonka Darius ylleen äskeisistä vaatteista veti, kuitenkin pyyhkien mokoman ensin pyyhkeeseen ennen kuin takaisin puuttuvaa silmää nosti peittämään.

Tuon jälkeen Haukansilmä teki kuten oli kertonutkin ja poistui vierashuoneesta eteisaulan puolelle. Kenraali ehätti juuri rappusten alapäähän kun ovesta kävi koputuksen saattelemana astumaan sisään muutama kyläläinen, jotka olivat lähteneet tuomaan Lorythasin pyynnöstä Kuiskauksen kaksikon tavaroita sairastuvalta, sekä sitä ruokaa kartanolle.
Haukansilmä kävi lupauksiensa mukaisesti kertomaan näille kyläpäällikön tilanteen, vakuutellen ettei noiden tarvinnut olla huolissaan Seyristä ja jos haltiakaksikko tarvitsisi apua Seyrin suhteen, he kyllä tulisivat hakemaan sitä. Olihan se ymmärrettävää, että kyläläiset olivat kyseenalaistavia kuiskauksen suhteen äskeisen sattuman myötä, joten Darius saattoi vain toivoa etteivät kyläläiset turhaa heitä alkaneet epäilemään. Sotilaskaksikon tavarat kuitenkin jätettiin eteisaulaan seinävierustalle, siinä missä ruokakorin kanssa paikalle saapunut nuorineito kävi kiikuttamaan korin kyökin puolelle, tuota seurasi myös pieni poika joka jonkinlaista paperikääröä mukanaan kiikutti kovinkin tarmokkaana. Ihmisiähän nuo kaksi olivat, mutta sen sijaan että olisi mahdollisen rotuvihansa näkyä mitenkään päällepäin, nousi kenraalin kasvoille pieni huvittunut hymy sitä pikkupojan menoa katsellessa.

Darius kiitti kyläläisiä, ennen kuin nuo kävivät poistumaan paikalta. Haukankatse kävi nopeasti vilkaisemaan omien tavaroiden puoleen, kenraalin arvellen näin silmämääräisesti kaiken olevan tallella aina laukuista haarniskaan ja aseisiin - niin Haukansilmän kuin korkeahaltiankin osalta. Ennen kuin omia tavaroita käytiin sen pahemmin penkomaan, kävi askel viemään kyökin puolelle. Haltia halusi tarkistaa mitä nuoret ruokalähetit olivat heille tuoneet. Korista löytyi tuoretta leipää, sekä pieni padallinen lihakeittoa - jonka raaka-aineiden suhteen ei oltu näemmä pihtailtu lainkaan. Korista löytyi myös muutama tuore omena, lasipullollinen maitoa, sekä paperiin kääritty juusto. Korin vierelle pöydälle oli laskettu se suurempi paperipaketti, jonka pikkupoika oli paikalle kiikuttanut. Kulmiaan kuristaen kenraali kävi availemaan naurulla sidottua pakettia sen verran, että näki mitä se piti sisällään. Lihaa, raakaa sellaista. Vielä jopa hieman veristä, tuon punaisen elämäneliksiirin käyden papereihin imeytymään pikkuhiljaa. Tuoretta lihaa, kenties tänä aamuna teurastettua... Miksi ihmeessä, sitä Darius ei tiennyt.

Sen kummemmin asiaa kuitenkaan ihmettelemättä lähti Darius takaisin käytävän puolelle, vihdoista viimein tarkistamaan ne omat varusteet ja tavarat.



// Deli senkin. Vielä joskus toi kostautuu Deli. Harlockin oli pakko fläpättää viittaansa koska se halus lentää sillä. Oikeesti Harlock halus vaan olla lintu. Mutta emmekös me kaikki? Ja joo ei ollu kyl kauheen fanitettavia hahmoja, en tosin tiiä johtuko se siitä että ne hahmot ois pitäny jo jonkun sarjanmangananimenjutun kautta tietää, jotta niistä ois saanu enemmän ehkä irti leffassa. MUTTA OH WELL, vähän sama oli siinä FF leffassakin, eipä sitä Vincenttiä ois osannu kiljua ellei ois tienny sen jo etukäteen u know. TAIDETTA. ART. :-----------DDDD SORSANSILMÄ JA SYVÄ KUISKAUS. Carroteye and mr. terrible. eiku. NYT NE PANTTERIT TAKASIN ET ALOTA TAAS TÄTÄ :DD En mä koskaan päässy sieltä peittopesästä pois enää yöllä ku sit nukahdinkin jo JOTEN OTA TÄLLEEN "AAMUSTA" VASTAUS //

[Crimson]

Puolikäärme hymähti pienesti Winderin kommenttiin, vinon hymynpuolikkaan noustessa hänen kasvoilleen. Ei hän uppeluksiin valahtaisi, saati sinne sitten nukahtaisi – tai no, ellei tajuaan menettäisi mutta tuskin nyt sentään. Haukansilmä kuitenkin lupasi selittää tavaroita ja ruokaa tuoville kyläläisille tilanteen aivan kuten Lorythas oli pyytänytkin.
”Onhan heillä syynsä epäillä… mutta tuskin kukaan mitään kiistämään alkaa”, ja jos alkaisi, olisi Lorythas valmis kuohahtamaan noille vieraitaan puolustaakseen vielä kerran. Hänen kotonaan kenelläkään ei ollut osaa tai aisaa alkaa korottaa ääntänsä kartanonisäntää vastaan, ja sen monet varmasti sanomattakin tiesivät ja tajusivat.
”Mutta… kiitos”, Vaern vielä totesi Dariukselle edellisten sanojensa lopuksi.
Sen pidemmittä puheitta, Iriadorinkin saatuaan itsensä verhottua ison, pehmeäpintaisen pyyhkeen alle ja ne läpimärät vaatteensa etsittyä käsiinsä, lähti haltiakaksikko suuntaamaan ulos pesutuvalta. Korkeahaltia seurasi Haukansilmää takaisin vierashuoneelle, jossa kenraali kävi heille puhtaita vaatteita etsimään. Punatukka ripusti omat vaatteensa tuolinkaiteille kuivamaan - ehkä niille järjestyisi parempi paikka myöhemmin, mutta roikkukoot siinä nyt toistaiseksi – ottaen sitten vastaan Dariuksen ojentaman kaavun.

”Tulen ihan kohta alas, mene vain edeltä”, punapäinen totesi, nyökäten sanojensa perään pienesti, ymmärryksen merkiksi siitä että tietäisi mistä Winderin löytäisi. Jahka sokea saisi puhtaan kaavun yllensä ja käärittyä hieman sen hihoja itselleen sopivaksi, saattaisi nuorempi seurata takaisin alakertaan Dariuksen avuksi. Ja pitäisihän heidän ruokaillakin, eikä olisi alkuunkaan kohteliasta lähteä mutustamaan ateriaansa yksin jonnekin nurkkaan, kun he saattaisivat kartanonisännän seurassa aterioida tällä kertaa. Mikäli Lorythaksesta oli vain hetki viipymään vielä pöydänääressä, ennen kuin lepäämään karkaisi.

Pesutuvalla Lorythas oli ehtinyt jo tovin itsekseen vedessä rauhoittua. Sen rentoutumisensa ohessa ohimennen tarkistellen omia ruhjeitaan, niitä mustelmia jotka kehosta niin kovin kirjavan olivat tehneet kun olivat näin ehättäneet yön ylitse levitä ja ottaa väriä itseensä. Tietenkin ne sattuivat, ja kestäisi oma aikansa ennen kuin mokomat parantuisivat – siihen saakka Puolikäärme ei varsinaisesti muuta saattanutkaan tehdä, kuin verhota mustelmia ja muita ruhjeitaan vaatteidensa alle parhaansa mukaan.
Sarvipäinen kävi lopulta itsensä kampeamaan ylös vedestä, ylimääräisen veden hiuksistaan rutistaen vielä takaisin paljun puolelle. Päällisin puolin Lorythas kävi itseään kuivaamaan, tottuneesti myös hiuksiaan pyyhettä vasten painaen ilman että itse pyyhe sarviinsa repeäisi. Pyyhe kietaistiin lopulta lanteille ja hopeaverinen suuntasi kylpyhuoneensa ovea kohden, jättäen kylpytynnyrin tyhjenemään omaa tahtiaan jälkeensä.

Ensimmäisenä käytävältä silmään osui Darius, ja terävämmät aistit omaavan nenä haistoi myös lämpimän ruuan ja… veren tuoksun. Tietenkin Lorythas kävi toista kulmaansa aavistuksen kohottamaan sen tutun maukkaan raa’an lihan hajun huomatessaan, sitä pientä nousevaa himoaan tuoretta lihaa kohtaan koittaen samalla koittaen hillitä. Lorythas epäili jonkun tietoisesti lähettäneen muiden ruokien matkassa lihakimpaleen hänelle, mutta kuinka Puolikäärme siihen kehtaisi haltioiden nähden muka koskea? Saattoihan haju toki leijua ilmassa senkin tähden, jos joku kartanolla käyneistä oli sattunut lihaa käsittelemään juuri mutta… se kuulosti kovin epätodennäköiseltä.
”Toivatko he kaiken?”, Lorythas kysäisi silmäpuolelta, ennättäessään lähemmäs seuraamaan kun Haukansilmä niitä tavaroita lävitse kävi, katseen vilkaistessa myös kauemmas portaita kohden, joita alas Iriador talsi taas itselleen turhansuureen kaapuun sonnustautuneena. Näky nostatti huomaamattomasti Puolikäärmeen suupieliä hymyyn, katseensa kuitenkin palatessa takaisin Winderiin.
”Eiväthän he… käyttäytyneet huonosti sinua kohtaan?”, Hopeakäärme tiedusteli taas kovin ujosti, takertuen jälleen haistelemaan sen verenhajun perään.


//Deli on tommonen rambo. Harlockilla oli viittafetissi, niin sen täytyy olla. No älä nyt kun mä fanitin Vincenttiä alun perin vaan nimenomaan sen ffAC leffan perusteella ja voi luoja sitä huutoa sit kaupassa kun mä kerran porukoitten kanssa törmäsin siellä pelihyllyllä siihen cerberuksen kanteen 8) Totesin isälle et me ei voida jättää Vincenttii sinne, EI VAAN VOIDA >8( ART. Vähän niinku. Voi vitun carroteye ja mr. terrible :-----DDDD PANTTERIT PÄÄSTETÄÄN NYT VAPAUTEEN, SIELTÄ SE ERUKIN VÄLISTÄ VILAHTAA SIINÄ NAHKAPUVUSSAAN! Mut naaaw, pesäAksu <://

[Aksutar]

Tavarat näyttivät kaikki olevan tallessa, ainakin omista tavaroistaan Darius osasi sanoa varmaksi. Mitään ei ollut "unohtunut" matkanvarrelle, kun kyläläiset eliittien kamppeet paikalle olivat raahanneet. Ainahan sitä oli pieni epäily, kun joku tuntematon tavaroihin koski tai tavaransa jonnekin jätti vahtimatta. Vaikka eivät kantaneetkaan varsinaisia arvoesineitä mukanaan komennossa, oli silti jokaisen Kuiskauksen sotilaan perusvarustelukin jo arvokkaammasta päästä. Ei Darius halunnut uskoa Briarilaisia varkaiksi, mutta ei edes Lorythas voinut vakuuttaa kenraalia siitä, etteikö joukosta muutama pitkäkyntinen olisi löytynyt.
Katse kääntyi paikalle kävelevään sarvipäiseen, joka näemmä oli saanut tarpeekseen kylpemisestä. Kovasti se katse koitti pysyä kutakuinkin Lorythasin kasvoissa, välillä kuitenkin eksyen toisen kroppaa tarkkailemaan, nyt kun tuon paremmin näki. Oli syynä sitten toisen varren ihailu tai tuon ruhjeiden tarkistelu.
"Toivat he, kaikki on tallella ja täällä. Ainakin omista tavaroistani... Iriadorinkin tavarat näyttäisivät suurimmalta osin olevan täällä, hän saa kuitenkin vielä itse katsoa ne läpi", Kenraali vastasi pienesti henkäisten, katseen kohoten kuitenkin Iriadorin puoleen kun tuo rappusia alas kävi askeltamaan kera jälleen turhankin suuren kaavun. Haukansilmä oli yhä sitä mieltä, että hänen piti moisia hankkia Iriadorille kotopuoleenkin...

"Eivät lainkaan. Jos ei lasketa epäileviä katseita ja varautunutta asennetta", Haltia jatkoi vilkaistessaan kumppanistaan Lorythasin puoleen, "Mutta heillä on syynsä siihen. Joka tapauksessa, voin hakea sinulle puhtaat vaatteet ettei sinun tarvitse turhaan rappusia ravata, kerro vain mitä tuon ja mistä löydän ne. Iriador voit mennä odottamaan ruokailuhuoneen puolelle - tarkista tavarasi toki ennen sitä. Tuon vaatteesi kirjastoon, saat pukeutua rauhassa".
Jahka jälleen kerran oli saanut opastusta mistä hakea ja mitä, kipaisi Haukansilmä ripein askelin yläkerran puolella. Käsiin etsittiin Seyrin pyytämät vaatteet, ennen kuin askel kävi palaamaan takaisin alakerran puoleen, kohti sitä kirjastoa jonne Seyr oli neuvottu odottamaan.


// Deli nyt jukoliste. No selvästi, hemmetin viittamiäs. FFAC Vincent mä muistan et ku näin sen siinä ekan kerran ni olin vaan et kuka mitä. Sit tutustuin siihen ja olin et jaaa saanko mäki tulla sun viitan alle piiloon. VINCENTTII EI VOI JÄTTÄÄ. Voi perkele nyt Art kuvat (D CARROTEYE JA MR. TERRIBLE STRIKES AGAIN. Pantteri invaasio iskee Cryptiin, varokaa vaan. Eru johtaa pantteriarmeijaa si //

[Crimson]

Mikäli Dariuksen sanoihin oli luottaminen, olivat sotilaiden tarvikkeet saatu kaikki kasattua tänne. Hyvä niin, eipähän kenenkään tarvitsisi enää erikseen lähteä tupia tarkastamaan myöhemmin, jos kaikki haltioiden tavarat oltaisiin ensimmäisellä kerralla löydetty. Kyläläisetkin pääsisivät siivoamaan tiloja paremmin, kun siellä ei kenenkään tavaroita enää olisi levällään. Kukaan ei myöskään töykeästi ollut silmäpuolta kohden käyttäytynyt, joka nostatti itsevarmemman ilmeen Hopeakäärmeenkin kasvoille.
Ennen kuin Lorythas mitään ehätti sanoa, katseenkin seuraillessa paikanpäälle pysähtynyttä punapäätä, ilmoitti Winder voivansa käydä hakemassa puolikäärmeelle yläkerrasta puhtaita vaatteita. Olisihan Lorythas itsekin voinut, muttei hänestä kuitenkaan ollut Haukansilmän ehdotukseen sanomaan ei. Hitaanmyöntyvä nyökkäys riitti Puolikäärmeen osalta osoittamaan tuon myöntyvän tähän ehdotukseen lyhyesti kertoen mitä huoneestaan halusi. Löysemmän valkean paidan, tummemmat housut sekä tumman korsetin, josta Puolikäärme tosin ehätti Winderille tuntomerkiksi antaa vain ne lukuisat narut, joita mokoma korsetinreuhu sisälsi. Mutta Lorythas tarvitsi sen auttamaan selkänsä kanssa, korsetin tukien mukavasti ryhtiä ja auttoi pitämään rankaa paremmin suorassa.

Siinä missä Iriador marssi kumartumaan omien laukkujensa puoleen, seuraili Lorythas hetken Dariuksen perään tuon poistuessa paikalta. Nuorempi lähti vieressä tonkimaan, käsillään aluksi suurempia esineitä laukuistaan purkaen tieltä pois, ennen kuin tottuneesti kävi lävitse jokaisen tavaransa laukkujen pohjaa myöten.
”Kaikki on tallessa”, punapäinen tokaisi, viimein kiinnittäen Puolikäärmeen huomion puoleensa.
”Parempi vain, toivottavasti kukaan teistä ei jättänyt tavaroitaan jälkeen vaikka… täältähän ne löytyvät joka tapauksessa, jos myöhemmin tarvetta palata tulee”, Vaern selitti rauhalliseen ääneen, kohdaten sen Iriadorin sokean katseen kohdistuvan puoleensa, korkeahaltian nyökätessä kyläpäällikölle ymmärtäväisesti.
”Saatan sinut kuitenkin jo pöydän ääreen, tulehan”.

Lorythas lähti ohjaamaan Iriadoria takaisin sille käytävälle, jonka perältä kylpytiloihinkin oli päästy. He kääntyivät tosin paljon aikaisemmin raollaan olevasta oviaukosta keittiön puolelle, Puolikäärmeen pyytäen Iriadoria auttamaan itseään sen verran, että ruokakori ja tarvittavat astiat saataisiin ruokahuoneen puolelle. Punapäinen nappasi korin syliinsä, Hopeakäärmeen etsiessä puhtaita astioita heille jokaiselle, välistä vilkuillen sitä sivupöydällä korin viereen jätettyä paperikääröä. Sitä oli aukaistu hieman, kuin joku olisi ehtinyt jo vilkaista mitä nyytin sisällä oikeastaan oli – tai sitten se oli vain huonosti taiteltu paperinpalaansa, ja se oli itse ehtinyt aueta. Lihapala tuoksui tuoreelta ja Lorythas olisi halunnut siihen käydä heti kiinni, mutta nuoren punapään läsnäolo riitti yhä hillitsemään Puolikäärmeen petomaisia tapoja. Iriador ei näyttänyt siihen veriseltä haisevaan lihaan edes kiinnittävän huomiota, olettaen kutakuinkin varmaan että hopeaverinen sen jonnekin säilöisi talteen myöhempää varten.

Keittiön puolelta kaksikko suuntasi kulkunsa sinne ruokailuhuoneeseen, joka oli jälleen niin kovin ylevän ja arvokkaan näköinen. Tummasti verhoiltu, jonka päätyseinämällä kohosi suuri ikkuna tuomassa valoa huoneen jokaiseen nurkkaan. Huoneen keskelle oli sijoitettu pitkä, vankkajalkainen pöytä, ja sen ääreen monta tuolia. Liian monta, jos Lorythakselta kysyttiin. Ei hänellä ollut koskaan ollut yhtäaikaisesti niin montaa henkilöä luonaan, että pöytä olisi kokonaan täyttynyt… eikä se täyttyisi vieläkään.
Vaern laski astiastot käsistään kuitenkin pöydälle, Iriadorin lähtiessä omatoimisesti jo purkamaan korinsa sisältöä myös tumman pöydän kannelle aluksi tietenkin kokeillen, missä kohtaa tavarat olisivat samantien pöydältä alas kolisseet. Pian punapäinen vakuutteli pärjäävänsä itsekin, kattavansa pöydän valmiiksi heille ja Lorythas saattaisi käydä pukeutumassa Dariuksen avulla toisaalla sillä välin. Jos Iriador niin itsestään uskoi – Hopeakäärme myöntyi nuoremman sanoihin, ilmoittaen että palaisi Winderin seurassa pian takaisin. Mutta sen sijaan että Lorythas olisi suoriltaan ruokailutilasta poistunut, kiersi tuo takaisin keittiön puoleen…

Puolikäärme palasi varsin ripein askelin pöydälle jätetyn paperikäärön luokse, nostaen sen samalla hetkellä käsiinsä kun likelle pääsi. Raaka liha tuotiin lähemmäs kasvoja, Vaernin haistaessa lihaa nyt pitempään, niin kovin himoiten ja hartaasti. Keho värähteli tuoreen veren hajusta, katseen tarkkaillen punaista kimpaletta kuin vasta napattua saalista, toisen käden sormien lipaisten sitä pehmeää pintaa. Ne vietiin omille huulille, sarvipäisen käydessä lipaisemaan niitä makuja sormenpäistään, samalla vilkaisten takaisin ruokahuoneen puolelle kuin varmistaen, ettei Iriador mitään näkisi.
Ei kai kukaan näkisi, ei edes Darius, jos Lorythas nopeasti sen lihan söisi? Kukaan ei jäisi miettimään lihapalan kohtaloa, kun se katoaisi jokaisen näkyvistä ennen aikojaan ja… ehkä se raaka kimpale houkutteli sarvipäistä suoraan sanoen enemmän, kuin pataan varmasti vaivalla tehty keitto. Hetken Lorythas vielä harkitsi tilannetta, poistuen malttamattomana sieltä keittiöltä lopulta paperikäärö hyppysissään kohden kirjastoa. Askeleensa pitäen ripeinä, ensimmäiseltä nurkalta varovasti vilkaisten ettei Dariusta vielä portaissa näkynyt, ennen kuin ne ripeät askeleet veivät Lorythaksen kirjastolle. Ennen kuin siitä raadellusta ovesta edes ohitse pääsi, nousi se lihapala väkisinkin jo omalle suulle, Puolikäärmeen käydessä sillä petomaisella hammaskalustollaan repimään kovin helponoloisesti isomman palasen suuhunsa. Liha tuntui kirjaimellisesti sulavan sarvipäisen suuhun, maun nostattaessa ihon kananlihalle, siinä missä lihan pinnalla ollut veri kävi sotkemaan Lorythaksen kädet ja suupielet punaisiksi, Puolikäärmeen pysähtyessä lopulta hieman peremmälle, selin huoneen oviaukolle päin.
Jonkinlaiseen omaan ekstaasiinsa tipahtaen, jäi Lorythas sitä lihaa enemmän kuin tyytyväisenä repimään kitaansa, unohtaen lähinnä kaiken muun mahdollisen mitä ympärillä sillä hetkellä saattoi tapahtua.


//Deli ei lopeta koskaan. Viittamiähiä kaikkialla. VINCENTIN VIITAN ALLE LÄHDETÄÄN. Sieltä se Vincent katsoi minua hyllyltä, vihasesti kulmien alta, ”et saatana jätä muo tänne, oon vika kappale”. Art kuva on legenda (DDD Meidän täytyy vaihtaa noi jokukerta steam nimiks ja keksiä vielä Ivylle joku samantyylinen, ja lähtee sit pelaan Primal carnagea 8) Pantteri invaasiota odotellessa. Eru siellä keulassa kahden karpaasin kanssa. Areth tulee ruoskan kanssa omassa nahkapuvussaan sitten perässä//

[Aksutar]

Kenraali ei saattanut kuin ihmetellä sitä outoa vaatekappaletta, mikä mukaan oli lähtenyt. Tosin hetken ihmettelyn jälkeen kävi kenraali hahmottamaan kyseessä olevan korsetin - tai ainakin jotain sinne päin - mikä taas herätti kysymyksiä miksi ihmeessä Lorythas tällaisen päälleen halusi? Viimeksi kun Darius oli korseteista jotain kuullut, olivat ne vain naisille. Rinnakkaille naisille, jotka halusivat tukea itselleen. Tai niin äitinsä oli joskus huomautellut nuoremmille sisarille, jotka kyselivät tämän korsettimuotivillityksen perään. Kuulemma sirot haltiatytöt eivät moisia turhuuksia tarvinneet. Dariuksellahan ei siihen ollut mitään varsinaista mielipidettä...
Askel vei kuitenkin yllättävänkin hiljaisesti rappuset alas aina sille kirjastolle, jonka ovesta astuttiin sisään. Katse tarkkaili vielä sitä vaatekasaa sylissä, ennen kuin kohosi Lorythaksen puoleen, joka huoneeseen oli ehättänyt tulla. Huoneessa kuitenkin tuoksui pistävä, suolaisenrautainen haju, joka ei todellakaan kuulunut kirjastoon. Niin tuore haju, ettei sitä edes kirjoista alati hohkaava tunkkainen tuoksu pystynyt alleen peittämään.

"En ole koskaan törmännyt mieheen joka käyttäisi--", Lause jäi kesken, kenraalin askellettua peremmälle huoneeseen ja päästyään Lorythasin rinnalle, nähden nyt tuon veren tahrimat kädet ja suupielet. Katse terävöityi heti - aivan ensimmäisenä tietenkin nousi mieleen kauhukuvat siitä että sarvipäinen olisi Iriadorille jotain tehnyt. Mutta, ennen kuin paniikki moisesta absurdista kauhukuvasta ehti ottaa vallan, huomasi Darius myös sen paperikääreen, eikä kenraalin tarvinnut arvata kahdesti mitä sarvipäinen suuhunsa oli pistellyt.
"--Korsettia...", Lause henkäistiin loppuun, Haukansilmän katsellessa kysyvän varovaisesti Lorythasia. Olihan tuo puolikäärme ja osoittanut eläimellisiä, petomaisia puolia itsestään, mutta silti... Tällainen lihan raakana syöminen oli jokseenkin... barbaarista.
Olihan Darius ennenkin nähnyt humanoideja, jotka eläimellisesti lihaa raakana söivät kuten Lorythas nyt. Silti, se oli yllättävä, jokseenkin karuhko puoli muuten niin sivistyneeltä vaikuttavassa puoliverisessä.
"... Olisit sinä sen pöydässäkin voinut syödä...", Kenraali hymähti lopulta vaisusti, laskien käsissään olleen vaatepinkan läheiselle divaanille, "Vai olitko noin nälissäsi..?".



// Deli jumalauta. VIITTAMIÄS. Dariki tarvii viitan. Vincentin viitan alle telttaileen. VIHAINEN VINCENT. THE EMO KING (jouduin pimeään paikkaan kun ton kuvan etin nyt kauheen war flashbackin internetin alkuaikoihin äiti). No mut kato Ivylle nimeks se Sloppus, ku sillä battle pet trainerilla oli niiku kolme pettiä just se Carroteye, Mr. Terrible ja Sloppus :DDD TO THE PRIMAL CARNAGE ny ku se Ivy vaan sais uuteen asuntoonsa netin. Voi Areth ja sen nahkapuvut (DDDDDDDD Eru on niin done siinä välissä //